The new missile interceptors are under test.

Satellites are a key element for military operations. That's why those spaceborne systems are high-priority targets. Those spaceborne navigation and communication satellites are also very vulnerable. If an enemy uses some kind of anti-satellite weapons against them. The idea of antisatellite missiles and weapons is not new. In the 1950s, the U.S. and Soviet military developed nuclear missiles that could destroy satellites and incoming nuclear missiles. The fact is, the same systems that can destroy incoming missiles can destroy other satellites. 

In 1963, the nuclear test "Dominick Starfish Prime" showed that the nuclear warheads were ineffective against ballistic missiles. If a nuclear warhead detonates too close to its own cities, the electromagnetic pulse destroys electronics in its own bases and cities. That meant that there was a need to create more advanced weapons that didn't cause an EMP pulse. 

One of the early attempts to make effective ASAT and ABM systems was the "GATV" or Gemini-Agena Target Vehicle. In that test, two Gemini spacecraft connected to the Agena stage. And then those spacecraft were put to rotate around that stage. The idea was to create artificial gravity. But another purpose was (probably) to create a giant propeller that could destroy incoming satellites and missiles. 

The need to create the new ASAT weapons was due to the EMP weapon threat. An EMP weapon can be a satellite that involves a nuclear bomb. If that nuclear bomb is launched over the enemy territory, it destroys all electrical equipment. Another very frightening system is the Fractional Orbital Bombardment system, FOBS. 

The FOBS is the nuclear warhead that is parked in orbit. When the order comes, the FOBS dives against its target. The miniature shuttles can carry FOBS or EMP weapons. The idea is that those systems can dive through the atmosphere against their target. Or they can suddenly detonate above the target area. The thing is that the miniature shuttle can return to base if its warhead was not used. 

One variant of the FOBS system is the large nuclear power laser that can get energy from a nuclear detonation. The nuclear warhead can be around the laser element. A large mirror can collect that radiation for the laser element. In the last case, the laser can also get energy from the sunlight. And the nuclear warhead is required only if the system needs power that allows a laser beam to reach the ground. 

"A graphic the US Defense Intelligence Agency (DIA) put out earlier this year illustrating the threats to the United States homeland that Golden Dome is expected to help shield against. DIA" (Twz.com, Space-Based Missile Interceptors For Golden Dome Being Tested By Northrop)

"A graphic showing, in a very rudimentary way, the typical trajectories, from launch to impact, for traditional ballistic missiles, hypersonic boost-glide vehicles, quasi or aeroballistic missiles, and air-breathing hypersonic cruise missiles. GAO" (Twz.com, Space-Based Missile Interceptors For Golden Dome Being Tested By Northrop)

"A Defense Intelligence Agency (DIA) graphic depicting various types of space-based anti-satellite capabilities. DIA" (Twz.com, Space-Based Missile Interceptors For Golden Dome Being Tested By Northrop)

Above: AGTV, Agena-Gemini Target Vehicle (Agena Target Vehicle, ATV)

X-37B

Dream Chaser

Mig-105 "Spiral"

Large-sized reconnaissance satellites with large mirror telescopes are tools that can guarantee the satellite's survivability. Those kinds of satellites can keep a longer distance from the Earth. That gives them safe against low-orbiter ASAT systems. The missile aimed at those satellites must fly for a longer time. And that gives more time to react to that threat. The satellite can have counter-weapons. Like space claymores that shoot iron balls against the incoming missile. Those systems are suitable against other satellites. So, the weapon race went to Space. 

There is a possibility of creating systems that can destroy those long-distance satellites using large-sized missile interceptors. Those interceptor missiles' top stage can be transformed into the YAG laser. The acetylene lamp can give energy to high-power lasers. And the rocket engine can use those gases as fuel. The top stage can fly against the targeted satellite and launch the laser system. 

In the 1980s, the Reagan government introduced an idea about the spaceborne antiballistic missile system, ABM, whose mission was to destroy Soviet missiles when they were attacking the USA. The program name was the Strategic Defense Initiative, SDI. In that time, technology was not advanced enough for this system to work. 

The main problem was that spaceborne missile defense systems could be vulnerable against Soviet anti-satellite weapons like kinetic energy interceptors and ground-based EMP and laser systems. The simplest possibility was that the missile launched a large number of iron nails at the orbiter to orbit in the opposite direction to the ABM platform. And those iron nails would damage or destroy the system. 

The modern version would include high-orbit observation platforms and the systems that shoot targets using kinetic energy railguns. Or the system can include the space shotgun. The iron balls that shot against other satellites or missiles. Those systems can look like the space version of the Claymore mines. The system sees the target and then the explosives send metal balls against it. The other versions are electromagnetic railguns that break the shell of targeted satellites and missiles. The problem is always debris that can close the trajectory from other satellites. 

The answer can be the EMP or other directed energy weapons. They can destroy other satellites. And especially EMP systems can keep those satellites intact. That thing denies the form of the debris. The EMP satellite can use normal solar panels to load its capacitors. Then the system targets the radio or microwave antenna to give an impulse. That can destroy the targeted satellite electronics. 

