Inarijärven valot sekä UFO-tekniikkaa ja ionimoottoreiden käyttö lentämisessä

“Inarijärven valot”on tapaus, missä useampi henkilö on joutunut kohtaamaan “aaveeksi” kutsuttua ilmiötä. Nuo valot estivät tarinan mukaan erään seurueen kuoleman, ja niistä on keskusteltu todella paljon. Kuitenkin tuollainen valoilmiö voi olla oikeasti aivan ihmisten aikaansaannosta, ja jos tuolloin tapahtuma-aikaan oli jäällä liikkeellä esimerkiksi vieraan valtion sotilaita eli ehkä maassamme tiedustelumatkalla olevia erikoisjoukkojen miehiä, niin he saattoivat näyttää valoilla noille ihmisille, että jäät ovat heikkoja. Saattoi olla niin, että noilla sotilailla oli päällään lumipuvut, ja he olivat sitten ehkä kuvitelleet tulleensa havaituksi. Jos tuo ryhmä olisi joutunut avaamaan tulen, niin sen olemassaolo olisi havaittu.

Vaikka partio olisi tullut miltä puolelta rajaa hyvänsä, niin sen paikallaolo Suomessa olisi tiennyt vakavia diplomaattisia selkkauksia, koska tuolloin kumpikin supervalta olisi voinut peräänkuuluttaa maamme puolueettomuutta, mistä oltiin tarkkoja tuohon aikaan. Se mitä partio sitten teki maassamme on kuitenkin varmaan jäänyt unholaan. Eli kyse on voinut olla esimerkiksi maamme valmiuskyvyn sekä halukkuuden testaamista, tai ehkä heidät oli lähetetty estämään jotain tärkeän henkilön loikkaamista toiseen suurvaltaan. Kuitenkin tarina on jäänyt elämään ihmisten muistiin. Aaveet sekä UFO:t ovat asioita, jotka liittyvät erittäin salaisiin tutkimuksiin. Niiden tutkimusten tarkoitus on pitää toinen supervalta toisen edellä ilmailua sekä avaruutta koskevissa asioissa. Kun mietitään eksoottisia moottorityyppejä, niin niissä on erittäin kuuma tai muuten erikoinen pakokaasu.

"Black Triangle"

Ja jos esimerkiksi ionimoottoria köytetettäisiin ilmakehässä tapahtuvaan lentämiseen, niin silloin tietenkin edessä olisi avaruusalus tai lentokone, joka voisi laskeutua myös muille planeetoilla sekä lentää avaruudessa kuten SciFi-elokuvien hävittäjät tekevät. Noissa laitteissa käytetään voimakkaita magneetteja vauhdittamaan taaksepäin syöksyvää ionisuihkua, ja tietenkin jos halutaan lentää ionimoottorilla, täytyy moottorin kehittää tarpeeksi paljon ioneja, jotta se voi työntää lentokonetta eteenpäin. Tuolloin moottorin edessä palava valokaari ionisoi moottoriin johdetun kaasun, mutta moottorin toiminta vaatii todella voimakkaan magneettikentän. Ja sen takia tällaista lentokonetta ei koskaan olla toteutettu, koska tuo kone vaatisi erittäin tehokkaan generaattorin toimiakseen. USAF:illa on tarinan mukaan käytössään TR3B "Astraksi" kutsuttu kolmiomainen lentokone, josta käytetään nimeä "Black Triangle", mutta tuon koneen ei välttämättä tarvitse olla ydinkäyttöinen. Riittää että sen sisälle asennettu generaattori tuottaa tarpeeksi suuren tehon

Kun puhutaan siitä, että joku olisi laittanut pienen ydinreaktorin tuollaiseen lentokoneeseen, ja käyttäisi lentämiseen ionimoottoreita, niin nuo magneetit sitten aiheuttaisivat sen, että rautaesineet voisivat liikkua itsekseen, ja talon huojuminen voidaan selittää sillä, että ultravoimakas magneettikenttä voi alkaa vetää myös rakennusten metallirunkoa itseään kohti. Tietenkin myös kaarisuihkumoottori, missä normaali raketin palotapahtuma korvataan valokaarella, ja sitten tuo alus liikkuisi kuten muutkin raketit eteenpäin, mutta kuitenkin ionimoottoreilla saavutetaan suurempi ominaisimpulssi, ja tuolla moottorilla  voidaan lentää myös muille planeetoilla.

