“Me too” kampanjasta sekä häirinnästä työpaikoilla

Kimmo Huosionmaa



Kun puhutaan seksuaalisesta ahdistelusta, niin on tietenkin hyvä että tällaiset asiat on otettu esille mediassa. Taiteilijalla on tietenkin oma vapautensa tehdä asioita, mutta jos se sitten aiheuttaa sellaisen tilanteen, että esimerkiksi elokuvan kuvauksiin tai muihin työpaikkoihin on vaikea mennä, niin silloin tietenkin asiaan pitää puuttua. Se mitä tässä ymmärretään taiteellisuuden rajoina on tietenkin jokaisesta ihmisestä itsestään kiinni.


Jos tilanne kuitenkin muuttuu sellaiseksi, että joku ryhtyy työpaikallaan itkemään, niin silloin asiaan pitää varmasti puuttua. Elokuvaohjaaja on tietenkin ihminen, joka on esimiehenä alaisilleen, ja jonka käskyjä pitää noudattaa ainakin tiettyyn rajaan saakka. Mutta esimerkiksi elokuva-alalla on sitten sellainen asia, että olisi hyvä tietää mikä se raja on, missä sitten esimerkiksi voidaan ohjaajasta tehdä ilmoitus.


Kun keskustellaan työpaikoista yleensä, niin on olemassa sellainen näkemys, että lähiesimiestä pitää kunnioittaa, mutta kuitenkin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä esimies toimii vastoin hyviä tapoja. Ja kun keskustellaan esimiesaseman käytöstä, niin silloin tällöin voidaan kuitenkin kysäistä, että onko maassamme sellainen tilanne, että esimiehistä tai työtovereista ei saa tehdä mitään ilmoituksia? Jos ihminen tekee esimiehestään ilmoituksen, niin häntä pidetään ikään kuin lapsellisena. On sellainen koulukunta, jonka mielestä esimiestä pitää aina uskoa ja totella, vaikka tämä kuinka kohtelee alaisiaan huonosti.


Ja varsinkin sellaisissa tilanteissa, missä henkilö on epätyypillisissä työsuhteissa, on yleensä ollut tapana se, että työläinen jätetään vähän yksin työpaikalleen. Tietenkin nyt kun näitä yleensä kansan kunnioittamia esimiehiä on alettu katsella muidenkin kuin ruusunpunaisten lasien läpi, niin silloin varmasti on tullut mieleen kieltää sosiaalinen media, joka ei pysy kurissa, vaikka kuinka sitä yritetään vaientaa. Eli varsinkin Facebookissa leviää mitä uskomattomimpia tarinoita siitä, kuinka esimiehet sekä työtoverit ovat toimineet työpaikoilla.


Eikä tietenkään ole soveliasta, että esimerkiksi esimiehen käytöstä kommentoidaan jossain sellaisessa palvelussa, mistä ei filmejä saada pois. Ja sitten varmasti tällainen kommentointi pitää kitkeä ihmisten mielestä. Eihän siitä mitään tule, jos kaiken maailman “reppumiehet” siellä kertovat siitä, kuinka heitä on kohdeltu kaiken maailman siivousalan yhtiöissä. Eikä sitten tietenkään ole myöskään mukava katsoa tilannetta, missä esimies seisoo vieressä, kun muut alaiset simputtavat yhtä henkilöä työpaikalla.


Kun tätä Louhimiehen kohua peilataan tällaisia tapahtumia vasten, niin silloin varmaan mieleen muistuu sellainen asia, että ennen tämä tapaus olisi varmaan sivuutettu ilman sen suurempaa kohua. Ja asioista ilmoituksen tehnyt näyttelijä olisi sitten leimattu lapselliseksi, sekä vastahakoisesti käskyjä noudattavaksi työläiseksi. Eikä sitten tietenkään olisi mitenkään mahdollista, että ihminen jatkaisi näyttelijänä tällaisen tapauksen jälkeen. Ja aina välillä tällainen tapaus olisi käsitelty niin, että jos alainen olisi ollut hiljaa, niin hän olisi saanut pitää työpaikan. Mutta tässä vaiheessa pitää muistaa sellainen kysymys, että olisiko sitä paikkaa oikeasti tullut? Eli montako kertaa tuollainen simputettu työläinen on sen paikan oikeasti sitten saanut?


