Mitkä ovat perinteisten puolueiden ongelmat?

Puolueiden ongelmista voidaan kirjoittaa sen verran, että nykyään poliittisten liikkeiden on hiukan vaikeaa saada jäseniä, mikä sitten pienentää nimenomaan niiden jäsenmaksuista saatavia tuloja. Jäsenten miellyttäminen on puolueen johdolle hyvin tärkeä asia, koska vain puolueen jäsenet saavat äänestää puolueen johtajista, mutta koska vain murto-osa ihmisistä kuuluu puolueisiin, niin siksi sen pitää hankkia äänestäjiä myös muualta kuin vain omiensa joukosta, jos sen johto mielii sitten saada paljon edustajia eduskuntaan.  Syynä tähän tietenkin on puolueen saama puoluetuki, mikä  on hyvin tärkeä osa sen rahoitusta. Puolueen edustajien määrä ratkaisee sen, miten paljon se saa  rahoitusta, koska tuota tukea maksetaan edustajien määrän mukaan.

Tämän takia puolueen pitää saada mahdollisimman paljon edustajia parlamenttiin, jotta se voisi sitten nostaa tukea. Kun puolue on hallituksessa, niin silloin se sitten saa myös sitä paljon kaivattua vaikutusvaltaa, mikä tietenkin voi viedä sen suosion pohjiin, jos se ei sitten kykene lunastamaan äänestäjien toiveita. Puolueen saama rahoitus on tärkeää sikäli, että sen tulee tietenkin hankkia toimitilansa itse, sekä tietenkin kaikki hallit, missä kokouksia pidetään ovat ainakin yleensä  maksullisia.

Ja sitten tietenkin puolueen johtaminen on kokopäiväistä työtä, missä pitää seurata päivän politiikkaa sekä reagoida monenlaisiin asioihin, joista itsellä ei ehkä ole mitään tietoa. Se että puolueen johto on täysipäiväisistä palkkaa saavista politiikan ammattilaisista koostuvaa väkeä tietenkin takaa politiikan laadukkuuden. Kun puhutaan ehdokas-listoista, niin puolueen jäsenyys lisää ehdokkaan uskottavuutta, koska se antaa kuvan sitoutumisesta tiettyyn poliittiseen liikkeeseen sekä sen ajamiin asioihin.

Puheiden kirjoittaminen sekä kaikenlainen median käyttäminen sekä varsinkin sosiaalisen median kasvanut rooli vaalimainonnassa sekä ehdokkaiden näkyvyyden ylläpitämisessä vievät nykyään todella paljon aikaa. Siksi varsinkin isojen puolueiden johtajien pitää olla jatkuvasti ajan hermoilla, eikä sellaista tilannetta ole, että esimerkiksi puolueen johtajien ei tarvitse vastata, kun joku kysyy niiltä henkilöiltä jotain politiikkaan liittyvää. Ja tässä sitten “isolla puolueella” tarkoitetaan puoluetta, millä on paikkoja eduskunnassa.

Sosiaalinen media on asia, mikä varmasti sellainen asia, että sen käyttö politiikan välineenä tulee kasvamaan edelleen, ja se sitten tietenkin asettaa vaatimuksia myös poliitikkojen suuntaan. Eli heidän odotetaan vastaavan itse heille esitettyihin kysymyksiin, ja sanovan suoraan sen, mitä he sitten tarkoittavat. Eikä enää riitä se, että poliitikko on Facebookissa, vaan hänen on oltava myös Instagramissa sekä Twitterissä samaan aikaan. Samoin hänen pitää aina muistaa se, että vale-mediassa ei ole tekstiä “valemedia”, kun sitä tehdään.

Normaali ihminen ei muuten tee mitään eroa valheeseen perustuvan sekä totuuteen sekä tarkastettuihin lähteisiin perustuvan median välillä. Eli tuon takia ihmisen pitää olla hyvin kriittinen lukiessaan jotain artikkelia. Ja kaikkein pahin tilanne tulee sitten eteen silloin, kun ihminen kuvittelee lukevansa absoluuttista totuutta, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos valhe kirjoitetaan sujuvaan kirjoitusasuun, niin se on hyvin uskottava, vaikka se olisi kuinka tuulesta temmattu. Vanhan ajan mediassa lähteet tarkastettiin aina ennen kirjoitelmien julkistamista, mutta kuten varmaan kaikki huomaavat, niin missään nimessä sosiaalinen media ei anna mitään mahdollisuutta edes tarkastaa kaikkia tietoja, joita sinne ladataan. Kuitenkin voidaan aina sanoa, että menneeseen ei ole paluuta, ja vaikka ennen olisi päätoimittaja tarkastanut jokaisen jutun, mitä lehteen kirjoitetaan, niin kuitenkin nykyään toimitaan toisin. Ja sen mukaan vain täytyy sitten elää, koska aikaa emme voi kääntää takaisin.

