Litteä Maapallo voisi olla yksi Dyson's Spheren malleista

David Hardyn maalaus kuvitteellisesta dyson spherestä
hyökkäyksen kohtena

 "Dyson sphere" on ratkaisu, mikä tähtää pysyvän avaruusaseman tai aluksen luomiseen kauas maasta, joten sen takia tuollaisen laitteen valmistelussa pitää muistaa se, että tällainen valtava keinomaailma on tietenkin vaarassa joutua meteoriittien vauritoittamaksi, joten jos joskus "dyson spherea" käytetään esimerkiksi asteroidivyöhykkeellä, niin silloin siinä voisi ehkä olla myös lasertykit, joilla se voisi tuhota kohti tulevia asteroideja, jolloin aseman tai aluksen ei tarvitse muuttaa suuntaa.  Avaruusaseman ero avaruusalukseen nähden on se, että avaruusasema on asemoitu stabiilille radalle, kun taas avaruusalus liikkuu vapaasti. Eli periaatteessa myös avaruusasema voi toimia planeettojen välisenä avaruusaluksena, jos se kulkee kiinteällä elipsiradalla, jossa radan äärikohdat voisivat muodostaa sellaisen asetelman, että tuo väline kiertää Marsin ja Maan välillä olevaa rataa pitkin, mutta tietenkin tuollainen keinotekoinen troijalainen asteroidi voisi kiertää myös auringon ja vaikka Jupiterin välistä rataa.


David Hardyn maalaamassa yläkuvassa valtava "dyson sphere" tuhoaa kohti hyökkääviä avaruusaluksia, mutta en itse aivan usko siihen, että yläkuvan tilanne tulisi ainakaan omassa aurinkokunnassamme todennäköiseksi, mutta tietenkin tuollainen valtava alus vetäisi puoleensa erilaisia asteroideja. Eli tässä skenaariossa tuo keinomaailma valmistetaan Maan ja Kuun lähellä, ja sitten se lähetetään kohti asteroidivyöhykettä. Tuossa valtavassa aluksessa sitten voidaan viljellä maata ja muutenkin tutkijat voisivat elää kuten Maapallolla tuon valtavan pitkän avaruusmatkan aikana.


Mikäli tuo alus lähetetään esimerkiksi juuri asteroidivyöhykkeelle tai Jupiterin läheisyyteen, on matka sinne erittäin pitkä, joten siksi tutkijoiden pitää voida elää mahdollisimman normaalisti aluksen lentäessä kohteeseensa. Jos aluksessa ei ole keinotekoista painovoimaa, on sen miehistön lihaksisto kulunut pois ennen kuin he saapuvat Jupiterin läheisuuteen, ja tietenkin tuollaiselta tehtävältä odotetaan paljon, joten siksi tuolla avaruudessa pitää kuitenkin voida oleskella kohteessa hiukan pidemmän aikaa, jotta kaikki mahdolliset testit tulee siellä tehtyä. Litteä Maapallo kuulostaa ihmisistä usein melko typerältä ajatukselta, mutta sen pohjalta on luonnosteltu yksi "Dyson spheren" eli maapallon olosuhteita jäljittelevän avaruusaluksen malleista, joita pidetään realistisina mahdollisuuksina matkata ainakin omassa aurinkokunnassamme.

Wernher von Braunin 1950-luvulla
esittelemä rengasmainen avaruusasema

Tuossa mallissa on aluksen keulaan kiinnitetty kaksi tai useampia pallomaisia moduuleita, jotka on puoleksi täytetty maa-aineksella, ja joiden humuksen päälle on sitten rakennettu taloja, joissa avaruusmatkaajat voisivat elää kuten maan pinnalla.Syy miksi nämä moduulit olisi rakennettu ulkoapäin pallon muotoisiksi johtuu siitä, että tuolloin voidaan käyttää kevyitä, puhallettavia mylar-palloja, joiden kuljettaminen tuon aluksen luokse on tietenkin tuolloin helpompaa kuin betonirakenteiden valmistaminen. Tuollaiset puhallettavat moduulit voidaan kuljettaa esimerkiksi Maan ja Kuun välissä olevaan lagrangen pisteeseen, missä Kuun ja Maan vetovoimat ovat samansuuruiset, ja tuolloin alus voisi tietenkin oleskella siellä pidempään ilman polttoaineen kulutusta.


Kun pohditaan sitä, miltä tuollainen "Dyson sphereen" perustuva alus olisi, niin yleensä ollaan sitä mieltä, että tällaisessa aluksessa pitäisi olla useampia toisistaan erillään olevia moduuleja, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa "eivät kaikki munat olisi saamassa korissa".  Ja tietenkin kaikkein mukavinta olisi kiinnittää nuo pallomaiset moduulit aluksen keskirunkoon, missä olisivat ydinreaktorit, joiden avulla se voisi risteillä aurinkokunnassa, kapeiden käytävien sekä vaijereiden avulla, jolloin esimerkiksi tulipalon sattuessa voisivat nuo astronautit poistua yhdestä pallosta, jolloin tuo tila voidaan sulkea ja kaasu imeä pois, jolloin koko alus ei tuhoutuisi.


Mutta kun puhutaan tuosta "dyson spheren" ulkonäöstä, niin se voisi olla myös valtava pallo, joka peitetään lehtikullalla, jotta sen miehistö ei saisi sitten saisi liikaa kosmista säteilyä, mutta tietenkin valtava puhallettava rengas, joka saattaisi muistuttaa valtavaa pelastus- tai uimarengasta voidaan melko helposti lähettää avaruuteen. Kaikki mallit jotka koskevat tuota "dyson spherea"  ovat sellaisia että niissä luodaan keinotekoinen painovoima pyörittämällä alusta tai avaruusasemaa keskusakselinsa ympäri, jolloin sentripetaali- eli keskipakoisvoima saa aikaan keinotekoisen painovoiman.  Noiden asemien ongelmana on se, että jos ne lähtevät pyörimään liian nopeasti, niin silloin syntyy niin voimakas gravitaatio, että miehistö voi murskautua, ja asema repeää kappaleiksi, jos hillitöntä pyörimisliikettä ei saada hallintaan.

Yksi syy siihen miksi NASA ei aikoinaan toteuttanut tuota kuuluisaa kärrynpyörää muistuttavaa avaruusasemaa, on se että tuohon asemaan olisi ollut vaikeaa telakoitua, mutta toki telakointiportti voidaan sitten laakeroida aluksen runkoon, ja sen pyörimisnopeus säätää yhtä kovaksi, mutta pyörimissuunta aluksen pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseksi, jolloin telokointiportti olisi paikallaan telakoitumaan tulevaan  alukseen nähden. Lähes kaikki ajateltavissa olevat  mutta vielä teorian asteella olevat "dyson spheret" perustuvat materiaratkaisunsa osalta siihen että avaruuteen lähetään puhallettava rakenne, joka sitten päällystetään meteoriitti- ja säteilysuojalla, joka sitten tekee siitä erittäin jykevän ratkaisun.


