Superkuuma hiukan Jupiteria suurempi planeetta on todellinen ihme, joka voi mullistaa käsityksen esimerkiksi siitä, mistä älyllistä elämää kannattaa lähteä etsimään

Taas on löytynyt planeetta, joka on todellinen ihme. Kyseessä on jupiterin kokoluokkaa oleva kappale, jonka kaasukehän lämpötila on vain vajaat 1000 astetta alempi kuin auringon, joten se varmasti on tunnetuin kappale, joka ei lähetä omaa valoaan, vaan ainoastaan heijastaa keskus-tähtensä sille lähettämää energiaa. Tuollainen planeetta syntyy siinä tapauksessa, että se kiertää hyvin kuumaa keskus-tähteä, sekä tietenkin sen kaasukehän pitää olla koostumukseltaan sellainen, jotta kasvihuoneilmiö voi sen pintaa lämmittää. Tai jos tarkkoja ollaan, niin itseasiassa keskus-tähden lähettämän säteilyn määrä ratkaisee sen, että voiko tuollainen superkuuma planeetta muodostua.

Myös kasvihuoneilmiön voimakkuus merkitsee jotain, ja tuo termi tarkoittaa sitä, kuinka paljon tuon planeetan kaasukehä pystyy sitomaan siihen suunnattua sätelyenergiaa, ja tuolloin tietenkään planeetan etäisyys keskus-tähdestään ei ole mitenkään erityisen ratkaisevaa, koska tuolloin keskus-tähdellä on miljoonia tai jopa miljardeja vuosia aikaa lämmittää kyseisen kappaleen kaasukehää sekä pintaa. Tuolloin riittää se että planeetan pinta on täysin musta sekä sen kaasukehän koostumus on joko puhtaasta metaanista tai hiilimonoksidista koostuva. Kuitenkin tuollainen superkuuma planeetta on sikäli merkittävä tieteellinen löytö, että se osoittaa tuollaisen planeetan olevan mahdollinen. Ja mahdollisuuksien rajoissa on tietenkin sellaisen tähden olemassaolo, missä on niin paljon radioaktiivisia alkuaineita, että sen lämpötila syntyy spontaanista sekä luonnollisesta ydinfissiosta.

Tuollaisen planeetan olemassaolo tietenkin on aivan teorioiden marginaalissa, koska noita aineita ei universumissa kovin paljoa ole. Ja jotta syntyy Uraania, joka on tämän päivät tiedon mukaan kaikkein raskain alkuaine, mitä luonnosta tavataan, niin silloin pitää ensin muodostua tarpeeksi suuri ja massiivinen tähti, jotta sen ytimessä tapahtuu sellainen fuusio, missä muodostuu tuota alkuainetta, ja sitten tietenkin tuon uraanin pitää päätyä sellaiseen interplanetaariseen pilveen, jossa se päätyy osaksi planeettaa.

Superkuuman planeetan löytyminen avaa toki uusia uria myös elämän etsintään, koska siitä lähtevä lämpösäteily voisi lämmittää tuollaista kappaletta kiertävää kuuta niin, että sinne muodostuu elämää, ja tietenkin sitten tuon lämpösäteilyn pitää olla sen verran vakaata ja pitkäkestoista, että Maapallon kannalta kiinnostava eli älyllinen elämänmuoto voisi kehittyä, ja sitten tietenkin tarvitaan myös aikaa siihen, että tuo elämänmuoto sitten kykenee kehittämään tarpeellista tekniikkaa, jotta se voisi havainnoida taivaalta tulevia radioviestejä. Ja matka kivikaudelta radioteleskooppeihin ei kovin lyhyt ihmisen näkökulmasta ole.