Mutta molempien moottorityyppien ongelma on se, että ne vaativat sähkövirtaa, eli tuolloin koneeseen tulee sitten asentaa generaattori, jota pyöritetään tavallisella kaasuturbiinilla tai ydinreaktorilla. Tuo sitten tekee aluksesta hiukan liian monimutkaisen toteutettavaksi, kun sen suihkuturbiini sitten käyttää välillä generaattorina, joka sitten syöttää virtaa ionimoottorin kiihdyttimelle. Jos käytetään huippuvoimakkaita magneetteja, niin silloin tuo alus saattaa sitten vetäistä maasta ylös ioneja, joiden muodostamat kaasupatsaat saattavat sitten vaikuttaa aaveilta. Jos USA:lla tai Venäjällä on käytössään ionimoottoreilla varustettu lentokone, niin se voi toimia myös tavallisten suihkuturbiinien avulla, jolloin suohkuturbiini pyörittää generaattoreita, mutta toki myös keveitä ydinreaktoreita saatetaan käyttää tuollaisissa aluksissa, joista keskustellaan yhä tiiviimmin

Lentävä siipi Ho-229 sekä sen vaikutus myöhempään ilmailuun

GO-229 1950-luvulla USA:ssa

Horten HO IX tai Horten HO-229 joka tunnetaan myös nimellä Gotha GO-229 oli aikanaan edelläkävijä, ja kone mitä pidetään ehkä yhtenä maailman ensimmäisistä STEALTH-lentokoneista, joita aikoinaan pidettiin maailman suurimpana sotasalaisuutena. Nuo koneet on muotoiltu siten, että niiden pinnasta heijastuva tutkasätely hajoaa ilmassa, mikä estää tutkaa saamasta kaikua tuosta koneesta. Kuten varmaan arvaatte, niin tämä projekti toteutettiin aikoinaan vasta toisen maailmansodan lopulla. GO-229:n suunnittelivat Hortenin veljekset Walter ja Reimar, joista jälkimmäinen on koneen pääasiallinen ideoija.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Horten_Ho_229

Vasta vuonna 1944 tuon koneen ainoa prototyyppi sai sitten ensilentonsa, ja sodan jälkeen tuo kone siirrettiin USA:an, missä sitä käytettiin hyödyksi YB-49:n suunnittelussa. Kuitenkin nuo lentävän siiven ratkaisuun perustuvat lentokoneet eivät koskaan ole jostain syystä yleistyneet, vaikka niiden suhteellinen kuorma on paljon suurempi kuin perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden lastin kantokyky on. Tämä johtuu siitä, että lentävä siipi omaa paljon suuremman kantopinnan kuin muut lentokoneet, ja sen lentoaika on paljon pidempi kuin vastaavan kokoisten perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden on.

Sen vuoksi tällaisen koneen kyky kuljettaa lasteja on paljon suurempi kuin normaalien lentokoneiden. Kun puhutaan tuon koneen STEALTH-ominaisuuksista, niin niiden muotoilu ei aivan täytä nykyaikaisen STEALTH-koneen mitoitusta. Koneen nokka sekä turbiinien ilmanottoaukot on muotoiltu siten, että tutka saa kaiun sekä koneen nokasta että turbiinin kompressorin siivekkeistä, joten suoraan noita GO-229 koneita ei voida enää pitää STEALTH-hävittäjänä, vaikka toki sen havaitseminen on vaikeampaa kuin perinteisen lentokoneen.

Puu on periaatteessa aivan hyvä materiaali STEALTH-koneita ajatellen, koska radioaallot menevät suoraan sen läpi, jolloin siitä ei välity kaikuja tutka-antenniin. Mutta toisaalta tuo kaiku tulee puisessa koneessa lähinnä polttoainetankin antavat pääasiallisen kaiun, joten niiden muuttaminen muovisiksi varmasti vaikeuttaa koneen havaitsemista, koska radioaalto teoriassa kulkee tuon muovin lävitse, mutta tietenkään ongelma ei ole aivan niin yksinkertainen, koska radioaallot itseasiassa varaavat kohteen sähköllä, ja tuolloin vasta syntyy paljon puhuttu kaiku.

