Showing posts with label tiedon hankinta. Show all posts
Showing posts with label tiedon hankinta. Show all posts

Friday, April 21, 2017

Tiedustelupalvelun työ vaatii onnistuakseen intensiivistä panostusta työpaikan henkilöstöön

MI-6:n päämaja Lontoossa


Tiedättekö erään mormoneihin liittyvän salaisuuden, mistä tuo kirkko vaikenee? Se liittyy kudosnäytteisiin, joita tuo kirkko on kerännyt ihmisiltä. Kyseisen kirkkokunnan hallussa on yksi maailman suurimmista solunäytteitä sisältävistä arkistoista, ja tuon innon kerätä tätä biometristä materiaalia epäillään olevan mm. Jehovan todistajien toiminnan kieltämisen taustalla. Tässä tekstissä tulee muuten toistumaan termi “turvallisuuspalvelu”, mikä tarkoittaa tällä kertaa organisaatioita, joiden tehtävänä on muiden viranomaisten valvominen, ja niiden virallinen tuntomerkki on usein joku epämääräinen kirjainyhdistelmä, josta kukaan normaali ihminen ei varmaan myöskään noita kirjainyhdistelmiä ole keksinyt.


Kun ajatellaan esimerkiksi sellaista kirjainyhdistelmää kuin MI-6, niin totta kai kaikki elokuvia tai vakoilusta kertovia romaaneja lukeneet tietävät, että kyseessä on britannian tiedustelupalvelu. Tuo yhdistelmä tulee muuten sanoista “Military Intelligence section 6”, tai normaalissa puheessa tuohon laitokseen viitataan kirjainyhdistelmällä SIS, joka on lyhenne sanoista “Secret Intelligence Service” ja se tietenkin on myös kuuluisan mielikuvituksen luoman vakoojan James Bondin tai “Agentti 007:n” työnantaja. KGB:llä kuulemma oli aikoinaan osasto, jossa tutkittiin “Bond-kirjoja” ja niiden pohjalta kehitettiin sitten jotain KGB:n välineitä, kuten esimerkiksi kobran myrkyllä täytettyjä kuulakärkikyniä tai kemikaalisumuttimia joita käytetään pahamaineisen KGB:n “Osasto V:n” operaatioissa.


Noissa kuulakärkikynissä oleva kobran myrkky on sellaista, että se aiheuttaa haavan ihoon, jonka jälkeen hermomyrkky pääsee kohteen elimistöön. Eli pelkkä kobran sylki on hengenvaarallista, vaikka käärme ei itse pitäisi uhriaan. Tuo myrkky hankitaan siten, että kobran myrkky lypsetään tuosta käärmeestä, ja sitä lisätään noissa kynissä käytettävään musteeseen.  Monet ihmiset eivät varmaan muuten tiedä sitä, että alkuperäinen James Bondin tai 007-kirjojen luoja Ian Fleming on oikeasti muuten ollut vakooja, joka työskenteli Toisen Maailmansodan aikana Mi-6:ssa, ja itse olen joskus kuullut, että hän olisi ollut myös kenttätehtävissä esimerkiksi Ranskassa tuolloin maailmansodan myrskyisinä vuosina. Monet ihmiset vihaavat  vakoilijoita, koska he pettävät ikään kuin tovereitaan.


Kuitenkin yksi soluttautuja voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa valtion tiedustelupalvelulle rauhan aikana. Eli jos tuo soluttautuja pääsee tunkeutumaan tiedustelupalvelun päämajaan, niin silloin hän voi paljastaa vaikka kaikki toisen valtion palveluksessa olevat urkkijat. Toiseen tiedustelupalveluun kohdistuvaa vakoilutoimintaa kutsutaan vastavakoiluksi. Britanniassa tuota toimintaa harjoittaa “Security Service”, josta käytetään virallisesti nimeä MI-5 eli “Military intelligence section 5”.  Se että vastavakoilun virkailija pääsisi soluttautumaan vastapuolen päämajaan olisi sen johdolle todellinen päiväuni


Jos soluttautuja pääsee sodan aikaan soluttautumaan vihollisen päämajaan, ja kuvaamaan siellä sotasuunnitelmia sekä varusteita, niin silloin voivat tappiot nousta todella korkeiksi. Kun sota päättyy, niin vakooja on aina vaarassa, koska hän on nähnyt molemmat puolet konfliktista. Kaikissa maailman konflikteissa on tekijöitä, joiden toiminnassa on motivoijana lähinnä tuon toimijan oma etu.


Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on Toisen Maailmansodan lopulla näytelty episodi, jossa eräät juutalaiset pankkiirit auttoivat natsien sotarikollisia pakenemaan Saksasta kun tuo valtio sitten vuonna 1945 romahti. Ja nuo samat henkilöt ilmeisesti auttoivat esimerkiksi Josef Mengeleä saamaan käsiinsä esimerkiksi Paraguayn sekä Argentiinan passeja.  Jos joku pääsee esimerkiksi valtion turvallisuuspalvelun päämajaa keräämään solunäytteitä, niin silloin tietenkin on olemassa vaara siitä, että sen agentteja voidaan jäljittää DNA-testien perusteella mistä päin maailmaa hyvänsä. Samanlainen tapaus tietenkin on se, jos turvallisuuspalvelun työntekijän vanhemmat tai heidän sisaruksensa kutsuvat jonkun siivoojan huoneistoonsa, ja tämä pääsee sitten keräämään soluja tuosta tilasta.