Tuollaisissa "dyson sphreissä voisivat ihmiset viljellä maata ja elää normaalia elämää, kunnes alus pääsisi sitten kohteeseen, ja syy miksi kirjoitan tässä sekaisin avaruusasemasta sekä aluksesta johtuu siitä, että tällaista "dyson spherea" voidaan käyttää sekä kiinteällä radalla olevana avaruusasemana että siihen voidaan liittää ydinreaktoria käyttävä raketti, jolla sitten tuo asema voi kiitää kohti muita planeettoja. Jos oikein paljon halutaan mielikuvitusta käyttää, niin tietenkin tuollainen "dyson sphere" voidaan varustaa sen läpi kulkevalla magneettikiihdyttimellä eli MDD (Magneto Dynamic Drive) tai WARP jolla sitten saavutetaan valtava nopeus.  Ehkä tuollainen WARP-moottoria käyttävä avaruusalus olisi sitten sellainen väline, että sillä voidaan lentää toisiin tähtiin. Tuolloin voisi tietenkin käydä niin, että alus pitää varustaa laser-asein, jotta se voisi tuhota kohti lentäviä meteoriitteja, vaikka yläkuvassa tuhotaan kohti hyökkääviä avaruusaluksia. Se olisivatko nuo alukset ihmisten vai humanoidien rakentamia jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan.


Kun me matkaamme tulevaisuudessa kohti tähtiä, niin silloin voi käydä niin, että muutumme toisiimme nähden humanoideiksi. Ja ehkä tuo meitä kohtaan hyökkäävä vieras sivilisaatio olisi oikeasti joku Maapallon siirtokunnista, joka ehkä on muutaman sadan vuoden kuluttua lähetetty kohti jotain tähteä kohti, ja ehkä he sitten muutamien tuhansien vuosien kuluttua unohtavat olevansa ihmisiä, ja alkavat sitten kohdella Maapalloa uhkana, ja ehkä heillä tai meillä on parin tuhannen vuoden päästä tekniikkaa millä voimme matkata tähtiin, ja silloin saattaa edessä olla konflikti oman lajimme edustajan kanssa, jonka esi-isät olemme lähettäneet matkaan luomaan siirtokuntia universumiin.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Voisiko tällainen rengasmainen avaruusalus olla tulevaisuuden tapa lentää muille planeetoille tai valvoa pitkän aikaa jotain aluetta Maassa

Kun ajatellaan sitä, että avaruuteen lähetään rengasmainen avaruusasema, jonka pyörimisliike sitten muodostaisi keinotekoisen painovoimakentän. Tuollainen asema esitellään muuten elokuvassa “2001 Avaruusseikkailu”, mutta tuolloin sitten ei kukaan muistanut sitä, että kyseiseen laitteeseen voidaan liittää myös WARP-ajo. Eli sen renkaaseen vain kytkettäisiin sarja magneetteja, jolloin sitä sitten voitaisiin käyttää myös normaalina avaruusaluksena, ja jos se sitten olisi ydinkäyttöinen, niin tuollaisella laitteella olisi varmasti paljon käyttöä esimerkiksi planeettojen tutkimisessa.

WARP- eli MDD (Magneto Dynamic Drive) on siis oikeastaan pelkkä ryhmä magneetteja, joiden avulla aluksen läpi tai sen ulkopinnan ylitse ikään kuin vedetään ioneja, mikä tekee näistä laitteista äänettömiä, sekä se että niissä ei ole liikkuvia osia edesauttaa sitä, että nuo lentolaitteet voivat leijua ilmakehässä jopa vuosia.Tuollaiset tulevaisuudessa hyvinkin pitkiä aikoja avaruudessa viettävät alukset voidaan varustaa sähkömagneettisilla suojakilvillä, eli mikroaaltoon perustuvilla kentillä jotka hajottavat sitä kohti tulevat fyysiset kappaleet.

Voisi olla sellainen, että sen rengasmaisen kehän sisä- tai ulkopuolelle olisi asennettu WARP, mikä kuljettaa alusta eteenpäin avaruudessa. Ongelmana tuolloin on tarvittavan sähkötehon tuottaminen, jos WARP:ia aiotaan käyttää ilmakehässä. Jos koneeseen ajatellaan asennettavan jonkinlainen pieni ydinreaktori, niin silloin se olisi tietenkin mahdollisesti sellainen, että tämä laite kykenisi operoimaan esimerkiksi Maan tai jonkun muun planeetan kaasukehässä vuosien ajan.

Silloin tuon välineen tarkoitus olisi toimia ikään kuin leijuvan tukikohdan roolissa alueen yllä, mitä se lähetetään valvomaan, kuten eräässä toimintaelokuvassa tapahtui.Siinä tuollainen vannemainen avaruusalus jää leijumaan Etelä-Afrikan yläpuolelle, ja sen jälkeen elokuvan tapahtumat muuttuvat sellaiseksi ryminäksi että oksat pois.

Tuo kattokruunua muistuttava alus voisi olla tietenkin Ydinkäyttöinen eli se voisi käyttää kevyttä keinotekoisella alkuaineella ladattua reaktoria, mutta ongelmia tulisi tuolloin radioaktiivisen aineen hankkimisessa Mutta tuo alus kykenisi tietenkin käyttämään ilmakehässä leijuessaan myös WARPia, mikä muistuttaa tuolloin puhallinta, missä ei käytetä potkuria.

Keinotekoinen painovoima saadaan aikaan yksinkertaisesti pyörittämällä alusta akselinsa ympäri.Mutta jos ydinreaktoria ei voisi käyttää, niin kyllä myös tavallista potkuria voidaan hyödyntää tässä toimintamallissa. Eli tuolloin ilmakehässä tarvittava nostovoima saadaan aikaan normaaleilla potkureilla. Kuitenkin WARP toimisi avaruudessa myös pienemmällä jännitteellä kuin mitä tarvitaan aluksen leijuttamiseen Maan ilmakehässä, mutta tuolloin tietenkin aluksen kiihtyvyys laskisi huomattavasti.Ilmakehän ulkopuolella kuitenkin WARP voisi toimia, vaikka tämä alus ei ehkä normaaleilla turbogeneraattoreilla varustettuna saavuttaisi tarvittavaa valonnopeutta. Myös ydinkäyttöinen malli toimisi osittain turbogeneraattorilla, eli siinä reaktorin jäähdytinpiiriin asennetaan turbiini, joka pyörittää generaattoria.

