Toisten kampittaminen kuuluu nykyään myös valtioiden väliseen poliittiseen kanssakäymiseen

Wall Street Journalin juttu Helsingin tunneleista varmasti on aiheuttanut kiusallista huomiota Venäjällä, ja se lienee tietenkin kyseisen jutun tarkoitus. USA:n poliittisen johdon intresseissä olisi saada myös Suomi mukaan NATO:oon, koska tällä tavoin voitaisiin ikään kuin "imuroida" Venäjän liittolaiset pois sen ympäriltä, ja jokainen maa, joka ei kuulu NATO:oon on tietenkin USA:n sekä muiden tuon puolustusliiton johtavien maiden kannalta Venäjän potentiaalinen liittolainen. Ja kun puhutaan "likaisesta politiikasta", niin siihen kuuluvat erilaiset poliittiset ilveilijät, joiden tehtävänä on saattaa valtion johtoa ikään kuin hankalaan asemaan, ja ajaa sitä kohti tuota propagandan tahtipuikkoa heiluttavan tahon haluamaa ratkaisua.

Kun puhutaan vastuullisuudesta sekä ikävä kyllä myös totuudesta, niin tietenkin pitää muistaa se, että kaikkea mitä vastapuoli sanoo voidaan pitää aina "vastuuttomana", vaikka se olisi kuinka totta. Kaikki me ihmiset haluamme aina toimia "vastuullisesti" kaikissa maailman asioissa, mutta siihen me emme kuitenkaan aina kykene. Jos näemme valtion tai yrityksen johdon tekevän ratkaisuja, jotka vievät sen kohti perikatoa, niin olemmeko silloin vastuullisesti toimivia, jos emme tuota asiaa tuo esiin? Se että esimerkiksi meidänkin maassamme on paljon ihmisiä, joista olisi mukavaa nähdä maamme NATO:n jäsenenä ei varmaan kuitenkaan ainakaan auta sitä, että noita hyvin kiusallisia asioita ei vedettäisi ihmisten eteen.

Tämä pohjimmiltaan on informaatiosodan salaisuus, nimittäin tarkoitus on aina saattaa vastustaja hankalaan asemaan neuvottelukumppanin edessä, ja nolata tätä kaikin tavoin. On yksi asia, mitä maamme media ei juurikaan ole ottanut huomioon, kun se tekee juttuja esimerkiksi Informaatiosodankäynnistä: nimittäin myös CIA sekä SOCOM käyvät tuota sotaa, ja niillä ilmeisesti on tästä asiasta enemmän kokemusta kuin kenelläkään muulla toimijalla maailmassa. Eli mikään kovin ainutlaatuinen asia ei tämä Venäjän johtama Informaatiosodankäynti oikeastaan ole. Informaatiosodankäynnin periaate on tunnettu jo muinaisen Rooman ajoista lähtien.

Se on asia, millä perustellaan omat operaatiot sekä myös esimerkiksi trollataan kapinoita. Veikka ennen lehdistö oli helppo "puhdistaa", jotta asiat saatiin näyttämään siltä, miltä niiden haluttiin näyttämään, niin nykyään esimerkiksi ilmaisten blogipalveluiden olemassaolo on kaventanut mahdollisuutta olla julkaisematta asioita, jotka ovat olleet valtion johtajista kiusallisia. Näitä ilmaisia julkaisualustoja voidaan pitää yhtä vallankumouksellisina kuin Gutenbergin kirjapainotaitoa, ja Internetin aikaan ei voida enää estää lehtien jakamista vaikuttamalla kuljetuksiin tai estämällä lehtien painaminen.

Mutta kun puhutaan siitä, että nyt sitten Venäjän presidentti on Suomessa, niin tietenkin sen vuoksi kannattaa mediassa käyttäytyä kunnolla, eikä ainakaan tehdä mitään sellaisia kirjoituksia, jotka voidaan tulkita väärin. Joten sosiaalisessa mediassa kannattaa ottaa varovainen asenne siihen, kuinka paljon presidenttien vaatteita kehuu. Toivotaan kuitenkin että tämä valtiovierailu sitten sujuu rakentavassa ja hyvässä hengessä, eikä mitään provokaatioita tapahdu.

