Armeijassa pienikin häiriö on erittäin näkyvä asia, ja siksi kaikkeen häiriköintiin suhtaudutaan siellä erittäin jyrkästi

"Perhosefekti" on tilanne, missä häiriö lähtee etenemään järjestelmää pitkin, ja tuo teoria on sellainen, että jos joku perhonen lyö siipiään Amazonasin viidakoissa saa aikaan sen, että Meksikolahdelle syntyy taifuuni. Tuo ilmiö ei maassa ole kovin voimakas, koska maan pinta saa aikaan häiriöitä, joiden takia tuo pyörre sitten sulautuu muuhun aineeseen, mutta jos planeetta olisi nesteen peittämä, niin silloin tuo pyörre voisi jatkua ikuisesti. Jos perhonen lyö siipiään tarkalleen päiväntasaajan kohdalla, niin silloin voi syntyä kaksoistaifuuni. Perhosefektin pelkoa voidaan pitää syynä siihen, miksi asevoimissa tapahtuvia poikkeamia kohtaan ollaan äärettömän ankaria.

Se että joku siirtyy reservistä siviilipalvelukseen, on tietenkin erittäin ikävää ainakin niiden mielestä, joiden työnä on maanpuolustuksen parissa, ja tietenkin puolustusvoimien kantahenkilökuntaa pelottaa se, että mitä jos sitä työpaikkaa ei sitten olekaan. Se että muutama mies ikään kuin lipeää ”muodosta” saattaa aiheuttaa ilmiön, missä yhä suurempi osa miehistä ikään kuin valitsee sitten sivarin. Tuota toimintaa voidaan verrata hiekkalaariin, josta yksi hiekanjyvä lähtee liikkeelle, ja sitten se vetää muutkin jyvät mukaansa.

Asevoimat ovat valtavan kurinalainen laitos, jonka toiminta perustuu pitkälle vietyyn johdettuun toimintaan, joten jos joku niiden parissa työskentelevä lähtee ikään kuin pois rivistä, niin tuo teko näkyy kaikkialla. Armeijan toiminta perustuu siihen, että kaikki järjestelmän osaset toimivat samalla tavalla, ja jos joku siellä ryhtyy pelleilemään, niin hän sitten saattaa vetäistä muita mukaansa, ja jos tuo häiriö on tarpeeksi suuri, niin koko järjestelmä saattaa sitten tempautua mukaan tuollaiseen toimintaan. Se tietenkään ei silloin palvele maanpuolustusta, vaan jotain aivan muuta.

Tämän vuoksi puolustusvoimat sekä asevoimat kautta maailman ovat huolissaan siitä, että miehiä ei enää niiden palvelukseen halua jostain syystä värväytyä. Toisin sanoen asevoimien ongelma on siinä, että kaikki haluavat olla kenraaleja, ja sitä ”jämäkkää peruskersanttia” ei enää ole ikään kuin saatavilla. Ja sitten tietenkin tässä siirtymisessä reservistä sivariin näkyy sama ilmiö, eli kun natsoja ei ole tullut odotettuun tahtiin, niin sitten tuntee mies halua siirtyä rauhaa puolustamaan. Kuitenkaan itse en näet termin ”reserviläiskarkuri” käyttöä tai muita vastaavia ilmauksia mitenkään sellaisena asiana, että niitä pitäisi sitten ruveta keskusteluissa viljelemään. Haluan sanoa muutamia asioita maamme lainsäädännöstä, joka mahdollistaa tämän toiminnan.

Eli nuo ihmiset toimivat täysin lain mukaan, vaikka tietenkin heidän motivaationsa lähteä siviilipalvelukseen ei ehkä ole täysin sama, kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta sitten siihen, miten noista ihmisistä tai tästä valinnasta puhutaan, niin toki voidaan käyttää myös muita termejä, kuin verrata tätä toimintaa asiaan, mikä saattoi tuoda toisessa maailmansodassa taistelevalle miehelle armottoman pikaoikeuden tuomion, ja tuolloin kohtalona oli ammuttaminen, tai niin ainakin meille on kerrottu. Toisin sanoen lain kannalta tämä teko siirtyä sivariin ei ole karkuruutta, koska nyt ei ole kriisiaika. Ja myöskään ketään ei saa lähteä uhkailemaan millään pikaoikeuden tai kenttäoikeuden tuomiolla, koska tuota oikeusistuinta ei ole maassamme tällä hetkellä olemassakaan. Eikä varmaan ole mitenkään mieltä ylentävää lukea lehdestä, kun joku ”sinkomies88” lähettää internetiin epämääräisiä viestejä siitä, kun joku siviilipalvelukseen siirtyvä henkilö ”viedään saunan taakse”.

