 |
Challengerin tuho 28.1 1986
Kuva I |
Kun avaruussukkula Challenger räjähti vuonna 1986, niin astronautit olivat pukeutuneet asiallisesti avaruuspukuihinsa, ja sitten tuon räjähdyksen tapahtuessa purkautui suurpaineinen happi sukkulan kabiiniin aiheuttaen sekunnin murto-osassa leviävän tulipalon, mikä tuhosi koko kabiinin sekunnin murto-osassa. Kuitenkin osa heistä oli ehkä elossa, kun tuo alus putosi mereen 300 kilometrin tuntinopeudella, ja kuten tiedämme, niin EMU (Enhanced Mission Unit) eli varsinainen avaruusalus ei hajonnut tuossa ulkoisen polttoainesäiliön räjähdyksessä, ja monet ovat ihmetelleet, että miten tuo räjähdys sitten tapahtui, koska ajoaine sekä hapetin pidetään aina erossa toisistaan.
Osa tuosta katastrofista aiheutui, kun eräs sukkulan ilmastointijärjestelmän venttiileistä syttyi palamaan. Tuo alumiinista tehty osa on aina välillä hiertänyt tutkijoiden mieltä, ja syy tähän on se, että alumiinin käyttö puhtaalla hapella täytetysssä tilassa on vaarallista, joten aina välillä on kysytty, että miksi tuota liitintä ei oltu tehty ruostumattomasta teräksestä. Samoin muutamia muita asioita on tuo lennon yhteydessä tapahtunut, mitkä ovat herättäneet kysymyksiä siitä, että miksi turvallisuusohjeista tunnontarkasti kiinni pitävä NASA yksinkertaisesti teki joukon virheitä, jotka sitten johtivat tuon avaruussukkulan tuhoutumiseen miehistöineen.
 |
Christa McAuliffe
Kuva II |
Ensimmäinen kysymys oli siinä, että miksi Challenger laukaistiin, vaikka lämpötila Floridassa oli liian alhainen, ja muutenkin tuon lämpötilan lasku oli hyvin harvinaista. NASA on laukaisuja perunut pienemmistäkin syistä, ja kuitenkin vain parin tunnin lykkäys olisi voinut saada lämpötilan nousemaan niin, että tuo surullisen kuuluisa O-rengastiiviste, mikä aiheutti vuodon kiinteää polttoainetta käyttävässä apuraketissa olisi asettunut paikoilleen Samoin lennolla ollut opettaja Christa McAuliffe oli miehistöstä otetussa kuvassa merkitty pelkästään etunimellä herättää ihmetystä. Jos NASA olisi todennut tuon henkilön olevan syrjinnän kohteena, niin kyseinen miehistö ei koskaan olisi edes lentänyt avaruuteen, koska mitään kiusaamiseen tai eristämiseen viittaavaa ei noissa piireissä hyväksytä, ja suurin osa noista astronauttien hylkäämisistä tapauhtuu juuri tässä vaiheessa, samoin McAuliffen pupillit ovat hiukan suuret, joka viittaa esimerkiksi ADHD-lääkitykseen, mutta ne on voitu käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla tai tussilla tai sitten se johtuu himmeästä valaistuksesta.
 |
| Kuva III |
Eli he ovat sopimattomia tehtäväänsä, koska eivät vain sopineet miehistöihin esimerkiksi psyykkisten omnaisuuksiensa takia. Kuitenkin NASA antoi tuon henkilön lentää, ja vielä erikoisempaa on se, että tuossa ryhmäkuvassa yksi astronauteista käytti vain nimeä "Greg" (Kuva III), mikä viittaa sitten siihen, että jotain erikoista tuossa miehistössä oli. Kuva III on siis leikattu irti kuvasta IV ja sitten suurennettu. Kun puhutaan siitä, että Challengerin onnettomuudessa oli jotain erikoista, niin silloin tietenkin tuodaan esiin se, että tuona kyseisenä vuotena oli USA:n avaruusohjelmassa poikkeuksellisen paljon erilaisia onnettomuuksia, jotka koskivat koko kantorakettikantaa. Tuolloin räjähti esimerkiksi kaksi Titan III ja yksi Delta-kantoraketti, joiden takia koko NASA joutui kriisiin, koska sen laukaisukykyä ei pidetty luotettavana. Joidenkin henkilöiden mielestä noiden muiden onnettomuuksien sekä Challengerin tuhon välillä on jokin yhteys.
