Kuka tarvitsee keskiluokkaa? Pieni kirjoitus vaaleista sekä äänestys-matematiikasta sekä demokratian suhteesta autoritariaan.

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html

Demokratia on loistava juttu, jos kaikki ovat samaa mieltä kanssani

"Edelleen elossa"
(Pieter Claesz)
(1597-1661)
(Kuva 1)

Eli (Olisiko Marxin “Pääoma” vain yksi kirja ilman lukijoita, jos ranskan armeija ei olisi ampunut kommuniardeja vuonna 1871?)

Kimmo Huosionmaa

Otsikko tekstin yläpuolella kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, millainen asia demokratia oikeastaan on. Se kertoo siitä, kuinka esimerkiksi osa ihmisistä haluaa ehdoin tahdoin esiintyä mielipiteen muokkaajina, mutta kuitenkin heillä on vaikeuksia ottaa toisen mielipiteitä huomioon. Demokratia on nimittäin siitä kaksipiippuinen asia, että sen turvin voidaan tietenkin myös ihmisten oikeusturvaa polkea erittäin tehokkaasti. Kun ajatellaan aseen käyttöä ihmisiä vastaan, niin tietenkin aseet ovat hyvä pelote, mutta kuitenkin asia, minkä kaikki muistavat esimerkiksi kommunismista ovat ne ihmiset, jotka Ranskan armeija ampui erään hautausmaan muuria vasten vuonna 1871. Ilman tuota tapausta ei “Pääoma” olisi ehkä muuta kuin kirja muiden joukossa.


Ja vaikka esimerkiksi joku “kuljeskelija” olisi maininnut kommunismin, niin mitään suurta aatetta siitä ei olisi tullut, ilman tuota häpeällistä tapausta. Kun ihmiset ammutaan mielipiteidensä takia tai heidä lähetetään laitoksiin, niin heidän teksteistään tulee kuolemattomia. Jos tätä asiaa ajatellaan esimerkiksi Suomen kannalta, niin olisiko esimerkiksi “Seitsemän veljestä” kansamme kansalliskirjojemme joukossa, jos sen kirjoittanut alunperin Stenvall nimeä kantanut, mutta sen suomalaiseksi Aleksis Kiveksi muuttanut mies ei olisi joutunut laitokseen mielialansa takia? Ja hänen kuolemansa sitten nosti tämän kirjan maineeseen. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuo mies saattoi saada sairaalassa syfilis bakteereita sisältävän pistoksen, jotta hänestä tulisi hullu.


Mutta oli asia miten hyvänsä, niin kuitenkin mielisairaus teki tuosta miehestä ja hänen kirjastaan tunnetun kautta koko maailman, ja vielä nykyäänkin tuo kirja luetaan koulussa, vaikka sen julkaisusta on yli 130 vuotta. Ja sanotaan sitten sekin vielä, että ilman Aleksis Kiveä ei olisi suomenkielistä kirjallisuutta. Itse en usko että tuo mies, joka kuoli 38-vuotiaana eli aivan liian nuorena edes kuvitteli koskaan, että hänen mukaansa olisi nimetty katuja sekä eräs liputuspäivä olisi omistettu hänelle. Eli on siinä sitten mies saanut aikaan paljon, mutta joskus sitten mietin, että mitä hän olisi voinut tehdä, jos olisi elänyt hiukan pidempään. Ja millainen suomalainen kirjallisuus olisi, jos tuo mies olisi saanut vielä vähän aikaa kehittyä sekä kirjoittaa mietteitään, sekä runojaan maamme kansalle.


On hyvä että ihmisten mielipidettä kaikista asioista kuullaan, mutta kun keskustellaan siitä, että esimerkiksi tuomioistuimia alistetaan parlamentaariseen komentoon, niin silloin puhutaan asiasta, joka ehkä on erittäin kaksijakoinen. Toisaalta on erittäin hyvä asia, että myös tavallisia ihmisiä kuullaan siitä, millaisia tuomioita he haluavat. Mutta samalla sitten mennään sille linjalle, että mitä jos tuomioistuinta aletaan käyttää hyväksi poliittisessa toiminnassa. Eli jos katsotaan sitä, mitä pahaa tällainen päätös voisi saada aikaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee tilanne, missä parlamentti ikään kuin kaappaa vallan valtiossa.


Tuolloin voisi keinona poliittisen opposition kukistamiseen olla sellainen keino, että jokaista kirjoitusta, joka ei näitä parlamentaarikkoja miellytä seuraa kunnianloukkaussyyte, jossa vaaditaan kovia korvauksia. Ja sitten tietenkin se vaikuttaa välittömästi siihen, mitä noista parlamentaarista valtaa käyttävistä ihmisistä  sitten halutaan kirjoittaa. Demokratia tietenkin vaatisi sitä, että myös tuomarit olisivat vastuussa hallitukselle sekä parlamentille, mutta mitä pitäisitte tilanteesta, että tuomari erotetaan aina, jos hänen antamansa päätös ei ole sopusoinnussa hallituksen jäsenten mielipiteen kanssa?


Kun puhutaan siitä että esimerkiksi pääministeri Esko Aho ilmoitti haluavansa erottaa kaikki virkamiehet suuren laman aikana, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että olisiko tuo päätös voitu panna toimeen? Kun ajatellaan tilannetta että esimerkiksi juuri tuomarit sekä syyttäjät laitetaan pois viroistaan, niin silloin mennään kohti tilannetta, missä nimenomaan poliisin sekä hallituksen toimintaa ei valvo kukaan. Tietenkin silloin varmaan olisi käynyt niin, että esimerkiksi hallituksen ministerit olisivat voineet hyötyä tällaisesta ajattelusta, ja ehkä myöskään Juhantaloa ei sitten olisi syytetty oikeudessa, jos sellaiset oikuttelevat virkamiehet saadaan pois paikoiltaan.


Demokratia on melkoinen asia, ja tietenkin on upeaa, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä kaikista asioista. Kuitenkin on ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä myös tästä kirjoituksesta. Itse olen joskus huomannut, että osassa asioista tiettyjä instansseja käytetään puhtaasti oman edun ajamiseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi koulujen oppilaskuntia, joissa aina välillä on tilanne se, että ne eivät juurikaan puutu kiusaamiseen eivätkä saata koulukiusaamista myöskään opettajien tietoon. Tai oikeastaan tieto kyllä kulkee opettajalle, mutta sitten ei mitään koskaan tapahdu.


Tällaisessa tapauksessa on tietenkin edessä asia, jossa usein yksinäinen oppilas on kohdannut tilanteen, missä vastassa on ryhmä muita oppilaita. Ja tuolloin tietenkin on helpompi lähteä purkamaan tilannetta niin, että enemmistö saa jatkaa toimintaansa, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Eli tällaisessa asiassa vedotaan enemmistön tahtoon, mutta kuitenkin enemmistö toimii tuolloin moraalisesti väärin sekä lain vastaisesti, koska esimerkiksi pahoinpitely on rikos aivan kuten kunnianloukkaus.


Näistä asioista tekee sellainen havainto ihmeellisen, että toisaalta toisissa tapauksissa esimerkiksi oppilaskunnalle halutaan oikeus erottaa oppilastoveri koulusta, jos hän häiritsee muita. Tuolloin mennään hiukan liian pitkälle, koska kouluissa pitää olla säännöt sille, kuinka siellä ollaan. Eikä mikään mielivaltainen erottaminen kyllä saa mikään koulun linja olla. Kuitenkin aina välillä on tullut mieleeni sellainen asia, että voisiko joku oikeasti ostaa toisen erottamisen koulusta esimerkiksi tarjoamalla kaljakorin niille, jotka eivät itseä miellytä.


Tällä viitataan jonkin aikaa sitten esitettyyn  voimakkaaseen argumentointiin korkeakoulujen maksullisuuden puolesta. Ja tuolloin tuli sitten eteen sellainen ikävä mielipide, että kaikille saisi antaa potkut, “joilla ei ole kykyä tai edellytyksiä käydä koulua”. Ja tuolloin oli vähän sellainen tunne, että tiettyjä opiskelijoita sekä opettajia alettiin savustaa pois oppilaitoksista, joissa heillä oli opetus- tai opiskeluoikeus. Eli ainoat mielipiteet, joita hyväksyttiin tai näkyi mediassa olivat maksullisuutta puolustavia, ja tuolloin tuotiin tietenkin esiin sellainen asia, että jos vaikka lukukausi maksaisi 30 000 euroa, niin silloin opiskelijat saisivat sellaista parempaa sekä yksilöllisempää opetusta.


Tuolloin varmaan oli tarkoitus se, että jokaisella kurssilla olisi vain yksi tai kaksi opiskelijaa, joille sitten olisi annettu yksityistä opetusta. Tässä tapauksessa tietenkin oli kaikkein paras tapa ikään kuin yllyttää toisia kiusaamaan opiskelijoita ulos koulusta. Muistan silloin erään radio-ohjelman, missä kerrottiin kuinka “teekkareita valmistuu liikaa”. Kun itse ajattelen, mitä tuollaiset puheet tarkoittavat, niin silloin yleensä mieleen tulee se, että olisiko tarkoitus kiusata opiskelijoita ulos koulusta? Kun itse muistelen sen ajan lehtijuttuja, niin silloin tietenkin oli sellainen näkemys, että kaikki yliopistot sekä korkeakoulut alkavat välittömästi periä noita maksuja. Ja miksi kukaan muuta olisi edes voinut ajatella, kun maamme mielipide on jo valmiiksi muutettu sellaiseksi, että kaikki opiskelu on turhaa, jos ei satu olemaan esimerkiksi vuorineuvos.


