Kaupunki murhan varjossa, eli mikä oli motiivi Bodomin murhiin?

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html

Salaseurat sekä niiden vaikutus yhteiskuntaan, eli mikä saa ihmiset kertomaan niistä mitä uskomattomimpia juttuja?

Salaseurat eli salaiset yhteisöt kiihottavat ihmisten mielikuvitusta, ja niistä kerrotaan mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Yksi mielenkiintoisimmista on väite siitä, että esimerkiksi vapaamuurarit tai siitä eronnut “Illuminati” eli “valaistuneet” ovat olleet esimerkiksi Ranskan vallankumouksen takana esimerkiksi ja että ihmiset toimivat noiden miesten kirjoittamien lehtijuttujen yllyttäminä, kun kansalliskonvertin joukot kaatoivat Bourbon-suvun vallan Ranskassa  1700-luvun lopulla Suuren vallankumouksen aikana.  

Oli tuo tarina totta tai keksittyä, niin kuitenkin salaseurat syyllistyivät tuolloin poliittisiin murhiin, ja nykyäänkin esimerkiksi Mafia eli La Cosa Nostra on syyllistynyt useisiin murhiin periessään kuuluisaa “suojelurahaa” ihmisiltä. Salaseuroja on nykyäänkin monenlaisia, eli on globaaleja toimijoita kuten “Bilderberg-ryhmä”, joka on nimellisesti foorumi, missä suuryritysten johtajat sekä poliittinen eliitti kohtaavat toisensa. Se mikä on tuon ryhmän todellinen tarkoitus, on kuitenkin jäänyt hiukan arvoitukseksi, koska puhutaan, että noissa kokouksissa tehdään myös erilaisia poliittisia sekä taloudellisia lehmänkauppoja.

Kuitenkin on olemassa lukuisia “herrakerhoja”, joiden toiminta ei aivan niin globaalia ole, kuin mitä tällaisen maailmanlaajuisesti toimivan keskustelufoorumin vaikutuspiiri on. Näitä ei ehkä globaaleja mutta kuitenkin monien ihmisten elämään vaikuttavia salaseuroja on esimerkiksi eräiden kunnallis- tai valtion tason politiikassa toimineiden henkilöiden ympärillä olevat niin sanotut “saunakerhot”, joista tunnetuin tietenkin on Kekkosen saunakerho, mihin kuului aikoinaan poliittinen eliitti sekä talouselämän johtajia kuten Valmetin ja Wärtsilän sekä maamme oloissa muiden suurten toimijoiden edustajia.

Se tietenkin on saanut ihmiset epäilemään kähmintää, kun noissa kerhoissa tapahtuneista asioista ei ole saanut koskaan puhua mitään. Ja se sitten on saanut ihmiset epäilemään esimerkiksi sisäpiirin kauppoja, eli sitä että tietoja tulevista osakeanneista on vuodettu yksittäisille toimijoille ennen niiden virallista julkistamispäivää. Samoin tietoja kunnallisista rakennus- ja muiden sopimusten hinnoista on saattanut päätyä noiden yhtiöiden kilpailijoiden tietoon, jotta he voivat sitten säätää tarjouksiaan niin, että heillä on alempi hintapyyntö kuin heidän kilpailijoillaan on.

Tuolloin voi joku yhtiö sitten tehdä loistavia voittoja saadessaan salaista tietoa noiden sopimusten sisällöstä, jotta he voivat sitten säätää omia tarjouksiaan esimerkiksi kunnallisesta rakennusurakoista sekä siivouspalveluista. Kuitenkin pitää aina muistaa, että salaseurat kyllä varmasti hyödyttävät jotenkin jäseniään, koska he haluavat niissä olla. Ja samalla voidaan kysyä suoraan, että mikä syy jollain järjestöllä on salata jäsenluettonsa sekä kokoontua massiivisten turvatoimien vallitessa, jos sillä tai sen jäsenillä ei mitään salattavaa ole?

Kai sen jäsenet sitten muitakin syitä salattuihin tapaamisiin keksivät kuin kahvihetki vanhojen tuttavien kesken. Ja lopuksi voidaan sanoa, että noiden järjestöjen jäsentä voi kuka vain  esittää. Se että niillä ei mitään virallista henkilökorttia ole, saattaa aiheuttaa sen, että joku voi esiintyä tuollaisen järjestön jäsenenä, ja värvätä ihmisiä vaikka Mafiaan, kuten  Tuolloin liian herkkäuskoinen ihminen  voidaan houkutella vaikka millaisen rikollisjärjestön jäseneksi, mikä saattaa viedä hänet erittäin pahoihin vaikeuksiin sekä saattaa tuon henkilön  rikoksen poluille, ja jos kyseessä on organisoitu rikollisuus, niin silloin seuraukset ovat hyvin vakavat.