The other versions are things like long manipulators or miniature satellites whose mission is to impact targeted satellites. Or those AI-controlled systems can also push the targeted satellites away from their trajectory. There have been ideas that the satellites can also be put in a mylar bag, and then the killer satellite can put the targeted satellite in that bag and drop it into the atmosphere. 

https://news.satnews.com/2023/06/18/guardiansat-secures-patent-for-satellite-based-automated-countermeasure-system/

https://www.twz.com/space/space-based-missile-interceptors-for-golden-dome-being-tested-by-northrop

https://en.wikipedia.org/wiki/Anti-satellite_weapon

https://en.wikipedia.org/wiki/ASM-135_ASAT

https://en.wikipedia.org/wiki/Dream_Chaser

https://en.wikipedia.org/wiki/Mikoyan-Gurevich_MiG-105

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_X-37

https://en.wikipedia.org/wiki/Starfish_Prime

The "Starship" space shuttle is one of the most capable space systems in the world.

The "Starship" is the next-generation shuttle. And it can operate almost everywhere because of its VTOL system. The state-of-art computers with advanced artificial intelligence make that kind of shuttle suitable for manned and unmanned missions. 

The high-power computers are making those shuttles very independently operating. Those systems can lift off and land "Starship" automatically. And the "Starship" makes its mission without land crew assistance. So it can capture and return broken satellites. 

The highly advanced AI makes it possible that "Starship" needs only the mission profile. And then the remote controller- or crew member pushes the button. The AI will drive that spacecraft to the point where its goal is. 

That large-scale space shuttle can operate as a space transportation system, and it can carry astronauts to space. It can deliver satellites and other things to the orbiter. The large-size spacecraft can also control the swarms of orbital repairing robots. 

In that case, the man-looking robots that are making repairings for satellites and manned space stations can borrow the computing capacity of the spacecraft. Those repairing robots are acting as a swarm and form the neural network but the large spacecraft can also assist those systems. 

The repairing robot or "EVA" (Enhanced Vehicle Application)-unit might look like a flashlight that has hands. The system operates with rocket engines. And basically, those systems are using similar neural network-based computing that is used in robot swarms. Some of those units are looking like astronauts. They have space suits for protecting their electronics against the solar wind. 

But the "Starship" can use also as a large-scale automatized or manned laboratory. The system would operate under remote control. And that allows making tests also by using poisonous bacteria. The craft can bring those cell cultures back to Earth. Also, those large-scale systems can operate even for years in space. That system can send to the asteroid belt and take samples from there. 

Also, the "Starship" type large-scale space system can have many other missions. They can use to return broken satellites to Earth. And that can keep the orbiting trajectory clean. But also the military personnel can use that kind of craft for returning their spy and other classified satellites to Earth. That denies the hostile operators to get the classified information from those wrecks. Also, the researchers can search for the reasons, why those satellites are broken. So in the laboratory, the crew can search if some spy satellites broke because of ASAT (Anti-satellite) weapon. 

The most dangerous ideas about that kind of large-size spacecraft are weapon applications. Space shuttles are easy to weaponize. And they can use against satellites. Or space shuttles can be dangerous to any target on Earth. 

The spacecraft can drop bombs from the orbiter. Those bombs can be conventional smart weapons that are equipped with the capsule. That allows them to travel through the atmosphere. Or it can deliver robot swarms to the atmosphere. 

There is an interesting theory. That some UFOs are quadcopters that are equipped with stealth shields. Or maybe those shields are making it possible that those quadcopters can shoot to the operational area by using rockets or satellites. 

That spacecraft can shoot those quadcopters into the atmosphere by using pressurized air or rocket boosters. Those quadcopters can cover by the heat shield. And that heat shield can also be made by using stealth technology. 

If those drones are armed, that means they are the most dangerous weapons in the world. They can be used against individual persons. Those quadcopters are excellent assassination tools. 

And that means in the wrong hands. The "Starship" type concepts are extremely dangerous tools. The advancing computer and communication technology make also this kind of negative vision possible. The satellite-controlled drones are dangerous weapons that operators can control even from the other side of the world. And those drones can equip with pistols or rifles which makes them capable weapons in the wrong hands. 

https://writingsaboutmysteries.blogspot.com/

Quantum compass and next generation navigation

https://gamesandtehories.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

The vulnerabilities of GPS systems have been noticed, and that system has many weaknesses. The use of satellites makes it vulnerable to ASAT (Anti Satellite)-missiles, and another kind of weapons. That's why the military forces of the world are looking for the replacement for GPS. Even if the new systems, what bases the jumping frequencies are more immune to jamming than old systems, the replacement, what does not need satellites are now under the development.

Quantum compass might replace the GPS because it's immune to jamming systems. The major weaknesses of the GPS are the system uses satellites for giving the position of the point. And this is why GPS is quite easy to jam, and the other weaknesses are that the system cannot be used in underground or EMP-protected places.