Tuolloin voidaan niiden ihmisten sukulaiset jäljittää todella tehokkaasti, ja tämä tekniikka tietenkin on erityisen tehokasta nimen omaan soluttautujaa eli “myyrää” vastaan toimittaessa. Kun jonkun valtion organisaation työntekijän vanhemmat paljastuvat esimerkiksi venäjän kansalaisiksi, niin silloin tietenkin on olemassa mahdollisuus, että henkilö on vieraan valtion hyväksi toimiva  agentti. Se ei vielä tarkoita sitä, että työntekijä tätä olisi, mutta tietenkin silloin pitää suorittaa hänen taustansa tarkastus. Jos hän on työhaastattelussa maininnut olevansa adoptiolapsi ja tuo asia ilmenee myös väestörekisteristä, niin silloin asia on siltä osin kunnossa.


Mutta jos taas tietoja adoptiosta ei näy, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että miten tuollainen asia on jäänyt ilmoittamatta? Yleensä nimittäin tuo asia näkyy normaalisti suoraan väestörekisteristä, eikä sen katsomiseen tarvita muuta kuin pääsy henkilön väestörekisterin perustietoihin. Joten silloin tietenkin pitää ryhtyä etsimään mahdollista “myyrää”. Tämä termi on peräisin John Lé Carrén kirjoista, ja se tarkoittaa samaa kuin “deep cover man”, eli kyseessä on tiedustelupalvelun tai muun vihamielisen järjestön agentti, joka on päässyt tunkeutumaan johonkin järjestelmään joko fyysisesti tai dataiskun avulla. Kuitenkin se että turvallisuuspalveluiden  työntekijöitä kyetään jäljittämään solunäytteiden perusteella saa aikaan vaaratilanteita myös toisella tavalla. Tässä skenaariossa esimerkiksi erikoisjoukkojen osasto kaappaa tuollaisen työntekijän, ja pumppaa hänestä salasanoja sekä käyttäjätunnuksia natrium pentothalin avulla. Tai oikeastaan voidaan sanoa sellainen asia, että kaikki maailman ihmiset eivät ole tietenkään virallisten tiedustelupalveluiden palveluksessa, vaan suurin uhka tulee organisoidun rikollisuuden taholta.


Jos organisoitu rikollisuus saa solutettua miehensä esimerkiksi FBI:n tai FSB:n sisäpiiriin, niin silloin voi tulos olla kammottava. Kun ihmiselle luodaan henkilöllisyys, niin sitä ei todellakaan voi käyttää suoraan yhtään mihinkään muuhun kuin oluen ostamiseen. Henkilöllisyys on nimittäin paljon suurempi asia kuin joku henkilöllisyystodistus. Jos ihminen haluaa soluttautua esimerkiksi MI-6:een, niin hänellä pitää olla sellainen henkilöhistoria, jota ei kovin helposti tekaista. Ihmisellä pitää olla syntymätodistus sekä muita asiakirjoja kuten koulutodistuksia, jotta hänet katsotaan kelpaavaksi tiedustelun työntekijäksi. Jos henkilö valitaan tällaisen laitoksen työntekijäksi, niin tietenkin hänen henkilöllisyyttään tarkastetaan monilla erilaisilla tavoilla.


Eli tietenkin DNA- sekä paperien tarkastus ovat asioita, joista aloitetaan. Ja samalla noiden henkilöiden luokat tutkitaan siltä varalta, että niissä on ollut poikkeuksellisen paljon erilaisia kuolintapauksia. Tuo kertoo siitä, että joku ehkä haluaa raivata noita todistajia pois tieltä. Samalla myös nuo tiedusteluvirkailijat käyvät kysymässä tuon henkilön luokkatovereilta näiden mielipidettä hänestä. Näin menetellään myös sellaisissa tapauksissa, että joku henkilö jää kiinni Mafian hyväksi toimimisesta.


Se että joku lahjoo poliisin on paha juttu, mutta se että poliisimies on työskennellyt vuosia rikollisten hyväksi on katastrofi. Se että rikolliset uskaltavat lähestyä poliisia lahjuksella ei ole kovin tavallista. Näet heidän pitää olla tietoisia siitä, että tuo poliisi voi heidät tästä pidättää, koska lahjoman tarjoaminen on rikos. Joten jotta rikolliset saavat poliisin solutettua tuohon organisaatioon täytyy heidän aloittaa tuon miehen tai naisen värvääminen hyvin nuorena, jotta hän ei tee ilmoitusta asiasta. Näet jos poliisikouluun pyrkivällä henkilöllä on suhteita rikollista toimintaa harjoittaviin moottoripyöräjengeihin tai muihin vastaaviin rikollisjärjestöihin niin  hänet yleensä hylätään.

http://tiedustelutyota.webnode.fi


Wednesday, March 22, 2017

Tutkimusten sekä tiedonhankinnan etiikasta sekä psykiatrien työtavoista


Kun puhutaan tutkimusetiikasta sekä siitä, että joku tutkijaksi itseään kutsuva henkilö on pettänyt vaitiolovelvollisuutensa, niin silloin tietenkin mieleen tulevat sellaiset saaret, missä paikalliset heimot heittelevät maihin tulevia tutkijoita keihäillä. Näissä tapauksissa itseäni ainakin ottaa aivoon sellainen asia, että tuollaiset asioiden levittelijät sekä urkkijat vievät myös mahdollisuuden toimia niiltä, jotka haluavat asioita selvittää. Sama koskee myös esimerkiksi tiettyjä hoitomuotoja, joissa työskennellään ihmisten parissa.

