The moonbase plays a big role in the solar system colonization.

Moonbase is the thing that might not look so impressive as Mars or Jupiter bases. But in moonbase, the researchers can find out how to make structures in space conditions. The moonbase is the perfect place for making social and other types of tests for long-term flights. If something goes wrong the mission must abort immediately. There is possible to test life-support and other systems.

Moon station is also possible to use for testing systems like computers, independent operating robots, and AI. And other things that will be trusted and easy to operate. If something goes wrong on the Moon. that thing is far easier to fix than if something goes wrong on Mars. 

And on the moon returning to Earth is easier than from Mars or the asteroid belt. The moonbase is also offering a safe place for loading and starting the nuclear reactors for nuclear-powered rockets. When some nuclear-powered NERVA or ion rocket starts near-Earth. And if something goes wrong. There is the possibility that radioactive debris will fall to the Earth. 

So if the starting of those engines will happen at the Moon orbiter the radioactive debris will fall to the ground. The moon is also offering a shield against the EMP-pulses that are forming if the Orion-type of system where the small nuclear bombs will push the craft to the outer solar system. The ion rockets can also cause problems for satellites if the high-energetic ions will impact them. 

The thing is that electrostatic and microwave-based systems where the propellant is vaporized by using microwaves and them shoot back by using magnetic accelerators are one of the most capable systems. The ion engine requires vaporized material like iron steam but also other ions would be useful. 

The problem is how to vaporize the iron or silicone? One version is to use a hybrid system where the material is vaporized by using microwaves. And then it will ionize. Then the system will drive those ions backward by using the magnetic track. 

Things like water jet rocket engines are rocket engines. Which are using water or hydrogen as the propellant. The idea of those systems is to replace nuclear reactor what is used in NERVA engines by using something that is not so radioactive. That thing makes the microwave engine a useful tool. 

Liquid hydrogen or water will pump into the nozzle. And microwaves are vaporizing it. The full benefit of those systems will get if the liquid gas has a low vaporizing point. The microwaves can use to expand the propellant as well fire or nuclear engines are making. The moonbase is ideal for testing that kind of system. 

https://scitechdaily.com/off-earth-manufacturing-using-local-resources-to-build-a-new-home-on-another-world/

https://en.wikipedia.org/wiki/EmDrive

https://en.wikipedia.org/wiki/NERVA

https://en.wikipedia.org/wiki/Project_Orion_(nuclear_propulsion)

Image: https://scitechdaily.com/images/Future-Moon-Base-1536x864.jpg

Ydinmoottori on lentokoneen voimantuottoon käytettävistä laitteista eksoottisin sekä myös vaarallisin että kiehtovin

NB-36

Kun puhutaan lentämisen kiehtovimmista puolista eli hypersoonisesta lentämisestä, niin toki asia on niin, että emme voisi lentää tuollaisilla mach. 10-12 nopeuksilla, jos käytössämme olisi vain tavallisia lentokoneen turbiineja, vaan jotta pääsisimme noihin hypersoonisiin nopeuksiin, niin silloin meidän pitää käyttää joko rakettimoottoria tai jotain muuta eksoottista moottoria. Joista kaikkein erikoisin tietenkin olisi ydinkäyttöinen lentokone, jollainen oli USA:ssa testattavana 1950-luvulla, jolloin Convair B-36 “Peacemaker” muunnettiin käyttämään ydinvoimaa.

Tuon koneen sisään asennettiin ydinreaktori, jolla sitten tuotettiin voimaa koneen kuuteen turbiiniin, mutta se kuinka houkutteleva vaihtoehto ydinvoima olisi ollut esimerkiksi strategisissa pommikoneissa on jäänyt selvittämättä. Ydinkäyttöisen lentokoneen edut ovat saaneet ihmiset epäilemään, että USAF tai Venäjän ilmavoimat ovat kokeilleet ydinkäyttöisiä lentokoneita 1950-luvun jälkeen, ja että ehkä esimerkiksi B-1 “Lancer”-pommikoneesta olisi olemassa ydinkäyttöinen malli.