Onko vaikeneminen helpompaa kuin asioiden myöntäminen? Kas siinä vasta on pulma, josta voidaan keskustella hyvin vakavasti

Miksi kirjoitan paljon Venäjästä, on kysymys mihin jotkut lähipiirini jäsenet ovat välillä halunneet vastauksen? Syy siihen on se, että Venäjää koskevaa tietoa saa melko helposti Internetistä sekä se, että aina en viitsi kirjoittaa natseista. Ja maidemme suhteet sodan jälkeen ovat melko hyvin dokumentoitu median toimesta, joten niistä asioista sekä suomettumisesta ja poliittisesta pysähtyneisyyden ajasta saa helposti tietoa myös Internetistä sekä tavallisista kirjastoista. Eli tuon ajan mediasta voidaan helposti havaita sen ajan  mediassa työskennelleiden ihmisten asenne Neuvostoliittoa kohtaan.  Samoin Venäjän ja Neuvostoliiton toimista on tehty oikeita tutkimuksia, ja niitä sitten voidaan kommentoida melko turvallisesti, koska esimerkiksi Katynin tekijät ovat tiedossa, ja he ovat kaikki kuolleet. Sen takia ei ole pelkoa siitä, että kukaan tulee kostamaan yhtään mitään. Ilman kritiikkiä ei ole keskustelua, ja siksi tässä tällaisista asioista kirjottelen.

Se että NSA:ta  syytetään jostain asioista kuten salakuuntelusta, niin se saattaa kuitenkin olla niin, että tällaista toimintaa harrastetaan myös muissa maissa, kuten Kiinassa sekä Venäjällä, ja itse olen miettinyt, että kuinka paljon esimerkiksi BND tai Ranskan tiedustelu DGSE harjoittavat tuollaista teletietojen keräämistä. Nämä USA ja Venäjä sentään myöntävät tuon toiminnan, mutta myöntääkö Ranskan tai saksan tiedustelu harjoittavansa samantyyppistä urkintaa kuin NSA? Ja tekeekö se että urkintaa ei myönnetä siitä olematonta? Eli NSA ei ole maailman ainoa elektronista tiedustelua harjoittava virasto, ja urkinta on kuitenkin pikkujuttu verrattuna  esimerkiksi pommi-attentaatteihin.  Kuitenkin Ranska on upottanut esimerkiksi Greenpeacen Rainbow warrior-aluksen, ja tuolloin ei mitään mielenilmauksia näkynyt. Ja kysyykö kukaan muukaan viranomainen maailmassa mitään lupaa yhtään mihinkään telekuunteluoperaatioon, mitä he tekevät?

Sekin olisi mukava tietää, jotta saadaan se oikea kuva tiedon keräämisestä. Mutta palataan taas sitten Venäjän kysymykseen. Venäjä on paljon pinnalla nykyään mediassa, ja siksi sen tilanteesta on hyvä kirjoitella, kun lähteitä löytyy tarpeeksi. Ja tietenkin nuo Stalinin miesten rikokset ovat asioita, joiden kommentoiminen ei häiritse ainakaan nykyisiä oikeudenkäyntejä. Kuitenkin se että myös virallinen lehdistö suhtautuu nykyään Venäjään onneksi  kriittisemmin kuin ennen.

Maassamme on kuitenkin sellainen perinne , että Venäjää koskevaa tietoa ei saa kommentoida. Kuitenkin tuota maata esitetään jonain aggressiivisena supervaltana, jota käytetään hyväksi silloin, kun puolustusvoimat alkavat sitten kutsua miehiä kertaamaan, koska he sillä tavoin oppivat mitä herran pelko oikeasti tarkoittaa. Joten tämän kannan kautta voidaan todeta, että Venäjä on varmasti pelastanut monta maailman johtajaa, koska sen aiheuttama pelko on saanut johtajat kutsumaan miehet aseisiin, jolloin ovat tutkimukset heidän toimistaan jääneet sitten vähän vähemmälle.

Tuon takia se, että Venäjä on naapurimme on ainakin ennen aiheuttanut sen, että esimerkiksi Kekkonen on jäänyt vaille vastustajaa vaaleissa, koska häntä pidettiin itsenäisyyden takuumiehenä hyvien Neuvostojohtajiin kuten Nikita Hrutstseviin sekä Leonid Brezhneviin ja tietenkin Viktor Vladimiroviin  somimiensa  henkilökohtaisten suhteiden takia. Tuota seikkaa sitten korostettiin tuolloin avoimesti mediassa.