Mutta meidän planeettamme kannalta taas ihminen on ollut vallitseva laji vasta hyvin vähän aikaa. Meidän lajimme on saanut aikoinaan tilaa ekosysteemissä meteoriitti-törmäyksen ansiosta. Joukkotuhot ovat aina avanneet tilaa Maassa sille, että menneisiin lajeihin verrattuna älykkäät sekä kekseliään lajit ovat saaneet jalansijaa maan pinnalla, koska noiden joukkotuhojen jälkeen on ravinnon saanti ollut työn takana, ja silloin tietenkin pitää eliön osata esimerkiksi kaivaa ruokaa maasta sekä mennä suojaan luolaan, jos taivaalta sattui tulemaan vaikka kova räntäsade. Jos eläin tuolloin kasteli turkkinsa, niin se sitten se saattoi menehtyä kylmään.

Eikä myöskään munia voinut jättää maahan tuossa todella ankarassa ydintalvessa, vaan olennon oli kuljetettava poikasiaan sisällään. Mutta tietenkin kastuminen oli nisäkkäällekin kohtalokasta, jos sen turkki päästi veden lävitseen.

Kun puhutaan siitä, miten olennosta tulee älykäs sekä sellainen, että se osaa tuottaa jotain esineitä, niin tarvitaan tietenkin kyky tuottaa asioita mielikuvan perusteella. Tuolloin ei vielä riitä, että olento hallitsee abstraktion, vaan sen pitää kyetä myös muuttamaan abstraktio todelliseksi esineeksi tai toiminnaksi. Tuota kykyä sanotaan “produktiivisesti toimivaksi älykkyydeksi”, ja sen kehitys tietenkin vaatii sellaiset olosuhteet, että esimerkiksi asumuksia tarvitaan lajin säilymisen kannalta.

Ja ainoastaan voimakas ilmaston muuttuminen vihamieliseksi voi aiheuttaa tilanteen, mikä suosii laadukkaita jälkeläisiä määrän sijasta. Eli tuo niin sanottu produktiivinen älykkyys syntyy vain sellaiselle lajille, jonka hermosto on niin kehittynyt, että se kykenee mallintamaan jotain asioita ennalta. Tuollainen hermosto vaatii hyvin laadukkaan jälkeläisen, jonka hoivaamiseen menee vuosia.

Kun tuo älykkyyden laji sitten kehittyy, niin koko planeetan olosuhteiden pitää olla sellaisia, että laadukkaan jälkeläisen tuottaminen on parempi vaihtoehto kuin suuren jälkeläismäärän toimittaminen luontoon. Mikäli koko planeetan ilmasto on muuttunut äkisti hyvin kylmäksi sekä karuksi, niin silloin pääsee älykäs olento niskan päälle, koska se ei tuota jälkeläisiä turhaan, mikä vie sitten tietenkin paljon energiaa.

Älykkyys ei tietenkään yksin takaa mitään sellaista, että laji alkaisi sitten rakennella radioteleskooppeja tai avaruusaluksia, vaan sivilisaation pitää tietenkin saada sen verran aikaa elää, että se kykenee sitten valmistamaan nuo laitteet. Ja itse olen joskus miettinyt, että miten monta “aloittelevaa” sivilisaatiota on esimerkiksi planeettaan törmäävä asteroidi pyyhkäissyt pois, kun se on iskenyt planeetan litosfäärin avaruuteen.

Tai sitten joku tähti räjähtää supernovana, jolloin iskuaalto iskee planeetat kappaleiksi. Toisin sanoen nisäkkäät eivät ole suorastaan kehittyneet Jurakaudella, vaan niiden tarina alkaa kivihiilikauden metsistä. Tuonkin ajan päätti joku suunnaton mullistus, joka muistuttaa laajuudeltaan Dinosaurusten joukkotuhoa.