Tuo projekti näet lopetettiin siksi, että turvallisuusnäkökohdat estivät ydinkäyttöisen lentokoneen tuotantoon ottamisen. Kun keskustellaan siitä, millaista hyötyä ydinvoima olisi noille yhdysvaltain strategisille pommikoneille antanut, niin tietenkin kyseessä olisi voimanlaite, joka mahdollistaisi vuosien operaatiot sekä valtavan kokoisten lentokoneiden rakentamisen, ja noita ydinkäyttöisiä lentokoneita olisi voitu käyttää esimerkiksi myös planeettojen väliseen lentoon sekä on muistettava sellainen asia, että nuo lentokoneen eivät olisi olleet riippuvaisia ilmakehästä, eli niillä olisi sitten voitu lentää myös avaruudessa, eivätkä ne olisi tarvinneet mitään sen kummempaa polttoainetta, vaan pelkkä vesi olisi riittänyt viemään ydinkäyttöistä lentokonetta eteenpäin.

Ydinkäyttöinen moottori tietenkin toimii aivan kuten muutkin moottorit, eli siinä lämpö laajentaa kaasuja, jotka kulkevat moottorin läpi, jolloin moottori antaa työntövoimaa. Ja normaalissa hiilivety- tai vetykäyttöisessä moottorissa palaminen tuottaa tuon vaadittavan paineen, jotta lentokone lentää eteenpäin. Mutta kun puhutaan ydinmoottorista, niin siinä moottorin kuoren sisään on asennettu ydinreaktori, joka tuottaa tarvittavan lämpötilan, jotta moottori antaisi sitten työntövoimaa.

B-1 "Lancer"

Normaalisti ydinkäyttöinen suihkumoottori voisi muistuttaa rakenteeltaan normaalia suihkumoottoria, mutta siinä olisi polttokammiossa ainoastaan ydinreaktori, ja sen ilmanotto tapahtuisi erillisestä paikasta kuten koneen siipien etuosassa olevien reikien kautta. Tuo laite tarvitsee ilmaa nimittäin lämmönvaihtimiin, ja vaikka kone ei ilmaa palamiseen tarvitse, voidaan suurella nopeudella kulkevaa ilmaa johtaa reaktorin vierestä, jotta sen lämpötila ei nousisi liian suureksi. Syy miksi tuota syöksyilmaa tarvitaan kyseisen moottorin lauhduttamiseen johtuu siitä, että koneen pitää ilmassa lentäessään siirtää tuo moottorin valtava hukkalämpö pois sen kuorelta, ja siihen on kätevintä käyttää sisään johdettua ilmaa.

Polttoaineeksi sopii vesi aivan hyvin, mutta ongelmana sitten on radioaktiivinen jättövana, joka on tasoltaan Chernobylin luokkaa, ellei sitten ajoaineena käytetä vetyä. Vedystä ei helposti tule radioaktiivista, kun se syöksyy reaktorin sydämen läpi, joten ongelma tai pikemminkin unelma ydinkäyttöisestä lentokoneesta voidaan ratkaista niin, että tuo ajoaineena käytettävä vety pumpataan reaktoriin putken läpi, ja reaktorin ohi virtaava ilma pidetään erossa sen polttoaine-elementeistä, jolloin siitä ei tule radioaktiivista. Ilmakehässä lentävä ydinkäyttöinen raketti tai suihkukone voisi perustua NERVA:n mikä tarkoittaa Nuclear Energy Rocket Vehicle Application:ia  eli mars- lentoja varten kehitetyn ydinraketin toimintaan. Tuolloin koneen reaktorin ohi johdetaan ilmaa, jotta se jäähdyttäisi sitä tehokkaammin. Ja polttokammiot voidaan asentaa koneen jokaiseen kulmaan.

Ajoaineena voidaan käyttää vetyä, joka sitten johdetaan reaktorin kautta moottoreihin, ja tuo kone voisi tietenkin olla kolmion muotoinen.Syy miksi tuo lentokone ei jättäisi jälkeensä radioaktiivista vanaa, on se että tuossa koneessa ainoastaan vety on kosketuksissa tuon reaktorin sydämessä olevan korkeasti rikastetun  plutoniumin kanssa, ja tuo reaktori ei silloin painaisi kuin ydinpommin verran. Vetyä tuo kone voisi saada hajottamalla vettä elektrolyysin avulla hapeksi ja vedyksi. Tarpeellinen sähkövoima voitaisiin tuottaa moottorin yhteyteen asennetun turbogeneraattorin avulla.

