Pyörivien magneettikenttien ongelmista sekä käytännön sovelluksista, joilla voidaan parantaa esimerkiksi vankiloiden turvallisuutta

Pyörivien magneettikenttien ongelmana on se, että ne kuumentavat metalliesineitä erittäin voimakkaasti, ja siksi niiden vaikutusalueella pitää metalliesineet riisua pois päältä. Mutta esimerkiksi metalliset housunnapit sekä sormustimet ja kellot voivat aiheuttaa tuolloin vakavia palovammoja, jos niitä ei muisteta riisua. Samoin silmälasien ruuvit voivat kuumentua niin paljon, että sangat lähtevät irti muovin sulaessa. Myös tekonivelet voivat aiheuttaa tuolloin ongelmia, ja siksi suurjännitteen kanssa työskenteleviltä pitää aina muistaa kysyä noista asioista, ja tietenkin myös amalgam-paikat voivat tuolloin kuumentua niin, että  hampaaseen syntyy palovammoja. Mutta noita pyöriviä magneettikenttiä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi vankiloissa, joissa väkivalta on päivittäisenä ongelmana.

Tuollainen sähkökenttä saa aikaan sen, että esimerkiksi vankien taskuissa olevat metallinpalat kuten veitset sekä rautalangat alkavat kuumentua, ja tuolloin henkilöt sitten joutuvat ne heittämään pois. Vankiloissa ongelma on siinä, että vangeilla ei ole ehkä muuta kuin aikaa miettiä kostoa, ja tuolloin esimerkiksi rautalangan pätkiä voidaan hioa teräviksi sellin lattiaa vasten, ja noita välineitä voidaan käyttää silloin veitsinä. Kuitenkin pyörivä magneettikenttä aiheuttaa sen, että tuo rautalanka sitten alkaa kuumentua, ja tällöin se paljastuu, kun henkilön iho alkaa palaa rautalangan hehkuessa tulipunaisena. Tuollaisella radiolähettimellä voidaan estää osittain myös suolistoon piilotettujen metallisten kapseleiden eli "könttien" tuominen vankilaan.

 Eli kyseessä on äärimmäisen epähumaani menetelmä, missä henkilö altistetaan magneettikentälle, ja jos hänen suolistossaan on jotain metallista, niin silloin tuo esine alkaa kuumentua. Pyörivässä magneettikentässä työskentelevällä henkilöllä ei saa olla yhtään metalliesinettä vaatteissaan, koska se aiheuttaa silloin äärimmäisiä vaaratilanteita. Tuollaista suunnattua radio- tai EMP-aaltoa voidaan käyttää myös esimerkiksi taistelukentän aseena. Tuolloin viholliseen suunnataan tuollainen väline, ja sitten magneettikenttä aiheuttaa sen, että tuliaseiden patruunat alkavat lämmetä, ja sitten käy niin, että aseiden lippaat ja muut ampumatarvikkeet räjähtävät. Samoin metallisia kypäriä eikä esimerkiksi TST-varustusta voida silloin käyttää, mikäli siinä on metalliesineitä.

Jos viholliseen suunnataan tuollainen voimakas EMP-väline, niin silloin tietenkin heidän viestilaitteensa sekä ohjusten suuntausleketroniikka hajoaa, ja tuolloin esimerkiksi olkapäältä ammuttavista IT-ohjuksista tulee hyödyttömiä kapistuksia. Tuon takia EMP-asetta voidaan käyttää sekä offensiivisesti että defensiivisesti. Sillä voidaan tuhota kohti tulevia lentokoneita, tai pudotella lennokkeja taivaalta, mutta samoin nuo lentokoneet voivat hyödyntää EMP-aseita hyökätessään kohteisiin, tai tuhotessaan vihollisen datakeskuksia tai vahingoittaessaan sähkönjakelua. Eli lentäessään vihollisen alueella voi lentokone suunnata voimajohtoihin lasersäteitä, joilla se yksinkertaisesti leikkaa johdot poikki, ja samoin melko pienitehoinen lasersäde on kuitenkin tehokas, jos se suunnataan vaikka ammusvarastoon tai öljynjalostamoon, jossa se voi saada aikaan erittäin voimakkaan räjähdyksen.

