Myrkkykasveja koskevaa tietoa voidaan helposti käyttää myös väärin

"Sokrateen Kuolema"
Jacques-Luis David
(1787)

Kasveihin liittyy paljon asioita, joista puhutaan hyvin hiljaa. Ja esimerkiksi kun Sokrates aikoinaan otti mykkymaljan, niin joidenkin ihmisten mielestä hän ei oikeastaan saanut viiniä, koska tuolloin hän olisi voinut kaataa maljansa pois. Hän ei ehkä huomannut sitä, että tuo kammottava Myrkkykatko annettiin hänelle ehkä raparperikiisselin muodossa, ja siksi hän ei osannut pelätä tuota myrkkyä. Eli kun Sokrates sai tuomionsa, niin tietenkin hän oli tietoinen siitä, että hänet aiottiin myrkyttää, joten tietenkin hän arveli myrkyn olevan viinipikarissa, eikä sitä että se oli laitettu ehkä kiisselin sekaan. CIA:n laboratorio on kuuluisa siitä, että sen sisällä innovoidaan kaikenlaista “mukavaa”, eli laitteita joilla ihminen voidaan eliminoida huomaamattomasti ja tehokkaasti.

Kyseisen tutkimuksen tarkoitus on tuoda ihmisille turvaa hyvin ovelia rikollisia vastaan. Mutta samalla tuota tekniikkaa käytetään myös “Operation Mongoosen” kaltaisissa ohjelmissa, joissa tappaja ei saa jäädä tuosta operaatiosta kiinni, joten silloin tietenkin olisi helppoa sujauttaa tuollaista jättiukonputken myrkkyä esimerkiksi deodorantti-purkkiin, jolloin se voisi muodostaa äärettömän vaarallisen “kemiallisen mace:n”, ja tuohon purkkiin voidaan tietenkin liittää myös voimakas UV-LED, millä tuo kemikaali sitten aktivoidaan, tai sitten tuon operaattorin pitää vain suunnata uhrin kasvoihin sellainen taskulamppu, mitä käytetään esimerkiksi sormenjälkien etsimisessä.

Eli tuolloin kemikaalin aktivointi tapahtuu suuntaamalla kohteeseen UV-valoa. Kyseiseen kemikaaliin voidaan liittää myös esimerkiksi botuliinia, joka sitten joutuu noiden haavaumien kautta verenkiertoon, ja se sitten riittää kohteen surmaamiseen.  Tuollaisten ihmisten mielestä on erittäin helppoa ottaa esimerkiksi jättiukonputken varsi, käyttää sitä moulinexissa sekä sitten kastaa esimerkiksi joku rätti  tähän “mehuun”, ja sitten käyttää kyseistä rättiä siivoojan käsineen kanssa kemiallisena nyrkkirautana, tai sitten suihkuttaa tuota erittäin vaarallista kemikaalia kohteen päälle esimerkiksi suihkepullolla.

Kun tuon kasvin sisältämä kemikaali joutuu ihmisen iholle, niin se aktivoituu UV-säteilyn vaikutuksesta, ja aiheuttaa erittäin pahan palovammaa muistuttavan jäljen, joka sitten saattaa aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Joskus olen kuullut sellaisia kauhutarinoita, että jossain diktatuurimaissa vankeja olisi hallittu tuolla myrkyllä, eli heidän iholleen olisi päästetty tuon kasvin mehua, jolloin he eivät olisi voineet sitten kävellä ollenkaan ulkona. Tuossa tarinassa, mikä on peräisin joidenkin mukaan Stalinin Neuvostoliitosta tai toisten mukaan “tekijämiehenä” on ollut joku Irakilainen, Saudiarabialainen tai Syyrialainen upseeri, joka olisi ruiskuttanut mielenosoittajia sellaisella vedellä, mihin olisi lisätty tuon kasvin myrkkyä, ja tämä tietenkin aiheuttaa uhrille vakavia palovammoja. Kyseinen myrkky voidaan aktivoida normaaleilla UV-lampuilla, joten vuorokauden- tai vuodenaika ei kuitenkaan ole mikään este tällaisen kauhean aseen käytölle.

Tuollaisia ajatuksia ajattelee varmasti moni erikoisjoukkojen komentaja, kun hän suunnittelee esimerkiksi valtion vihollisten torjuntaa. Kun puhutaan siitä kuinka vaarallista tällainen kemikaali oikeastaan on, niin silloin voidaan ajatella tilanne, missä joku sitten täyttää tällaisella “mehulla” esimerkiksi maataloudessa käytettävän myrkytyskoneen säiliön, ja sitten käyttäisi sitä kuin jossain 007-elokuvassa. Kun ihminen haluaa tehdä toiselle pahaa, niin silloin hän varmasti ajattelee jotain tällaista tapaa, ja joskus olen miettinyt esimerkiksi sitä, että onko joku sitten vaikkapa laittanut tällaista myrkkyä jonkun narkomaanin piikkiin, tai muuten suihkuttanut tuota solumyrkkyä ihmisten kasvoille.

Tuolloin ajattelen tilanteita, missä toisen henkilön kasvot ovat jostain syystä tuhoutuneet ilman mitään sen kummallisempaa syytä. Kun puhutaan oudoista kuolintapauksista, jotka liittyvät laaja-alaiseen solukkojen tuhoutumiseen, niin silloin tulee välillä mieleen sellainen asia, että onko tuollaista melko helposti hankittavissa olevaa kemikaalia sitten käytetty narkomaanien surmaamiseen jossain päin maailmaa. Mieleeni tulee nimittäin eräissä maissa tapahtuneet oudot streptokokki-epidemiat, mitkä ovat johtaneet raajojen amputoimiseen että myös henkilöiden kuolemaan, ja silloin olen joskus ajatellut, että tällaista solumyrkkyä on saatettu lisätä esimerkiksi narkomaanien käyttämiin nestemäisiin huumeisiin.