Viranomaiset joutuvat ottamaan tällaiset tekstit vakavasti, ja sama koskee sitten esimerkiksi sellaisia tapauksia, missä puhutaan siitä, että maamme alueella hyökättäisiin esimerkiksi Venäjän tai USA:n edustajia vastaan, koska tuollainen toiminta on sitten täysin vastuutonta. On paljon ihmisiä, joiden päässä liikkuu paljon asioita, joita ei normaalisti oteta puheeksi, ja arvatkaa mitä he sitten ajattelevat, jos joku reserviläisenä esiintyvä höyrypää kirjoittelee nettiin, että jotain limusiinia pitäisi vähän ampua singolla. Nuo ihmiset saattavat sitten saada päähänsä ampua vaikka kertasingolla jotain ajoneuvoa, joka on tullut valtiovieraita vastaan, ja vyöryttää syyn noiden ajattelemattomien reserviläisten niskaan. Eli kyseessä voisi olla vaikka islamistiryhmä, jonka jäseniä majailee maassamme, ja nuo ihmiset eivät kaihda mitään keinoja asiansa ajamiseen.

Tuollainen teko varmasti saa aikaan sen, että maamme asemaa aletaan arvioida uudelleen, ja sama koskee tietenkin myös yksityishenkilöitä. Eli jos joku sitten kauhean kiihkeästi kirjoittaa netissä, että joku reserviläinen, joka ”petti joukon” pitäisi lopettaa, niin silloin joku rikollinen sitten saattaa huomata nuo viestit, ja sitten hän käy vaikka ampumassa tuon onnettoman. Ja arvatkaa mitä poliisi sitten tekee, tai kenen ovelle tulee tuollainen rikospoliisin koalitio. Tämä on se syy, miksi tiettyä kielenkäyttöä ei saa sallia tai käyttää netissä. Ja kun keskustellaan esimerkiksi vihakirjoittajien kertaamisesta, niin varmasti henkilö, joka julkisesti kertoo suunnittelevansa sinkoiskua Venäjän suulähetystöön, niin uskon että tuollainen henkilö ei välttämättä ole mitenkään sellainen mies tai nainen, jonka haluaisimme asetta kantavan.


http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservista-siviilipalvelukseen-siirtyminen-yleistyy-reservikarkuriksi-haukkuminen-ei-vie-keskustelua-mihinkaan/6285260

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Koskaan ennen historiassa ei yksittäisellä ihmisellä ole ollut vastaavaa mahdollisuutta saada aikaan yhteiskunnallista turbulenssia

Muutos yhteiskunnassamme on nopeampaa kuin koskaan ennen, ja muutoksen saamiseksi tarvitaan todella vähän työtä. Tämä perustuu vanhoihin verkkomarkkinoinnin lainalaisuuksiin, joissa jokainen verkossa toimiva yhtiö tai muu toimija saa täsmälleen saman näkyvyyden kuin muutkin toimijat, ja tuon takia vain hänen sanomansa merkitys on tärkeää. Muuten esimerkiksi raha ei merkitse verkkojulkaisemisessa niin paljoa kuin perinteisessä paperille tehtyyn painotuotteeseen perustuvassa markkinoinnissa. Ja jopa yksittäinen henkilö voi rakentaa kotisivut, joten tietoverkossa tapahtuvassa markkinoinnissa ei tarvita mitään muuta kuin yksi henkilö, joka osaa asiansa.


Mutta toisaalta verkkomarkkinoinnissa korostuu dynaaminen muutos, mikä tarkoittaa sitä, että markkinoinnissa käytettävää  aineistoa on jatkuvasti päivitettävä, ja sen takia ihmisten rooli tässä markkinoinnissa sitten korostuu. Yleensä verkkomarkkinointia tehostetaan esimerkiksi YouTuben kaltaisilla avoimilla julkaisualustoilla esitetyillä filmeillä tai vastaavilla materiaaleilla, joihin on liitetty ohjauslinkkejä tuolle markkinointisivustolle. Tuota tekniikkaa kutsutaan keräileväksi markkinoinniksi, eli tukijulkaisujen kautta ohjataan klikkauksia tuolle kotisivustolle, missä on tarkemmin esillä tuotetta markkinoitavien yhtiöiden yhteystiedot, sekä tiedot siitä, miten tuotetta tilataan. Tuolla tavoin sitten saadaan aikaan valtava näkyvyys ja sitä mukaan myös kiinnostus tuotetta kohtaan kasvaa automaattisesti. Ja kun puhutaan aatteista sekä asenteista, niin ne ovat myös tuotteita.