Eli tämä ei ole mikään valtiosalaisuus, että Kekkonen hallitsi maatamme vähän niin kuin Neuvostoliiton kortilla, ja aina välillä mietin, että myikö tuolloin Kekkonen tai maamme esikunta esimerkiksi länsimaisia aseita Neuvostoliittoon? Se tietenkin jää vain arvailun varaan, koska tuon ajan sotilaallisia päätöksiä tehneet henkilöt eivät ole enää elossa. Tuon ajan salailu kuitenkin herättää ihmisten mielenkiintoa sekä ruokkii mielikuvitusta erilaisilla teorioilla, jotka joidenkin mielestä varmasti ovat pelkkää ajanhukkaa.

Kuitenkin voidaan sanoa, että noista ajoista kerrotaan erilaisia tarinoita varmaan yhtä paljon kuin Toisen Maailmansodan ajoista, mutta jos tuollaista puolustus- tai aseteknologiaa koskevaa kauppaa on käyty, niin nuo asiakirjat on varmaan joko hävitetty tai myyty tavara on merkitty romuksi, jotta noista asioista ei olisi koskaan kukaan mitään saanut tietää. Enkä usko että Presidentti Kekkonen niitä ainakaan julkisesti olisi hyväksynyt, jos niitä joku olisi sitten levitellyt julkisuudessa. Näet tuolloin oli myös vallalla “poliittinen dementia”, mikä tarkoitti sitä, että jos joku myi länsimaisia aseita tai kieltolistalla olevaa elektroniikkaa itäblokin maihin, niin hän siitä varmasti itse sai vastata, jos sattui kiinni jäämään. Sama koskee myös SUPO:n väitettyä salakuuntelua.

Mitään todisteita siitä että Suojelupoliisi olisi tuolloin 1970 ja -80 luvuilla salakuunnellut ketään ei ole, mutta kuitenkin tuosta asiasta kiertää mitä mielenkiintoisempia huhuja, joista osa varmasti on valetta, tai sitten salakuuntelua on harjoittanut kolmas osapuoli, jota ei koskaan olla varmennettu. Eli tuolloin puhuttiin salaperäisistä “ylimääräisistä johdoista” jossain puhelinkeskuksissa, ja siitä että jostain puhelinkaapista löytyneeseen radiopuhelimeen olisi kytketty  puhelinkaapeleita, mutta silloin asiaa ei juurikaan käsitelty. Mutta tuo toimija on voinut olla esimerkiksi Stasi tai joku yksityisetsivä, joka oli mennyt hiukan liian pitkälle. Tapaus kuitenkin unohtui, ja tuolloin kauan sitten SUPO:a epäiltiin hyvin yleisesti salakuuntelusta, vaikka sen johto kielsi asian.

Kuitenkin saattaa olla niin, että nuo salakuuntelua käsittelevät raportit kirjoitettiin käsin, jotta toimiston kirjoituskoneiden nauhoihin ei olisi jäänyt merkkejä, ja nuo kynällä tehdyt poltettiin sitten käsittelyn jälkeen, jotta tuosta operaatiosta ei olisi jäänyt mitään jälkiä. Mutta tuosta toiminnasta ei ole mitään muuta todistetta kuin joukko huhuja. Eikä ole mitään todisteita, että Kekkonen olisi SUPO:n aikaan käyttänyt tuota organisaatiota oman valtansa pönkittämiseen. Eli hänen valtansa perustui kaiken käsityksen mukaan 1930-luvun asiakirjoihin, tai sitten hän saattoi toki pyytää KGB:n kenraali Vladimirovilta salakuuntelua, joka koskee hänen poliittisia vastustajiaan, mutta se onko näin tehty jää historian hämärään.

Miksi Väinö Tanner vastusti puolustusbudjetin kasvattamista?

Väinö Tanner
!881-1966
Kuva I

Miksi puolustusbudjetti oli niin pieni 1930-luvulla
,

Kun tarkastellaan Väinö Tannerin (1881-1966)  poliittista linjaa 1930-luvulla, niin täytyy muistaa se, että hän vastusti puolustusbudjetin kasvattamista melkein johdonmukaisesti vuoteen 1938 asti. Tämä saattoi osittain vaikuttaa siihen, että Suomella oli Talvisodan alussa erittäin huonot varusteet verrattuna siihen, mitä ne olisivat voineet olla. Mannerheim oli pyytänyt lisää rahaa aseisiin, mutta Tanner sekä Ryti halusivat sijoittaa ylijäämäisestä budjetista suuren osan ns. vakuusrahastoon, jolla tasattaisiin sitten valtion taloutta laman sattuessa, ja virallisesti Tanner kertoi syyksi sen, että hän halusi tehdä valtion, missä tavallinen ihminen voisi myös elää. Mutta oliko se todellinen syy tuohon päätökseen, mikä oli johtaa Suomen tuhoon vuonna 1939?