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Kansainvälisen turvallisuuden lisäämisestä sekä valtion oikeudesta määrätä omista asioistaan

Turvallisuuspolitiikka on sikäli tärkeä asia, että se takaa alueemme koskemattomuuden. Kun Suomi valitsee oman linjansa tärkeissä asioissa, niin silloin pitää muistaa se, että koskaan ei saa unohtaa sellaista asiaa, että maailma elää jatkuvassa muutoksessa. Ja tuon asian lisäksi on myös muistettava, että toki Venäjä on rajanaapurimme jatkossakin, vaikka ostaisimme kuinka tyylikkäitä hävittäjäkoneita. Kuitenkaan meidän ei ole hyvä hyökätä tavallisia venäläisiä vastaan, koska "idän ihme" tunnetaan tavastaan puolustaa kansalaisiaan aseellisesti, ja toki Moskovassa halutaan varmasti palauttaa se asema, mikä Neuvostoliitolla oli kansainvälisessä politiikassa.

Ja sen takia Venäjä on lähtenyt Syyriassa mukaan tuohon sisällissotaan hyvin näyttävillä varusteilla sekä toiminnalla. Joidenkin mielestä meidän tulisi palata ehkä Paasikiven-Kekkosen linjalle, missä suhteemme Venäjään olisi sellaista, että myötäilisimme Kremliä kaikessa. Se että Venäjälle annettaisiin vain jatkuvasti periksi kuitenkin saattaisi yllyttää sitä aggressiiviseen toimintaan myös muualla lähialuellaan. Suomen on tehtävä itse omat turvallisuuspoliittiset päätöksensä, mutta kun keskustellaan siitä, miten turvallisuutta kehitetään, niin aina on sellainen asia otettava huomioon, että kriisin syntyessä ei varmasti tukea ole tulossa, jos Suomi ei sitä muille ole antanut.

Jos kyseessä on kriisi Venäjän kanssa, niin silloin meillä olisi hyvä olla omia välineitä, joilla voimme oikeasti puolustautua, koska Venäjä on sen verran mahtava sotilasmahti, että sen vihamiehille ei takuulla aseita myydä. Toisaalta meidän ei pidä kuitenkaan yllyttää ihmisiä käymään esimerkiksi tavallisten venäläisten turistien kimppuun, koska tavallisilla venäläisillä on aika vähän tekemistä Kremlin kanssa. Ja jos asiaa ajatellaan siten, että tavallisten venäläisten kimppuun hyökkääminen varmasti sitten antaa Kremlin haukoille syyn uhata tuota valtiota, niin yllyttäminen väkivaltaan tai kiihkoilu ei varmasti kuitenkaan palvele Suomen etua.

Tuo meidän kansallinen etumme ei ole synonyymi johtavien poliitikkojen tai yksittäisten kansanedustajien sekä yritysjohtajien edun kanssa, eikä maan puolustaminen tarkoita sitä, että jos vaikka rakennustyömaalla tulee riita, niin sitten kiistan osapuolet kutsutaan kertausharjoituksiin, ja siellä sitten sotilasarvojen turvin näytetään toiselle osapuolelle taivaan merkit. Tai jos joku kirjoittaa Internetiin asioista, jotka eivät hänelle suorastaan kuulu, niin sitten tuon ulkopolitiikan kommentoimista lähdetään opettamaan puolustusvoimissa kertausharjoitusten merkeissä, missä kerrotaan tuo ikuinen fraasi, että "ulkopolitiikkaa johtaa presidentti", ja se on myös "sotamies X":n hyvä opetella vastaavia kirjoituksia silmällä pitäen.