 En usko että esimerkiksi turkistarhauksen vastustajat sekä eläinten oikeuksien puolustajat  koskaan olisivat olleet niin tehokkaasti esillä tuomassa omaa kantaansa esille asioista tai että he mitenkään edes olisivat päässeet esiin mediassa, mikäli heillä ei olisi ollut käytössään tehokasta sosiaaliseen mediaan perustuvaa verkostoa, jossa useiden julkaisualustojen päälle rakennettuja julkaisuja voidaan linkittää sujuvasti toisiinsa, eli vaikka tietenkin Twitteri on rajoittanut julkaisujen pituutta, niin silti varsinainen julkaisu voidaan tehdä esimerkiksi Bloggeriin tai muille vastaaville julkaisualustoille, ja sitten Twitteriin laitetaan vain linkki noille sivuille, jossa voidaan julkaista esimerkiksi melko tarkkoja selvityksiä tuosta asiasta.


Ja samoin filmimateriaali voidaan ladata suoraan YouTubeen. Siinä sitten yhdistyvät erilaiset julkaisut sekä niiden rajapinnat  mukavasti toisiinsa. Tuollainen toiminta saa aikaan valtavan turbulenssin yhteiskunnassa, eli kyseessä on “fraktaaliefektiksi” kutsuttu ilmiö, missä ihmiset sitten jakavat noita linkkejä toisilleen aiheuttaen valtavan pyörteen, eli kyseessä on “perhosefektin” muunnos. Perhosefekti tarkoittaa tilannetta, missä perhosen siiven lyönti amazonasin sademetsässä saa aikaan pyörteen, mikä vahvistuu kunnes syntyy pyörremyrsky.


Tuo efekti ei ehkä toimi amazonilla, koska siellä puut vaimentavat pyörteen, mutta jos tuo tapahtuu veden päällä, niin silloin voi tuloksena olla trooppinen hurrikaani. Jos maapallo olisi nesteen peittämä planeetta, niin silloin tuo pyörremyrsky voisi kestää jopa satojen vuosien ajan. Maapallolla kiinteän maan aiheuttama kitka lopulta estää pyörremyskyn jatkumista ikuisesti. Kuitenkin kaasuplaneetoilla, missä kitkaa on äärettömän vähän voi pyörremysky jatkua jopa tuhansia vuosia, kuten esimerkiksi Neptunuksessa on käynyt. Perhoefekti on äärimmäisen voimakas hyvin järjestäytyneissä rakenteissa, ja sen takia esimerkiksi asevoimat suhtautuu häiriköintiin erittäin jyrkästi. Näet tällaisessa ryhmässä, jonka toiminta perustuu yhdenmukaisuuteen pienikin häiriköinti on äärimmäisen näkyvää, ja se voi tempaista koko ryhmän mukaansa.


Mutta tietenkin myös terroristit sekä muut vastaavat epädemokraattiset tahot voivat hyödyntää tuota sosiaalisen median verkostoa toiminnassaan. Eli sähköpostien sekä muiden julkaisualustojen yhdistäminen sujuu myös tietyiltä henkilöiltä kuten noilta Irakin sekä syyrian taistelijoilta. Samalla myös tiedusteluviranomaisten sekä poliisien toiminta tehostuu, ja he voivat käyttää verkossa olevia kotisivuja ansana, kun etsitään fanaatikkoja. Eli tuollainen kotisivu voidaan naamioida esimerkiksi jonkun äärijärjestön ylläpitämäksi, ja siinä saatetaan pyytää lahjoitusta tuon järjestön toiminnan tukemiseksi, ja kun raha kilahtaa tilille, niin silloin viranomaiset sitten näkevät sen, kuka on tuollaisen väkivallan tukija, ja osaavat sitten suunnistaa hänen kotiovelleen. Samoin sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi terrori-iskujen sekä muun väkivallan ja huume- sekä ihmiskaupan ennaltaehkäisyssä.