Jokainen meistä varmaan joskus haluaa olle mielipiteen muuttaja. Mutta se että ihminen haluaa uudistaa jotain, niin silloin tietenkin pitää oppia kestämään kolhuja. Aina välillä eteen tulee sellainen tilanne, missä ihmiset kohtaavat tilanteen, missä heillä on erilaiset näkemyserot muiden ihmisten kanssa. Ja silloin ei auta hyökätä tuollaista ihmistä vastaan väkivallalla. Syy miksi esimerkiksi lehtimiehet sekä poliittiset aktivistit ovat kautta aikojen esiintyneet lehtikirjoitusten muodossa, johtuu siitä, että nuo miehet ja naiset saattoivat joutua hakatuiksi omien aatteidensa sekä mielipiteidensä takia.


Tällainen tapaus oli aikoinaan Emilio Zola, joka kirjoitti artikkelin “J’accuse” eli “Minä syytän”, jossa syytettiin Ranskan hallitusta sekä asevoimia siitä, että se lähetti syyttömän kapteeni Dreyfusin Pirunsaarelle. Kun tuo juttu aikoinaan tuotiin ihmisten eteen, niin sen kirjoittaminen varmaan oli hyvin suurta rohkeutta vaatinut asia. Nimittäin tuolloin tilanne Ranskassa oli se, että maa eli hyvin isänmaallista aikaa.


Ja Zola olisi voitu hakata tai jopa tappaa. Kun noita kirjoituksia ajatellaan, niin silloin varmaan kaikki tietävät, että osa niistä poliittisista tai sen luonteisista kirjoitelmista maksoi tekijänsä hengen. Mutta kun ajatellaan sitä, mitä sana oikeastaan tarkoittaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että “sanaa ette voi tappaa, vaikka niiden tekijän surmaattekin”. Nuo kirjoitukset ovat asia, josta monet ihmiset muistetaan, vaikka he päättivät päivänsä jossain kaukaisen haudan ääressä. Kirjoitettu sana on tietenkin sellainen asia, mitä varmaan joku väittää aina valheeksi, mutta kuitenkin kun nuo sanat olivat lehdissä, niin oli aivan sama, ammutaanko niiden kirjoittaja vai ei.


Sanat näkyvät kaikille, ja vaikka niiden takana oli joku “herra tai rouva kaikkitietävä”, niin silti niiden voima säilyi, vaikka niiden kirjoittaja sidottiin kuinka teloituspaaluun. Kun valtion edustajat halusivat osoittaa kovuutta Pariisin kommuunin puolustajien edessä, ja ampuivat heidät seinää vasten, tekivät he noista uhreista samalla sankareita, joista tuli tulevien hirmuhallintojen esimerkkejä. Tässä sitten tietenkin esiin tulee sellainen asia, että nuo ihmiset, jotka antoivat henkensä tuolloin Pariisissa eivät itse ehkä olisi halunneet halunneet tuota “proletariaatin diktatuuria”, jonka piti olla vain välivaihe.


He olivat tuolloin kärsijöitä tai ainakin suuri osa noista ihmisistä oli sellaisia, että heillä oli aihetta protestoida. Mutta sitten joku käytti asetta, ja siitä seurasi sitten tilanne, missä armeija kukisti tuon ryhmän. Kuitenkin voidaan kysyä, että käyttikö asetta joku “Suréten” agentti vai kommuniardien sekaan soluttautunut tavallinen rikollinen, joka halusi aiheuttaa sekasortoa ja paeta sen turvin. Tuo sitten laukaisi tilanteen siten, että aseenkäyttö oikeutti asevoimia käyttämään kovaa väkivaltaa, sekä tietenkin surmaamaan kaikki kommuniardeiksi epäilemänsä ihmiset.


Se oliko tuo tapaus vuodelta 1871 oikeastaan niin selkeästi sellainen, että kommuniardit olisivat olleet syyttömiä on tietenkin sosialistien oma näkemys. Tietenkin tuossa tapauksessa kuoli noin 9000 hallituksen sotilasta, ja se sitten aiheutti sen, että 30 000 pidätetystä vain 7000 pääsi vankilaan. Muut ammuttiin sotilaiden toimesta erään hautausmaan muurilla. Mutta kuten kaikki varmaan tietävät, niin kommuniardien mukana varmasti ammuttiin myös syyttömiä aikuisia sekä lapsia.


Ja kun ajatellaan Marxin asennetta kommuniardin johtoa kohtaan, niin silloin tällöin mietin, että olisiko hän vain halunnut provosoida Ranskan sisäistä hajaannusta moittimalla kommuniardia hellistä otteista. Nuo kirjoitukset missä hän ikään kuin provosoi väkivaltaan voidaan tulkita sellaisiksi, että hän halusi vain aiheuttaa kapinoita Ranskassa, ja tuo väite sitten saisi tukea siitä, että Marx oli Saksan kansalainen, ja hänen isänmaansa oli sodassa Ranskaa vastaan.


Mutta nuo väkivaltaa puolustavat kirjoitukset sitten tekivät hänen luomastaan aatteesta pelätyn sekä vihatun. Ja hänen käsityksensä mukaan työväenluokan diktatuuri oli sellainen, mikä olisi ainoa tapa siirtää päätösvalta työläisille. Mutta kun tätä asiaa ajatellaan jälkeenpäin, niin itse olen joskus miettinyt, että olisiko Marxia olemassa ilman kommuniardia, ja heidän antamaansa uhria? Jos tuolloin ei Ranskan armeija olisi käyttänyt voimaa, niin ehkä “Pääoma” olisi vain yksi kirja muiden joukossa.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksis_Kivi

Kuva 1:

https://www.pinterest.fr/pin/27584616446389359/

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/demokratia-on-loistava-juttu-jos-kaikki.html

Milloin demokratia ei oikeastaan toimi? ( Vast. Silloin kun joku on demokraatin kanssa eri mieltä)

http://demikratiaonmukavasia.webnode.fi/

Kimmo Huosionmaa

Kaikilla meistä on mukavia kokemuksia demokratiasta, mikä ei oikeastaan sitten ole kuitenkaan palvellut yhtään ketään. Esimerkiksi ennen aikaan oli tapana, että taloyhtiöissä tietystä asioista päätettiin joukolla, ja sitten eräissä tapauksissa esimerkiksi kun kaapelitelevisiota sitten haettiin taloyhtiöön, niin silloin saatiin eräissä tapauksissa kokoon edustava joukko erilaisia mummoja sekä vaareja, joita ei juuri koskaan noissa taloyhtiöissä näkynyt, ja siinä sitten ainoa asia mitä kaapelitelevisioon saatiin oli tietenkin kova porno sekä väkivalta. Ja tietenkin sen jälkeen demokraattinen hallintoelin päätti sen, että tuo kaapelitelevisio sitten jäi tilaamatta, kun se sitten kaadettiin tuolla yhtiökokouksessa.


Kun sitten puhutaan demokratiasta ylipäätään, niin yleensä me länsimaiset ihmiset pidämme varmaan erittäin suuressa arvossa tätä meidän päätöksentekokoneistolle tyypillistä olemusta, missä enemmistö päättää mitä milloinkin tehdään. Ja sitten tietenkin kaikki me normaalit ihmiset olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen. Mutta sitten välillä kohtaamme sellaisen ikävän tilanteen, että meillä itsellämme sattuu olemaan eri kanta asioihin, kuin sillä meidän taloyhtiömme tai muun järjestelmän enemmistöllä. Eli tuolloin kun enemmistön kanta ei ole sama kuin meillä itsellämme, niin silloin tietenkin saamme tyytyä siihen, että emme saaneet enemmistöä puolellemme sekä esityksemme kaikessa arvokkuudessaan kaadettiin. Mutta tuolloin voimme olla siitä asiasta ylpeitä, että tietenkään tuolloin kyseessä ei ole ollut niin sanottu "aito demokratia", vaan sellainen vähän niin kuin manipuloitu versio tästä asiasta, joka maassamme on pyhä.


Mikäli jossain valtiossa esimerkiksi hallitusta arvostellaan, niin tietenkään tuollainen arvostelija ei voi käsittää, että tuo hallitus toimii kansan antamalla mandaatilla, ja siihen sitten ei kenelläkään pidä olla nokan koputtamista. Ja kun sitten eteen tulee tilanne, missä parlamentin eteen saapuu mielenosoittajia, niin tietenkään he eivät edusta kuin pientä osaa kansasta. Ja heillä sitten on usein takanaan myös ulkomaisten agenttien tuki takanaan. Tuolloin sitten eteen tulee tilanne, missä hallituksen on komennettava mellakkapoliisi hajottamaan mielenosoituksia. Ja varmasti tämä sitten näkyy tilanteessa, missä ihmisten tulee laittaa äänestyskuponkiin se ainoa oikea numero, mikä tarkoittaa tietenkin tuon hallituksen tai parlamentin jäsenen omaa vaalinumeroa. Kun tuo väärä numero mikä tarkoittaa kaikkia muita kuin juuri tuon kyseisen edustajan numeroa sitten tulee laitettua vaalilipukkeeseen, niin silloin varmasti ollaan tilanteessa missä demokratia ei oikeastaan toimi ollenkaan. Näet jos istuva hallitus joutuu sitten oppositioon, niin edessä on varmasti tukalat ajat niille, jotka ovat tuolloin edellisen vaalikauden aikana istuneet keskeisissä ministerin tehtävissä.