Tuon solumyrkyn teho on todella kova, ja sen vaikutus on sellainen, että tuo haavauma ei kovin helposti parane, joten kyseiseen haavaan voi sitten tulla myös hyvin vakava bakteeritulehdus. Toisten tarinoiden mukaan taas tämän kasvin myrkkyä tuottava geeni olisi jossain maailman salaisessa laboratoriossa siirretty streptokokiin, joka sitten on muuttunut erittäin vaaralliseksi. Kun ihmiset kohtaavat jättiukonputken, niin heille kyllä pitäisi kertoa, että tuon kasvin aiheuttama palovamma on paljon pahempi kuin ns. “oikea palovamma”.

Koska sen aiheuttaa kemikaali, niin silloin tietenkään normaali palovamman hoito ei ole riittävä, vaan aina pitää myrkytyskeskukseen soittaa tuosta tapauksesta. On olemassa ihmisiä, jotka eivät ajattele mitä he sitten oikeastaan tekevät, kun he alkavat pelleillä joidenkin kasvien kanssa. Ja jos ihmisille ei kerrota sitä, mitä tällaiset kasvit voivat tehdä, niin silloin joku voi saada päähänsä tehdä esimerkiksi jostain jättiukonputken kaltaisesta sarjakukkaisesta kasvista esimerkiksi raparperikeittoa, jolloin seurauksena on erittäin vakava myrkytystila. Joten tuollaisten kasvien vaarallisuudesta tiedottaminen varmasti auttaa pelastamaan ihmishenkiä, mutta se voi altistaa ihmisiä tuollaisen tiedon väärinkäytölle.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Miksi kaikki tunnetut filosofit käyttäytyvät huonosti?

Filosofien naamioita museossa
etualalla Sokrates ja Aristoteles

Monet pitävät filosofien käytöstä hirveänä sekä monia heidän töistään sekä ajatelmistaan vähintään epämoraalisina. Mutta kuten tiedämme, niin ainoa tapa saada maailmassa huomiota, on tehdä sellaisia asioita, mitkä herättävät ihmisten kiinnostuksen johonkin asiaan, ja yksi tapa on ottaa mallia rock-muusikoista, eli heittää hyvästit sopivuudelle, ja ryhtyä kirjoittamaan asioista, jotka herättävät pahennusta kanssaihmisissä. Kun Platon kirjoitti aikoinaan kuuluisasta luolastaan, missä ihmiset saivat vain sen informaation, mitä luolan ovelta tuli, niin hän kyllä silloin rikkoi aikansa tabuja, eli hän sijoitti tarinansa vankiluolaan, missä asuivat ihmiset, jotka valtio oli kironnut. Ja sen takia tuo mies sai varmasti osakseen haukkumista sekä kummastelua. monet muutkin individualistit käyttäytyvät hiukan huonosti, koska he eivät halua olla samanlaisia kuin kaikki muut ihmiset maailmassa, vaan erottua joukosta mielellään edukseen.

Eikä filosofien tapana ole ollut koskaan pyydellä anteeksi pukeutumistaan eikä käytöstään, koska se mitä on tuolloin tehty ei tekemättömäksi muutu, vaikka sitä anteeksi pyydeltäisiin polvillaan. Eli jos filosofi pamahtaa presidentin esittelyyn bermudashortseissa, niin uskon että hän ei tulisi tätä pyytämään anteeksi, koska se ei häne  vaatteitaan muuttaisi miksikään. Hän seisoisi edelleen presidentin edessä bermudoissa, eikä tilanne siitä selittelemällä parane. Mitä kuvittelette, että muut ajattelevat, jos tunnettu henkilö selittäisi ihmisten edessä, että hän ei huomannut aamulla mitä laittaa päälleen? Uskoisin että häntä pidettäisiin huonosti käyttäytyvänä henkilönä, mutta se että hän pyytelee anteeksi vain pahentaa tilannetta.

Enkä kyllä tiedä että onko tuo hänen luolansa edes totta, mutta kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin tuolloin antiikin Kreikassa ei turhan tarkkoja esimerkiksi orjien ihmisoikeuksista oltu, ja ehkä joku sitten teki oikeasti tuollaisen kokeen jollain helooteilla, eli sulki heidät luolaan, ja sitten kertoi näille onnettomille satuja siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtui, ja en tiedä kauanko he sitten pystyivät elämään ilman D-vitamiinia, jota ihminen syntetisoi ihosoluissaan. Eli se on jäänyt selvittämättä käyttikö Platon tuota luolaa oikeasti, mutta tutkintavankilat käyttivät sitä ainakin viime vuosisadalle asti, eli vankia pidettiin täydellisessä pimeydessä, jolloin hänen D-vitamiinisynteesinsä pysähtyivät, tai he yksinkertaisesti sekosivat, tai saivat luun pehmenemän, mikä on erittäin ikävä tauti.