Verkossa voidaan huomaamattomasti kysellä, että onko jollain aikomuksia lähteä kouluun ase mukana, tai sitten hankkia tietoja kotibileistä, joissa ehkä on tuollainen huumekauppias mukana, ja sitten voi poliisi käydä piipahtamassa tuolla juhlissa. Eli terrorismin torjunta sekä muun järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu on kaksiosaista, ensin tuo kohde on löydettävä ja sitten vasta voidaan iskuryhmä lähettää matkaan. Tuohon kohteen paikallistamiseen voidaan tehokkaasti käyttää internetiä, sekä esimerkiksi uhkaavien puhelinsoittojen tekijöiden matkapuhelimiin asennettuja haittaohjelmia, joilla puhelinten GPS-laitteet otetaan hallintaan, ja sillä tavoin SWAT löytää kohteensa kadulta. Samoin nuo haittaohjelmat muuttavat puhelimet salakuuntelulaitteiksi, joiden avulla voidaan myös ihmisiä kuvat puhelimen haltijan tietämättä. Ja nykyiset äänen käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot saavat myös erittäin heikot äänitykset muuttumaan selkeiksi.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Sosiaalinen media sekä demokratian puolustaminen

"Nouseminen ja laskeminen"
Maurits Escher
Kuva I

1. Sosiaalisen median kieltäminen huomioidaan

Jos yhtiö tai joku muu taho kieltää sosiaalisen median käytön työpaikoilla sekä yrittää samalla tavoin ohjata työntekijöidensä nettikäyttäytymistä myös vapaa-ajalla, niin silloin kyllä se varmasti herättää huomiota. Eli jos jonkun lehden pääuutinen on se, kuinka avoin media ikään kuin pitää poistaa ihmisiltä, niin se kyllä pistää sitten silmään.

Tuollainen yli-innokas median käytön ohjaaminen varmasti kiinnittää myös erityisesti valtion turvallisuutta valvovien viranomaisten huomion, varsinkin jos tuohon lehdistön antamaan ohjaukseen liittyy se, että ikään kuin pitää jatkuvasti siirtyä kohti maksullisia palveluita. Samoin se että NSA on valvonut tavallisten ihmisten liikkumista sekä netin käyttöä ei ole kenellekään mikään yllätys, mutta se että tuota asiaa käytetään keppihevosena esimerkiksi siihen, että ihmisiltä saadaan sensuroitua ilmaista viihdettä varmasti kiinnittää noiden asiantuntijoiden huomiota.

2. Tarveanalyysin käyttö kieltäjien profiloimiseen

Kun puhutaan tarve- tai riskianalyysistä, niin silloin tietenkin tässä hyökkäyksessä sosiaalista mediaa vastaan tehdään analyysi siitä, kuka tuollaista itse asiassa tarvitsee. Samoin se että kuka saa käyttää vaikkapa iltalehden lööppejä tuohon ohjaukseen voidaan profiloida. Eli esimerkiksi noiden mediatalojen omistajapohja tutkitaan, ja tutkijat etenevät järjestelmällisesti läpi koko yritysketjun, jos tuo omistajayhtiö on ketjuutettu, mikä tietenkin viittaa siihen, että jollain on jotain salattavaa.

Mutta myös muu tähän asiaan liittyvä kirjoittelu, kuten se että uhkailuun ei puututa, ja että skinheadeja esitetään katupartioina varmasti kertovat siitä, millainen ihmisjoukko on tuon kaltaisten uutisten takana. Eli kun puhutaan vastuuttomuudesta sekä otetaan ikään kuin valtiovallan otteita tuossa tapauksessa, niin silloin varmasti tuon toiminnan takaa löytyy valtiovallan edustajia, ja samoin sanamuodot "lain mukaan", kertoo siitä, että henkilöillä on takanaan kovin paljon virallista tukea, jota sitten esitellään mielellään erilaisten vihjausten muodossa.

Koskaan ennen ei media kuitenkaan ole mennyt avoimesti esimerkiksi massamurhaajan puolelle, ja esittänyt jotain nuorisojoukkoa lainvalvojina. Eli tuollainen asenne ei enää ole mitään normaalia median toimintaa, vaikka sen edustajat kuinka pelkäisivät myyntilukujen puolesta. Ennen media katsoi tehtäväkseen olla kärkäs demokratian puolustaja, mutta sitten eräät median edustajat alkoivat sitten ikään kuin tukea laittomuuksia.

Esimerkiksi mitään ristiriitaa nuo henkilöt eivät nähneet siinä, että aseistakieltäytyjän vankeustuomiosta kirjoitettiin todella jyrkkään sävyyn, mutta samalla puolustettiin kaiken maailman Breivikejä sekä muita murhaajia sekä tuettiin avoimesti simputusta sekä kiusaamista. Eli missään nimessä ei kukaan noista ikävien lehtijuttujen kirjoittajista nähnyt muuta kuin tarpeen puolustaa murhaajia, sekä "nostella hattua" väkivallan edessä, mutta samalla he tuomitsivat esimerkiksi siviilipalveluksen. Tässä seuraavaksi käytetään esimerkkinä armeijoita, vaikka muutkin aseelliset organisaatiot voisivat olla mainitun puolustusvoimien paikalla. Eli noita aseellisia organisaatoita voivat olla virallisten järjestöjen lisäksi esimerkiksi rikollisjärjestöt.