Esimerkiksi psykiatrinen hoito perustuu siihen, että potilas uskaltaa kertoa asioista psykiatrilleen rehellisesti. Joissakin tapauksissa on ilmeisesti ainakin huhujen mukaan potilaan päiväkirjoja pyydetty omaisten kautta luettaviksi tapaamisissa, tai heidän kirjoitelmiaan on kytätty olan ylitse, jotta lääkärille saadaan sitten sana, jos hänen kuntonsa huononee.

Vaikka menetelmä on tehokas, niin sen moraalisesta aspektista pitää kyllä hiukan keskustella, koska se ei ole varmasti kovin mukavaa. Ja silloin puhutaan tietenkin asioista, jotka ovat sellaisia, että potilas tai "asiakas" ei niitä halua tuoda esiin omaistensa kanssa keskustellessaan. Tuolloin tietenkin psykiatri saattaa kertoa noista tapaamisista sekä niiden sisällöistä potilaan omaisille, ja se sitten tietenkin vie koko hoidolta pohjan pois.

Toki oireista on mukavaa keskustella potilaan omaisten kanssa, ja pyytää näiltä asiaa koskevia raportteja, jotta lääkkeet saadaan kohdalleen. Noissa tapauksissa on joskus sitten tehty niin, että potilaan päiväkirjoja on tuotu tapaamisiin luettaviksi. Kuitenkin tuollainen urkinta sitten saa aikaan sen, että hoidolta putoaa luottamus pois, ja se tietenkin  aiheuttaa sen, että potilas alkaa mielistellä hoitajiaan sekä psykiatrejaan, jotta hänen ei tarvitse kohdata ikäviä tilanteita.

Eikä kerran menetettyä luottamusta sitten voi koskaan kukaan rakentaa uudelleen, vaikka tietenkin urkinta on tavallaan erittäin tehokas tapa hankkia tietoja potilaan yksityiselämästä. Kuitenkin näissä asioissa sitten välillä käy niin, että tuollainen  urkinta sekä kirjoitusten selän takaa kyttääminen ja päiväkirjojen vienti lääkäreille saa aikaan sen, että nekään ihmiset, jotka ovat halunneet oikeasti myös keskustella potilaan kanssa menettävät otteen hänestä, mutta toki maamme laki antaa mahdollisuuden antaa tietoja potilaan vanhemmille, jos hän on alaikäinen. Onko kuitenkaan moraalisesti oikein kysellä jatkuvasti vanhemmilta, että miten heillä on kotonaan mennyt tai paljastaa potilaan yksityiselämää koskevien tapaamisten sisältöjä muille ihmisille kertomatta aikeestaan potilaalleen.

Wednesday, December 14, 2016

Professoreista sekä kirjoittamisesta ja siitä, että mittalaitteiden kehittyminen saattaa muuttaa muuttumattomina pidettyjä suureita radikaalisti

"Don't you mess with traveling stars"

Kun puhutaan professorien suhteesta kirjoihin, niin on toki hienoa, että yliopistoilla on paljon kirjoja, mutta toki voidaan hyvin olettaa, että professorien tehtävän yliopistoissa on tuottaa tietoa, eikä vain kopioida muiden ihmisten kirjoituksia. Jos esimerkiksi Nikolaus Kopernikus olisi aikoinaan tyytynyt vain kopioimaan muiden ihmisten kirjoituksia, niin silloin saattaisi vallitseva näkemys maailmankaikkeudesta olla edelleen sellainen, että Maa olisi kaikkeuden keskipiste. Eli yliopistojen olisi tuotettava tietoa ihan itse, jotta opiskelu niissä tuntuisi mielekkäältä.

Ja tieteellisesti hyväksyttävissä oleva  tieto tietenkin muodostuu havainnoista, joita tehdään kaukoputkilla sekä muilla laitteilla. Samoin noiden havaintojen pitää olla toistuvia ja koejärjestelyjen identtisiä sekä ne pitää tehdä useiden toisistaan riippumattomien toimijoiden toimesta, jotta niistä tulee tieteelliset normit täyttäviä asioita, eli ensin on väittämä, mistä sorvataan teoria, sitten kun teoriaa lähdetään todistamaan oikeaksi tai vääräksi, niin teoriaa seuraa normaalisti konjektuurivaihe, ja jos tuo teoria sitten todistetaan oikeaksi, niin siitä tulee tieteellinen tosiasia.
Toki Kopernikus oli vain yksi modernin maailmankuvan luojista, ja Galileo Galilei, Johannes Kepler sekä moni muukin ihminen on ollut mukana tuossa maailmankuvan työstämisessä, ja tietenkin tieteen sekä tekniikan kehitys muovaa käsitystämme tieteestä sekä sen harjoittamisesta kaiken aikaa. Osa noista miehistä maksoi tuosta asiasta hengellään ja osa taas koki voimakasta pilkkaa ja pannaan julistamisia, mutta nykyään heitä pidetään tieteen harjoittamisen suurina edelläkävijöinä. Ja esimerkiksi mittalaitteiden sekä laskimien kehittyminen saattaa merkitä sitä, että joku suure muuttuu todella paljon, kuten on tapahtunut valon nopeudelle.

