Eläinrääkkäys on portti ihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lopulta tulee raja vastaan

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Eläinrääkkäys sekä eläimiin kohdistuva julmuus ovat asioita, joita voidaan pitää todella vakavana. Nimittäin jos ihminen pahoinpitelee luontokappaleita ilman mitään näkyvää syytä, koska se kertoo siitä, että henkilön kyky kokea empatiaa on alentunut. Mikäli ihminen hankkii eläimiä vain vahingoittaakseen tai satuttaakseen niitä, niin silloin ollaan menossa hyvin vakavalla tiellä, mikä saattaa aiheuttaa myöhemmin väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan. Jos ihminen tekee huvikseen pahaa eläimille, niin on suuri riski, että hän siirtää tuon käytösmallin ihmisiin.


Mikäli  joku henkilö esimerkiksi eläinten pitämistä koskevan luvan epäämisen vaikka eläinrääkkäyksen jälkeen hakee vaikkapa adoptiolasta, niin silloin olisi paras lähteä hakemaan psykiatria paikalle. Tuollainen henkilö on kerran astunut kohti äärimmäisiä rikoksia kuten sarjamurhia, ja siksi on parempi jos tuohon toimintaan saadaan sitten piste sitä kautta, että henkilö lähetetään tuolloin hakemaan apua esimerkiksi Niuvanniemestä, koska hänen kohdallaan on alentunut mahdollisuus tehdä pahaa lapsille.


Jos ajatellaan esimerkiksi tunnettuja sarjamurhaajia, niin silloin pitää muistaa se, että esimerkiksi heidän toimintansa alkaa yleensä sillä, että he surmaavat eläimiä huvikseen. Yleensä tuollainen mielenvikainen ihminen kuvittelee olevansa jotenkin miellyttävä, mutta sen millainen hän oikeasti on varmasti jossain vaiheessa myös muut havaitsevat. Eli tällaisesta ihmisestä tulee usein miellyttävä ensivaikutelma, mutta sitten alkaa varmasti mieli muuttua, kun hän esittää esimerkiksi muiden tekemiä töitä ominaan.


Samoin hän saattaa tulla auttamaan vaikkapa talon töissä, mutta sitten käy niin, että päälle tulee solmio ja suorat housut, joten niitä luvattuja töitä ei sitten tehdäkään. Ainakaan tuon henkilön toimesta, vaikka hän niin väittääkin. Perheväkivalta päättyy usein siihen, että joku viedään vankilaan tai hautaan, koska päästessään täyteen mittaansa tuollainen ihminen ei tekojaan lopeta, vaan jatkaa niitä loppuun asti. Eli jos suhteen alussa kohtaa väkivaltaa, mikä johtuu vaikkapa likaisista astioista tai petaamatta jääneestä sängystä, niin silloin tuo väkivalta ei ainakaan lopu suhteen edetessä.


Kun ihminen lähtee väkivallan tielle, mikä kohdistuu esimerkiksi aviopuolisoon, niin silloin hänen suhteensa rakkauteen sekä avioliittoon on jotenkin kieroutunut. Hän saattaa uhkailla puolisoaan itsemurhalla, jos tämä lähtee. Mutta sitten taas nyrkit kohoavat, kun toinen ei tuota tekijää miellytä. Ja silloin ei muu auta kuin hakea oikeaa apua, eli psykiatri osaa noissa tapauksissa parhaiten neuvoa mitä pitää tehdä. Kuitenkin joissakin tapauksissa esimerkiksi aviopuolison asema on niin dominoiva, että hän kykenee pitämään toisen ihmisen otteessaan.


Kun ajatellaan kotona olevaa helvettiä, niin silloin tällöin mieleeni tulee tapauksia, joissa antelias sekä hyvä ihminen on joutunut esimerkiksi oman lapsensa surmaamaksi. Tällaiset teot eivät mitään kovin mukavia asioita ole, mutta sitten mieleen tulee sellainen asia, että onko tuolloin kotona oikeasti asiat niin kauhean hyvin, kuin mitä halutaan uskoa. Nimittäin esimerkiksi jos tuollainen henkirikos tapahtuu, niin silloin tutkijan pitää kysyä se, että käyttikö tuo lapsi noita rahoja yhtään mihinkään? Eli onko ne annettu vain näytiksi, jotta muut pitäisivät perhettä upeana? Ja jos sitten rahaa on hävinnyt, niin seurauksena on pahoinpitely, tai jotain muuta kamalaa.


Tässä sitten netistä etsin tietoja tällaisesta tapauksesta, ja eteen tuli juttu “kirves kalesta”, joka vaikutti aikoinaan Raumalla. Tuo mies surmasi erään hyvin anteliaan sekä hänelle hyvän myllärin, ja kaksi muuta ihmistä myöhemmin. Mutta oliko tuo raha niin pyyteettömästi annettua kuin miltä näyttää? Vai oliko kyse esimerkiksi seksuaalisesta kanssakäymisestä maksettu palkkio tai sitten joku muu asia, jota peiteltiin anteliaalla rahanjaolla. Vai miksi tuo mies tappoi kyseisen henkilön, oman isänsä sekä jonkun muun ihmisen?


Sama tietenkin koskee lähes kaikkia vastaavia tapauksia, missä lapsi on surmannut esimerkiksi kaverinsa tai lähisukulaisensa. Mutta mikä herättää sitten niin paljon vihaa lapsessa, että hän murhaa vanhempansa. Yksi asia tietenkin on selvä. Eli jos lasta nöyryytetään tarpeeksi, niin silloin saattaa käydä niin, että vihaa kerääntyy tarpeeksi, ja yksi parhaista tavoista on tietenkin surmata lapsen lemmikki.


Myös se että vanhemmat ikään kuin antavat kaikkien muiden mennä oman lapsensa ohi varmaan aiheuttaa jonkin verran vihaa sekä inhoa. Sitten lopulta käy niin, että ihminen lyö takaisin. Yleensä väkivalta johtuu siitä, että mikään ei muille riitä. Tuolloin saattaa perheessä ollut käynyt niin, että vanhemmat sisarukset ovat myös jakaneet “oikeutta”, ja pahoinpidelleet yhtä perheenjäsenistä eli nuorempaa sisarusta.


Silloin lopulta tulee seinä vastaan. Jos ihmistä nöyryytetään jatkuvasti, mutta sitten hän kerran lyö takaisin, niin silloin ikään kuin kupla puhkeaa. Seuraukset voivat tuolloin olla todella kauheat, nimittäin usein alistettua ihmistä on pidetty otteessa pelon avulla. Ja kun sitten tämä uhri huomaa, että hän pärjää alistajalle, joka on häntä nöyryyttänyt, niin silloin seuraa varmasti hyvin ikäviä asioita tuolle henkilölle. Alla kaksi linkkiä, jotka vievät tähän synkkään aiheeseen

https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=1&t=5914

https://www.youtube.com/watch?v=_eQ0LHf7r1M

Miksi jotkut opiskelijat joutuvat osallistumaan toimintaan, mikä sotii heidän vakaumustaan vastaan? (Jotta he tuntevat miltä tuntuu toimia omaa tahtoaan tai identiteettiään vastaan)

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1832640333433715&id=881002288597529

Kimmo Huosionmaa

Yllä on artikkeli, missä kysytään, miksi sukupuolen tutkimuksen opiskelijat joutuivat osallistumaan mielenosoitukseen mahdollisesti vastoin tahtoaan? Syy tähän lienee se, että sukupuoli-identiteetti on melko arka asia, josta tuskin vielä nykyäänkään uskalletaan keskustella vapautuneesti. Tähän mielenosoitukseen pakolaisten palauttamista vastaan oli siis osallistuttava ilman, että opiskelijan tahtoa kysyttiin. 

Syy tähän lienee se, että kurssin vastuu-opettajat halusivat, että heidän opiskelijansa joutuivat tekemään sellaista asiaa julkisesti, mikä ei ollut välttämättä heidän vakaumuksensa mukaista. Tämä mahdollisesti oman henkilökohtaisen vakaumuksen vastainen toiminta on hieman samanlaista, kuin tilanne missä henkilö joutuu toimimaan ehkä julkisesti oman seksuaalisen tai sukupuolisen identiteettinsä vastaisesti. Sukupuolen tutkija joutuu toimimaan hyvin aran asian kanssa, ja siksi on hyvä, että he joskus joutuvat käymään vähän sellaistakin läpi, mikä ei ole heidän oman vakaumuksensa mukaista tai muuten heistä itsestään kiusallista. On ikävää, kun jotkut näkevät erityisesti sukupuolivähemmistöt kohteina, joille on kiva käydä soittamassa poskea ja näyttämässä kuinka kovia sitten osataan olla. Eli ehkä tämän takia ei opiskelijoiden tahtoa kysytty, kun he lähtivät osoittamaan mieltä.

Sukupuoli-asioista voidaan keskustella muuten ilman sen suurempia raivokohtauksia tai väkivallalla uhkaamista, joten varmaan tällainen asia sitten on herättänyt huomiota. Kun jostain seksuaalisesta vähemmistöstä kirjoitetaan tai puhutaan, niin joskus aina olen huomannut sen, että jos joku on vähän toista mieltä, kuin valta-virtaa seuraavat ihmiset, niin silloin on edessä tekstejä, joissa sitten esitellään väkivaltaa ratkaisuksi kaikkeen. Eli niissä sitten kaikki erilaiset opetetaan pesäpallomailoilla sekä kivääreillä olemaan samaa mieltä kuin nämä suuret mielipiteen muokkaajat, joiden mielestä kaikkien pitää olla samaa mieltä kuin he itse. 