Aluksen ulkokehä voisi pyöriä, jolloin mikrometeorit eivät sitä niin helposti pystyisi vahingoittamaan. Voi olla myös sellainen, että siihen punpataan energiaa suuritehoisilla radiolla, jotka toimivat samalla periaatteella, kuin Vanderbiltin koje, jolla piti aikoinaan siirtää sähköä ilman läpi langattomasti. Jos kyseistä alusta voitaisiin ladata langattomasti, niin siitä voitaisiin tehdä sellainen, että tuo väline kykenisi ainakin globaaleihin operaatioihin, eli se kykenisi sitten lentämään esimerkiksi Maan ja Kuun väliä erittäin nopeasti, ja viemään lasteja niille ehkä joskus tulevaisuudessa rakennettavilla avasuusasemille. Mutta jos siihen asennetaan ydinreaktori, niin silloin tämä väline varmasti olisi käyttökelpoinen kaikilla etäisyyksillä, mitä maailmankaikkeudessa voidaan ajatella.

Tietenkin sen ulkokehälle voidaan asentaa myös hiukkaskiihdytin, jonka sisällä voidaan hiukkasia kiihdyttää valon nopeuteen, jolloin aika sen sisällä saadaan pysähtymään. Kyseinen ratkaisu tietenkin avaisi aluksen miehistölle mahdollisuuden matkustaa pidemmälle universumissa, mutta kun ajatellaan sitä, miten aika kuluu sen ulkopuolella, niin siitä ei kovin suurta hyötyä Maan ihmisille ole, ellei WARP sitten mahdollisesti kykene ylittämään valon nopeutta, mistä emme saa varmuutta, ennen kuin tuohon moottoriin perustuvan avaruusaluksen rakennamme.

Jos käytössä ei ole ydinvoimaa, niin silloin tuo alus voidaan tietenkin rakentaa sellaiseksi, että se käyttää eräänlaisia kondensaattoreita varatessaan tarvitsemaansa sähkövirtaa. Ja lataaminen voisi tapahtua suuntaamalla siihen esimerkiksi radiomasereita tai muita voimakkaita radiolaitteita. Siinä voisi olla kiinnitettynä jonkinlainen kapseli, jonka se laskee  vinssillä kohdealueelle, ja tuolloin tämä alus kykenisi operoimaan huomaamattomasti, ja silloin sen sisään ei myöskään joutuisi bakteereita.

Kyseinen moduuli voisi olla esimerkiksi pallomainen, ja aluksen miehistö voisi käyttää sitä kuin kohoa, jota he laskevat sekä nostavat tarpeen mukaan.Tuon aluksen vanteen keskellä voisi olla kaksikerroksinen miehistöhytti, joka suojaa sen miehistöä voimakkaalta sähkömagneettiselta säteilyltä, ja samalla se voisi sitten suorittaa erilaisia tehtäviä sekä planeettojen kaasukehissä että avaruudessa, ja kyky leijua takaisi sen, että aluksen runkoon eivät mitkään pieneliöt pääsisi käsiksi.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

NASA:n uudet nanotekniikkaa käyttävät luotaimet tulevat mullistamaan avaruustutkimuksen

Tämä on oikeastaan jatkoa vähän aikaisemmin kirjoittamalleni tekstille, jossa mietitään radio- tai mikroaalloilla lentävän avaruusaluksen toimintaa. Mutta kun mietitään sitä, että mitä jos vaikka esimerkiksi avaruusalusta halutaan vauhdittaa ulos aurinkokunnasta laserin avulla, niin silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä ensin pitää rakentaa valtava ehkä yli 100 km. pitkä, mahdollisesti ydinvoimaa käyttävä laser, joka sitten suunnataan aluksen perässä olevaan peiliin, ja tuo laite sitten ampuu avaruusaluksen pois aurinkokunnasta. Kyseinen alus on vain yläkuvassa kuvatun aurinkopurjeen muunnos, missä lasersädettä käytetään työntämään aurinkopeiliä pois aurinkokunnassa.

Tuossa välineessä tietenkin on sellainen pieni ongelma, että sen rakentaminen onnistuisi jo nykyisin käytössä olevalla tekniikalla niin, että tuo laser kootaan avaruudessa rakennusmoduulien avulla, niin että tuo valtava laite valmistetaan toisiinsa telakoiduista elementeistä, joista sitten voidaan kasata vaikka kuinka pitkä laser, mutta saattaa olla niin, että tuollainen laser mielletään sotilasvälineeksi, joka ei ehkä kuitenkaan saisi ainakaan YK:ssa mitään kovin lämmintä vastaanottoa. Kyseinen laser olisi varmasti maailman kiistellyin kapine, ja en usko että kaikki uskoivat laserin olevan muuta kuin maailman hallintaan tarkoitettu väline.

Kuitenkin tuollaisella laserilla voidaan ampua avaruusaluksia pois aurinkokunnasta sekä tuhota myös Maapalloa uhkaavia asteroideja. Mutta tuo laser tai maser eli mikroaaltojen taajuudella toimiva laser voisivat toimia niin, että ne työntävät aluksen pois aurinkokunnasta, ja samalla sen jarrutusta ajatellen aluksen rungon kylmenemistä voidaan hyödyntää sekä mikroaalto- että ionimoottoreita ajatellen. Eli sen runko olisi pluton takana suprajohtavassa tilassa, jossa sähkövirta kiertäisi siinä loputtomasti, ja tuolla tavoin voitaisiin aluksen vaatiman jarrumoottorin tarvitsemaa energiaa varastoida tehokkaasti, ja toki tuon aluksen sisälämpötila lasketaan myös niin alas, että sen elektronisten komponenttien sähkönjohtimien värähtely sekä sitä kautta vastus muuttuu niin pieneksi kuin mahdollista.

Tuolloin aluksen reaktoria ei tarvitsisi käyttää niin suurella teholla, kuin ilman tätä energiaa keräävää järjestelmää, mikä sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle avaruusaluksella voidaan lentää, ja jos puhutaan siitä, että luotaimen tehtävä kestäisi ehkä satoja vuosia, ja ehkä vasta sen rakentaneen sukupolven lapsenlapset näkisivät tuon välineen saapuvan jonkun tähden lähistölle, jossa ehkä on sitten jonkinlaisia planeettoja, niin silloin sillä kuinka suurella teholla reaktoria täytyy käyttää on merkitystä, koska myös esimerkiksi plutonium kuluu lopulta loppuun. Ja kuten varmaan arvaatte, niin matkaan olisi mukavinta käyttää robottialusta, jonka toiminnasta huolehtii kehittyneellä tekoälyllä varustettu suprajohtava supertietokone, jolloin ihmisiä ei tuohon tehtävään tarvitse uhrata. Tuolloin alus voisi lentää erittäin pitkälle, ja sen nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, koska kaikki sen polttoaine olisi käytettävissä jarrutukseen, joten suurin ongelma on siinä, että millaisen planeetan lähelle me luotaimen voisimme lähettää on tärkeä asia.