 Ja tietenkin tuo asia varmaan vaivaa myös kaikkia itseään kunnioittavia mellakkapoliiseja ja muita sellaisia tahoja, jotka ovat tehneet kaikkensa sen puolesta, että demokraattisesti valittu hallitus voi tehdä rauhassa työtään ihmisten hyväksi. Joten tuon takia nämä hallitukset olisi syytä istuttaa vallan kahvaan seuraavaksi viideksi sadaksi vuodeksi. Minkä ihmeen takia ihmiset eivät tajua, että jos hallitus saisi istua ikuisesti, niin silloin se saisi varmasti paljon harjoitusta omaan työhönsä. Kun sitten esimerkiksi pohditaan tuota käsitettä "demokratia", niin silloin voidaan kysyä huoleti, että "minkä ihmeen takia pitää jokaista ihmistä lähteä kuuntelemaan?". Kun demokratiaa ajatellaan esimerkiksi siitä lähtökohdasta, että siinä pitää kuunnella kaikkia ihmisiä, niin totta kai silloin pitää muistaa, että päätöksenteko vie tuolloin hiukan aikaa.


Eli olisi varmaan parempi lopettaa koko aate, koska se ei kerta kaikkiaan toimi. Kun joku diktaattori saa kaikki päätökset tehtyä puolen minuutin sisällä, niin sellaisessa paikassa kuin Eduskunta jokaisen lain pohtiminen ja sen säätäminen vie ihan oikeasti aikaa. Ja arvatkaa mitä kaikkia mukavia asioita ihminen ehtisi sinä aikana tehdä, kun tuollainen päätöksenteko venyy kaiken maailman puhujien takia? Siinä ehtisi sitten vaikka käydä metsästysretkellä tai oluella, kun tuo hyvin jähmeä päätöksentekokoneisto junnaa jotain päätöstä omassa koneistossaan. Kun ajatellaan mikä pelko sellaisella hallituksella on edessään, joka on hajottanut kaikki sitä vastaan suunnatut protestit mellakkapoliisien avulla, niin tuolloin olisi varmaan parempi jättää kaikki sellaiset äänestykset väliin, jotka eivät tuota hallitusta ole tukemassa. Joten tuolloin kun ihmiset lähtevät vaaliuurnille, niin kaikkien meidän pitää varoa sellaista asiaa, että tuohon väkijoukkoon on saatettu vaikuttaa jollain psykologisella aseella tai jakamalla heille sellaista tietoa, että hallituksen päätöksiä saisi sitten lähteä arvostelemaan.

Onko se muka toimivaa demokratiaa, että tavallinen ihminen pääsee sanomaan mielipiteensä valtion johdon toiminnasta? Eikö silloin olisi parasta jättää koko äänestäminen väliin, jos ei itsellä satu olemaan mitään asemaa, mikä riippuu hallituksen kannasta johonkin asiaan? Se että muut kuin hallituksen "luotettaviksi" määrittelemät ihmiset pääsevät sanomaan mielipiteitään asioihin varmasti vain sotkee hallituksen työtä. Tuolloin tietenkään demokratia ei ollenkaan toimi, koska ihmisten asenne poliitikkoja kohtaan on vähän erilainen, kuin mitä he oikeasti toivoisivat. Kun puhutaan sitten kaiken maailman vaalikampanjoista, niin tietenkin olisi hienoa, jos noissa kampanjoissa ei tarvitsisi puhua yhtään mitään. Se että ihmisellä ei ole mitään sanottavaa varmasti olisi hiukan kiusallista, ja tietenkään niitä asioita, mitä kampanjoissa tuodaan esille ei juurikaan ole tapana tuoda parlamenttien päätettäviksi. Mutta sitten tietenkin kun ihminen ei sano yhtään mitään, niin ihmisille saattaa tulla sellainen kuva, että hänellä ei ole mitään kiinnostuksen kohdetta, palkkaa lukuun ottamatta poliittisella kentällä. Tämän vuoksi olisi varmaan mukavaa sulkea sosiaaliset mediat tavallisilta ihmisiltä. Tuolloin ei kukaan joudu lukemaan tavallisten ihmisten mielipiteitä jostain ilmakehän ilmiöistä tai siitä, kuinka ikävä joku naapuri on häntä kohtaan ollut.


Tuollaisten tavallisten ihmisten mielipiteet kuuluvat johonkin mielipidesivuille, jos ne eivät loukkaa ketään. Ja silloinkin niitä voidaan varmasti hiukan lyhentää, jotta muille ihmisille tulisi lisää aikaa selata tomaatti-mainoksia jostain kotisivulta. Eli eihän tavallisten ihmisten mielipiteillä haluta rasittaa muita kadulla kulkevia henkilöitä, joilla varmaan on kova kiire töihin. Ja jos sitten työttömänä tällainen ihminen sattuu kirjoittamaan jotain, niin takuulla tuollainen kirjoitus olisi paras osoittaa tulevalle työnantajalle. Kun ihminen hakee töitä, niin tietenkään ei ole hyvä, että hän kirjoittaisi tai julkaisee yhtään mitään, mikä voi ärsyttää tulevaa työnantajaa. Kun ihminen on työttömänä, niin silloin varmasti on hyvä opettaa häntä, että jos hän kirjoittaa jostain sellaisesta asiasta, mikä saattaa tulevaa pomoa ärsyttää, niin silloin tietenkin voi työpaikka jäädä saamatta. Ja tietenkin kaikki asiat, mihin pomo ei löydä sekunnin murto-osassa vastausta ovat sellaisia, mistä hän voi vetäistä herneen nenään.


Eli olisi parempi varmaan, että kukaan ei kirjoita sellaisia asioita, jotka voivat muuttaa ihmisten näkemyksen hänestä itsestään tai esimerkiksi sitä kuvaa, jonka entinen työnantaja on hänestä sitten luonut. On hyvin vaikeaa tehdä kirjoituksia, jos ei ole mitään sanottavaa. Ja sen takia monet perinteiset poliittiset johtajat haluaisivat varmaan poistaa sosiaalisen median, koska sen käyttäminen vie heidän kallista aikaansa. Vai haluaako sosiaalisen median poistaa sellainen toimittajien ryhmä, joka ei koskaan kirjoita yhtään mitään, kas siinä vasta on se paljon puhuttu pulma. Kun ihminen kirjoittaa jotain, niin tietenkin joku voi sanoa, että hänen mielipiteensä ovat erilaisia kuin tuon arvostelijan omat. Mutta kuitenkin ne ovat ihmisen omia ajatuksia, joita hän saa julkaista niin paljon kuin huvittaa. Tietenkin tuollainen ikävä kirjoitelmien jakaminen, missä ihminen kirjoittaa omia ajatuksiaan sekä julkaisee niitä on varmasti joidenkin ihmisten mielestä hyvin ikävä seikka. Näet tietenkin olisi paljon upeampaa tehdä Internetiin jotain sellaista, mitä kutsutaan "Glitteri-kirjaksi".


Siinä sitten kopioidaan omille kotisivuille esimerkiksi jonkun jääkiekkojoukkueen kuvia tai muuta vastaavaa, jolloin tietenkään kyseessä ei ole siinä mielessä mitenkään sen tyyppisestä kirjoituksesta, missä ihminen esittelee omia ajatuksiaan muille. Kuitenkin aina välillä törmään sellaiseen käsitykseen Internetissä, että väkivalta olisi oikea tapa estää sosiaalista mediaa. Kun toinen ihminen kirjoittaa jotain verkkoon, niin tietenkin hänen kanssaan saa olla eri mieltä asioista, mutta se että uhkaillaan vedellä turpiin, ei varmasti ole mitään sellaista, mitä voidaan kutsua termillä "hyvän tavan mukainen journalistiikka". Kun ihmínen kirjoittaa omista mielipiteistään Internetiin, niin se varmaan on joidenkin mielestä kauhean suurta leuhkimista.


