Syrjintä on kiusaamisen malleista törkein sekä inhottavin, koska siihen on vaikeinta puuttua

Espoon Suvela 1980-luvulla

Elokuva “Huominen ei koskaan kuole” (“Tomorrow never dies”) esittelee itseasiassa eräänlaisen inhimillisemmän version noista elokuvista tutusta arkkikonnasta. Kyseinen hahmo on ajautunut rikoksen tielle, koska häntä on ikään kuin väärin kohdeltu yhteiskunnassa. Kuitenkin voidaan sanoa, ettei hänen tekonsa ollut muuten sitten mitenkään oikeutettu. Kuitenkin esimerkiksi jatkuva syrjiminen työpaikalla on asia, mikä varmasti aiheuttaa vihaa muita ihmisiä kohtaan.

Se mikä ihmisiä eniten ottaa aivoon yhteiskunnassa on sellainen arkipäivän simputus. Sitä kohtaa joskus lähes jokainen henkilö lähes jokaisena arkipäivänä. Tuota simputusta sekä syrjimistä ovat esimerkiksi unohtuneet saunailtaa koskevat kutsut sekä jatkuva toisen henkilön työn vähätteleminen, ja tietenkin se että toiselle ei töissä sitten puhuta sanaakaan varmasti sitten saa aikaan vihareaktion, mikä saattaa purkautua esimerkiksi rikollisena toimintana.

Yksi erityisen inhottava tapa kiusata sekä simputtaa muita on tietenkin sellainen, että muut pakotetaan kääntymään yhtä henkilöä vastaan. Tuollainen hyvin ikävä tilanne on niin sanottu “päätepysäkkisimputuksen”-nimellä tunnettu ilmiö, jossa bussinkuljettaja painaa jarrun pohjaan, ja karjaisee jollekin matkustajalle, että on tämän aika poistua bussista. Siinä sitten vielä usein tehdään selväksi, että bussi ei liikahda mihinkään ennen kuin tuo henkilö sitten poistuu bussista. Tästä  sitten seuraa mukava tilanne, kun joku neropatti ei ole muistanut sitä, että “bussikuski on kapteeni laivassa”.

Siinä sitten opetetaan suurella äänellä sitä, mikä valta tuolla ihmisellä ratin takana on. Jos henkilö uskaltaa vastustaa mahtavaa AKT:tä eli Auto ja kuljetusalan ammattiliittoa, niin silloin seuraa kamalia asioita. Bussit menevät lakkoon, ja muutenkin alkaa liikenne tökkiä pahasti. Mutta voin sanoa sen, että kyseessä on törkeä teko, jonka tuo teon kohde sitten muistaa ikuisesti. Siinä on varmaan hurjimmaltakin varusmieheltä tullut itku, kun joku kuski on tällaista mennyt tekemään. Ei ole mitenkään mieltä ylentävää jäädä johonkin korpeen istumaan rahattomana, kun kuski on ottanut jostain nokkiinsa. Kuitenkin nyt tähän ongelmaan on herätty, ja näkyvällä kampanjalla on tätä ongelmaa alettu hoitaa. Kuitenkin maassamme on paljon asioita, joihin pitää ottaa kantaa. Ja yksi noista asioista ovat ongelmalähiöt.

Siellä sitten aina kun joku toimittaja kävelee kadulla, niin jollain on tullut mieleen ryhtyä esiintymään. Eli itse en ole kokenut mitään perseen näyttöä eikä minulle olla tarjottu huumeita Espoon keskustassa, mutta vastaan tulee siellä välillä ihmisiä, jotka ovat melko huonossa kunnossa, eli tietenkin kaikki on yksilöllistä. Toiset ihmiset houkuttelevat huumemiehiä tehokkaammin kuin toiset. Ja jos nuo ihmiset on tunnistettu toimittajiksi, niin silloin on ehkä joku tullut hiukan esiintymään. Eli tuo voi olla syynä siihen, että joillekin ihmisille kaupataan huumeita tai vastaavia tuotteita, koska nuo henkilöt voivat vain haluta leikkiä kovaa poikaa tai tyttöä.