Mutta kun tätä tapausta pohditaan esimerkiksi muun median kannalta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että Facebookissa pitää tämän takia noudattaa nyt erittäin tiukkaa linjaa, koska eihän kukaan halua lukea työpaikalla tapahtuvasta simputuksesta, jonka tekijänä itse sattuu olemaan. Tämän takia tällainen ongelmallinen media täytyy heti sulkea, jotta tällainen kiusallinen media ei täyty ilmoituksilla siitä, kuinka joku suuremmoinen esimies on toista kohdellut vähän huonosti.



https://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/renny-harlin-kieltaytyy-yhteistyosta-kulttuuriministerin-kanssa-luottamus-on-mennyt-perun-sovitut-tapaamiset-kiinassa/6832312#gs.2DlSmEU

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Suomeen halutaan Sveitsin mallin mukainen demokratia

Kimmo Huosionmaa

Suoralle kansanvallalle löytyy aina sekä puolustajia että myös vastustajia. Kun eräs presidentinvaalien ehdokas eli Huhtasaari sanoo haluavansa ”Sveitsiläis-tyyppisen” mallin, missä kansa voi kumota Eduskunnan päätöksiä, on kyseessä asia, mistä löytyy sekä puolesta- että vastaan puhujia. Kun puhutaan suoran kansanvaalin puolesta, mikä tässä tapauksessa koskee sellaista asiaa kuin lainsäädäntö, niin tietenkin olisi todella upeaa, kun kansa saisi sitten lopulta päättää kaikista laeista, kun ensin on tehty joku laki. Tällä suoralla kansanäänestyksellä sitten käydään vielä varmistamassa se, että tuo laki olisi kansaa miellyttävä.

Ja tällä tavalla voitaisiin varmistaa sellainen asia, että laki myös olisi sellainen, että kansa pitää siitä. Tässä ei sitten olla ajateltu, että esimerkiksi verolakien muuttaminen olisi varmaan monen mielestä hyvin mukava asia. Näet maamme verotus on todella korkea, ja varmaan moni siitä haluaisi alentaa, mutta kuitenkin meidän pitää maksaa veroja, jotta yhteiskunnan peruspalvelut saadaan hoidettua laadukkaasti sekä asiantuntevasti. Se että Eduskunta päättää laeista on peruteltu sillä, että tuolla tavoin estetään katuparlamenttien syntyminen, mutta se että Eduskunta yksin päättää laeista on ehkä joskus koettu hiukan salailevaksi toimintamalliksi.

Siksi sen rinnalle halutaan joidenkin ihmisten taholta asettaa jäjestelmä, missä myös kansa saisi tehdä lakeja koskevia päätöksiä, jotta ne eivät jäisi pekästään poliitikkojen harteille. Mutta joidenkin mielestä tämä sitten on vain sellainen teko, että sillä poliitikot vyöryttävät vastuun päätöksistä muille. Ja esimerkiksi ulkomaalaislakeja viilattaessa sitten varmasti olisi hienoa, kun televisio sekä muu media täyttyvät kaiken maailman terroristi-uutisista, joilla voidaan mielipidettä muuttaa siihen suuntaan, mitä toimittajat haluavat.

Tai sitten tietenkin voidaan ottaa ulkomaalaisiin sellainen ylisuojeleva asenne, että kaikki mitä muslimeista tai muista sanotaan täytyy olla hyväksyvää. Eli vain heidän tavoillaan saa olla merkitystä, sekä tietenkään maamme koulujen Joulujuhlaa ei saisi viettää, koska se saattaa loukata jonkun muslimin tai uskonnottoman näkemystä Joulusta, mihin ei saa kuulua joko kristillistä sanomaa tai muuten vain asioita, jotka eivät mahdu jonkun ihmisen käsitykseen siitä, mikä kuuluu maamme kulttuuriin, tai siihen miten esimerkiksi Joulua tulisi viettää.

Kuitenkin tuossa tavassa on sellainen vaarallinen seikka, että se saattaa myöhemmin muuttua melko rasittavaksi asiaksi. Eli jos jokainen laki sitten käy läpi kansanäänestyksen, niin silloin saattaa tilanne muuttua sellaiseksi, että kukaan ei ehkä vaivaudu äänestyspaikalle, ja tuossa tapauksessa tällainen malli saattaa muuttua harvainvallaksi. Joka tarkoittaa että äänestämään vaivautuvat vain ne ihmiset, jotka ovat kaikkein aktiivisimpia tai joita kyseinen laki koskettaa. Kun lain sisällöstä tehdään päätöstä, niin silloin tullaan hyvin ikävään kohtaan poliittisella kentällä. Kaikki maailman tai edes Suomen ihmiset eivät ole samaa mieltä yhdestäkään lakipykälästä, mitä löytyy lakikirjasta.