Mutta se varmaan sitten parempi, että ei kaikkien tarvitse tuntea samaa tarvetta tuoda itseään esille. Ja onhan tietenkin Lars-Leevi Laestadius sanonut, että jos joku tuo liikaa esiin itseään sekä omia mielipiteitään, niin hän sitten vain leuhkii tuollaisilla asioilla, ja varmasti tuolloin tehtiin selväksi, että jos tuossa yhteisössä oli joku eri mieltä kuin tuo Lars-Leevi, niin seurauksena oli kuritus. Tietenkin Lars-Leevi unohti tuolloin mainita, että hänen mielestään paras paikka seurakuntalaisille oli pelto, missä he tekisivät tauotta työtä hänen pappilansa eteen. Tuolloin ei varmaan olisi ollut sopivaa, että joku olisi esimerkiksi kysynyt tuolta mieheltä, mihin hän laittoi nuo rahat, joita maatalon tuotteiden myynnistä tuli hänelle. Ja tästä muuten tulee mieleeni sellainen asia, että sananvapauden rajoittaminen varmaan olisi joidenkin poliitikkojen sekä suurten johtajien mieleen. Tästä on hyvänä esimerkkinä tuo paljon puhuttu "Panama-skandaali", missä eräiden EU-johtajien varoja oli siirretty Panamaan, missä on alhainen verotus.


Tuo skandaali oli jotenkin kohdennettu nimen omaan EU:n johtajiin, ja samalla ikään kuin ilkuttiin, että "todellinen johtaja" ei tuollaista sitten kestäisi, vaan komentaa poliisin moisten paljastajien kimppuun. Ihminen joka on vallan kahvassa sopii erittäin hyvin kaiken maailman selkään taputtajien kohteeksi, koska hänen kauttaan voidaan vaikuttaa lainsäädäntöön, jolloin tietenkin media on äärimmäisen tärkeässä asemassa, koska sen kautta voidaan sitten vaikuttaa suoraan lain säätäjään vetoamalla "yleiseen mielipiteeseen", mikä saattaa tarkoittaa esimerkiksi toimittajan omaa mielipidettä. Samoin kaiken maailman "psykologit" eivät missään nimessä ole valtiolle tai oikeastaan vallanpitäjille mukavia asioita. Ainakaan jos he eivät saa kunnon voitelua heti uran alussa, joten sen takia monet erityisesti tiettyjen armeijoiden edustajat eivät oikein pidä siitä, että kukaan muu kuin upseeri saisi käydä mitään korkea-asteen tutkintoja.


Ja tietenkin heidän mielestään esimerkiksi Amerikan Yhdysvallat on kaiken pahan alku sekä juuri, mutta nuo ihmiset unohtavat sellaisen asian, että sotaa voidaan käydä myös julistamatta sitä ollenkaan. Tai tarkalleen ottaen Toisen Maailmansodan jälkeen myöskään USA:n hallitus ei ole mitenkään julistanut yhtään sotaa, vaikka sen miehet käyvät kaiken aikaa erittäin intensiivisiä sotia ympäri maailmaa. Mutta tietenkin on olemassa valtioita, joiden toiminta ei täytä mitään kansainvälisen yhteisön määrittämää arvoa, ja niissä maissa sitten tietenkin ihmisoikeudet ovat täysin turha käsite, ja niissä saattaa olla menossa jatkuvia kansanmurhia sekä vähemmistöihin kohdistuvia väkivaltaisia vainoja. Mutta kuitenkaan kansainvälinen yhteisö ei mitenkään kiinnostu noissa valtioissa vallitsevasta tilanteesta. Ja niissä epäillään käytettävän biologisia aseita kuten Ebola-virusta, jota ehkä levitetään tietyille alueille ruiskutus-koneiden avulla. Tällaiset operaatiot eivät helpolla paljastu, ja siksi niistä ei juurikaan puhuta.

Kuka rikkoi Laura Huhtasaaren ikkunat?

Kuva MTV3.fi

Kimmo Huosionma

Taas on maamme poliitikkoa vastaan isketty, ja tekijä vaikuttaa olevan hukassa. Samoin motiivista ei ole tietoa, ja poliitikko on tietenkin presidentinvaalien ehdokas Laura Huhtasaari, ja tässä sitten tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos vaikka teon takana olisivat Huhtasaaren kannattajat, jotka ehkä sitten ovat ajattelemattomuuttaan ajatelleet että tuollainen teko lisää ehdokkaan suosiota. Tai sitten teko voi olla maahanmuuttajien tekemä, sitä en tässä vaiheessa kuitenkaan voi suoraan sulkea pois, ja tästä sitten voin siirtyä sellaiseen asiaan kuin maahanmuuton vastustamiseen.


Maassamme on nimittäin muitakin kuin vain valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, joiden mielestä ei täällä kuitenkaan ole sijaa muille “sieltä kaukaa” tuleville ihmisille, kun nämä vievät suosiota siltä omalta Kebab- tai Pizza-paikalta. Joissakin tapauksissa nimittäin pizzerioita tai kebab paikkoja vastaan tehtyjen polttopullo-iskujen takana ovat olleet toiset maahanmuuttajat, joiden tarkoitus on ollut raivata kilpailijoita pois heidän omalta pizza-alan yritykseltään.


Tällaiset ihmiset ovat saattaneet tulla maahamme alunperin pakolaisina, ja ehkä heitä sitten on jopa aiheellista auttaa. Eli he ovat olleet avun tarpeessa muuttaessaan maahamme, mutta täällä sitten on ammatti muuttunut esimerkiksi koronkiskojaksi tai pahimmillaan huumekauppiaaksi sekä orjatyön teettäjäksi. Tuollaiset ihmiset ovat sellaisia ihmisiä, joita esitellään Al Pacinon kuolemattomassa väkivalta-elokuvien klassikossa nimeltään “Scarface” eli “Arpinaama”, missä ihminen eli Al Pacinon esittämä  huumekauppias Tony Montana  tulee muka  ihan aiheesta pakoon toiseen maahan, mutta ryhtyy siellä sitten tekemään kovia rikoksia.


Kun puhutaan tällaisista ihmisistä, jotka tulevat maahamme pakolaisina, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että esimerkiksi Syyriassa on varmaan myös esimerkiksi kiduttamiseen sekä muuhun väkivaltaan syyllistyneitä ihmisiä, joilla on alakanut sitten maa polttaa jalkojen alla, ja sitten kun tuollainen ihminen ehkä pääsee pakoon Suomeen esittämällä pakolaista, niin silloin tietenkin hänen etujensa mukaista on sitten sulkea maamme rajat kaikilta muilta maahan saapuvilta sen takia, että nämä voisivat tunnistaa tällaisen “Tony Montanan”, mistä saattaa tulla tällaiselle ihmiselle hiukan vaikeuksia. Ja muistakaa että Syyriassa on muitakin rikollisia kuin vain niitä Isis-terroristeja. Noiden ihmisten joukossa, jotka pyrkivät Eurooppaan on ilmeisesti myös henkilöitä, jotka ovat painaneet lasten päitä veden alle, kun he ovat yrittäneet tulla veneillä esimerkiksi Kreikkaan, ja sitten on teeskennelty surevia.


Näille matkoille on saatettu myös pakolla värvätä ihmisiä. mikä tarkoittaa sitä, että ihmisille on tarjottu kyytiä jossain kontissa, ja sitten onkin matka käynyt kohti Eurooppaa.  Eli sielläkin on ihmisiä, jotka myyvät huumeita sekä aseita ihan tavallisille rikollisille. Joten varmaan tällaisen ihmisen kohdalla voidaan sitten kuitenkin hylätä se turvapaikkahakemus, koska silloin ei tietenkään nämä pakolaisen määritelmät täyty. Toisin sanoen Sota saa ihmisessä esiin sen kaikkein julmimman puolen, mikä voidaan edes kuvitella löytyvän ihmismielen syövereistä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisi-laura-huhtasaaren-kodin-ikkunat-rikottiin-kepilla-tai-oksalla-tekija-ja-motiivi-yha-haussa/6715466

https://pimeakronikka.blogspot.fi

Kuninkaallisen shakkilaudan tarkoitus oli taata hänen valtansa, sekä peittää ikävät käskyt, joita hän oli antanut joillekin alaisilleen

Kuten huomaatte, niin tämä Paciuksen patsas Helsingissä muistuttaa hiukan shakkipelin lähettinappulaa. Kuninkaallisessa vallankäytössä "lähetti" on kuningasta lähellä oleva upseeri, ja kauimpana hänestä on "torni", mikä tarkoittaa sitä, että tuolla upseerilla on enemmän valtaa kuin hänen lähellään olevilla upseereilla. "Lähetti" itseasiassa vain kuljettaa kuninkaan viestejä, ja torni laittaa ne toimeen. Tornin tunnus on linnantornia muistuttava kuvio patsaan alustassa. "Hevonen" taas on "kuninkaallisessa shakkipelissa" harjoittelevan upseerin tunnus.

Termit "kevyt" ja "raskas" upseeri merkitsevät sitä, kuinka laajat hänen valtuutensa ovat. Yleensä kuningas piti lähinnä olevat upseerinsa heikkoina, ja siksi hän käytti “hevosia” eli harjoittelevia upseereita viestin vientiin lähetille. Pääkaupungissa olevan kapinan taas kuningas itse tuli kukistamaan, tai jos siellä sitten asui joku “torni”, niin tietenkin tieto kuninkaan tahdosta annettiin käskyketjun kautta, jotta kuningas ei joutuisi vaaraan, ja menettäisi suosiotaan kansan parissa. Sen takia käskyt poliittisten vastustajien pidätyksistä annettiin salassa, että ihmiset eivät saisi tietää syytä pidätykseen. Poliittiset vastustajat olivat henkilöitä, joita kuningas pelkäsi, ja jos he olisivat paljastaneet tietonsa ihmisille, niin maassa olisi syntynyt kapinoita, ja hänelle itselleen ikävää tietoa olisi päässyt vuotamaan julkisuuteen. Eikä kuninkaan toki sopinut määrätä myöskään kapinoita kukistettavaksi koska se olisi pilannut hänen nimensä kansan silmissä, joten se työ teetettiin aina jollain ulkomaisilla palkkasotureilla.