Mutta kun tuo HO-229 aikoinaan valmistettiin, niin sen ajateltiin ehkä silloin kääntävän ilmasodan kulun, mitä tuo kone ei koskaan kuitenkaan tehnyt. Syynä saattoi olla koneen alhainen valmistusmäärä, eli yksi lentävä prototyyppi ei sodan kulkua voisi kääntää, jos se on varustettu perinteisillä aseilla, mutta saattoi olla niin, että Hortenit eivät edes suunnitelleet lentokonetta vaan ohjusta, jolla olisi voitu toimittaa ydinpommi tai kemiallinen ase New Yorkiin tai Washingtoniin. Kun tässä käytän numeroa yksi, puhuttaessa valmistusmääristä, niin en tiedä, että olisiko mahdollista, että kaksi tai yksi noista koneista koottiin amerikassa.

Eli kun puhutaan tuosta “Amerika bomber” suunnitelmasta, missä HO-229-koneesta kehitetty neljällä suihkumoottorilla varustettu lentävä siipi olisi lähetetty kohti USA:n Atlantin puoleiselle rannikolle ydinpommi mukanaan, niin toki tuo pommi olisi voitu asentaa tavallisella tavalla toimivaan pommikoneeseen. Tuolloin kyseinen kone olisi pudottanut pommin kuten normaali lentokone, tai sitten se olisi voitu asentaa ohjukseen, joka olisi sitten lentänyt kohteeseen ja räjähtänyt siellä. Kyseessä olisi ollut oikeastaan vain tavallisuudesta poikkeavalla tavalla muotoiltu V-1-pommi, joka olisi voinut aiheuttaa pahaa tuhoa USA:n itärannikon kaupungeissa.

HO-229 pommiversio olisi sitten varustettu samanlaisilla moottoreilla kuin V-1-pommit, ja niiden avulla olisi voitu iskeä myös Skotlannin kaupunkeihin. Kyseinen “Horten-pommi” olisi ollut sellainen, että siinä olisi ollut yhdestä neljään läppämoottoria, ja ne olisi voitu ampua kohteeseen esimerkiksi Pohjanmerellä olevista laivoista tai sitten hinata ilmaan Heinkel- tai muulla pommikoneella, jonka jälkeen ne sitten olisi ohjattu kohteisiinsa.

YB-49

Jos oikein paljon mielikuvitusta olisi käytetty, niin noissa koneissa olisi voinut olla TV-kamera nokassa, ja sitten maassa olevan miehistön tehtävä olisi ohjata tuo kone kohteeseen tuon TV-kuvan perusteella. Kun puhutaan nykyaikaisesta STEALTH-koneesta, niin voidaan sanoa, että tietenkin ne ovat huomattavasti kehittyneet tuon puukoneen päivistä. Tietenkin on tullut joskus mieleen, että tuota ratkaisua saatettaisiin käyttää myös esimerkiksi rakettilentokoneessa, missä olisi tietenkin käytettävä lämpökilpeä sekä rakettimoottoreita. Tuossa mallissa koneen siipitankkeihin lastataan hapetin sekä polttoaine, jolloin voidaan toteuttaa kompakti avaruuslentokone, mikä laukaistaan avaruteen esimerkiksi Atlas-raketin nokassa.

Mutta kun mietitään sitä, mihin tuota GO-229:stä peräisin olevaa ratkaisua voidaan hyödyntää, niin yllättäen voidaan ajatella, että ehkä tulevaisuudessa tällaiseen koneeseen asennetaan ydinreaktori, ja suihkumoottorien paikalle magneettiset hiukkaskihdytintekniikkaan perustuvat WARP-moottorit, joiden avulla sitten rakennetaan todellisen elämän “Millenium Falcon”. Näet joidenkin UFO-uskovien mielestä tuo idea tähän koneeseen on peräisin jostain pudonneesta UFO:sta, joka sitten oli päätynyt saksalaisten tai amerikkalaisten käsiin. Eli ehkä tuo kone ei oikeasti ollut saksalaisten ideoima, vaan piirustukset olivat tulleet amerikkalaisilta, jotka halusivat, että Hitler ei surmaisi noita insinöörejä, joita haluttiin kuulustella siitä, kuka oli välittänyt amerikkalaista ilmailu tai aseteknologiaa saksaan.