Filosofien tehtävänä on pohtia sitä, että toimiiko ihminen tai ihmisryhmä siten, että se on valtiolle ja sen kansalle hyväksi. Tai ainakin se on valtion filosofien tehtävä. Kun puhutaan siitä, että filosofit heittelevät ilmaan moraalittomia ajatuksia, niin he tekevät sen tuntien seuraukset nahoissaan. Kun muuan Nietzsche-niminen mies esitti kuuluisan yli-ihmisteoriansa, niin hän sai siitä varmasti jo silloin kuulla todella paljon, mutta se oli varmasti hänen tarkoituksensa. Uskon että tuo mies halusi herättää keskustelua johtamisesta sekä johtajan suhteesta alaiseensa. Samoin uskon että myös Karl Marx halusi herättää keskustelua siitä, kuinka paljon pääoma sekä yhtiön omistajan nimi merkitsee siinä, että saako tuo yhtiö tilauksia vai ei, eikä suinkaan luoda salaista poliisia tai proletaarin pakkovaltaa.

Kuitenkin Marxin ajatus siitä, että suuri pääoma ikään kuin vetää muuta pääomaa puoleensa on edelleen täysin toimiva malli, Eli kumpaan sijoitetaan mieluummin tunnettuun suureen yhtiöön, joka toimii tutulla ja turvallisella alalla kuten metsäteollisuuteen, vai johonkin uuten "start up" yritykseen, kas siinä vasta sijoittajan pulma, kun hän päättää mihin rahojaan pistää. Kun mietitään esimerkiksi filosofien suhtautumista aseisiin, niin ainakin itse niistä kirjoitan, ja samalla hiukan itse ihmettelen sitä, että miten joku, joka pelaa kokopäivätoimisesti ampumapelejä ei muka niistä ole kiinnostunut. Jos mietitään maailmanpolitiikkaa, niin siellä aseet puhuvat kaiken aikaa, ja televisio täytyy väkivallasta, jota suolletaan suuren "reality TV":n tyyliin. Eli kaupunkien valtaamista näytetään suorana lähetyksenä, ja ilmassa on muutenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun illan päättää kehittävä "Wrestling"-ottelu, jota sitten joku yksinäinen  ja syrjäytynyt ihminen voi katsella omasta pikku läppäristään, kun häntä eivät enää ampumapelit sekä kauhuelokuvart kiinnosta.

Filosofien tarkoitus on kirjoittaa tekstiä, mistä joku ihminen on kiinnostunut, eikä suinkaan miellyttää jokaista vastaantulijaa. Sama koskee myös tiedemiestä sekä tiedustelu-upseeria. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, minkä perusteella tehdään oikeita päätöksiä siitä, että hyökätäänkö johonkin valtioon tai otetaanko joku uusi syövän hoitomuoto käyttöön. Päätös siitä on tehtävä silloisen tiedon perusteella, eikä sillä että  jotain papereita ei löydy myöhemmin ole minkään päätöksen kanssa mitään tekemistä. Jos joku henkilö on tutkinut jotain syövän hoitomuotoa esimerkiksi toista kymmentä vuotta, ja sitten eräänä iltana hän huomaa, että tuo menetelmä ei koskaan tulisi parantamaan ketään, niin arvatkaa vain ottaako tällaista henkilöä sitten päähän kyseinen asia.

Hän on pannut tuohon asiaan ehkä koko elämänsä, ja sitten yhtenä päivänä joku proteiini "XYZ" ei toimikaan niin kuin kyseinen henkilö on odottanut. Samoin oletetaan, että joku avaruusluotain on matkannut toiseen tähteen 40 vuotta, ja joku sen lähettäjistä odottaa saavansa ensimmäisen kuvan tuosta tähden oletettavasta planeetasta ruudulleen, ja sitten tuo luotain lentää päin jotain asteroidia. Siinä varmasti rupeaa vanhaa tiedemiestä itkettämään, koska hän on ehkä nuorena teknikkona osallistunut luotaimen rakentamiseen, ja nyt 40 vuotta myöhemmin pieni meteoriitti katkaisee sen lennon. 

Hän ei koskaan pystyisi enää näkemään uuden luotaimen saapumista, ja vaikka tuo lento onnistuisikin, niin tuon ohjelman alkuperäinen johtaja olisi kuollut jo ajat sitten tai hän olisi 90-vuotias, jos kyseinen henkilö olisi luotaimen valmistuessa ollut 50-vuotias ja hänellä olisi ollut hyvät elämäntavat. Ja kuten tiedämme, niin kaikki maailman filosofit eivät ole koskaan olleet oikeastaan iloisia. Se että joku heistä sanoi, että "en koskaan ollut niin iloinen, kuin itkiessäni äitini hautajaisissa" kertoo hiukan tuon ihmistyypin iloisuudesta. 

Toisten versioiden mukaan haudattava henkilö oli veli tai isä, mutta se on yhdentekevää sen rinnalla, että filosofit eivät ole oikeastaa mitään kovin iloisia ihmisiä, ja en usko että kukaan heistä oikeasti olisi mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen, vai miksi ajattelette että esimerkiksi Wittgenstein kirjoitti kirjoituksiaa. Eli en jaksa uskoa että noilla ihmisillä kovin paljoa oikeita ystäviä edes oli. Vaikka toki en itse koskaan ole saanut tuota herra Wittgensteiniä tavata. Jotkut filosofit ovat vain toisten filosofien luomia malleja tai olioita, joita he käyttävät kirjoituksissaan hyväkseen, Eli he lähestyvät vaikeita ongelmia abstraktien hahmojen kautta, jotta niistä tulisi jotenkin helpommin heidän itsensä sekä vastaväittäjien ymmärrettäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Filosofian olemuksesta sekä humanismista eli miksi Sokrateen täytyi kuolla?

