Wernher von Braun ja halvat avaruusasemat

Wernher Von Braun on hyvin kiistelty hahmo NASA:n historiassa, koska tuo mies työskenteli aikoinaan natsien raketti-ohjelmassa, ja piirsi aikoinaan V-2 rakettien moottoreita kenraali Walter Dornbergerin alaisena. Joidenkin ihmisten mukaan Von Braun saattoi olla sekaantunut esimerkiksi
keskitysleirien kaasukammioiden toimintaan siten, että häntä joskus on epäilty suunnitelleen myös uuneja, joissa vankeja poltettiin kaasutuksen jälkeen. Eli toisten ihmisten mielestä Wernher Von Braun on ihminen, joka pitäisi nostaa alustalle ja hänestä pitäisi tehdä patsas, mutta toiset taas laskisivat hänet poveen maan.

Hänen kehittämänsä raketit aiheuttivat tuhoa siviilikohteissa, mutta kuitenkin hän onnistui viemään ihmisen Kuuhun rakentamalla Saturnus V-raketin. Kuitenkaan Von Braunin työ ei ehkä ollut aivan niin korvaamatonta, kuin mitä ihmiset uskovat. Hän työskenteli nimenomaan moottorien parissa, mutta tietenkin raketit vaativat muutakin kuin "vain moottoreita" voidakseen lentää tarkasti. Tarvitaan suunnistuslaitteita eli gyroskooppeja sekä kiihtyvyys- ja kallistusmittareita, joiden avulla säädetään raketin suuntaa painamalla ohjauslevyjä sen pakokaasuihin. Tämä laitteisto kehitettiin koska radio-ohjauslaitteita olisi ollut helppo häiritä.

 Kuitenkin V-2 oli vain yksi Peenemünden tuotteista. Yhtä kehittynyt sekä pelätty oli myös V-1 eli "lentävä pommi", johon ilmeisesti oli ajateltu asentaa radio-ohjain, joka olisi toiminut niin, että ohjusten lähellä lentävässä lentokoneessa oleva miehistö olisi radiolla kertonut ehkä jossain bunkkerissa istuvalle ohjaajalle miten hänen oli "lentävää pommia" ohjattava. Teknisempi malli oli se, että esimerkiksi Messerschmitt-hävittäjään olisi asennettu TV-kamera, jonka kautta V-1:n lentäjät olisivat voineet ohjata tuon aseen maaliinsa. Kaikista kehittyneimmässä versiossa olisi V-1 pommin nokkaan olisi kiinnitetty hiusristikolla varustettu TV-kamera, joka voi lähettää langatonta kuvaa  lentokoneessa tai maa-asemalla olevaan televisioon.

Ja tuossa ohjauskeskuksessa istuvat operaattorit olisivat ohjanneet aseen kohteeseen. Tätä samaa laitetta oli myös ajateltu käyttää V-2:n suuntaamisessa, eli silloin olisi käytetty muunnettua "Würzburg"-radiota, mikä olisi sitten pitänyt yhteyttä V-2:n nokassa olevaan kameraan, ja kun ohjus olisi kääntynyt maata kohti, niin operaattori olisi sen kohdistanut karttakuvan perusteella. Mutta tuo laite osoittautui hiukan liian monimutkaiseksi toteuttaa sekä helpoksi häiritä, mutta nykyiset IIR (Imaging Infra Red) tai TV-hakeutuvat pommit ovat periaatteessa aivan samoja laitteita, eli ne ovat oikeastaan vain radio-ohjattavia liitokoneita, jotka vievät räjähteen kohteeseensa.


Samoin puhuttiin että Von Braun tai jotkut noista rakettien parissa työskennelleistä tiedemiehistä olisivat suunnitelleet sellaista kaasukammiota, missä olisi ruumiita voitu tuhkata esimerkiksi asetyleeniliekillä, jolloin ei olisi tarvittu "Sonderkommadoa". Vastaus siihen onko Von Braun ollut tässä toiminnassa mukana on ilmeisesti kadonnut joidenkin asiakirjojen mukana. Tiedetään kuitenkin että esimerkiksi Peenemündessä käytettiin vankeja rakettien osien piirtämiseen sekä myös asiakirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen, joten sitä kautta SS-majurin arvoinen Von Braun oli tietoinen keskitysleireistä. Vangit tekivät tietenkin myös kaiken fyysisen työn, eli he rakensivat parakkeja sekä kaivoivat V-2 testibukkereita sekä tuulitunneleita ja kokosivat raketteja.

Se kuitenkin on jäänyt historian hämärään, että hakattiinko vankeja tai surmattiinko heitä Peenmünden alueella. Kuitenkin noissa tehtävissä toimivilla vangeilla oli sellainen sääntö, että jos he tekivät työnsä huonosti, niin SS likvidoi heidät välittömästi, eli pienikin virhe merkitsi syytettä tuotantoa koskevasta sabotaasista ja niskalaukausta. Eli yleensä tällaisen tärkeää työtä tehneen vangin kohtaloksi ei tullut kaasu, koska Gestapo halusi varmistaa heidän kuolemansa. Tehtiinkö tämä toimenpide sitten rakettiasiantuntijoiden nähden ei ole kuitenkaan koskaan ollut täysin selvää.  Kuten myös kaikki muutkin Peenemünden työntekijät tiesivät siitä, että pelkkä juutalaisuus tai Hitlerin vastainen sana saattoi viedä henkilön keskitysleireille.

Kuitenkin Von Braunin puolustukseksi voidaan sanoa, että hänet saatettiin pakottaa tuohon työhön, ja kuten tiedämme niin hän kuoli vuonna 1977, joten kuolleena häntä ei voida enää syyttää. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuo kuolema kurkkusyöpään saattoi olla järjestetty, jotta joku muu ei saisi sitten syytettä. Kuitenkaan Wernher Von Braunia ei myöskään eläessään syytetty sotarikoksista, vaikka hänen kasvonsa olivat kaikissa lehdissä, joten se ainakin osittain vakuutti ihmiset siitä, että hän oli ainakin päällepäin viaton, vaikka kuitenkin SS-menneisyys sekä esimerkiksi sodan lopulla tapahtunut Saksan salaisissa asekehitysohjelmissa työskennelleiden vankien likvidoiminen kuitenkin aiheutti mustan pilven tuon lahjakkaan insinöörin mainetta.

Kuitenkin von Braun oli NASA:lle erittäin tärkeä mies, ja siksi saattoi olla niin, että kaikkia asioita hänen menneisyydestään ei koskaan paljastettu. Von Braun kehitti aikoinaan esimerkiksi siivekkään V-2-raketin, jolla sitten olisi kyetty pommittamaan New Yorkia, ja muutenkin Peenemünde oli erittäin innovatiivinen paikka työskennellä. Eli siellä puuhasteltiin myös  kaiken maailman avaruussukkuloiden parissa. Tällä tarkoitan esimerkiksi Sägerin sisarusten kehittämään ideaan antipodipommittajasta, eli eräänlaisesta rakettilentokoneesta, joka olisi noussut ilmakehän yläosiin, ja sitten pomppinut ilmakehässä kuten litteä kivi pomppii veden pinnalta.

Tuollaisen koneen avulla ajateltiin voitavan hyökätä sinne, mihin Luftwaffen koura ei yltänyt. 1950-60-luvulla Von Braun kehitti mielessään ajatuksen, että avaruuteen lähetettäisiin kaksi rakettia, joista toinen muutettaisiin avaruusasemaksi ja toinen taas kuljettaisi miehistön sinne. Tätä mallia käytetään esimerkiksi Mir-avaruusaseman lähettämisessä sekä mukaillen myös ISS-avaruusaseman valmistamisessa. Kuitenkin Von Braun kehitti tuolloin ajatusta lähettää avaruuteen moottoriton Saturnus V-raketti, jossa olisi ollut ulkoisesti asennetut Atlas-raketit antamassa työntövoimaa, ja nostamassa tuota rakettia tai säiliötä avaruuteen. Sen jälkeen tuo Saturnus-V:n runko vain olisi täytetty kaasulla, ja miehistö siirtynyt siihen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

GPS-laitteet sekä tehostettu logistiikka muuttavat monen ihmisen elämän, ja myös esimerkiksi sodankäynti ja pelastustoimet muuttuvat peruuttamattomasti

Kansalaisten kyttääminen on niitä informaatioteknologian paradokseja, joita silloin tällöin käsitellään esimerkiksi televisiossa. GPS- ja muut paikannuslaitteet voivat tietenkin pelastaa ihmisen hengen, jos niitä käytetään oikein. Eli esimerkiksi ranteeseen laitettu GPS-paikannin, joka kertoo jatkuvasti ihmisen sijainnin, on todella hieno väline, jos esimerkiksi ihminen joutuu merihätään eli esimerkiksi huuhtoutuu rannalta merelle.

Tuolloin tuollainen rannekellomainen paikannusväline, jossa on hätänappi auttaa pelastajia löytämään tuon merelle huuhtoutuneen tai laivan kaiteen yli pudonneen henkilön. Mutta tuota välinettä voidaan käyttää myös ihmisten yksityisyyden viemiseen, sekä heidän autojensa liikkeiden monitorointiin, joka saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, jos väärien ihmisten paikannustiedot päätyvät rikollisille.

Mutta turva-alan yhtiöt voivat paikallistaa GPS:n avulla vaikkapa rahasalkkuja, tai sitten viranomaiset voivat GPS:llä varustetuilla valvontalennokeilla seurata tai paikantaa mitä he haluavat, ja täsmäpommien ohjaus kohteeseen voi nopeutua GPS:llä varustetulla laserohjaimella, joka lähettää kohteen tiedot automaattisesti lentokoneille. Se voi ottaa myös valokuvan sekä teoriassa vaikka molekyylinäytteen samalla tuosta kohteesta, jotta järjestelmä voi sitten valita koneen, jonka aseet tehoavat tuohon maaliin. 

Vaikka alemmassa kuvassa on erillinen GPS-laite, niin myös puhelinten paikantimia voidaan käyttää tuossa operaatioissa. Ja noilla operaattoreilla voi olla käytössään myös sellaisia laitteita, joilla he voivat soittaa kotiinsa satelliittien välityksellä, jotta kenttäryhmän ei tarvitse kertoa kotonaan muuta, kuin olevansa esimerkiksi liikematkalla, ja tuolloin tietenkin on tärkeää, että heille voidaan soittaa huomaamattomasti, jotta heidän poistumisensa maasta jäisi perheiltä tai muulta kotiväeltä huomaamatta. 

Mutta tuolloin kannattaa varoa esimerkiksi GSM-puhelinten paikannustoimintoa, jonka avulla voidaan kadonnut puhelin löytää. Tuolla ominaisuudella varustettu puhelin voi aiheuttaa tietoturvariskin, jos tuota yleensä esimerkiksi google-tilin kautta käytettävää ominaisuutta pääsee käyttämään henkilö, joka on varastanut tuon tilin tunnukset, ja tuollaisen teon voi tehdä vaikka vaimo tai tyttöystävä, joka epäilee poikakaverin olevan Reeperbahnilla. Siinä voi tulla riemunkiljahduksia suusta, kun hän huomaa puhelimen olevan vaikka Kongon viidakossa.