Kun puhutaan esimerkiksi eräissä laitoksissa kuten AREA-51:ssä testattavasta käänteentekevästä ilmailu tai sotilastekniikasta, niin tarinan mukaan noita laitteita suunnittelevista henkilöistä käytetään peitenimeä “believers”, joka olisi loistava peitenimi mille hyvänsä tekniselle ryhmälle. Tietenkin STEALTH saa aikaan sellaisia ajatuksia, että kyseessä olisi ehkä jotenkin salainen tekniikka, mutta kuitenkin voidaan sanoa tuon tekniikan olevan melko hyvin tunnettua, ja yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista olisi rakentaa normaalin hävittäjän kaltainen kone.

Tuon koneen peitetään esimerkiksi keramiikalla, mitä radioaallot läpäisevät hyvin, ja tuon radioaaltoja läpäisevän kerroksen alla on pienillä pyramideilla päällystetty runko, jotka saavat nuo radioaallot kimpoilemaan välissään, jolloin ne heikentyvät, jolloin koneen havaintoetäisyys tutkasta laskee. Eli STEALTH ei tarkoita sitä, että kone olisi näkymätön tutkalle, vaan että sen havaintoetäisyys sekä sitä kautta vihollisen varoitusaika saadaan pienemmäksi, jolloin sen kyky reagoida uhkaan laskee. Mutta nykyään STEALTH-koneiden taktinen iskukyky on kasvanut, ja niitä ollaan varustettu esimerkiksi ELF-taajuudella toimivilla erittäin tarkasti suunnatuilla tutkilla, joilla ne sitten kykenevät etsimään esimerkiksi maan alla olevia komentobunkkereita sekä hyökkäämään niitä vastaan erittäin tehokkaasti, ja samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös sukellusveneiden etsintään sekä tuhoamiseen, mikä laajentaa STEALTH-koneiden käyttöaluetta.

Alla on 45 minuuttia kestävä filmi tuosta koneesta.

https://www.youtube.com/watch?v=MqgfjXaJxV8

kirjabloggaus.blogspot.fi

Lentäminen laivojen rakentaminen sekä nanoteknologia ja ionimoottori

(Kuva 1)

Nanoteknologia voi muuttaa lentämisen kokonaan aivan lähitulevaisuudessa. Lentokoneen pintaan sekä siipiin uurrettujen erittäin pienten urien avulla voidaan ilmanvastusta pienentää sekä ilman virtausta siiven pinnalla parantaa, mutta ongelmia on syntynyt siinä, että tuohon materiaaliin syntyy epäjatkuvuuskohta, jossa siipi saattaa katketa, jos siihen kohdistuu painetta. Nanotekniikan avulla siipeen voidaan kuitenkin tehdä uria, jotka eivät vahingoita itse siipimateriaalia. Urat voidaan tehdä näet siiven pintaan ruiskutettuun latex-maaliin yksinkertaisesti uurtamalla tuota maalia, tai siiven pinta voidaan peittää liimattavalla polymeerikalvolla, jollaista käytetään esimerkiksi koulukirjojen päällystämiseen. 

Ja tuohon materiaaliin jyrsitään nuo urat eräänlaisella kammalla. Mutta itse lentokoneen moottoriteknologiakin voi mullistua tuollaisten nanourien takia. Lentokoneen siiven etureuna voidaan tehdä sellaiseksi, että se ionisoi kaasun, minkä läpi lentokone lentää. Ja kun noissa nanourissa on magneettirata eli "Gauss-kiihdytin", niin silloin lentokone voisi lentää ilman läpi ohjaamalla tuota ionisoitua kaasua siiven pintojen ohi, mutta tämä tekniikka voisi toimia myös sileällä siivellä, siten että siiven etureunaan asennetaan nanoputkia, joiden läpi johdetaan ilmaa, mikä ionisoidaan, jotta lentokoneen magneetit voivat siirtää tuota kaasua pintojen yli. Ja näin voidaan toteuttaa esimerkiksi munan muotoinen avaruusalus, jonka pinnan yli ohjattava ionisoitu kaasu antaa tuolle lentolaitteelle nostovoiman, mikä nostaisi sen äänettömästi kohti taivasta. Eli olisiko tuollainen alus sitten ollut osasyynä noiden "munan muotoisia UFO:ja" , koskeviin havaintoihin (Kuva 1). Mutta omasta mielestäni tuo valokuvassa oleva väline on enemmänkin Mylarista tehty ilmalaiva, jollaisia on saatettu valmistaa Stealth-ohjelmaa varten.