NERVA-moottori

Eli moottorin johonkin osaan missä on nopeasti liikkuvaa kaasua asennetaan tuollainen turbiini, ja se sitten liitetään generaattoriin, jolla tuon koneen järjestelmiä käytetään. Siihen en ota kantaa, että onko “musta kolmio” oikeasti tällainen kone vai käyttääkö se voiman tuottamiseen normaalia suihkumoottoriin liitettyä generaattoria, jolla luodaan noihin moottoreihin valokaari, mikä toki ajaa saman asian kuin varsinainen ydinkäyttöinen moottori. Kyseessä on tuolloin kaarisuihkumoottoriksi kutsuttu laite, missä palotapahtuma korvataan valokaarella, mikä palaa moottorin polttokammiossa, ja tuo sitten antaa tarvittavan työntövoiman kyseiselle moottorille. 

Olen joskus miettinyt sitä, että mitä jos avaruusalukseen rakennetaan suihkuturbiini, jonka pakokaasut ohjataan aktiivihiilipuhdistimen kautta, ja tuo turbiini pyörittäisi sitten generaattoria, niin voitaisiinko tuolla tavoin rakentaa kaarisuihkumoottoria käyttävä avaruusalus, jonka voiman tuotto perustuu suljetun syklin turbiiniin. Käytettävä tekniikka olisi melkein sama, kuin mitä on kokeiltu sukellusveneissä. Tuo turbiini on sikäli ongelmallinen, että se tarvitsee valtavasti ilmaa toimiakseen, ja olisiko suljetun syklin tekniikka vastaus tuohon ilman riittävyyttä koskevaan ongelmaan..

Syy miksi nuo moottorit ovat kiehtoneet suunnittelijoita kautta aikojen, on se, että niiden kapasiteetti sekä lentoaika on paljon pidempi kuin rakettimoottorilla. Mutta kuten tiedämme, niin ihmiset vastustavat ydinvoimaa, niin uskon siksi että monet noista ydinkäyttöisistä lentokoneista ovat jääneet piirrustuspöydälle juuri turvallisuusnäkökohtien takia, ja se ehkä koskee myös tarunhohtoista B-1 pommikoneen ydinkäyttöistä versiota, jonka käyttöä USAF pohti ehkä joskus 1980-luvun alussa.

Kuten ehkä tapahtui monille muillekin vastaaville projekteille, kuten TU-95 tai TU-26 “Backfire” pommittajan ydinkäyttöiselle mallille

Convair NB-36H https://en.wikipedia.org/wiki/Convair_NB-36H 

B-1 Lancer https://fi.wikipedia.org/wiki/Rockwell_B-1_Lancer 

NERVA https://fi.wikipedia.org/wiki/NERVA 

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Vain yksi kivi vai jotain aivan muuta (Ovatko marsin kallot ehkä jonkun mars-lentokokeen jäänteitä vai tavallisia kiviä)

Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) on yksi legendaarisista "marsin kalloista, jotka ovat kiehtoneet ihmisiä siitä lähtien, kun ne löydettiin Curiosity-luotaimen toimesta.Eräiden lehtien mukaan kyseessä olisi tavalliset kivet, joiden uurteet olisivat jotenkin muodostuneet hiekan hangatessa pehmeämpää kiviainesta pois. Toiset taas puhuvat salaisista avaruusohjelmista, joissa sitten on kadonut astronautteja. Kolmas teoreetikkojen sekä tutkijoiden ryhmä puhuu siitä, että ehkä Neuvostoliitto tai USA lähetti esimerkiksi orankeja kohti Marsia testatakseen tulevan Mars-aluksen järjestelmiä sekä muita välineitä. Ja sitten jotain meni vikaan, ja tuo alus ehkä murskaantui punaisen planeetan pintaan.

Se mikä noissa Marsin pinnan kuvissa ihmetyttää on se, miksi NASA:n luotaimet eivät ole ottaneet kuvia muista Marsiin laskeutuneista luotaimista, kuten neuvostoliiton Mars I ja II aluksista, jotka ikään kuin katosivat jälkiä jättämättä. Joten tässä sitten mietin sitä, että oltiinko mars-lentoa jo alettu kaikessa hiljaisuudessa valmistella, ja ensimmäinen eläviä olioita sisältävä koealus oli ehkä jo lähetetty kohti punaista palneettaa, jotta voitiin varmistua että mikään ei tuossa julkisuuteen esitettävässä testissä menisi sitten pieleen, joten saattaa olla niin, että jompikumpi supervalta oli valmistautunut jo palautuskokeeseen, mikä tarkoittaa todellisuudessa täydellistä tehtäväsimulaatiota, missä alus laskeutuu kohdeplaneetan pinnalle, ja lentää sieltä takaisin.