Eli tällaista laitetta ei turhaan maasta ammuttaisi, mikäli siihen ei olisi mitään todellista syytä, joka voisi tuoda meille mullistavaa tietoa universumista. Sen paino ei ehkä olisi kuin pari sataa kiloa, ja tuo väline varmasti hyötyisi siitä, jos jarrutuksesta vastaisi mikroaaltomoottori.  Mutta on olemassa toinenkin tapa lähestyä tuollaista avaruusalusten ongelmaa, ja se voisi olla noin gramman painoisten luotainten parven lähettäminen pois Aurinkokunnasta. Nuo nuppineulan pään kokoluokkaa olevat luotaimet voidaan ampua matkaan tavallisella raketilla, niin että niitä lähtee kerralla miljoonia. Kun ne ovat päässeet Maapallon kiertoradalle tai sen ulkopuolelle, niin silloin langrangen pisteeseen sijoitettu laser alkaisi työntää tuota parvea kohti Aurinkokunnan ulkoalueita. Toki tuohon työntöön voidaan käyttää myös maassa olevien radioteleskooppien muodostamaa radioaaltoa, mutta tuo laite ei ole kuitenkaan läheskään niin tehokas kuin laser, joka teoriassa voisi kiihdyttää tuon luotainparven jopa 25% valon nopeudesta.

Vaikka noiden nanoluotainten mikropiirit on integnoitu, ja muutettu nanotekniikkaa käyttäen niin pieniksi kuin mahdollista, eikä  niiden radiolaitteiden teho ole mikään kovin suuri, niin silti erittäin tehokkailla teleskoopeilla voidaan niihin pitää yhteyttä. Ja koska kyseessä on luotainten ryhmä, niin silloin tehtävän läpivieminen ei riipu siitä, jos yksi luotaimen partikkeli tuhoutuu. Noissa luotaimissa käytettävä nanotekniikka olisi niin pientä, että niiden mikropiirien transistorit rakennettaisiin ionitekniikalla niin pieniksi, että transistorit koostuisivat kolmesta atomista, ja niiden johtimet olisivat vain hiiliatomiketjuita, joten kyseiset luotaimet voidaan puristaa hyvin pieneen kokoon.

Aiheeseen liittyvä filmi https://www.youtube.com/watch?v=LtPBqJ8XmWQ

espoonmetsa.blogspot.fi

Polymerointitekniikan parhaita saavutuksia voisi olla valtava laser eli apokalyptinen sinko, jota voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin

Kuva I

Rakenteiden polymerointi tarkoittaa sitä, että valmiista komponenteista voidaan rakentaa valtavia kokonaisuuksia. Ja tämä tarkoittaa sitä, että myös valtavia laser-laitteistoja voidaan lähettää kiertoradalle osina. Nuo jopa terawattiluokan laser-laitteet voivat olla satojen kilometrien pituisia, ja niiden rakenne muistuttaa enemmänkin bakteeriketjuita, jotka kootaan avaruudessa telakoimalla inhimillisen kokoisia laserlaitteita toisiinsa. Eli tässä rakenteessa sitten jäljitellään luonnossa eläviä leviä tai bakteereja, jotka voivat muodostaa jopa kilometrien pituisia ketjuita, kuten sinilevät tekevät esimerkiksi itämeressä.

Nämä laitteet voivat olla sellaisia, että niiden energiantuottoa voidaan säätää erittäin tarkasti, ja jokainen noista moduuleista voisi olla itsenäisesti toimiva laser, joka tarkoittaa sitä, että vain toisessa ketjun päässä pitää olla täysin heijastava peili, jonka avulla tuo laserketju saadaan toimimaan kuin se olisi yksi valtavan suuri laser. Tuon laitteen rakentaminen voisi olla sikäli järkevää, että se ei olisi vain yhtä käyttötarkoitusta varten olemassa, vaan sitä voidaan käyttää vauhdittamaan avaruusalusta, mittaamaan etäisyyksiä, analysoimaan vieraiden planeettojen kemiaa sekä kommunikaatioon aurinkokunnan laidalla olevien tutkimusasemien kanssa.

Ja tuo väline voisi joskus tietenkin toimia laserkäyttöisen avaruusaluksen vauhdittajana, mutta toki sillä voisi olla muitakin käyttötarkoituksia kuin pelkkä alusten ampuminen Proxima Centauriin. Tuollainen valtava laser voisi suorittaa tarkkuusmittauksia erittäin suurella etäisyydellä, sekä ehkä pelastaa joskus Maapallon, jos planeettaamme uhkaa esimerkiksi meteoriitti. Eli jos meteoriittiin suunnataan terawatin teho, niin silloin se tuhoutuu välittömästi.

Tuo laser voidaan valmistaa kooltaan parikymmenmetrisistä lasereista, joista jokainen saa voimansa aurinkopaneeleista. Toki valtavan laserin kokoaminen vaatisi valtavan määrän noita elementtejä, mutta moduulirakenne tekee mahdolliseksi sen, että nuo elementit voivat irrota toisistaan, jos ne ainoastaan telakoidaan toisiinsa. Ja tuolloin noita lasereita voidaan käyttää yhdessä vain, kun siihen on tarvetta, jolloin noita lasermoduleja voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuin vain yhden valtavan tehokkaan laserin rakentamiseen.

Tarvetta tuollaisen supertehokkaan instrumentin käyttöön on silloin, kun mittauksia halutaaan tehdä tähtien välisten etäisyyksien päässä oleviin kohteisiin. Eli käytännössä kun tehdään mittauksia esimerkiksi Alfa Centaurin ja Maan välisen tarkan etäisyyden määrittämiseksi, sekä tuon muutoksen mittaamiseksi, tai ammutaan avaruusaluksia tuonne lähimpään tähteen. Meteoriitin tai asteroidin tuhoamiseen riittää se, että lasersatelliittiryhmä suuntaa säteensä samaan kohtaan tuhoten tuon kappaleen välittömästi. Jos nuo laserlaiteet taas toimivat yhtenä, niin niihin voidaan kytkeä ydinreaktori, jotta välineen vaatima valtava teho voidaan tuottaa silloin, jos  kyseinen väline sijoitetaan erittäin kauaksi Maasta Neptunusta kiertävälle radalle, jotta väärin suunnattu sädekimppu  ei aiheuttaisi valtavaa tuhoa maan päällä.