Eli tuolloin kohteesta otettu kuva kertoo lentueelle, millainen ase aiheuttaa halutun tuhon, ja esimerkiksi sotalaivan komentosiltaan suunnattu Maverick-ohjus voi aíheuttaa vihollisen keskuudessa suurempia ongelmia kuin suoraan tapahtuva laivan tuhoaminen, koska tuolloin laivan strategisia järjestelmiä saattaa jäädä vihollisen haltuun. Ja jos aluksen kyljestä saadaan molekyylikuva, niin silloin voidaan valita sellainen taistelukärki, että se tehoaa noihin kohteisiin parhaalla mahdollisilla tavoilla.

Samoin esimerkiksi erikoisjoukkojen operaattorit voivat hyötyä tuosta paikannuslaitteesta siten, että he voivat liikkua kaiken aikaa, ja kun esimerkiksi huoltokuljetus lähetetään, niin kone voi etsiä silloin liikkuvan ryhmän, jonka ei tuolloin tarvitse käyttää ennalta mainittua pudotusaluetta, jotta sille voidaan toimittaa varusteita. Nuo varusteet voidaan toimittaa joko helikoptereilla, mikäli kyseessä on taktinen tehtävä, jossa operaattorit toimivat välittömästi rintaman läheisyydessä, mutta strategisissa tehtävissä käytetään usein lentokoneesta pudotettavia säiliöitä, ja noita tehtäviä voidaan suorittaa myös valtioissa, jotka ovat tuon ryhmän lähettäjän kanssa rauhantilassa.

Tuollaiset tehtävät voivat koskea esimerkiksi huume- tai asekaupan vastaisia tehtäviä, joissa selvitetään valtion viranomaisten suhdetta rikollisin, eli tuolloin ryhmät toimivat tarkkailutehtävissä, ja he voivat käyttää siviiliasuja. Kuitenkin esimerkiksi poliisin päämajaa täytyy silloin päästä tarkkailemaan huomaamattomasti, ja silloin pitää käyttää erikoisvälineitä, joita ei maahan voida kuljettaa tullin ohi. Tuolloin operaattorit voivat sitten saada tarvitsemansa välineet esimerkiksi C-17 koneiden pudottamana pakettina, mutta tietenkin olisi helpompaa, että ryhmä voi liikkua kaiken aikaa, koska jos he seisoskelevat liian pitkään jossain maantien varressa tai joku näkee radioita, niin silloin saattaa poliisi kysellä näiden miesten tekemisiä, jolloin operaatio menee piloille, vaikka tilanne ei johtaisi tulitaisteluun. Eli tuolloin tarkkailuryhmä on havaittu, ja vastapuoli saa varoituksen.

Tai sitten esimerkiksi laserosoittimia ja rynnäkkö- ja tarkkuuskiväärejä sekä räjähteitä, joita tarvitaan täsmäpommi-iskuissa sekä salamurhaoperaatioissa, voidaan pudottaa ryhmälle matkustajakonetta leikkivästä kuljetuskoneesta. Noita jälkimmäisiä tarvitaan itsepuolustukseksi, jos ryhmä havaitaan kesken operaatiota. Ja samalla tavoin strateginen ryhmä voidaan lähettää esimerkiksi vastapuolen pääkaupunkiin esimerkiksi reporttereiksi naamioituneina, ja he voivat sitten ohjata täsmäpommeja kohteisiin laserosoittimia käyttämällä, ja tuollainen ryhmä voi myös eliminoida vihollisen komentajia tai herättää muuten epäjärjestystä ja pelkoa esimerkiksi tuhoamalla puhelinkeskuksia tai sieppaamalla ja kuulustelemalla vihollisen virkamiehiä natrium pentothalia käyttämällä.

Myös kentällä toimivat huumepoliisin soluttautujat voivat saada tällaisia välineitä, eli esimerkiksi Cessnasta voidaan pudottaa hänelle salakuuntelulaitteita vaikkapa hotellien pihoille asennettavaksi rikollisten päämajaan. Nykyään myös raketteja voidaan käyttää kuljettamaan erikoisjoukkojen Stealth-ryhmille varusteita, ja vaikka avaruusrakettien ampuminen on melko kallista, niin esimerkiksi tuollainen Minuteman-ohjus voidaan varustaa kuljetuskapselilla, jolla se voi kuljettaa aseita sekä muita varusteita rintamalle tai terroristien leirien lähelle.

Tuolloin ryhmä voi saada käyttöönsä raskaita konekiväärejä sekä MILAn tai TOW-tyyppisiä raskaita panssarintorjunta-aseita, joita he muuten eivät pystyisi kuljettamaan. Mutta jos tuollainen kuljetuskapseli voidaan pudottaa vain parin kilomerin päähän kohteesta, niin silloin ryhmän ei tarvitsisi niitä kantaa mukanaan kovin pitkään, ja tuollainen toiminta voisi olla järkevää esimerkiksi Pakistanissa, missä virallinen valtio taistelee terroristeja vastaan, mutta muutamissa rajaseudun kaupungeissa on ongelmia, koska esimerkiksi lennonjohtajat saattavat tiedottaa noista operaatioista noita terroristeja tai huumekauppiaita, jotka maksavat terroristeille suojelurahaa.

Rakettien avulla voidaan myös toimittaa huoltolähetyksiä esimerkiksi etelämantereella tai autiolla saarella oleville tutkimusryhmille. Eli kyseessä olisi vain Apollo-kapseli, mihin lastataan noita tarvittavia varusteita, ja sitten se lähetetään kohti operaatioaluetta. Tuota menetelmää voidaan käyttää myös silloin, jos tilanne jossain erikoisessa paikassa muuttuu äkisti niin, että tarvitaan nopeasti erikoisvälineitä.

Tuollainen tilanne voisi olla esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuus, joka pahenee yllättäen, ja tuolloin voidaan joutua alueelle lähettää nopeasti erikoisrobotteja, jotka voivat ohjata lyijyä, hiiltä sekä tinaa reaktorin mahdollisesti tuhoutuneeseen ytimeen, joka on ehkä kiinailmiön takia sulaneet lätäköksi, jossa ydinreaktio jatkuu edelleen, ja jonka pelätään murtautuvan maan kuoren läpi, jolloin teoriassa voisi käydä niin, että tuo superraskas alkuaine eli uraani ja plutonium putoaa maan vaipan läpi, ja murtautuvat toisella puolen maapalloa maan kuoren läpi. Tuolloin on erittäin tärkeää, että nuo sammutusrobotit pääsevät muutamassa minuutissa kohteensa kimppuun. Samoin Predator tai X-47B UCAV-lennokkeja voidaan lähettää raketilla operaatioalueelleen, eli tuolloin niiden siivet on taiteltu haitariksi, jotta ne mahtuvat ohjuksen sisään. Ja sitten ne vapautetaan kotelostaan, kun ohjus putoaa ilmakehään.  

Ydinaseet kehittyvät jatkuvasti sekä uusia maita on tullut mukaan ydinasekilpailuun, ja samoin vastaohjus- ja muut sodankäyntijärjestelmät kehittyvät myös erittäin nopeasti.

Venäläinen SS-25 "Sickle" ( RT-2PM Topol)
mobiililaukaisualustallaan

Pohjois-Korea aikoo testata mannertenvälistä ohjusta, kuten varmaan kaikki ovat lukeneet. Mitä se tuolla ohjuksellaan sitten aikoo tehdä on vähintään mielenkiintoista. Kun puhutaan mannertenvälisestä ohjuksesta, niin yleensä tarkoitetaan ICBM (Intercontinental Ballistic Missile) -ohjusta, jonka kantama on noin 6000 kilometriä. Normaalisti puhekielessä termi "mannertenvälinen ohjus" tarkoittaa yleensä Minuteman- tai Topol-ohjuksen (SS-25 "Sickle") kaltaisia välineitä, joita on sijoitettu joko kiinteään siiloon tai sitten esimerkiksi juniin tai muille mobiililaukaisualaustoille, josta ne sitten kriisin sattuessa voidaan laukaista kohti vihollista.

Yleensä tuon oletetaan automaattisesti tarkoittavan samaa kuin ballistinen ohjus, mikä etenee kaarevaa lentorataa pitkin kohteeseensa. Kuitenkin on olemassa ohjuksia, jotka nostavat taistelukärjet maata kiertävälle LEO (Low Earth Orbiter) radalle, jolloin niiden avulla voidaan tehdä teoriassa vaikka yllätyshyökkäys johonkin valtioon. Eli noin voidaan kärkien pelotekapasiteettia kohottaa, kun ne voidaan ampua kiertoradalle jo heti kriisin puhjettua, ja kun tilanne rauhoittuu, niin nuo taistelukärjet sitten käydään keräämässä avaruussukkuloiden avulla takaisin maahan.

Samoin noiden kiertoradalle ammuttujen aseiden tarkoitus on tuhota vastapuolen satelliitteja sekä elektroniikkaa niin, että ne räjäytetään maapallon ilmakehän yläosissa, jolloin EMP-pulssi tuhoaa vastapuolen tiedustelusatelliitteja. Oikeassa ydinsodassa on tärkeää, että isku kohdentuu juuri vihollisen asejärjestelmiin, joten tuolloin ammutaan ensin suuri määrä tiedustelusatelliitteja maata kiertävälle radalle, jotta ne voisivat etsiä tehokkaasti mobiililakaisualustoilla olevia aseita, jotka on ajettu ulos tukikohdasta, jotta niiden tuhoaminen olisi mahdollisimman vaikeaa. Kun puhutaan siitä miksi osa maailman tehokkaimmista ydinaseista on sijoitettu näennäisen suojattomiin mobiiliasemiin, niin se johtuu siitä, että supervaltojen käyttämien ydinaseiden tarkkuus riittää ohjusten tuhoamiseen niiden siiloihin, joiden paikat varmasti ovat niiden strategisten ilmavoimien tiedossa.

Eli vaikka siilo rakennettaisiin maan alle, niin että mitään rakennelmia ei näkyisi päällepäin, niin Lacrossen kaltaiset tutkasatelliitit havaitsevat maaperässä tapahtuneeet muutokset, ja tuon takia ne näkevät myös ohjustukikohtien maanalaiset rakennelmat, joita käytetään ohjusten huoltamiseen. Nykyään strategisia ydinaseita on sijoitettu yhä enemmän myös sukellusveneisiin sekä muihin merivoimien yksiköihin joiden havaitseminen on erittäin vaikeaa, ja mobiiliydiaseiden ero kiinteisiin siiloihin sijoitettuihin välineisiin nähden on se, että niiden selviytyminen iskuista perustuu siihen, että noita aseita on vaikea havaita. Kuitenkin jos mobiiliydinase havaitaan, niin sen tuhoaminen on melko helppoa, eli esimerkiksi junaan sijoitetun ballistisen ohjuksen voi tuhota erikoisjoukkojen sinkoiskulla, normaalilla rypälepommilla tai laser-ohjattavalla AGM-65 Maverick-tyyppisellä ohjuksella.