Näet kaikki kuninkaan upseerien virat olivat riippuvaisia kuninkaan suopeudesta, ja jos sitten majesteetti, joksi hallitsevaa monarkia kutsuttiin sattui kuolemaan, niin hänen upseerinsa saatettiin surmata. Tuolloin upseerille tehtiin ehdotus, että jos hän vaihtaa nimensä sekä luovuttaa sinettinsä, niin silloin tuon miehen henki saatettiin säästää. Ja tuohon ehdotukseen kuului se, että hänen oli vaihdettava nimensä ja koskaan ei hän saanut entistä virkaansa mainita.  

Jos henkilö suostui tuohon sopimukseen tuo surmaaminen oli symbolista, eli esimerkiksi joku marsalkka ilmoitettiin kuolleeksi, ja hänen kuvansa tuhottiin, jotta kruunun  salaisuudet eivät selviäisi mihinkään. Ja tietenkin hänen oli ymmärrettävä, että tuon sopimuksen rikkominen oli rikos kuningasta kohtaan. Tuolloin marsalkan oli vaihdettava nimensä ja asuttava kaukana pääkaupungista, jos mieli henkensä pitää. Ja tuolloin hän ei koskaan saanut ilmaista muille olevansa tuo entinen marsalkka, koska silloin kuninkaan käsky oli selvä. hänet oli tuossa tapauksessa pidätettävä sekä toimitettava kuninkaallisen tyrmään. Tämän jälkeen majesteetti päätti, mikä oli sopiva rangaistus tuosta teosta. Tieto siitä miten valtaa käytetään tietenkin pelasti kuningasvallan aikaan kuninkaan hengen, ja jatkuvat juonittelut olivat sitten syynä siihen, että olemme siirtyneet kansanvaltaiseen demokratiaan.  

Kansanvaltaisen sen maan poliitikko voi erota virastaan, eikä hänen tarvitse pelätä salamurhaajia. Demokraattisessa maassa ei poliitikon murhaamisesta ole kenellekään mitään hyötyä, koska hänen toimivaltansa ovat joka tapauksessa hyvin rajalliset. Rajallinen valta tietenkin on myös perustuslaillisilla monarkeilla, joiden valta on lähinnä symbolinen valtion edustaminen muissa kuin virallisia sopimuksia käsittelevissä tilaisuuksissa. Kuten perustuslaillinen monarkki ei usein tee oikeastaan muuta, kuin edusta maataan esimerkiksi valtiopäämiesten hautajaisissa, ja varmasti kukaan ei oikeasti heitä pidä muuna kuin tavallisina julkkiksina, joiden tekemiset täyttävät erilaisten lehtien palstoja.

Tätä taustaa vasten voidaan ajatella sitä, että esimerkiksi kuninkaallisten saamat uhkailut tekevät vain hallaa uhkaven kirjeiden tai suullisten uhkausten tekijöille itselleen. Eikä myöskään yhdenkään poliitikon uhkailu ole kovin kannattavaa työtä. Jos uhkauksia esitetään, niin silloin tietenkin poliisi na varmasti katsoo vakaviksi ja sitten tuon henkilön kotona käydään hakemassa aseet pois. Eikä myöskään uhkailu muutenkaan ole mitään kovin järkevää toimintaa, koska jos joku sitten haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja ampua tuon poliitikon jostain muusta syystä, niin sitten tuloksena on varmasti tilanne, missä uhkailija joutuu vastaamaan toiminnastaan poliisiasemalla. Eli tässä sitten taas toistan itseäni, ja kehotan kaikkia olemaan lähettämättä mitään “sydänpostia” yhtään kenellekään, koska se sitten varmasti kostautuu jossain muodossa.

Kun taas mietitään demokraattisen valtion päämiesten murhia, niin vaikkapa Kennedyn veljesten murhista ei mitään hyvää ole seurannut ainakaan “Anti-Castro”-liikkeelle tai palestiinan asialle. Tällä jälkimmäisellä viitataan presidentti Kennedyn veljen Robert Kennedyn murhaan kesken vaalikampanjan vuonna 1968. Demokraattisessa maassa tietenkin puolueet päättävät asioista, ja niiden kautta voi jokainen maamme henkilö sitten hakea itselleen suosiota myös laillisin keinoin. Hän voi mennä mihin tahansa poliittiseen liikkeeseen jäseneksi, ja sitä kautta hän voi puheita pitämällä tuoda omia ajatuksiaan ja arvojaan esille tuossa liikkeessä, ja sitä kautta hakea itselleen kannatusta, millä hän pääsee sitten hakeutumaan eduskuntaan sekä kunnanvaltuustoon.

Mutta tuolloin on hyvä varoa esimerkiksi katuparlamentteja, koska niissä olevat ihmiset eivät välttämättä edes saa vaikkapa ikänsä puolesta äänestää. Ja samalla tietenkin täytyy tuntea oman vaalipiirin rajat, jotta ei mene lupauksia naapurin piiriin jakamaan. Vai mitä pitäisitte tilanteesta, missä vaalien ehdokas lupaisi teollisuustaajamassa lisäystä maataloustukiin, vaikka koko vaalipiirissä ei ole peltoa ollenkaan. Siinä voisi olla hymy herkässä, jos maatalousasiat olisivat pääosassa tuon henkilön vaalikampanjassa, jota käydään Helsingin vaalipiirissä. Sen takia kannattaa aina muistaa se, että kaikki jotka ottavat käteen vaaliesitteen eivät edes asu tuon ehdokkaan vaalipiirissä, ja vain uurnalla annettu ääni ratkaisee vaalien tuloksen.

Energiaratkaisu on asia, mikä liittyy kaikkeen muuhun toimintaan yhteiskunnassa sekä valtioiden välisissä suhteissa

Puhdas ja saasteeton energia on tietenkin asia, joka aina silloin tällöin nousee puheeksi, ja nyt on aika ryhtyä pohtimaan myös tätä asiaa, koska meidän länsimaisten toimijoiden on ymmärrettävä se, että islamilaisen fundamentalismin nousu tietenkin asettaa uusia haasteita maailman energian tuotantoa ajatellen. Tämän takia meidän länsimaisten toimijoiden on arvioitava maidemme suhdetta esimerkiksi öljyyn sekä maakaasun, joista tietenkin on tullut islamilaisen maailman tärkein vientituote, emmekä voi Krimin kriisin jälkeen myöskään pitää mahdottomana sitä, että esimerkiksi EU:ta tai sen yksittäisiä jäsenmaita tai niiden politiikkaa alettaisiin painostaa öljynviejän mieleiseksi sillä, että öljytuotteiden vientiä aletaan häiritä.

Toisin sanoen vaikka Venäjä on teoriassa lännen liittolainen terrorismin vastaisessa taistelussa, niin kuitenkin sillä on kaikessa omat intressissä mukana. Uusiutuvat energianlähteet tekevät valtiosta omavaraisen nimenomaan energian eli perusvoiman tuottamisen kannalta, mikä tietenkin vähentää sen riippuvuutta muiden maiden tuottamasta energiasta. Se että energiantuotanto ulkoistetaan toiseen maahan, ei tarkoita sitä, että energiaa ei tuottaisi kukaan ollenkaan, vaan että tuotanto tapahtuu toisen valtion alueella. Ja jos näiden kahden valtion välillä tulee kiistoja, niin silloin voi tulla eteen tilanne, missä noille laitoksille tulee yllättävä huollon tarve, jolloin tietenkään sähköä ei toimiteta tuohon maahan.

Kuten olemme huomanneet, niin öljyllä sekä kaasulla on helppoa kiristää muita valtioita tekemään myönnytyksiä öljynviejä maille. Vaikka OPEC-maat eivät ole sotilaallisesti kovin voimakkaita, niin niiden taloudellinen voima on valtavan suuri. Samoin ne hallitsevat suurta osaa maailman öljystä, jonka toimituksia säätelemällä ne voivat vaikuttaa maailman talouteen. Vaikka nuo arabimaat eivät ole julkisesti hyväksyneet terrorismia, niin kuitenkin islamilaisia terroristeja pidetään noissa maissa “uskonveljinä”, mikä vaikeuttaa viranomaisten toimintaa. Kyseisissä maissa viranomaistyötä vaikeuttaa se, että ylipäätään niiden poliisivoimiin ei  luoteta, ja muutenkin epädemokraattinen lainsäädäntö ja mielivaltainen tuomioistuinkäytäntö aiheuttaa sen, että ihmiset eivät luota viranomaisiin ollenkaan. Tuo islamin politisointi on ongelmallista sikäli, että noissa maissa esimerkiksi valtion johdon sekä kansan välillä on valtava ero esimerkiksi elintasossa sekä koulutuksessa.