Kun puhutaan EMP-aseiden kehittämisestä, niin sitä perustellaan sillä, että noin voidaan luoda aseita, jotka jättävät ihmisen henkiin, mutta niiden vaikutuksesta voi silti aiheutua huomattavia vaurioita infrastruktuurille, kun esimerkiksi radioaaltojen  kuumentamat ammukset tai polttoaineastiat räjähtävät. Kuitenkin EMP-aseiden avulla voidaan tehokkaasti torjua esimerkiksi nanohelikopterien tai nanokoneiden iskuja, koska ne joko estävät nanokoneiden kommunikaation toistensa tai tukiasemien kanssa, tai sitten ne kuumentavat noita äärimmäisen pitkiä hiiliketjuita saaden en hajoamaan , jolloin molekylaariset nanokoneet voidaan tuhota ennen kuin ne pääsevät ihmisen sisään, ja alkavat esimerkiksi rikkoa solujen rakenteita.

Kun magneettien avulla ohjattavia fullereeniin liitettyyn rauta-atomiin perustuvia nanokoneita päästetään  ilmaan, niin silloin niitä voidaan ohjata magneettikenttien avulla, jolloin armeijalla on vastassaan eräänlainen tappava savupilvi, jonka osaset sitten menevät ihmisen sisään, ja alkavat tuhota kohteen elimistöä esimerkiksi puhkomalla soluseiniä, niin toki noiden koneiden toiminta voidaan lamata hajottamalla niitä EMP-pulsseilla. Nämä magneettiiin reagoivat savuhiukkaset voidaan kiihdyttää magneettien avulla äärettömän suuriin nopeuksiin, jolloin ne ikään kuin pyyhkäisevät viholliset pois edestään muuttamalla heidät pölyksi. Kuitenkin EMP-aseet voivat lämmittää noita hiukkasia niin, että ne hajoavat, jolloin niiden toiminta vaikeutuu, koska jos rauta erotetaan hiilestä, niin silloin nuo koneet eivät pysty lentämään ilmassa. Ja tuolloin ehkä sitten niiden kyky tuhota sotilaita laskee.

pimeakronikka.blogspot.fi

Kondensaattori on monikäyttöinen työkalu ja siihen löyhästi perustuva sähkömagneettinen musta aukko mahdollistaa ehkä tulevaisuudessa lennot muihin tähtiin

               

Sähköautojen akkujen salaman nopean täytön mahdollistavassa ratkaisussa käytetään hyväksi sellaista teknistä välinettä, jota kutsutaan sysäyskondensaattoriksi, jolla voidaan akkuun työntää erittäin suuria sähkövarauksia muutamassa sekunnissa.. Ilmeisesti tuon sähköauton latauspisteeseen asennetaan kondensaattori, joka sitten varataan normaalilla tavalla. Ja kun tuohon kondensaattoriin liitetään sähköauto, niin se sitten ikään kuin sysää sähkövarauksen sähköauton akkuun. Tuo tekniikka perustuu siihen, että käytetään äärimmäisen suurta ylijännitettä, joka sitten pumppaa akun täyteen sähkövirtaa. Kondensaattorien eli ”leyden pullojen” erikoinen ominaisuus on se, että niissä sähkövirran purkaus tapahtuu sekunnissa, toisin kuin akussa, missä sähkövirta vapautuu hitaammin. Ja tuon ominaisuuden takia kondensaattori on erittäin vaarallinen väline.

Puhuttaessa äärimmäisen korkeista jännitteistä, joita käytetään esimerkiksi hiukkaskiihdyttimissä, niin niissä käytetään silloin superkondensaattoreita, joilla saadaan aikaan erittäin voimakas sähkösykäys, jolla hiukkaskiihdyttimen magneetit saadaan muodostamaan äärimmäisen voimakkaan magneettikentän. Tuo kondensaattori rakennetaan siten, että useiden metrien korkuisten eristepinojen päälle asetetaan metallinkappale, johon johdetaan sähkövirtaa, ja sitten kun tuo sähkövaraus on niin kova, että noiden eristeiden läpi tapahtuu ns ”läpilyönti”, missä sähkövaraus siirtyy noiden eristeiden läpi maahan, niin silloin noiden metalinpalojen pintaa kosketetaan kuparikappaleella, joka sitten ohjaa sähkövirran kiihdyttimen magneeteille, joiden tehoa voidaan parantaa jäähdyttämällä niitä lähelle absoluuttista nollapistettä, jotta niiden värähtely loppuu, ja seurauksena on suprajohtavuus-ilmiö, missä sähkövirta kulkee johtimessa täysin ilman vastusta, ja tuolla tavoin estetään magneettien ylikuumeneminen.

