Kuuasemien teknologiaa voidaan käyttää myös vedenalaisten tukikohtien toteuttamiseen.

Yllä: ESA:n (European Space Agency) näkemys Kuuasemasta ja tuo sama rakenne voisi sijaita myös valtameressä



Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu


Samaa tekniikkaa mitä käytetään esimerkiksi avaruusasemalla voidaan käyttää syvänmeren tutkimuksessa sekä erittäin nopeasti pystytettävien rakenteiden valmistuksessa myös Maan pinnalla. Avaruusasemien kannalta tärkeää on, että sen komponentit ovat hyvin kestäviä, ja ne voidaan lähettää matkaan raketilla, ja koota helposti tuolla kaukana avaruudessa.

Mutta samat vaatimukset ovat myös Etelämantereelle valmistettavissa rakenteissa, sekä erityisesti rakenteissa, joita rakennetaan valtamerten syvyyksiin. Kun valtameren syvyyksiin tehdään tukikohtia, niin niitä sitten kohtaa vähän samanlaiset ongelmat, kuin mitä kuuasemat sekä avaruusalukset kohtaavat. Eli niihin kohdistuu erittäin suuri paine, avaruus rakenteissa paine tulee sisältä ja meren pohjaan sijoitetuilla asemilla taas ulkoa.

Mutta kun ajatellaan meren pohjaan sijoitettuja asemia, niin toki niissä pitää olla sekä vaihtovesikammiot, joiden kautta sukeltajat voidaan päästää aseman ulkopuolelle. Sekä myös tilat, missä ilmanpaine on sama kuin ulkona olevassa meressä, jotta sukeltajille ei tulisi typpinarkoosia tai sukeltajantautia, kun he operoivat meren pohjalla. Ja tuo rakenne voidaan tehdä sellaiseksi, että kun tehtävä on suoritettu, niin silloin se voidaan nostaa pinnalle helposti. Tällaiset kevyet meren pohjaan tehtävät "talot" voivat sitten olla sellaisia, että niissä käytetään vastapainetta jotta vedenpaine ei niitä sitten paina kasaan.

Kun mietitään sitä, mitä NASA tekisi esimerkiksi kuussa olevalla  asemalla ja siellä olevilla välineillä, niin noista laboratorioista olisi varmaan aivan toiset näkymät omaan aurinkokuntaamme tai kauemmas universumiin kuin mistään muusta paikasta maailmassa. Ja tietenkin jos ajatellaan että Kuuhun vietäisiin 10 metrin Keck-teleskooppia vastaava laite, niin silloin tämä kuuasema voisi toimia myös tiedustelutehtävissä.

Kuitenkin jostain syystä NASA sekä Venäjän avaruushallinto ovat jostain syystä epäröineet tuollaisen aseman valmistamisessa, vaikka se voitaisiin tehdä erittäin helposti esimerkiksi puhallettavista rakenteista, jotka voidaan viedä tuonne Kuuhun hyvin helposti luotainten mukana, ja sitten vain puhaltaa nuo rakenteet muotoonsa. Tuollainen pallomainen rakenne voidaan tehdä niin, että Kuuhun viedään pallomainen rakenne, ja sitten se kaivetaan kuuhun, niin että tämä pallo on puolittain kuun  sisällä.

Tuo rekenne sitten tuoetaan rankaalla, ja se täytetään puolittain kuupölyllä sekä mullalla, jotta sen sisällä olisi mukavaa olla. Tai niin ainakin NASA joskus kauan sitten suunnitteli toteuttavan tämän aseman. Tietenkin nuo rakenteet voidaan sitten peittää suojaavalla "kuplahallilla", joka estää meteoriitteja iskemästä sen pintaan reikiä. Vaikka rakennelma olisi ulospäin pitkulainen, voi sen sisällä silti olla pallomaisia kaasupusseja, joiden tehtävänä on pitää tuo kuori muodossa, vaikka yhteen niistä tulisi vuoto. Nämä ovat siis joskus 1970-luvulla esiintyneitä suunnitelmia, ja vaikka NASA ei niitä koskaan aikonut toteuttaa, niin voidaan kysyä, että mistä noille ihmisille oikeastaan silloin maksettiin?

Tietenkin tuollainen kuutukikohta olisi varmasti moduuleista rakennettu, jotta yhden osan vaurioituminen ei vaarantaisi koko asemaa. Eli kyseessä olisi ehkä pallomaisten rakenteiden muodostama ryhmä rakennelmia, jotta niissä syttyvä tulipalo tai vastaava ei tuhoaisi koko tukikohtaa. Se mitä muuta tuollaisella kuussa olevalla  asemalla sitten voidaan tehdä, on jokaisen itse päätettävissä. Siellä voitaisiin tehdä melkein mitä vain, ja kukaan maassa ei saisi sitä selville, ellei NASA halua salaisuuksien tulevan esiin. Yksi vastaus sille, että tuo Kuutukikohtaa koskeva suunnitelma sitten kuitenkin tehtiin, on mahdollisesti sellainen, että kyseiset rakenteet tehtiin valtameren pohjaan rakennettavaa asemaa varten.

