Alla oleva uutinen voi merkitä hyvin paljon myös tulevaisuuden elämää ajatellen. Eli tulevaisuudessa ihmiset saattavat saada käyttöönsä robotin, jos he haluavat tavata jossain treffipalvelussa ihastuttavana pitämänsä henkilön. Jos ajatellaan sitä, miksi tuollainen mahdollisuus käyttää tuollaista robottiedustajaa treffeillä tai ihmissuhteissa on ehkä järkevää, on se että varsinkin treffipalveluita käytettäessä voi “se oikealta tuntuva henkilö” olla todellisuudessa toisella puolen maailmaa, ja jos ajatellaan esimerkiksi matkalippujen hintaa, niin tietenkin oletettavasti olisi mukavaa, että tuo deittipalvelussa ihastuttavalta tuntuva henkilö myös olisi sitä, jos sitten lähdetään tapaamaan oikeasti.
Nuo tulevaisuuden robotit toimivat siten, että niitä ohjataan päähän laitetun pannan kautta lähettyvillä EEG-signaaleilla, ja sen takia näiden välineiden kautta tapahtuva toiminta tuntuu käyttäjästä samalta, kuin hän toimisi itse tuossa tilassa. Eli hän ikään kuin siirtää itsensä tuohon robottiin, ja sitten hän voi kävellä kadulla sekä tehdä kaikkea sitä mitä muutenkin, paitsi että hän itse olisi jopa tuhansien kilometrien päässä tuosta robotista, joka välittää hänelle kaiken sen aistiavaruuden, mitä sen ohjaaja kokisi itse ollessaan paikan päällä.
Robotin käsissä olevat pietsosähköiset kiteet välittävät tuntoaistin, päässä olevat kamerat toimivat kuin silmät, ja välittävät näköaistimuksen robotin käyttäjälle. Mikrofonit välittävät taas robotin ohjaajalle kaiken sen kuuleman, ja hajuaistin paikalla tuolla välineellä on kemiallinen analysaattori eli “sniffer-laite” jollaisia käytetään mm. hermokaasun tunnistimissa. Kuitenkaan robotti ei ole koskaan mitenkään suora kopio ihmisestä, vaan sen silmät voidaan vaihtaa esimerkiksi lämpökameroihin, jolloin tuollainen robotti kykenee toimimaan vaikkapa palomiehenä tilanteissa, joissa ihminen ei kykene toimimaan. Ja tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, missä tulipalo tapahtuu reaktorin läheisyydessä tai muuten voimakkaan säteilyn vaikutuksen alaisena.
Tuollainen robotti perustuu samaan tekniikkaan, kuin mitä käytetään esimerkiksi nykyaikaisessa koneellisessa protetiikassa, missä ihmiseen liitetään konekäsiä, joilla korvataan vaikkapa amputoituja raajoja. Nämä koneproteesit ovat sikäli hiukan ongelmallisia, että ne pitää liittää ihmisen raajan hermostoon, ja tuolloin esimerkiksi ALS-potilaat eivät niitä voineet ennen käyttää. Mutta nämä pääpantaan perustuvat aivokuoren sähköisiä signaaleja käyttävät kojeet eli eksolurangot tietenkin ovat sellaisia, että ne voivat toimia myös ALS-potilaan ollessa kyseessä. Tekniikka perustuu siis siihen, että potilaalla on eksoluuranko, jota hän ohjaa EEG-signaalilla, joka ajetaan dekooderin kautta tuon laitteen keskusprosessorille, joka muuttaa sen hydrauliikan ohjauskomennnoiksi.
Ja tietenkin ongelmana voisi olla se, että tuo pääpanta putoaisi lattialle, mutta tämä ongelma voidaan ratkaista asentamalla tuo panta kirurgisesti tuollaisen ALS-potilaan pään sisään ihon alle, jonka jälkeen hän voisi huoletta käyttää tuota eksoluurankoaan. Eli tuo väline kommunikoi pannan kanssa BlueTooth-yhteydellä, ja kuten tiedämme, niin tuo potilas voi sängyllä maatessaan sitten kutsua tukirankansa paikalle pelkän ajatuksen voimalla, ja sitten tuo edistynyt robotti vain asettaa potilaan paikalleen. Samaa tekniikkaa voidaan tietenkin käyttää internetin yli vaikka toiselta puolen maailmaa, ja se tietenkin tuo eteen erittäin pahoja uhkakuvia, koska tuollaista robottia voidaan käyttää helposti erittäin vaarallisella tavalla väärin.
Sen avulla voidaan myös ryöstää pankkeja, ja tuon kaltaisten robottien epäillään muodostavan myös Pentagonin uuden robottiarmeijan ytimen. Nuo ihmistä muistuttavat etäohjattavat robotit voivat tulevaisuudessa toimia erilaisten avaruusohjelmien ytimenä, eli ne toimivat tehtävissä, joissa ihmiseltä menisi koko elinikä, eli ne voivat matkustaa vaikkapa asteroidivyöhykkeelle, ja sitten tiedemiehet vain ohjaavat noita kojeita maasta käsin. Tästä sitten varmaan kaikille tulee mieleen se, että nämä uuden Mars-mönkijät ovat tuollaisen pitkän matkan kauko-ohjaustekniikan testiyksiköitä. Marsista maahan tulevan radiosignaalin kesto aiheuttaa pienen viiveen, ja siksi noita välineitä ohjataan siten, että niiden ohjaaja ikään kuin äänittää liikkeet, jotka hän tekee esimerkiksi ohjaamalla robotin mallia virtuaalisessa tilassa, ja sitten nuo liikkeet lähetetään Marsissa olevalle luotaimelle. Tuo virtuaalitila muodostetaan siten, että luotain skannaa ympäristönsä lasereilla, ja sitten tuon kuvan perusteella luodaan kuva, jota käytetään simuloidun ajoneuvon ohjaamiseen tuossa tilassa.
Eli pienoismallin ohjaaja ilmeisesti saa ruutuunsa tai VR (Virtual Reality) -laseihinsa kuvan tuosta ympäristöstä, ja sitten luotainta ohjataan tämän kuvan perusteella, fyysisessä tilassa on tietenkin kallistettava taso, jonka päällä on hiekkaa, ja tuo väline sitten yhdistetään VR-kuvaan, jonka marsissa oleva luotain on luonut, ja sitten ohjaaja väistelee noita ruudulle tehtyjä esteitä, ja yrittää ohjata tuota malliluotainta, niin että se ei törmää virtuaalisiin esteisiin. Kun tehtävä on täytetty, niin sitten nuo tallennetut ohjaussignaalit lähetetään luotaimelle. Ja niiden avulla esimerkiksi kirurgit voisivat suorittaa leikkauksia etänä, jolloin he voisivat palvella koko maailmaa samaan aikaan. Mutta kun palataan niiden käyttöön ihmisten edustajina tai välimiehinä esimerkiksi treffipalveluissa, niin tietenkin noiden välineiden käyttöä pitää aina sitten valvoa tarkasti, jotta niitä ei käytetä mitenkään väärin esimerkiksi juuri ryöstöissä tai muissa väkivallanteoissa.
Alla dokumentaarinen YouTube-video uusista robottisotilaista, jollaisia Pentagon kehittelee jatkuvasti