Eli osa ihmisistä herättelee sellaisia harhaluuloja, että esimerkiksi kaikki seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt olisivat oikeasti samanlaisia. Tai heidän suuntautumisensa oman identiteettinsä suhteen olisi täysin samanlaista. Ja kuten olemme monesti huomanneet, niin myös vähemmistöihin kuuluvat miehet sekä naiset ovat joskus aivan yhtä “järkeviä” kuin niin sanotut valtaväestöön kuuluvat ihmiset ovat. 

Kun ajatellaan esimerkiksi sukupuoli-identiteettiä, niin tietenkin yhteiskunta muovaa sitä, mikä on oma roolimme yhteiskunnassa riippumatta siitä, mihin ruumiiseen olemme syntyneet. Ja tässä sitten hiukan muistelen, että jos sukupuoli-identiteettimme on oikeastaan se mikä me olemme, niin tietenkin on olemassa vähintään neljä sukupuolta. Perinteinen mies- ja naissukupuoli ovat ne mitkä näkyvät päälle. Sitten tulee vielä transsukupuolisuus suuntaan tai toiseen. 

Transsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilö on joko nainen miehen ruumiissa tai päinvastoin mies naisen ruumiissa.  Siihen kuuluu jossain tapauksissa leikkaus, missä sukuelimet muutetaan kirurgisesti toisen sukupuolen vastaaviksi elimiksi, ja tämä muuten sekoitetaan transvestismin. Transvestiitti tarkoittaa henkilöä, joka haluaa pukeutua vastakkaisen sukupuolen asuihin kun hän on intiimisti toisen kanssa. Eli transvestismiin ei juurikaan kuulu halua “sukupuolen korjausleikkaukseen”, kuten asia kauniisti ilmaistaan. 

Kuitenkin kun puhutaan sukupuoli-identiteetistä sekä sukupuolisesta suuntautumisesta, niin silloin tällöin joku kertoo että ainoat seksuaaliset vähemmistöt ovat homoseksuaalit, mikä ei muuten oikeastaan pidä paikkaansa. On olemassa paljon muitakin asioita, jotka saattavat tuntua ihmisistä “hieman erikoisilta”, ja jos oikein tarkkaan ajatellaan, niin nämä asiat voivat olla hyvin kiusallisia myös niille, jotka ovat periaatteessa heteroseksuaaleja. Vai onko joku ehkä kysynyt  puolisoltaan, että miten olisi esimerkiksi käsiraudat sängyssä, tai ehkä rakastelu hississä tai voisiko toinen pukeutua pehmoleluksi? Nämä asiat sitten voivat olla hyvin kiusallisia niille, joilla on näitä taipumuksia. 

Kun keskustellaan siitä, miksi jostain ihmisestä tulee huonosti käyttäytyvä punkkari, niin mitä itse ajattelet siitä, että et saisi koskaan mitään kiitosta tai positiivista palautetta yhtään mistään mitä teet? Kauanko viitsisit edes yrittää käyttäytyä hyvin, kun tuloksena on aina huutoa sekä tuomitsevia silmäyksiä? Jos ei kukaan muuta kuin anna negatiivista palautetta, niin silloin kyllä ihminen jossain vaiheessa muuttuu sellaiseksi, että hän ei edes enää yritä käyttäytyä normien mukaan.  

Tässä vain sitten tarkoitin näitä yleisimpiä asioita. Ja kun palataan sukupuolen tutkimukseen, niin nykyään eivät työt enää määräydy sukupuolen mukaan. Eli monilla miehillä on aivan samalla tavoin naispuolisia esimiehiä ja työtovereita, joiden käytös sekä luulot “miehisestä osaamisesta” ovat hieman epärealistisia. Tuolla tarkoitan sitä, että moni nainen huutaa hädissään “Mikaa” apuun joutuessaan esimerkiksi hyökkäyksen kohteeksi tai kantamaan raskaita esineitä. 

He eivät ymmärrä sitä, että tällä miespuolisella työkaverilla ei ehkä ole sen enempää valmiuksia puuttua tähän ongelmaan kuin hänellä itsellään. Eli nykyään mies voi olla naista heikompi, tai siitäkään ei puhuta, että kaikki miehet eivät osaa kiinnittää esimerkiksi hyllyä seinään. Ja jos nainen harrastaa “fitnessiä” niin silloin hän saattaa olla miestä heikompi, eikä kukaan mies varmaan halua olla työpaikan epävirallinen turvamies, varsinkaan jos hänellä ei ole koulutusta tuon tehtävän hoitamiseen. 

Yhteiskunta muuttaa meidän käsitystämme sukupuolisuudesta melko paljon. Ja esimerkiksi nykyään naisia taitaa olla lääkäreinä melkein enemmän kuin miehiä, kun taas muutama kymmenen vuotta sitten tilanne oli se, että naiset toimivat sairaanhoitajina sekä miehet lääkäreinä. Sukupuolen tutkimus on oikeastaan varmaan monille outo tutkimuksen ala, jossa joudutaan keskustelemaan asioita, jotka ovat oikeastaan monille vieraita. Mutta samalla osa noista asioista on sellaisia, että niiden avulla ihminen on ikään kuin poistettu omasta toveripiiristään. 

Eli joskus ainakin itselleni on tullut sellainen käsitys, että esimerkiksi homoseksuaalien piireissä on joitakin ihmisiä pakotettu osallistumaan “Pride”-kulkueeseen, vaikka he eivät sitä ole halunneet tehdä. Tuo pakottaminen on tapahtunut pelottelemalla yhteisöstä pois sulkemisella. Eli joskus ikään kuin olisi toisia pakotettu istumaan kaikki vapaa-aikansa niissä nahkatakkia käyttävien miesten paikoissa, eikä heille ole sallittu muuta elämää. 

Tässä muuten tarkoitan sitä, että ei se seksuaalisuudesta puhuminen ole kaikille aivan niin helppoa, kuin annetaan ymmärtää. Ja noissa piireissä on osaa ihmisistä pakotettu pukeutumaan ikään kuin jonkun pukukoodin mukaan. Sekä ainakin joidenkin elokuvien pohjalta olen päätellyt, että ennen tuohon piiriin kuului yliseksuaalinen asennoituminen kaikkiin asioihin. Mutta samalla tietenkin voidaan puhua myös väkivallasta sekä siitä, mikä rooli sukupuolella on näissä asioissa. 

Kun keskustellaan väkivallasta, niin usein se ymmärretään vain miesten ongelmaksi. Nainen ottaa kotonaan turpiin, kun mies on väkivaltainen. Kuitenkin naiset saattavat pahoinpidellä miestään esimerkiksi pesäpallomailalla tai sitten uhkaavat miestään sillä, että veli tai uusi siippa tulee mukaan tähän tappeluun. Samoin naiset ovat joissain tapauksissa kertoneet uudelle siipalleen, että heidän entinen poikaystävänsä on pahoinpidellyt heitä, ja sitten on haettu kotoa kättä pidempää tai sitten käyty vähän opettamassa naisten kunnioitusta kaverien kanssa. Ja noista asioista voidaan lukea Alibista. Eli naisen isku ei muka tee kipeää kun se iskeytyy miehen kasvoihin. Tähän kuuluu joskus sellainen törkeä nöyryyttäminen kavereiden edessä, ja joskus myös uhkailu sekä pilkkaaminen ovat tällaisessa tapauksessa hyvin yleistä. 

Kun keskustellaan sukupuolisuhteista, niin aina välillä kysyn itseltäni, “miksi naiselle ei sallita useita partnereita, miehelle ne ovat ikään kuin plussaa vain?”. Tämä asia varmasti on tullut monille ihmisille eteen, kun he kohtaavat normaaleja ihmisiä. Miksi tämä asia on edelleen sama kuin ennen? Samoin nykyään naiset voivat mennä upseerin virkaan, ja kuitenkin he odottavat että heille availlaan ovia työpaikoilla. Eli eikö olekin mukavaa tämä tasa-arvo, kun naisista ⅔ pääsee AUK:hon, jotta he saavat hyvän kokemuksen asevoimista. Mutta oletteko koskaan tavanneet miespuolista osastonhoitajaa sairaalassa? Eikä monissa työpaikoissa ole helppoa olla mies, jonka pitäisi hakea oikeutta kohdattuaan seksuaalista häirintää. Tämä sama asia, joka oikeuttaa miehen hankkimaan esiaviollisia seksikokemuksia kuitenkin tekee tilanteen, missä hän kokee seksuaalista häirintää sellaiseksi, että hän ei ehkä osaa omaa intimiteettiään puolustaa. 

Lisäarvoteoria: kun vähän on paljon

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Kun Karl Marx kehitti mielessään yhteiskunnallisen teorian, mitä kutsutaan nimellä “Lisäarvoteoria" tarkoitti hän samalla sellaista asiaa, mikä koskettaa vielä nykyäänkin useita ihmisiä jopa länsimaissa. Tuo teoria voidaan muuttaa klassiseksi kysymykseksi “Paljonko on paljon?”. Esimerkiksi henkilön asema vaikkapa lordina tai upseerina sekä hänen suhteensa valtion johtajiin tuovat henkilölle paljon lisäarvoa, ja kukapa ei haluaisi olla sellaisen ihmisen toveri, joka on jo lapsena käynyt kahvilla esimerkiksi Valkoisessa talossa, ja leikkinyt GM:n johtajien lasten kanssa?


