NASA:n uudet nanotekniikkaa käyttävät luotaimet tulevat mullistamaan avaruustutkimuksen

Tämä on oikeastaan jatkoa vähän aikaisemmin kirjoittamalleni tekstille, jossa mietitään radio- tai mikroaalloilla lentävän avaruusaluksen toimintaa. Mutta kun mietitään sitä, että mitä jos vaikka esimerkiksi avaruusalusta halutaan vauhdittaa ulos aurinkokunnasta laserin avulla, niin silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä ensin pitää rakentaa valtava ehkä yli 100 km. pitkä, mahdollisesti ydinvoimaa käyttävä laser, joka sitten suunnataan aluksen perässä olevaan peiliin, ja tuo laite sitten ampuu avaruusaluksen pois aurinkokunnasta. Kyseinen alus on vain yläkuvassa kuvatun aurinkopurjeen muunnos, missä lasersädettä käytetään työntämään aurinkopeiliä pois aurinkokunnassa.

Tuossa välineessä tietenkin on sellainen pieni ongelma, että sen rakentaminen onnistuisi jo nykyisin käytössä olevalla tekniikalla niin, että tuo laser kootaan avaruudessa rakennusmoduulien avulla, niin että tuo valtava laite valmistetaan toisiinsa telakoiduista elementeistä, joista sitten voidaan kasata vaikka kuinka pitkä laser, mutta saattaa olla niin, että tuollainen laser mielletään sotilasvälineeksi, joka ei ehkä kuitenkaan saisi ainakaan YK:ssa mitään kovin lämmintä vastaanottoa. Kyseinen laser olisi varmasti maailman kiistellyin kapine, ja en usko että kaikki uskoivat laserin olevan muuta kuin maailman hallintaan tarkoitettu väline.

Kuitenkin tuollaisella laserilla voidaan ampua avaruusaluksia pois aurinkokunnasta sekä tuhota myös Maapalloa uhkaavia asteroideja. Mutta tuo laser tai maser eli mikroaaltojen taajuudella toimiva laser voisivat toimia niin, että ne työntävät aluksen pois aurinkokunnasta, ja samalla sen jarrutusta ajatellen aluksen rungon kylmenemistä voidaan hyödyntää sekä mikroaalto- että ionimoottoreita ajatellen. Eli sen runko olisi pluton takana suprajohtavassa tilassa, jossa sähkövirta kiertäisi siinä loputtomasti, ja tuolla tavoin voitaisiin aluksen vaatiman jarrumoottorin tarvitsemaa energiaa varastoida tehokkaasti, ja toki tuon aluksen sisälämpötila lasketaan myös niin alas, että sen elektronisten komponenttien sähkönjohtimien värähtely sekä sitä kautta vastus muuttuu niin pieneksi kuin mahdollista.

Tuolloin aluksen reaktoria ei tarvitsisi käyttää niin suurella teholla, kuin ilman tätä energiaa keräävää järjestelmää, mikä sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle avaruusaluksella voidaan lentää, ja jos puhutaan siitä, että luotaimen tehtävä kestäisi ehkä satoja vuosia, ja ehkä vasta sen rakentaneen sukupolven lapsenlapset näkisivät tuon välineen saapuvan jonkun tähden lähistölle, jossa ehkä on sitten jonkinlaisia planeettoja, niin silloin sillä kuinka suurella teholla reaktoria täytyy käyttää on merkitystä, koska myös esimerkiksi plutonium kuluu lopulta loppuun. Ja kuten varmaan arvaatte, niin matkaan olisi mukavinta käyttää robottialusta, jonka toiminnasta huolehtii kehittyneellä tekoälyllä varustettu suprajohtava supertietokone, jolloin ihmisiä ei tuohon tehtävään tarvitse uhrata. Tuolloin alus voisi lentää erittäin pitkälle, ja sen nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, koska kaikki sen polttoaine olisi käytettävissä jarrutukseen, joten suurin ongelma on siinä, että millaisen planeetan lähelle me luotaimen voisimme lähettää on tärkeä asia.

Eli tällaista laitetta ei turhaan maasta ammuttaisi, mikäli siihen ei olisi mitään todellista syytä, joka voisi tuoda meille mullistavaa tietoa universumista. Sen paino ei ehkä olisi kuin pari sataa kiloa, ja tuo väline varmasti hyötyisi siitä, jos jarrutuksesta vastaisi mikroaaltomoottori.  Mutta on olemassa toinenkin tapa lähestyä tuollaista avaruusalusten ongelmaa, ja se voisi olla noin gramman painoisten luotainten parven lähettäminen pois Aurinkokunnasta. Nuo nuppineulan pään kokoluokkaa olevat luotaimet voidaan ampua matkaan tavallisella raketilla, niin että niitä lähtee kerralla miljoonia. Kun ne ovat päässeet Maapallon kiertoradalle tai sen ulkopuolelle, niin silloin langrangen pisteeseen sijoitettu laser alkaisi työntää tuota parvea kohti Aurinkokunnan ulkoalueita. Toki tuohon työntöön voidaan käyttää myös maassa olevien radioteleskooppien muodostamaa radioaaltoa, mutta tuo laite ei ole kuitenkaan läheskään niin tehokas kuin laser, joka teoriassa voisi kiihdyttää tuon luotainparven jopa 25% valon nopeudesta.