Kun esimerkiksi jossain kiihdyttimessä tehdään supervoimakkaita sähkövaruksia käyttäviä kokeita, niin silloin noita metallinkappaleita voidaan varata yli viikon, jotta saadaan aikaan jännite, mitä tarvitaan hyvin korkeaenergisten reaktioiden aikaansaamiseen. Kun hiukkaskiihdyttimessä testataan esimerkiksi antimateriaa eli elektroni- positroniparien törmääyttämistä, niin silloin hiukkaskiihdyttimessä itseasiassa kierrätetään salamaa. Kun elektroni ja positroni eli antielektroni törmäävät toisiinsa, voidaan havainnoida niistä vapautuvia hiukkasia, joista osa on olemassa vain muutaman mikrosekunnin kerrallaan. Koko järjestelmä perustuu siihen, että jos ilmassa leijuvaa tai eristeen päällä olevaa kappaletta varataan sähköllä, niin se varaa sähköä kunnes tapahtuu läpilyönti.

Näin syntyy ukkospilven varaus, joka sitten lopulta purkautuu maahan salamana. Mutta kun puhutaan siitä, miten voidaan luoda keinotekoinen musta-aukko, niin silloin täytyy luoda kappale, joka viedään avaruuteen. Koska elektroneilla on massa, niin jos niitä pumpataan johonkin kappaleeseen tarpeeksi, niin silloin tuon kappaleen massa kasvaa lopulta niin suureksi, että syntyy musta aukko, jota tässä tapauksessa kutsutaan singulariteetiksi. Tuo sähkön siirto kappleeseen voidaan suorittaa esimerkiksi voimalasatelliittien sekä elektronitykkien avulla. Avaruudessa ei tapahdu läpilyöntiä, joten silloin kappaleeseen voidaan ohjata valtavan suuria sähkövarauksia. Tuolla tavoin voidaan luoda sähkömagneettinen musta aukko, jonka avulla ihminen ehkä joskus matkustaa tähtiin joko einstein-rosenin sillan eli madonreiän läpi, tai käyttämällä sitä painovoimalinkona, joka antaa paljon suuremman kiihtyvyyden, kuin mitä Jupiter antoi aikoinaan Voyager-luotaimelle, joiden avulla saatiin ensimmäiset lähikuvia mm. Neptunuksen pinnasta sekä sen kuista, ja nuo kuvat otti aikoinaan nimenomaan Voyager 2-luotain.

Ja tuolla tavoin sen massaa kasvatetaan, kunnes se muodostaa singulariteetin, eli keinotekoisen mustan aukon, jonka läpi voisimme matkustaa toisille planeetoille tai toiselle puolen universumia. Tuo matka olisi mahdollista, jos jossain on toinen musta aukko, joka värähtelee samalla taajuudella kuin keinotekoinen musta aukko, ja tuolloin noiden kappaleiden väliin muodostuu ”einstein-rosenin” silta, joka mahdolistaa siirtymisen universumin reunalta toiselle, ilman että aluksessa ei kukaan vanhene. Näet jos alus kulkee täsmälleen valon nopeudella, niin aika sen sisällä pysähtyy, ja jos joku sitten liikkuu aluksen ulkokuorella, niin tuo kappale silloin teknisesti ylittää valon nopeuden. Tai vaikka tuota siltaa ei muodostuisikaan, niin noita mustia aukkoja voidaan käyttää painovoimalinkona, joilla esimerkiksi luotaimia vauhditetaan sellaisiin nopeuksiin, mitä ei koskaan ennen ole edes kuviteltu voitavan saavuttaa. Hakusanalla "capacitor" saa Internetistä paljon tietoja kondensaattorien toiminnasta

http://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/sahkoauto-voi-tulevaisuudessa-latautua-sekunneissa/6203518