Sosiaalinen asema sekä jo lapsena solmitut suhteet valtion sekä liike-elämän terävimpään kärkeen kuuluvien miesten ja naisten kanssa tekevät tällaisesta henkilöstä varmaan loistavan yrittäjän, sekä samalla se kerää tietenkin ymmärtäväisiä ihmisiä hänen ympärilleen. Eli kukaan ei varmaan koskaan sano tuollaiselle ihmiselle, että hänen seuransa ei kelpaa. Samoin esimerkiksi se, että henkilöllä on kaikkien tuntema "raharikkaan" nimi varmasti edesauttaa henkilöä solmimaan ystävyyssuhteita. Vaikkapa suuren pankin omistaja perheen lapsella ole varmaan vaikeuksia saada business-enkeleitä omaan yhtiöönsä. Näet kaikki varmaan haluavat hänen esittelevän itsensä omille vanhemmilleen, joten siksi tuollainen henkilö koetaan loistavana "porttina", minkä kautta uidaan noiden "Rothschildien" seurapiireihin.


 Ja tällöin pitää huomioida sellainen asia, että jos henkilö saa vähän rahaa tai muuta hyötyä, niin silloin kaikki mitä hän saa on paljon. Eli jos ihminen saa vaikka kolme euroa päivässä,niin silloin jopa euro on hänelle paljon rahaa. Se on kolmasosa hänen päiväpalkastaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku ihminen saa jatkuvasti kolme euroa enemmän kuin muut? Silloin tietenkin täytyy muistaa, että muut henkilöt mitoittavat menonsa omien tulojensa mukaan, ja tuolle yhdelle henkilölle sitten jää tuo kolme euroa ikään kuin reserviin tai omaan käyttöön.


Mikäli ihmiselle jää kolme euroa kuukaudessa yli, niin se sitten on kymmenen kuukauden päästä 30 euroa. Mutta tietenkin lisäarvoteoria tuo eteemme tilanteen, missä ihminen on päässyt toisen ihmisen esimieheksi. Vaikka palkka olisi sama, niin silti toinen noista ihmisistä saa varmasti enemmän samasta työstä kuin toinen, ja tietenkin hän voi teettää kaikki työtehtävänsä toisella henkilöllä, joten sen takia tällainen asia varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. Kun puhutaan työelämästä, niin suurin osa todellisista ongelmista johtuu siitä, että esimerkiksi tuollainen työnjohtajana toiminut henkilö sabotoi muiden työtä. Siinä sitten yleensä on syynä joskus sellainen asia, kuin puhtaasti oman aseman kohottaminen muiden kustannuksella.

Mutta toisinaan tuollaisella työnjohtajalla on myös muita motivaatioita sille, että hän esimerkiksi jatkuvasti komentaa muille esimerkiksi vessan siivouksia tai muuten laittaa tekemään kaikki työt uudelleen. Tuolloin saattaa kyseinen henkilö tuoda työpaikalle esimerkiksi toisten yhtiöiden tehtäviä. Jos tuo henkilö on kovin kärkäs ärtymään esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä, niin syynä saattaa olla esimerkiksi se, että hän haluaa yksinkertaisesti peitellä omaa henkilöllisyyttään jossain pakkaamossa tai muussa vastaavassa paikassa, mihin on helppoa tuoda muita töitä ohi järjestelmän.

Lähteet

Kuva 1

https://books.google.fi/books/about/Capital.html?id=XWmSDQAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Miksi aina tehdään juttuja vain niistä kaikkein pahimmista tapauksista?

Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/vaikeattapauksetjahuomio/etusivu

Tänään taas oli MTV3:lla sellainen juttu, missä vanhemmat antavat kaikkensa lapsensa eteen. Kun tätä kirjoitusta lukee oikein tarkasti, niin silloin kyllä itku tulee silmään, kun ajattelen miltä näistä vanhemmista tuntuu. Tässä kirjoituksessa on sellainen aspekti, mikä varmasti sitten kuitenkin panee meistä jokaisen miettimään sitä, että julkisuudessa vain tällaiset äärimmäisen vaikeasti vammaiset henkilöt saavat huomiota? Näissä teksteissä yleensä kerrotaan, kuinka esimerkiksi juuri tällainen vakavasti vammautunut ihminen kamppailee arkisten askareiden kanssa, ja kuinka sitten heidän vanhempansa tekevät mittaamattomia uhrauksia lapsensa takia.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

Koskaan ei sitten kuvata esimerkiksi ADHD-potilaan tai muun vastaavan henkilön selviytymistä sellaisesta mukavasta asiasta kuin esimerkiksi oppitunnista, kun kaikkialla on asioita, jotka kiinnittävät tuollaisen keskittymishäiriöstä kärsivän ihmisen huomion. Samoin tietenkin on todella upeaa, kun maassamme on toimiva psykiatrinen hoito.

Mutta tietenkin psykiatrinen hoito saattaa tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noiden ihmisten myöhempiin vaiheisiin elämässä. Tässä sitten tarkoitan sitä, että miten esimerkiksi psykiatrinen hoito vaikuttaa siihen, kuinka heidän on vaikeaa löytää paikkaa elämässä. Tuollainen ADHD tai Tourette-nuori on todella asiansa kanssa vähän yksin. Miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin terve ja kyetä toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi käydä palkkatyössä?

Tai kun puhutaan näistä suurista kamppailuista, joita tietenkin on kiinnostavaa seurata, niin niissä sitten on yleensä sellainen asia jäänyt huomiotta, kuin että niissä ei juurikaan seurata tilanteita lapsen kannalta, vaan kaikki huomio menee sitten tietenkin vanhempien huomioimiseen. Ja jostain syystä sitten voidaan kysellä sellaistakin asiaa, että onko tuollainen ADHD-nuoren  tai miksei myös aikuisen kohtaaminen jotenkin vähemmän seksikästä kuin letkuihin laitetun vanhuksen hoitaminen?  

Vanhukset ovat tietenkin sellaisia ihmisiä, joiden hoitoon tulee panostaa. Sitä en tietenkään kiellä, ja vanhusten hoitaminen on tietenkin todella hienoa työtä. Mutta samalla pitäisi hiukan keskustella siitä, että myös lapset sekä nuoret ja samalla myös aikuiset tarvitsevat joskus myös hoitoa tai aikaa.

Kun puhutaan esimerkiksi ADHD-nuorten  tai aikuisten kohtaamisesta kouluissa sekä työpaikoilla, niin silloin tietenkin ensimmäiseksi muistuu sitten mieleeni sellainen asia, että ainakin ennen oli hyvin tavallista, että koko ADHD-diagnoosia pidettiin tuolloin lähinnä kurinpitoa koskevana  asiana. Tuolloin ennen aikaan uskottiin siihen, että vain kova kuri ja kovan luokan laitoshoito olivat lääkkeitä joilla saatiin aikaan tulosta. noihin neurologisiin häiriöihin, jotka sitten ilmenevät lähinnä huomiota herättävänä käytöksenä.   

Ja tietenkin esimerkiksi Tourette sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten varmasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta tietenkään noita lääkkeitä, joista kuitenkin saattaa hyvinkin olla väärin otettuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli tässä sitten taas aloin kirjoittamaan lääkehoidosta, vaikka piti vähän muusta kirjoittaa. Kun puhutaan siitä että vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea, niin tietenkin maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti esimerkiksi kyvyttömiä ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, tai ihmisiä joiden ainoa sairaus on siinä, että he eivät kykene istumaan kymmentä minuuttia paikallaan. Hekin tarvitsevat jotain, mutta ainoa ongelma on siinä, että he eivät ole ikään kuin tarpeeksi vammaisia. Ja siksi näiden ihmisten elämästä ei kovin suuria dokumentteja tehdä.

He ovat oikeasti aivan normaalilla älykkyysosamäärällä varustettuja, ja suurin osa sitten vielä hyvin herkkiä ihmisiä, joita on mukava loukata. Ja tottakai sitten on myös aina hyvä kertoa ihmisille kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen mennä armeijaan, jossa kouluttajaa on toteltava aina ja iankaikkisesti aamen. Mutta muuten heitä ei sitten tarvitse mitenkään huomioida, eikä heidän sosiaalisia taitojaan varmaan kovin paljoa kehitä sellainen ympäristö, missä ei ollenkaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja harjoitella. Eli missään varastossa työajan jälkeen tapahtuva yksin tehtävä siivoustyö ei varmasti niitä kommunikaatiotaitoja kehitä, vaikka pomo välillä jättää lapun pöydälle tai lähettää tuolle työntekijälleen tekstiviestin siitä, että tämä voisi sitten tyhjentää roskiksen vähän tarkemmin.

Ja kun työelämän tai talouselämän kanta jokaiseen sairauteen on sellainen, että yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda voittoa omille osakkeenomistajilleen, niin sitten tietenkin jokainen jolla on ongelmia pitää poistaa työelämästä. Ehkä juuri tämän takia on joidenkin “headhunterien” mielestä parempi että CV:ssä ei ole aukkoja, koska se tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen on voinut kokea potkut sekä saada hiukan vertailla kokemuksiaan työelämästä muiden vastaavaa kokeneiden ihmisten kanssa.

Ehkä potkujen takaa sitten löytyisi useammallakin samoja valittajia. Kun ihminen joka on ollut pitkään työelämässä jää työttömäksi on tilanne todella hyvin ikävä. Hänen kaikki kaverinsa muuttuvat paremmin palkatuiksi ihmisiksi,  ja tietenkin esimerkiksi työasioista ei enää sitten puhuta tuon henkilön kuullen. Se saattaa sitten aiheuttaa pitkäaikaisten ihmissuhteiden katkeamista.