Vaikka noiden nanoluotainten mikropiirit on integnoitu, ja muutettu nanotekniikkaa käyttäen niin pieniksi kuin mahdollista, eikä  niiden radiolaitteiden teho ole mikään kovin suuri, niin silti erittäin tehokkailla teleskoopeilla voidaan niihin pitää yhteyttä. Ja koska kyseessä on luotainten ryhmä, niin silloin tehtävän läpivieminen ei riipu siitä, jos yksi luotaimen partikkeli tuhoutuu. Noissa luotaimissa käytettävä nanotekniikka olisi niin pientä, että niiden mikropiirien transistorit rakennettaisiin ionitekniikalla niin pieniksi, että transistorit koostuisivat kolmesta atomista, ja niiden johtimet olisivat vain hiiliatomiketjuita, joten kyseiset luotaimet voidaan puristaa hyvin pieneen kokoon.

Aiheeseen liittyvä filmi https://www.youtube.com/watch?v=LtPBqJ8XmWQ

espoonmetsa.blogspot.fi

Nooan arkki sekä muinaiset alienit

Tiedemiehet kautta koko maailman haluaisivat kehittää avaruusaluksia, joilla ihmiskunta voisi päästä lentämään tähtiin tai vähintään vieraille planeetoille omassa aurinkokunnassamme. Mutta ongelma on siinä, että tuollaisen huippulaitteen kehittäminen kestää aina todella kauan. Siksi eräät maailman huippuaivoista ovat sitä mieltä, että tuon takia kannattaa etsiä Maapallolle laskeutuneita alien-avaruusaluksia. Tämä kirjoitus ei muuten pyri todistamaan mitään, vaan on puhtaasti ajatusleikki.

Nämä arkeologit sekä kosmobiologit perustavat näkemyksensä siihen, että Maapallolle on heidän mielestään laskeutunut ehkä yksi kappale humanoidien avaruusaluksia. Nämä henkilöt perustelevat näkemystään esimerkiksi "Vedanta-kirjoissa" sekä Raamatussa ja muissa pyhissä kirjoituksissa mainittuihin tapahtumiin, kuten Mooseksen palavan pensaan tapaukseen, Egyptin vitsauksiin sekä Sodoman ja Gomorran tuhoon. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä Sodoman ja Gomorran tuhosi nanokonehyökkäys, mutta tuo "pölymyrsky" voi olla myös vertauskuvallinen ilmaus, mikä ehkä merkitsee unohtamista. Eli nuo kaupungit hylättiin, ja sitten niistä kertoneet tarinat katosivat Saharan hiekkaan.

Nanokoneiden avulla voidaan toki luoda pölymyrsky, mikä etenee valtavalla nopeudella pyyhkien kaiken tieltään. Noita koneita voidaan ohjata magneettikentän avulla, ja ne ovat yksi mahdollinen tulevaisuuden asejärjestelmistä. Mooseksen kirjassa kuvaillaan esimerkiksi pensasta, jota tuli ei syönyt. Täytyy muistaa että tarinan henkilö oli varmasti kokenut erämies, joka ei paljoa kuvitellut.

Kun puhutaan jostain palavasta pensaasta, niin siinä varmasti on ollut jotain ihmeellistä, koska tapaus on kirjattu Raamattuun. Egyptin vitsaukset olivat myös jotenkin outoja, koska esimerkiksi kulkusirkkoja on toki Afrikassa melko paljon. Mutta kun puhutaan Niilin veden muuttuneen punaiseksi, niin tuo saattaa olla vertauskuva esimerkiksi siitä, että Egyptiin on tehty isku biologisella aseella kuten ebolalla.

Ehkä tuo virus sitten on muuttanut myös sammakot nesteeksi, jolloin kyseessä on ehkä Chrimean Congo tai Ebola. Joidenkin ihmisten mielestä tuo tauti voi olla peräisin joko keskisestä Afrikasta, ja ehkä se tahallaan aiheutettu lisäämällä noihin tauteihin kuolleiden eläinten verta egyptiläisten kastelukanaviin. Mutta kun puhutaan humanoideista, niin silloin pitää muistaa se, että tämä on puhtaasti filosofinen hypoteesi, missä kukaan ei pyri todistamaan mitään. Kyseinen olettamus perustuu ajatukseen siitä, että ehkä humanoideilla oli käytössään vain yksi alus, ja he olivat mahdollisesti ensimmäisellä tähtienvälisellä lennollaan.

Ehkä he laskeutuivat Maan pinnalle täydentämään varastojaan, ja perustivat tätä varten tukikohdan johonkin saareen. Ehkä heidän aluksensa oli kartiomainen, ja se lepäsi pohjansa päällä, jolloin kyseinen alus olisi muistuttanut vuorta tai pyramidia. Ehkä se oli päällystetty hiekalla, jotta tuo alus sulaytuisi paremmin maastoon. Tuo hypoteettinen yksinäinen avaruusalus selittäisi sen, miksi he poistuivat planeetaltamme. Eli olivatko Olympoksen jumalat sekä jumalattaret humanoideja, on jokaisen itse pääteltävä.

