Isaac Asimovin "Alaston Aurinko" on kirja, joka herättää varmasti ajatuksia siitä, mitä robotiikka voi pahimmillaan olla

Isaac Asimovin kirja "Alaston Aurinko" on toisenlainen kuvaelma roboteista, kuin mitä hänen muut robottikuvauksensa, joissa koneilla on tarkat säännöt siitä, miten niiden pitää toimia. Eli ne eivät saa vahingoittaa ihmisiä, ja muutenkin ne ovat erittäin tarkasti kontrolloituja. Kuitenkin tuossa kirjassa "Alaston Aurinko" esitellään planeetta nimeltään "Solaria", joka on kehittänyt käyttöönsä linnunradan tehokkaimman aseen, eli robottien massa-armeijan. En juurikaan muista kirjan juonta ollenkaan, mutta tämän päivän asevoimien toiminta muistuttaa erittäin paljon juuri tuon kuvitteellisen "Solaria"-planeetan toimintaa.

Nykyään kehitellään esimerkiksi ihmistä muistuttavia terminaattoreita, joista koostuva asevoima voi olla tappavampi ase, kuin mikään, mitä on koskaan ennen rakennettu, ja samoin monilla asevoimilla on nykyään käytössään robottihävittäjiä sekä automatisoituja rynnäkkökoneita, joista kuuluisa "Predator" tai X-47B ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Eli myös Venäjällä on käytössään näitä taistelulennokkeja, joista osa on aivan varmasti tavallisia SU-27 hävittäjäpommittajia, joiden ohjaaja on korvattu tietokoneilla.

 Itse olen aivan varma siitä, että myös F/A-18 Hornetista sekä ainakin A-10 Thunderboltista on olemassa jo nyt täysin operationaalisen käyttöön soveltuvat robottiversiot, ja tämän takia tuo kauan sitten kirjoitettu romaani on erittäin ajankohtainen. DARPA on varmasti kiinnostunut muuttamaan maailman tehokkaimmat taistelukoneet roboteiksi, koska tuolloin ei tarvitse kehittää uusia aerodynaamisia ratkaisuja, vaan riittää että koneiden tietokoneet muutetaan tehtäviin sopiviksi. Ja oikeastaan vain Predatorin lennonhallintajärjestelmä pitää siirtää tuohon uuden sukupolven taistelukoneeseen, joka on takuulla kuolettavampi kuin miehitetty versionsa.

Tai oikeastaan molemmista robottilentokoneista on olemassa myös kuvia. On muistettava se, että kaikki asevoimat paljastavat varusteistaan vain sen, mikä näkyy päälle, eli se mitä ihmiset eivät näe on usein yhtä tärkeää. Tähän kokonaisuuteen tietenkin kuuluu myös suojatut datalinkit, sekä muut asiat, joita ei juurikaan paljasteta. Vaara on siinä, että joku kaappaa käyttöönsä tuollaisen robottihävittäjän, ja sitten esimerkiksi tulittaa sillä matkustajakoneita. Eli kuten huonoissa vitseissä kerrotaan, niin joku hakkeri saattaa kuvitella pääsevänsä pelaamaan jotain ilmasotapeliä, ja sitten hän ottaa tietämättään käyttöönsä jonkun robottihävittäjän, ja hyökkää sen avulla vaikka Valkoiseen taloon tai Kremliin.

QA-10 

Kun ajatellaan robottien massa-armeijan rakentamista, niin silloin edessä voi olla tilanne, jossa sotaan lähdetään hyvinkin helposti, koska omia ihmistappioita ei tällöin tule, ja nuo robotit voivat operoida keskeytyksettä eivätkä ne pelkää mitään tai ketään. Tämän takia esimerkiksi taktisen rynnäkkökoneen muuttaminen UCAV:iksi (Unmanned Combat Aerial Vehicle) on erittäin kannattavaa, koska tietokoneet eivät osaa epäonnistua, ja tuo lentokone suorittaa aina tehtävänsä loppuun, eikä se välitä jos siihen tulee osumia, ja tuo robottikone voi lentää vaikka laivoja päin, eikä sen lentäjä vahingoitu mitenkään. Toki tuo saattaa vaikuttaa raukkamaiselta, mutta sota on sellaista toimintaa, missä toimitaan siten, että omat tappiot minimoidaan ja vihollisen tappiot maksimoidaan. Eli oikeassa elämässä sota ei ole peliä, missä leveliä voidaan uusia, vaan jos luoti osuu, niin siitä ei sitten nousta ylös kuten tietokonepelissä tehdään.