Humanismi ei ole humaanien tieteiden synonyymi. eikä sosiologia eli sosiaalisten suhteiden tiede ole mitenkään erityisen miellyttävä tieteenala. Vaikka psykologiaa eli ihmismielen tutkimusta sekä käyttäytymispedagogiaa pidetään jotenkin pehmeänä tieteen alana, niin todellisuudessa kyseessä on lähinnä tieteenala, minkä avulla valitaan esimerkiksi poliisipäälliköitä sekä vankilanjohtajia. Sosiologien sekä psykologien tehtävänä on esimerkiksi vankeinhoidossa luoda sellaisia toimintaryhmiä, että nämä eivät pysty kapinoimaan. Myös puolustusvoimien sekä poliisin henkilökunta valitaan psykologisin perustein, eli heidän asenteensa rikosta kohtaan pitää olla erittäin kielteinen.

Kun puhutaan Platonin luolavertauksesta, niin siinä kerrotaan ihmisistä, jotka istuivat koko ikänsä luolassa, ja katsoivat varjoteatteria sen seinästä. näin ollen he näkivät vain vääristyneitä hahmoja ulkomaailmasta. Monet pitävät tuota vertausta pelkästään mielikuvituksen tuotteena, mutta voin kyllä sanoa, että tuo Platonin vertaus saattaa olla kuitenkin peräisin oikeasta elämästä. Jos puhutaan siitä, että ehkä tuo Platon on oikeastaan Sokrateen taiteilijanimi, niin silloin kyseinen luolavertaus saattaa olla kuvaus siitä, miten tuolloin henkipatot eli kaupungista karkoitetut henkilöt elivät. He saattoivat istua päivät luolassa, mistä muut eivät heitä löytäneet, ja käydä ulkona vain pimeän tullessa keräämässä  ruokaa. Tai sitten nämä luolassa elävät ihmiset olivat poliittisia vankeja, jotka saivat elää, jos eivät näyttäytyneet julkisesti.

Kun ajatellaan tuota aikaa muinaisessa Kreikassa, niin silloin ei tiedettä ja tutkimusta säädellyt mikään laki, ja tuon takia epäilen, että tuo Platonin luolavertaus saattaa olla kuitenkin osittain totta. Eli noita poliittisia vankeja, joita esimerkiksi Sokrates olisi ollut varmasti käytettiin työvoimana. Sokrates sai aikoinaan tuomionsa "ateenan demokratian pettämisestä", joten hän varmasti oli poliittinen rikollinen. Ja mikäli noilla poliittisilla rikollisilla oli lapsia, niin heitä ei varmasti myöskään päästetty Ateenan kaduille kertomaan Perikleen kaltaisten miesten salaisuuksia. Näet poliittinen rikollisuus on syntynyt siksi, että joku henkilö tai henkilöryhmä haluaa peitellä jotain. Joten täytyy aina miettiä sitä, miksi Sokrates sai aikoinaan tuon tuomion?

Ja miksi Ateenan johto sitten päätyi tuohon rangaistuksista kovimpaan, eli kuolemantuomioon? Kyseinen rikos olisi ollut Ateenan demokratian kiistäminen, ja siitä oli rangaistusasteikkona sakko tai pahimmillaan kuolemanrangaistus. Eli käytössä oli hyvin laaja asteikko, minkä tarkoitus oli tukea Ateenan demokratiaa, joten kysymys kuuluu niin, että ketä Sokrates sitten uhkasi? Kenen maine oli kyseessä, kun noin kamala tuomio piti antaa?  Oliko joku noista Ateenan suurista pojista, kuten ehkä Perikles sitten oikeastaan jättänyt taistelukentän kesken taistelun, tai ehkä tehnyt Peneloponnesolaissotien aikaan yhteistyötä Ateenan vihollisten kanssa, koska tuo tuomio Akropoliilla tuolloin kauan sitten oli erittäin kova.

Tuomion kovuus kertoo siitä, että Sokrateesta tehtiin varoittavaa esimerkkiä muille Ateenalaisille, jotta nämä ymmärtäisivät, että Perikleelle sekä Demokritoksille ja muille Ateenan johtajiksi itsensä nimittäneille henkilöille ei ryttyillä, eikä heitä saanut tietenkään arvostella eikä heidän motiiveitaan epäillä, joten kukapa muu kuin tuo pömppömahainen, avojaloin kulkeva säädytön filosofi, ainainen epäilijä olisi ollut parempi rooliin, minkä nuo ateenan johtajat olivat hänelle varanneet. Tuolle miehelle valittiin osa julmassa näytelmässä, missä kansalle opetettiin se, että Ateenan johtoa ei saanut koskaan kritisoida eikä heistä saanut levitellä mitään ikäviä juoruja.

Sokrates valittiin uhriksi, koska hän oli sen verran tunnettu, mutta samalla hiukan boheemi hahmo tuossa demokraattisessa kaupungissa. Eli kyseessä oli oikeastaan aikansa rock-tähti, jonka kertomuksia haluttiin kuunnella, joten hänen rankaisemisensa tietenkin oli monien ihmisten elämään vaikuttava suoritus, ja tuohon sitten varmasti kaikki muutkin yhtyivät, koska laki oli laki, ja sitä oli varmasti kaikkien toteltava. Samalla tuli täyttyneeksi kuolemantuomion syvin olemus, eli kun tunnettu toisinajattelija eli "räksyttäjä" saatiin surmattua, niin ihmisten mieliin saatettiin pelko siitä, mitä seurauksia tuollaisella rikoksella eli tässä tapauksessa ateenan johdon motiivien sekä yltäkylläisen elämäntavan kyseenalaistamisella voi olla.  Näin ollen ateenan valamiehet sitten päättivät näyttää kaikille, että kuka on Ateenan todellinen herra, jonka vaikuttimia ei kukaan saanut epäillä.