Mieleeni muuten tulee muuten välillä tilanne, että kun ihminen joutuu masennuksen valtaan, niin välittömästi hänet lähetetään sairaslomalle. Kotona sitten on hyvä jäädä yksin pohtimaan asioita, ja tietenkin siellä voi omat voimat loppua, kun sitten ei ole jäljellä yhtään ihmissuhdetta. Ja kun ihminen on yksin kaikkien ongelmien kanssa, niin silloin hän varmasti sitten kohtaa tilanteen, missä kaikki ongelmat kasaantuvat hänen päälleen. Tietenkin kaikki asiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta itse kyllä varmaan kokisin tämän asian hieman lievempänä, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.

Tietenkin kaikissa työttömien työpajoissa on sellainen ongelma, että juuri kun ihminen tutustuu muihin, niin sitten hän voi saada töitä hetken päästä. Joten tuolloin työttömyys tuo epäjatkuvuuskohdan jokaisen tällaiseen toimintaan osallistuvan elämään. Mutta niin tuovat myös sairaalat ja muut vastaavat paikat. Vaikka psykiatri jollain osastolla saattaa sanoa jotain, niin niissäkin ihmiset vaihtuvat. Aina silloin tällöin tulee uusia potilaita, mutta sitten tulee eteen tilanne, missä joku kävelee ovesta ulos eikä koskaan enää palaa.  

Samoin työttömien saleilla on hiukan ikävä maine, koska siellä sitten tulee aina eteen sellainen tilanne, että siinä jotenkin vain leimataan ihminen sellaiseksi, että häntä ei enää kannata ottaa töihin. Ja työsaleissa on sitten sellainen asia joskus tullut eteen, että varsinkin jos kyseessä on sellainen paikka, minkä työttömät ovat itse perustaneet, niin tuon ryhmän keskushahmoille  tullaan mielellään tarjoamaan töitä.  Mutta muut sitten pudotetaan pois tuosta joukosta. Eli tällainen saarna tällä kertaa oli edessä.

Ja tässä Eppu Normaalin kappale "Lajinsa viimeinen" https://www.youtube.com/watch?v=ybW2Ssn0Jtk

                                                                                                                                              

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

Narsismin koko kuva sekä siitä miksi koulukiusaajaa ei aina osata epäillä

Lähde: Meemit.net

Leevi and the leavings Unelmia ja toimistohommia  https://www.youtube.com/watch?v=uEDpxzvRMPI

Kimmo Huosionmaa

Monesti työpaikka- ja koulukiusaamiseen on turha yrittää puuttua omin voimin. Mutta on muutamia tapoja, joilla tuosta toiminnasta sitten pääsee mukavasti eroon. Yksi ja kaikkein toimivin ratkaisu on levitellä tuota asiaa ympäri Internetiä eli kirjoittaa siitä vaikka blogia. Kun tällaisiin tapauksiin, missä ihmistä on kiusattu tai ahdisteltu seksuaalisesti tai muuten vain syrjitty haetaan virallisia teitä oikaisua, niin silloin tietenkin vastapuoli vetoaa siihen, että jokaisella on oikeus valita itse kaverinsa.


Tuolloin tietenkin asioihin puututaan ammattiliiton sekä työnantajien taholta, mutta silloin valittaja vain usein leimataan lapselliseksi. Samalla nuo tapaukset sitten leimataan pikkumaisen harjoittelijan tekemiksi aiheettomiksi valituksiksi, ja koko tapaus merkitään luottamukselliseksi. Kuitenkin nuo työntekijät jäävät työpaikalle, ja sitten ongelmia tulee tuon valittajan omaan elämään. Nimittäin nämä tällaiset syrjijät sekä muut komentelijat ovat yleensä ulospäin melko sosiaalisia ihmisiä, joilla on tietenkin laajat ystäväverkostot.


Samoin heillä on keinot kietoa ihmisiä sormensa ympäri. Eli omasta mielestäni tuollaisista tapauksista kannattaa kirjoittaa Facebookiin tai mieluummiin bloggeriin sekä WorldPressiin, koska voin sanoa, että työpaikka- tai koulukiusaajat varmasti kyllä siitä valituksesta nostavat metelin. Eli he varmasti levittävät sitä omaa kantaansa joka paikkassa, ja varmaan sitten siinä tulee mieleen, kuinka suuri hienohelma siellä sitten istuukaan.


Ja kaikkein tehokkain tapa julkaista näitä juttuja on tietenkin laittaa niitä Internetiin kertomatta siitä sanaakaan kenellekään tuossa työpaikassa. Mitä se heitä kiinnostaa, vaikka joku vesimolekyyli siellä jotain kirjoittaa. Hän ei muutenkaan ole siellä yhtään mitään, ja hehän ovat kaikessa häntä parempia sekä osaavampia, joten kai he sitten yhden tekstin kestävät. Ei kai "ei mikään" voi noita suuria osaajia sitten mitenkään loukata, joten ei kai näitäkään tekstejä sitten kukaan lue.


Koulukiusaaja sekä narsisti ovat ihmisiä, joihin aina välillä törmää ikävällä tavalla työelämässä. Narsisti on ihminen, jonka mielessä on vain oma hyvä sekä oman itsen kohotteleminen muiden yläpuolelle. Onneksemme narsisti ei ole yleensä sosiaalisilta taidoiltaan mikään kovin loistava ihminen, ja yleensä hän paljastaa melko nopeasti sen, mitä hän todella on. Vaikka narsisti vaikuttaa aluksi jotenkin mukavalta ihmiseltä, niin yleensä tuo kuva kyllä katoaa melko nopeasti, kun tämä ihminen alkaa sitten tulla tutkuksi.


Suurin ongelma tällaisen ihmisen käsittelyssä on se, että hän yleensä käyttää vain verbaalisia hyökkäyksiä, eli hän saattaa olla todella kärkevä komentelija, joka yleensä kovin mielellään muiden tovereidensa edessä käyttää käskeviä sanamuotoja sekä niin sanottua "kovaa kieltä". Yleensä tällaisen superälykön mielestä  on mukavaa, kun toinen hiukan häkeltyy tuollaisessa tilanteessa, missä hän ikään kuin lievästi sanottuna alkaa vihjailla toisten työajan käytöstä tai siitä, että toisten pitää poistua paikalta, kun tälainen mukava ihminen haluaa keskustella oman hovinsa kanssa.


Koulukiusaajan sekä tällaisen supernarsistin kanssa toimiminen on erittäin vakava ongelma koko työyhteisölle. Nimittäin termi "koulukiusaaja" ei tarkoita sitä, että ihminen on joku peruskoululainen, joka kiusaa ja nimittelee muita. Se tarkoittaa vain sitä, että hän on kouluesimerkki kiusaajasta. Ja se mikä sitten tekee tähän toimintaan puuttumisesta erittäin vaikeaa, on se, että tuollainen ihminen on yleensä sellainen, että hän välttää fyysistä konfliktia. Eli jos häneen käydään kiinni, niin silloin tietenkin edessä on pahoinpitelysyyte. Se millä kiusaaja ottaa ihmiset ikään kuin hallintaan ovat usein jotkut maksulliset harrastukset, ja usein siihen liittyy sellainen pelottelutaktiikka, että jos joku ei sitten hänen pillinsä mukaan tanssi, niin sitten putoaa toveripiiristä pois.


Mutta miten sitten ihmisestä tulee sellainen kovan luokan sanamuotoja sekä komentelevaa kieltä käyttävä olio, joka tekee aina jonkun ihmisen työstä jotenkin vaikeaa? Miten hän kuvittelee voivansa kiljua toisille päin naamaa, ilman että häneltä siinä silmä mustuu? Tuollaisen käytöksen opetteleminen vie tietenkin oman aikansa, ja se sitten vaatii myös sellaisen ympäristön, että tällaista kehitystä tuetaan, eli täysin kehittyneeseen koulukiusaamiseen pystyy vain ihminen, joka on jonkun jengin pomon pikkuveli tai tyttöystävä. Vain tuollaisessa ympyrässä oleva henkilö sitten uskaltaa ryhtyä komentelemaan toisia. Normaalilta ihmiseltä tämä kyllä varmaan jäisi tekemättä, mutta kun sellaista käytöstä on sitten jossain tuettu, niin siitä sitten varmaan kärsii aina joku.

Sosiaalisten taitojen puute on asia, joka varmasti maksaa paljon

Lehdessä on välillä surullinen uutinen, missä käydään läpi joidenkin ihmisten suhdetta toisiinsa, kuten tilanteita että oma lapsi on pornomalli tai muuten huonoilla teillä. Tuollaisia tapauksia tulee vastaan lähes joka vuosi, ja ne osoittavat sen, että itse en ole ainoa ihminen, jolla on huonot sosiaaliset taidot. Termillä “huonot sosiaaliset taidot” tarkoitetaan usein ihmisen tarvetta olla yksin, ja kyvyttömyyttä esimerkiksi osallistua seurassa tapahtuvaan keskusteluun. Mutta se miten tällaiseen tilanteeseen tullaan, ei varmaan ole kenestäkään mitenkään mukavaa ajatella. Nimittäin jos ihmistä kohdellaan kuin ilmaa tai hän on lähinnä seinäkoriste, niin silloin tietenkin hänelle käy niin, että tuo henkilö ei enää sitten halua keskustella mistään asioista muiden kanssa.

Mutta sosiaalisten taitojen puute näkyy erittäin ikävällä tavalla juuri näissä yksinjäämistä koskevissa tapauksissa, joissa ihmisen sosiaaliset taidot eivät kehity, koska hän kokee olevansa jotenkin “ei toivottu henkilö” jossain ruokapöydässä. Tuollainen tapaus sitten saa alkunsa usein siitä, että muut henkilöt ovat aluksi kykenemättömiä kohtaamaan toista ihmistä tasa-arvoisena, vaan heillä pitää olla aina jonkinlainen yliote toiseen. Se sitten tuo eteen tilanteen, missä joku kokee olevansa alistettu sekä halveksittu ihminen. Kyseinen asia ilmenee esimerkiksi siinä, kun serkukset tai jopa omat sisarukset sitten tullessaan vierailulle valitsevat systemaattisesti sellaiset ravintolat, mihin tuo yksi onneton ei pääse sisään.