Also, northern lights are disturbing that device, because they form ion layer in the top of the atmosphere. This means that the operators, who use GPS must find another way to locate themselves. The answer in submarines has been to use the Inertial navigation system, what connects the information of the speed of the thing, what uses that system, and the gyroscope meters the direction of the ship or aircraft.  In modern gyroscopes, the layer would lay in the magnetic field, and it is rotating like in the electric motors. The lasers would observe the direction and positioning of that magnetic plate, what reacts extreme sharply in any changes in direction of the system.

By using this information can the computer map the position, if the beginning point of the journey is known in the vehicle. This navigation system can map the entire route of the navigated thing. But this system requires the begin location for mapping, or it is useless. This is the problem with this system. Also, the problem is to make it enough small that person can carry it in the pocket, and the need of speed information makes this thing hard to use in ground vehicles.  Setting the beginning point of navigation is also difficult if the person jumps by using a parachute, where the beginning point is hard to locate.

The answer for the problem could be the very sharp magnetic compass, what bases technology, where the layer is floating in the magnetic field, and the multiple lasers are observing the position of that thing. The new kind of systems might be the combination, where is magnetic and gyro compass working together. Those systems might be very small and that would make them very light and effective.

The magnetic version of this compass works with a similar principle with normal magnetic compass, and the system calculates the place of the system by using the angle of the north pole for locating the system. The difference between the Inertial navigation system is that the plate must be in a stable position. There would be extremely thin magnet nail on it, and that makes possible to locate the magnetic north pole very sharply.

If those systems are based with nanotechnology, where the plates are extremely thin, and the width will be the only couple of micrometers and the size is smaller than coin or even the thumbtacks, the system would be extremely small. But of course, the operator needs more information and one is the knowledge about where the system is. So the operator must put the state or some coordinates, where he might be, that the computer can locate the person. This might be the next generation locating system.

The next generation B-21 "Raider" supersonic STEALTH, and it's improved strike capacity

Northrop-Grumman B-21 "Raider"

(Picture I)

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/p/the-next-generation-b-21-raider_17.html

Kimmo Huosionmaa

The reason, why the opponent's strike capacity would be highlighted and their new kind of weapons would be portrayed in the media are sometimes another than people would believe. The reason would turn the public sight off the new projects of own military force. The next-generation B-21 "Raider" bomber, what could replace the B-2 and B-2 bombers would be the reason, why the China and Russian next-generation weapons are highlighted in the public media. Northrop-Grumman's B-21 "Raider" is improved version of the B-2 "Spirit" bomber, what has been served over 20 years. This supersonic STEALTH-bomber has improved survivability- and strike capacity. It can penetrate deep inside enemy airspace and strike against any target, what would be in the firing range.

Weapon systems would be very advanced, and they might include smart bombs, STEALTH-cruise missiles and some kind of new versions of the SRAM (Short Range Attack Missiles), what gives it the capacity to strike fast and deadly to any target, what is ordered by the military commanders.  Sometimes people believe, that the reason to update B-2 bomber was that Pentagon wanted also use those bombers to carry ASAT (Anti Satellite) weapons. One of the most potential version of ASAT might be SRAM-missile, what would launch to the orbiter, and then this system would detonate the nuclear warhead, what destroys multiple satellites, and makes the trajectory unable to use because of the plasma, what destroys almost every satellite, what faces that cloud. Another way to destroy satellites would fill the warhead of the missile with small steel balls, and then the high explosive behind those steel balls would be detonated when the missile would work like the giant shotgun.

Those steel balls would be sent to orbiter the Earth in opposite direction of the targeted satellites, and they might destroy the targets immediately. Also, the similar systems like THAAD can be used in that action. The difference of THAAD and those kinetic energy ASAT systems is that the last one would fly at higher altitude. They can aim to the satellites by using similar systems as the anti-radiation missiles, and those systems would be capable to destroy communication- and navigation satellites, what can be targeted by their radio transmitters. The most advanced way to kill the satellites would be to use similar microwave weapon, as the EMP-bomb.

This weapon would aim to satellite, and then the to launch the microwave systems, what would destroy the electronics of the target immediately. There is one big positive about the EMP-systems in the comparing with the kinetic energy systems. EMP-systems would not cause the debris in the trajectory, and that allows other satellites operate in that trajectory. This is the reason, why FOBS- (Fractional Orbital Bombardment System) type killer satellites, what basis the "sleeping systems" are not so effective, as people normally think. If the sleeping system would be located, the EMP-system would terminate it, without the owner of that satellite-bomber would not even know about it.

The "sleeping FOBS" could play the satellite wreck and the atom bomb would be inside it, but if there would be the radio transmissions, the satellite would be uncovered. This means that the "sleeping system", where the satellite would be in the stationary trajectory would be more effective. When the conflict begins that satellite would get the "wake up signal" and then its mission would be open fire. But if the EMP-pulse would be terminate the electronics of that device, it would become unusable. I believe, that B-21 might have also capacity to make the ballistic jump above the atmosphere. This can make this supersonic aircraft capacity to carry also ASAT-weapons, what might bases the technology, what was used in the ASAT-missile, what was made to use with F-15 "Eagle" fighter in 1980's. The B-21 is the bigger plane, and if can carry bigger missiles in its internal weapons bay.