3. Perhosefektin vaikutus sosiaaliseen käytökseen

Asevoimien sekä muiden aseellisten järjestöjen ongelmana on niiden kurinalaisuus. Eli koko järjestelmä perustuu ryhmäkuriin sekä rajoitettuun tiedonsaantiin. Eli kuten varmasti tiedätte, niin uniformu eli yhteneväinen pukeutuminen luo ryhmähengen. Esimiesasema taas takaa käskyvallan, joten tuota järjestelmää hallitaan ikään kuin rangaistuksen pelolla. Mutta asevoimien ongelma on se, että jos joku alkaa siellä sitten esitellä "osaamistaan" eli häiriköidä, niin silloin seurauksena voi olla perhosefekti. Ja siksi tuossa järjestelmässä häiriköintiin eli yhden henkilön toisista tuon järjestön  jäsenistä erottuvaan toimintaan suhtaudutaan äärimmäisen kielteisesti. Eli kaikki kapinointi sitten tukahdutetaan erittäin kovilla otteilla.

Tuo ilmiö tarkoittaa sitä, että yksi henkilö joka alkaa panna vastaan tuossa äärimmäisen kontrolloidussa ympäristössä, saattaa suistaa koko järjestelmän radaltaan. Eli syntyy tilanne, jossa yksi kapinoiva henkilö ikään kuin vetää muut mukaan tuohon toimintaan, kuten joskus käy rock konserteissa, kun joku alkaa heiluttaa nyrkkiä ilmassa. Tai jääkiekko-otteluissa jossa sitten jonkun noustessa alkaa muodostua aalto. Kun puolustusvoimat tai muut aseelliset järjestöt valitsevat esimiehiä, niin ne kiinnittävät huomiota siihen, kuinka tottunut tuo henkilö on käskemään, eli he luovat kuvan loistavasta johtajasta sekä vanhemmasta veljestä, joka sitten osaa jo valmiiksi kaikki asiat.

3. Kuka pelkää pelleä? (Mistä veronkiertoyhtiö saa tulonsa?)

Kun sosiaalista mediaa halutaan sensuroida, niin astutaan sellaiseen maailmaan, missä kärpäsestä tehdään härkäsiä, kuten vanha sananlasku kertoo. Eli jos esimerkiksi sosiaalinen media on vain joidenkin lasten sekä hiukan höyrähtäneiden henkilöiden paikka, missä he kaivelevat vanhoja asioita, jotka eivät ketään kiinnosta, niin miksi se halutaan kieltää. Itse kyllä näen tuollaisen toiminnan hiukan epäilyttävänä. Mikäli joku sitten kirjoittaa huonoja juttuja tai nolaa itseään Facebookissa, niin se tietenkin on hänen oma asiansa. Mutta miksi tuo sosiaalinen media on niin kauhean vaarallinen, että sen kieltäminen on ikään kuin jonkun ihmisen päätehtävä.

Jos sosiaalinen media on täynnä pellejä, niin miksi sitten se vaiva, että koko Facebook sekä muut paikat, missä nuoriso pyörii pitää kieltää? Pelkääkö joku sitten sitä, että paljastuu asioita, joita ei pitäisi paljastua? Eli nyt sitten voidaan puhua siitä, että kun nuo raharikkaat perustavat noita näennäisesti laillisia veronkiertoyhtiöitä esimerkiksi Panamaan, niin onko sitten oikein, että jonkun maalarin pimeästä keikasta saamaa muutaman kympin "veronkiertoa" tutkitaan verottajan voimin, kun nämä suuret pojat sitten perustavat suuren luokan veronkiertoyhtiöitä veroparatiiseihin. Mutta miksi he sitten pelkäävät, jos toiminta on laillista?

Joten itse kyllä hiukan kysyisin, että mistä nuo yhtiöt hankkivat tuon tulon, eli mitä työtä tuo kyseinen yhtiö sitten oikeastaan tekee? Eli vaikka se toimisi missä Caymansaarilla tahansa, niin toki sillä pitää olla ansaintalogiikka. Jokainen maailman yhtiö on kuitenkin sellainen, että sen pitää saada tuloja jostain konkreettisesta toiminnasta, joten onko sitten mahdollista, että he harjoittaisivat esimerkiksi lomakohteiden rakentamista? Ja jos he harjoittavat liiketoimintaa Suomessa, niin toki heidän pitää sitten maksaa arvonlisäverot sekä työntekijöiden palkat.