NERVA-moottori
Kuva II

Tuo Neuvostoliiton Mars-ohjelma oli oikeastaan paljon tärkeämpi kuin kuu-ohjelma, jota avaruusohjelman johto piti vain koekenttänä tähän todelliseen "tehtävään" valmitauduttaessa. Mutta tuo Neuvostoliiton avaruusohjelma tai siinä kehitetty alus oli hiukan monimutkaisempi, koska jättimäisen N-1-raketin piti viedä tarvittava ydinrakettivaihe kiertoradalle, ja sitten D-5 Proton veisi varsinaisen Mars-matka-aluksen sekä pienemmät Sojuz-Fregat-raketit kuljettaisivat laskeutumisaluksia kieroradalle, jossa niistä telakoitaisiiin kokonaisuus. Ongelma oli näet siinä, että tuo ydinrakettivaihe, joka oli tekniiikaltaan vastaava USA:n NERVA:n kanssa olisi hajotessaan voinut levittää plutoniumia pitkin siperian metsiä, joten se piti ampua ilman ydinpolttoainetta vain vedyllä lastattuna, ja sitten tuo ydinreaktori olisi panostettu kiertoradalla työntämällä useissa erissä ammutut polttoainesauvat paikalleen.

Taiteilijan näkemys NERVA-raketista
Kuva III

Eli hidastimena käytetyt hiilisauvat olisi voitu pitää reaktorin sisällä, ja reaktorin jäähdytys olisi hoidettu valtavilla jäähdytyssiivillä, jotka olisivat muistuttaneet sälekaihdinta. Ne olisi avattu vasta kiertoradalla, ja niillä tuo ydinreaktori olisi päässyt eroon ylilämmöstä kun tuolla ydinraketilla olisi lennetty marsiin. Joten saattoi olla niin, että Neuvostoliiton avaruusohjelman johto päätti kokeilla tuota alusta salaa ennen kuin he olisivat lähettäneet virallisen koelennon  miehistöineen marsiin. Näin he eivät olisi nolanneet itseään politbyroon edessä, mikä olisi tarkoittanut lähtöä uudelleenkoulutukseen siperiassa sijaiseviin kuntoutuslaitoksiin eli tekemään metsätöitä. Mutta tietenkin tämä on vain spekulaatiota. Lisätietoa aiheesta saa Googlesta hakemalla hakusanoilla "martian skulls"

pseudotiedetta.blogspot.fi

Sähködynaamiseen ajojärjestelmään perustuva avaruusalus sekä sen käyttö aurinkokunnan luonnonvarojen hyödyntämisessä

1. Sähködynaaminen työntöjärjestelmä ei vaadi atomivoimaa.

Rekettien sähködynaaminen työntöjärjestelmä tarkoittaa moottoria, missä työntövoima kehitetään joko valokaarella tai suuntaamalla koneen taakse ioneita, eli sähköisesti varautuneita atomeja. Näitä työntöjärjestelmiä tarvitaan asteroideja hyödynnettäessä, koska fuusiomoottori on hiukan liian tehokas tuohon tehtävään. Näet fuusiorakettia on kehitetty lähinnä tähtien välisiä lentoja silmälläpitäen, ja vaikka matkaan Neptunus-planeetalle kuluisi tuolla aluksella vain muutama tunti, niin ongelmana on aluksen jarruttaminen.

Samoin noita supernopeita aluksia voidaan verrata moottoriteillä ajaviin autoihin, mutta jos puhutaan esimerkiksi asteroidien hyödyntämisestä, niin silloin tehtävää voidaan verrata jakeluauton työhön, eli tuo alus ristelisi asteroidivyöhykkeellä, ja poimisi sopivia asteroideja kuormatilaansa. Sillä voisi olla tietenkin esimerkiksi lasereita, joilla tuo alus voisi leikellä asteroideja sopivan kokoiseksi, jos ne eivät sovi sen lastitilaan. Kerääminen voisi tapahtua samanlaisilla manipulaattoreilla, kuin mitä avaruussukuloissa on käytetty jo pitkään. Alus voi olla miehitetty tai robotti, jota ohjaa kehittynyt tekoäly. Sen tehtävät asteroidivyöhykkeellä saattaisivat kestää vuosia, jolloin robotti olisi tietenkin parempi vaihtoehto, koska se ei vaadi miehistön sitouttamista tehtävään.