Koska he olivat tuon tuomion antaneet, niin toki silloin piti myrkkymalja täyttää, koska Ateenan suuren valamiehistön käskyvaltaa ei sopinut tietenkään kyseenalaistaa, koska se oli laitonta. Pitihän rahvaalle opettaa se, että heidän paikkansa oli pellolla raatamassa, kun ateenan eliitti hoiti kaupungin ajatelupuolen, eli kiisteli siitä, minkä väriseksi joku temppeli piti maalata. Ja toki tuo Peneloponnesolaissota oli siihen aikaan iso juttu, ja sillä varmasti myös tehtiin rahaa. Samoin jotkut poliitikot varmasti kohottelivat omia asemiaan vetoamalla tuossa sodassa saatuihin ansioihin, ja tietenkin he myös teettivät omia puheitaan sofisteilla, jotta kansan suosio olisi taattu. Ja varmasti noihin puheisiin livahti myös asioita, mitkä eivät ole totta. Ja jos noita asioita sitten alettiin epäillä, niin silloin saattoi poliitikon maine mennä, ja hän saattoi myös joutua vastaamaan tällaisesta valheesta.

Ja jos puhutaan siitä, että Sokrates taisteli heloottina eli jalkaväen sotilaana tai falangimeihenä, niin hän tietenkin näki paljon asioita, mitä ei ehkä Perikles tai joku muu halunnut muiden näkevän. Uskon että nuo suuret sotapäälliköt liikkuivat ratsain, ja miehet kävelivät heidän perässään. Se tietenkin aiheutti vihaa noissa miehissä, jotka kompuroivat eteenpäin raskaine varusteineen. Ja ehkä tuo Perikles tai joku muu suurista päälliköistä sitten lähti pakoon todellisessa tilanteessa, ja toki ratsumiestä on helppoa seurata. Joten ehkä tuo asia sitten alkoi paljastua, ja nuo Ateenan johtajat alkoivat siten pelätä tutkimuksia, mikä johti siihen, että he päättivät vaientaa epäilijät surmaamalla Sokrateen, jotta muut pelkäisivät näitä suuria jotajia enemmän, ja olisivat hiljaa heidän toimistaan sekä motiiveistaan.

hkimmo.blogspot.fi

Filosofeista ylin: Aristoteles: mies joka hävisi aseiden voimalle eikä filosofisessa väittelyssä (Oikeustapaus missä kirjoitettu teksti paljasti sen, kenelle hän oli vaarallinen)

Filosofeista kunnioitetuin sekä ylhäisin on tietenkin Aristoteles, joka on ikään kuin Sokrateen sekä Platonin synnyttämä hahmo, eräänlainen filosofinen yliminä, joka on uskaltanut irtaantua nomaalien filosofien sekä opettajiensa Platonin sekä Sokrateen asettamista rajoista. Sokrates opetti Aristotelestä postuumisti Platonin muistiin merkitsemien ajatusten kautta, ja ehkä Aristoteles sitten myöhemmin myös esitti hiukan töitään kuuluisan Sokrateen nimiin laitettuina. Mutta Aristoteles on enemmän kuin nämä hänen edeltäjänsä. Suuri lähes astraalinen hahmo, joka ei ole sidottu mihinkään kahden edeltäjänsä tapaan ajatella.

Eli kun verrataan Sokratesta sekä Platonia Aristoteleeseen, niin ensin pitää ottaa eteen Platonin asettama tapa lähestyä asiaa. Platoninen ajattelutapa on sellainen, että hän kuitenkin on valtionsa edustaja, ja jostain syystä Platonin nimestä tulee sana "platta" eli virkamerkki, joka oli varmasti tuolla valtiofilosofien suurella esi-isällä jatkuvasti kädessään, ja ehkä hän pelkäsi kokevansa sokrateen kohtalon. Joidenkin ihmisten mielestä tuo hahmo on oikeastaan koko ajan se sama henkilö, eli ensin on Sokrates, joka on kaiken aikaa ikään kuin honottamassa kaikkea vastaan, sitten on platon, eli tuima valtion puolustaja ja lopulta on kypsä vanhempi mies, joka kuitenkin muisti myös myöntää olevansa heikompi toisia. Eli kun hän lähti maanpakoon Ateenasta, niin hän  tunnusti Ateenan lain olevan yläpuolellaan, mutta samalla hän ilmoittaa ikään kuin, että hänet voitettiin aseiden eikä filosofisen väittelyn voimalla.

Platonin malli toimia oli se, että kaikessa valtio oli edellä muita, ja  kaikessa piti muistaa se, että kaikessa toiminnassa ylinnä oli Ateenan johdon näkemys, ja sitä vastaan ei sopinut puhua tai Ateenan tapaa tehdä päätöksiä ei sopinut  kyseenalaistaa, koska Platonin mielestä kenenkään ei tarvinnut puheidensa takia ottaa myrkkymaljaa huulilleen. Sokrates taas oli puhtaasti periaatteen mies, joka kyllä oli hyvin älykäs sekä tarkka huomioitsija, mutta hänen vikansa on se, että tuo Ateenan suuri filosofi ei jättänyt itse mitään kirjoitettua aineistoa jälkeensä, ja hänen "kohtuus kaikessa"-periaatteensa sai hänet riitaantumaan Ateenan johdon kanssa, mikä sitten sai aikaan sen, että suuri filosofi joutui sitten juomaan myrkkymaljan. Toki tuosta maljasta sen verran, että tuo hänen ylimielinen käytöksensä konvertin edessä sekä ilmeinen halu ikään kuin pilkata noita miehiä saattoi hänet perikatoon.