Mutta samalla mieleeni tuli sellainen ajatus, että tuollaista laseria käytetään sota-aseena. Eli Maan ja Kuun välissä olevaan langrangen pisteeseen sijoitettu terawattiluokan laser voisi tehokkaasti tuhota minkä hyvänsä kohteen maan päältä, ja sen avulla voisi maata hallita pelolla. Tuolla verraten kaukana oleva laser olisi immuuni maasta ammuttaville ABM ja ASAT-välineille, joten sen avulla voidaan luoda se dystopinen painajainen, jossa kiertoradalle sijoitettujen laserien avulla joku sekopää ryhtyy johtamaan maailmaa.

kimmonsivu.blogspot.fi

Ihmisen kaltaiset robotit tulevat ehkä hyvinkin pian katukuvaan.

Taitelijan näkemys tulevaisuuden
palo- sekä sotilascyborgista,
jota voidaan käyttää myös tieteellisiin
tarkoituksiin
Kuva I

Vaikka robotti näyttäisi ihmiseltä, niin silti sillä ei ole mitään tekemistä elävän organismin kanssa, joten sen voimanlaitteet ovat tietenkin toisenlaiset, kuin solun mitokondriot, vaikka se voi tietenkin käyttää myös hiilivetypolttokennoja kehittäessään tarvittavaa sähkövirtaa. Robotti ei ole ihmisen kopio, eli se voisi muistuttaa esimerkiksi koiraa, jolla on ihmisen kädet sekä taka-että eturaajoissa, jotta tuo väline voi käsitellä mitä hyvänsä esinettä jokaisella raajallaan..Tietokone sijaitsee sen rinnan alla.Se voi rakentaa kopioita itsestään, ja tällöin se muistuttaa elävää olentoaTuollainen cylon eli ihmistä muistuttava robotti voidaan lähettää esimerkiksi marsiin tutkimaan ihmisen toimintaedellytyksiä tuolla planeetalla, ja se voi olla joko täysin automaattisesti toimiva

Tai jokin välimuoto täysin autonomisen tai jatkuvasti ohjattavan laitteen välillä. 

Täysin autonominen robotti vaatii tietenkin suuren tietokonetehon, mikä sitten rajoittaa sen suorituskykyä. Mutta nuo robotit voivat toimia ryhmänä,  eli ne voivat verkottaa toisensa WLAN:in avulla, jolloin niiden tietokoneet saadaan toimimaan, kuin ne olisivat yksi valtava supertietokone. Se miten tietokoneet löytävät yhteisen kanavan on verraten helppoa, eli tarvitaan vain yksi kutsukanava, jonka kautta lähetetään koodattu tieto siitä, mitä kanavaa tuo järjestelmä sitten käyttää, ja jokainen kanava voidaan koodata eri koodilla, jotta jos robotteja epäillään otetun haltuun, niin silloin riittää pelkkä kanavan vaihdos, jotta uhka saadaan eliminoitua.

Temppu perustuu siihen, että robotissa on kaksi radiota, eli kutsuradio, jonka kautta se voidaan käskeä vaihtamaan toisen radion operointikanavaa, ja nuo kanavien koodit voivat olla sellaisia, että robottien ohjaajat eivät niihin pysty vaikuttamaan maasta. näin estetään järjestelmän sormeilu tehtävän aikana. Nämä järjestelmät ovat samoja sekä lennokeissa että ihmisen kaltaisissa roboteissa. Sen voimanlähde voi olla vaikka polttokenno tai jopa ydinvoima, josta ei vieraalla asumattomalla planeetalla ole vaaraa. Ydinvoima antaa niille valtavan suorituskyvyn, mutta on muuten verraten vaarallista. Eli jos reaktori tai cesium RTG vaurioituu, niin seuraukset voivat olla vakavia.  Kuitenkin noita välineitä kehitettäessä pitää muistaa se, että niitä käytetään ehkä myös sodissa. Toki noiden robottien avulla voidaan myös aurinkokuntaa kartoittaa, ilman että kenenkään pitää esimerkiksi uhrata matkaan Jupiteriin huomattavaa osaa elämästään. Tuollaisia robotteja voidaan lähettää esimerkiksi Jupiterin kuihin kartoittamaan niitä, ilman että ketään ihmistä tarvitsee uhrata tuossa tehtävässä. Eli nuo operaattorit sitten istuvat toimistoissaan, ja ohjaavat sekä valvovat tuollaisten muiden planeettojen sekä niiden kuiden kuten Europan sekä Titanin pinnalla operoivien robottien toimintaa Maan pinnalta käsin. 

Tällöin ydinparisto voi aiheuttaa vaaratilanteen, mikäli vihollinen saisi robotin haltuunsa tai se vaurioiduttuaan alkaa ampua ympäriinsä, mutta toiseksi eniten kapasiteettia tietenkin löytyy polttokennoista, jotka ovat oikeastaan samanlaisia, kuin mitä käytetään esimerkiksi avaruussukkuloissa silloin, kun ne joutuvat maapallon varjoon pitkäksi ajaksi. Polttokenno on toiselta nimeltään polttoparisto, joka muuttaa siihen ohjatun polttoaineen sekä hapen sähkövirraksi. Polttokennon toiminta on sikäli tehokkaampaa kuin perinteisen pariston, että siihen pitää ohjata polttoaine sekä hapetin, jotta voidaan muodostaa sähkövirtaa. 

Sen lataaminen on paljon nopeampaa kuin tavallisen akun, eli riittää että tuon polttokennon sisään kaadetaan hiilivetyä, niin se luovuttaa välittömästi täyden tehon, ja sen rinnalla voidaan käyttää myös normaalia akkua, jota ladataan aina samalla kun polttokennoa käytetään. Joten tulevaisuuden robotti voi oikeasti piipahtaa välillä huoltoasemalla nauttimassa vähän bensiiniä, kun sen polttokennoissa käytettävä polttoaine alkaa loppua, mutta mitä tarvetta olisi rakentaa .ihmistä muistuttava robotti, joka ehkä osaisi jäljitellä ihmistä täysin? sitä voidaan toki käyttää vaarallisten kohteiden siivouksessa, mutta esimerkiksi toimitilojen turvallisuudesta voisi vastata tuollainen ihmistä jäljittelevä robotti. Se voisi muistuttaa Terminator-elokuvista tuttua mallia, jossa sen pinnalle olisi rakennettu keinotekoinen lihaksisto sekä iho, mutta varsinainen voima tulee sen metallista tai hiilikuidusta valmistettuun luurankoon kiinnitetystä tietokone-ohjatusta pneumattis-hydraulisesta järjestelmästä, joka tekee tuosta robotista hyvin vahvan, ja sen kallo voi olla mallinnettu kenen tahansa ihmisen kallosta, joten se voi ottaa huomaamatta kenen hyvänsä paikan työyhteisössä.

