Trappist-1 ja suppean aurinkokunnan anatomiaa sekä ajatuksia sitä kiertävällä planeetalla olevan kuvitteellisen sivilisaation kulttuurista

Yllä taitelijan näkemys vieraan
sivilisaation kaupungista

Trappist-1- niminen punainen kääpiötähti ja sitä kiertävä planeettajärjestelmä eli aurinkokunta on uusi ehdokas älyllisen elämän löytymisen kohteeksi. Se pitää sisällään useita planeettoja, joilla saattaa olla elämää, koska ne kiertävät keskustähteään "elämän kehäksi" kutsutulla vyöhykkeellä. Tuollainen punaisen kääpiötähden aurinkokunta on pakostakin hyvin suppea, koska tähden vetovoima on niin pieni, että se ei pysty pitämään kovin kaukana keskustähdestä sijaitsevia planeettoja kiertoradallaan. Emme vielä ole saaneet varmaa kontaktia vieraaseen sivilisaatioon, mutta aina näistä asioista voidaan kirjoittaa. Ja itse olen joskus pohtinut sitä, millainen olisi oma kulttuurimme, jos eläisimme suppeassa planeettajärjestelmässä, jossa matka toiselle elämälle kelpaavalle  planeetalle kestäisi vain muutamia vuorokausia.

Trappist-1:n kaltaisen hyvin suppean planeettajärjestelmän löytäminen tietenkin aiheuttaa kosmologeille ajatuksia siitä, millainen tuota tähteä kiertävällä planeetoilla oleva sivilisaatio ehkä voisi olla, ja se sitten tietenkin olisi ainakin kulttuurillisesti hyvin erilainen omaan sivilisaatioomme verrattuna, koska lento toisille planeetoille olisi tuollaisessa planeettajärjestelmässä paljon helpompaa kuin meidän omassa aurinkokunnassamme. Meitä lähimmälle taivaankappaleelle eli Kuuhun matka kestää nelisen vuorokautta, ja siellä ei ole mitään kaasukehää, joten sen takia Kuuhun ei kovin moni ihminen ole päätynyt.

Mutta ajatellaanpa tilannetta, missä meitä kiertäisi kappale, jonka pinnalla voisimme kävellä ilman avaruuspukua, tai pikemminkin tilannetta, missä meidän oma planeettamme sijaitsee vain muutamien vuorokausien tai viikkojen matkan päässä elämälle suotuisista planeetoista, olisiko meidän ajattelutapamme tekniikasta tai muista ilmiöistä erilainen kuin nykyään? Tietenkin supermaapalloilla voisi olla elämälle suotuisia kuita, joissa on samanlainen ilmasto kuin meidän planeetallamme. Tai sitten ilmakehän suuri kasvihuonekaasupitoisuus tekisi siitä elinkelpoisen, vaikka tuo kappale eli planeetta tai kuu ei varsinaisesti keskustähteään elämän kehässä kiertäisikään. Se miten tuollainen tilanne olisi vaikuttanut esimerkiksi siihen, miten suhtaudumme universumiin tai raketteihin olisi varmaan mielenkiintoista mitetittävää.

Tuolloin meidän kulttuurimme varmasti olisi erilainen kuin nykyään, ja meillä olisi noilla planeetoilla lukuisia tukikohtia. Tässä hypoteesissa käyttämämme ilmailu- sekä avaruustekniikka olisi varmasti sellaista, että matkat noille vieraille taivaankappaleille olisi arkipäivää, ja niistä louhittaisiin erilaisia alkuaineita ja mineraaleja oman planeettamme teollisuuden tarpeisiiin. Tässä mielikuvituksellisessa mallissa meidän ei tarvitisi käyttää biosuojapukua liikkuessamme toisilla elollisilla planeetoilla, eikä tässä tekstissä muutenkaan huomioida noilla planeetoilla olevia mahdollisia biologisia uhkia.