Sokrateen heikkous: kirjoitettujen tekstien puute sekä ylimielisyys

En tiedä oliko Sokrates kovin varakas, mutta hänen käytöksensä tuossa tilaisuudessa oli hyvin aggressiivista, ja jotkut ottivat tuon asian, että hän ehdotti pientä sakkoa tuosta syytteestä, mikä sitten  koitui hänen kuolemakseen uhmaksi tai halveksunnaksi, ja koska suuri filosofi ei esittänyt kirjallista tuotosta omista töistään, niin se asetti hänet erittäin suureen vaaraan, koska kukaan ei voinut silloin sanoa, mitä Sokrates oli opettanut. Joten ehkä nuo vastaväittäjät sitten alkoivat hyökätä Sokratesta vastaan sanomalla, että tuo mies ei ole tehnyt koskaan mitään.

Ja tietenkin puuttuvat dokumentit hänen ajatuksistaan tukivat noita syyttäjiä, jotka hyökkäsivät hänen ylimielisyyttään vastaan. Se että oraakkeli oli sanonut Sokrateen olevan älykkäin mies päällä maan ei vakuuttanut tuota kollegioa, joka tuomitsi hänet kuolemaan. mutta Sokrateen suurin virhe oli se, että hän ei puolustanut itseään. Hän antoi oppilaansa Platonin tehdä puolustuspuheen, ja se tietenkin lisäsi sitten tuulta syyttäjien purjeisiin. Jos hän olisi puolustanut itseään sekä esittänyt suurta lahjakkuutta tuon tuomioistuimen edessä, niin hänet olisi varmasti päästetty varoituksella, olihan suuren filosofin sanoja totuttu kuuntelemaan hartaasti. Mutta nuori Platon saapui puolustamaan mestariaan, jonka ansiot toki tunnettiin mutta vain kuulopuheiden perusteella. Se että Sokrateelta ei ollut jäänyt yhtään kirjoitusta, johon Platon olisi voinut viitata tekivät Sokrateesta jotain kamalaa. Se teki hänestä valehtelijan, joka piilesleli oppilaidensa takana,eli oliko tuo mies sitten se suuri Sokrates jonka  puhetta oli totuttu kuuntelemaan, vai oliko nuo ppuheet kirjoittanut joku muu.

Platonin heikkous: itsensä kohottaminen

Joku joka ei niistä ollut saanut mitään palkkioita. Eli Sokrateen väitettiin palgioineen oppilaidensa töitä, ja seurauksena oli tietenkin myrkkymaljan nauttiminen tai maanpako. Aristoteleen tapa hoitaa asioitaan oli käytännöllisempi. Eli lopulta hän valitsi maanpaon, koska tuon miehen kuolema ei ketään olisi hyödyttänyt. Tai ainakaan hän ei siitä itse olisi mitään hyötynyt, mutta kuten tiedämme, niin Aristoteles on hyvin astraalinen hahmo. Ja ehkä hän on jonkun muun filosofin taitelijanimi,joka on saattanut olla oikeasti ihmisten silmissä jotain muuta kuin suuri filosofi. Eli hänen näkemyksensä mukaan ihmisen piti myös osata perääntyä sellaisessa tilanteessa, missä hänen vaihtoehtoinaan on joko myrkkymaljan juominen tai maanpako. Samoin Platonin valtiomallissa on yksi heikkous, jonka takia tuolle miehelle naurettiin hiukan päin naamaa.

 Platonin valtion malli

1. Filosofit johtivat valtiota
2. Sotilaat taistelivat valtion puolesta
3. Helootit eli työläiset olivat alinna valtiossa.

Tuossa valtiomallissa Platon kohottaa itsensä kaikkein ylimmäksi päättäjäksi koko valtakunnassa,ja tietenkin sotilaat olivat jostain syystä kakkospaikalla tuossa Platonin suorastaan puhki kuluneessa valtion järjestyksessä. Tuo sotilaiden asettaminen valtion toiseksi ylimmälle tasolle saattaa johtua siitä, että Platon pelkäsi heitä henkensä puolesta. Näet sen ajan sotilaat eivät olleet aivan yhtä mukavia kuin nykypäivän varusmiehet, vaan he saattoivat olla hyvin aggressiivisia sekä uhkaavia, eikä heihin päteneet samat lait kuin muihin ihmisiin. Ja ehkä platon kirjoitti tuon ryhmän kakkosportaalle, koska hänellä sattui olemaan miekka kurkullaan. Mutta tietenkään valtio ei pyörinyt ilman helootteja, joita tarvittiin esimerkiksi viljelmiää sekä muuhun ruuan hankintaan. Se oliko miekkojen sekä keihäiden valmistaminen sotilaiden työtä, vai valmistivatko sotilaat nuo sodassa äärettömän tärkeät välineet itse on jäänyt itseltäni huomiotta.

Aristoteles korjaa nuo heikkoudet, ja kirjoitettu teksti paljasti sen
kenelle tuo mies oli vaarallinen, kun hänelle lähdettiin
ajamaan kuolemantuomiota.