Vaikka kirjoitelmaan olisi merkitty lähteitä, niin retorisesti hyvä kirjoittaja voi kirjoittaa silti aivan humpuukia, eikä hänen tarvitse muutenkaan tuosta lähteestä välittää. Ismien eli iskulauseiden  sekä yleistysten ongelma on siinä, että niissä ei huomioida esimerkiksi pieniä marginaaliryhmiä, ja silloin esimerkiksi ulkomaalaisiin varauksellisesti suhtautuva leimataan rasistiksi. Meillä kenelläkään ei varmaan ole mitään ulkomaalaisia vastaan, vaan hiukan tarkemmin sanottuna, me emme tänne tietenkään terroristeja halua, mutta muuten ei tavallisia ulkomaalaisia vastaan ei varmaan kenelläkään ole mitään sen suurempia antipatioita.

Kun puhutaan puolueen putoamisesta oppositioon, niin se sitten saattaa koventaa kielenkäyttöä, mutta toisaalta kovat puheet saattavat sitten kaventaa sen vaaleissa saamaansa äänimäärää. Ihmiset näet pelkäävät ääriliikkeitä olivat ne vasemmalta tai oikealta. Se että puolue lataa kovia sanoja parlamentissa, ei ehkä tuo sille haluttua tulosta vaaliuurnilla. Jos puolue radikalisoituu, tulee siitä tiivis yhteisö, mutta samalla se ehkä joutuu hyvästelemään ne puolueeseen kuulumattomat äänestäjät, joita on varmasti melkoinen määrä.

Joten siksi sen edustajien  kannattaa kuitenkin hieman hillitä kieltään. Kun puhutaan esimerkiksi vaalien välillä tapahtuvaan rahastojen kartuttamisesta, niin Tv-mainonta sekä muut kampanjat sekä vaaleissa käytetyt rekvisiitat ovat todella kalliita, ja jos tuo eduskunta sitten päättää pitää uudet vaalit, niin silloin voi edessä olla tilanne, missä vaalirahoitus ei ole mitenkään riittävää massiivisten kampanjoiden aloittamiseen. Eli nuo ylimääräiset vaalit voivat olla katastrofi jollekin poliittiselle liikkeelle. Jos sillä ei ole tarpeeksi valuuttaa, niin silloin jää medianäkyvyys pieneksi, ja äänet jäävät sitten saamatta, jolloin puolue voi menettää edustajapaikkoja todella paljon.

http://puolueidenongelma.webnode.fi

Politiikkaa ja saksofoneja eli Timo Soinin aseman arviointia

Perussuomalaiset ovat sitten vaihtaneet puheenjohtajaa, ja tietenkin se merkitsee sitten hallitus-asetelmien muutosta. Ja yksi mielenkiintoisimmista asioista, mitä mieleen tulee on se, että tietenkin tämä merkitsee myös ykkösministerin paikan uudelleen asettelua. Eli yleensä jos puolueella on hallituksessa useita ministereitä, niin sen puheenjohtajalle on tapana antaa korkein tai presidenttiä lähinnä oleva ministerinsalkku. Ja tietenkin se on tällä kertaa ulkoministerin salkku, joten tämä uusi Perussuomalaisten puoluejohto sitten varmasti joutuu miettimään sitä, että miten se suhtautuu tähän kyseiseen ministerin salkkuun sekä Soinin jatkoon tuossa tehtävässä. Näet uusi puoluejohto joutuu nyt arvioimaan Timo Soinin asemaa puolueessa tarkasti, koska jokainen meistä tietää, että puolueen johdolla sitten on viimeinen sana sanottavana siitä, millaisia suhteita se aikoo sitten tähän entiseen puheenjohtajaansa pitää.