Eli meidän on hyvä kehittää valtioidemme välisiä suhteita siten, että voimme toimia kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Eli kuten sanotaan, niin meidän pitää rakentaa rauhaa, mutta samalla varautua pahimpaan. Toisin sanoen maamme puolustuksen tulee olla tehokasta sekä uskottavaa, sekä sen pohjalta olisi tehtävä myös taistelumateriaalia koskevat päätökset. Kuitenkin Suomen on samalla toimittava aktiivisesti kehittäen rauhanomaista yhteistyötä Venäjän sekä Euroopan välillä, sekä tuettava maltillisia voimia muualla maailmassa.

Se haluaa osoittaa maailmalle sen, että sillä on jatkossa sanansa sanottavana maailman poliittisella kentällä, mutta kuitenkin pitää muistaa, että tuolla globaalilla toimintakentällä on nykyään uusia yrittäjiä, joita pitää myös aina kuunnella. Kiina, Intia sekä Pakistan ovat valtioita, joiden ei olisi uskonut joskus olevan maailmanpolitiikassa vakavasti otettavia maita, mutta nykyään ne ovat supervaltoja siinä missä Venäjä sekä USA:kin ovat. Turvallisuuspolitiikkaa mietittäessä tulee aina mieleen sellainen asia, että mitä jos tekisimme saman kuin Britannia, eli jättäisimme EU:n taaksemme, ja ryhtyisimme sitten harjoittamaan vanhoista ohjelmista tuttua ulkopolitiikkaa? Iso-Britannia on kuitenkin valtio, jolla on hieman toisenlainen talouselämä kuin meidän maallamme. Sillä oli oma valuutta myös EU:ssa, mikä tietenkin teki tuosta erosta helpon, ja myös se että EU ei muutenkaan juuri normaalissa elämässä ole näkynyt on helpottanut Brexit:iä. Samoin sen vieritse kulkee suurin osa EU:n merireiteistä,  joten sen takia tuon maan läpi kulkee valtavasti tavaraa.

Eli tavallinen britti ei juurikaan tätä eroa edes tule huomaamaan, koska punta on edelleen britannian valuutta. Samoin tuolla valtiolla on todella vahva kansallinen identiteetti, mikä näkyy esimerkiksi vasemmanpuoleisena liikenteenä, ja siksi britit eivät varmasti ole tunteneet olevansa kovin kotonaan EU:ssa. Ja myös englannin kieli saa aikaan sen, että britit tuntevat outoa toveruutta amerikkalaisten kanssa, koska kummankin maan kansalaiset voivat käyttää äidinkieltään toisessa maassa. Iso-Britannialla on lisäksi myös öljyä, mikä sitten vahvistaa tuon maan taloutta, ja tietenkin tuo valtio on myös sotilaallisesti erittäin vahva.

Sitä luonnehditaan "maailman pienimmäksi supervallaksi", ja sen kansallinen ydinpelote on erittäin tehokas. Sen strateginen iskuvoima perustuu Trident-ohjuksiin, mutta pääpaino ilmeisesti on nopeasti siirrettävillä taktisilla aseilla. Esimerkiksi britannian asevoimilla uskotaan olevan myös SADM (Special Atomic Demolition Munition)-tyyppisiä kannettavia ydinpommeja, joiden käyttöön maan legendaariset SAS-joukot on kuulemma valmennettu. Tuollaisia ydinpommeja voidaan soluttaa johonkin kohteeseen, ja sen avulla voidaan tuhota kohtalaisen suuria installaatioita. Britannia on muutenkin maantieteellisesti hieman toisessa paikassa kuin Suomi, ja sen takia tuon maan on helpompi erota EU:sta kuin Suomen. Saarivaltiona sen kanssakäyminen mannereuroopan kanssa on toisen tyyppistä kuin Ranskan.