Noiden mobiiliohjusten ongelmana on se, että niiden varastamista pelätään aiheesta, ja tällä tarkoitan tilannetta, missä joku terroristi sitten hyökkää tuollaisen kuljetuksen kimppuun, ja yrittää ottaa taistelukärjet haltuunsa. Kaikkein paras paikka sijoittaa ohjuksia ovat tietenkin lentokoneet, joihin on asennettu huomattava osa maailman ristelyohjuksista, mutta niiden ongelma on partioinnin korkea hinta. Tässä sitten huomautan, että vaikka risteilyohjukset ovat periaatteessa taktisia aseita, niin niiden avulla voidaan tuhota myös vihollisen tuotantoinfrastruktuuria, tai vaikka ICBM-ohjus on mielletty yleensä infrastruktuuria tuhoavaksi välineeksi, niin silloin kuitenkin unohdetaan se, että samoilla ohjuksilla voidaan ampua myös taistelukentällä olevia joukkoja. Eli vaikka ase olisi nimellisesti taktinen väline, niin sillä voi olla strategisia tehtäviä tai päinvastoin.

Kuitenkin toimiakseen tehokkaana taisteluvälineenä pitää ydinaseella olla erittäin kehittynyt suuntausjärjestelmä, ja samoin sen tukijärjestelmien eli kohteen etsintään tarkoitettujen satelliittien sekä muiden välineiden pitää myös olla kunnossa, tai sitten tuo ydinase on pelkkä terroriväline, ja tietenkin tuo ICBM-ohjus voidaan varustaa myös konventionaalisella taistelukärjellä, eli siinä voi olla eräänlainen flechette-taistelukärki, joka tuhoaa kohteen kineettisen energian avulla tai normaali taistelukärki voidaan varustaa tehokkaalla RDX-räjähteellä, jolloin sitä voidaan käyttää normaalien pommittajien asemasta tavallisia kohteita vastaan. Nykyään puhutaan siitä, että joihinkin satelliitteihin olisi muuten asennettu nanohelikoptereita, joita voidaan pudottaa kapselissa ilmakehään. Nuo nanohelikopterit kommunikoivat satelliittien kautta, ja niillä voidaan vilkaista outoja rakennelmia hiukan lähempää. Kun tuollainen nanohelikopteri lasketaan ilmakehään STEALTH-tekniikkaa hyödyntävässä kapselissa, niin sitten se vapautetaan lentoon, ja tuollaisen välineen avulla voidaan vilkaista esimerkiksi oletetun vihollisen rakennustyömaita tai muita installaatioita.

Kun nuo lennokit ovat tehneet tehtävänsä, niin ne voidaan tuhota, niin että mitään ei niistä jää jäljelle. Sodan syttyessä niiden aseistetut versiot voivat hyökätä vihollisen komentajien kimppuun, eli niissä voi olla konetuliaseita tai sitten niiden runkoon on asennettu thermite-panoksia, ja jos sota alkaa, niin tuollainen väline voidaan toimittaa ohjustukikohdan lähelle, ja kun tuo ohjusluukku aukeaa, niin tämä väline pujahtaa sisään ja laukaisee tuon polttopanoksen ohjuksen vieressä, jolloin sen kylkeen palaa reikä, ja silloin ohjus ei välttämättä pääse ollenkaan kiertoradalle asti, koska sen kylkeen tulee materiaalipoikkeama, joka repii rungon kappaleiksi. Tai jos tällaista välinettä, jonka palolämpötila on noin 3500 celsiusastetta käytetään sukellusvenettä vastaan sen ollessa laiturissa, niin silloin sen runkoon palaa reikä. Ja tietenkin esimerkiksi pommittajia vastaan käytettäessä tuo väline on todella tehokas, tai jos siinä on konetuliase, niin se voi silloin surmata nuo lentomiehistöt heidän noustessaan koneisiinsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/RT-2PM_Topol


pimeakronikka.blogspot.fi

Voisivatko UFO:t olla esimerkiksi jotain super-UCAV-koelentovälineitä?

Onko tämä kuva totta, ja onko siinä oikeasti
Venäjän salainen robottihelikopteri? 

Kun ajatellaan esimerkiksi UFO:ja sekä niin sanottuja ”Foo-hävittäjiä”, niin aina pitää muuten huomauttaa sellaisesta asiasta, että nuo havaitut välineet ovat kuulemma oikeastaan aika pienikokoisia. Sen takia niitä on saatettu pitää väärennettyinä, koska jos ajatellaan pari metriä pitkää lennokin moottoreilla varustettua pehmeä-linjaista lentolaitetta, jonka keskellä on esimerkiksi hiustenkuivaajan kaltainen puhallin, joka saa tuon välineen hehkumaan sekä nuo pienet suihkumoottorit saavat aikaan sen, että kyseinen lennokki sitten pitää erittäin kovaa ujeltavaa ääntä, ja koska se on hyvin pienikokoinen sekä samalla pehmeästi muotoiltu, niin silloin sen havaitseminen on hyvin vaikeaa.

Kun mietitään sitä, että lennokkeja varten saa ostettua suihkuturbiineja, niin tietenkin myös miniatyyrikokoisten patoputkimoottorien valmistaminen on mahdollista, jolloin voidaan luoda RC-lennokki, joka saavuttaa Mach 6:n nopeuden, ja samalla se tarjoaa mahdollisuuden luoda sellainen tiedustelukone, mitä millään valtiolla ei ehkä vielä ole virallisesti olemassa. Kyseessä voisi olla joku 2-metriä pitkä väline, joka ehkä etäisesti muistuttaa jotain SR-71-”Blackbirdia”, mutta on sitä kovin paljon pienempi. Tuo kone voisi nousta maasta pystysuoraan sen keskellä olevan ilmapuhaltimen avulla, ja tuolloin kyseisen koneen keskellä oleva propelli pitää tietenkin ympäröidä vastuksella, jotta se ei jäädy kiinni, jos laitteella lennetään talvella. Kun ajatellaan sitä, että noita ”superlennokkeja” ehkä lennätetään hylätyistä ”Minuteman”-ohjusten siiloista, jossa ne ovat vaakasuorassa asennossa, niin siitä voidaan päätellä että mistään kovin suurikokoisesta laitteesta ei ole kysymys. Eli tämän ajattelutavan UFO itse olisi hyvin pieni, mutta sitä peitetään näyttävillä hologrammiefekteillä, joilla ihmisille uskotellaan asialla olleet erittäin suuren aluksen. 

Kun puhutaan tuollaisen RPV:n tai UFO:n koosta, niin silloin tietenkin tullaan siihen kysymykseen, että se on niin pieni, että siihen ei todennäköisesti mahtuisi ihmistä ollenkaan, ja jos nuo UFO:t ovat todellisuudessa RPV:tä, eli kauko-ohjattavia lennokkeja, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että tuo selittäisi monia asioita niiden käyttäytymisestä. Näet jos kyseessä olisi robottilentokone, niin silloin tietenkään lentäjä ei noiden lentolaitteiden kääntyessä tuntisi G-voimia, joten kauko-ohjaus selittäisi todella paljon erilaisia asioita, kuten sen että nuo laitteet voivat muuttaa suuntaansa ikään kuin luonnonlakien vastaisesti. Kun ajatellaan valokuvia, joissa maahan pudonnut UFO on ikään kuin jäänyt pystyyn maahan, niin ensin varmasti monille tulee mieleen se, että kyseessä on kehnosti lavastettu pila, jossa ei edes olisi yritetty mitään todellista UFO:a mallintaa muuta kuin huumorimielessä. Mutta kun asiaa ajatellaan hiukan tarkemmin, niin saattaa olla, että kyseessä ei olekaan mikään huono pila, vaan ihan oikea lentolaite. Eli tuossa lentävässä lautasessa olisi sisällä vettä, joka höyrystyessään muodostaa työntövoimaa. Tuolloin kyseessä olisi eksoottisella voimanlaitteella varustettu lentolaite.

Tuossa mallissa lautaseen kohdennetaan MASER-tykki, joka sitten kuumentaa sen rungon sisällä olevaa vettä, ja siten luodaan sellainen paine, että tuo vesi lähtee työntämään alusta ylös sekä eteen tai mihin suuntaan nyt sen halutaan lentävän, koska tuo lautasen muoto sitten mahdollistaa sen, että alus liikkuu ikään kuin luonnonlakien vastaisesti. Siinä aluksen pohjassa sekä sen reunoissa olisi sitten venttiilejä joiden avulla sen lentosuuntaa voidaan muuttaa sellaiseksi, mikä rikkoo ikään kuin luonnonlakeja, ja jos esimerkiksi ajatellaan tuollaisen ”lentävän lautasen” kapasiteettia, niin jos sitä ohjataan maasta käsin etäohjauksen avulla, niin silloin se voisi lentää kuten UFO. Ainoa rajoite tietenkin on se, että miten paljon ajoainetta tuossa välineessä on. Kuitenkin kyseessä olisi ulkoisella, eli toisessa aluksessa tai muussa paikassa sijaitsevalla voimanlaitteella varustettu melko yksinkertainen väline, jonka toiminta-ajatus olisi siinä, että alus lentäisi ulkopuolelta tulevan mikroaaltokeilan avulla, mutta tietenkin toinen vaihtoehto olisi sellainen, missä aluksessa olisi säteittäin asennetut suihkumoottorit,sekä leijumista varten alaspäin suunnattu suihkumoottori, 1940-luvulla natsit suunnittelivat tuota laitetta, mutta tuo ohjelma peruttiin.

Jos sen halkaisija olisi vain yhdestä kahteen metriä, niin silloin ei mitään kovin suuria moottoreita tarvita, ja tuollaisen välineen avulla voidaan vakoilla tai iskeä kohteisiin missä tahansa osassa maailmaa, jos tuo lautanen vain saadaan sinne. Jos tuollainen lentävä lautanen halutaan lähettää operaatioalueelleen nopesti, niin silloin voidaan käyttää esimerkiksi ohjuksia sen toimittamiseen perille, ja se voidaan varustaa konekivääreillä tai konetykeillä, mutta itse olen sitä mieltä, että niiden keskellä voisi olla sellainen ripustin, mihin voidaan ripustaa täsmäpommi kärki alaspäin, jotta sen avulla voidaan tuhota tarkasti määritettyjä kohteita kuten laivoja, eli tuo lentävä lautanen vain lennetään kohteen päälle, ja sitten pommi irroitetaan siitä oikeassa paikassa, jolloin se sitten tuhoaisi koko kohteen kuten aluksen hyvin tehokkaasti.