Sources:

http://scienceofstocks.com/new-b-21-raider-stealth-strategic-bomber-will-be-tested-at-area-51/

http://aviationweek.com/defense/b-21-raider-headed-toward-critical-design-review-rco-says

Picture I

http://aviationweek.com/site-files/aviationweek.com/files/imagecache/medium_img/uploads/2017/11/b-21bomber-northropgrumanjpgcropdisplay.jpg

The jamming of GPS is the key element of modern military tactics

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/
https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/
https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/
https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/
https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/
https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/
https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/10/the-jamming-of-gps-is-the-key-element-of-modern-military-tactics/

Attack against GPS or communication-satellites is a threat to any military force

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/attack-against-gps-or-communication.html

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/attack-against-gps-or-communication.html

GPS (Global Positioning System) tarvitsee myös tehokkaan "Backup-järjestelmän", jotta jos sen satelliitteihin kohdennetaan jonkinlainen isku, niin navigoinnin tarkkuus ei kuitenkaan laske.

GPS-satelliitti 

Kyberturvallisuus voi palauttaa vanhanaikaisen LORAN-laitteen takaisin arvoon arvaamattomaan. LORAN on siis vanhanaikainen merillä käytettävä kolmiomittaukseen perustuva navigaatio-laite, joka perustuu siihen, että laivassa oleva suuntomoradio ottaa suuntiman kahteen tai kolmeen maalla olevaan kiinteään radioasemaan, ja sitten noiden suuntimalaitteen antamien kulmien avulla laiva tai lentokone paikantaa itsensä valtamerillä, missä ei ole käytettävissä maamerkkejä.

Nykyisin LORAN-laite on korvattu lähes kokonaan satelliittien kautta toimivilla GPS (Global Positioning System)-laitteilla, mutta noiden laitteiden ongelma on siinä, että GPS-satelliitit voidaan hakkeroida, ja jos tuo hakkerointi tapahtuu oikealla hetkellä, niin esimerkiksi sukellusveneen tai sota-aluksen kyky paikantaa itsensä vaarantuu. Jos tuo hetki on se, kun alus laukaisee ohjuksensa, niin silloin tuo ase voi lentää jopa kilometrien verran sivuun kohteestaan. Kuitenkin LORAN-aseman heikkous on siinä, että sen paikka on helppo suuntia, ja sitä vastaan voidaan hyökätä tutkaan tai muuhun radioaaltoja säteilevään kohteeseen kuten WLAN-sekä GSM-tukiasemiin hakeutuvilla ohjuksilla, jotka tuhoavat sen antennit hyvin tehokkaasti.

Toisaalta noihin GPS-järjestelmän satelliitteihin voidaan kohdentaa ASAT-aseita, jotka hakeutuvat kohteeseen tuon satelliitin lähettämän radiosäteilyn avulla. Eli tuolloin kyseessä on siilosta tai mobiiliasemasta laukaistava suurikokoinen radiomaaleja kohti hakeutuva ohjus, joka voi olla kohtalokas myös LACROSSE:n kaltaiselle tutkasatelliitille. GPS- ja tutkasatelliitteja vastaan suunnattu  ASAT-ase olisi ikään kuin jättimäinen HARM (High Speed Anti Radiation Missile)- ohjus, ja se sitten voisi olla Pegasus-raketin muunnos, joka voidaan laukaista esimerkiksi TU-26 “Backfire” tai B-52 pommittajan siiven alta. Tuon takia on ajateltu, että perinteisen LORAN-laitteen modernisoitu versio voisi toimia GPS:n rinnalla ikään kuin varmistusjärjestelmänä, jossa lentokone tai laiva kykenee paikantamaan itsensä lähettämättä itse elektronista ääntä.

Tuo kyky on hyvin tärkeä, jos esimerkiksi kyseessä on STEALTH-operaatiosta, niin silloin pienikin elektroninen signaali voi paljastaa STEALTH-pommikoneen sijainnin, ja sen takia koneen kyky käyttää maastokuvion vertailuun perustuvaa navigointia iskun aikana voi olla kohtalokasta. Tuo maastovertailuun perustuva navigointijärjestelmä on nimeltään DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation), ja se toimii samalla tavoin kuin risteilyohjuksissa käytetty tämän navigointilaitteen versio, eli ensin maapallon kiertoradalla oleva satelliitti ottaa tuon lentokoneen aiotusta reitistä tutka- sekä muita valokuvia, jotka sitten siirretään STEALTH-pommikoneen tietokoneen muistiin.