Venäjän uhka sekä sen käyttö maamme sisäpoliittisena lyömäaseena

Kun puhutaan tutkijoiden sekä toimittajien työmoraalista, niin toki pitää muistaa se, että suurin osa länsimaisista tutkijoista sekä toimittajista ovat erittäin korkealla työmoraalilla varustettuja ihmisiä. Mutta muutamissa pienissä asioissa jään itse miettimään sitä, että pitäisikö tutkijoilla tai toimittajilla olla velvollisuus ilmoittaa puoluekantansa tai pikemminkin puolueen jäsenyytensä tai taloudellisia sidoksiaan? Näet meidän maassamme on oikeasti ihan hyvin toimiva koululaitos, joka ei kuitenkaan ole opiskelijoille ilmainen. Venäjän uhkaa on maassamme aina käytetty keppihevosena, ja samoin opiskelijoita on kaikkialla maailmassa lahjottu jonkun poliittisen aatteen taakse esimerkiksi ilmaisilla ulkomaan matkoilla.

Ainakin yliopistoissa sekä korkeakouluissa suurin osa opiskelijoista asuu niin, että hän kustantaa asumisensa ja ruokansa itse, ja jos totta puhutaan, niin valmistuminen ei saisi kauheasti viivästyä missään oppilaitoksessa. Kun taas puhutaan esimerkiksi EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista, niin itse kyllä olen joissain tapauksissa pelännyt sitä, että joku valtio saattaa tehdä sitä, että se lähettää tänne opiskelijan, mutta todellisuudessa hänen tehtävänsä tekee joku ryhmä tuolla kotimaassa. Joissain tapauksissa noiden ulkomaisten opiskelijoiden jäljiltä on oppilaitosten tietokoneilta löytynyt mm. "keykoggereita" sekä muita kiellettyjä valvontaohjelmia, joiden avulla koneiden näppäimistön käyttöä on saatettu monitoroida hyvinkin tarkasti.

Kyseessä on muuten turvallisuusuhka, joka tarkoittaa sitä, että noissa maissa saattaa olla sellainen projekti, että he hakevat esimerkiksi suomalaisia korkeakoulujen päättötodistuksia, ja sitten kopiovat noita papereita omille tiedusteluviranomaisilleen. Mutta tämä ei kuitenkaan ole tässä pääasia, vaan se että maassamme on ollut tapana ikään kuin komentaa ihmisiä ruotuun vihjailemalla että jos henkilö ilmaisee olevansa hallituksen kanssa eri mieltä jostain asiasta, niin hän saa sitten tästä "kokkelipiimää" elämäänsä. Ja pienet tulot saattavat ajaa jonkun opiskelijan sellaisille teille, että hänen objektiivisuuteensa alkavat vaikuttaa esimerkiksi lahjana saadut ulkomaan matkat tai muut edustustehtävät, joiden hoitamiseen menee enemmän aikaa kuin varsinaiseen opiskeluun, ja jostain syystä maassamme on aina korostettu opiskelijoiden vasemmistolaisuutta.  Venäjä taas nähdään meillä Suomessa jonkinlaisena karhuna, jota pitää jatkuvasti miellyttää.

Tällä sanalla "vihjaaminen"  tarkoitan sitä, että esimerkiksi sanalla "huippuyksikkö" ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että jos joku taho ei muista tukea hallituksen kantaa, niin hän saa sitten lähteä kävelemään. Samoin maassamme on ollut tapana ikään kuin pelotella seurauksilla, jos joku sattuu astumaan "isojen poikien varpaille". Noissa jutuissa  on lähes poikkeuksetta pääministerin kuva, sekä vihajauksia siitä, että vaikeuksia on tulossa, jos joku ryhtyy sanomaan vastaan noille henkilöille. Mikäli sitten kyseinen henkilö ei muista kumartaa tuota kuvaa, niin hän sitten varmasti saa muka potkut työpaikastaan. Maassamme on Venäjää käytetty aina jonkinlaisena pelotteena sisäpolitiikassa, ja esimerkiksi kertausharjoituksilla on sitten peloteltu ihmisiä, ja samalla muistutettu, että poliisi on myös reservin aliupseeri, joka kyllä kertausharjoituksissa muistaa arvonsa.