Tuota maailmanhistorian suurinta joukkotuhoa, mitä kutsutaan “Permikauden joukkotuhoksi voidaan pitää paljon merkittävämpänä kuin Jurakauden joukkotuoa. Tuon jälkeen tietenkin olosuhteet ilmaston kannalta olivat samanlaiset kuin liitukaudella, mutta Permikauden lopun joukkotuhoa voidaan tuon takia kutsua “ensimmäiseksi joukko-tuhoksi” erotuksena siitä tuhosta, mikä tapahtui Jura-kauden päätteeksi kun meteoriitti iskeytyi Jukatanin niemimaalle, ja jonka ansiosta dinosaurukset tuhoutuivat lähes täysin.

Ydintalven  vuoksi sitten nisäkkäille kehittyi tarve hankkiutua suojaan, mutta kuitenkin alku-nisäkkäät eivät olleet päästäisiä suurempia, paitsi aivan muutamat lajit olivat noin nykyisen Jaguarin kokoisia, ja nykyään on pohdittu, että nisäkkäiden rooli tuossa dinosaurusten joukkotuhossa oli ehkä paljon suurempi, kuin mitä on edes osattu ajatella. Eli nuo melko pienet petonisäkkäät joista osa muistutti nykyaikaista kissaa verottivat tietenkin vastakuoriutuneiden dinosaurusten kantaa, mutta tietenkin suurin uhka tuli juuri noiden pienten nisäkkäiden taholta. Ne ryömivät noiden dinosaurusten pesiin, sekä avasivat munien kuoret munahampaallaan, ja joivat noiden munien sisällön.

Vaikka T-rex oli hyvin mahtipontinen eläin, niin tuollaiset maamyyrän tavoin käyttäytyvät olennot vain kaivautuivat tuon tappokoneen pesään, ja sitten ne söivät sen munat yksitellen. Ja todennäköisesti ne työnsivät vain kuononsa noiden eläinten munien kohdalla maan pinnalle, ja sitten alkoivat pidot. Toisaalta myös käärmeet saattoivat hivuttautua noiden hirviöiden pesään, kuten munakäärmeet tekevät nykyään, ja sitten ne syvät kaikki pesästä löytyneet munat. Ja varmaan alkukantaisille tarha- ja kyykäärmeille kelpasi myös vastasyntyneet dinosaurusten poikaset, joista ne saivat sitten helppoa saalista, joka surmattiin myrkyllä, niin että ne eivät sitten voineet tehdä vastarintaa tai varoittaa muita. Koska käärmeet nielevät saaliin kokonaisina, eivät nuo dinosaurukset haistaneet verta. Ja myös nykyiset käärmeet tekevät noin, kuten niiden esi-isät tekivät kauan sitten.

Kun palataan taas tuohon superkuumaan planeettaa sekä sen ehkä olemassa olevaan kuuhun, joka ei ehkä kuitenkaan ole tämä nyt löytynyt versio, niin siellä ei elämä ehkä kulje samoja teitä kuin maassa, ja syy siihen että esimerkiksi kalat eivät loista älykkyystesteissä saattaa johtua siitä, että joukkotuhot ovat vaikuttaneet vain maalla oleviin eläimiin. Kaloihin eivät nuo ydintalvet ole vaikuttaneet niin rajusti, koska valtamerissä olosuhteet ovat olleet melko vakaita, paitsi ehkä “lumipallomaan” aikana, jolloin Triaskauden joukkotuho tapahtui, ja siksi tuo meressä elävä lajisto ei tarvinnut niin suuria aivoja kuin maalla elävät eläimet, paitsi sitten eräs poikkeus on olemassa.

Nimittäin matalissa vesissä lähellä pohjaa elävät pääjalkaiset eli mustekalat, joiden piti kehittää itselleen sellainen äly, että nuo eläimet kykenevät kaivamaan ruokaa kiven kolosta, ja tietenkin niiden piti paeta haita ja eräitä varhaisia luukaloja, jotka olivat vasta kehittymässä siihen muotoon, mitä me ne tunnemme. Joten siksi tämä tursas-niminen mustekala alkoi muuttua älykkääksi. Ja tietenkin joskus olen ajatellut, että voisiko jollain kaukaisella planeetalla elää älyllinen eläin, joka muistuttaa mustekalaa, joka ehkä kuitenkin kykenisi elämään kuivalla maalla, ja ehkä tuolla kuvitteellisella olennolla voisi olla kyky kohottautua maasta ylös ja käyttää työkaluja.