Se että Tanner halusi tuolloin 1930-luvulla vähentää puolustusbudjetin suuruutta saattoi olla seurausta armeijan sisäpoliittisen vallan kasvusta, mikä teki osasta sen ajan ihmisistä ikään kuin yhteiskunnalliseen toimintaan kelpaamattomia. Kun puhutaan Tannerin omasta puolueesta Sosiaalidemokraateista, niin tuon puolueen jäseniä ei huolittu Suojeluskuntaan tai Lotta Svärdiin ennen vuotta 1940.

Ja puolustusvoimat olivat todella mittava vaikuttaja yhteiskunnassa nimenomaan noiden aseellisten maanpuolustusjärjestöjen kautta, mutta toki pääesikunta käytti myös muodollista valtaa muuhunkin kuon vain omiin virkoihinsa. Eli poliisien piti tietenkin olla vähintään reservin aliupseereita, ja tuo tapa on poistunut virantäyttömenettelystä vasta viime vuosina. Tuo tapa antoi puolustusvoimien upseeristolle mahdollisuuden erottaa poliiseja viroistaan. Mutta kun puhutaan esimerkiksi 1930-luvun Lapuan liikkeestä, missä oli jäseninä myös korkeita upseereita kuten kenraali Wallenius, niin puhutaan todella vaarallisesta tilanteesta, missä ihmisten oikeusturva vaarantui todella pahasti.

Armeijan politisoituminen sekä kytkös Lapuan liikkeeseen

Ja Mäntsälän kapina sitten synnytti pelob siitä, että mitä jos tuo sinänsä merkityksetön teko olisi vetänyt armeijan mukaansa. Tai huomattavan suuri osa miehistöstä ja upseereista olisi liittynyt Walleniuksen johtamiin kapinallisiin. Silloin edessä olisi ollut uusi sisällissota, ja tuolloin tuota vallankaappausta pelättiin oikeasti, koska yhteiskunta oli kahtia jakautunut, ja muistoissa olivat vielä veljessodan veriteot, sekä Lapuan liikkeen aiheuttama pelko ihmisten mielessä. Eli kyyditysten aiheuttama pelko oli silloin todellisuutta, ja silloin puhuttiin tietenkin siitä, että noissa tapauksissa oli jopa ihmisiä tapettu. Se oliko tuo vain kommunistien propagandaa on jäänyt selvittämättä. Toki on totta, että yksi kyyditetyistä kuoli, mutta oliko teko tahallinen on jäänyt selvittämättä, samoin sitä ei olla selvitetty, että oliko muita kyyditettäviä ehkä ammuttu. Ainakaan kukaan ole selvittänyt, mutta itse olen sitä mieltä, että jos joku suojeluskuntalainen oli käyttänyt asettaan kyyditettävää vastaan, niin hän ei tätä ehkä olisi kertonut kenellekään.


Ja tuolloin ei kyydityksistä tiedetty muuta, kuin että auto kävi yöllä noutamassa henkilön, joka ei suojeluskuntalaisia miellyttänyt, matkalle kohti itärajaa. Ja tuo vaatimus aliupseerin arvosta poliisitointa hoitavalla henkilöllä tietenkin vähensi luottamusta viranomaisiin myös väkivaltarikosten tapauksessa. Se oliko poliisi oikeasti puolueellinen on tulkinnanvaraista, mutta tuolloin kommunistien propagandakoneisto tietenkin väitti, että näin on. Samoin pirtukauppiaat sekä muut rikolliset esiintyivät estoitta suojeluskuntien tai Lapuan liikkeen nimissä. Noin sitten saattoi esimerkiksi kyyditysten taustalta löytyä myös esimerkiksi pirtuvelkoja, vaikka noita tekoja sitten esitettiin poliittisina. Mutta Tannerin ajatus puolustusmäärärahojen pitämisestä alhaisella tasolla saattoi johtua siitä, että hän ajatteli armeijan ehkä hiukan puutteellisten varusteiden pitävän Mannerheimin tai suojeluskunnat aisoissa.

Oliko vakausrahaston varat tarkoitettu alun perin aseiden hankintaan?