Kun puhutaan esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoriasta, niin silloin kauan sitten tuota teoriaa pidettiin fysiikan huipentumana, mutta myöhemmin on havaittu se, että on olemassa erikoistilanteita, missä tuo valtavan upea kaava, E=mc²:een ei pidäkään paikkaansa. Tarkalleen ottaen noita suhteellisuusteorioita on kaksi, eli toinen teoria on yleinen teoria, jossa olevat merkit merkitsevät sitä, että energia on massa kertaa valon nopeus potenssiin kaksi. Tuo teoria pätee suoraan avaruuteen, ja erityinen suhteellisuusteoria sitten on tehty suurimassaisten kappaleiden lähellä tapahtuvien liikeratojen laskemiseen. Mutta yksi syy siihen, miksi Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ei pidä paikkaansa on sellainen, että hänen elinaikanaan ei valon nopeutta voitu mitata tarpeeksi tarkasti.

Ja nykyään valon nopeutta ei enää pidetä vakiona, vaan on havaittu sellainen asia, että painovoima taivuttaa valoa, sekä myös mittalaitteiden kehittyminen muuttaa tuon suureen suuruutta, ja Einsteinin aikaan varmaan oletettiin, että valon nopeus olisi tasan 300 000 km/s, mutta nykyään valonnopeus on 299 792 458 m/s. Tarkalleen sanottuna valonnopeus on tuon suureen nimi, ja erikseen kirjoitettuna sanat  valon nopeus taas tarkoittaa fotonin nopeutta kullakin hetkellä. Ja nykyisin mittaustekniikka kehittyy valtavan nopeasti, joten tuo suure sitten muuttuu kaiken aikaa, mikä tietenkin muuttaa mittausarvoja sekä niiden verrannollisuutta suhteessa teoreettisiin  eli laskennallisiin tuloksiin. Ja samoin monissa suurta tarkkuutta vaativissa  ei olla otettu huomioon sitä, että valon nopeus tyhjiössä on eri kuin kaasupilvissä, koska tuo ero on merkityksetön esimerkiksi, kun rakennustyömailla määritellään seinän pituutta.

Mutta kun puhutaan jopa miljoonien valovuosien pituisesta muodostumasta, niin silloin tuosta erosta tulee merkityksellinen. Eli vaikka mittausten epätarkkuustekijä olisi vain 0,5 mm luokkaa, jos etäisyys olisi aurinkokuntamme säteen verran, eli tällä tarkoitan etäisyyttä auringosta Plutoon, mutta jos tuo mittavirhe jatkuu saman suuruisena jopa miljoonien valovuosien kokoisissa muodostelmissa kuten galakseissa, niin tuolla virheellä on silloin aivan toinen merkitys. Ja se sitten on tietenkin teoreettisen tieteen ero käytännön työhön nähden. Kun tutkitaan esimerkiksi universumia, niin silloin kohdataan valtavia muodostumia, joiden takia pienikin mittausvirhe voi olla ratkaiseva.

Eikä Einsteinin aikaan myöskään ollut käytössä lasermittauslaitteita eikä atomikelloja, vaan kaikki mittaukset tehtiin mekaanisilla kelloilla sekä kolmiomittausmenetelmällä, mikä tietenkin aiheutti epätarkkuutta tuossa mittauksessa, joka koski putkea, jonka avulla Michelson aikoinaan määritti valon nopeuden. mutta nykyään on myös otettu huomioon sellainen asia, että kun valo syöksyy mustaan aukkoon, niin silloin sen syöksymisnopeus tuohon aukkoon tai suurimassaiseen kohteeseen tapahtuu tuon mustan aukon pakonopeudella. Eli kun Einstein puhui mustista aukoista, niin hän pohti ajatusta siitä, että on olemassa kappale, jonka painovoima on niin valtavan suuri, että valo ei pääse pakoon sen pinnalta, ja toki Newtonin muistiin merkitsemät mekaniikan sekä dynamiikan  lait ovat edelleen voimassa. Joten tuolloin voidaan ajatella, niin että musta aukko syöksee materiaa johonkin, koska jos näin ei käy, niin tuo valtavan voimakkaalla painovoimakentällä varustettu kappale laajenisi loputtomasti.


pimeakronikka.blogspot.fi 

Monday, December 5, 2016

Taas joku sitten teki sellaisen järjettömän väkivallanteon, jotka saavat ihmiset pelkäämään jokapäiväisessä elämässä

Imatralla kolme elämää päättyi traagisesti, ja kyseessä oli varmasti yksi sekopää. Noita ampuma-aseita on maassamme vähän liikaa, tai sitten niitä on näköjään annettu hiukan väärille ihmisille, jotka sitten tekevät tällaisia asioita, joita ei voida puolustella mitenkään. Kuitenkin itsestäni tuntuu välillä, että nämä uhrit eivät ehkä ole aina sellaisia "sattumalta valittuja", kuin yleensä annetaan ymmrtää, vaikka toki saattaa eteen tulla sellainen käsitys, että tuo murhaaja on vaaninut nimenomaan kolmen naisen ryhmiä. Kuitenkin nuo uhrit olivat erittäin tunnettuja yhteisön jäseniä, niin silloin voidaan kyllä miettiä sellaista, että onko tuon ampujan tarkoitus sitten herättää konkreettista pelkoa ihmisten silmissä? 

