Mietelmä sosiaalisesta polarisaatiosta eli halusta nähdä kaikki asiat vain oman itsen kannalta edullisessa valossa.

Yhteiskunnallinen polarisaatio tarkoittaa kyvyttömyyttä nähdä asioita muiden kuin oman itsen sekä havaitsijan itsensä kaltaisten tahojen näkökulmasta. Ihminen on erehtyväinen, ja sen tähden me emme kykene koskaan täydellisesti analysoimaan saamaamme informaatiota. Sen takia me sitten ikään kuin katsomme maailmaa niiden ruusunpunaisten lasien läpi. Toisin sanoen olemme ikään kuin aina valmiita suodattamaan pois tietoa, mikä on meistä jotenkin sellaista, minkä koemme kiusallisena meille itsellemme. Ei ole helppoa sanoa olevansa joskus väärässä.

Sen takia meillä kaikilla on jonkinlainen defenssimekanismi sellaista tilannetta ajatellen, että huomaamme olevamme täysin hakoteillä jotain ongelmia ratkoessamme. Tuolloin joku saattaa rynnätä keittiöön tekemään voileipää, kun hän huomaa helpolta vaikuttavan ongelman olevan jotenkin liian vaikea. Sama tapahtuu joskus, jos perheen päällikkö on häviämässä shakkipeliä jollekin pikkulapselle. Silloin taktiikka muuttuu sellaiseksi, että henkilö ryntää suoraan keittiöön ja alkaa keittää kahvia.

Tuolloin koko shakkipeli on yllättäen muuttunut merkityksettömäksi, ja taktiikan opettaminen ei sitten enää kiinnostakaan tuota henkilöä. Se on sikäli erittäin merkillinen asia, että äsken tuo henkilö on paasannut keskittymisestä sekä shakin ylevyydestä koko maailmalle. Kuitenkin kesken peliä tulee yllättäen eteen tilanne, missä tuo häviölle jäänyt aikuinen sitten unohtaa tuon pelin ylevyyden, ja lähtee samantien keittämään kahvia, kun hän ei enää sitten olekaan täysin ylivoimainen vastustaja jollekin kymmenvuotiaalle shakkimestarille. Kuitenkaan normaalisti ihminen ei tuossa tilanteessa ajattele sitä, että tuo lapsi on aikuista parempi.

Me kaikki ajattelemme yksinkertaisesti, että aikuinen on aina lasta parempi, koska meidät on ikään kuin kasvatettu tällaiseen ajattelutapaan, mikä johtaa juurensa Raamatusta ja kymmenestä käskystä, joista yksi on “kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Joillekin henkilölle sitten on tullut varmasti mieleen sellainen asia, että myös tämä käsky käsitetään usein siten, että vanhemmille henkilöille on jotenkin kohteliasta hävitä shakkipeli tai vastaava.

Tuolloin ihmisen ajattelutapa ikään kuin jalostuu sellaiseksi, että vanhemmat ovat aina oikeassa. Kun puhutaan siitä, että jossain perheessä olisi sellainen tapa, että vanhemmat voittavat aina korttipelit ja kaiken muun, niin se saattaa vaikuttaa aluksi hyvin aikuisia mairittelevalta kasvatusmetodilta, missä nuoria ikään kuin opetetaan kunnioittamaan vanhempia pakottamalla näitä häviämään kaikessa aikuisille.

Tästä tavasta kuitenkin voi seurata erittäin koominen tilanne, kun tuo lapsi sitten muuttuu vanhemmaksi, ja alkaa harrastaa jotain lajia. Näet jos hänelle on opetettu niin, että vanhempi henkilö on se auktoriteetti, mitä ryhdytään tottelemaan, niin voi käydä sellainen asia, missä henkilö saattaa alkaa ottaa käskyjä vastaan vastapuolen pelaajilta. Yksi koomisimmista tilanteista, mitä ihminen voi oikeastaan kadulla nähdä ovat erilaiset puliukot, joiden maailmassa on aina opetettu ilmeisesti niin, että vanhempaa henkilö pitää kunnioittaa, ja se aiheuttaa sellaisia asioita, mitä emme voisi sanoin kuvailla. Noissa piireissä yleensä tuo käsitys kunnioituksesta on sellainen, että jengin johtajaa pitää aina palvella. tai sitten hän rankaisee kavereitaan glykolilla.

Temppu muuten tehdään niin, että tuo viinapullo käytetään aina jengin johtajan kautta, ja se viedään hetkeksi piiloon glykolin lisäämistä varten, ennen kuin hän laittaa sen kiertoon.  Eli tämä sitten kertoo jotain tuon ryhmän käsityksestä ovelista rikoksista. Kun mietitään tuota kunnioitusta esimerkiksi robotiikan kannalta, niin silloin tietenkin asetutaan tilanteeseen, missä opponentti eli robotti tekee kaiken mitä ohjelmoija sen ohjelmistoon, ja jos robotin elektroniseen sanakirjaan ei olla ohjelmoitu sanaa “tapa”, niin se ei tuota käskyä tottele.