Eli fuusioraketti sitten vain viilettäisi asteroidivyöhykkeen läpi muutamassa sekunnissa,  eikä tuolla nopeudella liikuttaessa olisi asteroidien hyödyntäminen mitenkään mahdollista.  Ja varsinaisten ydinrakettien kuten NERVA:n vaatima polttoaine pitää lastata mukaan Maapallolta. Kyseiset moottorit eivät tarvitse välttämättä atomivoimaa tarvitsemansa sähkötehon tuottamiseen, vaan myös tavalliset aurinkopaneelit voivat antaa tarpeellisen sähkötehon tuolle alukselle, mikäli sen tarkoitus on operoida esimerkiksi Marsin radan sisäpuolella.

Joten karrikoiden voidaan tuollaisen tekniikan koeväline toteuttaa niin, että avaruusaluksen sisään asennetaan konventionaalinen turbogeneraattori, ja esimerkiksi ionirakettiin perustuva avaruusalus voidaan laukaista konventionaalisella raketilla avaruuteen.Eli esimerkiksi Saturnus V-raketin viimeinen rakettivaihe voidaan varustaa ionimoottorilla sekä pienellä ydinreaktorilla. Noiden moottorien antama ominaisimpulssi on paljon suurempi, kuin perinteisten rakettien. Joten ne on katsottu erittäin käyttökelpoisiksi, kun ajatellaan lentoa toiselle planeetalle tai pitkäaikaista operointia avaruudessa.

2. Ionimoittori voi käyttää mitä tahansa ionejs ajoaineenaan.

Ne eivät ole erityisen tarkkoja ajoaineestaan, ja oikeastaan jokainen maailman alkuaine voidaan ionisoida. Eli tuollainen raketti voi hyödyntää mitä vain alkuaineita, eli siitä voidaan tehdä kahdella kiihdytinlinjalla varustettu. Kun tuo ioniraketti imee vaikka asteroidin sisäänsä, ja kuumentaa sen ionisatiokammiossa kaasuksi, niin silloin nuo ionit voidaan erotella toisistaan magneettien avulla. Eli positiiviset ja negatiiviset ionit ohjataan aluksen taakse eri ioniratoja pitkin. Tämä tarkoittaa sitä, että aluksessa on kaksi ionimoottoria toinen posetiivisille ja toinen negatiivisille ioneille.

Mutta tuon moottorin ongelma on se, että sen käynnistäminen Maan ilmakehässä aiheuttaa voimakkaan sähkömagneettisen häiriön, joka vahingoittaa helposti elektroniikkaa. Mutta kuten tiedämme, niin jos halutaan luoda lentokone, joka lentää sähködynaamisella moottorilla, niin silloin voidaan käyttää tietenkin myös kaarisuihkumoottoria, jossa palotapahtuma korvataan moottorin polttokammiossa palavalla valokaarella, joka saa ajoaineen kuumenemaan. Kaarisuihkumoottori eu ole mitenkään tarkka nesteestä, mitä polttokammioon suihkutetaan, vaan esimerkiksi vettä tai mitä hyvänsä kaasua kuten vetyä voidaan käyttää tuon raketin ajoaineena.

3. Kaarisuihkumoottori voi käyttää valokaarta tai auringon valoa työntövoiman kehittämiseen.

Kaarisuihkumoottoria voidaan tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi Titaniin suuntautuvien lentojen laskeutumisalusten moottoreina, koska ne voivat tällöin hyödyntää Titanin merten metaania, joka kuumennetaan pienen ydinreaktorin kehittämällä valokaarella. Näin tuota alusta voidaan lentää useita kertoja kiertolaisaluksen ja Titanin välillä. Ja se voi myös käydä muilla kuilla, mistä löytyy sopivaa ajoainetta. Eli tuollainen robottisukkula voi tutkia ja noutaa näytteitä kaikilta aurinkokunnan kappaleilta, mitkä koostuvat aineesta, joka kelpaa tuon moottorin ajoaineeksi. Kun puhutaan kaarisuihku- tai kaarirakettimoottorista, niin siitä voidaan modifoida laite, mitä kutsutaan aurinkostaattiseksi rakettimoottoriksi.

Siinä palotapahtuma korvataan peilillä, mikä ohjaa auringonvaloa poltto- tai paisuntakammioon, ja tuolla tavoin voi raketti kehittää voimaa alkumatkasta, jotta sen ydinreaktorin polttoaine riittäisi pidempään. Kyseinen peili voidaan valmistaa mylarista, ja se voidaan joko hylätä avaruuteen tai taittaa kokoon kun sitä ei enää tarvita, jotta mikrometeorit eivät vahingoita sitä, ja kun alus palaa takaisin, otetaan tuo laite taas käyttöön. Eli palatessaan tuosta tehtävästä voidaan aluksen nopeutta säätää suuntaamalla kaarisuihkumoottorit eteen. Toisin sanoen aluksessa voi olla eteen suunnatut jarruraketit, joilla tehtävänä on varmistaa tehtävän onnistuminen.