Kohteiden valinta voi merkitä tuollaista toimintaa, missä joku ihminen on halunnut saada tuolle teolleen mahdollisimman paljon julkisuutta. Noiden massamurhaajien tarkoitus on ikään kuin ”päästä televisioon”, eli saada mahdollisimman paljon julkisuutta omalle toiminnalleen. Toisaalta sitten voi käydä niin, että nuo henkilöt valittiin jonkun mustasukkaisuuden tai heidän tekemiensä kirjoitusten takia. Sairas ihminen ei ajattele kuten me muut ihmiset ajattelemme, ja esimerkiksi psyykkisesti sairaan ihmisen tunne-elämä voi vääristyä erittäin paljon.

Kuitenkin psyykkisen sairauden luonne pitää saada selville, eli kyseessä voi olla puhtaasti esimerkiksi aivokasvaimesta johtuva asia, joka muuttaa ihmisen luonteen täysin. Tuollainen ohimolohkon kasvain voi aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu väkivaltaiseksi, ja hänen suhteensa ympäristöön vääristyy. Tuon takia tällaiset ihmiset pitää saada hoitoon sekä tajuamaan, että heidän ei pidä aseita omistaa. Syy miksi ihmiset tekevät näitä asioita on kuitenkin yksilöllistä, ja joissakin tapauksissa syynä on kasvatuksessa tapahtunut virhe, missä henkilö ikään kuin ymmärtää, että väkivalta ratkaisee asioita.

Tuollainen kasvatustausta on monesti viharikosten takana, kun esimerkiksi perheessä on ollut sellainen asenne, että ulkomaalaisiin tai naisiin kohdistuva väkivalta on muka jotenkin oikeutettua toimintaa. Eli kuten tiedämme, niin normaalisti ei psyykkisesti terve ihminen muutu vaaralliseksi, jos hän katselee esimerkiksi kovaa väkivaltaa, mutta tilanne voi muuttua, jos häntä ikään kuin yllytetään väkivaltaan esimerkiksi kasvattajien toimesta, ja tuolloin saattaa ”paine” tehdä väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan kasvaa yllättävän suureksi. Eli jos perheessä väkivaltaan suhtaudutaan oikeutettuna tekona, niin silloin liikutaan alueella, mikä on erittäin vaarallinen.

Kasvattaja on tietenkin lapsen korkein auktoriteetti, ja jos hän markkinoi väkivaltaa hyväksyttävänä toimintana, niin silloin voi olla niin, että kylvetään sellainen siemen, mikä myöhemmin muuttuu kammottaviksi uutisiksi. Lapsen mielessä ei tehdä eroa sille, mitä valtion laki tai hänen huoltajansa sanoo, joten tuolloin tietenkin hänen hoitajillaan on vastuu siitä, mitä lasten kuullen puhutaan, ja sen takia ihmisten pitää miettiä aina sitä, mitä he tekevät tai puhuvat lasten kuullen. Ja muistakaa se, että lapsi ei tee mitään eroa erilaisten työasujen välillä, ja he saattavat pitää esimerkiksi kaupungin työntekijöitä poliiseina, ja tuolloin saattaa käydä niin, että nuo henkilöt antavat tahtomattaan väärää kuvaa poliisien työstä.


Ja jos heidän juttunsa muuttuvat hyvin railakkaiksi, niin silloin noin kuusivuotias lapsi saattaa pitää heidän juttujaan viranomaisen oikeana sekä hyväksyttävänä toimintana. Tuolloin saattaa käydä niin, että kaupungin työntekijä ikään kuin pilan päiten sanoo jotain sellaista, mitä ei pidä sanoa. Ja sitten hän saattaa käskeä lasta olemaan hiljaa tuosta asiasta, mikä tietenkin saattaa tehdä jotain kammottavaa hänen mielelleen tai ajatusmaailmalleen, varsinkin jos tuo asia koskee esimerkiksi etnistä tai johonkin muuhun kansanryhmään kohdistuvaan väkivaltaan.

espoonmetsa.blogspot.fi

Saturday, July 23, 2016

Tällaisiin suuren luokan väkivallantekoihin pitäisi varautua paremmin


Taas on väkivalta leimahtanut liekkeihin Euroopassa, ja  kun puhutaan tämän kaltaisesta järjettömästä ampumisesta, niin silloin pitää muistaa, että tällainen toiminta on joka tapauksessa sellaista, että se saattaa kiihottaa joitain henkilöitä väkivaltaan. Kyse on niin sanotusta kerääntymisefektistä, jossa korkealla profiililla uutisoitu väkivalta ikään kuin yllyttää joitain epävarmoja sekä häiriintyneitä ihmisiä suorittamaan vastaavia toimia, koska he ikään kuin samaistuvat sekä haluavat jäljitellä näitä näitä massamurhaajia. Syynä on se, että kun yksi tuolla tavoin ajatteleva henkilö tekee tuollaisen järjestelmällisen ampumisen, niin siitä seuraa se, että jotkut alkavat pitää tuota murhaajaa vähän kuin rock-tähtenä, jota jäljittelemällä tuollainen häiriintynyt henkilö pääsee sitten julkisuuteen. Ja syy tähän toimintaan on se, että esimerkiksi muslimeihin kohdistuvaa syrjintää on alettu pitää jotenkin hyväksyttävänä toimintana.