Sitten lentokoneen autopilotin kontrolli-tietokone vertaa muistissaan olevia kuvia niihin kuviin, mitä sen tutkat sekä kamerat syöttävät koneen tietojärjestelmälle. Tutkan käyttö noiden “genimap”-kuvien luomiseen on sikäli kannattavaa, että silloin voidaan eliminoida sään vaikutus navigointilaitteisiin, ja tuolloin lentokoneen pohjassa oleva altimetritutka kuvaa samalla koneen alla olevaa maata, jotta lentokone pysyisi oikealla reitillä.

Tutkaan perustuva korkeusmittari auttaa koneen autopilottia pitämään se absoluuttisella korkeudella maan pinnasta. Tuo aktiivinen lentokorkeuden mittaaminen antaa lentokoneelle mahdollisuuden lentää jatkuvasti esimerkiksi 200 metrin päässä maan pinnasta vaikka kone lentäisi mäkisellä tai vuoristoisella alueella. Ja jos autopilotti on varustettu tekoälyllä, niin lentokone sitten kykenee välttämään törmäyksen maahan myös silloin kun lentäjä on kytkenyt automaattiohjauksen päälle, ehkä siksi että hän haluaa tehdä vielä jotain varmistuksia ennen pommien tai ohjusten laukaisua.

Tuollainen kone kuitenkin on helppo havaita radiosuuntauslaitteella, ja siihen voidaan kohdentaa IT-tykkien tulitusta. Nykyaikaiset nopeat IT-tykit voidaan varustaa lämpökameroilla, joiden avulla jopa STEALTH-koneiden pakokaasut saadaan näkyviksi, ja tietenkin tuollaisella tykillä voidaan ampua varsinkin keskikorkeudella lentäviä STEALTH-koneita alas. Samoin esimerkiksi mikroaalto- sekä laseraseet voivat tuhota noita koneita hyvin tehokkaasti, jos ne vain ensin havaitsevat nuo tutkassa näkymättömät koneet. Ja nykyään myös esimerkiksi SU-27 hävittäjissä on FLIR (Forward Looking Infra Red) eli eteenpäin katsova infrapunakamera, jolla se löytää hyvin helposti maan lähellä lentävät STEALTH-koneet. Tiedetään että Venäjällä on käytössään pitkälle kehitettyjä Laseriin ja muihin sähkömagneettisiin sätelyn lajeihin perustuvia aseita, joiden avulla se kykenee tuhoamaan havaitsemansa STEALTH-koneen.

Kuitenkin tuollainen tilanne, missä kohteena ovat terroristit, on mahdollista käyttää jopa robottilentokoneita, jotka voivat iskeä autonomisesti kohteeseen. ja juuri näitä autonomisia robotteja pidetään erittäin suurena uhkana maailmanrauhalle. Kyseessä on siis esimerkiksi SU-27 tai F-15 hävittäjäpommittajan robottiversio, ja kehittyneen tekoälyn avulla nuo lentokoneet kykenevät väistämään myös niitä vastaan ammuttuja ohjuksia, ja vaikka kone menetettäisiin tuollaisessa operaatiossa, niin silloin ei kuitenkaan lentäjä vahingoitu tai vaarannu. Jos käytössä on selektiivinen laitteisto, niin silloin voidaan kohteet määrittää siten, että tiettyjä kohteita kuten suuria sota-aluksia sekä ballistisia ohjuksia kuljettavia yksiköitä vastaan voi tuo hävittäjä sitten tehdä myös “kamikaze”-hyökkäyksiä.

Eli tiettyjen kohteiden arvo viholliselle on niin suuri, että tuollainen robottikone voidaan myös ohjata kohdetta päin tällaisessa iskussa, ja vaara on siinä että esimerkiksi jonkun matkustaja- tai kuljetuskoneen autopilotin ohjelmisto korvataan tällaisella ohjuksissa sekä rynnäkköroboteissa käytettävällä ohjelmistolla.Tuolloin voi käydä niin, että tuo matkustaja- tai kuljetuskone voi lentää jotain taloa päin, jos lentäjät eivät saa autopilottia kytkettyä pois päältä. Robottien avulla ilman miehistöä lentävät pommikoneet eivät ole mitään sen ihmeellisempiä laitteita kuin mitä risteilyohjukset ovat.

Noissa operaatioissa käytettävät järjestelmät ovat oikeastaan aivan samoja, kuin mitä käytettiin Toisessa Maailmansodassa eli tuolloin voidaan käyttää LORAN-järjestelmää missä kohteen päälle on suunnattu ristikkäin kaksi radiosädettä, ja robottikone lentää toista sädettä pitkin, ja kun toinen säde on kohdistettu, niin että se leikkaa tämän “johtosäteen”, niin siinä kohtaan voi hävittäjä sitten pudottaa pomminsa tai kytkeä kohteentunnistimensa päälle. Roboteissa tuo tunnistin toimii siten, että sen tietokoneen muistiin on syötetty kuva kohteista, mitä halutaan tuhota, ja sitten kun kohde näkyy, niin robotti tulittaa sitä esimerkiksi laser-ohjattavalla pommilla tai ohjuksella.

