 |
| SS-25 TOPOL "SICKLE" (Kuva 1) |
Venäjän valtio on modernisoinut rankalla kädellä omia strategisia sekä taktisia ohjuksiaan, ja monet noista uudemmista aseista ovat erittäin liikuteltavia, ja niiden käyttökohteita on lisätty niin, että myös Strategiset ohjukset voivat suorittaa puhtaasti taktisia tehtäviä. Esimerkiksi SS-25 (Kuva 1) strateginen ydinase voi nykyään hyökätä myös laivasto-osastoja vastaan esimerkiksi veden alla räjähtävillä tai kineettiseen energiaan perustuvilla taistelukärjillä, joilla voidaan hyökätä lentotukialuksia tai kokonaisia alusryhmiä vastaan. Kun puhutaan Venäjän superohjuksista, joiden takia Baltian sotilaallinen tasapaino järkkyisi, niin silloin ei oikeastaan olla ollenkaan ajateltu sitä, että on aivan sama, että missä nuo superohjukset oikeastaan sijaitsevat, koska kyseessä on korkeasti mobilisoitu taistelukentälle tarkoitettu järjestelmä, joka voidaan kuljettaa ohjusten kantaman päähän operaatioalueestaan lentokoneilla, maanteitse tai rautateitse sekä laivoilla tapahtuvilla kuljetuksilla, joten CLUB-K- sekä vastaavat aseet voivat olla käytännössä missä päin Venäjää hyvänsä, ja ne saadaan operaatioalueelle muutamassa tunnissa, vaikka ne sijaitsisivat normaalisti Petropavlovskissa. Ja koska tuon ohjuksen kantama on satoja tai jopa tuhansia kilometrejä, niin silloin ne voivat uhata mitä tahansa kohdetta melko pitkän matkan päästä.
 |
| CLUB-S ohjus (Kuva 2) |
CLUB-K:n ja muiden sen kaltaisten aseiden etuna on se, että tuo asejärjestelmä on oikeastaan pelkkä kontti, joka voidaan siirtää mihin hyvänsä kuljetusvälineeseen, ja korkea liikuteltavuus tekee noiden ohjusten tuhoamisesta erittäin vaikean tehtävän. Eli jokainen laukaisualusta voidaan sijoittaa hyvinkin huomaamattomaan paikkaan kuten latoihin tai mihin tahansa autotalliin, mihin ne mahtuvat sisään, ja jos halutaan peittää aseen atomikärjen lähettämä säteily, niin silloin noiden tilojen katto pitää tietenkin eristää lyijylevyillä. Toki CLUB-K ei ole mikään tietty ohjusjärjestelmä, vaan ainoastaan kuljetus- sekä laukaisulaitteisto, jossa voi olla useita erilaisia aseita, joista osa saattaa olla ns. "hybridiohjuksia", eli aseita joilla voidaan tuhota sekä ilma, maa että merimaaleja.
 |
| (Kuva 3) |
Osa noista ohjuksista on ns. "vanhoja tuttuja" kuten SS-1 SCUD, SS-21 sekä SS-14 järjestelmiin perustuvia, mutta elektroniikaltaan sekä maaliinhakeutumisjärjestelmiltään modernisoituja välineitä, joiden tarkkuutta on parannettu asentamalla niihin optiset sekä tutkaan perustuvat maaliinhakeutumislaitteistot, joiden ansiosta ne voivat tuhota minkä tahansa kohteen erittäin tarkasti, ja noiden aseiden tarkkuus on kuulemma sitä luokkaa, että ne osuvat tuhkakuppiin muutaman sadan kilometrin päästä, ja toki SS-25 TOPOL (Kuva 1) ICBM eli pitkän matkan ohjus on to liikkuva ratkaisu, joka on oikeastaan samanlainen kuin edellä mainitut taktiset järjestelmät, mutta sen kantama on pidempi.
Ja myös mannertenvälinen ohjus, jonka kantama on 6000 kilometriä voi toimia rintamalla olevien joukkojen tukitehtävissä, jos sen taistelukärjet vaihdetaan KEI eli Kinetic Energy Interceptor eli kineettiseen energiaan tai konventionaaliseen räjähteeseen perustuvaan vaihtoehtoon, tai pienitehoiseen eli alle 15 kilotonnin optioon, jonka avulla ne voivat tuhota vihollisen kohteita hyvinkin läheltä rintamaa. Ja tietenkin myös entiseen pelkästään laivaston käyttöön tarkoitettuun SS-N-21 risteilyohjukseen perustuva maalta laukaistava versio (Kuva 2 ja 3) ilmeisesti on nimen omaan CLUB-K:n pääasiallinen varustus.
 |
| (Kuva 4) |
Ja tietenkin on olemassa myös Venäjän ilmavoimien TU-26 "BACKFIRE" sekä TU-128 "BLACKJACK" pommittajiin sijoitetut risteily- sekä pintamaalien tuhoamiseen tarkoitetut AS-4 KITCHEN, AS-6 KINGFISH (KUVA 4) sekä AS-15 KENT-tyyppiset aseet, joiden konventionaalisissa vaihtoehdoissa voi olla liki 1000 kg taistelukärjet, tai vaihtoehtoisesti myös lämpöydinkärjet. Nuo aseet on tarkoitettu raskaasti panssaroituja kohteita- tai lentotukialuksia vastaan käytettäviksi, ja ne voidaan ohjelmoida myös laukeamaan ilmassa, jotta esimerkiksi lentotukikohtaan hyökättäessä voidaan kiitoradan pinta säästää, ja ohjus tuhoaa vain tukikohdassa olevat lentokoneet. Noihin isoihin ohjuksiin muuten perustuu uusi satelliittien lähetyssäiliö, joka voidaan muuttaa myös matalan kiertoradan ASAT-järjestelmäksi, mutta kun puhutaan noiden ohjusten sijoittamisesta, niin niillä voidaan uhata Baltiaa vaikka ne olisivat missä päin Venäjää hyvänsä. Eli myös ohjukset ovat robotteja, joten julkaisen tekstin myös täällä.
Teksti löytyy myös täältä:www.pseudotiedetta.blogspot.fi