Mutta kun keskustellaan esimerkiksi ongelmalähöitä koskevista ohjelmista, niin silloin on muutamia kertoja tullut ilmi sellaista toimintaa, missä henkilöitä on palkattu esittämään nimenomaan toimittajille tai dokumenttien tekijöille sellaisia asioita, mitkä tukevat jonkun tietyn tahon kantaa asioihin, joiden mukaan esimerkiksi ongelmalähiöistä pääsee mukavasti eroon sillä, että pakolaiset siirretään pois suomesta, jolloin sitten nuo rakennukset jäävät tyhjilleen. Sitten vain voidaan nuo asunnot peruskorjata sekä sitten laittaa myyntiin. Se että nuo ongelmalähiöt sijaitsevat nykyäään junaradan lähelle nostaa rakennusten arvoa, ja siksi esimerkiksi Espoossa on huhujen mukaan kuulunut puheita siitä, että nuo lähiöt ovat vähän “liian hienoja” maahanmuuttajille.

Nuo talot pitäisi sitten tyhjentää, jotta paikalle saataisiin asumaan tasokasta väkeä, mikä tietenkin kohottaisi Espoon profiilia. Ja samalla saataisiin maahanmuuttajat poistumaan maasta, joka aikoinaan rakensi loistavan lähiön halvalle paikalle, mutta sitten kun alkoi noiden tonttien arvo kohota, niin tietenkin nuo rakennukset voidaan muuttaa sellaisiksi todella tuottaviksi paikoiksi, ja tietenkin kaupungin vuokratalot tasokkaan omakotitalon vieressä eivät ole mitään kaunista katsottavaa. Siellä kun majailee ihmisiä, joiden elämä ei sitä tasokkainta ole. Ongelma on siinä, että noissa vuokrataloissa asuu enemmän ihmisiä kuin omakotialueella, joten jos poliitikko alkaa ehdotella noiden talojen panemista “lihoiksi”, niin hän ei sitten ääniä tulisi paljoa saamaan.  

Kuten varmaan kaikki tietävät, niin on asioita, joista ei paljoa puhuta. Yksi niistä on se, että kun nykyaikaisia ongelmalähiöitä alettiin rakentaa 1970-luvun alussa, niin ne oli tarkoitettu ikään kuin määräaikaisiksi asunnoiksi, joissa nuoripari aloitti elämäänsä, kun he odottivat kotitilan vapautumista. Noissa lähiöissä ei juuri mitään palveluita ollut, ja siksi näiden asuntojen hinnat olivat halpoja. Ja siksi näihin taloihin myöhemmin majoitettiin maahanmuuttajia, mutta palvelut sekä infrastruktuuri kehittyvät.

Sen tähden noiden asuntojen hinnat ovat nousussa. Siksi on tahoja, jotka haluavat sitten tyhjentää noita lähiöitä sen takia, että he saisivat sitten ostettua halpoja asuntoja, joita sitten myydään tai laitetaan vuokralle sellaisille henkilöille, jotka haluavat näistä asunnoista maksaa. Tietenkin tuohon toimintaan liittyy sellaista trollaamista, kun kerrotaan, että tuolle lähetille oli sitten käyty persettä näyttämään, koska tietenkin ihmiset pitää saada kannattamaan karkotuksia sekä asuntojen haltuunottoa, sekä sitä kun joku rakennusyhtiö sitten lupaa korjata vahingot vähän kuin pilkkahintaan. Ja näin voidaan kaupungin rakentama talo ikään kuin uittaa jonkun yhtiön käsiin.

metsantarinoita.blogspot.fi

Syrjintä sekä asenneongelmat eivät ole vain vammaisten työpaikkoja koskeva ongelma, vaan tuota syrjimistä tapahtuu myös heidän kotonaan