OPEC:in kyky hallita maailmantaloutta perustuu sen kykyyn hallita öljyn sekä kaasun toimituksia, ja tuolla tavoin järjestön jäsenmaat voivat esimerkiksi hankkia länsimaisten toimijoiden high-tech teollisuutta haltuunsa. Tai sitten se voisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi horjuttamalla pörssikursseja säätelämällä öljytuotteiden toimittamista. Ja  se voi vaikuttaa haitallisesti yhteiskuntaan. Eli kuten on sanottu, niin me emme saa koskaan unohtaa historiassa opittua. On olemassa ihmisiä joiden mielestä Eurooppa pitää ympäröidä muurilla, mutta tuo saattaa kääntyä meitä itseämme vastaan. Jos toimimme kuin keisari Hadrianus aikoinaan toimi, niin silloin tuo Euroopan muuri voi aiheuttaa sen, että islamistit vain siirtyvät silloin arabiaan vahvistamaan rivejään. Tuo muuri ei ratkaisisi mitään ongelmia vaan siirtää niitä muualle.

Tuolloin Arabia muuttuisi vain Euroopan vihollisten turvapaikaksi, ja tuo sitten saattaisi räjähtää myöhemmin meidän omille silmillemme, joten meidän pitää edesauttaa noiden maiden demokratisointia, mikä tekee ääriryhmiin liittymisestä vähemmän houkuttelevaa. Kun keskustellaan siitä, mikä rooli euroopalla on tulevaisuuden politiikassa, niin tietenkin voidaan ajatella sitä, että EU jotenkin hajoaa, mutta toisaalta maanosamme ongelmana on se, että meidän valtiomme ovat melko pieniä, joten me tarvitsemme joka tapauksessa yhteistyötä esimerkiksi juuri rajavalvontaa ajatellen, sekä sellaista tilannetta silmällä pitäen, missä suuri joukko pakolaisia pyrkii nimenomaan eteläiseen eurooppaan.

Tuolloin eivät Kreikan tai muiden maiden kansalliset voimavarat riitä noiden ihmisvirtojen hallitsemiseen, ja siksi muiden maiden on autettava tuon Välimeren alueen valvonnan kanssa, tai sitten kohtaamme sellaisia ongelmia, mitä ei koskaan ennen ole kukaan edes ajatellut. Tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että nuo Välimeren reunavaltiot alkavat lähettää pakolaisia johonkin muihin EU-maihin ilman neuvottelua koko asiasta. Kun taas ajatellaan sitä, miksi meidän pitäisi muuttaa riippuvuuttamme öljystä ja arvioida uudestaan sitä, mille pohjalle rakennamme tulevaisuuden energiaratkaisuja johtuu siitä, että ostamalla öljyä arabiasta pidämme ikään kuin noita hallituksia pystyssä.

Tuemme välillisesti islamilaista vallankumousta, joka saa innoituksensa siitä, että noissa maailman luonnonvaroiltaan rikkaimmissa maissa on maailman suurin elintasokuilu, joka varmasti saa aikaan vihaa ja katkeruutta maan vauraimpia ihmisiä kohtaan. Tuon lisäksi meidän tulee muistaa historiasta sellainen seikka, että OPEC varmasti pystyy estämään öljyn sekä kaasun toimitukset länteen, kuten se teki aikoinaan Jom Kippurin sodan aikaan. Jos taas jättäydymme Venäjän öljyn ja kaasun varaan, niin silloin voi käydä niin, että Putin tai hänen seuraajansa sitten ottavat käyttöön tuon toimitusten rajoittamisen, jotta Venäjä saa sitten lisää pontta omiin vaatimuksiin esimerkiksi asevoimiensa kauttakulkua koskevia sopimuksia laadittaessa, eli jos sille ei olla mukavia. niin silloin tietenkin saattavat kaasuhanat mennä kiinni.

Tämän lisäksi pitää muistaa se, että EU on valtava markkina-alue, kun ajatellaan esimerkiksi juuri maakaasun toimituksia. Kuten monesti olen todennut, niin maailma on mutkikas paikka elää, ja kaikki ratkaisut liittyvät kaikkeen muuhun toimintaan. Kuitenkin nyt on hyvä hetki puhua esimerkiksi siitä, että voisimmeko sitten esimerkiksi siirtää ainakin osan energiantuotannosta vedyn varaan, vaikka esimerkiksi soista vapautuva metaani on tietenkin myös hyvin voimakas kasvihuonekaasu.

Kuitenkin esimerkiksi ilmastonmuutoksen estäminen on sikäli hyvin tärkeää, että jos huomattavia maa-alueita jää veden alle, niin seurauksena on uusia kansainvaelluksia. Samoin jos ikirouta Siperiassa sekä Alaskassa ja eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa sulaa, niin silloin saattaa esimerkiksi ruttobakteereja tai muita taudinaiheuttajia vapautua maahan, kun aikoinaan routaan haudatut ruumiit alkavat sulaa.

marxjatalous.blogspot.fi

Tiedustelu sekä presidentin valta

Turkin tiedustelupalvelua vaaditaan alistettavaksi presidentin komentoon. Tämän viimeisen vallankaappausyrityksen epäonnistuminen lienee ollut hyvin tehdyn tiedustelutyön ansiota, koska kenraalien ja amiraalien keskinäisiä puheluita on voitu kuunnella sekä heidän tapaamisiaan dokumentoida. Näin ollen Turkin poliisi on ollut jo hyvissä ajoin tietoinen tästä aikeesta siirtää valta asevoimille. Eipä ihme että tämän jälkeen tiedustelupalvelun siirtämistä presidentin sekä sitä kautta asevoimien valvontaan vaaditaan julkisesti. Kuitenkin tiedustelupalvelun tehtävänä on paljastaa valtion vastaisia salaliittoja, jotta ne voidaan estää tehokkaasti. Ja jos presidentti sitten alkaa erottaa kenraaleitaan, niin tuollaiset tiedustelun hankkimat tiedot voivat julkaistuna vauhdittaa esimerkiksi oikeusprosesseja, ja myös auttaa siinä, kun kenraalin erottamista perustellaan.

Tällöin seuraava vallankaappaus ehkä onnistuisi paremmin, kun poliisi ei tätä saisi ennalta tietää, ja asevoimat pääsisivät paremmin yllätysasemaan. Presidentin alaisuus tarkoittaa usein sitä, että tuon laitoksen johtoon astuu joku kenraali tai amiraali, jolla on paljon suhteita muihin sotilaisiin, joten totta kai tällainen asia palvelisi paljon paremmin asevoimien johtoa kuin siviilin johtama palvelu. Se mikä on mielestäni ironista tässä vallankaappauksen yrityksessä on se, että tällä kertaa EU ei ole tuominnut tuota tekoa tarpeeksi voimakkaasti, vaikka se on aina olevinaan laillisten hallitusten puolella.

Onko joku sotilasvallankaappauksella saatu valta sitä laillista esivaltaa? Ja tarkoittaako vallankaappaus sitä, että joku marssittaa komppanian verran sotilaita parlamenttitaloon, ja ilmoittaa olevansa maan uusi hallitsija. Eli tarkoittaako tämä sitä, että tuon miehen jokainen käsky pannaan viipymättä toimeen, koska hän sattuu istumaan presidentin virkahuoneessa? Toisin sanoen: onko se että joku sattuu istumaan tuossa hallintopalatsissa maastopuvussa maihinnousukengät jalassaan todiste siitä, että hän on maan laillinen johtaja? Tätä sopii aina välillä miettiä, kun ihminen miettii ulkomaan matkoja, eli sitä missä hän aikoo lomansa viettää.

Mutta kuten tiedämme, niin tiedusteluviranomaisten työhön kuuluu valtion vastaisten salaliittojen paljastaminen, ja eikö Turkin vallankaappausyritys ollutkin juuri sellainen valtion vastainen salaliitto, kuten tiedämme, niin tuollaiset vallankaappaukset olivar aikoinaan esimerkiksi Etelä-Amerikan armeijoiden tapa hoidella asioita, ja ne eivät koskaan ole sen jälkeen kunnioittaneet mitään ihmisoikeuksia. Kuitenkin myös Suomessa on joskus käytetty puolustusvoimien kapinointia ikään kuin sisäpoliittisena painostuskeinona, ja vihjailtu tankkien tulevan kaduille, jos ei upseerien vaatimuksiin suostuta.

Tai en tiedä, että oliko tuolloin Mäntsälän kapinan aikaan sellaisia tankkeja, että niillä olisi voitu vuonna 1932 tehdä yhtä näyttäviä liikkeitä, kuin myöhemmin esimerkiksi turkissa on totuttu näkemään.. Mutta kuten tiedämme, niin upseerien kapinointia on aina pelätty siksi, että he ovat presidentin lähellä. Ja siksi nämä henkilöt sitten ovat sellaisessa asemassa, että he voivat surmata presidentin saman tien, jos heillä on käskyt suorittaa tällainen tehtävä.