Joskus olen miettinyt, että miksi SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) ole  löytänyt elämää minkään tähden ympäriltä? Tuo asia voi johtua siitä, että alienit kommunikoivat lasersäteiden avulla, jolloin radioteleskooppi ei noita viestejä näkisi, tai sitten vain kuuntelemme vääriä radiotaajuuksia, tai ehkä alien käyttää erittäin tarkasti suunnattuja radiolähettimiä, jotka toimivat synteettisillä taajuuksilla, joiden kuunteluun tarvitaan maan päällä lupa.Ehkä meidän kannattaisi ennemminkin keskittyä kuuntelemaan synteettisiä taajuuksia, mutta tietenkin se tuo eteen juridisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi viestintäsalaisuuteen. Laser-viestinnän etuna on se, että viestintään ei tuolloin vaikuta magneettikenttä, koska se on äärimmäisen kohenttia valoa.

 Kuitenkin esimerkiksi interplanetaarinen sumu tuo esiin ongelmia lasersäteen avulla tapahtuvaa viestintää ajatellen.  Samoin laserin kohdentuessa johonkin kaupunkiin, voi seurauksena olle tulipalo. Tuon takia esimerkiksi planeettojen välinen laserin avulla tapahtuva viestintä voidaan toteuttaa niin, että suuritehoiset laserit suunnataan ensin viestintäsatelliittiin, ja sen tietokoneet muuttavat lasersäteen avulla lähetetyn viestin radioaaltojen avulla tapahtuvaksi viestinnäksi, joka läpäisee paremmin pilviä, joten sitä voidaan käyttää lyhyen matkan kommunikaatiossa. Kyseinen satelliitti voisi muistuttaa esimerkiksi "Tähtien sota"-elokuvien "Kuolemantähteä". Eli se voisi viestiä erittäin pitkiä matkoja käyttämällä laservaloa, joka on erittäin immuuni sähkömagneettisista aalloista syntyvän kohinan aiheuttamille häiriöille.

Kaikkein villeimmissä ajatuksissa suppeassa planeettajärjestelmässä on useita planeettoja, joilla asustaa älyllisiä olentoja. Tuolloin noilla planeettajärjestelmän asukkailla voisi olla keskenään vilkasta kulttuurin sekä tekniikan vaihtoa, tai sitten he voivat tuhota toisensa jossain sodassa. Mutta kuitenkin uskon, että tällaiset tapaukset, joissa sivilisaatio muodostuu useista lajeista, on sen käytävä läpi samat vaiheet kuin maapallon on käytävä.

 Eli tuollaisilla sivilisaatioilla on eräänlaisia "herkkyyskausia", minkä aikana ne tekevät valinnan sodan ja rauhan välillä, ja jos niitä johtaa järkiperäinen ryhmä, niin nämä sivilisaatiot ovat tarpeeksi kypsiä käsittelemään keskinäisiä suhteitaan keskustellen asioista sivistyneesti. Sellaisessa ympäristössä, missä elää useita kehittyneitä lajeja, joista jokaisella on omia taisteluasemia, sekä mahdollisuus tulittaa toisiaan lasereilla suoraan planeetalta toiselle voi aiheuttaa sen, että niiden johtajilla ei kovin suurta halua sotaan olisi. Ja ydinaseiden laukaisun näkisi vastapuoli suoraan omalta planeetaltaan, jotta se voi aloittaa vastatoimet saman tien. Tuon takia uskoisin että tuo sivilisaatioiden ryhmä olisi kulttuurillisesti hyvin avoimia toisiaan sekä muutenkin erilaisuutta kohtaan. Ja ehkä jossain avaruudessa lymyilee tuollainen tapaus.

Sivilisaatio voi käyttäytyä kuin heinäsirkkaparvi, jos sen kotiplaneetta tuhoutuu.Sivilisaatio voi käyttäytyä kuin heinäsirkkaparvi, jos sen kotiplaneetta tuhoutuu.