Kuitenkin kun mietitään Asimovin kirjassa esiintyvää planeettaa, niin silloin mieleeni tulee eräässä kirjassa mainittu "Plan solaria", jota johdettiin Roscoe Hillerkoetterin toimesta, eli olisiko joku sitten kopioinut tuon Asimovin kirjan planeetan suoraan Pentagonin operaatioon, ja tarkoittiko tuo mahdollisesti sitä, että Pentagon oli kehittämässä uusia robottiaseita jo tuolloin 1950 ja -60-luvuilla, jolloin otettiin myös ensimmäiset robottivakoulukoneet käyttöön. Nykyaikaiset robotit eivät oikeastaan tarvitse kovin paljoa tietojenkäsittelykapasiteettia, ja niiden ohjelmointi perustuu eräänlaiseen kognitio-oppiin. Eli jos nykyaikainen tiedustelu- tai tutkimusrobotti kadottaa esimerkiksi datayhteyden tai GPS-signaalin, niin ne osaavat silloin peruuttaa kohtaan, missä ne saavat taas kiinni signaalista. Niiden inertia-laite näet äänittää noiden välineiden liikkumisen, ja jos ne esimerkiksi hylyn sisuksia tutkiessaan jäävät ilman datayhteyttä, niin silloin ne ohjaavat itsensä ulos inertian sekä tietokoneen tallentaman liikkumiskartan perusteella.

Samoin robottivakoilukone suorittaa tehtävänsä Inertian varassa, ja vasta kun kone on turvallisesti lähellä tukikohtaansa, avaa se viestiyhteytensä, jotta operaattorit voivat sitten purkaa sen tehtävälokin. Se ettei tuo kone törmää muihin lentäviin laitteisiin varmistetaan sillä, että se lentää normaaleja lentokoneita korkeammalla. Kuitenkin myös ihmisen näköisiä robotteja tullaan varmasti käyttämään taisteluissa, ja myös nanotekniikkaan perustuvat tappavat yliäänen nopeudella liikkuvat pölymyrskyt ovat tulevaisuuden aseita, joilla pyyhkäistään edestä kokonainen perinteinen asevoima muutamassa minuutissa.

Kun mietitään Asimovin roolia esimerkiksi laivaston erikoissodankäynnin jaoksen kanssa, niin saattaa olla niin, että Hillerkoetter tai hänen alaisensa käyttivät hänen kirjojaan innovaation luojana uude sukupolven taistelukoneille, joiden käyttö ei vaarantaisi ihmishenkiä. Kuitenkin kun puhutaan siitä, että nämä robottien massa-armeijat ovat todella tehokkaita, johtuu siitä, että niiden käyttäjän ei tarvitse tuhota koko infrastruktuuria, kuten ydinpommien kanssa tapahtuu. Jos valtioon hyökkää robottiarmeija, niin silloin sinne jää jotain valloitettavaakin. Ja tiedetään, että sekä USA:lla että Venäjällä on käytössään myös robottitankkeja, joiden kehittämisessä Neuvostoliitto oli hiukan USA:aa edellä 1980-luvulla, mutta uskoisin että ero on tästä tasoittunut.

Kun puhutaan noista nanotekniikkaan perustuvista aseista, niin voidaan luoda esimerkiksi aseita, jotka käskyn saatuaan tukkivat vihollisen aivoverisuonia, tai sitten ne voivat kantaa mukanaan pieniä plutoniumin paloja, ja kun tuohon metalliseen vedessä leijuvaan pölypilveen pudotetaan magneetti, niin silloin ne alkavat vetäytyä kokoon muodostaen kriittisen massan. Tuo tuomiopäivän ydinase voidaan tehdä siten, että fullereenimolekyyliin liitetään plutonium- sekä rauta-atomeja, ja kun magneetti sitten alkaa vetää niitä puoleensa, niin syntyy ydinräjähdys. Eli tuon kaltaisia välineitä voidaan tällä hetkellä tehdä esimerkiksi KAPUSTIN JAR:in tai AREA-51:n toimesta, ja jos niihin ei varuduta, niin silloin voi edessä olla kauhun hetkiä. Samoin jos joku asiaton taho kaappaa nuo välineet haltuunsa, niin silloin voi myös eteen tulla itku. Toki robotteja vastaan voidaan taistella EMP-pulsseilla sekä tietokoneviruksilla, mutta kuitenkin, jos tuo kone on päässyt irti, niin silloin sattaa edessä olla hyvin vakavia asioita.