Kun puhutaan esimerkiksi veroista, niin aina välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka kysyvät, ”että onko kivaa maksaa veroja”? Tähän voisin vastata, että se on ”kivaa koska noilla rahoilla saamme sitten kaikille hyvää”, mutta kuitenkin minun täytyy rehellisesti vastata ” ei ole mukavaa maksaa veroja, ja minulla varmaan olisi paljon muuta käyttöä noille rahoille”. Tässä sitten sanon että maksan veroja, koska jos en niitä maksa, niin silloin joudun vaikeuksiin. Eli rehellinen ihminen myöntää sen, että lain noudattaminen ei ole aina mukavaa, mutta samalla pitää mainita se, että verorahojen maksaminen on asia, mikä vain pitää suorittaa. Kaikki asiat yhteiskunnassa ovat jollain tapaa maksullisia, joten tietenkin myös valtion työntekijät tarvitsevat palkkaa työstään, jotta he voivat ostaa ruokaa kaupasta, ja muutenkin elää sitä normaalia elämää.

Ja nuo palkat maksetaan verorahoilla valtiolle työläisten ja muiden yksityisen sektorin toimijoiden toimesta. Kun lain säätäminen on annettu eduskunnan tehtäväksi, niin siinä on ajateltu, että eduskunta tai kansanedustajat paneutuvat lakiin tarkoin, ja sitten vain lähdetään tekemään päätöksiä. Jotkut ovat sitä mieltä asioista, että kansanedustajat sitten voisivat piiloutua kansan selän taakse, kun lähdetään tekemään huonoja päätöksiä. Tuolloin poliitikko voisi sanoa, että ”laki on hyvä, ja kaikki asiantuntijat kannattavat sitä, mutta sitten kansa on sanonut sille sanan ”ei”. Ja sen takia ei tuo esitys ole mennyt lävitse.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Miksi Trump haluaa ikään kuin ärsyttää kaikkia ihmisiä maailmassa, ja miksi kaikesta mitä hän tekee, tehdään niin kauhea numero?

Donald Trump (s. 1946) on taas kunnostautunut ja osoittanut sitä oikeaa osaamistaan salaamalla verotietonsa. Hän on siis päättänyt tehdä jokaisesta asiasta pienen numeron, ja samalla päättäväisesti vetää omaa linjaansa tuossa maassa, minkä poliittinen elämä on tunnettu presidenttien sekä muiden poliitikkojen suurellisista kampanjoista Samoin hän on ilmeisesti ajatellut tekevänsä kaikki asiat siten, että hän ärsyttää jotakin ihmistä maailmassa. Kun joku asia on ollut ennen USA:n politiikassa jotenkin pyhää, niin tietenkin siitä nyt on olemassa jokin uusi  versio a’la Trump. Toki uskon että hän tulee tuota valtiota parhaalla mahdollisella tavalla, mutta samalla kyllä voidaan todeta, että mikään suuri diplomaatti ei tuo herra Trump sitten ole. Tai ainakaan hän ei mitään kovin suuria sovittelijan kykyjä ole näyttänyt.

Media toki haluaa näyttää hänet suurena johtajana, ja korostaa kaikessa sitä, millainen käskijä tuo mies sitten on. Todellisuudessa tuo Trump ei aivan niin mahtavia asioita ole tehnyt kuin mitä otsikoita katsomalla on saatettu ymmärtää. Eli kahden Twitter-tilin sulkeminen sekä verotietojen julkaisematta jättäminen eivät mitään kovin suuria tekoja ole, vaikka niitä ehkä sellaisena esitellää. Muuten voisin kuitenkin huomauttaa siitä, että noiden Twitter-tilien sulkeminen oli asia, mikä varmaan sitten oli uutisoitu suurella siksi, että muille haluttiin kertoa, että johtajilla on oikeus puuttua alaisen sosiaalisen median käyttöön, ja ikään kuin painostaa alaistaan sulkemaan sosiaalisen median.

Me ihmiset olemme kaikki inhimillisiä, ja siksi monia pelottaa muutos. Mutta se mitä itse pidämme objektiivisena on todellisuudessa subjektiivista. Eli valtamedian edustajat ovat myös ihmisiä, ja heidän juttunsa eivät sen objektiivisempia välttämättä ole kuin joku sosiaalisen median kirjoitus. Ja pomoihin on kaikissa asioissa helppo vedota. Kun pomo tekee päätöksen sosiaalisen median käytöstä, niin hänelle tarjotaan ikään kuin selkänojaa Trumpin kautta.

“Koska presidentti Trump teki näin, niin jatkossa sosiaalinen media suljetaan" on sana minkä jokaisen itseään kunnioittavan johtajan tietenkin oletetaan nyt sanovan työpaikallaan. Mutta ketä tällainen palvelee? Ei ole kenenkään etu, että yhtiössä tapahtuvia väärinkäytöksiä peitellään. Kun mediassa sitten määrätään kaksi sosiaalisen median tiliä suljettavaksi USA:n presidentin toimesta, niin silloin tietenkin eräät muut henkilöt voivat tulla alaistensa eteen ja sanoa, että “nyt minä tekisin sen päätöksen, ja sulkisin ne kaksi sosiaalisen median tiliä, ja lopettaisin Internetissä roikkumisen, ja hankkisin oikean elämän".  