Voidaan ajatella myös niin että noiden pommien toimittamiseen perille voitaisiin käyttää myös sellaisia välineitä, jotka tuovat mieleen kääpiökokoiset ”Chinook”-helikopterit. Eli nuo pienet ikään kuin tangon palasia muistuttavat helikopterit tarttuisivat tuohon pommiin ryhmänä, ja sitten kuljettaisivat sen kohteen päälle, ja sitten vain sen irti. Tuollaisella pienoishelikopteriryhmällä voidaan tuo ase tuoda huomaamattomasti vaikka jonkun bunkkerin tai laivan päälle, ja sitten nuo helikopterit päästävät siitä irti, ja lentävät ryhmänä takaisin oman puolensa luokse, jolloin iskussa käytettävä väline on hyvin huomaamaton sekä tappava varsinkin lentäessään yöllä, jolloin niide havaitseminen on hyvin vaikeaa. Eli tällainen tekninen väline voi pian olla jokaisen kenraalin märkä päiväuni.

https://www.youtube.com/watch?v=4lxB_O21wb8

pimeakronikka.blogspot.fi

NASA:n kehittämä mikroaaltoraketti eli "Mahdoton moottori" avaa reitin Marsiin, ja se itse ei tarvitse polttoainetta ollenkaan.

Mikroaaltomoottorin malli

Kuten olemme lehdistä saaneet lukea, niin NASA on saanut oman mikroaaltoon perustuvan moottorinsa toiminaan. Se on paljon tehokkaampi laite kuin muutamat muut kokeilut, joita ovat esimerkiksi aurinkopurje tai muut vastaavat raketit, kuten esimerkiksi valoon perustuva  fotoniraketti, mikä perustuu yksinkertaisesti siihen, että myös fotonit eli valon hiukkaset saavat aikaan työntövoimaa, ja niin saa näköjään myös tämä uusi mikroaaltoon persutuva rakettimoottori, jonka toimintaperiaate on siinä, että mikroaaltoja laitetaan kimpoamaan rakettikammioossa moottorin etuosasta taaksepäin, jolloin ne työntävät rakettia eteenpäin.

Se miksi tuo lehdissä huomiota osakseen saanut moottori on ollut tähän mennessä nimeltään "mahdoton raketti", johtuu siitä, että tuossa välineessä ei käytetä mitään varsinaista polttoainetta, vaan työntövoima luodaan mikroaaltojen avulla, mikä tekee tuosta laitteesta todella houkuttelevan välineen, kun ajatellaan lentoa kohti Mars-planeettaa, mihin tuolla välineellä päästäisiin noin 70-vuorokaudessa. Idean tuohon moottoriin on mahdollisesti antanut fotoniraketti, jossa mikroaaltojen paikalla käytettäisiin valoa, mutta kun puhutaan sopivan valonlähteen löytämisestä, niin silloin on ollut vaikeata.

Näet tuon fotoniraketin työntövoima on ollut vain miljoonasosan esimerkiksi ionimoottorin antamasta työnnöstä, ja sen kiihdyttäminen täyteen nopeuteen olisi kestänyt jopa vuosikymmenien ajan. Fotoniraketin pakokaasujen eli fotonien nopeus on sama kuin valon nopeus, joten tuolla laitteella olisi ollut mahdollista saavuttaa tuo "kosminen nopeusrajoitus". Mutta tuota rakettia kujettavan valopatsaan luominen on ollut hiukan hankalaa, ja siksi on ideoitu esimerkiksi antimateriamoottoreita, jotka kuitenkin ovat olleet liian vaarallisia toteutettaviksi.

Tuo mikroaalto voidaan ehkä korvata turvallisemmalla radioaallolla, joka suunnataan raketin takana olevaan metalliseen levyyn, ja tuolloin alus saisi työntövoimaa siitä, kun radioaalto pannaan kimpoamaan sen takana olevasta metallilevystä. Mutta tuo on tietenkin vain kosmeettinen muutos tuohon mikroaaltoon persutuvaan moottoriin, joka itse ei tarvitse mitään polttoainetta, mutta mikroaaltojen kehittämiseen käytettävä magnetroni tietenkin tarvitsee sähkövirtaa, joka pitää tuottaa joko kemiallisesti polttokennoilla, ydinreaktorilla tai aurinkopaneeleilla, joiden avulla voidaan virtaa tuottaa tietenkin vain verraten lähellä Aurinkoa.

Tuo moottori voidaan asentaa mihin tahansa avaruusalukseen, jossa sitä sitten voidaan käyttää esimerkiksi pienen ydinreaktorin avulla, ja tuollainen korkeasti rikastettua plutoniumia käyttävä reaktori voidaan asentaa X37B:n kaltaisen sukkulan rahtitilaan, ja tuolloin kyseinen avaruussukkula voisi operoida melkein missä päin aurinkokuntaa hyvänsä. Jos kehitetään reaktori, joka käyttää polttoaineessa ydinaseplutoniumin rikastustasoa tai keinotekoista alkuainetta kuten Neptuniumia, Kaliforniumia tai Einsteiniumia, niin silloin siitä voidaan tehdä erittäin pieni.

Ja kun varsinaista ajoainetta ei tarvita, niin tuo laukaisu voidaan salata yleisöltä, jos niin tahdotaan tehdä. Eli tuolloin ylimääräinen polttoaine ei aiheuta mitään muutoksia normaaliin laukaisuun verrattuna, ja kun käytetään korkeasti rikastettua plutoniumia voiman tuotantoon, niin silloin ei reaktorista kovin suurikokoista tule, eli ehkä tuollainen ison säilykepurkin kokoinen atomivoimala olisi tuolloin mahdollista rakentaa.

http://jalopnik.com/why-nasas-impossible-engine-is-likely-just-that-1616224512

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Teorioita voi syntyä hyvinkin pienistä asioista, kuten Wernher Von Braunin pidätyksestä vuonna 1944

Siivillä varustettu V-2 ohjus
Peenemündessa

Teorioita syntyy erittäin pienistä asioista, ja osasta niistä tulee likipitäen legendoja, ja legendat kasvavat kasvamistaan, kuten kaikki tietävät. Ja koska kaikilla teoretikoilla on syynsä uskoa noihin asioihin, mistä he kirjoittavat. Kure sanotaan, niin ilman teorioita ei ole tutkimuksia eikä tiedettä tehdä ilman tutkimusta Kun puhutaan salaliitoista, niin voidaan sanoa, että niihin perustuvia toimintaelokuvia tuotettiin yhteen aikaan lähes liukuhihnalta. Saksalainen rakettien tutkija sekä avaruuslentojen uranuurtaja Wernher Von Braun pidätettiin vuonna 1944 GESTAPO:n  toimesta. Häntä kuulusteltiin tuolloin siitä,että tuo mies oli kiinnostuneempi avaruuden valloituksesta kuin V-kostoaseohjelmasta. Tiedetään että natseilla oli salainen avaruusohjelma, ja se on poikinut esimerkiksi tarinoita salaisista kuuasemista ja muista vastaavista asioista.

Kyseiseen aikaan saksan salainen poliisi pidätti useita ihmisiä, ja toimitti heidät keskitysleirille, joten kyseinen pidätys on ollut joillekin ihmisille ikään kuin syynä esittää sellaisia teorioita, että tuo rakettien tutkija olisi ehkä sekaantunut jotenkin natsijohtajien pakoon, eli noiden supernatsien kloonattuja alkioita olisi lähetetty Maapalloa kiertävälle radalle tai kauemmaksi aurinkokuntaan. Kyseisestä teoriasta kulkee tietenkin monia muitakin versioita, jotka eivät varmasti ole yhtään sen vähempää kiinnostavia kuin tuolloin aikoinaan Toisen Maailmansodan ajalta peräisin oleva ajatelma.  Tuo pidätys kuitenkin on herättänyt keskusteluja siitä,että määräsikö SS-E-IV tuon toimenpiteen, jotta tietyt huippunatsit voisivat keskustella hänen kanssaan tietyistä asioista, jotka koskivat heidän pakoaan..

Tuo ajatus olisi se, että pyydettiinkö tuota miestä luomaan raketti, joka voisi viedä pienen kapselin avaruuteen. Tuosta aikoinaan erittäin vähän tunnetusta teoriasta on poikinut sellaisia huhuja, joiden mukaan ihmisen alkioita olisi lähetetty esimerkiksi Voyagerien mukana avaruuteen. Miten Voyager sitten liittyy Von Brauniin, on se että tarinan mukaan eräät huippunatsit päättivät lähettää jälkeläisiään avaruuteen ikään kuin aikakapselissa. Eli tuo avaruuskapseli lähdettäisiin avaruuteen tai laskettaisiin johonkin salaiseen paikkaan, ja sitten se saisi odottaa sen ajan kuin pitää löytämistään. Eli kyseessä olisi eräänlainen "Pandoran lipas", joka odottaisi tulevaisuutta. Se että tuo tarina on hyvin kiehtova, varmasti on lisännyt keskustelua sen ympärillä.

Ja tietenkin pitää muistaa, että syväjäädytetty ihmisalkio on melkein ikuinen. Ongelma on kapselin syöpyminen sekä sopivan kohdun löytäminen. Sekä tuon operaation suorittaminen, eli alkion siirto olisi tietenkin hiukan hankala prosessi. Jos kapseli lähetetään avaruuteen, niin se ei syövy puhki, koska avaruudessa ei ole mitään mikä syövyttää sen pintaa. Ja jos kapseli viedään Kuuhun ja laitetaan johonkin luolaan, niin silloin sen lämpötila voitaisiin pitää noin absoluuttisessa nollapisteessä.

Toinen tapa on lähettää kapseli kauas kaasuplaneettojen taakse, missä lämpötila on hyvin alhainen. Mutta se vaatii tietenkin verraten suurta rakettia, josta seuraisi melkoinen julkisuusmylly. Ja arvatkaa muuten mitä tapahtuisi, jos media saisi vihiä,että ihmisen alkioita lähetetään kauas avaruuteen? Mielenosoittajia seisoisi varmaan tuon operaation ideoijan oven edessä, ja muutenkin Iltalehteen sitten saadaan otsikoita. Eli tällaisen tapauksen uutisarvo hakkaisi varmaan Snowdenin mennen tullen. En itse usko että tällaista edes on koskaan puhuttu missään, niin että puhuja olisi  vakavissaan.  

Tällainen asia tietenkin on hyvin kiehtova, koska siihen liittyvät kaikki mahdolliset kunnon seikkailun ainekset yhdistettynä huipputekniikkaan sekä valtioiden väliseen salaiseen diplomatiaan. Eli näistä aineksista muodostuvat ne “oikeat” vanhanajan “action-elokuvat”, joissa joku tutkija sitte etsii noita salaisuuksia. Se että tällaisista asioista ei olla koskaan keskusteltu saattaa johtua siitä, että ennen ei ollut mahdollisuutta käyttää ilmaisia julkaisualustoja, vaan kaikki paperit piti ostaa kaupoista. Ja tuolloin saattoi useita kirjoituksia jäädä julkaisematta juuri tämän asian takia. Samoin tuolloin piti kirja painaa kirjapainossa, kun nykyää on käytössä virtuaaliset verkkojulkaisuympäristöt eli dynaamiset kotisivut, joiden avulla omia kirjallisia  tekeleitä voidaan jakaa koko maailmalle.