Toki sanotaan nyt ihan suoraan, että Syyrian tilanne varmasti on saanut aikaan sen, että tänne tulee myös henkilöitä, joilla on muut syyt paeta Syyriasta kuin ne, mitkä virallisesti oikeuttavat pakolaisstatukseen, ja esimerkiksi huono integnoiminen yhteiskuntaan saa varsinkin Ranskassa eläneiden Algeriasta ja muista sen entisistä siirtomaista tulleiden pakolaisten lasten radikalisoittumista, ja sitten tietenkin suuren profiilin terrori-iskut saavat aikaan sen, että ihmisiä ikään kuin yllytetään syrjimään sekä uhkailemaan juuri tätä katukuvassa selvästi näkyvää väestönosaa, mutta ongelmia tietenkin on jatkuvasti. Näet se että seitsemän muslimia tappaa 30 ranskalaista, tai kuten tässä viimeisimmässä tapauksessa, niin yksi iranilaistaustainen henkilö tappoi kymmenen saksalaista, ja joukossa oli tietenkin myös lapsia aiheuttaa sen, että muutamat poliitikot ottavat tästä asiasta kaiken irti.

Oletteko muuten miettineet koskaan että noiden katolle nousevien, rynnäkkökivääreitä käyttävien sekopäiden tarkoitus on tappaa nimen omaan lapsia, koska näin saadaan aikaan tarpeellinen kuilu valtaväestön sekä muslimien väliin, ja samalla voidaan tietenkin miettiä sitä, että mistä tuollainen ase sitten on saatu? Terrorismin torjunta vaatii tietenkin hyvää tiedusteluyhteistyötä, mutta samalla myös kehittynyttä tietojenkäsittelyä sekä tulkkausta, jotta noista arabien kirjoittamista kirjeistä saadaan jotain selvää.

Samoin puhelunauhojen purkaminen vaatii tietenkin arabian kielen taitoa. Ja jos esimerkiksi terroristien puheluita saadaan purettua, ja heidän asevarastonsa takavarikoitua, niin silloin ei iskua ehkä voitaisi tehdä. Ja jos muslimeja tai arabian taitoisia henkilöitä ei oteta poliisiin, niin silloin tietenkin voidaan olettaaa, että terroristijärjestöihin kohdistuvaa solutustoimintaa ei voida harjoittaa. Ongelma tietenkin on siinä, että näitä kovan luokan väkivallantekoja tekee vain yksi ihminen, joka haluaa ajaa omia asioitaan väkivallan avulla. Mutta jos hänellä on käytössään rynnäkkökiväärin kaltainen tulivoimainen ase, niin silloin hän voi saada aikaan erittäin kammottavia asioita.

Joten nimenomaan rynnäkköaseiden lupia on ilmeisesti myönnetty aivan liian helposti tai niitä on säilytetty varuskunnissa puutteellisesti valvottuina. Eli kuten tiedämme, niin maassamme on yksityisillä ihmisillä puoliautomaattikivääreitä sekä jopa sarjatulta ampuvia rynnäkkökivääreitä on päätynyt yksityisille toimijoille, joista osa on kuitenkin ehkä säilyttänyt asetta väärin. Ja tällainen tilanne, missä joku avaa tulen esimerkiksi katolta kadulle on mahdollinen myös Suomessa. Onhan täällä tapahtunut myös kaksi erittäin vakavaa kouluampumista, joita ei koskaan pitänyt maassamme sattua.

Tämä on johtanut siihen, että nuo aseet ovat päätyneet jollekin väärälle ihmiselle, ja saattaa olla niin, että aseita ei olla ehkä ilmoitettu kadonneiksi tarpeeksi nopeasti, joten niitä on voitu toimittaa esimerkiksi joidenkin huumemiesten haltuun, jotka sitten ovat vaihtaneet ne heroiinii, jota on ehkä tuotu maahan afgaanien toimesta. Eli on saattanut käydä niin, että tuo rynnäkkökivääri on jätetty maastoon, ja joku huumeiden käyttäjä sitten on sen hetken mielijohteesta vienyt, jolloin sitten tällainen ase päätyy helposti  vääriin käsiin.