Syy on siinä, että meidän sivilisaatiomme käyttämät työvälineet on suunniteltu ihmiselle, ja jos tuollainen ihmistä muistuttava robotti voidaan rakentaa, niin se voi käyttää samoja työvälineitä kuin ihminen, mikä tekee sen toiminnasta joustavamman kuin jonkin Predatorin kaltaisen androidin. Eli kun puhutaan tilanteesta missä robotti toimittaa arkiaskareita, niin tuollaisen ihmisen kaltaisen robotin käteen voi laittaa minkä hyvänsä työkalun, ja sen jälkeen tuon työkalun käyttö-ohjeet ladataan internetistä, jotta tuollainen robotti sitten osaa tehdä työnsä oikein. Mutta tällaisten robottien käytöllä on myös riskinsä, eli niiden avulla voidaan käydä armotonta sotaa, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään. Eli niitä voidaan ohjata etänä, ja vaikka nämä cyborgit muistuttavat ihmistä ulkoisesti, niin ne voivat toimia kuin Predator-lennokit, ja noiden ihmistä muistuttavien cyborgien ongelma on siinä, että pelkän ohjelmiston vaihto tekee esimerkiksi kuormaustyöhön tarkoitetusta robotista taisteluandroidin, ja tietenkin merkitsee sitä, että nuo robotit voidaan lähettää vaikka kriisialueelle antamaan lääkintäapua, mutta jos niiden ohjelma vaihdetaan, niin se tekee niistä tappajia.

Näille taistelukäyttöön tehdyille roboteille voidaan antaa käyttöön mikä hyvänsä ihmisen kehittämä ase, ja ne eivät epäröi käyttää voimaa eivätkä myös tunne kipua, vaikka niiden pinnassa voi olla pietsokiteitä, joiden avulla ne tunnistavat pintaansa kohdistuvan painalluksen. Eli nämä robotit voivat vaikuttaa erittäin empaattisilta, ja jopa huutaa, mikäli niiden pintaa  painetaan liian kovaa. Kyseinen koje sitten voi muistuttaa esimerkiksi lasta, ja se voidaan soluttaa lastenkotiin tai päiväkerhoon, jossa se suorittaa henkilökuntaan kohdistuvia valvontatehtäviä, ja sillä voi olla käytössään myös keinotekoinen suolisto, jotta sen toiminta olisi mahdollisimman aidon tuntuista. Eli se voisi käydä myös syömässä tai vessassa. Eli se voisi toimia myös varuskunnissa täysin huomaamatta, ja kerätä tietoja siellä tapahtuvasta toiminnasta. 

Elämän etsintä universumista on ongelmallista, koska näytteitä on niin paljon

ESA:n Rosetta-luotain
Kuva I

Kun puhutaan Rosetta-luotaimen mahdollisesti komeettojen keskeltä löytämästä elämästä, niin ensinnäkin voidaan sanoa suoraan, että tuo löytö vaatii vielä paljon analyysejä, jotta tuo elämän olemassaolo voidaan sitten varmentaa. Kuitenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tuolla avaruuden äärettömyydessä, lähes absoluuttisessa nollapisteessä olisi oikeasti joitakin viruksia tai bakteereja, jotka ovat ehkä peräisin jopa toisesta aurinkokunnasta tai galaksista. Toisaalta tuollainen alkukantainen DNA- tai RNA-pätkä voisi olla lähtöisin ehkä Marsista, ja päätynyt leijumaan avaruuden tyhjyyteen singottuaan avaruuteen ehkä silloin, kun planeettaan osui meteoriitti, ja ehkä tuo mahdollisesti vesipisaran sisään jäänyt perimäaines voisi siirtyä ihmiseen tai johonkin muuhun eliöön, ja aiheuttaa epidemioita Maan pinnalla.

Jos tuo vesipisara tai mineraalisulkeuma, missä tuo perimäaines on kiertää avaruudessa sellaisella etäisyydellä, että siellä vallitsee täydellinen kylmyys, niin silloin se saattaa olla vaarallinen myös elämälle Maan pinnalla. Ongelma sitten on se, että Rosetta ei havaitsisi muutenkaan elämää, koska siinä ei ole mitään laitteita elämän etsimiseen. Mutta viruksen havaitseminen sen aineenvaihduntatuotteiden perusteella on täysin mahdotonta, koska viruksella ei ole mitään omaa aineenvaihduntaa. Mutta Rosettan laitteet voivat havainnoida sitä, että sisältävätkö nämä sen kaappaamat kivensirut tai jääkappaleet sellaisia aineita, että DNA tai RNA-molekyylien olemassaolo olisi mahdollista.

Mutta kuten monesti on todettu, niin tietenkin aina löytyy epäilijöitä, ja vasta kun ensimmäinen komeetta tuodaan huippuvarmistettuun ehkä Kuussa sijaitsevaan laboratorioon, missä tiedemiehet tekevät sille kokeita kauko-ohjattujen välineiden avulla, niin silloin saamme lopullisen vastauksen siitä, että onko tuossa kyseisessä komeetassa elämän jäänteitä. Kuitenkin mitään yleispätevää vastausta ei yhden löydön perusteella voi antaa, ja aina voidaan sanoa, että Rosettan rakentajat olivat ehkä yskineet luotaimen pinnalle, jolloin testiympäristö olisi pilalla. Kun puhutaan noista avaruuden viruksista, niin tietenkin pahin mahdollinen skenaario voisi pyöriä sellaisen asian ympärillä, että humanoidit kylväisivät  Maapallolle viruksia, jotka sitten muuttaisivat meidät humanoideiksi.

Tällainen skenaario tietenkin on varmasti herättänyt hiukan hymyjä noissa tiedemies-piireissä, mutta todellisuudessa sellaisessa tapauksessa, että tuollainen organismi pääsisi Maapallolla irti, voisi seurauksena olla miljoonien ihmisten kuolema. Eli tuollainen perimäaines tietenkin voi olla peräisin myös Maapallolta, josta se ehkä on lähtenyt avaruuteen jonkun luotaimen itsensä mukana, ja sitten kosminen säteily voi muuttaa sen toimintaa siten, että tuosta mahdollisesti täysin vaarattomasta viruksesta tulee vaarallinen tautien aiheuttaja, ja kukaan ei tiedä, mitä vuosien kosminen säteily oikeasti aiheuttaa jokaiselle maailman organismille.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Nooan arkki sekä muinaiset alienit

Tiedemiehet kautta koko maailman haluaisivat kehittää avaruusaluksia, joilla ihmiskunta voisi päästä lentämään tähtiin tai vähintään vieraille planeetoille omassa aurinkokunnassamme. Mutta ongelma on siinä, että tuollaisen huippulaitteen kehittäminen kestää aina todella kauan. Siksi eräät maailman huippuaivoista ovat sitä mieltä, että tuon takia kannattaa etsiä Maapallolle laskeutuneita alien-avaruusaluksia. Tämä kirjoitus ei muuten pyri todistamaan mitään, vaan on puhtaasti ajatusleikki.