Tuollainen valtamerten syvyyksiin upotettu tukikohta voisi olla samanlainen kuin Kuuhun lähetetty versio, mutta tietenkin jos rakenne on tehty meren pohjaan, niin silloin paine tulee ulkoapäin, mutta sama ratkaisu toimii myös meren pohjassa. Ainoastaan aseman ulkoluukun pitää aueta ulospäin, koska tuolloin veden paine painaa sitä kiinni, ja silloin tietenkin voidaan ajatella, että joku olisi rakentanut tällaisen aluksen, joka voidaan pudottaa avaruudesta valtamereen, ja joka sitten voisi muuttua saman tien sukellusveneeksi. Kyseessä olisi tarinan mukaan eräänlainen pallo, jonka ilmalukko olisi sellainen, että siinä olisi kaksi ovea, joista ulompi aukeaa ulospäin, ja sisempi sisään.

Kyseinen sukellusvene olisi siis pallo, johon on kiinnitetty moottorit, eli kyseessä olisi eräänlainen batyskafi, jota voidaan käyttää esimerkiksi salaisten laitteiden noutamisessa valtamerten syvyyksistä tilanteessa, missä esimerkiksi ydinpommi on pudonnut jonkun maan rannikolle, ja laivasto ei sitä voisi sitten lähteä avoimesti pelastamaan. Ja samoin tuota pallomaista Krottikalaa muistuttavaa välinettä voidaan tietenkin käyttää kaikkiin muihinkin syvänmeren tehtäviin., joissa vaaditaan erittäin nopeaa reaktiota. Tuolloin alus voitaisiin pudottaa esimerkiksi avaruussukkulasta valtamereen ja sitten se voisi jatkaa sukelluksissa matkaansa.

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/2017/09/06/kuuasemien-teknologiaa-voidaan-kayttaa-myos-vedenalaisten-tukikohtien-toteuttamiseen/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/httpstravellingintimeandspace.html

Polyfluorikarbonaatti eli PFC mahdollistaa äärimmäisen syvälle tapahtuvan sukeltamisen

Halleyn sukelluskello vuodelta 1690

PFC (Polyfluorikarbonaatti)-hengityslaite sekä hengityskaasujen takaisin kierrätykseen perustuvat sukellusväline-ratkaisut ovat muuttamassa sukeltamisen rajoja lopullisesti, ja varsinkin jälkimmäinen väline voi aiheuttaa myös esimerkiksi satamien turvalaitteiden uudelleen arviointia koskevan tarpeen, koska takaisin kierrätyksellä varustettujen “suljetun syklin” hengityslaitteiden käyttäjä ei jätä pinnalle paljastavia kuplia. Kyseinen hengityslaite on periaatteessa hyvin yksinkertainen väline, eli siinä hengitysilma kierrätetään takaisin ilmasäiliöön aktiivihiileen perustuvan puhdistimen kautta, eli tuo suodatin puhdistaa hiilidioksidin takaisin kierrätettävästä kaasusta erottamalla hiilen hapesta.

Tuollaisilla sukellusvälineillä varustetut sukeltajat voivat toimia tuntikausia veden alla ilman hengitysilma-täydennystä. Kuitenkin tämä väline on muuten normaali paineilmahengityslaite, jota rajoittavat samat asiat kuin avointa järjestelmää. Sitä kuinka syvälle ihminen voi sukeltaa rajoittaa tietenkin se, että jos sukeltaja menee liian syvälle, niin hänen veressään oleva typpi muuttuu kupliksi, ja tämä sitten tapahtuu nimenomaan pinnalle nousun yhteydessä.

Tuon takia sukelluksessa käytettävän kaasun pitää olla sellaista, että siinä ei ole typpeä, mikä paineen laskiessa vapautuu vereen kuplina, jolloin henkilön sisällä tapahtuu sama ilmiö, kuin virvoitusjuomapullon korkkia avattaessa. Sen takia syvyys-sukeltajan täytyy noudattaa tarkasti dekompressiotaulukoita, eli hänen on pysähdyttävä tietyn matkan välein, jotta paine vähenisi hallitusti. Toinen tapa hoitaa dekompressio on se, että sukeltajille annetaan tietty aika, joka hänen on kulutettava merkki köydessä riippuvien merkkien välillä.

Eli noissa suuriin syvyyksiin suuntautuvissa sukelluksissa käytetään usein sellaista köyttä tai vaijeria, mihin on ripustettu tietyn matkan välein lappuja, joista sukeltaja voi ottaa merkkejä siitä, missä hän pitää dekompressio-tauon. Samoin noissa kohdissa odottaa usein avustajia, joiden tehtävä on auttaa happilaitteen vaihtamisessa, jos on käytetty avointa järjestelmää tai sukellus-laitteessa on vikaa, sekä esimerkiksi hallita sukeltajaa, jos hän on saanut jonkun kohtauksen.

