Lisäarvoteoria: kun vähän on paljon

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Kun Karl Marx kehitti mielessään yhteiskunnallisen teorian, mitä kutsutaan nimellä “Lisäarvoteoria" tarkoitti hän samalla sellaista asiaa, mikä koskettaa vielä nykyäänkin useita ihmisiä jopa länsimaissa. Tuo teoria voidaan muuttaa klassiseksi kysymykseksi “Paljonko on paljon?”. Esimerkiksi henkilön asema vaikkapa lordina tai upseerina sekä hänen suhteensa valtion johtajiin tuovat henkilölle paljon lisäarvoa, ja kukapa ei haluaisi olla sellaisen ihmisen toveri, joka on jo lapsena käynyt kahvilla esimerkiksi Valkoisessa talossa, ja leikkinyt GM:n johtajien lasten kanssa?


Sosiaalinen asema sekä jo lapsena solmitut suhteet valtion sekä liike-elämän terävimpään kärkeen kuuluvien miesten ja naisten kanssa tekevät tällaisesta henkilöstä varmaan loistavan yrittäjän, sekä samalla se kerää tietenkin ymmärtäväisiä ihmisiä hänen ympärilleen. Eli kukaan ei varmaan koskaan sano tuollaiselle ihmiselle, että hänen seuransa ei kelpaa. Samoin esimerkiksi se, että henkilöllä on kaikkien tuntema "raharikkaan" nimi varmasti edesauttaa henkilöä solmimaan ystävyyssuhteita. Vaikkapa suuren pankin omistaja perheen lapsella ole varmaan vaikeuksia saada business-enkeleitä omaan yhtiöönsä. Näet kaikki varmaan haluavat hänen esittelevän itsensä omille vanhemmilleen, joten siksi tuollainen henkilö koetaan loistavana "porttina", minkä kautta uidaan noiden "Rothschildien" seurapiireihin.


 Ja tällöin pitää huomioida sellainen asia, että jos henkilö saa vähän rahaa tai muuta hyötyä, niin silloin kaikki mitä hän saa on paljon. Eli jos ihminen saa vaikka kolme euroa päivässä,niin silloin jopa euro on hänelle paljon rahaa. Se on kolmasosa hänen päiväpalkastaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku ihminen saa jatkuvasti kolme euroa enemmän kuin muut? Silloin tietenkin täytyy muistaa, että muut henkilöt mitoittavat menonsa omien tulojensa mukaan, ja tuolle yhdelle henkilölle sitten jää tuo kolme euroa ikään kuin reserviin tai omaan käyttöön.


Mikäli ihmiselle jää kolme euroa kuukaudessa yli, niin se sitten on kymmenen kuukauden päästä 30 euroa. Mutta tietenkin lisäarvoteoria tuo eteemme tilanteen, missä ihminen on päässyt toisen ihmisen esimieheksi. Vaikka palkka olisi sama, niin silti toinen noista ihmisistä saa varmasti enemmän samasta työstä kuin toinen, ja tietenkin hän voi teettää kaikki työtehtävänsä toisella henkilöllä, joten sen takia tällainen asia varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. Kun puhutaan työelämästä, niin suurin osa todellisista ongelmista johtuu siitä, että esimerkiksi tuollainen työnjohtajana toiminut henkilö sabotoi muiden työtä. Siinä sitten yleensä on syynä joskus sellainen asia, kuin puhtaasti oman aseman kohottaminen muiden kustannuksella.

Mutta toisinaan tuollaisella työnjohtajalla on myös muita motivaatioita sille, että hän esimerkiksi jatkuvasti komentaa muille esimerkiksi vessan siivouksia tai muuten laittaa tekemään kaikki työt uudelleen. Tuolloin saattaa kyseinen henkilö tuoda työpaikalle esimerkiksi toisten yhtiöiden tehtäviä. Jos tuo henkilö on kovin kärkäs ärtymään esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä, niin syynä saattaa olla esimerkiksi se, että hän haluaa yksinkertaisesti peitellä omaa henkilöllisyyttään jossain pakkaamossa tai muussa vastaavassa paikassa, mihin on helppoa tuoda muita töitä ohi järjestelmän.

Lähteet

Kuva 1

https://books.google.fi/books/about/Capital.html?id=XWmSDQAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Rembrandt eli Rembrandt Van Rijn: väsyneiden miesten kuvaaja

Rembrandt van Rijn
1606-1669
Kuva I

Rembrant Van  Rijniä pidetään "pohjolan leonardona", jonka ansioita taiteen saralla pidetään yhtä suurina kuin Leonardo Da Vincinkin ansioita. Hänen taulunsa heijastavat sekä rauhallisuutta, sekä odotusta että myös uhkaa, eli varsinkin hänen tekemänsä muotokuvat ovat varmasti jotenkin uhkaavia, eli vaikka ne ovat erittäin korkeatasoisia töitä, niin nämä vanhoista miehistä tehdyistä kuvista huokuu jotain, mitä ei kovin moni taiteilija saa aikaan.

Hän osoittaa suurimmassa osassa kuvistaan erittäin suurta teknistä osaamista, mutta esimerkiksi "Tuhlaajapoika" (kuva II) kuvaa ehkä hiukan nolossa tilanteessa olevaa henkilöä, joka on saattanut jäädä velkaa esimerkiksi juutalaiselle rahanlainaajalle, joka sitten kiristää tätä onnetonta. Eli veloista ei kukaan päässyt pakoon, vaan myös kunnian miesten oli tuo velkansa sovitettava. Ja tuolloin Rembrandtin elinaikana eivät juutalaiset saaneet omistaa maata, vaan heidän toimeentulonsa perustui 1600-luvulla rahan lainaamiseen sekä kaupan tekoon, mistä johtuu se, että monet talousmiehet samaistetaan juutalaisuuteen.

Kuva II

Näet se mikä tekee noista muotokuvista pelottavia on se, että vaikka Rembrandt on nähnyt tauluissa valtavasti vaivaa luodakseen fotorealistisen tason noille töilleen, eli osa noista potreteista ovat kuitenkin hiukan omituisia, koska niissä oleville ihmisille ei olla maalattu silmiä ollenkaan. Eli osassa tauluista Rembrandt kuvaa myös silmät erittäin tarkasti, mutta osassa taas hän ei ole maalannut värikalvoa ollenkaan, vaan hän on maalannut silmät pelkiksi mustiksi laikuiksi, mutta kuitenkin niihin on tehty kiilto, joten ihmettelen, että miksi lahjakas taiteilija on tuollaista tekniikkaa käyttänyt? Eli onko hän sitten tällä kiillolla osoittanut huomioineensa "virheen", joka on tehty tarkoituksella noihin kasvoihin, ja ehkä omakuva (Kuva III) on tutkielma tuota tekniikkaa varten.

Toisin sanoen onko nuo mustat silmät maalattu mustiksi siksi, että nuo ihmiset halusivat ehkä salata oman henkilöllisyytensä? Mutta miksi he silloin menivät ostamaan omakuvan tuolta taiteilijalta, joka myöhemmin muuttui yhdeksi maailman arvostetuimmista mestareista.. Samoin Rembrandt ei juurikaan ole kuvannut mitään iloisia ihmisiä, vaan hänen tauluissaan ihmiset kuvataan jotenkin väsyneinä, samoin monissa hänen ryhmiä koskevissa kuvauksissaan esimerkiksi ihmisten kokoontumiset kuvataan pikemminkin ahdistavina, samoin osa noista ihmisistä kuvataan lähinnä noloissa tilanteissa. Eli Rembrandtin kuvaelmat ovat oikeastaan melko vakavia, ja esimerkiksi hänen "Aterian emmauksen" (Kuva IV) kohdalla Jeesus kuvataan vain varjona

Kuva III

Muutenkin hänen tuotannossaan merkittävää on se, että osa Rembrandtin maisemakuvista on todella lähes ainutkertaista, loppuun asti hiottua grafiikkaa, mutta osa noista töistä taas on ikään kuin hiukan kiireellä tehtyjä, eli ne ikään kuin on hiukan huolimattomasti viimeistetyjä, ja niissä on paljon mustaa, mikä tarkoittaa, että niiden tekeminen on ollut nopeampaa, kun niitä verrataan mestarin parhaisiin töihin, mitä hän on tehnyt. Eli osa noista töistä on tietenkin innottomasti tehty, koska ne on tehty rahasta. Rembrandt on tietenkin virallinen maalari, joka eli maalauksillaan, ja siksi hän joutui ottamaan myös töitä, jotka eivät olleet kiinnostaneet häntä ollenkaan.

 Mutta koska hän tarvitsi rahaa, niin kyseisellä maalarilla ei ollut keinoa välttää ns. "pakkopullaa", mikä tietenkin heijastuu hänen luomisvimmaansa sekä sitä kutta noihin hänen maalauksiinsa.. Kuitenkin nimenomaan muotokuvissa hän kuvaa naiset ikään kuin jotenkin hurskaina ihmisinä. Kuten myös Leonardon tauluista, niin myös Rembrandtin kuvista ovat koodiasiantuntijat sekä amatöörit ovat olleet läytävinään hänen tauluistaan koodeja, ja esimerkiksi "Filosofin meditaatiossa" (Kuva V) jotkut näkevät esimerkiksi DNA-molekyylin kätkettynä noihin kuvan oikealla puolella oleviin portaisiin.

Kuva IV

Kun taas puhutaan "Yövartiosta", niin kyseessä ilmeisesti on virkakäyttöön tarkoitettu maalaus, jossa tietenkin oli omat pienet kaavansa, ja ehkä kuuluisa "Tohtori Tulpin anatomian luento" saattoi olla yliopistolle tehty näyte siitä, että Rembrandtilta sai tilata myös esimerkiksi anatomisia kuvia. Kuitenkin hän poikkeaa monista taitelijoista siinä, että hän ei esimerkiksi kuvaa juhlia mitenkään ylevästi, ja ihmisiin hän suhtautuu siten, että noissa tauluissa kuvataan asioita, joita ei yleensä tauluissa kuvata. Eli ne ovat todella vakavia sekä pääosin valtavan huoliteltuja, sekä nykyään erittäin kalliita sijoituskohteita. Mutta kuitenkin voidaan miettiä, että miksi tuo taiteilija teki niin armottoman hyvää työtä, vaikka hänen asiakkaansa eivät ilmeisesti mitään kovin riehakkaita ihmisiä olleet. Ja pääosa hänen tauluistaan on fotorealistisia tutkielmia, joiden merkitystä emme vieläkään pysty täysin ymmärtämään.

Kuva V

charelesfort.blogspot.fi