hkimmo.blogspot.fi

Vakoilusatelliitit sekä kiertoradalta tapahtuva pommittaminen

Kuva I

Vakoilusatelliittien tarkkuus on erittäin suuri, ja voidaan sanoa suoraan, että niiden avulla voidaan lukea jo sanomalehteä, mutta kuten varmaan arvaatte, niin ne näkevät myös asioita, joita ihmissilmä ei näe. Vakoilusatelliitit muistuttavat hyvin paljon kuvassa yksi (Kuva I) olevaa Hubble-avaruusteleskooppia. Yksi tällainen asia ovat tuossa kohteessa olevat alkuaineet, eli satelliitti suuntaa tuohon havaintokohteenaan olevaan kohtaan asersäteen, ja tuo lasersäde sitten aiheuttaa kohteessa höyrystymistä, ja tuosta kaasuuntuneesta materiasta voi satelliitin plasmaspektrometri sitten erotella siinä olevat alkuaineet, ja paljastaa sen, mistä aineista kyseinen kohde on tehty.

Nämä lasersatelliitit myös pystyvät salakuuntelemaan asuntoja kiertoradalta käsin aivan samalla tavoin, kuin esimerkiksi UAV- tai UCAV lennokkeihin liitetyillä lasermikrofoneilla voidaan murtaa kenen tahansa ihmisen yksityisyys. Siis UAV tarkoittaa aseetonta tiedustelukäyttöön tarkoitettua robottilenokkia ja UCAV tarkoittaa nimenomaan aseistettua tappajarobottia. Vakoilusatelliittien kamerat ovat nykyään CCD-kameroita, ja kaikki niiden lähettämä data välitetään maan pinnalle kommunikaatiosatelliittien ketjun avulla.

Eli kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin matalalla kiertoradalla lentävä satelliitti pystyy välittämään reaaliaikaista kuvaa NSA:n päämajaan yksinkertaisesti lähettämällä tuon datan ensin stationaarisessa asemassa olevalle viestintäsatelliitille. Toisin sanoen tieto välitetään  TDRS Tracking Data Relay Satellite-järjestelmään kuuluvalle relesatelliitille, joka välittää tuon datan yleensä kahden muun satelliitin kautta NSA:n päämajaan, ja noita samoja satelliitteja käytetään mm. Predatorien ohjaamisessa Irakissa. Jos nuo satelliitit sijoitetaan sopivan etäisyyden päähän Maasta, niin että niiden kulma on 90 astetta toisiinsa nähden, niin neljällä tai kuudella geostationaarisella  satelliitilla voidaan kattaa koko Maapallo, mikäli halutaan niiden signaalien tavoittavan myös navoilla olevat kohteet. Mutta jos navoilla ei tarvitse operoida, niin silloin selvitään neljällä kommunikaatio satelliitilla.

Tässä järjestelmässä USA:sta lähtevä ohjaussignaali lähtee satelliittien ketjun kautta toisella puolella maailmaa operoiville lennokeille, jotka sitten tuhoavat kohteitaan. KeyHole vakoilusatelliittien järjestelmä etsii noille Predatoreille kohteita, kuten myös muut tiedusteluvälineet tekevät. Mutta vakoilusatelliittien ongelma on siinä, että niiden jokaiseen radan muutokseen tarvitaan polttoainetta, ja siksi se pitää varustaa esimerkiksi Centaur-rakettivaiheella, jonka suuttimessa on erityinen kääntyvä levy, jolla sen moottorin pakokaasuja ohjataan. Samoin nuo uuden sukupolven satelliitit on tehty modulaarisiksi, eli niiden moottoriosa voidaan telakoida niiden instrumenttiosaan kiinni, ja kun niiden ajoainesäiliö on tyhjä, niin rakettiosa voidaan irrottaa, ja uusi Centaur-vaihe telakoidaan tilalle.

Noiden vakoilusatelliittien tavaton tarkkuus tekee myös kiertoradalta tapahtuvan pommituksen mahdolliseksi. Tietenkin aina on ollut olemassa FOBS eli Fractional Orbital Bombardment System sekä SIS eli tappajasatelliitteja, mutta nämä välineet ovat useimmiten olleet ydinpommeihin perustuvia laitteita, joiden tarkoitus on joko tuhota kokonaisia kaupunkeja kerrallaan, tai sitten saada aikaan valtavan voimakas EMP-pulssi, joka tuhoaa sekä maan pinnalla että kiertoradalla olevan elektroniikan. Mutta nykyaikaisissa vakoilusateliiteissa voi olla sellainen laser-mikrofoni, että sen sädettä voidaan samalla käyttää laser-ohjautuvan täsmäpommin ohjaamiseen, tai sitten tuhon satelliittiin voidaan kiinnittää myös konventionaalisia pommeja, joiden päähän on kiinnitetty lämpökilpi, ja sitten tuo satelliitti pudottaa nuo pommit kohteeseen kiertoradalta.

ilmailukokeiluja.blogspot.com