Äärimmäisissä malleissa sitten tuota onnetonta saatetaan kohdella halveksivasti, ja sitten kun hän tulee täysi-ikäiseksi, niin silloin tietenkin tuollaista ihmistä saatetaan hakea jopa holhoukseen. Samoin suvun käytös tuollaista ikätovereistaan eristämäänsä ihmistä kohtaan saattaa olla hyvin ikävä, ja vaikka hän saattaa päästä useinkin vaikka ulkomaille, niin sieltä sitten ei kuitenkaan löydy ollenkaan seuraa, vaan tuo ihminen saattaa viettää lomansa täysin yksin tai vanhempiensa kanssa, mikä sitten saa aikaan häpeän tunnetta. Kuitenkin se että ihmistä kohdellaan esimerkiksi seurassa kuin esinettä, jonka kanssa ei muka ole “sopivaa” seurustella saa lopulta hänet epätoivon partaalle.

Ja kaikkihan me sitten varmaan seksiä jossain muodossa harrastamme, joten tietenkin pornofilmien näyttelijät saavat ainakin fyysistä rakkautta, vaikka se ehkä on joillekin ihmisille täysin vieras ajatus. Kuitenkin kaikki psykologit tietävät, että esimerkiksi seksi on ihmiselle luonnollinen tarve, jolla kuitenkin on sosiaalinen ulottuvuus. Tuo ulottuvuus liittyy sellaiseen aikuistumisen riittiin kuin avioliiton solmiminen, ja samoin joissakin hoitolaitoksissa suhtaudutaan potilaiden tai “asiakkaiden” seurusteluun erittäin kielteisesti, koska jostain syystä noiden laitosten henkilökunta on omasta mielestään ainoa, joka saa mennä naimisiin tai tapailla vastakkaista sukupuolta.

Se ikäänkuin on osoitus ylemmästä asemasta  sekä aikuisesta asenteesta, kun hoitajalla on  sormessaan kihlasormus, ja tietenkään potilaat eivät missään tapauksessa saa olla samalla viivalla hoitajien kanssa, koska se ikään kuin vie tuon ammattiryhmän ylemmästä asemasta sekä aikuisuudesta pienen osan, eli oikeuden puhua tyttö- tai poikaystävästä sekä perheestä, mutta en oikeastaan tiedä onko tämä totta, vai antaako joku elokuva- tai TV-sarja vain sellaista kuvaa, että näin on. Itse kyllä tiedän, että osa noista psykiatrian työntekijöistä varmasti haluaa kohdella asiakastaan lapsena.

Mutta kuten tiedämme, niin jokainen ihminen haluaa maailmassa olla hyväksytty. Jos ihminen aina jää yksin, niin se ei mukavalta tunnu, koska se kertoo muille, että häntä ei hyväksytä omassa perheessään. Tänään taas joku pornomalli avautui suhteestaan isäänsä, ja siitä jutusta paistaa läpi sellainen asia kuin halveksunta tai isän sekä tyttären huonot välit, mikä toki on syynä monelle pornouralle.

Tuon ihmisen isä varmaan ei ollut tarkoittanut tuota sanamuotoa, että “hän oli ylpeä tyttärestään” miksikään muuksi kuin halveksivasti kerrotuksi  ivaksi, jonka tarkoitus oli loukata. Olen aina miettinyt, mitä tuollaisessa paikassa pitäisi sitten sanoa, jos tuollainen tilanne tulisi vastaan? Olisiko siinä sitten jokaisella ihmisellä miettimisen paikka, jos oma lapsi ryhtyy sellaiselle uralle, joka loukkaa vanhempia? Kun ihminen tekee tuollaisen päätöksen, niin silloin pitää olla aika varma siitä, että tulee toimeen tuolla alalla, ja kestää myös omaan vartaloon kohdistuvan arvostelun. Mutta kun palataan ihmisen sosiaalisiin suhteisiin, niin tietenkin kaikkein helpoimmin kavereita saa sellainen ihminen, jolla on jo entuudestaan suuri kaveripiiri, joka vetää ihmisiä puoleensa.

Ja tuolloin on sitten tietenkin helppo tehdä tuttavuutta siinä ryhmän sisällä, koska suurella kaveripiirillä on suuri sosiaalinen rajapinta, mikä sitten saa aikaan uusia kontakteja ihmisen elämään. Mutta se miten tuo kaveripiiri on muodostunut on aina välillä ollut mielenkiintoinen tutkimuskohde. Kaikkein helpoiten kavereita saa ihminen tai poika, jolla on joko pikkusisko tai pari vuotta vanhempi isoveli, joka kantaa sitten kaljaa noille tovereille.

Mutta tietenkin jos pikkusisko on hyvän näköinen, ja hänellä on kavereita, niin se vetää sitten myös poikia tuohon kotiin. Näet tietenkin jokainen tyttö haluaa olla pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Samalla myös isoveljen kaverit tulevat hieromaan tuttavuutta noiden tyttöjen kanssa. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, että tuossa joukossa ryhdytään kavereita ostamaan alkoholilla sekä tupakalla, niin silloin asiat kyllä vaativat keskustelua ammattiauttajan kanssa. Pahimmillaan tällainen asetelma johtaa paritukseen, missä noiden tyttöjen seurasta aletaan vaatia rahaa, ja tämä sitten on tietenkin rikoslakiin menevä asia.

Tietenkin pitää muistaa se, että missään nimessä se, että pari vuotta vanhempi veli tuo jollekin onnea ei välttämättä toteudu pikkuveljen kohdalla, vaan joskus pikkuveli muuttuu jotenkin sellaiseksi, että häntä aletaan ikään kuin kammeta tuosta asunnosta pois. Isoveljet kyllä mielellään puhuvat siitä, kuinka he puolustavat pikkuveljeään, mutta tuollainen koulun pihalla seisominen saattaa aiheuttaa pikkuveljen kohdalla sosiaalista eristystä. Ja tietenkin samaa sukupuolta oleva nuorempi sisarus saattaa kohdata hyvin ikävää sosiaalista eristämistä sekä hyväksikäyttöä.

Tuolla tarkoitan sitä, että jatkuvasti löytyy pikkuveljiä, joille isoveli teettää omia lehdenjakovuorojaan. Tai sitten pikkusisko laitetaan esimerkiksi tekemään vanhemman sisaren siivoustöitä. Syy siihen miksi vanhempi sisarus toimii tuolla tavoin nuorempaa sisarustaan kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän haluaa saada omat kaverinsa tuntemaan itsensä tärkeäksi, ja tietenkin paras tapa osoittaa kaveruutta on olla kelju omalle veljelle tai sisarelle. Tuollainen temppu sitten varmaan saa aikaan sen, että kyseistä henkilöä pidetään arvossa toveripiirissään.

Onhan hän saanut pikkuveljen tai -sisaren itkemään ehkä omana syntymäpäivänään. Tuolla tavoin pääsee sitten omien kavereiden suosioon. Se että kaveripiiri on ostettu paljastuu yleensä silloin, kun ihminen muuttuu aikuiseksi. Kun kaiken aikaa eivät “isot pojat” seiso vieressä, niin silloin tulee välillä puhuttua ohi suun. Tai sitten kiusaaminen kohdistuu johonkin muuhun henkilöön, joka on tuohon ryhmään kuulunut. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin kun ihminen tulee vanhemmaksi, niin silloin metodit muuttuvat inhottavammiksi sekä palkkiot kasvavat, kun mukaan tulevat työpaikat sekä konserttiliput ja jääkiekko-liput.

Eli nimittely sitten kuuluu tuossa vaiheessa usein menneisyyteen, koska se on lapsellista. Mukaan tulevat sellaiset “mukavat tokaisut”, kuin että “sinun pitää sitten jo varmaan lähteä”. Tai “eikö se sinun työnhakuryhmäsi ollut sitten huomenna”? Samoin se että toinen vain jätetään kutsumatta johonkin perhejuhlaan on aikuisten kesken kovin yleinen tapa kiusata muita, tai tietenkin voidaan toinen kutsua, mutta mihinkään hänen kommentteihin tai esittämiin asioihin  ei edes haluta vastata.

Kuitenkin tuohon kaikkeen ikävään käytökseen on syynä yksinkertaisesti se, että ihmiset ovat kyvyttömiä keskustelemaan asioista tasa-arvoisesti toista henkilöä kuunnellen. Kun puhutaan musiikista tai vastaavasta maku-asiasta, niin tietenkin toista voidaan komentaa pitämään kuulokkeita korvallaan, kun hän kuuntelee jotain musiikkia.

Mutta kuitenkaan ei aina tarvitse toista kohdella alentavasti, eikä myöskään keskustelussa tarvitse toisen ihmisen olla aina toisen yläpuolella. Keskustelutaidot eivät ole sellainen asia, missä toista jatkuvasti komennellaan tai muuten häneen suhtaudutaan alentuvasti tai itseään korotellen, ja asioista kyllä saa myös hiukan kiistellä, vaikka se sitten tuntuu joskus vaikealta. Työpaikalla tilanne on se, että esimiestä on aina toteltava, mutta tietenkin jos hän toisen mielipidettä sattuu kyselemään, niin sen kyllä voi silloin sanoa.