Nämä arkeologit sekä kosmobiologit perustavat näkemyksensä siihen, että Maapallolle on heidän mielestään laskeutunut ehkä yksi kappale humanoidien avaruusaluksia. Nämä henkilöt perustelevat näkemystään esimerkiksi "Vedanta-kirjoissa" sekä Raamatussa ja muissa pyhissä kirjoituksissa mainittuihin tapahtumiin, kuten Mooseksen palavan pensaan tapaukseen, Egyptin vitsauksiin sekä Sodoman ja Gomorran tuhoon. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä Sodoman ja Gomorran tuhosi nanokonehyökkäys, mutta tuo "pölymyrsky" voi olla myös vertauskuvallinen ilmaus, mikä ehkä merkitsee unohtamista. Eli nuo kaupungit hylättiin, ja sitten niistä kertoneet tarinat katosivat Saharan hiekkaan.

Nanokoneiden avulla voidaan toki luoda pölymyrsky, mikä etenee valtavalla nopeudella pyyhkien kaiken tieltään. Noita koneita voidaan ohjata magneettikentän avulla, ja ne ovat yksi mahdollinen tulevaisuuden asejärjestelmistä. Mooseksen kirjassa kuvaillaan esimerkiksi pensasta, jota tuli ei syönyt. Täytyy muistaa että tarinan henkilö oli varmasti kokenut erämies, joka ei paljoa kuvitellut.

Kun puhutaan jostain palavasta pensaasta, niin siinä varmasti on ollut jotain ihmeellistä, koska tapaus on kirjattu Raamattuun. Egyptin vitsaukset olivat myös jotenkin outoja, koska esimerkiksi kulkusirkkoja on toki Afrikassa melko paljon. Mutta kun puhutaan Niilin veden muuttuneen punaiseksi, niin tuo saattaa olla vertauskuva esimerkiksi siitä, että Egyptiin on tehty isku biologisella aseella kuten ebolalla.

Ehkä tuo virus sitten on muuttanut myös sammakot nesteeksi, jolloin kyseessä on ehkä Chrimean Congo tai Ebola. Joidenkin ihmisten mielestä tuo tauti voi olla peräisin joko keskisestä Afrikasta, ja ehkä se tahallaan aiheutettu lisäämällä noihin tauteihin kuolleiden eläinten verta egyptiläisten kastelukanaviin. Mutta kun puhutaan humanoideista, niin silloin pitää muistaa se, että tämä on puhtaasti filosofinen hypoteesi, missä kukaan ei pyri todistamaan mitään. Kyseinen olettamus perustuu ajatukseen siitä, että ehkä humanoideilla oli käytössään vain yksi alus, ja he olivat mahdollisesti ensimmäisellä tähtienvälisellä lennollaan.

Ehkä he laskeutuivat Maan pinnalle täydentämään varastojaan, ja perustivat tätä varten tukikohdan johonkin saareen. Ehkä heidän aluksensa oli kartiomainen, ja se lepäsi pohjansa päällä, jolloin kyseinen alus olisi muistuttanut vuorta tai pyramidia. Ehkä se oli päällystetty hiekalla, jotta tuo alus sulaytuisi paremmin maastoon. Tuo hypoteettinen yksinäinen avaruusalus selittäisi sen, miksi he poistuivat planeetaltamme. Eli olivatko Olympoksen jumalat sekä jumalattaret humanoideja, on jokaisen itse pääteltävä.

Mutta on ihan viisaita miehiä, joiden mukaan tuo avaruusalus olisi oikeasti Raamatun Nooan arkki. Mutta tämä nyt vain on pohdintaa eikä mitään sen ihmeellisempää tieteellistä totuutta, jossa olisi edes pyritty todistamaan mitään. Lootin vaimon tapaus voi muuten johtua pyriäoklastisesta laavavirrasta, joka jähmetti esimerkiksi Herculeumin asukkaat niihin asentoihin, missä he vielä nykyäänkin ovat, kun Vesuvius purkautui vuonna 79. Eli tuo tarina voi olla peräisin Rooman valtakunnan ajoilta.
Teksti löytyy myös täältä: charelesfort.blogspot.fi

Tähtien välinen viestintä sekä matkustaminen madonreikien sekä WARP-ajon avulla.

Taitelijan näkemys WARP-moottorilla varustetusta luotaimesta
(Kuva I)

Kun ajattelemme matkaa toisiin tähtiin tai planeetoille, niin silloin pitää muistaa se, että tuo matka kestää ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja jotta voisimme matkustaa ehkä mahdolliseen Alfa Centaurin järjestelmään, niin meidän pitää tietenkin silloin lähettää matkaan tiedemiehiä. Vaikka me jäädyttäisimme heidät kryogeenisesti tuota matkaa varten, niin silti tuo seikkailu merkitsisi valtavaa henkilökohtaista uhrausta noilta ihmisiltä. Jos voimme rakentaa aluksen, mikä kulkee 50% valon nopeudesta, niin matka Alfa Centauriin ja takaisin kestää 16 vuotta, ja jotta matka ei täysin turha olisi, niin toki tuolla kohdetähdellä pitää olla jonkinlainen aurinkokunta ympärillään. Tuo aurinkokunta on tärkeä siksi, että asteroideja voimme havainnoida myös omassa aurinkokunnassamme. Samoin tuon avaruusaluksen pitäisi jotenkin tankata varastojaan tuossa vieraassa aurinkokunnassa. 

Ja tämä juuri tuo eteen valtavia ongelmia noiden matkalaisten sosiaalisessa elämässä. Eli he sitten olisivat huomattavan osan työelämästään tuolla avaruusmatkalla, ja jos heillä olisi tuolloin lähtövuotena syntynyt lapsia, niin he olisivat nyt tietenkin lopettaneet peruskoulun. Mutta myös tuolla kiertoradalla voi tulla ongelmia, jos alus tankkaa esimerkiksi vettä, joka onkin jonkun tuntemattoman bakteerin saastuttamaa. Eli vaikka aluksen biotunnistin voisi tunnistaa Maapallon päällä olevia bakteereita, niin tuota Alfa Centaurin bakteeria ne eivät ehkä huomaa ollenkaan. Ongelmia tulisi myös noiden tutkijoiden sekä aluksen muun henkilökunnan osaamisesta, joka ei tietenkään mitään kovin matalatasoista voisi olla, eli heidän taitojaan tarvitaan myös Maan pinnalla. Ja toiseksi noiden tutkijoiden valintaan vaikuttavia seikkoja voisi olla myös esimerkiksi molekyylibiologian lisäksi, myös mahdollinen egyptologinen osaaminen, koska tuolta Alfa Centaurin järjestelmästä voidaan löytää myös esimerkiksi humanoidien tukikohta tai jotain heltä jäänyttä artifaktaa kuten kirjoituksia. 

