Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Pienen kaupungin ei ole aina hyvä olla ison kaupungin vieressä, koska se lopulta imee kaikki ihmiset sekä palvelut sen alueelta

Jorvaksen rautieasema Kirkkonummella

Pienten kaupunkien kehityksestä voidaan ottaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun ympäryskuntien ongelmat, missä korostuu sellainen käsite kuin "sosiaalinen vetovoima", mikä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseutu on ikään kuin imuroinut niistä ihmisiä itselleen. Tällainen kaupunkien kasvaminen ei voi tietenkään jatkua loputtomiin, koska täältä loppuu tila, tai sitten pitää ruveta rakentamaan korkeampia taloja, sekä ryhtyä käyttämään tilaa muutenkin hyödyksi. Eli miksi talojen katoilla ei saa kasvattaa kasveja tai niissä ole esimerkiksi aurinkopaneeleita, on ikuisuuskysymys johon kenelläkään ei varmaan ole oikein hyvää vastausta olemassa.

Kun ihmisiä alkaa kerääntyä samalle alueelle, niin silloin tietenkin pitää jokaiselle löytyä tilaa tai sitten pitää tuota muuttoa ryhtyä karsimaan. Ja tietenkin ilmansaasteet ovat suurin syy siihen, että ihmiset ovat kaupungistumista vastaan, vaikka kaupungit ovat energiataloudellisempia sekä kuluttavat vähemmän luonnonvaroja kuin maaseutu, jos kulutusta mitataan esimerkiksi energian käytöllä asukasta kohti, mikä johtuu siitä, että isojen talojen lämmittäminen on henkilöä kohti ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi omakotitalojen olisi.

Yksi osa saastutusta ovat autot, joiden käyttö lisää ilmansaasteita, ja kaupungeissa käytetään muutenkin pienempiä ajoneuvoja sekä joukkoliikennettä enemmän kuin maaseudulla, joten siksi meidän pitäisi muuttaa kaupunkimme tiiviimmiksi sekä rakentaa suurempia taloja, jotta saisimme energiankulutuksemme pienenemään. Kaupunkeihin voidaan rakentaa tiiviimmin esimerkiksi sähköautojen latauspistokkeita, jolloin dieselöljyn tai bensiinin käyttö saadaan sitten vähenemään, ja sitä kautta esimerkiksi ilman hiukkasten määrä laskee.

Ihmiset eivät voi loputtomasti keskittyä muutamien kuntien alueelle, vaikka tietenkin on mukavaa, kun henkilöllä on käytössään hyvät joukkoliikenne sekä palvelumahdollisuudet. Vaikka tämä kuulostaa sydämettömästi  sekä valitettavan itsekkäästi valituilta sanoilta, niin me ihmiset emme voi kaikki asua samassa kunnassa, vai olisiko sittenkin järkeä siinä, että rakennetaan valtavan tiiviitä asutuskeskuksia, ja toisaalta taas jätetään valtavasti harvaan asuttua erämaata noiden asutuskeskusten välille, jolloin nuo asutuskeskukset eli tulevaisuuden megapolikset sitten olisivat ikään kuin keinotekoinen todellisuus ja toimisivat saarina asutuskeskusten väliin jäävässä erämaassa.

Kun ajatellaan nykyään vallalla olevaa kunnallista hallinta ja kehitys arkkitehtuuria, niin silloin tulee mieleen sellainen ajatus, että pienemmän kaupungin vieressä oleva isompi keskus toimii kuten suuri galaksi, joka imee sen lähellä olevista pienemmistä galakseista ainetta itseensä, jolloin niissä ei pääse syntymään uusia tähtiä eikä planeettajärjestelmiä. Kun puhutaan yhteiskunnasta, niin sama ilmiö koskee myös suurten asutuskeskusten lähellä olevia pienempiä keskuksia, joista iso kasvukeskus sitten imee ihmisiä pois, jolloin pienet kunnat sitten alkavat riutua.

Pahimmassa tilanteessa ovat tietenkin suurella pinta-alalla varustetut kunnat, joiden väkiluku on suhteellisen pieni pinta-alaa kohtaan. Noissa paikoissa sitten esimerkiksi vähittäistavarakaupan ongelmat ovat siinä, että tavaroiden kuljettaminen noihin liikkeisiin on niin kallista, ja henkilökunnan työmatka niin pitkä, että siellä pitää voida luvata parempaa palkkaa kuin kaupungin keskustoissa olevien liikkeiden täytyy työläiselle maksaa.