Tai aina välillä vastaan tulee pomoja, joiden tapana on kysyä mielipidettä, ja sitten huutaa alaiselle päin naamaa, niin silloin tietenkin tuollainen pomo voi saada sitten lopulta sellaisia vastauksia kuin “itsepä asian parhaiten tiedätte”, tai “mitä se teidän mielestänne on”. Koska alaiset eivät aina halua olla raivokohtausten kohteena. Mutta kukaan meistä ei ole töissä 24h vuorokaudessa, ja kotona sekä kaveripiirin grillijuhlissa pitää voida sitten myös kuunnella muita.

Eli kotioloissa ei kukaan varmaan ole ainakaan oletusarvoisesti toisen esimies, ja tietenkin noissa juhlissa pitää olla taitoja myös keskustella asioista ilman sellaista “cranea”, mikä oikeuttaa komentamaan toisia. Vapaa-aika on asia, missä jokainen meistä kohtaa aina välillä tilanteen, missä joku sitten sanoo asioita “vähän turhan suoraan”, ja tuolloin tietenkin on muistettava, että esimerkiksi sukujuhlissa käyminen on jokaisen oma asia.

Joten mikäli seurustelutaitoja sekä kykyä kohdata toinen tasa-arvoisena seurustelukumppanina ei löydy, niin mitä tuollainen henkilö sitten sukujuhliin tulisi? Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että nuo sosiaaliset tilanteet etenevät väkivaltaan, niin silloin välillä tulee mieleen sellainen kysymys, kuin miksi niistä ei sitten ole tehty mitään rikosilmoitusta?  Tällä tarkoitan, että mitä varten tällaisista tapauksista puhutaan todella paljon, ja toista mustamaalataan jatkuvasti, jos ei siitä ole ilmoituista tehty.

Tällaista on näet sattunut, että jossain häissä tai muualla on ollut muka väkivaltainen ja aiheuttanut vahinkoa, mutta mitään dokumenttia ei tuosta tapauksesta kuitenkaan ole. Jos toinen ihminen lyö toista, niin itse luulisin, että tuollainen asia sitten käydään läpi oikeudessa, jos siitä sitten on jotain kustannuksia. Eikä vain levitellä tuota juttua ympäriinsä. Kuitenkin välillä noissa salaperäisissä tappeluissa on ollut sellainen ulottuvuus, että siinä on henkilö ikään kuin kutsuttu hakattavaksi, ja sitten jääty alakynteen.

Tai oikeastaan eiväthän kaikki ihmiset tee pahoinpitelyitä nyrkeillä tai potkuilla, vaan siihen voidaan käyttää myös glykolia tai hampurilaiseen laitettua polttoöljyä, jota tarjotaan ihmiselle ikään kuin sovinnon eleenä. Siinä sitten hyvältä tuntuu, kun tilanteen turvallisuuden takaa joku serkku tai vastaava, mutta kun sovinnon malja juodaan, niin siinä sitten on tarjolla glykolia, joka sitten surmaa ihmisen. Vai miksi joku tulee paikalle hakattavaksi? Välillä tuntuu siltä, että sosiaaliset taidot ovat asia, jotka pitää aina välillä harjoitella vähän jokaisen omalla tahollaan.

Kun puhutaan sosiaalisista rikoksista, niin aivan niin huonoja ihmisten sosiaaliset taidot eivät ole, että hän tulee johonkin paikkaan omien vihamiesten kutsumana, ja luottaa noiden ihmisten vilpittömyyteen. Ei se että toinen levittelee uhrinsa edessä käsiään ja pitää silmänsä aivan auki tee hänestä vilpitöntä. Ainakaan jos tuo “sovinto” tehdään suuren kaveripiirin edessä, niin silloin kyllä on syytä olettaa toisen olevan jotenkin vilpillinen, koska silloin saattaa jollain olla pahat mielessä.

Miten 1700-luvulla eläneen skottilaisen taloustieteilijä Adam Smithin "näkymätön käsi" ohjaa myös yhteiskunnan asenteiden sekä ihmisten ajattelun kehittymistä?

Kun puhutaan siitä, että ihmisten käyttäytymistä voitaisiin ennustaa, niin monet ihmiset varmasti pitävät tätä asiaa hiukan tuulesta temmattuja. Yksittäisen ihmisen käyttäytymistä ei kuitenkaan voida ennustaa etukäteen, koska silloin muuttujia on liian paljon. Mutta se mikä poliitikkoja varmasti kiinnostaa enemmän on suurten ihmismäärien käyttäytymisen ennustaminen, ja silloin tietenkin voidaan sanoa, että missään tapauksessa tuolloin muuttujien määrä ei ole niin kovin suuri, ja siksi tuota Isaac Asimovin “Säätiö”-kirjoissa esiteltyä “Psykohistoriaa” voidaan pitää täysin perusteltuna tieteenä.

Tuolloin puhutaan siitä, että ihmismassojen eli miljoonien sekä miljardien ihmisten käytöstä voidaan ennakoida melko tarkasti, jos lähdetään siitä, että ihmisjoukkoa ajatellaan ikään kuin kaasu muodostumaa kuten planetaarisia sumuja, jonka liikkeitä voidaan laskea ennalta matemaattisin menetelmin. Tuolloin voidaan ajatella, että ihmiset käyttäytyisivät kuin kaasun hiukkaset, ja silloin ihmismassoihin voidaan soveltaa NTP (Normal  Temperature Pressure)-yhtälöitä, joiden avulla lasketaan ilmamassojen liikkeitä sekä ennustetaan kaasun käyttäytymistä valtavissa kaasusta koostuvissa kokonaisuuksissa kuten galakseissa. Näiden yhtälöiden erikoisuus on sellainen asia, että mitä suurempia ainemääriä niiden avulla käsitellään, niin sitä tarkempi tulos saadaan aikaan.

Me ihmiset emme vieläkään pysty laskemaan yksittäisen kaasu-atomin paikkaa huoneessa, mutta pystymme melko tarkasti laskemaan hurrikaanin etenemisen sekä siinä olevien kaasu-atomien nopeuden. Mutta toinen asia sitten on laskea ennalta esimerkiksi tornadojen liikkeitä. Kuitenkin ihmiskunta kykenee tällä hetkellä melko tarkasti ennakoimaan sen. että missä tornadoja saattaisi esiintyä, koska tuolloin tiedemiesten käyttöön tulevat tilastot, joihin on tarkasti merkitty se paikka, missä noita tuhoisia pyörretuulia ilmenee sekä silloin vallitsevat sääolosuhteet. Noiden tilastojen avulla voidaan laskea sellaisia paikkoja, joissa tornadoja sitten esiintyy kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä.

Tornadoja koskee muuten sellainen paradoksi, että tuota tuhoisaa pyörretuulta tai ilmapatsasta  sekä sen kaartavaa liikettä säätelee voima, josta käytetään nimeä “coriolisvoima”, joka on maan pinnalla melko heikko, mutta kuitenkin se on voima, mikä saa veden pyörimään esimerkiksi lavuaarissa tiettyyn suuntaan. Ja tuo liike sitten saa myös tornadot kaartamaan oman pyörimis-suuntansa mukaan, ja silloin tornadoa voidaan ajatella ilmasta koostuvana hyrränä, joka käyttäytyy kuin lasten lelu. Tuon takia itse tornadon liike voidaan ennakoida melko tarkasti. Tuo tuhoisa ilmapyörre on kaikesta tuhovoimastaan huolimatta  periaatteessa samanlainen kuin suurempi hurrikaani, mutta kuitenkin paljon tilavuudeltaan suppeampi sääilmiö kuin varsinainen trooppinen hirmumyrsky.

Kyseisen ilmiön suppea esiintymisalue saa aikaan sen, että sitä pistettä, missä ilmapatsas muuttuu tornadoksi on vaikea ennustaa, ja se sitten tekee tästä ilmiöstä edelleen melko arvaamattoman. Kuitenkin tuo ilmiö syntyy siten, että kylmän maanpinnan pisteen kohdalla oleva pilvi lämpiää, ja sitten syntyy ilmapyörre, joka oikeissa olosuhteissa alkaa muuttua tornadoksi. Tornado eli paikallinen hyvin voimakas hirmumyrsky voisi jossain yhteiskunnallisessa teoriassa olla esimerkiksi paikallinen sissijärjestö, joka pahimmassa tapauksessa alkaa laajentaa toimintaansa. Näet jos tornado syntyy paikkaan, jossa se ei kohtaa kitkaa, niin se voi laajeta hyvin voimakkaasti ja muuttua trooppiseksi myrskyksi, koska akaosterian mukaan kaasut pyrkivät aina järjestyneeseen tilaan. Ja pyörre tietenkin edustaa  kaaoksessa järjestystä.

Kuten Adam Smith-niminen talousnero aikoinaan sanoi, niin talouden kehitystä ohjaa näkymätön käsi, mikä on siis lehdistö, joka kehittää ihmisten mielikuvia siitä, onko joku yhtiö sijoitusten kannalta otollinen kohde vai ei, ja sama tietenkin koskee osittain myös yhteiskuntaa. Yhteiskunnan kehitystä ohjaa sama "näkymätön käsi" kuin mikä ohjaa myös talouden kehitystä. Samoja teorioita, joita Smith käytti kehittäessään "näkymättömän käden" voidaan käyttää myös ihmisten käytöksen muokkaamiseen. Ihmisten käytös on sellaista, että kun massoihin halutaan vaikuttaa, niin silloin riittää hyvin pieni yllyttäminen, jonka näemme Rock-konserteissa. Siellä kun sitten joku alkaa huutaa ja kohottaa käsiään, niin silloin hän tempaa muut helposti mukaansa.