Yllä on NASA:n ottama kuva Rapusumusta (Messer 1), joka on syntynyt, kun tuolla paikalla ollut tähti on räjähtänyt kappaleiksi supernovana. . Kun tähdet polttavat niiden energiavarastot loppuun, niin ne laajenevat punaisiksi jättiläistähdiksi, jotka polttavat niitä kiertävät planeetat poroksi. Tämä tietenkin merkitsee elämän päättymistä planeetalla, joka sijaitsee meidän tuntemallemme elämänmuodolle välttämättömänä pidetyllä elämänvyöhykkeellä, missä on juoksevaa vettä. Tietenkin tuolla planeetalla mahdollisesti elävällä lajilla voi olla niin pitkälle kehittynyttä teknologiaa käytössään, että se voi evakuoitua sen omassa tähtijärjestelmässä sijaitsevalle planeetalle, joka on tuolloin paremmalla etäisyydellä tuosta keskustähdestä.

Mutta punaisen jättiläistähden elämä ei kestä loputtomiin, ja kun tuo tähti sitten käyttää ydinpolttoaineensa loppuun, niin sitten se lopettaa elämänsä joko novapurkauksena tai supernovaräjähdyksenä. Ensin mainitussa tähti syöksee ulkokerroksensa avaruuteen ja jälkimmäisessä koko tähti räjähtää, jättäen.jälkeensä vain neutronitähden tai mustan aukon. Novasta jää jäljelle valkoinen kääpiötähti, joka hitaasti viilenee. Neutronitähti taas jää avaruuteen kieppumaan pulsarina, joista tunnetuin on Krapusumun pulsari.Jos tähden.massa on riittävän suuri, niin se luhistuu mustaksi aukoksi, josta edes valo ei pääse lähtemään pakoon.

Supernova sekä nova ovat siis sellaisia tapauksia, että koko kuolevan tähden koko massa puristuu kokoon, kun sen pintaa kannattelevat ydinreaktiot loppuvat. Tuolloin painovoima painaa tähden kasaan, mikä saa aikaan räjähdyksen, missä vapautuu saman verran energiaa, kuin mitä tähti on koko olemassaolonsa aikana tuottanut. Jos supernovaa ajatellaan sivilisaation kannalta, niin tuolloin vapautuvaa energiaa voisi tuo sivilisaatio käyttää pakomatkaansa. Näet tuon keskustähden räjähdettyä ei tuossa aurinkokunnassa ole energianlähdettä, mikä tuo tuolle aurinkokunnalle ja sen mahdollisille elämän muodoille energiaa. Tuolloin täytyy sivilisaation etsiä uusia energianlähteitä kuten fuusiovoima. Eli se voisi rakentaa keinotekoisen auringon, mihin se johtaa vetyä, ja jossa palavaa ydintulta pidetään yllä lasersäteillä.

Mikäli  tuo reaktio ei vapauta tarpeeksi energiaa, jotta se jatkuisi spontaanisti, niin silloin ainoa ratkaisu energian tuottamiseksi on käyttää uraania. Mutta mikään pysyvä ratkaisu ei fissiovoima ole, koska uraania ei maailmankaikkeudessa ole rajattomasti. Todellisuudessa kyseessä on maailmankaikkeuden harvinaisin alkuaine, jota ei missään ole kovin paljoa. Jos fissiovoimaa joudutaan tuottamaan kokonaiselle sivilisaatiolle satojen vuosien ajan, niin silloin tietenkin nuo energiavarat ovat äärimmäisen pienet. Joten todella mielikuvituksellinen ajatus olisi sellainen, että tuo sivilisaatio hyödyntäisi tuota mustaa aukkoa matkustaakseen uuteen aurinkokuntaan, joka toivon mukaan ei ole omamme. Koska tuolloin kyseessä voisi olla maailmojen sota, missä tuo sivilisaatio olisi sitten päättänyt tehdä meidän lajistamme orjia.

http://www.space.com/29999-stephen-hawking-intelligent-alien-life-danger.html 

Kuvitteellinen tilanne, joka voisi esittää
sivilisaation evakuotumista
joltain planeetalta

Mutta kun ajatellaan tuota supernovan antamaa energiaa, niin silloin nuo humanoidit voisivat toimia siten, että he peittävät koko tähden piipaneeleilla, joita vaaditaan sitten valtavan paljon, ja kun supernova räjähtää, niin he sitten varastoivat tuon sähkötehon alusten sisällä oleviin akkuihin, joilla he sitten voivat matkata universumissa kohti seuraavia tähtijärjestelmiä, ja pahimmillaan heistä voisi kehittyä eräänlainen kosminen heinäsirkkalaji, joka matkaa tähdestä toiseen, ja käyttää niiden energiaa sekä raaka-aineita omaksi hyödykseen. Heillä voisi olla käytössään kuolemantähtiä, joilla he sitten ampuvat planeettoja kappaleiksi, Vaikka Tähtien Sodassa esitetty taisteluasema on hiukan mielikuvituksellinen, niin se kuitenkin on mahdollinen toteuttaa.