 |
| Kuva IV |
Nuo muut onnettomuudet koskivat NRO:n käyttämiä sotilaallisia satelliitteja, ja ne tietenkin jäivät suurelta yleisöltä huomaamatta. Tuo Challengerin miehistön kuolema oli sellainen tapaus, että se järkytti koko avaruusyhteisöä. Mutta sitten myöhemmin tapahtuneet ilmavoimien sotilaalliset laukaisut jäivät noilta ihmisiltä huomaamatta, ja kukaan ei esimerkiksi muistanut kysyä siitä, että oliko Challengeriin ehkä vaihdettu moottoreita ennen laukaisua? Tai oliko noissa sotilaallisissa raketeissa, joita käytettiin esimerkiksi KeyHole-9 BIG BIRD vakoilusatelliittien laukaisemiseen, jonkinlainen yleinen joko tahallaan tai tahattomasti tehtyjä rakennevika, jota ei oltu huomattu moottorien läpäistessä laaduntarkastuksen.
Eli nuo asiat varmasti kiinnostavat tutkijoita vielä nykyäänkin, eli miksi noin monta NASA:n rakettia tuhoutui tuona vuonna 1986, ja miksi NASA antoi lähtöluvan tuolloin 28.1.1986 aamuna, jolloin lämpötila Floridassa oli alle turvarajan. Eli Florida valittiin aikoinaan avaruuslentojen päätukikohdan sijaintipaikaksi, koska siellä lämpötila on vakio läpi vuoden, Samoin kun ihmisten katseet kääntyvät Floridassa tapahtuvaan toimintaan, voidaan Vandenbergin lentotukikohdasta Kaliforniasta laukaista huomaamatta satelliitteja sekä tehdä ohjuskokeita.
Syy miksi Kennedyn avaruuskeskus sijoitettiin Floridaan on siinä, että tuo tukikohta sijaitsee sopivan matkan päässä Washingtonista, ja siksi myös poliittiset johtajat voisivat siellä "piipahtaa". Samoin USA:lla on kolmas avaruuskeskus Wallops Island, joka sijaitsee Virginiassa, mutta sitä käytetään lähinnä suborbitaaliohjelmissa, ja sieltä ammutaan lähinnä luotainraketteja sekä erityisiä mionatyyrisateliitteja, jotka pystyvät korkeintaan pariin kierrokseen Maan ympäri, ja noita satelliitteja käytetään lähinnä nopeisiin sekä yllättäviin tiedusteluun liittyviin lentoihin. Wallops islandin sijainti tekee siitä sopimattoman paikan isojen rakettien laukaisemiseksi, koska nuo kappaleet saattavat iskeytyä suurkaupunkeihin.
Alla on suora lainaus
Wikipediasta
"Several National Reconnaissance Office (NRO) satellites that only the shuttle could launch were grounded because of the accident, a dilemma NRO had feared since the 1970s when the shuttle was designated as the United States' primary launch system for all government and commercial payloads.[47][48] NASA had difficulties with its own Titan rocket and Delta rocket programs, due to other unexpected rocket failures occurring before and after the Challenger disaster. On August 28, 1985, a Titan 34D[49] carrying a KH-11 Kennan satellite exploded after liftoff over Vandenberg Air Force Base, when the first stage propellant feed system failed. It was the first failure of a Titan missile since 1978. On April 18, 1986, another Titan 34D-9[49][50] carrying a classified payload,[50] said to be a Big Bird spy satellite, exploded at about 830 feet above the pad after liftoff over Vandenberg AFB, when a burnthrough occurred on one of the rocket boosters. On May 3, 1986, a Delta 3914[49] carrying the GOES-G weather satellite[51] exploded 71 seconds after liftoff over Cape Canaveral Air Force Station due to an electrical malfunction on the Delta's first stage, which prompted the range safety officer on the ground to decide to destroy the rocket, just as a few of the rocket's boosters were jettisoned. As a result of these three failures, NASA decided to cancel all Titan and Delta launches from Cape Canaveral and Vandenberg for four months until the problem in the rockets' designs were solved.
Due to the shuttle fleet being grounded, excess ammonium perchlorate that was manufactured as rocket fuel was kept on site at the Pacific Engineering and Production Company of Nevada (PEPCON) plant in Henderson, Nevada. This excess ammonium perchlorate later caught fire and the resulting explosion destroyed the PEPCON facility and the neighboring Kidd & Co marshmallow factory." (
https://en.wikipedia.org/wiki/Space_Shuttle_Challenger_disaster.
https://en.wikipedia.org/wiki/Space_Shuttle_Challenger_disaster