 Toki ministeri-nimityksen yhteydessä presidentillä on viimeinen sana sanottavana tässä asiassa, mutta Soinilla voi olla vaikea paikka joka tapauksessa, vaikka Tasavallan Presidentti haluaisi hänen jatkavan ulkoministerinä. Tämän takia voidaan sanoa, että poliittisesta keväästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen monilla tavoilla. Ja vaikka hallitus sitten kaatuisi, mikä voisi olla hyvin mahdollista sekä uudet vaalit pidetään, niin silloinkin pitää jonkun hoitaa toimitusministerien virkoja, kunnes uusi hallitus on muodostettu. Ja itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että uutta enemmistöhallitusta saadaan muodostettua nykyisellä eduskuntakokoonpanolla.

Joten joko sipilän hallitus jatkaa vähemmistöhallituksena tai sitten uudet vaalit määrätään, mikäli Perussuomalaiset lähtevät pois koaliitiosta, ja jättävät Sipilän yksin. Se miten tässä sitten jatketaan on hiukan vielä epäselvää, mutta en usko että kukaan tähän hallitukseen enää on menossa. Sipilästä voin sanoa yhden asian, mitä välillä unohdetaan. Nimittäin hän astui virkaansa pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja hänelle ei edes annettu mitään mahdollisuuksia, kun lehdistössä vaadittiin uusia vaaleja saman tien. Ja nyt tilanne on se, että hallitus heiluu entistä pahemmin. Mutta kuten varmaan olemme huomanneet, niin tietenkin tämän hallituksen suurimmat otsikot on tehnyt Timo Soini, joka on tässä ilmaissut halunsa jatkaa ulkoministerinä.

Se mikä tässä hallituksessa on ollut surkuhupaisaa on se, että ketään poliitikkoa maassamme ei olla tuettu niin massiivisesti kuin Timo Soinia, jonka kuva on sitten ollut kaikissa sanomalehdissä, ja häntä on palvottu kuin jotain Rock-tähteä. Mutta kuten Juicen kappaleessa "Paperitähdet" sanotaan, niin ihmisten suosio on häilyväistä. Kun poliitikko lupaa jotain, niin tietenkin äänestäjillä on oikeus olettaa, että tuon ihmisen teot ovat samoja, kuin mitä hän on luvannut. Ja kun "jytky" sitten tuli, niin Soinilta odotettiin niitä otteita, kuin mitä hän oli luvannut. Kun ei noita päätöksiä sekä esityksiä sitten tullut, mitä hän on luvannut, niin silloin tuo mies varmasti sitten osoittautui pettymykseksi.

Soinin ongelma oli varsinkin ministeri-uran alkuvaiheessa suhtautuminen ääriliikkeisiin sekä jotenkin itselleni on tässä koko asiassa tullut sellainen asia mieleen, että yrittikö hän jotenkin kampittaa Tynkkystä pois puolueesta kun tuo kuuluisa Facebook-kirjoitus, missä Ruotsinkielistä professoria sitten haukuttiin jotenkin ikävällä tavalla tapahtui. Vaikka tämä kuulostaa hyvin hassulta, niin edelleen ihmettelen, kuinka Soini ei silloin tuominnut rasismia selvästi ja hän oli muutenkin kumman vaisu noiden viha-kirjoitusten sekä "Skini-partioiden" suhteen. Eli oliko joku toinen sitten oikeasti käyttänyt Tynkkysen älypuhelinta tai tablettia silloin kuumana keväänä, kun mediassa uhkailtiin ihmisiä sillä, että "Skinit tulevat vetämään teitä turpiin"?

Se mikä Soinin rooli tuossa tapauksessa on jää hänen itsensä tietoon, mutta miksi tuo mies ei sitten tehnyt mitään tuon tapauksen selvittämiseksi? Tuolloin hän oli median lemmikki, ja silloin julkaistuista  mediakirjoituksista sai jotenkin sellaisen kuvan, että Suomi olisi jo eroamassa EU:sta. Niin tehokasta tuo lobbaus oli silloin, ja tuolloin otettiin esimerkiksi näyttävästi esiin sellainen malli, missä viikonloppuna salaisessa istunnossa maamme eroaisi unionista, ja sitten tulisi joku sotilaspoliisi tai vastaava pidättämään niitä, jotka olivat tuolloin pettäneet Suomen eli äänestäneet EU:n puolesta, vai mitähän ne "hm" ja "huomenna" sanat toimittajien kirjoituksissa sitten ovat mahtaneet tarkoittaa.