Planeettaan suunnataan tuolloin antimateriasta koostuva ionisuihku, joka pysäytetään sen ytimessä, jolloiin planeetan ydin räjähtää, ja syöksee iskuaallon sen litosfääriin. Tuolloin planeetta repeää kappaleiksi. Tai sitten tuo supersivilisaatio saattaa käyttää ohjusta, joka lähestyy kohdeplaneettaa noin 25-50% valon nopeudesta, ja tuolloin sanotaan vaikka 200 tonnia painavan aluksen aikaansaama kineettinen energia repii planeetan kappaleiksi. Tuolloin nuo kappaleet voidaan ohjata humanoidien tehtaisiin, jotka sitten valmistavat heille uusia aluksia, kun vanhat alukset kuluvat loppuun.

Stephen Hawkingin mietteitä alieneista: https://www.youtube.com/watch?v=CjiRb1sy0sQ

Eli jos tuo kohdeplaneetta räjäytetään, niin silloin humanoidit voisivat käyttää kaiken sen materiaalin omien alustensa valmistamiseen. Ja silloin tietenkin myös mitään biovaaraa ei ole, kun alusten valtavan tehokkaat tuotantoyksiköt imevat noiden räjäytysten yhteydessä vapautunutta debristä sisäänsä, ja kuumentavat nuo kappaleet laavaksi, josta sitten valetaan koneenosia sekä uusien alusten komponentteja. Ja kun kaikki planeetat on hyödynnetty, niin sitten humanoidi voisi räjäyttää tuon tähtijärjestelmän keskustähden peittämällä sen peileillä, jolloin he voisivat luoda hallitun supernovan. Tuolla tavoin alukset voisivat matkustaa kohti uutta tähteä joko painovoimalinkoa tai madonreikää hyväksikäyttäen.

Kirjabloggaus.blogspot.fi

Proxima Centaurin oletettu planeetta on ehkä lopulta löydetty

Proxima Centaurin kuvitteellisen planeetan
pintaa kuuluisassa maalauksessa
jonka taiteilija David Hardy maalasi
vuonna 1972
Kuva I

Eräiden  lehtien mukaan Proxima Centaurilla eli Aurinkoa lähinnä olevalla tähdellä saattaisi olla planeetta, jolla on vastaavat olosuhteet kuin Maapallolla. Tämän planeetan olemassaoloa ei olla vielä kuitenkaan täysin varmistettu, ja muutenkin voi olla niin, että se on silti hiukan meidän maapallostamme poikkeava taivaankappale. Jos se on olemassa, niin silloin sen merkintä olisi Proxima Centauri B. Jos se kiertää Proxima Centauria tähden elämän kehässä, niin se olisi lukkiutunut, eli tämä planeetta kääntäisi jatkuvasti saman puolen Proxima Centauria kohti, joten se olisi silti hyvin paljon Maapallosta poikkeava, vaikka oletettu Proxima Centauri B olisi saman kokoinen kuin oma kotiplaneettamme. Lukkiutuneet planeetat ovat sikäli erikoisia, että niillä saattaa olla vettä, mutta juoksevana sitä esiintyisi lähinnä terminaattorilla eli valon ja pimeyden rajalla, missä olosuhteet saattaisivat olla sellaiset, että hiilipohjainen elämänmuoto voisi siellä kehittyä, mikä ei tarkoita siis suoraan sitä, että se olisi älyllinen. Ja myös älyllinen elämänmuoto voisi olla hyvin paljon erilainen, kuin mitä itse olemme.