Mutta on ihan viisaita miehiä, joiden mukaan tuo avaruusalus olisi oikeasti Raamatun Nooan arkki. Mutta tämä nyt vain on pohdintaa eikä mitään sen ihmeellisempää tieteellistä totuutta, jossa olisi edes pyritty todistamaan mitään. Lootin vaimon tapaus voi muuten johtua pyriäoklastisesta laavavirrasta, joka jähmetti esimerkiksi Herculeumin asukkaat niihin asentoihin, missä he vielä nykyäänkin ovat, kun Vesuvius purkautui vuonna 79. Eli tuo tarina voi olla peräisin Rooman valtakunnan ajoilta.
Teksti löytyy myös täältä: charelesfort.blogspot.fi

Nestemäiset sekä pallomaiset nanokoneet ja niiden hyytävät sovellukset

Nanokoneet eli eräänlaiset hiili- tai jonkun muun materiaalin muodostamat pienet koneet voivat olla luonteeltaan sellaisia, että ne voivat nesteyttää itsensä ja palata taas alkuperäiseen kiinteään muotoonsa. Kyse on eräänlaisesta silikonista,  joka koostuu niin pienistä molekyyleistä, että se vaikuttaa ulkoa katsottuna nestemäiseltä. Tämä molekyyli on fullereenipallo, jonka sisään on istutettu rauta-atomi. Fullereenin sisään istutetun rauta-atomin avulla tuota molekyyliä voidaan ohjata esimerkiksi jossain vesistössä tai ihmisen sisällä magneetin avulla.

Näin näitä fullereeneja voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen siten, että näitä fullereeneja pudotetaan vesistöön, ja sitten niitä vedetään veden läpi magneettien avulla, jolloin ne yksinkertaisesti puhkovat vastaan tulevat bakteerit täyteen reikiä. Samoin niiden avulla voidaan hoitaa esimerkiksi syöpää siten, että nämä laitteet vain kiskaistaan syöpäkudoksen läpi. Myös noiden fullereenien kiinteä olomuoto saadaan aikaan magneeteilla, jotka asetetaan vaikka niiden kuljetusastian, ja kun virta on päällä, niin silloin fullereenit tarttuvat toisiinsa kiinteäksi aineeksi. Ja kun magneetista kytketään virta pois loppuu noiden magneettisten hiukkasten vetovoima toisiaan kohtaan. Tällöin tuo hiilliliete muuttuu taas nestemäiseksi.


 Eli tämä fullereenimassa ruiskutetaan ihmisen verenkiertoon. Sitten vain sähkömagneetti vetäisee ne solukon läpi. Mutta hyvin paljon potentiaalia on myös fullereenipuikoissa. Niiden päihin voidaan kiinnittää viejäentsyymejä kuten sokereita. Nämä sokerit saavat solut ohjaamaan kyseisen fullereenipuikon suoraan niiden ionipumppuun, ja koska tämä putki kuitenkin on liian suuri solun sisään, niin se sitten jää roikkumaan solun ulkopuolelle.

Nämä äärettömän pienet, mutta solujen lävistämiseen perustuvat laitteet ovat sikäli loistavia vaihtoehtoja sytostaateille, että ne ovat täysin myrkyttömiä. Niitä tarvitaan vain muutamia kappaleita, ja ne eivät kulu ihmisen elimistössä, joten sinne jäädessään nämä molekyylit voidaan aktivoida aina uudestaan. Ne eivät myöskään hälytä tavallisessa kaasudetektorissa, joten tällaisten laitteiden läsnäoloa ei edes huomaisi, ja biolastukin näkisi ne vain hiilenpaloina.

 Ja tällä tavoin niiden avulla voidaan tuhota kokonainen armeija sotilaita. Eli ensin vihollisen päälle kumotaan näitä nanokoneita, joiden sitten oletetaan päätyvän kohdesotilaiden ruuan, ihon tai hengittyksen kautta heidän verenkiertoonsa. Ja sitten näihin henkilöihin suunnataan voimakas magneettikenttä. Tämän kentän tarkoitus olisi aktivoida sotilaiden elimistöön ujutetut nanokoneet, jotka sitten muuttaisivat heidät nesteeksi. Tietenkin tätä tekniikkaa voidaan soveltaa myös vaikkapa vankien valvonnassa.

Eli kun he poistuvat vankilasta, niin nanokoneet sitten alkavat kieppua henkilö  ruumiin sisällä nesteytäen hänet. Mutta toki nämä pienet molekyylit voidaan  soluttaa kohteeseen vaikka kahvikupissa, ja ne voidaan ohjata mihin vain elimistössä. Näin ollen tällaiset nanokoneet voivat muodostaa ehdottoman salamurhavälineen, joka poraa reiän vaikka uhrin valtimoon ja poistuu sen jälkeen ihmisen sisältä huomaamattomasti.