http://poliittinentarina.webnode.fi/

Perussuomalainen puolue sai sitten uuden puheenjohtajan

Jussi Halla-Aho valittiin odotetusti Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, ja hänellä on edessään melkoinen työ tämän puolueen kanssa. Eikä tilanne ole muutenkaan helppo, koska vaikka tuo puolue sitten lähtisi hallituksesta, niin silti sen kannatus ei ehkä tästä nouse. Syy miksi Halla-Aho valittiin tuohon tehtävään johtuu siitä, että hän oli ehdokkaista tunnetumpi sekä osasi puhua asioista niin, että ihmiset ymmärsivät hänen sanomansa, mutta kuitenkaan tämä tehtävä puolueen luotsauksessa uuteen nousuun  ei ole missään nimessä kovin helppoa, ja tässä tehtävässä tuo uusi puolueen johto tulee kohtaamaan sen, mikä on karua todellisuutta monissa muissakin poliittisissa liikkeissä.

Vaikka puolueen johto olisi kuinka olisi takanaan puolueen jäsenistön vankkumaton sekä yhtenäinen kannatus, kun se tekee päätöksiä, niin tämä ei aivan vielä riitä siihen, että puolueesta tulisi johtava poliittinen mahtitekijä. Puolueeseen kuuluvia on melko vähän verrattuna kaikkien äänioikeutettujen määrään, ja siksi sen pitää saada taakseen myös niitä, jotka eivät kuulu puolueisiin saadakseen ääniä julkisissa vaaleissa. Poliittisilla liikkeillä on sellainen ongelma, että varsinkin jos ne noudattavat kovin radikaalia linjaa politiikassaan, niin silloin tietenkin niiden jäsenistö on hyvin mukana toiminnassa. Kuitenkin tuo sama asia mikä tiivistää puolueen “me” henkeä saattaa aiheuttaa sen, että puolueen ulkopuolella olevat ihmiset alkavat pelätä sitä.

He valitsevat toisen puolueen jäseniä, jos joku poliittinen liike ei sitten aja heidän asiaansa. Ja tässä sitten on poliittisten liikkeiden ongelma kautta koko maailman, eli vain uurnalla annetut äänet ratkaisevat sen, kuka pääsee parlamenttiin tai kaupunginvaltuustoon. Tuon takia jokaisen puolueen pitää sitten jotenkin tasapainotella lausunnoissaan, jotta sen ehdokkaat saavat taakseen suurimman mahdollisen kannattajajoukon. Kyseistä tasapainottelua kutsutaan nimellä “vaalimatematiikka”, ja se tekee poliittisesta työskentelystä niin kamalan vaikeaa. Vaikka puolue olisi kuinka oikeistolainen hyvänsä, niin kuitenkin sen johdon pitää ottaa huomioon se, että vain luonnolliset henkilöt saavat länsimaissa äänestää.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka puolueen johto kuinka haluaisi miellyttää jotain superrikkaita toimitusjohtajia, niin kuitenkin siivoojia on paljon enemmän kuin noita miljonäärejä. Ja siksi noiden puolueen strategien pitää sitten luvata jotain myös ihmisille, jotka eivät niin kamalan hyvin tule toimeen. Tässä tietenkin pitää myös osata tasapainotella monen muun asian kanssa, koska puolueen pitää hankkia rahoitusta toiminnalleen, ja erityisen tärkeää on se, että sen vaalikampanjoissa esiin tuomat asiat päätyvät suuren yleisön tietoon. Tuon takia tarvitaan media-kampanjoita sekä mainostoimistoja, joiden tehtävänä on tehdä sellaisia mainoksia, että ne uppoavat nimen omaan suureen yleisöön. Ja sitten tietenkin puolueen pitää valita kohderyhmä, jolle se kohdistaa tuon vaalimainonnan. Puoluetta voidaan ajatella tuotteena, jota markkinoidaan ihmisille kokonaisuutena.

Kun  median kautta tapahtuvaa markkinointia koskeva suunnitelma tehdään, niin silloin tietenkin puolueen johtajien pitää muistaa se, että kaikkia ihmisiä ei koskaan voida miellyttää niin paljon, että he sitten merkitsevät juuri heidän listallaan olevan ehdokkaan numeron äänestyslippuun. Varsinkin Suomen kaltaisessa rauhallisessa maassa on sellainen ongelma, että poliittisten puolueiden sekä yksittäisten ehdokkaiden välillä on erittäin pieni, joten tällöin pitää ehdokkaiden miettiä hyvin tarkasti sitä, mitä he sitten lupaavat äänestäjille, koska joku pieni asia saattaa sitten saada aikaan sen, että jonkun toisen ehdokkaan numero sitten piirretään tuohon äänestyslippuun.  