 Mutta lukkiutuneen planeetan ero Maapalloon nähden on sikäli silmiinpistävä, että sillä voisi olla  erilaisia ilmastovyöhykkeitä, jotka ovat nyt pystyssä tuon planeetan keskustähteen nähden, ja  vaikka sen päiväpuoli on polttavan kuuma, varsinkin silloin jos tuo punainen kääpiötähti alkaa purkautua, niin silti sen terminaattorilla ja pimeällä puolella voisi olla elämää, joka olisi hiilipohjaista, mutta nuo pystyssä olevat ilmastovyhykkeet mahdollistavat sen, että teoriassa sillä voisi olla monenlaisia elämänmuotoja, joista osa voisi käyttää ammoniakkia liuotteena veden sijasta, ja tuon planeetan jääkylmällä varjopuolella voisi olla esimerkiksi ammoniakista muodostuneita valtameriä, vaikka terminaattorilla olisi juoksevaa vettä.

Tai tuo elämä voisi saada energiansa vulkaanisesta lämmöstä, mutta se vaatisi tietenkin sitä, että tuon taivaankappaleen ydin olisi sula. Eli sillä pitäisi olla joko niin paljon radioaktiivisia aineita, jotta tuon planeetan ydin olisi sulana, tai sitten sillä pitäisi olla massiivinen kuu, tai sen itsensä pitäisi kiertää toista planeettaa jotta vuorovesivoimat ravistaisivat sen ydintä sulaan tilaan. Mutta toki se että siellä olisi elämää, ei tarkoita sitä, että se elämä olisi älyllistä. Se voisi käsittää esimerkiksi leviä, erilaisia kasveja sekä bakteereja, joiden aineenvaihdunta on täysin sopeutunut sille ilmastonvyöhykkeelle, millä se sattuu elämään.

Mutta jotta tuolla planeetalla olisi elämää, pitäisi sillä olla kaasukehä, mikä vaatii magneettikentän, jotta keskustähdestä lähtevä aurinkotuuli ei puhalla kaasukehää avaruuteen, ja magneettikenttä vaatii sitä, että planeetalla on sula ydin, joka synnyttää magneettikentän pyöriessään kuin valtava generaattori. Jos Proxima Centaurilla on Maan kaltainen planeetta, niin se on ainoa toista tähteä kiertävä taivaankappale, jonka voisimme teoriassa saavuttaa inhimillisessä ajassa, niin että jos me lähetämme tutkimusalluksen sinne, niin näiden aluksen lähettäneiden tutkijoiden lapsenlapset sitten voisivat päästä tutkimaan sen antamia tutkimustoloksia. Mutta kaikkein kiehtovin ajatus olisi älyllisen elämän mahdollisuus tuollaisella Punaisen kääpiötähden planeetalla. Se voisi olla mahdollista silloin, jos elämänmuoto muuttaa sille toiselta planeetalta.

Eli otetaan vaikka tilanne, missä kaksoistähtijärjestelmän keskustähti räjähtää supernovana, ja sen planeettajärjestelmä tuhoutuu. Tuolloin sillä elävä sivilisaatio voisi muuttaa kaksoistähtijärjestelmän tooisen osapuolen planeetoille, olettaen että tuo toinen osapuoli olisi vaikka kaksi kertaa Pluton etäisyydellä keskustähdestä oleva punainen kääpiötähti. Tuolloin muutto voisi tapahtua melko kehittymättömillä aluksilla, vaikka niitä tarvittaisiin todella paljon, mutta muuten tuollaisella lukkiutuneella planeetalla olevat ilmastonvyöhykkeet olisivat niin kapeat, että siellä ei todennäköisesti muodostuisi älyllistä elämää, vaikka mikään ei tätä kuitenkaan sulje pois. Eli kaikki planeetat eivät ole Maapallon kaltaisia, ja mikään elämänmuoto ei varmasti tule koskaan olemaan kopio Maapallon elämästä, ja se tarkoittaa sitä, että mikä hyvänsä vaihtoehto voisi olla mahdollinen, kun puhutaan toisen taivaankappaleen elämänmuodoista.

Linkki aiheesta kertovaan artikkeliin http://rfmcdpei.livejournal.com/5107049.html

pseudotiedetta.blogspot.fi