Vedessä eläneiden sauropodien elämäntapoja

Joutsenlisko
Kuva I

Kun puhutaan  joutsenliskojen kaltaisten vedessä eläneiden sauropodien elämäntavoista sekä rakenteesta, niin silloin ihmisille yleensä tulee mieleen joku päällä ja kaulalla varustettu jättikokoinen ilmapallo, joka tylsänä olentona uiskenteli ympäri meriä vain joutuakseen megadodonien tai muiden linjakkaampien vesiliskojen saaliiksi. Oikeastaan voidaan hyvin sanoa noiden merissä eläneiden sauropodien olleen paljon tehokkaampia saalistajia, ja vaikeampia saaliita, kuin mitä kirjoissa yleensä annetaan ymmärtää.

Vedessä eläneet liskot olivat hyvin paljon maalla eläneiden sukulaistensa kaltaisia, mutta joutsenlisko oli nimen omaan peto, kun taas apatosaurus oli kasvissyöjä, ja osa noista sauropodeista saattoi syödä myös muiden hirmuliskojen munia tai myös pieniä puissa eläneitä dinosaruksia. Eli vaikka sen kallossa oli pieniä hampaita, joiden takia sen uskotaan olleen kasvissyöjä, niin kuitenkin hampaiden muoto viittaa siihen, että tuo lisko on kuitenkin saattanut syödä ehkä myös lihaa, koska ne ovat kuitenkin tappimaisia, mikä soveltuu pienten lintujen tai liskojen syömiseen.

Ylipäätään sauropodien elinalue on ilmeisesti kuitenkin ollut lähinnä valtamerillä tai sitten jossain suoalueella, missä nuo valtavat eläimet laidunsivat niin, että niiden pää oli veden pinnalla, ja vesi tuki valtavaa ruumista. Eli nuo merissä eläneet sorsaliskot ehkä tulivat hyvinkin lähelle maata etsimään saalista itselleen, ja saattaa tietenkin olla niin, että jättimäinen apatosaurus saattoi syödä oksien mukana myös kaiken muun, mitä tuolla oksalla sattui olemaan, eli se ei ehkä kovin tarkka ollut siitä, että meneekö mukana myös alkulinnun pesia tai muita pinempiä liskoja, jotka eivät ole ymmärtäneet väistää tuota jättimäistä laiduntajaa. Kuitenkin vedessä eläneet sauropodit olivat melko hoikkia, ja niiden uskotaan pullistaneen itsensä petoliskojen edessä suuremmiksi, kuin mitä ne muuten olisivat olleet. Ja merissä eläneet sauropodit saattoivat vetää itsensä täyteen vettä, ja suihkuttaa sen suurella paineella uhrinsa päälle.

Brontosauruksen kallo
Kuva II

 Kun puhutaan esimerkiksi elokuvassa "Jurassic park" esitetystä näkemyksestä, että Brontosaurus olisi myrkyllinen, niin siihen en nyt ota tässä kantaa, muuten kuin että tuo valtava hirmulisko saattoi olla sellainen, että sen kaula ehkä vetäytyi sisään. Tuo vaatisi sen, että nuo niskanikamat eivät olleet koskaan kasvaneet yhteen, mikä mahdollistaisi kaulan pitkittäisen liikkeen. Ja kuten tiedämme, niin sauropodit eivät olleet mitään sukua esimerkiksi lehmille, vaan ne saattoivat olla kaikkiruokaisia. Ehkä niillä oli tapana oksentaa vatsansa sisälmys päälle käyvien liskojen naamalle, mikä ehkä selittää noiden eläinten yleisyyden. Toisaalta noilla valtavilla eläimillä saattoi olla useita sydämmiä, jotta ne saisivat pumpattua happipitoista verta ympäri ruumista.