Tietenkin mikäli tuota sivilisaatiota ei löydy, niin tuollainen egyptologinen pätevyys on aivan turhaa, jos ajatellaan aluksen resursseja. Ja tuon ajattelutavan mukaan jokaisella aluksen miehistön jäsenellä pitäisi olla kaksi tehtävää kuten ydinsukellusveneissä menetellään, eli olisi ns. purjehdustehtävä, ja tehtävä mikä noilla ihmisillä on sitten kiertoradalla. Ja tietenkin aluksen päälliköllä pitäisi olla koulutus käsitellä noita ehkä alansa huippumiehiä ja -naisia, jotka saattavat olla hyvin vaikeita ihmisiä. Alfa Centauriin tehtävä matka kuitenkin on sellainen, että sen pystyy ihminen suorittamaan elinikänsä puitteissa. Kun mennään pidemmälle universumiin, niin matka-aika sitten kasvaa valtavasti, ja matka Epsilon Eridaniin vastaavalla aluksella kestäisi 160 vuotta, koska tuohon tähteen on matkaa 40 valovuotta. Tuollaiseen matkaan voidaan lähettää toki kryogeenisesti jäädytetty miehistö, mutta ongelmia tulee siitä, että nuo ihmiset eivät koskaan enää ilmestyisi samojen ihmisten eteen, kuin ne jotka heidät matkaan lähettivät.

Nuo tiedemiehet olisivat alansa parhaita. Miksi ihmisen läsnäolo tuossa tehtävässä on välttämätöntä, johtuu siitä että esimerkiksi automaattisia kojeita on vaikeaa ohjata noin pitkällä matkalla. Samoin noiden alusten pitäisi päästä tuomaan tutkimustuloksiaan takaisin maahan joko digitaalisessa tai materiaalisessa muodossa, tai muuten koko retki on hyödytön. Tuon takaisin tuotavan materiaalin määrä pitäisi olla toki melko suuri, jotta retki olisi jotenkin hyödyllinen. Ja sen sijoittelu voisi olla aluksen ulkopuolella olevissa säilöissä, joissa se ei pääsisi kosketukseen miehistön kanssa, jotta mahdolliset bakteerit eivät pääsisi Maapallolle. Mutta toki tuo alien voisi soluttautua miehistöön hyvin tehokkaasti, nimittäin se voisi virusterapian avulla muuttaa miehistön alieneiksi, ja sähköshokkien avulla muuttaa myös noiden ihmisten ajattelutavan vastaamaan omaansa. Mutta olisiko alien kuitenkaan tahallaan muuten vaarallinen paitsi ehkä heidän sivilisaationsa käyttäisi geeniterapiaa vain kommunikaation helpottamiseen, jotta nuo ehkä hyvin meistä poikkeavat olennot voisivat keskustella aluksen miehistön kanssa. 

Toki tuo matka voidaan tehdä hyvin turvallisesti, nimittäin lähettämällä matkaan luotain, joka kuljettaa mukanaan esimerkiksi lasereilla muodostettua madonreikää. Tuo pieni energiakeskittymä mahdollistaa äärettömän nopean matkan läpi universumin. Ja kun Maan lähelle tehdään samalla esimerkiksi ydirjähteen avulla toinen madonreikä eli keinotekoinen musta aukko, ja noita energiakeskittymiä aletaan vetää toisistaan erilleen, niin tuon energiasäikeen avulla voidaan noille roboteille lähettää ohjaussignaaleja jopa toiselle puolen universumia. Ja tietenkin luotain voi viestiä takaisin tuon äärettömän pienen energiasäikeen avulla. Ongelma tietenkin on luotaimen vaatima lentoaika, mutta sitten kun se on perillä, niin ihmiset voivat viestiä tuon pienen mustan aukon kautta luotaimen kanssa. Tuo luotain voisi tietenkin olla varustettu ns.WARP-ajolla, ja muistuttaa yläkuvan (Kuva I) alusta, missä magnetodynaaminen ajojärjestelmä on renkaan muotoinen, ja mahdollistaa täten universumin plasman imemisen lävitseen, ja tuo tarvittava teho mustan aukon muodostamiseen luodaan renkaan keskelle. Mutta vaikka WARP mahdollistaa valoa nopeamman matkan, niin silti pitää muistaa, että liian nopeasti ei luotainta saa palauttaa takaisin, koska jos se on käynyt Maata muistuttavalla planeetalla, niin silloin Maapalloon kohdentuu valtaisa biologinen uhka, joko bakterologisen tai älyllisen olennon taholta. 

Ja jos esimerkiksi asuttamiseen sopiva planeetta löytyy, niin silloin voidaan aukkoa laajentaa, jotta ihminen voisi matkustaa sen läpi tuonne vieraaseen  planeettajärjestelmään, joka voi olla vaikka Gliese 571 tai Epsilon  Eridani. Mikäli tuolla kohdejärjestelmän planeetoilla on vihamielistä elämää voidaan tuo supersäie katkaista, ja tietenkin tuo luotain pitää steriloida, eli sen alkuperä pitää kätkeä, jotta mahdollinen vihamielinen äly ei meitä sitten voisi tuon luotaimen avulla jäljittää. Ja samalla myös me ehdimme valmistautua mahdolliseen invaasioon toiselta tähdeltä. Mutta toki nuo alienit voivat olla myös ystävällisiä, ja suhtautua meihin uteliaasti. Samoin meidän ihmisten pitää muistaa, että ehkä me olemme se kehittyneempi laji, jos joskus kohtaamme vieraita sivilisaatioita. Tuohon matkaan on vielä kuitenkin aikaa, ja meidän pitää kuitenkin ensin sopia omia kiistojamme ennen kuin voimme tuonne matkalle lähteä. Toivokaamme kuitenkin että me ihmiset sitten pitäisimme yhtä, jos joku humanoidi sattuisi laskeutumaan tänne Maapallolle. Eli tuokin mahdollisuus pitää aina ottaa huomioon, kun mietitään avaruusohjelmia, ja ehkä joskus kohtaamme vielä vertaisemme sivilisaation tuolla kaukana avaruudessa.