Syrjintä eikä myöskään työn väheksyminen ole ainoa ongelma, minkä vammainen työelämässä tai elämässään kohtaa. Monia vammaisia rasittaa myös sellainen asia, että heitä ikään kuin pidetään jotenkin lapsen tasolla olevina ihmisinä, joiden kanssa ei kuitenkaan kukaan halua olla missään tekemisissä. Joillakin ihmisillä on nykyäänkin sellainen asenne vammaisia kohtaan, että näiden omaa tahtoa ei jostain syystä tarvitse kysyä missään asiassa, vaan kaikki asiat käydään läpi näiden ihmisten virkaholhoojien sekä vanhempien kanssa, vaikka he olisivat täysi-ikäisiä, ja oikeastaan aivan normaaleja ihmisiä.

Mutta joidenkin lääkäreiden tai hoitajien mielestä on helpompaa, jos asioista sovitaan ilman että vammainen henkilö on edes paikalla, koska se sitten kohottaa ikään kuin henkilökunnan arvovaltaa tuota ihmistä kohtaan, ja sitten esimerkiksi lomat pidetään aina niin kuin hänen omaisensa sattuvat haluamaan. Ja tietenkin monissa kodeissa on tapana ollut se, että vammaisia tai laitoksessa asuvia sukulaisia ei kutsuta koskaan muiden kanssa esimerkiksi ravintolaan istumaan iltaa, koska he eivät ole edustavaa seuraa. Eli tuo sitten on kyllä melkoista syrjintää, joka ei varmasti tunnu mukavalta ainakaan syrjinnän kohteesta.

Kun puhutaan vammaisista ihmisistä, niin noitakin henkilöitä on monenlaisia. On olemassa selvästi ulkonäöltään vammaisia henkilöitä, joiden poikkeavaa käytöstä ikään kuin ymmärretään, ja sitten on esimerkiksi tourette- tai ADHD-potilaita, joiden ulkonäkö tai älykkyys ei muuten poikkea mitenkään normaalista ihmisestä, mutta heidän käytöksensä saattaa olla erittäin silmiinpistävää, joten nuo henkilöt kärsivät vammastaan todella paljon.

Mutta ongelma on sitten siinä, että meidän yhteiskunnassamme on ikään kuin tapana syynätä ihmisen käytöstä tai ongelmia, ikään kuin kaikki asiat mitä teemme tai pystymme tekemään riippuu siitä, mitä esimerkiksi joku lääkäri sattuu sillä kertaa näkemään ihmisen papereissa. Tämä armeijasta peräisin oleva käsitys työelämästä sekä työhaastatelusta on jotenkin pesiytynyt työelämään sekä sen työntekijöiden valintaa suorittaviin henkilöihin, että jotenkin alkaa itseäni kyllä hirvittää se, miten tässä maassa asioita hoidetaan. Eli ensin tietenkin pitää jokaisesta ihmisestä kertoa, että kuinka huono tai sopimaton hän on tehtäviinsä, ja sitten hakijoiden joukosta valitaan joku maksullisilla kursseilla koulutettu henkilö, jolle ei sitten palkkaa tarvitse töistään maksaa.

Tämän takia itse kyllä kysäisisin sellaista, että miksi työministeriö ei sitten käske noita työnanajia mainitsemaan työpaikkailmoituksessaan, että he haluavat tuollaisen ammattikouluja käymättömän henkilön, joka sitten on koulutettu jossain täsmäkursseilla esimerkiksi maalaamaan seiniä. Tuolloin sitten voidaan suoraan valinnoista karsia ne henkilöt, joille pitää palkkaa työstä maksaa. Toki hyvästä kannattaa maksaa, on niitä vanhan kansan viisauksia. Mutta kun keskustellaan siitä, mikä on vammaisten asema työelämässä. Eli kaikki vammaiset eivät ole sellaisia, joiden työtä voidaan katsoa aivan ilman taka-ajatuksia. Toisin sanoen myös vammaisten parissa on keskinäistä epätasa-arvoa ja kiusaamista.