Sauropodien luusto oli verraten keveää, koska se oli ontto. Tämä vähensi tietenkin noiden isojen eläinten painoa. Koska sauropodeilla oli erittäin tehokas verenkiertoelimistö, niin ne eivät mitään kovin helppoja saaliita olleet, koska jos esimerkiksi T-Rex hyökkäsi niiden kimppuun, niin nuo jättimäiset liskot kietoivat kaulansa sen ympärille, ja samalla joko purivat tai sylkivät hyökkääjän päälle. Eli kaikki sauropodit eivät kuitenkaan olleet Apatosauruksia, jotka söivät koko ajan. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että Apatosaurus olisi jotenkin degeneroitunut versio jostain sen alalajista, koska se että tuo eläin ei ole pystynyt edes nostamaan päätään ylös kertoo siitä, että se on jotenkin geneettisesti heikentynyt. Brontosaurus ei kuitenkaan ole ollut ainoa sauropodi, vaan myös vedessä elänyt joutsenlisko kuului näihin hirmuliskoihin.

hkimmo.blogspot.fi

Olisiko Loch Nessin hirviö oikeastaan järveen harhautunut joutsenlisko?

Taiteilijan näkemys joutsenliskoista
Kuva I

Tästä asiasta olen kyllä kirjoittanut hiukan aikaisemminkin, mutta palataan taas tuohon Skotlantilaisessa järvessä elävään petoon, joka on oikeastaan melko uskomaton ollakseen edes totta, mutta tuo järvi on tilavuudeltaan britannian suurin makean veden allas, ja siinä elää maailman tunnetuin järvihirviö, mitä kutsutaan kansan suussa "nessieksi". Kyseinen hirviö on onnistunut välttelemään ihmistä jo lähes kahdensadan vuoden ajan. Tuo järvi on sopiva hirviötarinoille, koska se on poikkeuksellisen sameavetinen.

Tuosta järvestä lähtee Kaledonian kanava kohti merta, ja tuo järvi on aika syvä, eli syvyyttä sillä on noin 250 metriä ja pituutta 97 kilometriä. Tuo kuuluisa järvihirviö tuo sen rannoille turisteja, jotka haluavat tutustua kyseiseen järveen, joka ainakin kuvista päätellen on melko viehättävällä paikalla. Mutta tuossa Loch Nessin hirviössä on yksi asia mikä tekee kaikista järvien hirviöistä kuitenkin melko epäuskottavia.

Vaikka kyseessä olisi sitten kuinka aidon tuntuinen kuvaus jostain hirviöstä tai joutsenliskosta, niin nuo järvihirviöt ovat kuitenkin sen verran suppeassa ekosysteemissä eläviä olentoja, että niiden populaatiot olisivat joka tapauksessa niin pieniä, että nämä eläimet degeneroituisivat melko nopeasti, ja vain muutaman sukupolven nuo eläimet olisivat todella pahasti sisäsiittoisia eli käytännössä elinkelvottomia. Toisaalta merissä tavataan jatkuvasti uusia eliölajeja, joista osa on tavattu vain kerran esimerkiksi syvänmeren tutkimusalusten kameroiden avulla.

Syvänmeren krotti
Kuva II

Ja esimerkiksi osasta noista syvänmeren lajeista ei edes tiedetä, että ovatko ne oikeasti oma lajinsa, vai muuttaako paine jotkut kaloista täysin toisen näköisiksi. Samoin syvän meren eliölajien käytöksestä ei tiedetä kovin paljoa, eikä tiedetä edes sitä, että tuleeko joku noista kaloista pinnalle pimeällä. Mutta kalmareiden tiedetään kyllä saalistavan meren pinnalla, joten kai muitakin eläimiä nousee kuuttomina öinä lähelle meren pintaa. Eli pintavesissä on silloin vähemmän viehättäviä versioita erilaisista kaloista, ja osa niistä on kuin kauhuelokuvan versioita tutuista eläinlajeista kuten  särjistä, mutta nämä syvän meren särkikalat on varustettu hampailla, jotka tekevät siitä "piraija" elokuvien kauhukalojen näköisen, ja monet syvänmeren eliöt ovat ulkonäöltään meille täysin vieraita kuten kuvan kaksi krotti (Kuva II) on.