Ihmisillä on erilaisia ajatuksia monista asioista kuten ääriliikkeistä, ja miten niihin pitää suhtautua, ja sama sitten koskee myös Kioton ilmastosopimusta, maan puolustusta, postipalveluita sekä vaikkapa liikennettä, eli joidenkin syrjäkylien asukkaiden on vain pakko omistaa auto, jotta he voivat hoitaa asioitaan. Ja koskaan ei varmaan kenestäkään ole mukavaa jäädä työttömiksi, koska tehdas ei kannata. Toisaalta taas tuosta “vihreästä energiasta”, mikä tarkoittaa huippuluokan hyötysuhteella varustettuja kattiloita sekä puhdistuslaitteita ja myös esimerkiksi maalämpöä ja ajoneuvojen hybriditeknologiaa voisi tulla maamme seuraava vientivaltti.

Mutta palataan taas siihen, mitä kompromisseja puolueen johdon pitää tehdä saadakseen ihmisten enemmistön tuen taakseen, niin heidän pitää aina muistaa se, että missään tapauksessa ei sellaista lupausta saa antaa, missä joku ammattiryhmä ikään kuin sivuutetaan täysin. Kun puolue on hallituksessa, niin sen tekemät päätökset koskevat koko kansaa. Ja tietenkään kaikkien eturyhmien kanta asioihin ei voi olla aivan sama.

Maamme rahavarannot ovat rajalliset, joten sen takia poliittinen johto ei voi aivan jokaiseen kylään ryhtyä rakentamaan moottoritietä tai juna ei voi pysähtyä jokaisen maitolaiturin kohdalla eikä myöskään jokaiseen muuhunkaan toiveeseen voida aina vastata “kyllä”. Mutta kuitenkin kun puolue lähtee vaaleihin, niin sen johdon pitää myös miettiä, että haluaako se tukea jotain pesäpallomailojen heiluttajia, olivat nämä joko anarkisteja tai oikeiston kannattajia. Ja tietenkin sen pitää saada listoilleen ehdokkaita, jotka ovat valmiit lähtemään taisteluun. Tuolloin tietenkin käy niin, että jos jostain vaalipiiristä ei saada listoille ehdokkaita, niin silloin tietenkin tuon vaalipiirin asioita käsitellään paljon vähemmän.

http://puolueenstrategia.webnode.fi

Ihmisten yhteiskunnallisen kannan yksipuolistuminen johtuvat siitä, että puolueessa kaikki asiat nähdään hiukan sen kautta, mitä mieltä kannattajat ovat mistäkin asiasta

Poliitikko eli tässä tapauksessa Lenin pitää puhetta
kannattajilleen, jotka tietenkin yllyttävät häntä
esittämään mielipiteitään melko kärkevästi

Esimerkki  sosiaalisesta polarisaatiosta eli sosiaalisen näkemyksen yksipuolistumisesta ovat erilaisten entisten narkomaanien sekä jengien jäsenten kertomukset, joiden mukaan lähiöissä vallitsevat aivan toiset lait kuin muualla yhteiskunnassa. Se että henkilö liikkuu paljon erilaisten kovisten matkassa saattaa antaa hänelle sellaisen kuvan maailmasta, että lähiöt ovat kuin joku villi länsi, missä väkivalta rehottaa ja luodit vinkuvat, samalla kun joku narkomaani sitten ulvoo puiston penkillä. Se miten ihmisen kuva lähiöistä muodostuu sellaiseksi, että siellä vallitsevat  viidakon lait, johtuu siitä, että hän on jatkuvasti tekemisissä väkivaltaisten ihmisten kanssa, joiden ajatusmaailma on sellainen, missä kaikki asioita ratkotaan pesäpallomailoilla sekä muilla välineillä.