Toisaalta hän saattoi ajatella kriisirahastoa käytettävän puolustuskaluston hankkimiseen, mutta yhteiskuntarauhaa ajatellen Tanner saattoi miettiä mahdollisuutta tuon puolustusvoimien materiaalihankintoihin kanavoimalla tarvittavat rahat tuon rahaston kautta niin, että ensin Mannerheim olisi erottanut lapuan liikkeen miehet armeijasta, ja tuota rahastoa sitten olisi kartutettu, jotta olisi voitu hankkia enemmän uusia aseita sekä niiden valmistamiseen tarvittavia lisenssejä sekä työstökoneita, jotta Suomi olisi saattanut saada jopa uusia Heinkel 100 hävittäjiä ja sukellusveneitä käyttöönsä sekä valmistusoikeudet tuohon kalustoon. Mutta sitten kävi vain niin surullisesti, että nuo hankinnat olivat tekemättä vielä vuonna 1939.

Pilottiveneet oli jo valmistettu, mutta kommunisteja epäiltiin vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi, joten nuo tärkeät välineet eivät olleet vielä valmiita linjoille, koska tuotantoyksiköissä työskenteli paljon SKP:n kannattajia. Tuo liika varovaisuus sitten aiheutti sen, että Suomi kävi sitten sotaan paljon huonommilla varusteilla kuin olisi voinut, mutta oliko tuo Tannerin ajatusmaailma oikeasti,sitä emme koskaan saa tietää. Mutta kuten tiedämme, niin 1930-luvun yhteiskunta oli paljon politisoituneempi, kuin nykyään. Se tarkoittaa sitä, että silloin asioihin otettiin paljon kiihkeämpi kanta kuin nykyään, sekä ihmisten sivistystaso oli melko alhainen, joten saattoi olla niin, että tuolloin kansaa oli helpompi johdatella ääriliikkeiden jäseniksi kuin nykyään,

Oliko Tanner "Moskovan mies"

Tai ehkä Tanner oli ajattelematon sekä kyvytön huomaamaan maailmanpoliittisen tilanteen muuttumista, sekä Neuvostoliiton hyökkäyksen mahdollisuutta. Tai ehkä hän myi Suomea Neuvostoliittolle, kukapa näistä asioista oikeasti mitään tietää, ja uskon että jos Tanner oli salaa "moskovan mies", niin silloin asia on varmasti pyyhitty pois arkistoista. Ja tuo Tannerin lyhyt vankeusaika vuosina 1946-1948 kertovat siitä, että tuo politiikan suuri tekijä ehkä oli tehnyt sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. näet vaikka Ryti pääsi vankeudesta pois heikon terveyden takia, niin Tannerin terveys ei  kuitenkaan ollut huono. Joten oliko tuo vain Neuvostoliiton keksimä keino parantaa tuon poliitisen ystävän uskottavuutta?

Ja olisiko niin että Tannerin  toiminta yöpakkashallitusten aikaan 1957 saattoi olla vain KGB:n keksimä propaganda temppu, jolla tuon poliittisen johtajan suosiota kasvatettiin. Näet Tanner kuului noihin miehiin, jotka laitettiin silloin aikoinaan vankeuteen "Artikla 13:sta mukaan määrätyssä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, jossa maamme hallitus saatettiin Neuvostoliiton käskystä syytteeseen sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Syytettä ajoi silloin Kekkonen, mutta käskyn oli antanut Valvontakomissio. joten oliko tuo syyte silloin vain keino saada noille miehille bonuspisteitä tulevaa poliittista uraa ajatellen. Ja tuo syyte Artikla 13.ta pohjalta oli varmasti hyvää nostetta ainakin Tannerin poliittista uraa ajatellen.

Mutta tuo tietenkin on vain pohdintaa. Kuitenkin itseäni kiinnostaa se, miksi Zdanov halusi niin kovasti nimen omaan Tannerille syytettä sekä tuomiota, joka kuitenkin oli hyvin lyhyt. Tuo Zdanovin tahto tuli selväksi, kun oikeus ensin vapautti Tannerin, mutta sitten Zdanovin käskystä hänet pidätettiin uudelleen. Hän joutui istumaan puolet viiden ja puolen vuoden tuomiostaan, mikä toki on maan tapa, mutta kuitenkin tuomion lyhyys saa varmasti aikaan mielenkiintoa tuota asiaa kohtaan. Monet tunsivat vähintään epäluuloa Tanneria kohtaan, ja ehkä joku sitten päätti suojella tuota entistä ministeriä sulkemalla hänet vankilaan. Mutta ehkä tämä asia jää kuitenkin historian hämärään, ja totuus saattoi palaa jossain Moskovalaisessa jätteenpolttamossa viimeistään Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin.

Teksti löytyy myös täältä: http://charelesfort.blogspot.fi