Jos esimerkiksi lehdistössä annetaan jostain kansanryhmästä negatiivinen kuva, niin silloin tietenkin myös ihmisten mielikuva tuosta ehkä hyvinkin suuresta vähemmistöstä muuttuu negatiiviseksi. Kuitenkin tuon ihmismassan käytöstä ei voida silti tarkoin määritellä, koska se miten ihmiset reagoivat esimerkiksi johonkin vähemmistöön riippuu siitä, millainen koulutus sekä muu tausta heillä on. Ihminen joka ei ole kouluja käynyt on erittäin altis erilaisille vaikutteille, koska hänellä on niin paljon enemmän menetettävää kuin koulutetulla ihmisellä. Varsinkin se että hän on periaatteessa täysin riippuvainen työnjohdon suopeudesta tekee tällaisesta henkilöstä erittäin alttiin vaikutuksille, jotka tulevat esimiesten suunnasta.

Nimittäin jos henkilön kaikki tulot sekä sosiaaliset suhteet ja muu elämä on sidottu työpaikkaan, niin silloin hän menettää kaiken, mikäli esimies käskee häntä poistumaan työpaikaltaan. Ja tuossa tilanteessa hän varmasti haluaa miellyttää esimiestään kaikissa asioissa. Kouluttamaton ihminen on tietenkin loistava kohde kaiken maailman populisteille, jotka sitten varmasti saavat noista henkilöistä sitten loistavan kohteen omille vaalikampanjoilleen , jotka perustuvat iskulauseisiin sekä ismeihin, joissa luvataan ratkaista valtion ongelmat välittömästi, kun he vain pääsevät valtaan.

Tietenkin ratkaisuksi massatyöttömyyteen tietenkin on armeijan koon kasvattaminen. Tuolloin varmasti kuitenkin pitää rahoituksen olla kunnossa, koska armeija on melko kallis laitos, mikä sitten tietenkin rahoitettiin 1800-luvun loppupuolella hankkimalla varat tuohon laitokseen siirtomaista, josta kannettiin kultaa sekä jalokiviä euroopan pankkeihin, jotta asevoimat saivat hankittua uusia taistelulaivoja sekä muita aseita kuten sukellusveneitä sekä torpedoja, joiden valmistaminen vaatii tietenkin koulutettua työvoimaa.

Kuitenkin huonosti koulutettu henkilö oli joskus 1920-luvun armeijassa esimiehelleen mieleen. virallisen kannan mukaan armeijassa varsinkin arvojärjestelmän keskivaiheilla oleviksi esimiehiksi eli aliupseeristoon sekä alempiin upseerin-arvoihin valittiin mielellään kouluttamattomia henkilöitä, koska tuollainen henkilö ei voinut  virallisen tarinan mukaan vangiksi joutuessaan paljastaa sotasalaisuuksia. Mutta yhtä paljon asevoimat halusi palvelukseensa henkilöitä, joille voitiin teettää mitä hyvänsä, ja he eivät silloin tietenkään uskaltaneet sanoa korkeammille esimiehilleen vastaan, kun nämä komensivat esimerkiksi tekemään asioita, jotka olivat jo silloin sodan lakien sekä yleisen etiikan vastaisia. Tällä viittaan esimerkiksi Napoleon III:n tapaan ampua häntä vastaan mieltään osoittaneita henkilöitä tykeillä.

On olemassa asioita, jotka ovat pesiytyneet  syvälle yhteiskuntaan, ja yksi niistä on sellainen näkemys, että esivaltaa pitää aina kunnioittaa. Kun mietitään esimerkiksi hallitusta vastustavien mielenosoitusten hajottamisesta, niin vuonna 1905 menivät venäläiset santarmit hiukan liian pitkälle, kun he ampuivat pappi Gaponin Pietarissa. Tuota tapausta pidetään oikeastaan murhana, mikä oli kohdistettu tuohon pappiin, jonka myöhemmin väitettiin suunnitelleen aseellista kapinaa.

Tai niin häntä lähellä olleet työläiset väittivät omissa muistelmissaan, mutta tuo tarina voi olla tietenkin keksitty, koska pappi oli vähän huonoa mainosta bolsevikeille. Noiden työväen sankarien tapa hoitaa asioita oli tuolloin pommien heittely, joten tietenkään mikään lapsellinen “passiivinen” tai väkivallaton metodologia ei sopinut noiden punaista tähteä hihassaan kantaville työväen sankareille. Näet jos tsaarin kanssa olisi pyritty aitoon vuoropuheluun, niin silloin tietenkin olisi valta voinut siirtyä verettömästi kansalle.

Mutta kuten tiedämme, niin silloin vuonna 1917 pääsivät valtaan Leninin johtamat äärimmäisen linjan sosialistit. Heidän toimintansa oli sellaista, että pommit lensivät, ja sitten tietenkin tuo linja piti perustella muille. Ja Venäjän sisällissotaa pidetään todella julmana tapauksena, missä ei vankien ampumista edes yritetty peitellä. Syy tähän oli se että sekä valkoiset venäläiset että puna-armeija sekä tsekan erikoisjoukot pelkäsivät omiensa nousevan kapinaan tai loikkaavan vastapuolelle. Tämän takia vankien ampuminen sekä muut julmuudet olivat tuossa melkein unohdetussa sodassa arkipäivää, koska omia joukkoja kohtaan haluttiin nostaa vihaa, jotta he eivät kävelisi kädet ylhäällä vihollisen puolelle antautumaan. Tuon takia noita sotilaita kuvattiin ruumiskasojen keskellä, jotta heitä olisi vihattu todella paljon. .

Eli tuolloin toimintatapana oli erittäin kova sekä armoton aseettomien ampuminen, mikä oli myös todellinen “einsatzgruppenin” toiminnan motiivi. Tuo saksan sotapoliisin toimintatapa oli kuitenkin kopioitu tsekalta eli KGB:nm kantamuodolta. sekä Wrangelin, Dennikenin sekä Koltshakin  kasakoilta, joiden toiminta ei edes tuolloin 1910-ja 20-lukujen vaihteessa ollu mitenkään moraalisesti hyväksyttävää. Sen tarkoitus oli estää omien sotilaiden kommunikointi henkilöiden kanssa Se että tuo tsaarin vastainen mielenosoitus oli hajotettu konekivääreillä ei ollut mitään uutta, niin oli muuallakin tehty. Mutta papin ampuminen aiheutti tietenkin hiukan kiusallista huomiota tuota tsaarin poliisilaitosta kohtaan, ja tietenkin myös muualla sitten oli edessä keskustelu siitä, oliko santarmien voimankäyttö mennyt “hieman liian pitkälle”. Tuolloin seurauksena tietenkin olisi ollut tutkimus siitä, mitä nuo mieltään osoittaneet ihmiset olisivat sitten sanoneet, kun tuollainen ampumakäsky olisi annettu, ja silloin olisi varmasti eteen tullut kyse

Asian ydin oli siinä, että tuohon aikaan  pappi ei voinut osallistua mellakkaan, ja ilman häntä tsaarin lehdistö olisi sitten tapauksen kuitannut sanoen, että santarmit olivat käyttäneet voimaa nujertaakseen väkivaltaista mellakkaa. Sanasta “mellakka” tulee ihmisille mieleen kiviä heittelevät kommandopipoon sekä vihreään maihinnousutakkiin  pukeutuneet henkilöt, mutta kuitenkin tuolloin 1900-luvun alussa kaikkia valtion vastaisia mielenosoituksia kohdeltiin mellakoina, vaikka ne olisivat olleet kuinka oikeutettuja hyvänsä.

Mutta tuo toiminta sitten kiinnitti ihmisten huomiota siihen, että liian kovat voimatoimet nimenomaan mielenosoittajia vastaan saivat ihmiset pohtimaan suhdettaan valtioon. Informaatio käyttäytyy kuin epidemia, ja jos liian kovia lääkkeitä käytetään, niin silloin tuollainen infektoituminen alkaa vetää sitten tietenkin myös sellaisia tutkijoita puoleensa, joita ei hallitus kykene kontrolloimaan. Ja tietenkin myös esimerkiksi väärennetyillä raporteilla on vihollisen asevoimien toimintaa kyetty hidastamaan.

Vihollisen käsiin on “vuodettu” asiakirjoja, joissa puhutaan jostain miinoista sekä esimerkiksi raketeista, jotka eivät ole kuitenkaan todellisia. Tuo toiminta sai aikaan sen, että hyökkäävä vihollinen varoi liikkeitään, mikä antoi omille sotilaille aikaa ryhmittyä. Ja tuollainen operaatio oli esimerkiksi Dr. Josef Goebbelsin johtama “alppilinnoitus”, joka oli oikeastaan vain papereita, missä kuvailtiin esimerkiksi yksityiskohtia tuosta linnoituksesta, jota Saksa ei edes olisi voinut tuossa tilanteessa valmistaa.