Tietenkin tuollaista LORAN-laitetta voidaan muuttaa niin, että se on myös tietoturvan kannalta järkevä käyttää, eli se voidaan koodata niin, että vain omat lentokoneet kykenevät hyödyntämään tätä järjestelmää. Nimittäin GPS-järjestelmän häirintä on yhtä helppoa kuin muidenkin digitaalisten tietojärjestelmien toiminnan estäminen. Esimerkiksi WLAN-verkkoja tai GPS-järjestelmää voidaan häiritä samoilla välineillä, millä häiritään normaaleja tutkia, ja sen takia juuri raskaat häirintäkoneet ovat suoranainen uhka mille tahansa GPS-laitteita tai WLAN-verkkoa hyödyntäville joukoille. Ja sen takia pitää myös GPS:lle kehittää joku korvaava järjestelmä, jos sen satelliitit joutuvat jostain syystä pois toiminnasta.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Miksi Pohjois-Korean ohjus lensi niin tavattoman korkealle? Eli yrittikö Kim Jong Un rakentaa ASAT eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitetun aseen

Pohjois-Korean uusi ohjus nousi 2000 kilometrin korkeuteen, mikä sitten sai aikaan pohdintaa siitä, että yrittikö tuo valtio esitellä ohjusta, joka kantaisi USA:aan, mutta sitten sen suunnistusjärjestelmä olisi pettänyt, ja tuo ase olisi noussut pystysuoraan ylöspäin, jolloin se olisi saavuttanut tuon mainitun korkeuden. Itse uskon kuitenkin että tuon aseen tarkoitus olisi ehkä toimia ASAT- aseena eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitettuna ohjuksena, jolla tuo valtio voisi ampua alas tai oikeastaan tuhota  sen yli lentävät vakoilusatelliitit.

ASAT- ohjus voidaan varustaa sekä kineettiseen energiaan perustuvalla taistelukärjellä että atomiräjähteellä, joka räjähtäessään aiheuttaisi valtavan EMP-pulssin sekä plasmarenkaan kehittymisen Maan ympärille, mikä sitten aiheuttaa varmasti useiden satelliittien tuhoutumisen, ja esimerkiksi Kiinalla tiedetään olevan korkealle radalle lentäviä ASAT-ohjuksia, jotka ovat oikeastaan muunnettuja mannertenvälisiä ohjuksia, joita sitten voidaan käyttää esimerkiksi USA:n merivalvonta- sekä muita satelliitteja vastaan. Kuitenkin kineettiseen energiaan perustuva taistelukärki on myös todella helppo valmistaa, ja jos tuo maa haluaa tuhota sillä sen yli lentäviä satelliitteja, niin silloin sillä on jo käytännössä tuossa operaatiossa tarvittava tekniikka hallussaan.

Tuollainen taistelukärki voisi olla yksinkertaisesti vaikka laakerinkuulilla ympäröity pienellä konventionaalisella räjähteellä varustettu kärki, joka laukaistaan tuolle Pohjois-Korean ylittävälle lentoradalle. Tuolloin nuo metallikuulat voidaan asemoida kyseiselle radalla, missä ne sitten aiheuttavat suuren uhan sillä oleville satelliiteille, joita käytetään tuon suljetun maan valvomiseen. Tuollainen rautakuuliin perustuva ASAT-ase oli suunnitteilla esimerkiksi Neuvostoliitossa 1980-luvulla maan vastavetona kiertoradalle sijoitetuille magneetti-tykeille.

Nuo teräskuulat olisi ammuttu matkaan esimerkiksi Sojuz-Fregat raketeilla, ja ne olisi laitettu kiertämään vastakkaiseen suuntaan kuin niiden kohde, ja jos tuollainen teräskuula olisi törmännyt vaikka “PROJECT THOR”:ina tunnettuun valtavan voimakkaaseen ratatykkiin, niin silloin tuo äärettömän kallis ase olisi tuhoutunut välittömästi, koska törmäysnopeus olisi ollut niin valtava.

Kun puhutaan tuollaisista ASAT- sekä ABM-aseista, niin kaikkein yksinkertaisin tapa operoida noilla välineillä, olisi laukoa Maan kiertoradalla ristiin rastiin lentäviä teräskuula-parvia, joilla sitten voitaisiin maan kiertorata tyhjentää satelliiteista. Noiden kuulien laukaiseminen tietylle radalle merkitsee sitä, että kyseistä  kiertorataa ei voisi mihinkään enää käyttää, ja tuollainen kuulaparvi pitäisi tuon radan poissa käytöstä todella pitkän aikaa.