 Toki puolustusvoimat tutkii  itse piirissään tapahtuvat rikokset, mutta uskoisin kuitenkin, että noita tutkimuksia ei tee siellä reserviläinen. Eli pääesikunnan valvontaosasto kyllä varmasti tutkii nuo puolustusvoimien piirissä tapahtuvat  simputukset melko tarkasti, koska mitään tutkimuksia ei siellä tee kukaan muu kuin valtuutettu sekä rikostutkintaan koulutettu henkilökunta. Eli kantahenkilökunta toimii maamme lakien mukaan sekä tekee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, kuten laki edellyttää.  Samoin kukaan tutkija ei kuitenkaan saa tutkia omia tekojaan, joten sitä kautta sitten on turha odottaa anteeksiantoa.

Mikäli joku uniformumies työskenteli hän sitten palo, poliisi tai puolustusvoimissa sattuu puhumaan "sopimattomia" eli esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia, niin silloin  tieto tuosta valitettavasti päätyy usein hyvin nopeasti poliisille, koska nuo "uniformulaitokset" ovat erittäin haluttu työpaikka. Kuitenkin esimerkiksi venäjän suhteilla pelotellaan maassamme aivan suhteettomasti, kun sisäpoliittista keskutelua halutaan ohjata. "Venäjän kumartelu on viisauden alku" sanotaan ilmeisesti jossain poliittisessa raamatussa, ja usein esimerkiksi sisäpoliitiikkaan kuuluvaa keskustelua on suitsittu sillä, että tietyt mielipiteet on parempi jättää ilmaisematta, koska se että joku on eri mieltä presidentin kanssa vahingoittaa maamme idän suhteita.

 Eli maamme ulkopolitiikkaa käytetään tällaisessa tapauksessa sisäpoliittisena pelotteena. Samoin suhteemme Venäjään on jotenkin outo, koska suomalaiset haluavat kaiken aikaa suhteiden perustuvan keskinäiseen luottamukseen, mutta kuitenkaan venäläisiä ei muka haluta sitten maahamme ollenkaan. Myös esimerkiksi maamme alueella harjoittelevat NATO-joukot eivät oikein istu siihen, mitä yleensä kutsutaan puolueettomuudeksi, mutta mitä varten maamme toimittajien on niin vaikea kirjoittaa amerikkalaiset joukot, vaan pitää kirjoittaa sanan "amerikkalainen" tai USA:n paikalle  "jenkki", joka kerran kun jotain tuosta valtiosta puhutaan.

Se mitä me tässä NATO-keskustelussa olemme saavuttaneet tai mitä demokratia on saavuttanut, on se että maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on alettu keskustella paljon avoimemmin sekä myös presidentin sekä ulkopolitiikan arvostelu on lopulta muuttunut normaaliksi toiminnaksi. Eli NATO-keskustelu sekä "tapaus snowden" ovat vieneet ihmiset poliittisiin kulisseihin ja kabinetteihin, sekä tehneet muutenkin hyvää politiikalle,  eli ennen ei ulkopolitiikan arvostelua olisi koskaan sallittu, eikä myöskään kansanäänestys NATO:sta olisi koskaan ollut kovin vakavasti otettava aihe. Mutta poliittisen eliitin on nykyään kuunneltava kansaa toisella tavalla kuin ennen.

Eli ennen ulkopoliittinen päätöksenteko tehtiin kabineteissa, ja noista kabineteissa käydyistä keskusteluista ei ollut tapana puhua ollenkaan. Mutta nyt sitten ulkopoliittinen päätöksenteko kuuluu joka tapauksessa myös hallitukselle kokonaisuudessaan. Ja liittoutumisessa tai liittoumien ulkopuolella pysymisessä pitää kysyä kansan mielipidettä, vaikka tietenkin kyseessä on vain "neuvoa antava kansanäänestys". Eli lopullisen päätöksen liittoutumisesta NATO:n kanssa tekee Eduskunta yhdessä tasavallan johdon kanssa, mutta kuten tiedämme, niin kansanäänestys on tietenkin melko varmasti edessä, ja vaikka se on juridisesti pelkästään neuvoa-antava, niin silti Eduskunta ei voi jättää tuota äänestyksen tulosta huomiotta, vaikka se ei ehkä vastaisi edustajien kantaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi