Kun tietokone varastetaan voi motiivi tekoon olla muuta kuin pelkkä laitteen varastaminen

Tietokoneen katoaminen ei aina merkitse tahallista varkautta, eikä ketään saa koskaan syytellä ilman todisteita.  Kun ihmistä syytetään siitä, että hän varastaa työpaikaltaan esimerkiksi tietokoneen on kyseessä vakava syytös, joka pitää osoittaa todeksi. Kun jokin arvoesine kuten tabletti katoaa,  silloin tapaus pitää aina tutkia huolellisesti, ennen kuin mitään päätöksiä erottamisesta tehdään. Näet vaikka joku esine kuten tietokone olisi kadonnut, niin silti pitää tuota asiaa tarkastella siltä kannalta, että kyseinen väline olisi ehkä kuitenkin joutunut esimerkiksi roskiin vahingossa, ennen kuin ketään lähdetään syyttämään yhtään mistään. Tabletin kanssa voi tapahtua niin, että se joutuu esimerkiksi pahvien väliin, ja joku sitten vie tuon laitteen vahingossa roskiin.

Tai sitten se vain on laitettu väärään paikkaan, ja tuolloin tietenkin voidaan käyttää noiden tablettien paikannusominaisuutta selvittämään niiden sijainti, jotta ne löytyisivät helpommin. Ja sitten jos aihetta ilmenee, niin silloin tietenkin pitää ensin tehdä tuolle epäillylle tehdä kotietsintä, jotta hänen syyllisyytensä tai syyttömyytensä voidaan selvittää. Ja aina pitää muistaa sellainen asia, että uusi työntekijä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tuo “rookie” olisi mitenkään vastuussa tietokoneiden katoamisesta, vaan uskoisin, että tuolloin joku muu saattaa myös nähdä tilaisuutensa koittaneen, ja ikään kuin piileskellä tuon uuden tulokkaan selän takana, ja lavastaa häntä syylliseksi tällaiseen tekoon, joka osoittaa törkeää piittaamattomuutta sekä  aseman hyväksikäyttöä.

Kun “enterprise”-asiakas ostaa tietokoneita, niin niihin tehdään sellainen asetus, joka saa aikaan hälytyksen, jos tuota konetta yritetään viedä pois niistä tiloista, mihin se normaalisti kuuluu, ja tuo asetus on sellainen, että sitä ei voida purkaa formatoinnilla eli kovalevyn tyhjentämisellä tai tehdasasetusten palauttamisella eli laitteen nollauksella pois. Tuon asetuksen avulla tietokone voidaan paikallistaa sekä sen käyttöä seurata ilman sen suurempia vaikeuksia, vaikka sen käyttäjätili olisi vaihdettu. Ja tuon koneen käyttö muulla kuin sen ostajan määräämällä tilillä saa usein aikaan sen, että tuon datalaitteen seuranta lähtee käyntiin, ja samalla sitä aletaan seurata aktiivisesti.

Näet kun työpaikalta viedään tietokone, niin silloin tietenkin nykyään sen käyttöä aletaan seurata, jotta tuon varkaan motiivit selviävät tehokkaammin, ja tuolloin voidaan selvittää, mitä nuo ihmiset ylipäätään noilla laitteilla halusivat oikeastaan tehdä. Jos noita tabletteja tai läppäreitä ei koskaan sitten käytetä, niin silloin voi kyse olla vahingosta tai sitten joku yrittää lavastaa tuota “rookieta” syylliseksi varkauteen. Ja tätä pitää sitten ruveta epäilemään silloin, kun varkaus tapahtuu uuden työntekijän tullessa taloon. Jos tuollainen uusi tulokas saadaan pois kuvioista, niin silloin tietenkin voidaan tilalle ehdottaa “omaa miestä”, joka saattaa olla esimerkiksi teollisuusvakoilua harjoittava henkilö.

Tilanne on tuolloin hyvin vaarallinen, jos kyseessä on vaikka koodausta tekevä yhtiö. Vaikka teollisuusvakoilua harjoittava henkilö ei ehkä koskaan koske näihin koneisiin, joilla varsinaista koodaustyötä tehdään, niin hän voi esimerkiksi kamerakännykällä kuvata noita ruutuja, ja niistä kuvista sitten voidaan eristää koodirivejä, vaikka hän ei ehkä olisi koskaan ollut kovin lähellä noita koodaajia tai heidän työpisteitään. Eli kuvankäsittelyohjelmien “zoomaus-ominaisuuksien”-avulla voidaan ruutua tutkia pala palalta, ja niistä kuvista voidaan nähdä todella paljon erilaisia asioita. Tai sitten esimerkiksi yhtiön kassasta eli tilisiirroista vastaavan henkilön ulkonäköä voidaan kuvailla, ja häntä ehkä yrittää kiristää siirtämään rahaa noiden konnien tilille.

Kun tuo “mätä omena” halutaan sujauttaa työpaikalle, niin silloin tietenkin paras tapa saada oma mies “kiertoon” on luoda kiire, missä yhtiö joutuu uudelleen rekrytoimaan työntekijän jo kertaalleen täytettyyn paikkaan. Ja silloin voi olla, että oman väen suositus otetaan huomioon, kun paikkaa täytetään. Toki noita tietoja voi joku johtajakin vuotaa, mutta tietenkin vuotaja tarvitsee sopivan “kilpimiehen”, jonka taakse hän voi tietovuotoja tehdessään kätkeytyä. Eikä SUPO nuku koskaan.

Jos yhtiössä on "myyrä" eli vakoilija, niin hänellä kyllä saattaa olla vapaa pääsy lähes kaikkeen tietoon, mitä tuossa yhtiössä käsitellään. Mutta noiden tietojen vuotaminen saattaa hänet varmasti epäilyttävään valoon, jos markkinoille tulee paljon sellaisia piraattituotteita, joissa on tiettyjä komponentteja, joihin vain tuolla yhtiöllä on oikeus. Ja vielä parempi tilanne tulee silloin eteen, jos nuo piraattikopiot pitävät sisällään komponentteja, joita ei vielä olla julkaistu. Tuollainen sisäpiiriin kuuluva tiedottaja, joka myy yhtiön salaisuuksia esimerkiksi Afrikkaan tai Kauko-Itään, ei varmaan kovin kauaa toimisi paljastumatta, jos hän ei onnistuisi kehittää itselleen sopivaa "kilpimiestä".

Kovin montaa kertaa ei yhtiön sisäpiiriin kuuluva voi tietoja levitellä, tai sitten häntä aletaan epäillä. Joten tietovuoto pitää naamioida jonkun muun kuin johtoportaan miehen tekemäksi toiminnaksi. Mikäli yhtiössä sitten aiotaan vuotaa salaisuuksia jollekin kolmannelle osapuolelle, niin sitä ei kovin montaa kertaa tarvitse tehdä. Tietenkin tuo tietovuoto voidaan naamioida salaisia tietoja sisältävän tabletin varkaudeksi, mutta silloin tietenkin olisi syyllinen hyvä löytyä, jotta kukaan ei epäile esimerkiksi työpaikan vaihtoa suunnittelevaa toimitusjohtajaa. Joten tietenkin paras tapa toimia on palkata uusi työntekijä, ja sitten syyttää häntä jonkun tabletti-tietokoneen varastamisesta.

Silloin tuon johtajan rooli tuossa teossa voidaan peittää todella hyvin. Temppu tehdään niin, että toimitusjohtaja esittää mikrotukeen tulleelle henkilölle sellaista, että hän antaa tälle tietokoneen muistin pyyhittäväksi, mutta kopioi koneen sisällön toiselle laitteelle. Tämän jälkeen kyseinen toimitusjohtaja voi antaa sen kavereilleen ja myöhemmin väittää laitetta varastetuksi.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miksi kaikkea ei aina tarvitse kertoa toisille?

Olisiko hauskaa kertoa vastustajille etukäteen että he ovat saaneet suoraan kuolemantuomion? Se varmasti näyttäisi jossain suuren luokan propagandajulkaisussa hyvältä, mutta muuten kyseessä on taktisesti hiukan ikävä toimenpide. Näet tuollainen toiminta varmasti miellytti vastapuolen johtoa, ja kun entisajan linjataisteluissa sitten vastaan tuli vihollinen, joka ilmoitti suureen ääneen että palkkasoturit mestataan taistelun jälkeen, niin siinä varmasti sitten tavoiteltiin kansansuosiota. Eli kuten tiedämme, niin turha tiedon levittäminen varmasti sai aikaan myös hiukan masennusta omissa joukoissa, koska itse ainakin uskoisin, että pelko kuolemantuomiosta sai nuo henkilöt taistelemaan loppuun asti.

Mutta kun sitten taistelukentälle lähdettiin, niin vastapuolen johtaja varmisti sen, että hänen palkkasoturiensa merkki myös oli näiden suurten oikeudenjakajien tiedossa. Ja sitten kun nämä armeijat kohtasivat kentällä, niin suoraan kuninkaallisen muodon edessä lepatti se hyvin ikävä pääkallolippu, joka tarkoitti sitä, että kyseisen muodostelman edustajat olivat vastapuolen mestauslistalla. Joten motivaatio taisteluun oli varmasti silloin taattu. Siksi kaikkia asioita ei tarvitse koskaan kertoa vastapuolelle myöskään normaalissa elämässä, ja jos sattui käymään niin, että joku koulukiusaaja ei ehkä kaikkea uhreistaan tiedä, niin hänen vääriä kuvitelmiaan ei tarvitse lähteä korjaamaan.

Eli jos koulukiusaaja luulee uhrinsa asuvan vaikka jossain laitoksessa, niin sitä todellista osoitetta ei hänelle tarvitse kertoa. Kuten varmasti kaikki ymmärtävät, niin sama asia mikä koskee sotilaita koskee myös yhtiöitä. Eli liike-elämä on sotaa, missä kilpailijoita raivataan tieltä melko ikävillä tavoilla. Ei ole vain yksi kerta, kun historiassa on käynyt niin, että toinen yhtiö on maksanut liikeneuvotteluja varten kaupunkiin saapuneille johtajille hiukan "seuraa", eli ilotyttöjä urkkimaan toisen yhtiön varallisuutta koskevia tietoja, jotta oma puoli saisi tuotteesta parhaan mahdollisen hinnan.

Jos toinen yhtiö tai sen johto on maksuvaikeuksissa, niin silloin tuo kilpailija voi kiristää sellaisen sopimuksen, mikä on toiselle epäedullinen. Tämän takia pitää aina muistaa se, että kaikkien ihmisten aikeet eivät ehkä ole aivan niin viattomia, kuin miltä näyttää. Jos toinen osapuoli on pakkotilanteessa tehdessään sopimusta, niin silloin saattaa seurauksena olla se, että tämän yhtiön edustaja toimii vastoin yhtiön eli sen osakkeenomistajien etua. Tämän takia esimerkiksi yhtiön heikko taloudellinen asema ei välttämättä kuulu jokaiseen neuvottelupöytään. Eli jos yhtiöltä tilataan tuotteita, niin sen edustajien ei tarvitse kuitenkaan ruveta sanomaan, että "meidän on pakko tehdä tämä kauppa".

Tuollainen tieto voi kuulua osakekauppoihin, mutta tuotteen toimittamiseen ne eivät vaikuta mitenkään. Ja kun puhutaan yhtiön tilinpätöksestä, niin ennen julkaisupäivää tuota asiakirjaa ei tarvitse näyttää, eli jos tuo neuvoteltava toimitus nyt sitten korjaa saldoja parempaan suuntaan, niin silloin ei tarvitse tuota uhannutta konkurssia ehkä mainita ollenkaan. Ja sitten taas saa yhtiön johto suitsutusta osaamisestaan, vaikka kauppa olisi ollut vähällä kaatua syliin. Eli mitään mistä muut eivät tiedä ei ole tapahtunut, joten siksi tiedon jakamista kannattaa aina vähän miettiä.

Panaman tietovuodon kyseenalainen käsittely

1. Tietovuodon vertaaminen Snowdenin paljastuksiin

Kun tätä Panaman tietovuotoa, missä joukko julkisuuden henkilöitä on joutunut hiukan omituiseen valooon verrataan Edward Snowdenin tekemiin paljastuksiin, niin kovin nopeasti tuo tapaus ilmeisesti halutaan unohtaa. Itse muistan kuinka Snowdenin tekemien paljastusten jälkeen koko USA:n suhdetta haluttiin puida uudestaan, niin tämä Panaman tietovuoto on hiukan toisen tyyppinen, mutta valitettava esitys siitä, kuinka maamme media niin mielellään haluaa nähdä tällaiset ikävät veronkiertoasiat jossain muualla kuin julkisuudessa.

Toki maamme rahaeliitti on noissa Panaman yhtiöissä ollut mukana, mutta kysymys sitten on siitä, että osaako Keijo Rosberg tai Messi oikeasti johtaa mitään yhtiötä, tai onko noilla urheilutähdillä oikeasti sellaista koulutusta, että he saavat perustaa oikean osakeyhtiön eli Limited Liability Company-tittelillä toimivan yhtiön. Eli ketkä sitten ovat myös mukana noissa kuuluisien urheilutähtien nimen alla toimivissa  yrityksissä on asia, mikä varmasti kiinnostaa monia. Ja tuo tietovuoto saattaa olla nimenomaan jonkun henkilön tekemä, joka ehkä on alkanut pelätä joutuvansa joidenkin huumemiesten kanssa tekemisiin.

2. Olisiko tuo paljastus oikeastaan NSA:n kosto tai näyte siitä, mihin se oikeasti pystyy?

Kun EU aikoinaan tuki Snowdenia sekä käytti häntä keppihevosena, jotta sen ei tarvinnut tehdä yhteistyötä NSA:n tai CIA:n kanssa, niin EU sekä Venäjä käyttivät kovaa mediaprässiä noita laitoksia vastaan. Samoin esimerkiksi Assangen Wikileaksin kautta vuodettiin järjestelmällisesti tietoa, mikä olisi voinut vaarantaa esimerkiksi terrorismin vastaisia HUMINT-operaatioita, joten tämä tietovuoto saattaa olla esimerkiksi USA:n tiedustelulaitoksen näyte siitä, mihin sen koodinmurtajat sekä kryptologit pystyvät. Samoin tarkoitus saattaa olla pelottelu sillä, että tuo laitos todella saattaa tietää ihmisten todelliset motiivit sekä tuntea rahamiesten likaisia salaisuuksia.

Eli ette kai te kuvitelleet, että NSA tai COBRA (virallisesti COBR) Cabinet Office Briefing Room, mikä on Iso-Britannian sisäministeriön sekä asevoimien sekä erikoissodankäyntiä kuten kotimaan SAS-operaatioita ja asevoimien tiedustelun sekä poliisin yhteistoimintaa koordinoiva elin antaisivat anteeksi noita mediassa esitettyjä papereita sekä unohtaisivat virka-aseman väärinkäyttöön sekä lahjontaan perustuneet tietovuodot sekä median tavan käsitellä noita asioita.

Tai sitten tuon teon takana on yksityinen toimija, joka haluaa pudottaa tuon kilpailijan pois markkinoilta likaisia otteita käyttäen. Mutta oli miten oli, niin tuo toimija varmasti sai aikaan epäluottamusta tuota lakiasiaintoimistoa kohtaan. Ja ehkä se oli tarkoituskin, jotta tuo yhtiö saadaan pois kilpailemasta jonkun toisen toimijan kanssa. Mitä vähemmän on kilpailijoita, niin sitä suurempia palkkioita voi tuollainen "local partnership"-yhtiö periä. Joten ehkä se on tämän tietovuodon motiivina. Eli he ovat tämän teorian mukaan lahjoneet jonkun antamaan salasanoja itselleen, ja puhdistaneet arkiston kiinnostavista papereista, joita levittämällä nämä henkilöt sitten yrittävät horjuttaa kilpailijansa mainetta.

3. Convert action jonka takana on yksityinen tai valtiollinen toimija

Joten totta kai NSA alkoi tutkia noiden lehtien sekä toimittajien taustavoimia sekä motivaatiota, ja muutenkin maassamme ongelmana ovat olleet sellaiset asiat, että nuo veronkiertoa varten perustetut yhtiöt ovat oikeastaan kaikkien tiedossa, mutta niistä ei ole haluttu puhua. Samaan aikaan hallitus leikkaa lapsilisistä sekä terveydenhoidosta, joten tämä varmasti on jollekin hiukan vaikea paikka, ja ajatellaan että henkilö saa miljoonatuloja verottomana, niin se varmasti herättää jonkun henkilön vihaa sekä kateutta. Tuon toiminnan tarkoitus saattaa olla kuitenkin vain pyyhkiä tuo kyseinen lakifirma pois kentältä jonkun kilpailijan toimesta, herättämällä epäluuloa sen kykyyn hoitaa tietoturva-asioitaan sekä varjella asiakkaidensa yksityisyyttä.

Mutta edelleen mietin, että onko tämä rahojen siirtäminen  Panamaan nyt sitten sellainen asia, jonka joku rikas henkilö haluaa tällaisella hetkellä tulevan tietoon. Eli Panaman vuoto voi olla myös hallituksemme tarkoituksellista horjuttamista eli Convert-Action-tyyppistä toimintaa, missä informaatiosodan menetelmin pyritään horjuttamaan  ihmisten luottamusta maamme poliittisiin päättäjiin. se että käytän tässä termiä "informaatiosodankäynti" ei tarkoita sitä, että tämän toiminnan takana on oikeasti valtiollinen toimija. Vaan se voi olla aivan tavallinen yksityinen taho, jolla on tuota asiantuntemusta hallussaan. Ja tietenkin oikealla hetkellä vuodetut asiakirjat varmasti heikentävät ihmisten luottamusta hallitukseen.

pseudotiedetta.blogspot.fi