Aristoteles korjaa edeltäjiensä filosofiset heikkoudet sillä, että ei kaikessa tarvitse aina olla eri mieltä noiden valtion johtajien kanssa. Mutta ei filosofia itseään sinne johtajan paikalle tarvitse asettaa, vaan olisi mukavaa joskus puhua asioista aivan olemattomalla eli astraaliseslla tasolla. Eli väittelyssä voidaan käyttää argumentteja tai hahmoja, joita ei kukaan edes unelmissaan ole koskaan asettanut oikeasti itselleen. Kun puhutaan esimerkiksi valtion johtamisesta, niin toki Aristoteles varmasti sanoisi tuon filosofien paikalle jotain muuta, kuin esimerkiksi sen, että hän laittaa itsensä ikään kuin muiden yläpuolelle.

Hän voisi vastata, että "se valtion johtaja voisi olla esimerkiksi Aristoteles, jos te kansalaiset katsotte minut tuohon virkaan kelpaavaksi".  Se minkä tekstin syyttäjä kaivoi tuolta Aristoteleen julkaisuista oli se, mikä johti syytteeseen. Ja tuo syyte sitten tietenkin kirjoitettiin Ateenan lain mukaan, ja kun Aristoteles sitten lähti maanpakoon, niin tuo syyttäjän virhe paljasti sen, että Aristoteles oli jollekin vaarallinen. Eli Sokrateen tapauksesta oppia ottaneena kyseinen filosofi piti hyvin tarkkaa kirjaa puheistaan, jotta hän voisi teksteistään tarkastaa sen, mitä oli tullut sanottua, mikäli joku sitten hyökkää häntä vastaan.

Eli hän ei korottelisi itseään muiden yläpuolelle, mutta samalla tietenkin tuo mies varmasti kuulisi tuomionsa. Toisin kuin Sokrates ei Aristoteles luottaisi koskaan siihen, että mikään jumala päästäisi hänet pälkähästä, jos hän sattuisi joutumaan suuren kollegion eteen. Eikä mikään tietenkään estä häntä pakenmasta kaupungista, ja koska hän oli saanut tuon tuomion, niin silloin oli paras unohtaa tavarat Ateenan sekä lähteä pois tuosta paikasta. Tuolloin Aristoteles olisi asettanut lain itsensä yläpuolelle menettämättä kasvojaan ollenkaan. Aristoteles olisi silloin varmasti saanut anteeksi myös muilta filosofeilta vetoamalla lakiin sekä asetukseen. Eli kun tuo mies ehkä lähti pois Ateenasta lopullisesti, niin toki hänen ei tarvinnut koskaan perua puheitaan, ja koska syyttäjä hänen kirjoituksistaan osoitti valtiopetoksen eli jumalanpilkan, niin suurella Aristoteleksellä oli sitten paljon myytävää, koska tuo seikka, mitä syyttäjä osoitti saattoi paljastaa sen, kenelle tuo teksi oli vaarallista, jolloin nuo muut valtiot voisivat hyödyntää tuota tietoa politiikassaan.

Miten Sokrates neuvoisi nykyaikaisia väittelijöitä?

Kun filosofi väittelee puhdasoppisessa filosofiassa, niin hän ei käytä mitään empiirisiä todistusmenetelmiä. Filosofi pyrkii etsimään totuuden vakuuttamalla muita puheellaan, ja hänen esiintymisensä tuossa tilanteessa on äärimmäisen tärkeää. Joten filosofinen väittely on oikeastaan eräänlainen "rap-battle". Siinä pyritään Väinämöisen tapaan " laulamaan vastustaja eli vastaväittäjä suohon", ja kuten kaikki tietävät, niin mikään väittelijän ulkomuotoon liittyvä asia ei saa vaikuttaa esitykseen. Kun väitellään, niin mitkään Sokrateen pömppövatsaisuudet tai muut asiat eivät itse väittelyyn saaneet vaikuttaa.

Eli kun filosofit väittelevät, niin silloin pitää muistaa pysyä asiassa tai muuten väittely venyy äärettömän pitkäksi. Ja jos esimerkiksi joku Ateenalainen aikoinaan sattui vetoamaan jumaliin, niin ammattifilosofi kysäisi, että kuuluiko joku olympoksen jumalista tuon vastaväittäjän tuttavapiiriin. Ja kun tämä niin innokkaasti esitteli esimerkiksi Zeuksen ajatuksia, niin hän toki sitten tuo myös herra Zeuksen itsensä paikalle, jotta tämä voi sitten kertoa, että ovatko ne hänen omia ajatuksiaan.

Sekä sen että onko olympoksen ylijumala nyt tuon vastaväittäjän läheinen ystävä. Mutta muuten noita empiirisiä todistuksia ei kuitenkaan ole tapana hankkia. Syy tähän on siis se, että tuollainen tekniikka, missä vaaditaan vaikkapa hiukkaskiihdyttimiä on hiukan vaikeaa tuoda paikalle. Ja samoin noiden laitteiden antamat lukemat varmasti ovat hyvin vaikeasti tulkittavia. Joten aikakoneella meidän aikaamme siirretty vanha Sokrates varmasti antaisi vielä sellaisen ohjeen väittelijöille, että "puhukaa niin että minäkin ymmärrän".