Jotta mikään eläinlaji voi säilyä hengissä, tarvitsee se tarpeeksi laajan populaation, jotta kyseisen lajin geneettinen perimä säilyy tarpeeksi monipuolisena, jotta perinnölliset sairaudet eivät pääsisi iskemään tuohon populaatioon. Siksi uskoisin, että mikäli tuo hirviö olisi totta, niin silloin kyseessä voi olla olento, joka on uinut vaikka tuota Kaledonian kanavaa pitkin Loch Nessiin ollessaan poikanen. En tiedä minkä kokoinen tuo joutsenlisko (Kuva I) on syntyessään, mutta joidenkin artikkelien mukaan tuo suurikokoinen meripeto, joka eli Jurakaudella synnytti eläviä poikasia, mutta sellaisen poikanen voisi kyllä uida huomaamatta pitkin kaledonian kanavaa tuonne järveen, ja ehkä se sitten on jo aikoja sitten kuollut vanhuuteen. Tai uinut takaisin mereen.

Kukapa tuon asian tietää. Toisaalta kyseessä voisi ehkä olla joku Etelä-Amerikasta laittomasti tuotu Anaconda, joka on paennut omistajaltaan. Tuolloin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ei ainakaan kovin tarkasti valvottu sitä, millaisia eläimiä tuolta siirtomaista sai tuoda Eurooppaan, joten saattaa olla niin, että esimerkiksi Anaconda tai joku Boa on tuotu eurooppaan, ja sitten se on päässyt irti omistajaltaan. Kun puhutaan tuosta järvestä, niin kyseinen "hirviö" saattaa olla esimerkiksi britannian laivaston koeajossa oleva sukellusvene, jota ehkä kokeillaan tuolla järvellä. Yleensä uudet sukellusveneiden ajojärjestelmät testataan yleensä sisävesissä, jotta oletetun vihollisen tiedustelu ei niitä havaitse, ja siksi esimerkiksi Venäjän laivasto testaa kalustoaan sekä Baikaljärvessä että muissa sisävesissä, ja samaa tekevät tietenkin muut maailman merivoimista, joten uskon, että mm. Royal Navy saattaa olla osan Loch Nessin hirivöstä kertovien tarinoiden takana.

charelesfort.blogspot.com

Miksi yhtiöt eivät saa toimia kuin T-rex toimi jurakauden luonnossa?

Darwinin julma maailma

Evoluutiotieteitä pidetään yksinomaan esimerkiksi organismien kehityksen tutkimisena, mutta Darwinin luoma oppi toimii myös yhteiskunnassa sekä taloustutkimuksessa. Perusdarwinistinen näkökulma luonnollisten olentojen kehittymiseen on se, että eloonjäämisen taistelussa ainoastaan elinvoimaisimmat lajit jäävät henkiin. Kuitenkin tuo lajiston suuri määrä johtuu siitä, että petoeläimet eivät voi verottaa liikaa noita kasvissyöjiä, koska silloin niiden oma ravinto loppuu. Samoin kasvissyöjien liika määrä johtaa siihen, että lopulta kasvit loppuvat, joten jos jotain eläinryhmää tulee jollekin alueelle liikaa, niin seurauksena on lopulta ravinnon loppuminen, kuten on joissain tapauksissa käynyt esimerkiksi Tyrannosaurus rex:ille eli T-rex:ille, joka aikoinaan oli erittäin tehokas liki ylivoimainen saalistaja, joka söi myös muita petoliskoja. Kuitenkin jos tuo valtava petolisko joutui esimerkiksi saarelle, niin se sitten söi ikään kuin omat eväänsä.