Mutta kuten tiedämme, niin tiedustelutyö kohdennetaan sellaisiin henkilöihin, joilla on mahdollisuus suorittaa vallankaappaus, ja koska moni noista vallanhimoisista henkilöistä varmasti haluaisi katsoa noita tiedustelun lähettämiä raportteja ennen kuin ne annetaan presidentille. Tämän takia jokaisella maailman valtiolla, jolla on tiedusteluviranomaiset on oikeastaan kahdet tiedusteluviranomaiset. On asevoimien johtama tiedustelu, sekä poliittinen eli siviilitiedustelu. Tähän jälkimmäiseen kuuluvat vastavakoilu sekä poliisin ATARI-ryhmät, joiden tehtäviin kuuluu myös omien upseerien epäileminen, js kahden linjan pitäminen takaa sen että kukaan ei voi  käyttää tiedustelua hyväkseen ja pimittää omalle itselle vahingollisia raportteja esimerkiksi presidentiltä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Filosofian olemuksesta sekä humanismista eli miksi Sokrateen täytyi kuolla?

Humanismi ei ole humaanien tieteiden synonyymi. eikä sosiologia eli sosiaalisten suhteiden tiede ole mitenkään erityisen miellyttävä tieteenala. Vaikka psykologiaa eli ihmismielen tutkimusta sekä käyttäytymispedagogiaa pidetään jotenkin pehmeänä tieteen alana, niin todellisuudessa kyseessä on lähinnä tieteenala, minkä avulla valitaan esimerkiksi poliisipäälliköitä sekä vankilanjohtajia. Sosiologien sekä psykologien tehtävänä on esimerkiksi vankeinhoidossa luoda sellaisia toimintaryhmiä, että nämä eivät pysty kapinoimaan. Myös puolustusvoimien sekä poliisin henkilökunta valitaan psykologisin perustein, eli heidän asenteensa rikosta kohtaan pitää olla erittäin kielteinen.

Kun puhutaan Platonin luolavertauksesta, niin siinä kerrotaan ihmisistä, jotka istuivat koko ikänsä luolassa, ja katsoivat varjoteatteria sen seinästä. näin ollen he näkivät vain vääristyneitä hahmoja ulkomaailmasta. Monet pitävät tuota vertausta pelkästään mielikuvituksen tuotteena, mutta voin kyllä sanoa, että tuo Platonin vertaus saattaa olla kuitenkin peräisin oikeasta elämästä. Jos puhutaan siitä, että ehkä tuo Platon on oikeastaan Sokrateen taiteilijanimi, niin silloin kyseinen luolavertaus saattaa olla kuvaus siitä, miten tuolloin henkipatot eli kaupungista karkoitetut henkilöt elivät. He saattoivat istua päivät luolassa, mistä muut eivät heitä löytäneet, ja käydä ulkona vain pimeän tullessa keräämässä  ruokaa. Tai sitten nämä luolassa elävät ihmiset olivat poliittisia vankeja, jotka saivat elää, jos eivät näyttäytyneet julkisesti.

Kun ajatellaan tuota aikaa muinaisessa Kreikassa, niin silloin ei tiedettä ja tutkimusta säädellyt mikään laki, ja tuon takia epäilen, että tuo Platonin luolavertaus saattaa olla kuitenkin osittain totta. Eli noita poliittisia vankeja, joita esimerkiksi Sokrates olisi ollut varmasti käytettiin työvoimana. Sokrates sai aikoinaan tuomionsa "ateenan demokratian pettämisestä", joten hän varmasti oli poliittinen rikollinen. Ja mikäli noilla poliittisilla rikollisilla oli lapsia, niin heitä ei varmasti myöskään päästetty Ateenan kaduille kertomaan Perikleen kaltaisten miesten salaisuuksia. Näet poliittinen rikollisuus on syntynyt siksi, että joku henkilö tai henkilöryhmä haluaa peitellä jotain. Joten täytyy aina miettiä sitä, miksi Sokrates sai aikoinaan tuon tuomion?

Ja miksi Ateenan johto sitten päätyi tuohon rangaistuksista kovimpaan, eli kuolemantuomioon? Kyseinen rikos olisi ollut Ateenan demokratian kiistäminen, ja siitä oli rangaistusasteikkona sakko tai pahimmillaan kuolemanrangaistus. Eli käytössä oli hyvin laaja asteikko, minkä tarkoitus oli tukea Ateenan demokratiaa, joten kysymys kuuluu niin, että ketä Sokrates sitten uhkasi? Kenen maine oli kyseessä, kun noin kamala tuomio piti antaa?  Oliko joku noista Ateenan suurista pojista, kuten ehkä Perikles sitten oikeastaan jättänyt taistelukentän kesken taistelun, tai ehkä tehnyt Peneloponnesolaissotien aikaan yhteistyötä Ateenan vihollisten kanssa, koska tuo tuomio Akropoliilla tuolloin kauan sitten oli erittäin kova.

Tuomion kovuus kertoo siitä, että Sokrateesta tehtiin varoittavaa esimerkkiä muille Ateenalaisille, jotta nämä ymmärtäisivät, että Perikleelle sekä Demokritoksille ja muille Ateenan johtajiksi itsensä nimittäneille henkilöille ei ryttyillä, eikä heitä saanut tietenkään arvostella eikä heidän motiiveitaan epäillä, joten kukapa muu kuin tuo pömppömahainen, avojaloin kulkeva säädytön filosofi, ainainen epäilijä olisi ollut parempi rooliin, minkä nuo ateenan johtajat olivat hänelle varanneet. Tuolle miehelle valittiin osa julmassa näytelmässä, missä kansalle opetettiin se, että Ateenan johtoa ei saanut koskaan kritisoida eikä heistä saanut levitellä mitään ikäviä juoruja.

Sokrates valittiin uhriksi, koska hän oli sen verran tunnettu, mutta samalla hiukan boheemi hahmo tuossa demokraattisessa kaupungissa. Eli kyseessä oli oikeastaan aikansa rock-tähti, jonka kertomuksia haluttiin kuunnella, joten hänen rankaisemisensa tietenkin oli monien ihmisten elämään vaikuttava suoritus, ja tuohon sitten varmasti kaikki muutkin yhtyivät, koska laki oli laki, ja sitä oli varmasti kaikkien toteltava. Samalla tuli täyttyneeksi kuolemantuomion syvin olemus, eli kun tunnettu toisinajattelija eli "räksyttäjä" saatiin surmattua, niin ihmisten mieliin saatettiin pelko siitä, mitä seurauksia tuollaisella rikoksella eli tässä tapauksessa ateenan johdon motiivien sekä yltäkylläisen elämäntavan kyseenalaistamisella voi olla.  Näin ollen ateenan valamiehet sitten päättivät näyttää kaikille, että kuka on Ateenan todellinen herra, jonka vaikuttimia ei kukaan saanut epäillä.

Koska he olivat tuon tuomion antaneet, niin toki silloin piti myrkkymalja täyttää, koska Ateenan suuren valamiehistön käskyvaltaa ei sopinut tietenkään kyseenalaistaa, koska se oli laitonta. Pitihän rahvaalle opettaa se, että heidän paikkansa oli pellolla raatamassa, kun ateenan eliitti hoiti kaupungin ajatelupuolen, eli kiisteli siitä, minkä väriseksi joku temppeli piti maalata. Ja toki tuo Peneloponnesolaissota oli siihen aikaan iso juttu, ja sillä varmasti myös tehtiin rahaa. Samoin jotkut poliitikot varmasti kohottelivat omia asemiaan vetoamalla tuossa sodassa saatuihin ansioihin, ja tietenkin he myös teettivät omia puheitaan sofisteilla, jotta kansan suosio olisi taattu. Ja varmasti noihin puheisiin livahti myös asioita, mitkä eivät ole totta. Ja jos noita asioita sitten alettiin epäillä, niin silloin saattoi poliitikon maine mennä, ja hän saattoi myös joutua vastaamaan tällaisesta valheesta.

Ja jos puhutaan siitä, että Sokrates taisteli heloottina eli jalkaväen sotilaana tai falangimeihenä, niin hän tietenkin näki paljon asioita, mitä ei ehkä Perikles tai joku muu halunnut muiden näkevän. Uskon että nuo suuret sotapäälliköt liikkuivat ratsain, ja miehet kävelivät heidän perässään. Se tietenkin aiheutti vihaa noissa miehissä, jotka kompuroivat eteenpäin raskaine varusteineen. Ja ehkä tuo Perikles tai joku muu suurista päälliköistä sitten lähti pakoon todellisessa tilanteessa, ja toki ratsumiestä on helppoa seurata. Joten ehkä tuo asia sitten alkoi paljastua, ja nuo Ateenan johtajat alkoivat siten pelätä tutkimuksia, mikä johti siihen, että he päättivät vaientaa epäilijät surmaamalla Sokrateen, jotta muut pelkäisivät näitä suuria jotajia enemmän, ja olisivat hiljaa heidän toimistaan sekä motiiveistaan.

hkimmo.blogspot.fi

Tuotekehityksen vapaudesta

Kun puhutaan tuotekehityksen vapaudesta, niin vain täysin vapaassa ympäristössä toimiva tuoteistaja voi olla rento sekä tehdä työtään ilolla. Tuotteistaja eli tuotesuunnittelija, joka luo uutta ei voi toimia minkään kauhean hermopaineen alla. Jos työpaikan välitön keskusteluyhteys kadotetaan yhteiskunnallisen tai yhtiön sisäisen toiminnan seurauksena, niin silloin ei tuotekehitys toimi, ja yhtiölle voi seurata erittäin suuria tappioita tun takia. Eli tuotekehityksen tulee yhtiössä palvella markkinoiden tarvetta, ja jos tuote ei ole edes suunnittelupöydällä ollessaan mitenkään mielenkiintoinen, niin että kukaan edes suunnitteluryhmässä ei näe sitä mitenkään kelvollisena kauppatavarana, jota kukaan ei edes halua ostaa, niin silloin projekti pitää uskaltaa laittaa sivuun. 