Mutta onko tuo koe tai hidas aikamatka oikeasti tehty jää jokaisen omaan harkintaan. Toki voidaan sanoa, että nuo alkiot sekä niistä kehittyvät ihmiset eivät olisi mitenkään sidoksissa tuohon  1940-luvun maailmaan, vaan valitsisivat oman tiensä tässä maailmassa. Kuitenkin aiheesta voisi kirjoittaa mielenkiintoisia kirjoja, joista ei toimintaa puuttuisi. Tai sitten tuosta teoriasta  voidaan filmata muutama "X"-files jakso. Se että joku tutkii kansanrunoja tai kirjoittelee tällaisia asioita, ei suinkaan tarkoita sitä, että hän niiden sisältöön mitenkään itse uskoo. Kun puhutaan näistä teorioista, niin mieleeni tulee kirja nimeltään “Varastettu isoäiti” missä esitellään joukko urbaaneja legendoja.

Kun tuota kirjaa kirjoitettiin, niin silloin kuitenkin oli käytössä paperi, joka piti maksaa. Ja aika moni ilmeisesti osti tuon kirjan, jota myytiin viihteeksi jossain elintarvikekaupoissa karkkien vieressä. Itse olen aina miettinyt näitä urbaaneja legendoja, sekä niiden taustalla olleita tarinoita. Kuinka esimerkiksi isoäiti voi kadota huoltoaseman pihasta, tai sitten hän on varastanut tuon auton. Mutta ehkä joskus sitten kirjoittelen myös tuosta tarinasta jonkun pienen kirjoitelman.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wernher_von_Braun

pseudotiedetta.blogspot.fi

Säköautojen nopeusennätys on noussut noin 576 kilometriin tunnissa

Sähköautojen nopeusennätys on noussut 576 kilometriin tunnissa, ja se on noin puolet suihkumoottorikäyttöisten autojen nopeus ennätyksestä, mikä on noin 1600 km/h. Kun puhutaan siitä, mikä on ero tuolla sähkömoottorikäyttöisellä autolla suihkumoottorilla toimivaan autoon on se, että sähköauton voimansiirto lepää laakerien varassa, ja sen takia niiden nopeusennätys on paljon pienempi, kuin mitä puhtaalla suihkumoottorilla varustettujen autojen, koska tuo laakeri aiheuttaa sen, että nuo sähkömoottorit eivät pysty antamaan yhtä suurta kierroslukua kuin suihkumoottorit pystyvät.

Toinen ehkä suurempi ongelma sitten on siinä, että sähkömoottorien sisus ei kestä sellaista kierroslukua, että se voisi kuljettaa autoa eteenpäin yhtä nopeasti kuin suihkumoottori työntää autoa maata pitkin. Miksi tuo radiaaninopeudeksi kutsuttu asia on tärkeä, johtuu siitä että auto ei voi liikkua maassa nopeammin, kuin mitä sen renkaan ulkokehä liikkuu. Suihku- tai rakettimoottorikäyttöisten autojen nopeus on riippuvainen siitä, että mikään auto tai lentokone ei voi kulkea nopeammin kuin sen takaa työntyvä kaasu liikkuu. Syynä on sellainen ilmiö, mitä kutsutaan rekyyliksi. Eli raketti kulkee ilmakehässä tai avaruudessa vain sillä nopeudella, mitä sitä eteenpäin työntävä pakokaasu kulkee taaksepäin.

Todellisuudessa osa tuosta energiasta menee kitkaan, ja siksi ilmakehässä liikkuvan raketin tai lentokoneen nopeus on aina alempi kuin moottorista taaksepäin purkautuvan kaasun nopeus on. Autolla kitka on vielä suurempi kuin ilmassa liikkuvalla kappaleella, ja mahdolliset kivet ja muut epätasaisuudet ovat todella vaarallisia ultranopeasti liikkuvalle autolle. Ja rekyyli-ilmiön takia esimerkiksi suuritehoisten kiväärien rakentaminen on vaikeaa.

Jos halutaan rakentaa ase, minkä ammus lentää pitkälle, niin silloin pitää käyttää patruunoita, jotka antavat suuren lähtönopeuden. Tällöin pitää patruunoissa käyttää räjähteitä, joiden palonopeus on todella suuri, jolloin kiväärin suusta lähtevän kaasun nopeus saadaan suureksi, ja tällöin rekyyli kasvaa aivan uusiin mittoihin. Sähkömoottorien ongelma on siinä, että niiden antama nopeus on korkeintaan sama, kuin mitä niide kierrosnopeus on, ja saavuttaakseen esimerkiksi nopeuden Mach 1 täytyy noiden moottoreiden liikuttaa pyörän ulkopintaa äänen nopeudella, mikä sitten tietenkin aiheuttaa ongelmia keskipakoisvoiman kanssa, mikä sitten hajottaa moottorin sisukset.


Tämän lisäksi ohjaajan turvallisuus on myös ongelmallinen asia, ja sähkömoottorien akkujen pitää kestää todella hyvin, jos niillä aiotaan antaa tuo 3000 hevosvoiman teho. En tiedä miten tuo sähköautojen nopeusennätys mitataan, tai miten sähköauto määritetään, mutta jos siinä saa käyttää hybridivoimaa, niin silloin se pystyy pitämään tuota huippunopeuttaan 16 km matkan. Eli tuolloin polttomoottori käyttää generaattoreita, joilla taas pyöritetään pyöriin kiinnitettyjä sähkömoottoreita, mutta ongelmana sitten on se, jos tuo auto karkaa käsistä. Samoin jos autosta tehdään kauko-ohjattava, niin silloin voidaan nopeutta nostaa melkein huoletta siinä mielessä, että niiden ohjaajan henki ei tuolloin ole vaarassa. Mutta en tiedä olisiko tuo sellainen nopeusennätys, mikä olisi virallistettavissa maailmanennätykseksi.
http://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/sahkoautojen-nopeusennatys-uusiksi-kaikkien-aikojen-ennatys-viela-hyvin-hyvin-kaukana/6085030

psudotiedetta.blogspot.fi

Matka robottialuksella vaatii paitsi tehokkaita moottoreita, niin myös kehittynyttä tekoälyä sekä älykkäitä materiaaleja

Taiteilijan näkemys Alfa Centaurin aurinkokunnasta
Kuva I

Kun puhutaan mekaanisista ihmisistä, niin aina täytyy muistaa se, että vaikka nämä välineet eivät ehkä vaikuta muulta, kuin jonkun SciFi-elokuvan rekvisiitalta, niin niiden etuna on se, että mitään välineitä ei tarvitse muuttaa näitä "terminaattoreita" varten, tai oikeastaan ihmisen näköisten robottien avulla voidaan suorittaa esimerkiksi jopa satoja vuosia kestäviä avaruuslentoja, ilman että tutkijoiden pitää huolehtia minkään työkalun suunnittelemisesta tai varusteiden muuttamisesta robotteja varten, ja tämä tietenkin helpottaa avaruuslennon suunnittelua sekä toteutusta. Matka lähimmälle tähdelle veisi erittäin paljon aikaa, ja vaikka aluksen mukaan lähetettäisiin syväjäädytetty miehistö, niin tuon matkan ongelmana olisi se, että tuo alus ei palaisi ihmisen elinaikana Maapallolle, ja siksi lennolle rekrytoitujen värväämisessä voisi tulla ongelmia, koska tuo matka merkitsisi sitä, että nuo astronautit eivät koskaan enää palaisi lähestensä elämään.

Koska jos puhutaan tähtienvälisestä matkailusta, niin vaikka lähitähdille tehtävä lento voidaan tietenkin suorittaa automaattisten luotainten avulla, niin tuo ehkä kilometrien pituinen luotainraketti tarvitsee alirobotteja suorittamaan tarpeellisia kunnossapitotehtäviä. Näet jos esimerkiksi 20% valonnopeudesta saavuttava alus joutuu onnettomuuten, niin pienikin siihen osunut kivensiru voi tehdä sille erittäin pahan vaurion, ja tuota vauriota pitää sitten ryhtyä korjaamaan. Kun tuolla ehkä noin 1,5 valovuoden päässä Maapallolta sattuu jokin onnettomuus, niin tuota vauriota ei korjata yhtä helposti kuin esimerkiksi ISS:llä eli kansainvälisellä avaruusasemalla tapahtunutta vauriota korjataan lähettämällä huoltoalus maan kiertoradalle.Vaan tuolla aluksella pitää silloin olla mukanaan robotteja, jotka voivat käyttää monipuolisesti työkaluja, koska jos aluksen tietokone vaurioituu osumasta, niin silloin tietenkin varajärjestelmä otetaan välittömästi käyttöön, mutta koska matka tuonne kauas Alfa Centauriin kestää todella pitkään.

Vaikka käytössä olisi alus, joka kykenee nostamaan nopeuttaan 20 % valon nopeudesta, ja tietenkin tuollaisen projektin läpivieminen vaatisi valtavia resursseja, ja ainoa syy miksi ehkä 200 vuoden sisällä lähettäisimme aluksen tuonne Alfa- tai Proxima Centaurin planeetoille olisi se, että niistä löydettäisiin elämää. Ja jos tuo alus saisi vaurion lennon puolimatkassa, niin silloin sen pitäisi pystyä korjaamaan itsensä. Tai tehtävään kulunut aika olisi käytetty turhaan. Kun alus lähestyy kohdetähteään, niin silloin se kohtaa samanlaisen oortin pilven, kuin mikä kiertää myös Aurinkoa, ja siksi sen pitää jarruttaa tehokkaasti, koska jos se osuu tuolla 20 % valon nopeudella, johonkin kiveen, niin silloin tuo alus saattaisi todennäköisesti tuhoutua osumassa täysin, koska iskuenergia olisi valtava.

Siksi tuon luotaimen pitää jarruttaa ennen saapumistaan kohdetähden oortin pilviin, ja jarrutuksen kanssa olisi tehtävä kompromisseja, koska jos se aloitetaan liian aikaisin, niin matka-aika pitenee entisestään, ja vasta saapuessaan Centauri-järjestelmään, tekisi tekoäly päätöksen siitä, jatkaisiko se matkaa kohti Alfa-centauria? Tämä tähti olisi erittäin otollinen kohde, jos meidän tuntemallemme elämälle suotuisa planeetta halutaan löytää. Mutta tuo planeetta saattaa piileksiä Alfa Centauri A- tai B-tähden lähellä, niin että tähden kehrä peittää sen Maapallolla sijaitsevilta teleskoopeilta, jolloin tuon aluksen havaintolaitteet näkisivät sen, kuin Maan teleskoopit taas kadottaisivat tuon kohteen Alfa Centaurin kehrään.