Ja tuo saattaa ilmetä siinä, että tuollaisessa asuntolassa saattaa esimerkiksi olla joku "pomo", jonka mukaan kaikki päätökset tehdään. Tai sitten voi käydä niin, että joku vammainen ikään kuin terrorisoi työyhteisössä kaikkia muita niin, että hän sitten toimii nimellisesti oman ryhmänsä tukihenkilönä, mutta yksikään työtehtävä ei häntä sitten koske, vaan hän toimii ryhmän esimiehenä, jolle ei mikään kelpaa. Ja yleensä tuo työryhmä on pelkästään vammaisista työntekijöistä koostuva, eli kyseessä on oikeasti erittäi vakavasta syrjinnästä, johon pitäisi kyllä sitten puuttua välittömästi.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuore-kysely-paljastaa-vammaisten-arkea-leimaavat-edelleen-syrjinta-ja-asenneongelmat/6208600

metsantarinoita.blogspot.fi

Imperiumien kaatuminen sekä rasismi

1. Valtiolla pitää olla aina vertaisia opponentteja

Kun puhutaan valtioista ylipäätään, niin niillä pitää aina olla jotain ulkoisia haastajia. Muuten käy niin kuin Rooman valtiolle, joka tuhoutui sekä sisäisten että ulkoisten ristiriitojen takia. Rooma sekä Brittiläinen Imperiumi ovat esimerkiksi tuhoutuneet paitsi ulkoisten vihollisten toimintaan, mutta suuri osasyy siihen, että esimerkiksi Attila pääsi Roomaan asti ovat olleet kuvernöörien keskinäiset valtapelit sekä heikot keisarit, joiden osaaminen legioonien johtajana ei ole ollut vaadittavaa tasoa, ja koska keisari ei myöskään valvonut legioonalaisten koulutusta eikä itseltään mitään vaatinut, niin hunnit saattoivat voittaa hänet melko helposti.

Mutta Brittiläinen imperiumi kaatui samalla tavalla, eli vaikka ulkoiset viholliset eivät tuota jättiläisvaltakuntaa uhanneet, niin britit unohtivat integnoida nuo valtaamansa alueet itseensä, vaan antoivat paikallisten sulttaanien sekä kalifien jatkaa virassaan, ja se tietenkin lisäsi kansojen vihaa tuota miestä kohtaan, joka hallitsi nyt brittien tuella. Ja koska britit sitten eivät tehneet mitään paikallisten olojen parantamiseksi, niin kansa tietenkin oli helposti yllytettävissä kapinaan. Ja kun ihmiset raatoivat päivästä päivään pelloilla kuin orjat, niin silloin tietenkin heille varmasti tuo sosialismi oli mieluisa aate.

2. Sisäiset ristiriidat tuhoavat valtion

Brittiläisen imperiumin hajaannus alkoi sen reunoilta, ja jatkui sitten kohti sen keskustaa eli Brittein saaria. Eli tuon irlannin levottomuuksien sekä skotlannin irtautumista koskevien kansanäänestysten voidaan katsoa olevan brittiläisen imperiumin ajoilta peräisin olevia asioita. Ikään kuin kaikuja jostain menneistä ajoista. Mutta kun tuota mahtavaa imperiumia tarkastellaan nykyaikaisen historian valossa, niin sitä voidaan pitää kuitenkin savijaloilla seisovana jättiläisenä. Se ei perustunut intengaanio-ajatukselle, vaan siihen että epädemokraattiset valtiomiehet solmivat keskenään sopimuksia, joiden ainoa tarkoitus oli riistää kansaa.

Imperiumin tuhoa hidasti kuitenkin kaksi maailmansotaa, minkä jälkeen sen tuho oli väistämätön. Mutta traagisuudessaan brittiläinen imperiumi on esimerkki siitä, että jos valtiolla ei ole ulkoista kilpailijaa, niin sen sisäiset ristiriidat ikään kuin ponnahtavat esiin. Ja sen voin kertoa, että mitä suurempi valtio on kyseessä, niin sitä suurempia nuo ristiriidat ovat. Mikäli puhutaan monikansallisista eli monia kansallisuuksia alueellaan asuttavasta valtiosta, niin silloin tietenkin ristiriidat ovat aina väistämättömiä.