Kuitenkin robottien väärinkäyttö pitää estää, joten niissä pitää olla sellainen ohjelmisto, mikä raportoi esimerkiksi viranomaisille, jos henkilö yrittää komentaa robottia tekemään kiellettyjä asioita. Mutta jos ohjelmoija on tuon sanan sinne laittanut, sekä ohjeet siitä, miten tuo operaatio suoritetaan, niin silloin on koneen käskijä todella pahoissa vaikeuksissa, jos hän ei ymmärrä mitä on tekemässä. Noiden nykyaikaisten robottien käskyttäminen perustuu puheeseen, ja samanlaiseen ohjelmistoon, mitä käytetään esimerkiksi kännyköiden “puheesta tekstiksi”-sovelluksessa. Ja tietenkin se mahdollistaa robottien tehokkaan käskyttämisen. Vaikka robottien ohjelmoijat aina haluaisivat tehdä roboteistaan sellaisia, että ne eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, niin ohjelmistoja voidaan aika muutella.

Kun keskustellaan esimerkiksi robottien moraalisesta sekä laillisesta toiminnasta, niin aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat tehdä rikoksia.  Ihmisen vahingoittaminen on varmasti asia, mikä on tulevaisuuden robotilta kielletty. Kuitenkin noissa koneissa voi olla käytössä “varjoprotokolaksi” kutsuttu ohjelmisto. Tuo ohjelmisto mahdollistaa sen, että jos robottia käytetään eliminointiin, niin se toimii aivan normaalisti niissä tehtävissä, missä sen pitääkin toimia. Kohteen saapuessa paikalle kyseinen laite kääntää hyökkäysohjemiston päälle,ja terminoi kohteen.  

Mutta kuten tiedämme, niin robotti ei oikeastaan ajattele itse, vaan se suorittaa vain niitä toimintoja, joita sen ohjelmoija haluaa sen suorittavan. Kyse ei ole siitä, että olisi mitenkään moraalista laittaa robotti tappamaan ihmisen puolesta, vaan siitä että esimerkiksi pankkiryöstö olisi helppoa teettää roboteilla. Kun mietitään robotiikkaa esimerkiksi historiallista perspektiiviä vasten, niin robotit ovat tulleet taistelukentille, kotiapulaisiksi ja muihin vastaaviin tehtäviin jäädäkseen. Joten tulevaisuudessa myös rikollisilla varmasti on käytössään robotteja, joiden avulla he sitten ryöstelevät pankkeja tai muita paikkoja.

Eli pankkiin voi lennähtää pari nanohelikopteria, joista toinen roikottaa säkkiä, ja toinen tähtää henkilökuntaa konepistoolilla, ja kaiuttimen kautta sitten ihmisiä  käskytetään täyttämään säkki rahalla. Tulevaisuuden pankkiryöstö voi myös olla sellainen, että tuollainen muunneltu siivousrobotti ryntää konetuliase kädessään tietokonepankin operaattoreiden saliin, ja sitten komentaa heitä siirtämään rahoja joillekin toisille tileille. Kun puhutaan robottien toiminnasta yhteiskunnassa, niin tietenkin myös järjestysmiesten sekä henkivartijoiden tehtävissä, ja tuolloin olisi tietenkin hyvä, että niillä olisi sitten yksinkertaistettu komentokieli. Jos robotti ei kykene väkivaltaan, niin sen käyttö esimerkiksi henkivartijana on täysin tehotonta. Karrikoiden voidaan kysyä, että mitä kukaan tekee henkivartijalla, joka ei ammu takaisin.

marxjatalous.blogspot.fi

Voiko robotti tai tietokone olla älykkäämpi kuin ihminen?

Robottien ja ihmisen älykkyyttä verrataan joskus melko yleistävällä sekä epätarkalla tavalla toisiinsa. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan ole täysin sama asia. Se että tietokone voi olla erittäin tarkasti numeroarvoja sekä muuta dataa käsittelevä laite, ja kuten tiedämme, niin kaikki merkit ovat ASCII-taulukossa numeraalisessa muodossa. Eli kun käsitellään tietokantoihin syötettyä tietoa, kuten vaikkapa jotain maantien pituuksia tai ihmisten ostosten arvoja, ei ihminen koskaan voita tietokonetta. Tietokone on korvaamaton apu esimerkiksi kun pidetään varastokirjanpitoa tai muuta vastaavaa suurta tietomäärää prosessoidaan sellaiseen muotoon, että sen avulla voidaan suorittaa tilauksia tukkuliikkeistä.

 Mutta ongelmia sitten tuottavat järjestelmään tietoja syöttävät ihmiset, jotka saattavat tehdä jotain virheitä esimerkiksi syötettäessä numeraalista dataa. He voivat olla väsyneitä, tai heillä on huono päivä, jonka takia saattaa syötteessä olla ongelmia. Ja vaikka tuotteet olisi merkitty RFID- tai viivakoodeilla, niin niihin saattaa tulla silti ongelmia. Eli viivakoodi saattaa vioittua tai RFID-lastu formatoitua magneettikentässä. Tämän takia on todella vaarallista olettaa, että tietokone hoitaa kaiken automaattisesti, vaan jatkuvasti valvomossa tarvitaan ihmisiä, jotka seuraavat monitoreilta sitä, mitä esimerkiksi teollisuuhallien tuotanto-osastolla tai varastojen liukuhihnalla tapahtuu. Näet ongelma tietokoneissa on se, että ne eivät osaa itse korjata virheitä luovasti. Toki avaruusluotaimissa on sellaisia komponentteja, että ne pystyvät itse löytämään esimerkiksi viallisen piirilevyn tai vastaavan käymällä lävitse tietyt testaustoimet, joihin kuuluu se, että piirin errorlevel-tasoa seurataan kaiken aikaa.