Kuva II

Joten tuolla aluksella olisi tietenkin aliluotaimia, jotka se lähettäisi kumpaankin kohteeseen, jotta Maassa olevat tutkijat voisivat sitten päättää, kumpaan kohteeseen tuo luotain suunnataan. Sen tietenkin pitäisi pystyä tuomaan näytteitä myös Maahan, joten tuon takia luotaimen pitää omata monimutkainen tehtäväohjelmointi, jonka avulla se suorittaa tehtävänsä melkein täysin itsenäisesti, koska sen viestintään  Maan kanssa kuluu vähintään neljä vuotta suuntaansa, jos vastaus lähetetään välittömästi. Ja tietenkin luotaimen robottien pitää saada silloin tarpeelliset ohjeet, miten niiden tulisi toimia missäkin tilanteissa. Samoin aluksen runko pitää päällystää magneettisilla polymeereillä, jotka voidaan siirtää magneettien avulla oikeaan paikkaan aluksen runkoon.

Tuo varsinainen avaruusalus olisi joka tapauksessa hyvin suuri ja pitkä, koska sen pitää ensinnäkin kuljettaa mukanaan valtavasti varaosia, ja koska sen ydinreaktori, joka käyttää joko antimateriamoottorin kiihdyttimiä tai fuusiovoiman vaatimaa valtavaa laserjärjestelmää, sekä aluksen tietokoneita ja valtavia suurtehokommunikaatiolaitteita, joilla alus kommunikoi sen aliluotainten kanssa. Sen runko voisi olla muodoltaan saman tyyppinen kuin Dreadalus-luotaimen, ja ehkä sen tähtienvälinen ramjet suojataan levyllä aluksen lentäessä aurinkokunnassa, ja poistuessaan tähtienväliseen avaruuteen, tuon aluksen imusuppilo avataan, ja magneettikenttä ryhtyy imemään vetyä sisäänsä, ja sitten fuusiovoima käynnistetään aluksen takana.

Eli sen takaosan moottorin suuttimeen asennetaan laserit, joilla tuo vety "poltetaan" heliumiksi. Tässä esiteltyä fuusioreaktoria ei käytetä aluksen sisäiseen sähkövoimantuotantoon, vaan ainoastaan  sen siirtämiseen paikasta toiseen. Varsinaisen sisäisen voimantuoton synnyttää aluksen konventionaalinen ydinreaktori, joka tuottaa sen tarvitseman sähkövoiman. Samoin noissa ihmisen näköisissä roboteissa olisi RTG-generaattorit, joiden avulla ne voivat toimia koko jopa sata vuotta kestäneen lennon ajan tehokkaasti. Samoin tuolla aluksella olisi tietenkin toisenlaisia robotteja ulkopinnan korjaamista varten, mutta nuo ihmisen näköiset mallit olisi tarkoitettu sisätilojen vaurionkorjausta varten.

Kun alus lähestyy kohdettaan, niin sen pitää aloittaa jarrutus, joka tapahtuu suuntaamalla sen päämoottori eteen tai erityisillä jarruraketeilla, mikä sitten tietenkin aiheuttaa se, että alus ikään kuin painuu kasaan haitarin tavoin, jolloin se voi tuhoutua. Siksi sen runko pitää valmistaa hiilikuiduista, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia jousia, jotka ottavat tuota energiaa vastaan. Ja silti sen rungon pitää olla melko paksu, koska aluksen pitää silti kestää valtavia voimia, ja ihminen ei tuota hidastusta kestäisi missään muodossa, ellei häntä olisi syväjäädytetty absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin hänen aineenvaihduntansa olisi päättynyt.

Mutta joka tapauksessa alus matkaisi avaruudessa ilman ihmisen ohjausta, ja miehistö herätettäisiin henkiin vasta kun tuo kuvitteellinen avaruusalus saapuu ja asettuu kohdetähden lähelle, ja itse en usko että tällaiseen matkaan kukaan ryhtyisi, tai sitä edes vakavasti suunniteltaisiin, koska se veisi Maapallolta ehkä sen parhaat tiedemiehet. Miehitetyn lennon toteuttaminen vaatisi sen, että Maassa kasvatettaisiin ehkä kloonattuja ihmisiä, jotka eivät omaisi mitään suhdetta tavalliseen elämään, ja heidät sitten lähetettäisiin tuollaiselle lennolle, koska näitä klooneja ei kukaan osaisi kaivata, vaikka toki heillä olisi samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Ja sitte voidaan kysyä, että onko joku NASA:ssa tai Venäjän avaruushallinnossa sitten suunnitellut tällaista toimintaa, missä avaruuteen lähetettäisiin kloonattu miehistö.

Alus olisi melko pitkä, koska sen ydinreaktori pitää sijoittaa kauas sen tehtävän suorittamista varten varatuista tiloista, kuten tietokonekammioista sekä robottien huoltohallista. Vaikka tuo alus miehittämättömänä tietenkin kestää hyvin säteilyä, niin jatkuva hiukkassäteily ei tee hyvää aluksen mikropiireille. Ihmisen näköisten robottien kehittämisessä ollaan jo nyt melko pitkällä, koska niillä voidaan korvata esimerkiksi taistelulentäjiä, joiden menettämisestä ollaan aina huolissaan. Jos lentokonetta ohjaa robotti, niin se voi tehdä esimerkiksi tietokonepeleistä tuttuja "kamikaze"-iskuja, kun sen ampumatarvikkeet ovat loppu, ilman että ketään ihmistä vaarannetaan näissä tehtävissä, joita pidetään epäinhimillisenä sodankäyntitapana sekä iskun uhrin että sen tekijän kannalta, ja maailma tietenkin oli kauhuissaan sekä Japanin "kamikaze"-lentäjien suorituksista, että tavasta millä esimerkiksi World Trade Centerin terrori-isku tehtiin..

Kuitenkin taistelurobotin kehittämisestä on pitk matka palvelijarobottien kehittämiseen, koska palvelijarobottien pitää toimia aivan eri tavoin, kuin jonkin rintamalla operoivat "terminaattorin". Jos robotin halutaan tekevän vaikkapa halkoja, niin silloin ohjelmoijan pitää ensin selvittää sille, mikä halko oikeastaan on. Samoin hänen pitää muistaa se, että robotin pitää erottaa ihminen halosta, jotta se ei vahingoita ihmistä, joka sattuu nojaamaan tuota halkopölkkyä vasten. Ja palvelijarobotin voimaan pitää tietenkin kiinnittää huomiota, koska jos hakkeri ottaa sen hallintaan, voivat seurauskset olla tuhoisat. Tämän takia nuo robotit pitää varustaa sellaisilla laitteilla, että ne saadaan pysähtymään, jos niiden ohjelmisto ei enää tottele, ja niiden toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden

hkimmo.blogspot.fi

Matka robottialuksella vaatii paitsi tehokkaita moottoreita, niin myös kehittynyttä tekoälyä sekä älykkäitä materiaaleja

Taiteilijan näkemys Alfa Centaurin aurinkokunnasta
Kuva I

Kun puhutaan mekaanisista ihmisistä, niin aina täytyy muistaa se, että vaikka nämä välineet eivät ehkä vaikuta muulta, kuin jonkun SciFi-elokuvan rekvisiitalta, niin niiden etuna on se, että mitään välineitä ei tarvitse muuttaa näitä "terminaattoreita" varten, tai oikeastaan ihmisen näköisten robottien avulla voidaan suorittaa esimerkiksi jopa satoja vuosia kestäviä avaruuslentoja, ilman että tutkijoiden pitää huolehtia minkään työkalun suunnittelemisesta tai varusteiden muuttamisesta robotteja varten, ja tämä tietenkin helpottaa avaruuslennon suunnittelua sekä toteutusta. Matka lähimmälle tähdelle veisi erittäin paljon aikaa, ja vaikka aluksen mukaan lähetettäisiin syväjäädytetty miehistö, niin tuon matkan ongelmana olisi se, että tuo alus ei palaisi ihmisen elinaikana Maapallolle, ja siksi lennolle rekrytoitujen värväämisessä voisi tulla ongelmia, koska tuo matka merkitsisi sitä, että nuo astronautit eivät koskaan enää palaisi lähestensä elämään.

Koska jos puhutaan tähtienvälisestä matkailusta, niin vaikka lähitähdille tehtävä lento voidaan tietenkin suorittaa automaattisten luotainten avulla, niin tuo ehkä kilometrien pituinen luotainraketti tarvitsee alirobotteja suorittamaan tarpeellisia kunnossapitotehtäviä. Näet jos esimerkiksi 20% valonnopeudesta saavuttava alus joutuu onnettomuuten, niin pienikin siihen osunut kivensiru voi tehdä sille erittäin pahan vaurion, ja tuota vauriota pitää sitten ryhtyä korjaamaan. Kun tuolla ehkä noin 1,5 valovuoden päässä Maapallolta sattuu jokin onnettomuus, niin tuota vauriota ei korjata yhtä helposti kuin esimerkiksi ISS:llä eli kansainvälisellä avaruusasemalla tapahtunutta vauriota korjataan lähettämällä huoltoalus maan kiertoradalle.Vaan tuolla aluksella pitää silloin olla mukanaan robotteja, jotka voivat käyttää monipuolisesti työkaluja, koska jos aluksen tietokone vaurioituu osumasta, niin silloin tietenkin varajärjestelmä otetaan välittömästi käyttöön, mutta koska matka tuonne kauas Alfa Centauriin kestää todella pitkään.

Vaikka käytössä olisi alus, joka kykenee nostamaan nopeuttaan 20 % valon nopeudesta, ja tietenkin tuollaisen projektin läpivieminen vaatisi valtavia resursseja, ja ainoa syy miksi ehkä 200 vuoden sisällä lähettäisimme aluksen tuonne Alfa- tai Proxima Centaurin planeetoille olisi se, että niistä löydettäisiin elämää. Ja jos tuo alus saisi vaurion lennon puolimatkassa, niin silloin sen pitäisi pystyä korjaamaan itsensä. Tai tehtävään kulunut aika olisi käytetty turhaan. Kun alus lähestyy kohdetähteään, niin silloin se kohtaa samanlaisen oortin pilven, kuin mikä kiertää myös Aurinkoa, ja siksi sen pitää jarruttaa tehokkaasti, koska jos se osuu tuolla 20 % valon nopeudella, johonkin kiveen, niin silloin tuo alus saattaisi todennäköisesti tuhoutua osumassa täysin, koska iskuenergia olisi valtava.

Siksi tuon luotaimen pitää jarruttaa ennen saapumistaan kohdetähden oortin pilviin, ja jarrutuksen kanssa olisi tehtävä kompromisseja, koska jos se aloitetaan liian aikaisin, niin matka-aika pitenee entisestään, ja vasta saapuessaan Centauri-järjestelmään, tekisi tekoäly päätöksen siitä, jatkaisiko se matkaa kohti Alfa-centauria? Tämä tähti olisi erittäin otollinen kohde, jos meidän tuntemallemme elämälle suotuisa planeetta halutaan löytää. Mutta tuo planeetta saattaa piileksiä Alfa Centauri A- tai B-tähden lähellä, niin että tähden kehrä peittää sen Maapallolla sijaitsevilta teleskoopeilta, jolloin tuon aluksen havaintolaitteet näkisivät sen, kuin Maan teleskoopit taas kadottaisivat tuon kohteen Alfa Centaurin kehrään.