Cesiumin löytymisestä ilmakehästä

NERVA-testi
Kuva I

Cesiumia on siis löytynyt Helsingin ilmasta toki häviävän pieniä määriä. Mutta kuitenkin sen verran, että voidaan puhua kohonneesta sätelyarvosta. Joka voisi olla esimerkiksi peräisin jostain atomipommista, joka ehkä on räjäytetty Maan alla. Toinen vaihtoehto on, että se on peräisin jostain atomirakettikokeesta, joita tehdään tulevaa Mars-lentoa varten. Eli kyseessä on atomireaktorin käytöstä rakettien voimanlaitteena, missä vetyä johdetaan tuon reaktorin läpi, jolloin se kehittää polttokammioon polttoaineen laajenemiseen tarvittavan lämmön, jonka tavallinen rakettimoottori tuottaa kemiallisella palamisella. Ja tuolloin tuo raketti saavuttaa erittäin korkean ominaisimpulssin, mikä vie sitä eteenpäin avaruudessa paljon nopeammin, kuin mitä perinteinen raketti voisi tuota alusta kuljettaa.

Moottoria kutsutaan nimellä NERVA (Kuva I), ja se on atomiraketeista yksinkertaisempi, mutta samalla herkempi saastuttamaan. Eli NERVA:ssa tuo polttoaine tai oikeastaan ajoaine on suoraan kosketuksessa atomireaktorin polttoainesauvojen kanssa, ja koska NERVA käyttää yleensä vetyä ajoaineenaan, niin silloin ei ilmakehään pääse radioaktiivista kaasua, koska vety ei helposti sieppaa neutroneja. Samoin tuo jääkylmä nestemäinen vety jöähdyttää tuota reaktoria tehokkaammin, ja myös jääkylmän polttoaineen käyttö parantaa NERVA:n tehoa. Nestevetyä käytettäessä tuo reaktori on todella tehokas, ja tehokkuutta lisää se, että tuo moottori ei tarvitse ollenkaan hapetinta toimiakseen avaruudessa. Toinen vaihtoehto atomiraketin toteuttamiseen, on kaarisuihkumoottori, missä reaktori siirtää lämmön ensin lämmönvaihtimeen suljetun kiertojärjestelmän kautta.

NB-36 koelennolla
Kuva II

Eli jäähdytysaine käyttää ensin turbogeneraattoreita, joiden antamalla teholla luodaan tuohon polttokammioon ensin valokaari, minkä avulla kuumennetaan ajoainetta. Jos puhutaan turvallisuudesta, niin kaarisuihkumoottori on turvallisempi, koska tuo ajoaine ei koskaan ole suoraan kosketuksissa reaktorin ytimen kanssa, joten ehkä tuo Cesiumin tason nousu johtuu siitä, että tämä NERVA-laitteen polttoainesauvoihin on tullut reikiä, ja siksi muutamia Cesium--hiukkasia on pöässyt vedyn mukana pois moottorista.

Tuota yritystä luoda atomiköyttöinen avaruusalus kutsutaan PROJECT TIMBERWIND:iksi. Ja se on aina välillä hyvinkin pinnalla, kun NASA keskustelee mahdollisuudesta lentää Marsiin aluksella, joka olisi muistuttanut ehkä SATURNUS V-rakettia jonka päähän on telakoitu avaruussukkula. Tuo alus olisi laukaistu Maasta kappaleina, jotka olisi liitetty Maapallon kiertoradalla toisiinsa, jonka jälkeen atomiraketti olisi vienyt sen kärkeen telakoidun avaruussukkulan Marsiin ja tuo kyseisen aluksen myös takaisin. USA:ssa on kokeitu myös ydinköyttöistä lentokonetta NB-36 (Kuva II) Jossa oli atomireaktori, millä kone saattoi saada erittäin suuren nopeuden. kuten kuvasta näette, niin koneeseen on lisätty ylimääräinen jäähdytin, jotta reaktorin hukkalämpö pysyy aisoissa. Koneen kehitteky lopetettiin turvallisuussyistä, mutta joidenkin ihmistrn mukaan NB-36 jatkui "mustana projektina", jonka tuloksia ei ole annettu koskaan julkisuteen.