Teräskuula-latausten käyttö kiertoradan tyhjentämiseen on niin yksinkertaista, että sitä ei välttämättä edes ole tarpeen kokeilla, koska käytettävä tekniikka on niin yksinkertaista, että sitä voidaan sanoa täydellisen varmaksi. Tarvitaan vain raketti, jonka kuormatila on täytetty teräshaulilla, tai mikä tahansa kiinteä kappale sopii tuolla kiertoradalla projektiiliksi. Eli todellisuudessa noiden haulien paikalla voi olla vaikka pikkukiviä, ja ne vain laukaistaan raketilla taivaalle. Sen jälkeen tuossa lastitilassa oleva pieni räjähde vain levittää nuo kappaleet pitkin taivasta. Tai sitten satelliitteihin voidaan kiinnittää pusseja, joissa on räjähde, jolla niissä olevat kappaleet saadaan sitten levittäytymään pitkin Maapallon kiertorataa.

Tuollaisen laitteiston kokeilu on tietenkin vaikeaa, koska se sitten lisää maapalloa kiertävien avaruusromun kappaleiden määrää, ja vaarantaa monia satelliitteja sekä myös ISS- eli kansainvälisen avaruusaseman. Tuon takia eivät myöskään esimerkiksi ASAT-kokeet ole kovin yleisiä, koska niissä sitten lisätään avaruudessa olevien pari senttisten eli pienen ruuvin tai mutterin kokoluokan hiukkasten määrää. Nuo hiukkaset ovat kaikkein vaarallisimpia avaruusromun kappaleita, koska niitä ei näe maasta kovin helposti. Ja siksi esimerkiksi kansainvälistä avaruusasemaa ei ehkä huomata varoittaa, jos tuollainen hiukkanen lähestyy sitä.

Toisaalta saattaa olla niin, että Pohjois-Korea haluaa valmistaa FOBS:n eli (Fractional Orbital Bombardment System), joka toimii siten, että ydinkärki asemoidaan ensin maapalloa kiertävälle radalle, josta se sitten ohjataan kohti kohdettaan. Tuollainen ase on oikeastaan vain äärimmäisen korkealle ammuttava MIRV (Multiple Independently Targetable Reentry Vehicle) -yksikkö, joka voi pommittaa maapalloa joko matalalta kiertoradalta, mutta tuo ase voidaan tietenkin ampua myös hyvin kauas maasta.

Eli kuten tässä haluan korostaa, niin missään nimessä tuollaisen aseen rakentaminen tai käyttö ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kantorakettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tuollaisen ydinaseen laukaisemiseen avaruuteen voidaan käyttää myös esimerkiksi jotain USA:n Delta- tai Venäjän Sojuz-Fregat-tyyppistä rakettia, jolla se saadaan lentämään vielä korkeammalle. Tuolloin esimerkiksi satelliittiin joka on sijoitettu geostationaariselle adalle voidaan asentaa taistelukärki, ja kun tuo ase sitten aktivoidaan, niin se voidaan laukaista erittäin lyhyellä varoitusajalla kohteeseensa

Onko X-43 oikeasti "BLACK STAR" eli salaperäinen kääpiösukkula, mitä NASA aikoinaan salaili?

X-43
(Kuva I)

Joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi se, että lentokone kulkee samalla veden alla on täyttä humpuukia, ellei satu muistamaan, että esimerkiksi Venäjän laivastolla on rakettikäyttöisiä torpedoja, joiden liikkuminen veden alla perustuu rakettimoottoriin eikä potkuriin, mikä tekee tietenkin torpedoista erittäin nopeita, niin myös niiden tappavuus lisääntyy. Mutta voiko tavallinen lentokone lentää niin, että se sukeltaa kesken lennon veden alle? Toki tuo kuulostaa melko erikoiselta, mutta esimerkiksi F/A-18-hävittäjän runkorakenteessa ei mitään sellaista olisi, että tuo lentokone ei voisi lentää veden alla.

Toki sen suihkumoottorit täyttyvät vedellä, ja rungon keskiosa joutuu myös veden valtaan, eli konventionaalisen suihkukäyttöisen lentokoneen lento veden alla on kuitenkin melko absurdi asia. Toki veden paine tiivistäisi tuota koneen kuomua niin, että se pysyisi tiiviinä, ja lentäessään ilmakehän ulkopuolelle, niin ohjaamo tietenkin tyhjennetään paineesta, ja lentäjän pitää tuolloin käyttää avaruuspukua. Tuolla toimenpiteellä estetään esimerkiksi kuomun lentäminen irti lentokoneesta, ja sen pitää sitten tietenkin päällystää kultauksella, mikä estää kosmista sätelyä vahingoittamasta tuota lentäjää, jos häntä siinä tehtävässä ollenkaan tarvitaan. 

Eli jos kiertoradalle lähetetään pieni robotti, kuten X-43, niin silloin tietenkään ei tuota sätelysuojaa tarvita. Mikäli tämä lentokone toimii SCRAMJET:in avulla, niin silloin se voisi kiihdyttää ilmakehässä valtavaan nopeuteen, ja sitten kun ilmakehä käy ohueksi, niin se siirtyy käyttämään normaaleja rakettimoottoreita,  Ja mereltä lähtiessään tuo kone voitaisiin salata täysin, joten olisiko X-43:n tapauksessa kyseessä mahdollisesti "BLACK STAR"-niminen kone, josta luotiin aikoinaan avaruussukkulan seuraajaa, sekä operaattoria salaisiin satelliittien laukaisuihin. Syy siihen että kukaan ei sitä olisi nähnyt selittyisi sillä, että se laskeutuu suoraan veteen, ja käyttää jotain muuta kuin B-52/PEGASUS-yhdistelmää (Kuva II) lähtiessään avaruuteen.