Monday, May 30, 2016

Verkostotieteiden käyttö tiedustelussa sekä valtion vihollisten etsinnässä


Kun puhutaan esimerkiksi Facebookin kaltaisesta sosiaalisesta verkostosta, jossa esimerkiksi jokaisen maapallolla Facebookia käyttävän henkilön välillä on vain kolmesta viiteen klikkausta, niin silloin tietenkin tuo tieto on erittäin tärkeää, jos jotain henkilöä pitää jäljittää Internetin yli. Syy siihen, miksi klikkausten määrä kahden henkilön yksityisten profiilien välillä vaihtelee, koska esimerkiksi parlamentaarikoilla sekä julkisuuden henkilöillä on toisiaan kohtaan aivan eri suhde, kuin kahdella täysin tuntemattomalla henkilöllä. Jos esimerkiksi ajatellaan jonkun parlamentin puhemiehen facebook-kontakteja, niin niissä kontakteissa on erittäin paljon juuri poliittisia päättäjiä, joista muodostuu tuon virtuaalisen verkoston solmukohtia. Poliittisia päättäjiä halutaan Facebook-kavereiksi, koska nämä tuovat omalle profiilille statusta.

Moderni tietoverkkoarkkitehtuuri lähtee siitä oletuksesta, että reaalielämän sosiaalinen verkosto sekä internetissä toimiva virtuaaliverkosto on oikean sosiaalisen verkoston kaltainen, joten moderni sosiaalinen media pyrkii tarjoamaan palveluita, missä käyttäjä voi yhä pikkutarkemmin määritellä suhteensa sosiaalisessa mediassa tapaamiinsa ystäviin. Eli noita virtuaalisia verkostoja käytetään yhä enemmän ihmisten oikeiden toveripiirien selvittämiseen, jotta heille voidaan sitten esittää tarkemmin suunnattuja mainoksia, tai sitten heitä voidaan monitoroida sekä profiloida erittäin tehokkaasti, eli noiden ihmisten kirjoittamien tekstien sekä heidän jakamansa muun materiaalin pohjalta voidaan heidän poliittinen kantansa, suhteensa esimerkiksi väkivaltaan sekä älykkyytensä ja sopivuutensa joihinkin tehtäviin selvittää. Samoin sosiaalisen median avulla voidaan ihmisen liikunnallisuutta selvittää esimerkiksi mittaamalla matkapuhelimen liikkumaa matkaa GPS:n avulla.

Mutta poliittinen päättäjä on usein aikuinen henkilö, joka ei levittele mitään kirosanoja tai muuta rävähtävää sisältöä Internetiin. Rock-tähtiä halutaan myös Facebook-kavereita samasta syystä kuin poliitikkoja, mutta ne kasvattavat hiukan toisenlaisten ihmisten profiilien painoarvoa. Eli kaikki haluavat nähdä sen, mitä tuollainen rokkari kirjoittaa Facebookiin. Mutta kuka haluaa esimerkiksi terroristeja omaan Facebook-kaveriluetteloonsa? En usko että mikään islamisti oikeasti on kovin haluttu nettituttava, mutta kuitenkin joku sitten kertoo tuolle henkilölle, että kannattaako tuota Facebook-kaveria edes lähteä värväämään. Mikäli tuollaisesta ääri-islamistien harjoittamasta värväyksestä kannattaa tehdä ilmoitus, ja silloin ainakin saadaan nuo trollaustilit suljettua. Mutta se miten nuo äärijärjestöt hankkivat värvättäviä pitää tapahtua niin, että kohde on jo etukäteen tiedetty suostuvaiseksi.

Mikäli nuo järjestöt jäävät kiinni jonkun Facebook-tilin käytöstä, niin tuo tili sitten suljetaan. Joten tuon väväysvinkin antajan jäljittämiseen käytetään samoja teorioita, kuin Facebookissa toimivien ihmisten suhteiden määrittelyssä käytetään. Eli tosielämän verkosto toimii matemaattiselta kannalta samalla tavoin kuin Facebookin virtuaaliverkostot. Näin ollen jokaisen islamistien värväämän henkilön sekä äärijärjestön vinkkimiehen välillä on saman verran henkilöitä, kuin Facebookissa on klikkauksia kahden eri käyttäjätilin välillä. Ja jos jotain sosiaalisen median ohjelmistoa käyttää terroristi, niin hänen sijaintinsa saadaan helposti selville, minkä jälkeen häneen voidaan suunnata muutama laser-ohjattu ohjus.

Tätä samaa tietoa kahden ihmisen välillä voidaan hyödyntää, kun esimerkiksi seksuaalisia ahdistelijoita sekä huumekauppiaita jäljitetään Internetissä, eli ennen kuin kohteelle voidaan esittää tarjous, niin tarjouksen tekijän on tunnettava kohteensa, jotta hän ei ole poliisi. Näin ollen saattaa olla niin, että jossain tapauksissa on tuo nettiehdotuksen tekijä on tavannut kohteensa reaalielämässä tai tuntee jonkun, joka sitten on yhteydessä kyseiseen henkilöön, jotta nämä saalistajat voivat olla vakuuttuneita siitä, että tuo kohde ei uskalla mennä kertomaan asiasta viranomaisille.

hkimmo.blogspot.fi

Tuesday, March 15, 2016

Sokrateelle elämä oli ikuista etsintää (Life is a road I wanna keep going)

'

