Taloja sekä niihin tehtyjä merkkejä on käytetty aina myös varoittamaan jostain asioista.

Kuvituskuvaa

Kysymyksissä sekä vastauksissa on olemassa malli, jonka jokainen filosofian opiskelija joskus kohtaa. Se malli on sellainen, että mikään vastaus ei ole oikein eikä myöskään väärin, eli tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei koskaan voi edes antaa toista miellyttävää vastausta, vaikka esitetty kysymys olisi nennäisesti aivan helppo. Sellainen helppo kysymys voisi olla vaikka sellainen, kuin ”uskotko Joulupukkiin”? Tämä kysymys on näennäisesti aivan helppo, ja jokainen meistä varmaan haksahtaa vastaamaan että ”en usko joulupukkiin”.

Siinä sitten varmasti voi jokainen arvata sellaisen henkilön ajatuksen, joka oikeastaan haluaa vähän toista kiusata. Hän voi sanoa näin: ”tarkoitin supermarketissa jouluna punaisessa puvussa esiintyvää karkin jakajaa”. Näin ollen kyseinen henkilö voi välittömästi leimata meidät jokaisen ahdasmieliseksi sekä mielikuvituksettomaksi henkilöksi, joka ei edes koskaan ole supermarketissa käynyt. Tai jos henkilö vastaa uskovansa joulupukkiin, mutta unohtaa mainita että hän tarkoittaa tuota supermarketissa tavattavaa versiota, niin hän voi saada aikaan itseään koskevan merkinnän, missä tuo onneton merkitään lapselliseksi sekä helposti harhaan johdettavaksi ihmiseksi, joka ei tietenkään pysty pitämään edes huolta itsestään.

Toki tässä tapauksessa tuo henkilö sitten voisi väittää, että hän ei kuullut kysymystä, mikä hänelle esitetään. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka ihminen ei ehkä ole hullu, vaikka hän vastaisi jotain joskus väärin, niin siihen, että henkilö ikään kuin ei tajua mitään tarvitaan vain tekninen väline, joka aiheuttaa ns. ”valkeaa melua”. Tuo väline käyttää toiminnassaan yksinkertaisesti infraääntä, ja vaikka melutaso on äärimmäisen korkea, niin tuon kaiuttimen vaikutuspiirissä henkilö ei sitä mitenkään huomaa. Paitsi silloin, kun hän yrittää painaa jotain asiaa mieleensä. Kun puhutaan siitä, että johonkin tilaan olisi asennettu tällainen väline, jota voidaan käyttää ihmisten käskytykseen, niin toki tuo tila pitää merkitä jotenkin.

Tässä kuvassa yksi (Kuva 1) oleva talo toimii tietenkin vain esimerkkinä siitä, miltä tuollainen merkki yleensä näyttää, ja kuten huomaamme, niin siinä keskellä on hexagrammi tai hexagon, ja sen ympärillä on pieniä ympyröitä, jotka voivat merkitä sitä, että tuossa talossa kokoontuisi noiden ympyröiden verran jotain ryhmiä, jotka käyvät siellä tietyssä järjestyksessä. Toki nykyään tämä talo on erään helsingin kaupunginosan korttelitilana, mutta kuten arkkitehtuurista näemme, niin sen rakentamisajankohta on melko kaukana nykyajasta. Kuten tiedämme, niin viime vuosisadan alusta aina Toiseen Maailmansotaan asti Helsinki oli melko kansainvälinen kaupunki, ja sen läheisyys Pietarin sekä myöhemmin Leningradin kanssa houkutteli tänne ties mitä onnenonkijoita, jotka saattoivat tehdä todella paljon rahaa, jos he suostuivat salakuljettamaan kieltotavaraa Neuvostoliittoon.

Kun puhutaan siitä, mitä muuta Helsinki oikeastaan oli ennen, niin tämä oli silloin ennen suurten aatteiden sekä ajatusten kaupunki, jossa oli suuri emigranttivähemmistö, joista moni haaveili tuoreen Neuvostoliiton tuhoamisesta, mutta toiset taas haaveilivat siitä, kuinka arjalainen rotu joskus hallitsisi Eurooppaa. Nuo miehet eivät kovin paljoa tuolloin kauan sitten itseään mainostaneet, mutta Helsinki oli kaupunki, jonne pääsi melko vaivattomasti esimerkiksi Saksasta, ja varmasti moni insinööri kävi tuolloin Suomessa piirtämässä tulevia sotakoneita sekä tekemässä tekniikan vaihtoa Neuvostoliiton kanssa. Eli ennen kuin tuo Versaillesin rauhansopimus revittiin, ja Eurooppa syöksyi hulluuteen, oli Saksalta kielletty ilmavoimat, joten noiden insinöörien piti tietenkin suojella noita tulevia sotakoneita, joita saksalaiset sitten tekivät muille euroopan valtioille, koska jos noita koneita koskevia papereita olisi löytynyt, niin silloin olisi saattanut tulla eteen sellainen syytös kuin rauhansopimuksen rikkominen. Tämän takia noiden insinöörien oli kokoonnuttava kaukana Saksan poliisien valvovan silmän ulottumattomissa.

Mutta tietenkään en tiedä käyttivätkö nuo insinöörit sekä tulevat natsit tuota taloa tai käyttikö sitä ehkä sitten GPU tai joku Neuvostoliiton tiedustelupalvelun ”sisäänostoryhmistä”, jotka suorittivat tekniikan vaihdossa oman osansa tuosta operaatiosta, jonka ansiosta esimerkiksi saksalainen U-boot sekä Neuvostoliiton ”S”-luokan sukellusveneet muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Nuo varusteet suunniteltiin yhdessä Saksan sekä Neuvostoliiton insinöörien yhteistyönä, ja tietenkin osa noista varusteista salattiin toiselta osapuolelta. Yksi niistä oli sellainen, mitä kutsuttiin ”suljetun syklin dieseliksi”, missä tuon dieselin pakokaasu kierrätettiin aktiivihiilen sekä eräänlaisen säiliön läpi, mikä mahdollisti sukellusveneet operoinnin meren pinnan alla, ja tietenkin myös ”schorkel”-laite, missä sukellusveneeseen liitettiin kaksi putkea, mistä toinen oli pakokaasujen poistamista sekä toinen imuilmaa varten.

Vaikka nykyään nuo välineet ovat aivan julkisia, niin 1930-luvulla tilanne oli hiukan toinen, ja silloin tietenkin valtiosalaisuudet olivat suhteessa aivan yhtä suuret kuin nykyään. Kuitenkin Helsingin asema Venäjän suurkaupungin lähellä aiheutti sen, että myös nykyaikaista asetekniikkaa sekä niiden kuljetusvälineitä koskevaa tietoa on voitu tämän kaupungin kautta kuljettaa joko itään tai länteen. Eli voidaan sanoa, että esimerkiksi B-1 tai Tupolev ”Backfire”-pommittajia tai muita Venäjän tai USA:n parasta aseistusta koskevia papereita on voitu kuljettaa Suomen kautta jommalle kumalle puolen rautaesirippua.

Se mikä Venäjällä oli 1970- ja 80-luvuilla parempaa kuin lännessä oli lasereita koskeva tekniikka, sekä ilmeisesti myös robottien kauko-ohjaimet olivat kiinnostaneet lännen asiantuntijoita, eli kyseessä oli Lunohod (Luna 17 ja 21) luotainten ohjaamiseen käytettävä tekniikka, joka oli tietenkin mahdollistanut myös kauko-ohjauksella varustettujen  robottitankkien valmistamisen. Ja esimerkiksi BTR-60:stä saisi melko upean kauko-ohjattavan panssariauton, jonka konetykki sekä sen kannelle asennetut panssarintorjuntaohjukset mahdollistavat kauko-ohjauksen käytön melko helposti myös monikanavaisen radion kautta.

 Eli yksi ohjain oli varattu tankin ohjaamista ja toinen tykkitornin kääntelyyn sekä kaksi kanavaa tykin sekä ohjusten laukaisuun, ja ohjukset voi laukaista muunnettu radiopommin laukaisin. Ja ohjaaja katsoo tilannetta TV-kameran avulla. Tykin laukaisu tapahtuu vetämällä sen liipasimia taakse sähkömoottorin avulla. Ja tietenkin NEST:iä kiinnostivat myös lehtikullalla vuoratut sätelysuojapuvut, joita käytettiin mm. Tshernobylin raivauksessa. Eli nämä puvut antavat sitten paremman suojan sähkömagneettiselta säteilyltä kuin muut vastaavat puvut antavat.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Neuvostoliitto sekä USA hippasilla Kuussa

Lunokhod
Kuva I

1970-luvulla USA:n asevoimien tiedustelun DIA:n Defence Intelligence Agency:n PSY-OP-asiantuntijat olivat PROJECT STARGATE:n yhteydessä etsimässä kontaktia "ailenihin", kuten nämä tiedusteluasiantutijat mahdollisella salaisella kuuasemalla työskenteleviä henkilöitä kutsuivat. PROJECT STARGATE oli kiinteästi yhteydessä PROJECT MOON BOUNCE ELINT:iin, mikä oli CIA:n tai NSA:n operaatio tarkoituksenaan vakoilla neuvostoliiton LUNA-ohjelmaa. Eli Kuusta tulevia radiosignaaleja siepattiin sekä analysoitiin monia eri tekniikoita käyttäen, jotta voitiin selvittää, että olisiko jompikumpi  supervalta tehnyt sinne salaisia tukikohtia.

Kun palataan 1960-luvulle, niin Neuvostoliitto oli silloin osoittanut loistavia osaamisia esimerkiksi robotiikan alalla, ja kun nuo näyttävät "Lunokhod"-kuuautot (Kuva I)lähetettiin tutkimaan Kuun pintaa vuonna 1970, ja Luna-16 saavutti sen, mitä NASA oli toivonut saavuttavansa, eli palautti kuun pintanäytteitä maahan, ilman että ihminen mitenkään otti osaa tuohon tehtävään, niin NASA joutui kovan kritiikin kohteeksi, koska Neuvostoliitto oli saavuttanut sen minkä NASA, mutta paljon pienemällä budjetilla sekä ihmishenkiä vaarantamatta.