Kuitenkin se miten me ihmiset asioita näemme riippuu myös asemastamme ryhmämme sisäisessä hierarkiassa. Myös puolueet polarisoivat ihmisen näkemystä yhteiskunnasta, ja tietenkin se että puolueeseen etsiytyy ihmisiä, joilla on samanlaisia käsityksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä lisää tuota suodatusta. Tämä on se syy miksi joku poliitikko sitten jää aina välillä ilman ääniä. Hän saattaa tavata vain henkilöitä, jotka ajattelevat samalla tavoin kuin hän itse, ja se sitten saattaa saada aikaan sen, että tuo poliitikko kuulee vain sitä, mikä tukee hänen omia näkemyksiään asioista. Yllä olevassa kuvassa on tilanne, missä Lenin eli poliitikko on kannattajiensa ympäröimänä pitämässä puhetta, ja tuo tilanne sitten yllyttää häntä yhä radikaalimpiin kannanottoihin, kuten esimerkiksi rock-tähdille käy joissain tilanteissa.

Tuo tilanne saattaa tulla eteen silloin, kun hän saapuu johonkin kunnantalolle tai paikalliseen yhdistykseen hakemaan kannatusta. Tuolloin saattaa käydä niin, että hän unohtaa sen, että nuo muut paikalla olevat ihmiset voivat olla hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta, mutta heidän pitää asua siinä vaalipiirissä, missä poliitikko on ehdolla. Tai toinen yhtä vaarallinen tilanne syntyy silloin, kun poliitikko on kyllä kohdannut paljon ihmisiä, mutta unohtanut sellaisen asian, että nimenomaan ääripäiden edustajat ovat niitä kaikkein äänekkäimpiä henkilöitä. Tällä tarkoitan sitä, että nimenomaan nuo pienet vähemmistöt ovat erittäin näkyvä osa yhteiskuntaa, ja niiden toiminta perustuu siihen, että niiden jäsenet eivät koskaan lähde käyttämään virallista valtaa.

Mutta kuitenkin noiden melko näkyvien ääriryhmien mieliksi on hyvin helppoa olla, ja tietenkin kyseessä voi olla esimerkiksi jonkun puolueen sisällä oleva vähemmistö, joka kuitenkin mielellään kahvittaa nuo poliitikot. Kun keskustellaan tuosta sosiaalisesta polarisaatiosta, niin tietenkin jokainen poliitikko on omien kannattajiensa ympäröimänä seisomassa asiansa kanssa, ja silloin hän saattaa joutua tilanteeseen, missä hän on ikään kuin pienen joukon äänitorvena.

 Eli jos hän jatkuvasti on joidenkin puolueen aktiivien ympäröimänä, niin silloin hän kuulee vain sen, mitä hän haluaa kuulla. Tai sitten hän kuulee vain sitä, mitä hänen ymppärillään seisovat ihmiset haluavat hänen kuulevan. Tuolloin saattaa edessä olla tilanne, missä kyseinen poliitikko menee antamaan ikään kuin väärän lausunnon. Eli hän saattaa unohtaa työpaikkansa olevan kiinni siitä montako ihmistä häntä haluaa äänestää, ja silloin saattaa tulla eteen virhearvio siitä, miten suuri hänen kannattajakuntansa oikeasti on. Tai sitten hän saattaa olla hyvin suosittu, mutta juuri oman alueen äänestäjät eivät hänestä ehkä erityisemmin pidä.

Kun ihmisen näkökulma asioihin muuttuu yksipuoliseksi, niin silloin tietenkin hän alkaa muuttua pelkästään omaa etuaan ja eturyhmänsä asioita ajavaksi poliitikoksi. Kaikki me ihmiset lähdemme tai lähtisimme varmaan ajamaan aidosti koko kansan asioita, mutta välillä sitten tuo kanta muuttuu aivan toiseksi, kun vuodet alkavat vieriä tuolla valtion tai kunnan ylintä valtaa käyttävissä elimissä eli eduskunnassa sekä kunnanvaltuustossa. Se että ihminen ympäröi itsensä kaltaisillaan henkilöillä on tietenkin asia, mitä emme voi välttää. Mutta tuo jatkuva ryhmän keskushenkilön kannan myötäileminen muuttaa ehkä joskus tuon poliitikon käsitykset asioista sellaisiksi, että niillä on tuossa valtiossa vain vähän todellisia kannattajia.