Tuon takia kaupungin keskustassa oleva liike pystyy pitämään matalampaa hintatasoa kuin pienet maaseutuliikkeet pitävät, jotta ne olisivat kannattavia. Ja tuolloin tietenkin tulee ilmi sellainen asia, että nuo ihmiset käyvät kaupassa kaupunkien keskustassa tai moottoritien varressa olevissa marketeissa, koska niissä sitten on halvemmat hinnat. Kyseinen kehitys aiheuttaa sen, että vähittäistavarakauppojen investoinnit noihin kuntiin alkavat hiipua, ja sitten eteen tulee se, että kunnassa olevien palveluiden taso alkaa laskea, koska vähittäistavarakauppoja kuten elintarvikeliikkeitä ei enää ole tarpeeksi, jotta kuntalaisten olisi helppoa käydä niissä. Tästä seuraa sitten poismuutto, joka saa aikaan sen, että kunnan asukasluku laskee.

Samoin esimerkiksi kylät autoituvat, ja asutus harvenee, ja tällöin juuri päivittäistavaroita myyvät liikkeet lopettavat, koska ne eivät pysty kilpailemaan hintatasossa esimerkiksi moottoriteiden varsilla olevien hypermarkettien kanssa, ja samalla myös esimerkiksi henkilökunnan rekrytointi vaikeutuu, koska bussit kulkevat harvoin, ja hankala työmatka sitten aiheuttaa sitä, että nimenomaan nuoret eivät enää halua tuollaiseen syrjäiseen kauppaan töihin. Sitten seuraa tilanne, missä voidaan esittää kysymys: "kuka haluaa sijoittaa kauppoja korpeen?". Jos kunnan väkiluku on laskussa, niin silloin sinne on vaikeaa saada vähittäistavarakauppoja, ja niiden palvelut ovat tärkeitä, jos kuntaan halutaan houkutella korkean teknologian yrityksiä. Vai luuletteko että akateemisesti koulutettu insinööripariskunta haluaa tarpoa viisi kilometriä umpihangessa postilaatikolleen?

Tai ehkä nuori äiti haluaa sitten seisoa pari tuntia bussipysäkillä odottamassa bussia, jotta saisi lapsensa terveyskeskukseen tai päiväkerhoon. Kun puhutaan kunnan väkiluvusta sekä korkean teknologian tuotteista tai korkeasti kolutettujen antamasta palvelusta, niin juuri korkean teknologian tuotteet ovat niitä, missä sitten liikkuu "se iso raha". Ja jos kuntaan halutaan korkean teknologian yrityksiä tai lakialan firmoja, joiden tuotto on erittäin suurta, ja joista saadaan sitten paljon verorahoja, niin silloin tietenkin olisi järkevää ajatella, että tuossa kunnassa sitten olisi myös palveluita, jotta nuo lakimiehet tai insinöörit sekä lääkärit muuttaisivat sinne pysyvästi. Näet jos kunnassa ei ole veronmaksajia, niin se jää sitten ilman verotuloja, joita tarvitaan infrastruktuurin kehittämiseen.

Jos kunnalla ei ole rahaa esimerkiksi kirjastoihin, niin ei sinne sitten kukaan halua jäädä, koska nimenomaan 15-17-vuotiaat ovat sikäli avainasemassa infrastruktuurin kehittämisessä, että he menevät tuolloin ensimmäistä kertaa opiskelemaan kodin ulkopuolelle, ja samalla muodostuu tietenkin kuva kunnasta, ja jos sitten tuolloin saadaan kunnasta kovin huono kuva, niin se varmaan vaikuttaa myös tämän henkilön tuleviin päätöksiin, jos hän joskus ekonomina tai lääkärinä sitten päättää valita asuinpaikkansa. Eli tuolloin mahdollisten korkeakouluopintojen jälkeen olisi hyvä perustaa perhe sekä löytää oma paikka yhteiskunnasta, ja arvatkaa lähteekö tuollainen vastavalmistunut huippuosaaja johonkin korpeen sitten asumaan, jos hänellä ei edes kesätyön kautta ole kokemusta kunnasta.

Jos yhtiöitä ajatellaan, niin varsinkin aluksi on yhtiön sijainnilla sellainen merkitys aloittelevalle yrittäjälle, että ennen kuin liiketoiminta alkaa kannattaa, niin esimerkiksi matkakulut ovat iso menoerä henkilölle, joka on juuri aloittanut liikkeen pitämisen. Yhtiölle on sama missä se sijaitsee, mutta jos se sijaitsee esimerkiksi Helsingissä, niin silloin tietenkin sen verotulot menevät Helsinkiin, mikä merkitsee sitä, että yhtiö ei muille kunnille maksa voitoistaan veroja.

marxjatalous.blogspot.fi