Ja sen lempiateria oli ilmeisesti sorsalisko, joka kuitenkin oli muidenkin petoliskojen ruokaa. Joten T-rex sitten verotti ankarasti sekä sorsaliskoja että muita eläimiä, joten lopulta se sai yksin vaeltaa läpi Jurakautisen tasangon, jonka se metsästi tyhjäksi, kunnes meteoriitti sitten lopulta päätti tuon eläimen vaelluksen lajina. Toki sitä ennen nimen omaan T-rex-kanta oli laskenut, koska syynä olivat sekä ruuan puute, että uusien nisäkkäiden sekä lintujen omaksuma saalistustapa, joka perustui siihen, että T-rexin munia voitin rosvota jatkuvasti. Nämä pienet liskot sekä käärmeet ja linnut veivät tuon matelijan munat sen silmien edestä ilman, että se edes havaitsi niitä.  Samoin keskenkasvuinen T-rex manetti saaliitaan muille liskoille, ja samoin noin 2 metrinen liskonpoikanen saattoi sitten kuvitella pärjäävänsä esimerkiksi Velociraptorille tai alkukissalle tappelussa. Tuo jälkimmäinen oli eräänlainen jaguaarin tai gepardin kaltainen peto, joka oli oikeastaan melko paljon samannäköinen kuin pantteri, ja toki sen kotikissan kokoinen sukulainen surmasi myös pienempien liskojen poikasia juuri kun ne näkivät päivänvalon. Syntyessään T-Rex oli kanan kokoinen rääpäle, jonka elinpäivät olisivat luetut, mikäli se kohtaisi minkään muun eläimen, mitä jurakauden metsissä käveli.

Miten T-rex sekä yritystoiminta liittyvät yhteen

Tämän takia T-rexin päivät lajina alkoivat sitten olla luetut, koska sen poikaset eivät edes ehtineet valoa nähdä, kun esimerkiksi alkukurki puhkaisi noiden pehmeäkuoristen munien kuoren ja ryösti sikiön sen edestä. Mutta kuten kerroin, niin evoluutiotieteet pätevät myös liike-elämässä sekä eräin edellytyksin myös valtiotieteissä. Liike-elämässä tuo darwinin oppi toimii niin, että vain ne yhtiöt, joilla on edellytyksiä toimia jollain alalla jäävät henkiin. Eli se riittääkö yhtiön rahoitus, ammattitaito sekä markkinointi ja muut asiat siihen, että se saa asiakkaita ja voi kehittää liiketoimintaansa, vai ajautuuko se konkurssiin. Jos yhtiö on liian iso sekä hierarkinen sekä omaa liian jäykän organisaation, niin se voi joutua samaan tilanteeseen kuin T-rex, eli pienemmät sekä ketterämmät toimijat sieppaavat tuon yhtiön asiakkaat ja projektit sen silmien edestä, jolloin tuo tilanne alkaa muuttua sellaiseksi, että tuolla yhtiöllä ei ole enää projekteja.

Jos yhtiö jää polkemaan paikoillaan, niin sen tuotteet alkavat vanhentua, jolloin asiakkaiden kiinnostus niihin katoaa. Samoin jos yhtiö ei enää löydä alihankkijoita, niin silloin sen mahdollisuus hoitaa jättiprojekteja vaarantuu, ja tällöin tietenkin tuota projektia joudutaan tarjoamaan jollekin toiselle toimijalle, ja jos tuo toinen toimija sitten toimii hyvin, niin tuloksena saattaa olla, että markkinoita alkaa siirtyä tuon uuden toimijan käsiin. Vaikka yhtiö toimisi kuin T-rex, ja söisi kilpailijat markkinoilta viimeiseen kilpailijaan saakka, niin se voi silti joutua konkurssiin, koska jos sen tuotteet eivät kehity tarpeeksi, niin ne menettävät kiinnostavuutensa, jolloin tietenkin tuon yhtiön liikevaihto putoaa, ja jos liikevaihto putoaa, niin silloin tuon yhtiön saama tuotto putoaa. Tuo johtaa tilanteeseen, että yhtiö menee konkurssiin, vaikka se dominoisi koko markkinakenttää. Ja jos yhtiön palvelukseen ei hakeudu luovia ihmisiä, niin silloin ei mikään lainsäädännöllinen tukitoiminta auta, kun tuo yhtiö kadottaa innovaationsa sekä tuotteiden kiinnostavuuden samalla kertaa.

hkimmo.blogspot.fi