Mutta kun tuota mielikuvituksen tuottamaa olentoa ajatellaan SETI- (Search for Extraterrestrial Intelligence) ohjelman kannalta, niin tuollaisesta merenlahdelta on pitkä matka siihen, että sivilisaatio kehittää esimerkiksi radioteleskooppeja. Ja kun puhutaan olennon älykkyydestä, niin ensin pitää syntyä sellainen tilanne, missä älykkyydestä on hyötyä. Tuolloin tarvitaan tilanne, missä laatu on määrää tärkeämpi, koska normaalisti esimerkiksi kalat tuottavat valtavasti jälkeläisiä taatakseen lajin eloonjäännin.

http://superkuumaplaneetta.webnode.fi

Avaruudesta saapuneen signaalin lähde on varmistettava

VLA eli Very Large Array-radioteleskoopin
antenneja pystyasennossa
Kuva I

Tiedemaailmaa kuohuttaa Maapallolla havaittu signaali ulkoavaruudesta tuleva signaali, joka on lähellä digi-TV:n taajuutta. Se ei toki tarkoita sitä, että se olisi oikeasti humanoidien lähettämä, vaikka tuo signaali tulisi synteettisellä taajuudella. Kyseinen signaali voi tietenkin olla vaikka TDRS eli Tracking Data Relay Satellite-järjestelmän kantoaalto, jolla matalalla radalla lentävä vakoilusatelliitti löytää nuo relesatelliitit, joiden avulla se pitää yhteyttä NSA:n päämajaan sekä muihin USA:n tiedustelupalveluihin kuten NGO:hon eli National Geospatial Intelligence:een, jonka tehtävänä on luoda reaaliaikaisia karttoja asevoimien käyttöön. Mikroaaltouunit eivät näy radiolaitteissa, joten tällä kertaa vuotava mikroaaltouuni ei kelpaa selitykseksi.

Tuon takia tiedustelu- sekä taktiset kommunikaatiosatelliitit lentävät joskus melko matalilla radoilla, ja noiden matalan radan viestintäsateliittien tehtävänä on täydentää stationaariradalla olevien kommunikaatiosatelliittien työtä, jolloin niiden avulla vahvistetaan muiden sotilaallisten tietoliikennesatelliittien tehoa, koska tuo etulinjassa palveleva henkilöstö vaatii tietenkin tehokkaan kommunikaatiovälineistön, jotta Pentagon voi valvoa sekä tukea omia miehiään tarpeen mukaan, ja saadakseen oikeaa tietoa taistelukentästä, niin silloin sen pitää hankkia sitä myös miehittämättömiltä laiteilta, joita voidaan kylvää maastoon esimerkiksi rypälepommien avulla.

Eli nämä laitteet levittävät myös erilaisia sensoreita maastoon, joilla sitten hankitaan vihollisesta kaikki mahdollinen tieto. Kuitenkin stationaarisella radalla olevaan satelliittiin otettava yhteys vaatii melko paljon lähettimen tehoa, ja se tietenkin syö sähkövoimaa, ja aina eivät operaatioalueet ole päiväntasaajan kohdalla. Tällöin tietenkin pitää käyttää lisäksi myös matalan kiertoradan radiojärjestelmiä, Tuo alemman radan järjestelmä kerää esimerkiksi sensorien tietoja, sekä purkaa massamuisteja, jotta fyysisten joukkojen kommunikaatiolle vapautuu enemmän tilaa, ja samalla tuolla alemmalla kiertoradalla oleva kommunikaatiolaitteisto tarjoaa mahdollisuuden ohittaa paikallinen komentaja viestinnässä, jos joukkojen parissa tulee ongelmia.