Sokraattiset koulukunnat sekä Sokrates. Tuo filosofeista tunnetuin on myös kaikkein arvoituksellisimpia, koska hän oli keskustelija eikä kirjoittanut juuri mitään. Platon kuvaa tuota miestä erittäin rakastatettavana opettajana, ja kunnioitti häntä todella paljon. Mutta kun mietitään sitä, että onko kaikki Platonin hänestä kirjoittama todella totta vai ei. On näet sellainen ajatus, että Platon laittoi omia ajatuksiaan tai mietelmiään suurena pitämänsä miehen esittämiksi. Tuo tapa tunnetaan sanaleikkinä jota kutsutaan "Wittgensteinin sanomana", eli erittäin yleistä on se, että epävarma opiskelija sanoo omia kirjoituksiaan tai mietteitä toisen tekemiksi, ja siitä on sitten olemassa hiukan hupaisia tapauksia, joissa jonkun tunnetun tutkijan työnä esitetään kokonaisia tietosanakirjasarjoja, vaikka todellisuudessa hän on kirjoittanut vain 45 sivua julkisia kirjoituksia. eli tuo muistaakseni oli joskus opinnäytetyön minimipituus.

Joten termi "Sanoi Wittgenstein" tarkoittaa itse asiassa käänteistä plagointia. Tuota menetelmää käytetään esimerkiksi huumesodassa, kun tunnettujen vankilassa istuneiden jengien johtajien nimissä julkaistaan erilaisia muistelmia, jotka perustuvat todellisuudessa lähinnä FBI:n valvontanauhoihin. Ja tämän tapauksen pohjalta voidaan jollekin vaikkapa Kiinassa vierailevalle vihamiehelle tehdä "käytännön pila", missä hänen nimiinsä avataan blogi, jossa tuon henkilön niissä kirjoitetaan tuon valtion ihmisoikeustilanteesta sekä sen virkamiesten toiminnasta herjaavaan sävyyn. Tuosta voi sitten seurata huumoria sekä hyvää henkeä koko liikematkan ajaksi.

Sokraresta pidetään oikeastaan "kristushahmona", koska hän ei paennut Ateenasta, kun hän sai kuolemantuomion. Syy siihen miksi Sokrates ei lähtenyt karkuun  on jäänyt on jäänyt selvittämättä. Koska hänen vaimonsa oli hyvin äkkipikainen, sekä Sokrates itse oli voimakas persoona, niin hänen avioliittonsa oli hyvin riitaisa, mitä kuitenkin ihmettelen, koska tuon ajan hengen mukaan mies oli talon herra, ja vaimo oli miehensä omaisuutta. Tieto oli Sokrateen mielestä hyvettä, mutta mitä hän tuolla mahtoi tarkoittaa? Se mikä tieto on hyvää ja mikä pahaa ei varmasti ole kuitenkaan kovin helppoa ymmärtää.

Kun puhutaan siitä, että mikä on hyvää ja mikä pahaa, niin kuitenkaan Sokrates ei mieti sitä, että mikä on hyvää Ateenalle ei ehkä ollut hyvää kaikille. Jatkuva tiedonetsintä on Sokrateen mielestä ainoa oikea tapa elää. Kun Sokrates suuressa väittelyssä sanoo, että "jumalat tietävät kaiken", niin vastaja kysyy, että miksi jumalat tietävät kaiken? Sokrates vastaisi, "että siksi että he ovat jumalia". Mutta Sokrates ei kerro, että kenen edustaja vastaväitäjä on. Kuitenkin suuri filosofi kuitenkin kyseenalaistaa sen, että ovatko jumalat aina oikeassa. Eli kukaan Jumalista ei kuitenkaan välttämättä ollut aina oikeassa. Keskiajalla pohdittiin sitä, että voiko jumala luoda sellaisia kiviä, että hän ei niitä jaksaisi nostaa? Sokratesta moitittiin siitä, että hän turmeli Ateenan nuorisoa, koska sai heidät harrastamaan filosofiaa.

Tuota asiaa pidetään sellaisena, että se ikään kuin turmelee vieläkin esimerkiksi sotilaiden sekä muiden uniformumiesten aivoja, kun he alkavat sitten miettiä saamiaan käskyjä sekä niiden oikeutuksen. Ja Sokrateen pääsyyte käsitti myös käsitteen, että Sokrates ei kunnioittanut valtion jumalia, ja tuo saattoi tarkoittaa sitä, että hän ei soveliaasti kumartanut Ateenan johtoa. Joten kyseessä sattui olemaan ehkä proskriptio, jossa tuo suuri mies asetettiin ikään kuin kärsimään, jotta muut ymmärtäisivät, että Ateenan johdolle ei sanottu pahasti. Eli Sokratesta vihattiin esimerkiksi siksi, että hän ikään kuin vaati Ateenan johdolta kohtuutta kaikessa. Syy miksi tuo filosofi sitten otti myrkkymaljan saattoi olla näyte siitä, että vanha ja väsynyt Sokrates halusi näyttää muille, mitä laissa oleva melkein vitsinä pidetty pykälä saattoi aiheuttaa, ja toki Sokrateella oli nimeä ja mainetta, joten saattoi olla niin, että joku hänelle hyvin tärkeä ihminen oli saatettu tuomita kuolemaan tuollaisen laintulkinnan takia. Eli hän saattoi olla oman aikansa aktivisti, joka sitten halusi osoittaa kuolemallaan, että tuota lakia tuli muuttaa.



Gravastars and the matrioshka universe.

“An expanding mini-universe could counterbalance the collapsing matter of a star, thereby creating a stable gravastar. Credit: Daniel Jampol...