Ja tämä juuri on politiikan teon ongelma. Kun valtaa lähdetään käyttämään, niin tietenkin tuolloin vastaan tulee sellainen tilanne, että esimerkiksi hallituksessa on ainakin yksi vastaehdotus tuolle esittäjän ehdotukselle. Eikä valtiollakaan loputtomasti rahaa ole, joten joskus pitää aina tehdä kompromisseja päätösten edistämiseksi. Kuitenkin se että henkilöä jatkuvasti ikään kuin aletaan yllyttää sanomaan jostain asiasta vain sitä, mitä hänen lähipiirinsä haluaa kuulla, niin seurauksena voi olla tilanne, missä hän unohtaa sen, että kukaan muu kuin hänen oma lähipiirinsä ei tuota mieltä asioista ole, jolloin äänten lähteminen puolueelta on tuolloin todellisuutta.

Mutta hänelle voidaan uskotella, että ”kansan syvät rivit” ovat  tuon poliitikon takana. Tuolloin saattaa seurauksena olla se, että tuo poliitikko vetää silloin myös oman puolueensa lokaan, mikä saa joskus aikaan sellaisia ajatuksia, että onkohan tuollainen aivan omiaan puhuva poliitikko nyt sitten ehkä jonkun muun puolueen ”agentti”, jonka tehtävänä on viedä kyseiseltä poliittiselta liikkeeltä uskottavuus. Eli leikilläni olen joskus ajatellut, että joku puolue voisi soluttaa johonkin kilpailevaan liikkeeseen tuollaisen pellen, joka sitten saa ihmiset karkaamaan sen riveistä. Mutta tämä nyt vain on sellaista spekulointia.

marxjatalous.blogspot.fi

Tynkkysen rikostutkinta on osoitus siitä, että poliittisen kielenkäytön mittari tulee joskus täyteen

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kun puhutaan kansanedustajan oikeusturvasta sekä hänen oikeudestaan ajaa asiaansa, niin silloin täytyy sanoa se, että esitutkinnan sekä syyttämisen raja on tuon ihmisryhmän kohdalla melko korkea. Se on kuitenkin ymmärrettävä, että joskus poliisi joutuu tällaisen ikävän esitutkinnan aloittamaan, ja kun muistetaan, mitä tuo mies ennen on puhunut, niin voidaan kyllä vetää sellaisia johtopäätöksiä, että puolueen johto on jotenkin häntä ehkä siihen yllyttänyt. Mutta kuten kaikki tiedämme, niin nämä poliittiset keskustelut kannattaa aina dokumentoida kunnolla, kun nämä keskustelun opponentit eivät ehkä aina muista sanoneensa noita sanoja, jotka toinen on käsittänyt toimintansa tukemiseksi.

Ja jos toinen on luvannut esimerkiksi nostaa kansanliikkeen puolueen tueksi, mutta epäonnistunut niin silloin hän on pelkkää painolastia noille politiikan osaajille. Eli syy Tynkkysen tukemiseen saattaa johtua siitä, että perussuomalaiset ovat nähneet tukijakuntansa olevan lähiöiden pubeissa ja tavallisten ihmisten parissa, mutta unohtaneet sen, että nykyihmiset eivät kovin helposti lämpiä rasismille. Muistissa ovat hyvin esimerkiksi 1990-luvun skinheadien sekä anarkistien väliset mellakat, joiden yhteydessä joku keksi sitten ryhtyä heittelemään kivillä poliiseja, ja seurauksena olivat sitten kyynelkaasu sekä pampun iskut. Ja toki tuollaisia provokaatioita on sattunut senkin jälkeen. Eli protestien yhteydessä on kauppojen ikkunoita alettu ehkä parin henkilön toimesta rikkoa tai autoja poltella, jolloin poliisi on vastannut kyynelkaasulla sekä kumiluodeilla ja pampulla. Eli yhden henkilön toiminta on antanut poliisille luvan hajottaa koko protesti saman tien.

Kyseessä saattaa olla erittäin paha väärinkäsitys, jossa Tynkkynen on jostain käsittänyt puolueen johdon olevan hänen takanaan, tai sitten hänelle on suoraan sanottu, että Perussuomalainen puolue on hänen tukenaan. Se mitä tuolla eduskunnan käytävillä on puhuttu, ja mitä perussuomalaisten kansanedustajat ovat keskenään puhuneet on kuitenkin arvailujen varassa. Eli koska en ollut paikalla, niin en tiedä, mitä he oikeasti ovat toisilleen sanoneet. Samoin jos joku poliittinen konkari on jotain mennyt sanomaan, ja sitä ei olla dokumentoitu oikein, niin silloin hän varmasti unohtaa sanomisensa, koska tällaista virhettä koskeva poliittinen muisti on niin kovin lyhyt.