Kuva II

Joten tuolla aluksella olisi tietenkin aliluotaimia, jotka se lähettäisi kumpaankin kohteeseen, jotta Maassa olevat tutkijat voisivat sitten päättää, kumpaan kohteeseen tuo luotain suunnataan. Sen tietenkin pitäisi pystyä tuomaan näytteitä myös Maahan, joten tuon takia luotaimen pitää omata monimutkainen tehtäväohjelmointi, jonka avulla se suorittaa tehtävänsä melkein täysin itsenäisesti, koska sen viestintään  Maan kanssa kuluu vähintään neljä vuotta suuntaansa, jos vastaus lähetetään välittömästi. Ja tietenkin luotaimen robottien pitää saada silloin tarpeelliset ohjeet, miten niiden tulisi toimia missäkin tilanteissa. Samoin aluksen runko pitää päällystää magneettisilla polymeereillä, jotka voidaan siirtää magneettien avulla oikeaan paikkaan aluksen runkoon.

Tuo varsinainen avaruusalus olisi joka tapauksessa hyvin suuri ja pitkä, koska sen pitää ensinnäkin kuljettaa mukanaan valtavasti varaosia, ja koska sen ydinreaktori, joka käyttää joko antimateriamoottorin kiihdyttimiä tai fuusiovoiman vaatimaa valtavaa laserjärjestelmää, sekä aluksen tietokoneita ja valtavia suurtehokommunikaatiolaitteita, joilla alus kommunikoi sen aliluotainten kanssa. Sen runko voisi olla muodoltaan saman tyyppinen kuin Dreadalus-luotaimen, ja ehkä sen tähtienvälinen ramjet suojataan levyllä aluksen lentäessä aurinkokunnassa, ja poistuessaan tähtienväliseen avaruuteen, tuon aluksen imusuppilo avataan, ja magneettikenttä ryhtyy imemään vetyä sisäänsä, ja sitten fuusiovoima käynnistetään aluksen takana.

Eli sen takaosan moottorin suuttimeen asennetaan laserit, joilla tuo vety "poltetaan" heliumiksi. Tässä esiteltyä fuusioreaktoria ei käytetä aluksen sisäiseen sähkövoimantuotantoon, vaan ainoastaan  sen siirtämiseen paikasta toiseen. Varsinaisen sisäisen voimantuoton synnyttää aluksen konventionaalinen ydinreaktori, joka tuottaa sen tarvitseman sähkövoiman. Samoin noissa ihmisen näköisissä roboteissa olisi RTG-generaattorit, joiden avulla ne voivat toimia koko jopa sata vuotta kestäneen lennon ajan tehokkaasti. Samoin tuolla aluksella olisi tietenkin toisenlaisia robotteja ulkopinnan korjaamista varten, mutta nuo ihmisen näköiset mallit olisi tarkoitettu sisätilojen vaurionkorjausta varten.

Kun alus lähestyy kohdettaan, niin sen pitää aloittaa jarrutus, joka tapahtuu suuntaamalla sen päämoottori eteen tai erityisillä jarruraketeilla, mikä sitten tietenkin aiheuttaa se, että alus ikään kuin painuu kasaan haitarin tavoin, jolloin se voi tuhoutua. Siksi sen runko pitää valmistaa hiilikuiduista, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia jousia, jotka ottavat tuota energiaa vastaan. Ja silti sen rungon pitää olla melko paksu, koska aluksen pitää silti kestää valtavia voimia, ja ihminen ei tuota hidastusta kestäisi missään muodossa, ellei häntä olisi syväjäädytetty absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin hänen aineenvaihduntansa olisi päättynyt.

Mutta joka tapauksessa alus matkaisi avaruudessa ilman ihmisen ohjausta, ja miehistö herätettäisiin henkiin vasta kun tuo kuvitteellinen avaruusalus saapuu ja asettuu kohdetähden lähelle, ja itse en usko että tällaiseen matkaan kukaan ryhtyisi, tai sitä edes vakavasti suunniteltaisiin, koska se veisi Maapallolta ehkä sen parhaat tiedemiehet. Miehitetyn lennon toteuttaminen vaatisi sen, että Maassa kasvatettaisiin ehkä kloonattuja ihmisiä, jotka eivät omaisi mitään suhdetta tavalliseen elämään, ja heidät sitten lähetettäisiin tuollaiselle lennolle, koska näitä klooneja ei kukaan osaisi kaivata, vaikka toki heillä olisi samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Ja sitte voidaan kysyä, että onko joku NASA:ssa tai Venäjän avaruushallinnossa sitten suunnitellut tällaista toimintaa, missä avaruuteen lähetettäisiin kloonattu miehistö.

Alus olisi melko pitkä, koska sen ydinreaktori pitää sijoittaa kauas sen tehtävän suorittamista varten varatuista tiloista, kuten tietokonekammioista sekä robottien huoltohallista. Vaikka tuo alus miehittämättömänä tietenkin kestää hyvin säteilyä, niin jatkuva hiukkassäteily ei tee hyvää aluksen mikropiireille. Ihmisen näköisten robottien kehittämisessä ollaan jo nyt melko pitkällä, koska niillä voidaan korvata esimerkiksi taistelulentäjiä, joiden menettämisestä ollaan aina huolissaan. Jos lentokonetta ohjaa robotti, niin se voi tehdä esimerkiksi tietokonepeleistä tuttuja "kamikaze"-iskuja, kun sen ampumatarvikkeet ovat loppu, ilman että ketään ihmistä vaarannetaan näissä tehtävissä, joita pidetään epäinhimillisenä sodankäyntitapana sekä iskun uhrin että sen tekijän kannalta, ja maailma tietenkin oli kauhuissaan sekä Japanin "kamikaze"-lentäjien suorituksista, että tavasta millä esimerkiksi World Trade Centerin terrori-isku tehtiin..

Kuitenkin taistelurobotin kehittämisestä on pitk matka palvelijarobottien kehittämiseen, koska palvelijarobottien pitää toimia aivan eri tavoin, kuin jonkin rintamalla operoivat "terminaattorin". Jos robotin halutaan tekevän vaikkapa halkoja, niin silloin ohjelmoijan pitää ensin selvittää sille, mikä halko oikeastaan on. Samoin hänen pitää muistaa se, että robotin pitää erottaa ihminen halosta, jotta se ei vahingoita ihmistä, joka sattuu nojaamaan tuota halkopölkkyä vasten. Ja palvelijarobotin voimaan pitää tietenkin kiinnittää huomiota, koska jos hakkeri ottaa sen hallintaan, voivat seurauskset olla tuhoisat. Tämän takia nuo robotit pitää varustaa sellaisilla laitteilla, että ne saadaan pysähtymään, jos niiden ohjelmisto ei enää tottele, ja niiden toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden

hkimmo.blogspot.fi

Sähködynaamiseen ajojärjestelmään perustuva avaruusalus sekä sen käyttö aurinkokunnan luonnonvarojen hyödyntämisessä

1. Sähködynaaminen työntöjärjestelmä ei vaadi atomivoimaa.

Rekettien sähködynaaminen työntöjärjestelmä tarkoittaa moottoria, missä työntövoima kehitetään joko valokaarella tai suuntaamalla koneen taakse ioneita, eli sähköisesti varautuneita atomeja. Näitä työntöjärjestelmiä tarvitaan asteroideja hyödynnettäessä, koska fuusiomoottori on hiukan liian tehokas tuohon tehtävään. Näet fuusiorakettia on kehitetty lähinnä tähtien välisiä lentoja silmälläpitäen, ja vaikka matkaan Neptunus-planeetalle kuluisi tuolla aluksella vain muutama tunti, niin ongelmana on aluksen jarruttaminen.

Samoin noita supernopeita aluksia voidaan verrata moottoriteillä ajaviin autoihin, mutta jos puhutaan esimerkiksi asteroidien hyödyntämisestä, niin silloin tehtävää voidaan verrata jakeluauton työhön, eli tuo alus ristelisi asteroidivyöhykkeellä, ja poimisi sopivia asteroideja kuormatilaansa. Sillä voisi olla tietenkin esimerkiksi lasereita, joilla tuo alus voisi leikellä asteroideja sopivan kokoiseksi, jos ne eivät sovi sen lastitilaan. Kerääminen voisi tapahtua samanlaisilla manipulaattoreilla, kuin mitä avaruussukuloissa on käytetty jo pitkään. Alus voi olla miehitetty tai robotti, jota ohjaa kehittynyt tekoäly. Sen tehtävät asteroidivyöhykkeellä saattaisivat kestää vuosia, jolloin robotti olisi tietenkin parempi vaihtoehto, koska se ei vaadi miehistön sitouttamista tehtävään.

Eli fuusioraketti sitten vain viilettäisi asteroidivyöhykkeen läpi muutamassa sekunnissa,  eikä tuolla nopeudella liikuttaessa olisi asteroidien hyödyntäminen mitenkään mahdollista.  Ja varsinaisten ydinrakettien kuten NERVA:n vaatima polttoaine pitää lastata mukaan Maapallolta. Kyseiset moottorit eivät tarvitse välttämättä atomivoimaa tarvitsemansa sähkötehon tuottamiseen, vaan myös tavalliset aurinkopaneelit voivat antaa tarpeellisen sähkötehon tuolle alukselle, mikäli sen tarkoitus on operoida esimerkiksi Marsin radan sisäpuolella.

Joten karrikoiden voidaan tuollaisen tekniikan koeväline toteuttaa niin, että avaruusaluksen sisään asennetaan konventionaalinen turbogeneraattori, ja esimerkiksi ionirakettiin perustuva avaruusalus voidaan laukaista konventionaalisella raketilla avaruuteen.Eli esimerkiksi Saturnus V-raketin viimeinen rakettivaihe voidaan varustaa ionimoottorilla sekä pienellä ydinreaktorilla. Noiden moottorien antama ominaisimpulssi on paljon suurempi, kuin perinteisten rakettien. Joten ne on katsottu erittäin käyttökelpoisiksi, kun ajatellaan lentoa toiselle planeetalle tai pitkäaikaista operointia avaruudessa.

2. Ionimoittori voi käyttää mitä tahansa ionejs ajoaineenaan.

Ne eivät ole erityisen tarkkoja ajoaineestaan, ja oikeastaan jokainen maailman alkuaine voidaan ionisoida. Eli tuollainen raketti voi hyödyntää mitä vain alkuaineita, eli siitä voidaan tehdä kahdella kiihdytinlinjalla varustettu. Kun tuo ioniraketti imee vaikka asteroidin sisäänsä, ja kuumentaa sen ionisatiokammiossa kaasuksi, niin silloin nuo ionit voidaan erotella toisistaan magneettien avulla. Eli positiiviset ja negatiiviset ionit ohjataan aluksen taakse eri ioniratoja pitkin. Tämä tarkoittaa sitä, että aluksessa on kaksi ionimoottoria toinen posetiivisille ja toinen negatiivisille ioneille.