Sokrateelle elämä oli ikuista etsintää (Life is a road I wanna keep going)

'

Sokraattiset koulukunnat sekä Sokrates. Tuo filosofeista tunnetuin on myös kaikkein arvoituksellisimpia, koska hän oli keskustelija eikä kirjoittanut juuri mitään. Platon kuvaa tuota miestä erittäin rakastatettavana opettajana, ja kunnioitti häntä todella paljon. Mutta kun mietitään sitä, että onko kaikki Platonin hänestä kirjoittama todella totta vai ei. On näet sellainen ajatus, että Platon laittoi omia ajatuksiaan tai mietelmiään suurena pitämänsä miehen esittämiksi. Tuo tapa tunnetaan sanaleikkinä jota kutsutaan "Wittgensteinin sanomana", eli erittäin yleistä on se, että epävarma opiskelija sanoo omia kirjoituksiaan tai mietteitä toisen tekemiksi, ja siitä on sitten olemassa hiukan hupaisia tapauksia, joissa jonkun tunnetun tutkijan työnä esitetään kokonaisia tietosanakirjasarjoja, vaikka todellisuudessa hän on kirjoittanut vain 45 sivua julkisia kirjoituksia. eli tuo muistaakseni oli joskus opinnäytetyön minimipituus.

Joten termi "Sanoi Wittgenstein" tarkoittaa itse asiassa käänteistä plagointia. Tuota menetelmää käytetään esimerkiksi huumesodassa, kun tunnettujen vankilassa istuneiden jengien johtajien nimissä julkaistaan erilaisia muistelmia, jotka perustuvat todellisuudessa lähinnä FBI:n valvontanauhoihin. Ja tämän tapauksen pohjalta voidaan jollekin vaikkapa Kiinassa vierailevalle vihamiehelle tehdä "käytännön pila", missä hänen nimiinsä avataan blogi, jossa tuon henkilön niissä kirjoitetaan tuon valtion ihmisoikeustilanteesta sekä sen virkamiesten toiminnasta herjaavaan sävyyn. Tuosta voi sitten seurata huumoria sekä hyvää henkeä koko liikematkan ajaksi.

Sokraresta pidetään oikeastaan "kristushahmona", koska hän ei paennut Ateenasta, kun hän sai kuolemantuomion. Syy siihen miksi Sokrates ei lähtenyt karkuun  on jäänyt on jäänyt selvittämättä. Koska hänen vaimonsa oli hyvin äkkipikainen, sekä Sokrates itse oli voimakas persoona, niin hänen avioliittonsa oli hyvin riitaisa, mitä kuitenkin ihmettelen, koska tuon ajan hengen mukaan mies oli talon herra, ja vaimo oli miehensä omaisuutta. Tieto oli Sokrateen mielestä hyvettä, mutta mitä hän tuolla mahtoi tarkoittaa? Se mikä tieto on hyvää ja mikä pahaa ei varmasti ole kuitenkaan kovin helppoa ymmärtää.

Kun puhutaan siitä, että mikä on hyvää ja mikä pahaa, niin kuitenkaan Sokrates ei mieti sitä, että mikä on hyvää Ateenalle ei ehkä ollut hyvää kaikille. Jatkuva tiedonetsintä on Sokrateen mielestä ainoa oikea tapa elää. Kun Sokrates suuressa väittelyssä sanoo, että "jumalat tietävät kaiken", niin vastaja kysyy, että miksi jumalat tietävät kaiken? Sokrates vastaisi, "että siksi että he ovat jumalia". Mutta Sokrates ei kerro, että kenen edustaja vastaväitäjä on. Kuitenkin suuri filosofi kuitenkin kyseenalaistaa sen, että ovatko jumalat aina oikeassa. Eli kukaan Jumalista ei kuitenkaan välttämättä ollut aina oikeassa. Keskiajalla pohdittiin sitä, että voiko jumala luoda sellaisia kiviä, että hän ei niitä jaksaisi nostaa? Sokratesta moitittiin siitä, että hän turmeli Ateenan nuorisoa, koska sai heidät harrastamaan filosofiaa.

Tuota asiaa pidetään sellaisena, että se ikään kuin turmelee vieläkin esimerkiksi sotilaiden sekä muiden uniformumiesten aivoja, kun he alkavat sitten miettiä saamiaan käskyjä sekä niiden oikeutuksen. Ja Sokrateen pääsyyte käsitti myös käsitteen, että Sokrates ei kunnioittanut valtion jumalia, ja tuo saattoi tarkoittaa sitä, että hän ei soveliaasti kumartanut Ateenan johtoa. Joten kyseessä sattui olemaan ehkä proskriptio, jossa tuo suuri mies asetettiin ikään kuin kärsimään, jotta muut ymmärtäisivät, että Ateenan johdolle ei sanottu pahasti. Eli Sokratesta vihattiin esimerkiksi siksi, että hän ikään kuin vaati Ateenan johdolta kohtuutta kaikessa. Syy miksi tuo filosofi sitten otti myrkkymaljan saattoi olla näyte siitä, että vanha ja väsynyt Sokrates halusi näyttää muille, mitä laissa oleva melkein vitsinä pidetty pykälä saattoi aiheuttaa, ja toki Sokrateella oli nimeä ja mainetta, joten saattoi olla niin, että joku hänelle hyvin tärkeä ihminen oli saatettu tuomita kuolemaan tuollaisen laintulkinnan takia. Eli hän saattoi olla oman aikansa aktivisti, joka sitten halusi osoittaa kuolemallaan, että tuota lakia tuli muuttaa.

Teksti löytyy myös täältä http://charelesfort.blogspot.fi