Toinen esimerkki olisi ehkä “Majuri Martinin” suorittama operaatio, jossa kuollut mies toimitettiin saksan asevoimien käsiin Toisessa Maailmansodassa mukanaan kuriirin salkku, missä olevat asiakirjat osoittivat liittoutuneiden hyökkäävän Sardiniaan, vaikka todellinen kohde oli Sisilia. Tuolloin Saksa menetti tuon saaren siksi, että sen kenraalit ajattelivat liittoutuneiden suuntaavan maihinnousun Sardiniaan, mihin sijoitettiin tietenkin runsaasti erilaisia joukkoja, joiden tehtävänä olisi puolustaa tuota niin keskeisellä paikalla olevaa saarta, mutta nuo joukot olivat sitten väärässä paikassa, kun liittoutuneet avasivat Eurooppaan toisen rintaman.

http://nakymatonkasi.webnode.fi

M.Night Shyalmalan uusin elokuva kertoo sivuperoonallisuushäiriöstä, ja itse ihmettelen, että miksi mielenterveyden keskusliitto ei tästä sitten nosta meteliä

Janus-jumalaa esittävä
patsas Rooman ajoilta

Sivupersoonallisuushäiriö eli Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (engl. dissociative identity disorder, DID, "monipersoonahäiriö" tai "sivupersoonahäiriö") on ilmiö, jota ei kovin paljoa olla käsitelty uutisissa tai psykologian tunneilla, mutta siitä on kyllä tehty vähän erikoisia kauhuelokuvia. Noiden elokuvien juoni on se, että ihminen voi olla Kain ja Abel samassa ruumiissa, eli toinen hänen persoonallisuuksistaan voi olla oikeasti avoin ja valoisa ihminen, joka välillä jostain syystä muuttuu esimerkiksi kylmäverikseksi tai laselmoivaksi sarjamurhaajaksi, jolla ei ole mitään omaatuntoa, mikä tietenkin on mahdollista.

Sivupersoonallisuushäirö tunnetaan sellaisilla nimillä kuin "Kain ja Abel-syndrooma" sekä ehkä tunnetumpi nimitys tälle omituiselle psyykkiselle sairaudella on "Janus-syndrooma", joka on saanut nimen roomalaisen kaksikasvoisen jumalan mukaan, jonka toiset kasvot irvistävät kun toiset hymyilivät. Alla on wikipediasta poimittu teksti, jossa kuvaillaan sitä, miksi tuollainen sairaus sitten puhkeaa.

"Olennainen osa dissosiatiivista identiteettihäiriötä on dissosioiminen. Se on puolustusmekanismi, jolla mieli suojautuu traumaattisia kokemuksia vastaan. Dissosiaatiossa ikävät muistot eristetään arkitodellisuudesta ja näin pystytään säilyttämään normaali toimintataso, aivan kuin mitään traumaa ei olisi koskaan sattunutkaan. Jos traumaattinen kokemus toistuu tarpeeksi usein, siirretään kaikki siihen liittyvät asiat toiseen persoonaan, mikä voi aiheuttaa persoonien täydellisen eriytymisen."

"DID:n kehittymisen pääsyy onkin toistuva, vakava trauma, joka on alkanut persoonallisuuden muodostumiselle tärkeässä iässä, tavallisimmin ennen 5–8 ikävuotta.Trauman aiheuttaja on yleensä aikuinen, joka nauttii lapsen luottamusta ja johon lapsen on pakko turvautua. Lapsi ei myöskään saa ympäristöstään tukea trauman käsittelyyn."

"Yleensä traumaa salaillaan tai se kielletään. Moni katsoo lisäksi, että lapsella on oltava perinnöllinen alttius dissosiaation runsaaseen käyttöön. On myös arveltu, että lapsi, joka ei osaa käyttää dissosiaatiota ylivoimaisen traumatisoivassa tilanteessa sairastuu muihin psykiatrisiin sairauksiin. Perheessä saattaa myös olla dissosiaatiohäiriöstä kärsiviä aikuisia, jotka käytöksellään vahvistavat lapsen dissosiatiivisten mekanismien käyttöä."

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri%C3%B6)



Tuon jumalan kasvot olivat eri suuntiin, ja tuota jumalaa esittävän patsaan avulla viestitettiin esimerkiksi sotapäällikölle, että onko hänen toimillaan rooman siunaus, vai lähetettiinkö hänet sitten suoraan mestauslavalle. Mutta kun palataan sivupersonnallisushäriöön, niin siinä ihmisellä voi olla jopa kymmeniä sivupersoonia, jotka eivät ole mitenkään yhteydessä toisiinsa. Eli tuolloin ihminen voi esimerkiksi käydä kaupassa tai elokuvissa muistamatta tuota asiaa ollenkaan. Ja se että nuo sivupersoonallisuudet voivat olla hyvin erilaisia keskenään ovat innoittaneet ihmisiä tekemään kammottavia kauhuelokuvia tuosta sairaudesta, joka voi olla hyvin traumaattinen sekä invalidisoiva osa ihmisen elämää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatio_(psykologia)

Vai mitä itse miettisitte, jos ette aamulla muistaisi, mitä olette tehnyt edellisenä päivänä viime päivien aikana. Sivupersoonallisuushäiriön on kuvannut aikoinaan Dr. Sigmund Freud, joka tutki eräiden potilaiden outoa käytöstä, ja sai eräästä heistä irroitettua yli 50 erilaista henkilöllisyyttä käyttävää persoonallisuutta, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, ja osa noista sivupersoonista olisi saattanut olla melko vaarallisia toisille ihmisille. Mutta kuten tiedämme, niin minkään asian kanssa ei pidä leikkiä, jos sitä ei tunneta.

Sivupersoonan syntyminen on sellainen prosessi, mikä johtuu usein psyykkisestä väkivallasta, joka sitten synnyttää ihmisen mieleen reaktion, mikä saa aikaan dissosiaation. Myös fyysinen väkivalta aiheuttaa psyykkisiä oireita, ja samoin sellaiset tapaukset, kuin ihmisen lähipiiriin kuuluvan henkilön kuolema. Fyysinen väkivalta on joko tahatonta tai tahallista, mutta varsinkin tahallisessa tapauksessa sitä sitten tehostetaan usein psyykkisellä alistamisella.

Sivupersoonat voivat olla toistensa vastakohtia, ja ne eivät välttämättä tiedä, mitä toinen persoonallisuus tekee. Joten tuossa Freudin tai jonkun muun psykiatrin kehittämässä  teoriassa mikä koskee sivupersoonien tekemistä väkivallanteoista, puhutaan vallitsevasta persoonallisuudesta. Tuota syndroomaa hoidetaan yleensä psyykenlääkkeiden sekä psykoterapian avulla, missä ihmisen mieli yritetään yhdistää. Tuo terapia on melko pitkään kestävä vaihe ihmisen elämässä, ja se ei ole mitään miellyttävää toimintaa.

Kun ihminen sitten kohtaa jotain sellaista, mikä järkyttää häntä, niin silloin hän vaihtaa ikään kuin tuon suojelevan persoonallisuutensa vallitsevaksi. Sivupersoona syntyy silloin kun ihminen ikään kuin tarvitsee jotain suojelemaan omaa psyykeään tai itseään. Samoin joissain tapauksissa sivupersoona syntyy tilanteissa, missä ihminen joutuu vetämään jotain roolia, ja sen jälkeen tuo esitys ikään kuin jää päälle, ja silloin ihminen ikään kuin muuttuu roolihahmokseen. Toinen mahdollinen syy sivupersoonan kehittymiseen saattaa olla aivokurkiaisen irroitusleikkaus, joka sitten erottaa aivopuoliskojen kommunikaation toisistaan, jolloin ihmiseen voi kasvaa kaksi täysin kehittynyttä yksilöllistä ihmistä samaan ruumiiseen. Ja kaikki noiden leikkausten kanssa työtä tehneet tietävät, että aivopuoliskot eivät välttämättä edes pidä toisistaan, vaikka ovat samassa ruumissa.

Sivupersoona on sairaus tai psyykkinen tila, mikä ei välttämättä merkitse sitä, että ihminen tekisi sen enempää rikoksia kuin kukaan muukaan, joten sen takia pelkkä diagnoosi ei merkitse sitä, että ihminen tekisi rikosta. Mutta kun puhutaan siitä, että tuollainen ihminen ei välttämättä muista, mitä hän on tehnyt lomallaan, niin se sitten altistaa tuollaisessa tilassa olevan ihmisen hyväksikäytölle, joka voi merkitä sitä, että häntä voidaan melko helposti manipuloida tunnustamaan tekoja, joita hän ei ole tehnyt.

Itse ihmettelen sitä, että miksi mielenterveyden keskusliitto ei noihin elokuviin mitenkään ota kantaa. Kun puhutaan sellaisista elokuvista kuin "Uhrilampaat" sekä muut alan elokuvat, joihin kuuluvat myös ajattomat klassikot kuten "Isäpuoli-elokuvat", niin niissä kyllä tarpeettomasti leimataan psykiatrisia potilaita, ja samalla myös esimerkiksi noissa elokuvissa esitetään asioita, tavalla joka estää varmasti mielenterveyspotilaita solmimaan ihmissuhteita. Mutta kun tätä mielenterveyskuntoutujien  keskusjärjestön toimintaa verrataan vaikkapa Parkinsson-potilaiden vastaaviin järjestöihin, niin itse en ole nähnyt yhtään kirjoitusta, joka sitten puolustaisi psykitristen potilaiden oikeuksia, mutta kuitenkin esimerkiksi alkoholisteja sekä rikollisia puolustetaan kaikissa medioissa hyvin näkyvästi aina silloin tällöin.

Myös esimerkiksi noissa kouluampumisissa on turhan paljon käyty läpi sitä, että nuo ampujat ovat olleet mielenterveyshoidossa. Kuitenkaan ei koskaan olla keskusteltu siitä, että ovatko he olleet sitten oikeasti missään hoidossa, eikä siitä että ainakin osalla massamurhaajista on ollut ohimolohkon kasvain aivoissa, mikä voi muuttaa ihmisen käytöstä todella paljon, ja se muutos ei ainakaan mikään kovin pesitiivinen ole ollut, ja myös esimerkiksi aivoihin tullut syfilis voi aiheuttaa ihmisen muuttumisen murhaajaksi. Eli noissa tapauksissa varmasti on ollut kyse fyysisestä sairaudesta, mikä on muuttanut ihmisen luonteen täysin.

pimeakronikka.blogspot.fi