Näin sitten havaitaan, että onko mikropiirissä vikaa, jolloin tietenkin tietokone vaihtaa tilalle varapiirin, ja toimenpide tehdään niin, että piirin  kytkentäkiskosta katkaistaan virta, ja sitten varapiiri otetaan käyttöön. Nämä avaruusluotaimet tai robotit saavat tulevaisuudessa pintaansa ohuista sähköjohdoista tai valokaapelista tehdyn verkon, joka reagoi vähintään siihen, että joku johtimista katkeaa. Tällöin alus tai laite tunnistaa sen, että jos sen pintaan tulee reikä. Toisaalta tuon luotaimen pinta voidaan peittää pietsokiteillä, joiden avulla tuo laite saa keinotekoisen tuntoaistin. Tämä pietsokiteiden avulla tehty keinotekoinen tunto voidaan toteuttaa myös valokaapelin avulla, jossa tuon valo-optisen kuidun venymistä mitataan erittäin tarkasti, jotta aluksen tai kojeen ulkopinnan taipuminen aiheuttaa, jos jokin koskettaa sitä. Mutta se miten älykäs robotti on, ei korreloi välttämättä kuitenkaan sen minkään sensorin kanssa. Shakkia käytetään usein apuna tekoälyn kehittämisessä, koska tuon peli on niin helposti mallinnettavissa sen selkeän laudan ja nappuloiden yksinkertaisten liikeratojen takia. Mutta shakkia paljon vaikeampi suoritus robotilta olisi esimerkiksi käynti supermarketissa täyttämässä perheen ruokakoria, sen omistajan antaman komennon perusteella. Ennen kuin tämä malli tulee kauppaan, niin siihen pitää tietenkin kehittää sellaiset ohjelmat, joilla estetään esimerkiksi omistajaa käyttämästä robottiaan pankkiryöstöissä.

Vaikka robotti osaisi koko sanakirjan ulkoa, niin silti se ei olisi muuta kuin erittäin kallis magnetofoni. Se että robotti osaa esimerkiksi puhutun käskyn jälkeen nostaa laatikon maasta perustuu sille annettuun sanaan ja sitten sana "nosta" aiheuttaa sen, että tietokone yhdistää ensin puhutun sanan tietokantaan, minkä jälkeen kone sitten hakee aliohjelmat, joiden avulla se tunnistaa laatikon, sekä osaa myös suorittaa määrätyn työsuorituksen, mikä olisi ollut tietenkin laatikon nostaminen maasta. Mutta mitään kovin luovaa tuo robotti ei sitten tee, eli komento maalaa kuva jää robotilta suorittamatta, mutta jos robottia käsketään piirtää näkemänsä kuva, niin se toimii niin, että kone ensin ottaa näkemästään kuvasta "ftamen", ja sitten se alkaa tehdä tuota kuvaa, kuten printteri niitä tekee tavallisessa toimistossa. Toisin sanoen robotti ei omasta päästään osaa käydä kaupasta hakemassa yhtään mitään, vaan se tarvitsee tarkat ohjeet siihen, mitä tuotteita tällainen laite sitten laite sitten hakee kaupan hyllyiltä.

ja robotti etsii tuotteen hyvin järjestelmällisesti käymällä kaikki hyllyt kerrallaan läpi. Ja se tekisi tämän operaation jokaisen tuotteen kohdalla, mikä sen tietokantaan on tallennettu. Ohjelmoinnin lineaarisuudesta johtuen robotti ei voi hypätä yhdenkään tuotteen yli itsenäisesti, ja jos tuota tuotetta, mikä tietokannoista löytyy ei löydy hyllystä, niin robotti saattaa jäädä loppuviikoksi kauppaan pyörimään, jos ohjelmoija ei ole muistanut asettaa etsinnän suorittamiselle takarajaa, niin silloin robotti suorittaa operaatiotaan vaikka sata vuotta. Näet nämä lineaariset ohjelmat eivät osaa "hypätä" tietokannan minkään kohdan yli, ellei sitten ohjelmoija ole muistanut laittaa ohjelmaan parametriä, jonka mukaan tietokone saa hypätä tuon täyttämättömän tehtävän ylitse, ja siirtyä seuraavaan esineeseen, mikäli tuota tehtävää ei saada täytetyksi reaaliajassa. Näin estetään robotin jääminen jumiin tähän mahdottomaan kohtaan, vaan se voi siirtyä seuraavaan tehtävään, jotta sen saama tehtävä saataisiin edes päällisin puolin tehtyä.