Eli tuolloin ei Neuvostoliiton tiedetty salaavan mitään sen suurempaa kuin USA:nkaan, eikä kukaan olettanut, että molempien maiden asevoimat tutkivat intensiivisesti mahdollisuutta Kuun militarisoimiseen. Tällöin  alkoivat USA:n tiedusteluvirkailijoiden hälytyskellot soida, ja he olettivat, että noiden välineiden avulla kehitettiin robottiaseita tai perustettiin salaisia sotilastukikohtia Kuun pinnalle. Lunokhod-kuuautot olivat paljon NASA:n vastaavia laitteita kehittyneempiä, ja noiden laitteiden voittajat tulivat yleisön tietoisuuteen vasta, kun NASA lähetti omat vastaavat luotaimensa Marsiin 27 vuotta myöhemmin.

Sitä ennen Neuvostoliitto oli kokeillut Lunokhod-kuuautojen kaltaisia ajoneuvoja myös Marsissa, mutta nuo laitteet menettivät kommunikaatioyhteytensä muutamien kymmenien sekuntien toiminnan jälkeen, ja saattaa olla että syy tähän kommunikaatiokatkokseen olivat liian heikot aurinkopaneelit, jotka eivät pystyneet antamaan tarpeeksi sähkötehoa noilla mars-kulkijoille, tai sitten kyseessä oli Neuvostoliiton asevoimien toimenpide, jolla pyrittiin salaamaan  tuon robottiajoneuvoissa käytettävän tekniikan todellisen kohteen, mikä oli aseteknologia.

Tuo kohde olisi ollut kauko-ohjattavat taistelulentokoneet, panssarivaunut sekä taisteluhelikopterit. Nuo välineet pyrittiin pitämään syystäkin poissa julkisuudesta. Tiedetään myös se, että molemmat supervallat suunnittelivat ohjustutkikohdan perustamista Kuuhun. Kyseessä oli oikeastaan ohjussukellusveneiden tekniikkaan perustuva tukikohta, jossa SS-N-20 "SEAHAWK" tai "POLARIS"-tyyppisiä ohjuksia olisi haudattu Kuun perään niin, että niiden laukaisuputket olisi upotettu kuun kamaraan louhittuihin reikiin, ja peitetty Kuupälyllä. Toinen mahdollisuus olisi ollut se, että nuo ohjukset olisivat levänneet elevaatioatsimuuttialustoilla, kuten monet taktiset ohjukset tekevät.

Puhutaan että Neuvostoliiton tai USA:n hallituksen suunnitelmiin kuului se, että he olisivat rakentaneet ydinkäyttöisiä versioita SS-20-laukaisualustoista, jotka olisi sitten koottu Kuun pinnalla, minkä jälkeen niitä olisi pidetty Kuun pimeällä puolella odottamassa toimintakäskyä. Syy miksi ne eivät suunnitelmien mukaan saaneet tulla Kuun maata kohti kääntyneelle puolelle johtuu siitä, että nuo renkaanjäljet sekä ajoneuvot olisi helppo havaita maasta tehokkaalla kaukoputkella.

Puhutaan että tarvittava tekniikka oli jo olemassa, mutta molempien maiden suunnitelmat kariutuivat salassapidon ongelmiin. Tarinan mukaan USA:ssa oli jo valittuna ryhmä miehiä, joista käytettiin koodinimeä MOON FORCE ELITE suorittamaan tuon tukikohdan pystyttämisen, mutta kuten kerroin, niin tukikohdan salassapito olisi ollut ongelmallista, koska kummankaan maan sotilasviranomaiset katsoivat, että tuollainen kuulennon salaaminen olisi ollut liikaa vaadittu tuohon operaatioon osallistuneita tahoilta.

 Ja kun maan pinnalta olisi tullut käsky, niin nuo ehkä PERSHING tai SS-20 ohjukset olisivat nousseet pystyyn. Kuun painovoima on paljon pienempi kuin Maapallon, joten melko pienet raketit olisivat riittäneet aseiden kuljettamiseen takaisin Maapallon painovoimakenttään. STARGATE-ohjelmassa käytettiin radioteleskooppeja sekä niihin kiinnitettyjä EEG-laitteita, jotta mahdollisiin ohjustukikohdassa palveleviin miehiin voitiin ottaa yhteyttä telepaattisesti, eli tuota kutsutaan sitten tekniseksi PSI:ksi. Se mitä nuo ohjelmat NASA:lle antoivat oli tekniikka, jonka pohjalta tehtiin lopulta esimerkiksi Mars-pathfinderin kaltaiset robottiluotaimet.

Linkki Lunohodien Wikipediasivuille https://en.wikipedia.org/wiki/Lunokhod_programme

Mars-kulkijoiden Wikisivu: https://en.wikipedia.org/wiki/Mars_rover

charelesfort.blogspot.fi