Mutta tuon moottorin ongelma on se, että sen käynnistäminen Maan ilmakehässä aiheuttaa voimakkaan sähkömagneettisen häiriön, joka vahingoittaa helposti elektroniikkaa. Mutta kuten tiedämme, niin jos halutaan luoda lentokone, joka lentää sähködynaamisella moottorilla, niin silloin voidaan käyttää tietenkin myös kaarisuihkumoottoria, jossa palotapahtuma korvataan moottorin polttokammiossa palavalla valokaarella, joka saa ajoaineen kuumenemaan. Kaarisuihkumoottori eu ole mitenkään tarkka nesteestä, mitä polttokammioon suihkutetaan, vaan esimerkiksi vettä tai mitä hyvänsä kaasua kuten vetyä voidaan käyttää tuon raketin ajoaineena.

3. Kaarisuihkumoottori voi käyttää valokaarta tai auringon valoa työntövoiman kehittämiseen.

Kaarisuihkumoottoria voidaan tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi Titaniin suuntautuvien lentojen laskeutumisalusten moottoreina, koska ne voivat tällöin hyödyntää Titanin merten metaania, joka kuumennetaan pienen ydinreaktorin kehittämällä valokaarella. Näin tuota alusta voidaan lentää useita kertoja kiertolaisaluksen ja Titanin välillä. Ja se voi myös käydä muilla kuilla, mistä löytyy sopivaa ajoainetta. Eli tuollainen robottisukkula voi tutkia ja noutaa näytteitä kaikilta aurinkokunnan kappaleilta, mitkä koostuvat aineesta, joka kelpaa tuon moottorin ajoaineeksi. Kun puhutaan kaarisuihku- tai kaarirakettimoottorista, niin siitä voidaan modifoida laite, mitä kutsutaan aurinkostaattiseksi rakettimoottoriksi.

Siinä palotapahtuma korvataan peilillä, mikä ohjaa auringonvaloa poltto- tai paisuntakammioon, ja tuolla tavoin voi raketti kehittää voimaa alkumatkasta, jotta sen ydinreaktorin polttoaine riittäisi pidempään. Kyseinen peili voidaan valmistaa mylarista, ja se voidaan joko hylätä avaruuteen tai taittaa kokoon kun sitä ei enää tarvita, jotta mikrometeorit eivät vahingoita sitä, ja kun alus palaa takaisin, otetaan tuo laite taas käyttöön. Eli palatessaan tuosta tehtävästä voidaan aluksen nopeutta säätää suuntaamalla kaarisuihkumoottorit eteen. Toisin sanoen aluksessa voi olla eteen suunnatut jarruraketit, joilla tehtävänä on varmistaa tehtävän onnistuminen.

Cesiumin löytymisestä ilmakehästä

NERVA-testi
Kuva I

Cesiumia on siis löytynyt Helsingin ilmasta toki häviävän pieniä määriä. Mutta kuitenkin sen verran, että voidaan puhua kohonneesta sätelyarvosta. Joka voisi olla esimerkiksi peräisin jostain atomipommista, joka ehkä on räjäytetty Maan alla. Toinen vaihtoehto on, että se on peräisin jostain atomirakettikokeesta, joita tehdään tulevaa Mars-lentoa varten. Eli kyseessä on atomireaktorin käytöstä rakettien voimanlaitteena, missä vetyä johdetaan tuon reaktorin läpi, jolloin se kehittää polttokammioon polttoaineen laajenemiseen tarvittavan lämmön, jonka tavallinen rakettimoottori tuottaa kemiallisella palamisella. Ja tuolloin tuo raketti saavuttaa erittäin korkean ominaisimpulssin, mikä vie sitä eteenpäin avaruudessa paljon nopeammin, kuin mitä perinteinen raketti voisi tuota alusta kuljettaa.

Moottoria kutsutaan nimellä NERVA (Kuva I), ja se on atomiraketeista yksinkertaisempi, mutta samalla herkempi saastuttamaan. Eli NERVA:ssa tuo polttoaine tai oikeastaan ajoaine on suoraan kosketuksessa atomireaktorin polttoainesauvojen kanssa, ja koska NERVA käyttää yleensä vetyä ajoaineenaan, niin silloin ei ilmakehään pääse radioaktiivista kaasua, koska vety ei helposti sieppaa neutroneja. Samoin tuo jääkylmä nestemäinen vety jöähdyttää tuota reaktoria tehokkaammin, ja myös jääkylmän polttoaineen käyttö parantaa NERVA:n tehoa. Nestevetyä käytettäessä tuo reaktori on todella tehokas, ja tehokkuutta lisää se, että tuo moottori ei tarvitse ollenkaan hapetinta toimiakseen avaruudessa. Toinen vaihtoehto atomiraketin toteuttamiseen, on kaarisuihkumoottori, missä reaktori siirtää lämmön ensin lämmönvaihtimeen suljetun kiertojärjestelmän kautta.

NB-36 koelennolla
Kuva II

Eli jäähdytysaine käyttää ensin turbogeneraattoreita, joiden antamalla teholla luodaan tuohon polttokammioon ensin valokaari, minkä avulla kuumennetaan ajoainetta. Jos puhutaan turvallisuudesta, niin kaarisuihkumoottori on turvallisempi, koska tuo ajoaine ei koskaan ole suoraan kosketuksissa reaktorin ytimen kanssa, joten ehkä tuo Cesiumin tason nousu johtuu siitä, että tämä NERVA-laitteen polttoainesauvoihin on tullut reikiä, ja siksi muutamia Cesium--hiukkasia on pöässyt vedyn mukana pois moottorista.

Tuota yritystä luoda atomiköyttöinen avaruusalus kutsutaan PROJECT TIMBERWIND:iksi. Ja se on aina välillä hyvinkin pinnalla, kun NASA keskustelee mahdollisuudesta lentää Marsiin aluksella, joka olisi muistuttanut ehkä SATURNUS V-rakettia jonka päähän on telakoitu avaruussukkula. Tuo alus olisi laukaistu Maasta kappaleina, jotka olisi liitetty Maapallon kiertoradalla toisiinsa, jonka jälkeen atomiraketti olisi vienyt sen kärkeen telakoidun avaruussukkulan Marsiin ja tuo kyseisen aluksen myös takaisin. USA:ssa on kokeitu myös ydinköyttöistä lentokonetta NB-36 (Kuva II) Jossa oli atomireaktori, millä kone saattoi saada erittäin suuren nopeuden. kuten kuvasta näette, niin koneeseen on lisätty ylimääräinen jäähdytin, jotta reaktorin hukkalämpö pysyy aisoissa. Koneen kehitteky lopetettiin turvallisuussyistä, mutta joidenkin ihmistrn mukaan NB-36 jatkui "mustana projektina", jonka tuloksia ei ole annettu koskaan julkisuteen.

Avaruusteknlńologia sekä nano- ja biotekniikan sovellukset

Avaruusaluksessa voimme tuottaa erilaisia kiteitä sekä täydellisiä muotoja ilman Maapallon vaikutusta tuohon tuotantoprosessiin. Avaruuden tyhjyyttä sekä painottomuutta voidaan käyttää hyväksi erilaisissa prosesseissa, mitkä vaativat lähes täydellistä tyhjiötä tai painottomuutta. Eli kuten Skylab-avaruusasemalla sekä sukkulaohjelmassa todettiin, niin nämä äärettömän puhtaan muodon saaneet kiteet mahdollistavat myös erityisen tehokkaan valmistustavan eräille syöpä- yms. lääkkeille. Näiden aineiden teollinen tuotanto avaruusasemien tiloissa olisi kuitenkin erittäin kallista, joten apuun otetaan automatisoidut satelliitit, eli eräänlaiset tutkimussateliittien sukulaiset, joista käytetään nimeä tehdassatelliitti.

Nämä satelliitit perustuvat samanlaiseen tekniikkaan kuin esimerkiksi bioluotaimet, mutta niitä käytetään kyseisten äärimmäistä puhtautta vaativien aineiden massatuotannossa. Nämä sateliitit eivät välttämättä ole mitään kovin pieniä, vaan ne saattavat olla esimerkiksi bussin kokoisia laitteita, jotka palauttavat kapselinsa Maan pinnalle laskuvarjon varassa. Toki jos tämä tuotantoprosessi vaatisi vain muutaman päivän oleskelun avaruudessa, niin luotairaketti voi tuossa tehtävässä toimia. Eli sen avulla lähetetään "tehdaskapseli" LEO:lle eli Low Earth Orbit-radalle, jossa se pysyy avaruudessa vain muutamia viikkoja.

 Tämä kapseli sitten palautetaan Maahan, kuten muutkin luotainrakettien kapselit palautetaan. Ja tällaisen tekniikan avulla voidaan luoda tehokkaita mikropiirejä tai lääkeaineita täysin painottomassa ympäristössä. Kyseinen menetelmä on melko kallis, koska se vaatii raketin lähettämistä ilmakehän ulkopuolelle, mutta tuo kapseli voidaan varustaa kauko-ohjatulla robottilaboratoriolla, jonka avulla luodaan näitä tarvittavia yhdisteitä manipuklaattrikäsien sekä muiden tarvittavien erikoisvarusteiden kuten magneettisten pöytätasojen avulla. Magneettinen pöytätaso tietenkin on tarpeellinen varuste avaruudessa tapahtuvalle labotatoriotoiminnalle. Mutta tuo avaruusteollisuus tietenkin vaatii myös erittäin tehokkaita tuotannonohjaus- sekä kapselien hakujärjestelmiä, koska nuo kpselit pitävät sisällään aineita, joiden hinta Maan päällä on miljardeja.

Avaruudessa niitä voidaan valmistaa murto-osalla siitä hinnasta, mitä tuon kiteen tuotanto Maassa maksaisi, mutta pullonkaulan muodostaa juuri lento avaruuteen. Noiden rakettien laukaisukustannokset ovat useita kymmeniä miljoonia dollareita, joten jotta näistä laitteista tulisi kaupallisesti kannattavia, niin rekettilaukaisujen hinnan pitää tulla huomattavasti alaspäin. Mutta toki luotainraketteja voidaan käyttää eräissä tällaisissa operaatioissa hyödyksi, jos tarvittava alhaisen painovoiman kesto on vain muutamia minuutteja. Mutta teollisuussatelliitit eivät liene vielä aivan lähitulevaisuudessa todellistuutta muuta kuin jossain äärimmäisissä yksittäistapauksissa, joissa valmistetaan esimerkiksi äärettömän suuritehoisia mikroprosessorien uniikkikappleita, joiden avulla luodaan maailman ennätystehoihin yltäviä supertietokoneita.