Yleensä nämä matalalla kiertoradalla olevat tietoliikennesatelliitit ovat samalla myös elektronisia tiedustelusatelliitteja, jotka purkavat omat tietonsa silloin, kun ne saavat siihen käskyt, eli ne saattavat kerätä dataa alueelta tulevista signaaleista joko itsenäisesti, tai sitten ne purkavat noita paikalliseen maastoon sijoitettujen ELINT- sekä seismisten ja kamerasensorien että "sniffer-laitteiden" signaaleja, joiden avulla tiedustelupalvelu sitten tutkii esimerkiksi vihollisen käyttämän ruudin koostumusta, koska osa noista "sniffereistä" on varustettu kaasuanalysaattoreilla, joilla havainnoidaan paitsi alueen kaasujen koostumusta että myös esimerkiksi ihmisten DNA:ta, jolla sitten tunnistetaan sekä yksilöidään vihollisen taistelijat. Samoin valokuvatiedustelusatelliitit lentävät alhaalla, ja lähettävät kuvansa sekä suoraan Pentagoniin, että myös alueella oleville joukoille, ja nämä satelliitit tarvitsevat silloin relesatelliitteja välittämään tuota dataa toiselle puolen maailmaa. Joten ehkä tämä synteettinen signaali on peräisin tästä järjestelmästä.

Jos signaali on peräisin Maan kiertoradan ulkopuolelta, niin se voi olla jonkun kadonneen luotaimen lähettämä signaali, johon yhteys on  kadonnut joskus vuosia sitten, eli olisiko joku neuvostoliiton Mars-luotaimista sitten löytänyt Maapallon. Mutta jos tuo signaali on peräisin toiselta tähdeltä, niin silloin sen analysoimiseen tietenkin kuluu vuosikausia, koska silloin viesti pitää ensin purkaa, ja mitään viitteitä siitä, millä järjestelmällä humanoidi viestisi ei kuitenkaan ole olemassakaan. Joten jos kyseinen signaali sitten sattuisi tulemaan jostain toisesta aurinkokunnasta, niin silloin sen avaamiseen saattaa kulua jopa satoja vuosia, ja se tulisi työllistämään useita astronomeja, biologeja, matemaatikoita sekä insinöörejä todella pitkäksi aikaa. Ja hienointa mitä voisimme löytää on humanoidien TV-lähetys, mistä voisimme nähdä millaisia he oikeasti ovat, tai ainakin mitä he toisilleen haluavat näyttää. Ja jos he näkevät Maasta karanneita TV-signaaleja, niin sitten he näkevät, mitä me olemme toisillemme.

kimmonsivu.blogspot.fi

Vuosisadan sensaatio on mahdollinen

1. Luotaimen outo käytös

Jos Cassini-luotaimessa oleva outo liike johtuu yhdeksännestä planeetasta, niin silloin ollaan lähellä vuosisadan tiedesensaatiota, ja toki tuollainen hyvinkin iso planeetta voi jäädä huomaamatta, jos se sijaitsee riittävän kaukana Auringosta, jolloin tuon kappaleen pintalämpötila on hyvin alhainen, jolloin sen lähettämä infrapunasäteily ei näy Maasta käsin katsottuna. Jos planeetan heijastuskerroin eli albido on hyvin matala, niin silloin tuo planeetta ei näy myöskään muilla sähkömagneettisen sätelyn taajuuksilla. Tuollainen hyvin musta planeetta on löytynyt eräältä toiselta tähdeltä, ja se on saanut nimen TrES2b Tuo planeetta absorboi lähes 100 % siihen saapuvasta valosta, ja on näin ollen maailmankaikkeuden mustin kappale.