Mutta jos lentokone on rakenteeltaan täysin tiivis, ja se saa hapettimen ja polttoaineen rungon sisällä olevista säiliöistä, niin silloin tuo lentokoneen siirtyminen veden alle kesken lennon kuten Ruskopelikaani ja muut syöksysukeltajat tekevät, on täysin mahdollista. Onhan nesteraketin ampuminen sukellusveneestä myös mahdollista. Ja siksi voidaan sanoa, että esimerkiksi avaruussukkula voidaan lähettää ilmaan sukellusveneestä siten, että ydinsukellusvene ensin tekee tuon avaruuslentokoneen vaatiman polttoaineen hajottamalla vettä elektrolyyttisesti. Sitten happi sekä vety nesteytetään, ja avaruussukkula tankataan sekä lähetetään ilmaan, ja samoin tuo lento takaisin veteen sekä veden alla on myös mahdollista. 

(Kuva II)

Se mikä pitää tuota välinettä rakennettaessa muistaa, on se että polttokammion paine pitää olla suurempi kuin veden paineen, ja tuolloin tuo avaruuslentokone voi manoveroida myös veden alla. Se että voiko tuolla avaruussukkulalla lentää oikeasti kiertoradalle riippuu siitä, että miten paljon polttoainetta siihen voidaan tankata. Eli tuolla televisiosta tutulla käytöstä poistetulla  mallilla voidaan tietenkin suorittaa lento suborbitaaliradalle niin, että sen hyötykuorman paikalle asennetaan polttoainesäiliöt, mutta kun puhutaan esimerkiksi salaisista avaruusohjelmista sekä matalan kiertoradan ASAT-järjestelmistä ja avaruushävittäjistä, niin toki tuo sukkula voi olla hyvin pieni, ja se voisi esimerkiksi muistuttaa lisäpolttoainesäliöllä varustettua TOMAHAWK-ohjusta, joka on varustettu vaikkapa eräänlaisella ilmakiväärillä, jonka teho moninkertaistuu aluksen lentäessä ilmakehän yläosia hipoen. Eli tuo ase olisi paineilmatoiminen väline, joka ampuu rautanauloja tai ruuveja kohteeseensa lentäessään tehtäviään tuolla hyvin lähellä maata sijaitsevalla suborbitaaliradalla, ja kyseinen monta kertaa käytettävä "avaruuslennokki" voidaan palauttaa merelle tehtävän ollessa suoritettu. 

Tuollainen avaruuslentokone voidaan ampua ilmaan esimerkiksi veden paineeseen perustuvalla tykillä, jonka toinen pää upotetaan syvänteeseen, ja sitten kapillaari-ilmiö kiskaisee tuon pienen lennokin kohti taivasta, ja syy siihen, miksi tuollaista tykkiä ei koskaan olla löydetty voi olla hyvin yksinkertainen. Se saattaa olla sellainen, että tuon laitteen putki on rakennettu mylarilla päällystetyistä renkaista, joiden ansiosta tuo supertykki voidaan vetää kasaan kuin haitari. Eli sitä pidettäisiin pinnalla vain sen verran, että pieni avaruuslennokki pääsee sen läpi matkalla kohti taivasta. Tuollaista laitetta voidaan käyttää myös Pegasuksen kaltaisten satelliittien laukaisuyksiköiden vauhdittamiseen.

 Se muutos mikä Pegasukseen pitää tietenkin tehdä, on varustaa se Tomahawk-tyyppisellä alasiivellä, jotta raketti pysyy tiukasti putken sisällä. Se voidaan mitoittaa 52 cm torpedoputken mukaan, eli se voidaan optimoida Tomahawkin tai SS-N-21:n  mukaan, jolloin tuo laite voidaan kiinnittää vaikkapa AKULA tai VIRGINIA luokan sukellusveneiden runkoon ja kun tuo avaruuslentokone lähetetään, niin ensin tuo avaruusalus asetetaan tuohon putkeen, joka on sijoitettu vertikaalisen torpedoputken päähän, ja sitten putken venttiilit avataan, niin että vesi alkaa työntää tuota rakettia kohti pintaa. Eli ensin veden paine työntää sitä sopivalle korkeudelle, jonka jälkeen barometri eli painelaukaisin laukaisee rakettimoottorin, jolla sitten kyseinen avaruuslentokone nostetaan matalalle radalle, ja toinen vaihtoehto tietenkin on se, että kone nostetaan vetypallolla erittäin korkealle, jonka jälkeen raketti lentää itse avaruuden rajoille.