Mutta jokin asia on kuitenkin saanut poliisin tutkimaan kansanedustaja Tynkkysen toimintaa, ja samoin on aika kova väite väittää, että Eduskunnassa olevan puolueen johto on yllyttänyt häntä rasismiin. Tynkkysen toiminta poliittisella kentällä on ollut hiukan erikoista, ja samaa voidaan sanoa myös esimerkiksi Timo Soinin toiminnasta poliittisen päätöksenteon kivisellä saralla, eli sama henkilö joka on vaatinut kovasti maamme eroa EU:sta ei sitten mitään kansanäänestystä kuitenkaan halua ilmeisesti järjestää tästä asiasta. Vihakirjoittelu on vakava asia, ja erityisesti kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevien pykälien poistaminen laista toki toisi eteen rävähtävää keskustelua poliittisella kentällä. Haluan myös sanoa, että Tynkkystä ei olla syytetty mistään, vaan hän on vasta esitutkinnan alla.

Mutta jos kirjoittelu menee sitten jatkuvaan kansanryhmää kohtaan suunnatuksi solvaamiseksi, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tuolloin ei enää liikuta missään demokratian ja sananvapauden hyväksyttävässä osiossa, ja jos kansanryhmää vastaan kiihottaminen sallitaan, niin sitten seuraavaksi aletaan yksittäisiä ihmisiä nimetä. Myös maamme lehdistö on erittäin hyvin tukenut Tynkkysen kantaa kirjoittamalla suoranaisia vihakirjoituksia ulkomaalaistaustaisia henkilöitä vastaan. Samoin julkiseen sanaan on ilmaantunut ennennäkemättömiä ilmiöitä, joissa esimerkiksi massamurhaajia puolustetaan viimeiseen asti, ja sama koskee Osama Bin Ladenin kaltaisia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin vastuussa jopa puolen miljoonan ihmisen kuolemasta terroritekojen seurauksena.

Eli länsimaiset uhrit eivät ole ainoita noiden fanaatikkojen terrorin kohteita, vaan myös arabit ovat saaneet tuosta jihadismista osansa. Mutta on ennenkuulumatonta, kun lehdistössä pelotellaan avoimesti skinheadien tappolistoilla, ja samalla murehditaan avoimesti Andreas Behring Breivikin kaltaisten ihmisten sopeutumista yhteiskuntaan. Sekä puolustellaan lahjottuja poliiseja ja ison luokan rikollisia. Se että maamme on maailman vähiten korruptoitunut valtio on varmasti ollut ylpeilyn aihe, mutta tässä sitten on kyllä vähän floppailtu, kun tuollaisia syytteessä olevia poliiseja on jatkuvasti puolustettu lehdistössä, ja jokainen heitä koskeva uutisointi päättyy siihen, että hänen lakimiehensä uskoo asiakkaan vapautuvan, ja samalla todistajia pelotellaan julkisesti.

Ja ihmisiä jotka uskaltavat sitten jotain sanoa noita skinheadeja vastaan, pelotellaan sillä, että poliisi on noiden pulipääpoikien puolella. Samoin aivan uutta on sellainen sanamuoto, että jos henkilö todetaan väkivaltaiseksi, niin hänen palvelukelpoisuusluokkansa vaihdetaan aina oikeudessa takaisin A1:een, ja "kun tuo luokka oikeudessa muuttuu, niin nämä henkilöt ovat tervetulleita palvelemaan". Siinä kyllä tuli mieleen, että onkohan tarkoitus ollut ryhtyä pelottelemaan sillä, että todistajille tapahtuu jotain, kun nämä henkilöt niin varmoja tuosta palvelukelpoisuusluokkaa koskevasta muutoksesta ovat.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/poliisi-on-tutkinut-useiden-perussuomalaisten-puheita-tutkija-puolueen-johto-on-antanut-hiljaisen-hyvaksyntansa/6019650

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/puolue-ei-kommentoi-tynkkysen-tapausta-vetoaa-keskeneraiseen-tutkintaan/6019800

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikoksesta-epailty-tynkkynen-seisoo-sanojensa-takana-aion-jatkaa-islamista-varoittamista-vaikka-sitten-vankilasta/6019384

charelesfort.blogspot.fi