Ja jos tuollainen planeetta löytyisi meidän omasta aurinkokunnastamme, niin se tietenkin merkitsisi sitä, että pitkään tunnetut häiriöt esimerkiksi Neptunuksen radassa olisivat sitten selitetty. TrES2b on oikeastaan Jupiterin kaltainen jättiläisplaneetta, joka kuitenkin on ilmeisesti melkein puhdasta hiiltä, joka tekee siitä erittäin mustan, mutta samalla absorboidessaan tähtensä lähettämää säteilyä tuo musta planeetta kuumenee voimakkaasti, joten siksi ihmettelen hiukan, miksi tuo yhdeksäs planeetta ei näy kuitenkaan infrapunasäteilyn aaltopituudella, joten tietenkin voidaan leikitellä ajatuksella, että mikä kappale imee kaiken säteilyn itseensä. Jos kappale imee paljon säteilyä, niin se kuumenee todella kuumaksi, ja siitä syystä esimerkiksi veden peittämä planeetta on viileämpi kuin kiviplaneetta. Syy tähän on se, että veden pinnasta kimpoaa paljon enemmän säteilyä avaruuteen kuin kiviplaneetasta.

2. Mahdollinen hiiliplaneetta

Tämän takia esimerkiksi asfaltti kuumenee kesäpäivänä paljon enemmän kuin merivesi. Toki on olemassa kappale, joka ei säteile mitään säteilyä ympäristöönsä. Musta Aukko imee painovoimansa avulla kaiken sen ympärillä olevan aineen sekä säteilyn itseensä, mutta en kyllä ainakaan itse toivo, että tällainen kappale löytyy omasta aurinkokunnastamme. Neutronitähti ei myöskään säteile omaa energiaa ulos, ja koska kyseessä olisi vain noin 20 km läpimittainen kappale, niin sitä on silloin vaikea havaita. Eli en toki toivo myöskään tätä kappaletta omaan aurinkokuntaamme, mutta jos tuollainen massiivinen kappale kulkee avaruudessa, niin se "auraa" uran radalleen kuten planeetatkin tekevät, ja vaikka miellämme nuo räjähtäneen tähden jäänteet usein esimerkiksi pulsareiksi, niin silloin unohdamme sen, että pulsari saa voimansa toisesta tähdestä imemästään kaasusta.

Eli säännöllisiä pulsareita voi olla vain kaksoistähtijärjestelmissä, missä toinen osapuoli on neutronitähti. Tuo neutronitähden imemä aine saa sen ulkokuoren pyörimään, ja silloin syntyy valtavan voimakas magneettikenttä, ja tuo ainesuihku saa alkunsa siitä kun materia puristuu tuon kappaleen pintaan, niin että syntyy ydinreaktio, ja tuosta reaktiosta syntyvät hiukkaset syöksyvät neutronitähden pintaa pitkin sen magneettisten voimaviivojen mukaisesti neutronitähden navoille, mistä ne purkautuvat avaruuteen. Mutta yksin vaeltaessaan neutronitähti on melko huomaamaton, ja se saattaa käyttäytyä kuin planeetta. Kuitenkin vasta havainnot kertovat, mikä saa avaruusluotaimen käyttäytymään omituisesti.

Esimerkiksi Saturnuksen mahdollista mikroaaltosätelyä ei voida havainnoida radioteleskoopeilla, koska tuo sähkömagneettisen spektrin alue on aivan toinen kuin radioaaltojen taajuus. Eli jos puhutaan radioteleskoopeista sekä mikroaalloista, niin mikroaaltoihin nähden nuo laitteet ovat ikään kuin väärällä kanavalla, joten siksi mikroaaltouunit eivät häiritse GSM-viestintää eivätkä muita radioviestintälaitteita, vaan syy siihen, miksi vuotavaa mikroaaltouunia ei saa käyttää johtuu lähinnä sen lämmittävästä vaikutuksesta.

hkimmo.blogspot.fi