Muistakaa että vaikka Trump saattaa vaikuttaa hyvin immuunilta kaikelle poliittiselle loskalle, koska hänen imagonsa on niin karkea. Mutta samalla pitää muistaa se, että kukaan ihminen ei ole haavoittumaton. Liittovaltio ei päästä ketään presidentiksi, jos sillä ei ole häneen valtaa, mitä se voi käyttää tuohon henkilöön.  Karkeilla ihmisillä on toisenlaisia heikkouksia, joista he sitten eivät puhu. Jos ihminen on hyvin karkea, niin tietenkään silloin hänen pintansa kestää paremmin pieniä naarmuja, mutta kuten tiedämme, niin pieni naarmu julkisivussa paljastaa, jos joku on menossa vikaan. Jos naarmu ei näy, niin silloin voi käydä niin, että koko julkisivu revitään hajalle, ilman että kukaan huomaa mitään. Ja elämästä ei kukaan selviä hengissä, ja liike-elämä on kova paikka, missä ihminen joutuu esimerkiksi erottamaan alaisiaan tai muuten tekemään päätöksiä, joista ei aina puhuttaisi kauniisti takanapäin.  

Yksi niistä on esimerkiksi jengimenneisyys, joka ehkä on joskus peitetty muilta ihmisiltä. Tässä en nyt puhu Trumpin asioista, koska en hänen historiaansa ole mitenkään perehtynyt, paitsi kerran vilkaissut kirjaa “Kuinka tulla miljonääriksi", ja jonka oli kirjoittanut D. Tump. Jos puhutaan esimerkiksi jengeistä ja niiden tavasta värvätä ihmisiä, niin monesti jengiin pyrkijä ei ehkä ole aina kertonut olevansa varakkaan perheen lapsi. Ja joitakin ihmisiä on sitten pelastanut sellainen asia, kuin toiselle mantereelle opiskelemaan lähteminen, ja tämä ei tietenkään koske vain amerikkalaisia. Myös euroopassa on esimerkiksi lukion vaihto-oppilastoimintaa käytetty esimerkiksi huumevieroituksen peittelyyn, kun tuleva suuryhtiön perijä on sitten tarvinnut metadonia päästäkseen eroon aineista, joita hänen ei koskaan olisi pitänyt käyttää. Mutta samalla jotkut perijät sitten jättävät koulun kesken, kun heillä ei ole rahasta puutetta, ja kertovat tuolla ostoskeskuksissa, millaisia hienostopoikia nuo ammattikoululaiset sitten heidän mielestään ovat.

Eli kun ei sitä isän yhtiötä sitten tulekaan syliin kuin manulle illallista, niin silloin lähdetään sille tielle, että esimerkiksi insinöörejä tai muita ammattilaisia sitten ikään kuin syytellään sekä sosiaalisessa että muussa mediassa siitä, että he saavat ansaitsemattomia etuja, vaikka itse on saatu kaikki asiat ilmaiseksi. Ja toki silloin voidaan televisiossa kertoa, kuinka Insinöörejä valmistuu vähän liikaa, kun itse ei viitsitä opiskella.  Kun puhutaan USA:n presidenteistä yleensä, niin he ovat sen verran varttuneita, että heidän ja noiden miesten nuoruuden väliin on tullut rakoa, mikä sitten on suojellut heitä pahemmilta paljastuksilta, mitkä koskevat menneisyyden tyhmyyksiä. Ja kukaan meistä ei synnyt 40-vuotiaana poliitikkona tai johtajana, vaan kaikki ihmiset tekevät nuorena tyhmiä asioita. Trump itse pääsi seitsemänkymppisenä USA:n presidentiksi, joten hän varmaan on jo muuten ehtinyt vakiintua elämässään.

Vaikka Trumpilla tai hänen perheellään ei tuollaista menneisyyttä olekaan, niin jotkut johtajat varmasti peittelevät tuollaisia asioita. Kuitenkin hänessä sitten on yksi piirre, joka itseäni kiinnostaa. Kun ajattelen hänen nimeään “Trump", niin siitä voidaan helposti väännellä sana “Tramp", mikä tarkoittaa lutkaa. Ja tuollainen nimi varmasti aiheuttaa koulujen pihoilla vaikeuksia, jos ihmisellä on sellainen. Joten sen takia olen ajatellut, että onko Trump kärsinyt tuosta nimestään hyvinkin paljon koulua käydessään. Itse olen sitä mieltä, että nimen vääntely on ärsyttävää sekä lapsellista. Mutta kuitenkin varsin erikoinen nimi tällä Valkoisen talon valtiaalla kuitenkin on.

kirjabloggaus.blogspot.fi