Vielä salakavalampi ilmiö on “typpinarkoosiksi” kutsuttu ilmiö, missä ihmisen vereen puristuu liikaa typpeä, jolloin henkilön harkintakyky pettää, ja hänestä tulee ikään kuin juopunut, jolloin saattaa käydä niin, että hän ottaa suukappaleen pois suustaan. Tai menettää kokonaan tajuntansa. Eli vedenpaine on meren syvyyksissä murskaava, ja vaikka sukeltaja käyttäisi sukeltaessaan esimerkiksi hapen sekä hiilidioksidin tai jonkin muun kaasun kuten hapen sekä argonin seosta, niin silti tuolla laitteella sukeltavan henkilön ongelma on keuhkojen painuminen kasaan veden paineesta.

Syy miksi puhdasta happea ei voida käyttää sukelluksessa on se, että tuolloin saattaa esimerkiksi sukeltajan hampaan paikka syttyä palamaan, mikä johtaa sitten kuolemaan. Jos henkilö saa sukeltajantaudin, niin silloin häntä hoidetaan painekammioissa, jotka voidaan laskea meren syvyyksiin emälaivalta. Nykyään syvänmeren sukellus pyritään tekemään niin, että se on mahdollisimman turvallista, ja että sukeltajille jää sitten myös aikaa työskennellä meren pohjalla. Yleensä syvänmeren sukellus ei tapahdu kuitenkaan suoraan emä-alukselta, vaan siinä käytetään hyväksi huippunykyaikaisia sukelluskelloja.

Nuo laitteet ovat oikeastaan veden alle laskettavia painekammioita, joissa olevat ilmanpaine on hiukan suurempi kuin veden paine, mikä sitten pitää veden ulkopuolella, joten sukelluskellon lattiassa olevista luukuista voidaan operoida meren pohjassa. Tuossa tilassa ovat myös sukeltajien taukotilat, sekä esimerkiksi WC, mikä on erittäin tärkeä varuste tuolla syvyyksissä toimittaessa. Samoin tuossa sukelluskellossa olevat kompressorit auttavat sukeltajia eli niillä voidaan täyttää heidän kaasupullot jotka ovat erittäin tärkeitä tehtävän suorittamista ajatellen. Mutta jos halutaan sukeltaa maailman pohjalle, niin silloin tarvitaan sellaisia sukelluslaitteita, missä ihmisen keuhkot täytetään PFC:llä eli polyfluorikarbonaatilla joka sitoo itseensä todella paljon happea.

Tällainen hengityslaite on siitä erittäin mielenkiintoinen, että siinä sukeltaja hengittää omilla keuhkoillaan nestettä, johon on sidottu niin paljon happea, jotta ihminen voi hengittää sitä aivan kuten ilmaa. Tällaisen laitteen käyttö on toki hieman epämiellyttävää, koska siinä keuhkoihin joutuu nestettä, mutta se on paljon turvallisempaa kuin kirurgisten menetelmien käyttö. On nimittäin kokeiltu sellaisia laitteita, joita kutsutaan "keinokiduksiksi", ja joissa happipitoista verta johdetaan reisilaskimoon, mikä kuitenkin voi olla hyvin vaarallista, koska jos tuo letku irtoaa, niin silloin kyseinen henkilö voi kuolla verenvuotoon.

Tuollaisen välineen ongelma on siinä, että sen asettaminen sukeltajaan vaatii kirurgista operaatiota, ja tuo letku voi sitten luiskahtaa irti, mikä sitten on kohtalokasta. PFC-laitteen toiminta voisi olla aivan samanlaista, eli siihen kiinnitetään keinotekoiset kidukset, joista happea siirretään sitten tuohon nesteeseen, joka voisi olla vaikka keinotekoista hemoglobiinia. Ja se mikä sitten erottaa nämä laitteet tuosta kirurgisesti asetetusta mallista on se, että tuo PFC-laitteen  keinotekoisten kidusten  voi perustua sähköiseen elektrolyysiin, missä vettä hajotetaan hapeksi ja vedyksi. Sen jälkeen vety voidaan ohjata pois tuosta selkäpakkauksesta, ja happi sitoa sen sisällä PFC:hen, mikä tekee tuosta välineestä erittäin yksinkertaisen.

Sitten voidaan suoraan käyttää avaruuspukuja. Tuolloin otetaan yksinkertaisesti yksi avaruuspuku, mitä käytetään normaalisti avaruuslennoilla, ja sitten sukeltaja lasketaan tuossa puvussa meren syvyyksiin. Kyseinen puku on erittäin kestävä, ja siksi sen käyttö kannattaa ainakin teoriassa. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi merenalaisiin tukikohtiin ollaan jatkuvasti panostettu enemmän, ja vaikka AQUARIUS-asema Floridan edessä lopetetaan, niin esimerkiksi vanhentuneita laivaston diesel-sähköisiä sukellusveneitä voidaan hyödyntää näissä tehtävissä, eli tarvitaan vain yksi sukellusvene, mistä poistetaan aseistus, ja johon tehdään hydraulisesti toimivat jalakset, minkä jälkeen se ajetaan meren pohjaan. Tällaiset toimenpiteet tehdään varmasti silloin, kun vene siirretään siviilien käyttöön, jotta sitä ei sitten käytetä väärin.

http://pfchengityslaite.webnode.fi