(Kuva 2)

Tuon lentolaitteen ei tarvitse silloin olla mikään kovin iso, jos se varustetaan tarpeeksi tehokkaalla sähkövoiman tuotantoyksiköllä. Eli tuon laitteen lento perustuu sen pinnan yli pumpattavaan ionisuihkuun, millä tuo alus voi kohota vaikka avaruuteen asti. Ja aluksen hallinta on hyvin helppoa, jos sen ionikanaviin johdetun sähkövirran tehoa säädellään,  niin sillä tavoin voidaan aluksen nousunopeutta säädellä niin, että se voi nousta joko kävelyvauhtia tai yliäänen nopeudella taivaalle, tai laskeutua äänettömästi jonkun ihmisen pihamaalle.

Mutta aerodynamiikka ja hydrodynamiikka ovat oikeastaan melkein sama asia, ja jo vuosia sitten on veneiden pintaan asennettu polymeerikalvoja, joiden urat ovat vähentäneet niiden vastusta. Mutta tuon ulkoisen ionimoottorin avulla voidaan tehdä sukellusvene, jota viedään eteenpäin pumppaamalla vettä sen magnetisoidun ulkopinnan avulla, niin että ehkä sikaria muistuttava sukellusvene etenee nopeasti sekä äänettömästi veden alla, ja se voidaan tehdä sellaiseksi, että kyseinen alus liikkuu molempiin suuntiin yhtä nopeasti, mikä helpottaa sen operointia. Ja tuo MDD eli Magneto Hydro Dynamic Drive-ajo voidaan myös toteuttaa aluksen rungon pituudelta vedettyjen kiihdytinputkien avulla, eli alukse runkoon asennetaan hiukkaskiihdyttimet. Toki varmasti laivastot ovat ainakin mielessään testanneet hybridilentokonetta, joka voisi tarpeen tullen sukeltaa, ja ainakin Neuvostoliitolla oli 1930-luvulla projekti, jossa se kehitteli sukeltavaa SB-2 pommikonetta (Kuva 3). Itse olen kuullut, että tuo laivasto testasi tuohon aikaan myös suljetun syklin diesel-moottoreita, joissa pakokaasu kierrätetään aktiivihiilisuodattimien läpi, joka pidentää niiden käyttöaikaa veden alla toimittaessa ja tuo järjestelmä voisi toimia myös MDD:n voimanlatteena.

(Kuva 3)

Tuo tekniikka on sikäli helpompi hallita, että sukellusveneessä on atomireaktori tarpeellisen sähkövirran aikaansaamiseksi, niin että sähkömagneeteille saadaan tarpeellinen sähkövirta, jotta ne voivat siirtää ionisoituneessa tilassa olevaa vettä aluksen rungon ohi. Ja tietenkin näin voidaan tehdä myös äänettömästi liikkuva pinta-alus, joka voi toimia vaikka sukellusveneentorjuntatehtävissä, ja paras ratkaisu rungon muodoksi tietenkin olisi katamaraani, jossa magneetit siirtävät vettä runkojen välitse, niin että alus ei tarvitse mitään potkureita liikkuakseen eteenpäin. Se voisi muistuttaa Sea Shadow-koealusta (Kuva 12 ja peruutus hoidetaan sitten kääntämällä magneettien navat toisin päin, ja näin voidaan tehdä myös pinnassa kulkeva sota-alus, mikä voi liikkua yhtä nopeasti molempiin suuntiin, eli idea on sama kuin jossain Suomenlinnan lautassa, joka voi kulkea edestakaisin reitillään kääntymättä aina ympäri. Tuo katamaraani vain olisi nopeampi sekä vaarallisempi.