3. Joku on aina ikään kuin toista "parempi"

Kansallisuuksien sekä kulttuurien välillä on aina jonkin verran skismaa. Ja jos valtion johtaja on kovin keskeinen hahmo yhteiskunnassa, niin hän alkaa väistämättä suosia omaan kansanryhmäänsä kuuluvia henkilöitä. Näet ihminen viihtyy mielellään tuttujen tai tuttuja tapoja  noudattavien henkilöiden seurassa. Ja vaikka valtiossa olisi voimassa syrjintää kieltäviä lakeja, jotka takaavat näennäisesti esimerkiksi kastittomien pääsyn Intian yliopistoihin, niin noita lakeja voidaan pitää kuitenkin vain siloitettuna tapana osoittaa toisen alemmuutta.

Eli kuten tiedämme, niin tuollainen kiintiö aiheuttaa sellaisen tilanteen, että toiset alkavat sitten selvitellä, että toinen on päässyt oppilaitokseen armosta. Oman heimon suosiminen voi kuitenkin olla paljon kosmeettisempaa kuin esimerkiksi kiintiöiden määrääminen yliopisto-opiskelijoille,ja tämä näennäisen merkityksetön seikka varmasti alkaa jossain vaiheessa hiukan "nyppiä". Näet jos valtion päämies sitten kutsuu vain oman heimonsa edustajia jatkoille tai ei puhu kuin oman kansansa edustajien kanssa, niin silloin puhutaan piilorasismista, mihin on huomattavan vaikeaa puuttua, koska käytäntö on se, että jokaisen ystäväpiiri on hänen oma asiansa.

4.  Piilorasismiin eli syrjintään on vaikea puuttua

Piilorasismi on sitä, että työpaikoilla tai oppilaitoksissa jonkun henkilön kanssa ollaan vain tekemässä tehtäviä. Tietenkin hän voi sitten käydä noissa paljon puhutuissa juhlissa, mutta niihin kuuluu vain virallinen osa. Koskaan tuota henkilöä ei kutsuta toisen kotiin tai oluelle päivän päätteeksi. Toki hänellä on näennäisesti samat oikeudet kuin muilla työyhteisön jäsenillä, ja toki hänet kutsutaan joukon mukana ravintolaan. Mutta jatkoille hän ei tietenkään koskaan pääse, eikä kukaan muuten yleensä noissa illanistujaisissa juttele hänen kanssaan mistään muusta kuin työasioista.

Eli kun hän avaa työpaikalla suunsa, niin hänelle ei koskaan vastata. Tai sitten tietenkin on hienoa, kun tuo henkilö sitten ikään kuin heitetään kotiin illan päätteeksi. "Ettei ole pelkoa, jotta hänestä tulee liian läheinen ihminen" tuolle työyhteisölle. Noin sitten saadaan aikaan näennäisen miellyttävä tilanne, jossa tuo henkilö ikään kuin ohjataan kotiinsa, vaikka työpaikan muu väki jatkaa sitten jatkoille, niin tuollainen rasismi on melko yleistä. Myös ylipalveleva asenne tietenkin on joskus hyvin luokkaavaa, jos vaikka hotellin porttieeri kauppaa jollekin henkilölle morsiusviittiä ikään kuin pilkatakseen tätä.

Mutta noihin asioihin on vaikea puuttua, koska jokaisen ystäväpiiri on hänen oma asiansa. Ja piilorasismi on se, mikä takuulla nostaa adrenaliinitasoa huippuunsa. Näennäisen ystävällinen kommentti "sinun kotisi on tuolla" ei varmasti ole mitenkään mukavaa kuultavaa, ja jos tuo tilanne on kovin yleistä kahden kansallisuuden istuessa jossain liikennevälineessä. Se varmasti  aiheuttaa vihaa sekä kaunoja, jotka saattavat purkautua jopa kansanosien välisenä väkivaltana.

pseudotiedetta.blogspot.fi