Ja sillä hetkellä keskittyä jo olemassa oleviin tuotteisiin. Mutta jos yhtiö ei kehitä tuotettaan, niin silloin seurauksena on se, että oman yhtiön tuotteet jäävät pahasti jälkeen muista markkinoilla olevista tuotteista. Mutta jos kukaan ei tätä voi sanoa johtajille, niin tuloksena voi olla koko yhtiön kaatuminen mielenkiinnottomuuteen sekä vanhentuneisiin tuotteisiin. Ja kun puhutaan sananvapaudesta, niin tuolloin yhtiön jonkun jäsenen pitää voida saattaa tuo väärä päätös johdon tietoon ilman, että hänen pitää pelätä potkuja 

Syy miksi tiedon pitää kulkea myös alhaalta ylöspäin johtuu siitä, että joku saattaa oikeasti olla pätemätön työnjohtaja, tai oikeastaan kyseessä ei välttämättä ole varsinaisesti epäpätevä henkilö, vaan ehkä henkilö, jolla ei ole kokemusta tuotteesta, minkä markkinointia tai kehitystä hän johtaa. Kun tuotetta kehitetään, niin silloin pitää tuotteistajalla olla mahdollisuus toteuttaa itseään, ja ainoastaan omasta vapaasta tahdostaan työskentelevä insinööri pystyy sekä haluaa tuoda työhön koko osaamisensa. Esimerkiksi yhteiskunnan taholta tuleva painostus voi olla kohtalokasta tuotteiden suunnittelun kannalta, eli jos nuo tuotekehitysinsinöörit pelkäävät esimerkiksi pidätystä tai mellkaoita, niin ei heidän työstään tule yhtään mitään. 

Toki itse en ketään menisi nimittelemään työpaikkakaljottelijaksi, koska tuo voi merkitä kyllä hiukan viileää vastaanottoa Pekingissä, koska tuollainen henkilö voi olla siitä ikävä, että hän laittaa kyseisen toimittajan nimiin sellaisen yhteiskuntafilosofesen blogin, missä tuollainen henkilö saattaa yllättäen ryhtyä joksikin sananvapauden airueeksi, ja siitä nuo pekingin viranomaiset kuulemma pitävät hyvin paljon. Ja kuten sanotaan, niin "live and let die", eli tuskin kukaan noista ihmisistä tuota kirjoittelijaa olisi mitenkään muistellut, vaikka tämä asuisi sen jälkeen veneen alla. Ja itse sillä kyllä lohduttaudun, että minä itse tuskin olsin minkään yhtiön laskuun matkustanut Pekingiin. Joten tässä sitten sanoin sen, että uuden luominen alkaa vapaudesta sekä omasta tahdosta. Ja esimerkiksi jos tulkki sitten ei halua tehdä työtään, niin ei kukaan muukaan sitä puhetta osaa kääntää. Eli mikään pakko ei kenenkään ole tehdä työtä, mutta potkujen ollessa kyseessä ei tuota tekijästä riippuvaa työtä kukaan muu ehkä suoraan tule tekemään. 

Lisää aiheesta löytyy myös täältä: Http://kimmonsivu.blogspot.fi. 

Sokrateelle elämä oli ikuista etsintää (Life is a road I wanna keep going)

'

Sokraattiset koulukunnat sekä Sokrates. Tuo filosofeista tunnetuin on myös kaikkein arvoituksellisimpia, koska hän oli keskustelija eikä kirjoittanut juuri mitään. Platon kuvaa tuota miestä erittäin rakastatettavana opettajana, ja kunnioitti häntä todella paljon. Mutta kun mietitään sitä, että onko kaikki Platonin hänestä kirjoittama todella totta vai ei. On näet sellainen ajatus, että Platon laittoi omia ajatuksiaan tai mietelmiään suurena pitämänsä miehen esittämiksi. Tuo tapa tunnetaan sanaleikkinä jota kutsutaan "Wittgensteinin sanomana", eli erittäin yleistä on se, että epävarma opiskelija sanoo omia kirjoituksiaan tai mietteitä toisen tekemiksi, ja siitä on sitten olemassa hiukan hupaisia tapauksia, joissa jonkun tunnetun tutkijan työnä esitetään kokonaisia tietosanakirjasarjoja, vaikka todellisuudessa hän on kirjoittanut vain 45 sivua julkisia kirjoituksia. eli tuo muistaakseni oli joskus opinnäytetyön minimipituus.

Joten termi "Sanoi Wittgenstein" tarkoittaa itse asiassa käänteistä plagointia. Tuota menetelmää käytetään esimerkiksi huumesodassa, kun tunnettujen vankilassa istuneiden jengien johtajien nimissä julkaistaan erilaisia muistelmia, jotka perustuvat todellisuudessa lähinnä FBI:n valvontanauhoihin. Ja tämän tapauksen pohjalta voidaan jollekin vaikkapa Kiinassa vierailevalle vihamiehelle tehdä "käytännön pila", missä hänen nimiinsä avataan blogi, jossa tuon henkilön niissä kirjoitetaan tuon valtion ihmisoikeustilanteesta sekä sen virkamiesten toiminnasta herjaavaan sävyyn. Tuosta voi sitten seurata huumoria sekä hyvää henkeä koko liikematkan ajaksi.

Sokraresta pidetään oikeastaan "kristushahmona", koska hän ei paennut Ateenasta, kun hän sai kuolemantuomion. Syy siihen miksi Sokrates ei lähtenyt karkuun  on jäänyt on jäänyt selvittämättä. Koska hänen vaimonsa oli hyvin äkkipikainen, sekä Sokrates itse oli voimakas persoona, niin hänen avioliittonsa oli hyvin riitaisa, mitä kuitenkin ihmettelen, koska tuon ajan hengen mukaan mies oli talon herra, ja vaimo oli miehensä omaisuutta. Tieto oli Sokrateen mielestä hyvettä, mutta mitä hän tuolla mahtoi tarkoittaa? Se mikä tieto on hyvää ja mikä pahaa ei varmasti ole kuitenkaan kovin helppoa ymmärtää.

Kun puhutaan siitä, että mikä on hyvää ja mikä pahaa, niin kuitenkaan Sokrates ei mieti sitä, että mikä on hyvää Ateenalle ei ehkä ollut hyvää kaikille. Jatkuva tiedonetsintä on Sokrateen mielestä ainoa oikea tapa elää. Kun Sokrates suuressa väittelyssä sanoo, että "jumalat tietävät kaiken", niin vastaja kysyy, että miksi jumalat tietävät kaiken? Sokrates vastaisi, "että siksi että he ovat jumalia". Mutta Sokrates ei kerro, että kenen edustaja vastaväitäjä on. Kuitenkin suuri filosofi kuitenkin kyseenalaistaa sen, että ovatko jumalat aina oikeassa. Eli kukaan Jumalista ei kuitenkaan välttämättä ollut aina oikeassa. Keskiajalla pohdittiin sitä, että voiko jumala luoda sellaisia kiviä, että hän ei niitä jaksaisi nostaa? Sokratesta moitittiin siitä, että hän turmeli Ateenan nuorisoa, koska sai heidät harrastamaan filosofiaa.

Tuota asiaa pidetään sellaisena, että se ikään kuin turmelee vieläkin esimerkiksi sotilaiden sekä muiden uniformumiesten aivoja, kun he alkavat sitten miettiä saamiaan käskyjä sekä niiden oikeutuksen. Ja Sokrateen pääsyyte käsitti myös käsitteen, että Sokrates ei kunnioittanut valtion jumalia, ja tuo saattoi tarkoittaa sitä, että hän ei soveliaasti kumartanut Ateenan johtoa. Joten kyseessä sattui olemaan ehkä proskriptio, jossa tuo suuri mies asetettiin ikään kuin kärsimään, jotta muut ymmärtäisivät, että Ateenan johdolle ei sanottu pahasti. Eli Sokratesta vihattiin esimerkiksi siksi, että hän ikään kuin vaati Ateenan johdolta kohtuutta kaikessa. Syy miksi tuo filosofi sitten otti myrkkymaljan saattoi olla näyte siitä, että vanha ja väsynyt Sokrates halusi näyttää muille, mitä laissa oleva melkein vitsinä pidetty pykälä saattoi aiheuttaa, ja toki Sokrateella oli nimeä ja mainetta, joten saattoi olla niin, että joku hänelle hyvin tärkeä ihminen oli saatettu tuomita kuolemaan tuollaisen laintulkinnan takia. Eli hän saattoi olla oman aikansa aktivisti, joka sitten halusi osoittaa kuolemallaan, että tuota lakia tuli muuttaa.

Teksti löytyy myös täältä http://charelesfort.blogspot.fi