Miksi Venäjä uhkaa Suomea? Ja millä tavoin voidaan moderni hyökkäyssota sitten perustella, ja millaisia ydinaseita siinä ehkä käytetään?

Neutronipommikoe Nevadan autiomaassa

Venäjän mediassa kerrotaan Suomen valmistautuvan sotaan Venäjää vastaan, ja todisteeksi esitetään kuvia Helsingin tunneleista. Kun puhutaan sotaan valmistautumisesta, niin silloin tietenkään ei koskaan mainita sitä, että tarkoittaako “sota” nyt sitten puolustus- vai hyökkäyssotaa? Mikään valtio maailmassa ei nimittäin valmistaudu aivan avoimesti hyökkäyssotaan, tai oikeastaan USA kutsuu hyökkäystä toiseen maahan tietenkin nimellä “globaali operaatio”. Hyvin muodikas tapa keskustella hyökkäyksellisestä sodasta on kutsua sitä "terrorismin vastaiseksi sodaksi", mikä auttaa tietenkin perustelemaan kaiken maailman pommitukset sekä panssarivaunut.

Mutta toisaalta taas tällä hyökkäyssodalla on monia muitakin nimiä, joista yksi on “fait accompli”, mikä tarkoittaa Suomeksi hyökkäystä toisen maan kautta kolmanteen maahan, ja juuri tämän kaltainen operaatio on se, mikä uhkaa Suomea ja sen alueellista koskemattomuutta. Samoin Venäjän uhkaa on käytetty avoimesti siihen, että sillä on ikään kuin vaiennettu maassamme olevia ikäviä tahoja, jotka on saatu hiljennettyä uhkaamalla heitä "Venäjän operaatiolla"

Jos Venäjä sekä NATO ajautuvat sitten avoimeen sotaan keskenään, niin silloin toinen osapuoli saattaa lähteä levittämään rintamaa Skandinaviassa saadakseen suuremman kosketuspinnan näille joukoille. Toki tämä malli vaatii sen, että NATO ja Venäjä ovat jo valmiiksi sodassa keskenään. Tuolloin Venäjä voisi lähettää panssarinsa tuhoamaan Pohjois-Norjassa olevia NATO:n lentotukikohtia Suomen Lapin kautta.

Kuitenkin Venäjällä on halua osoittaa maailmalle olevansa supervalta, ja sillä on myös halua valvoa omaa etuaan sekä Lähi-Idässä että muualla, ja tietenkin Venäläinen media on hiukan “machompi” kuin länsimainen vastineensa. Mutta kun puhutaan siitä, miten paljon puolustus- ja hyökkäyssota oikeastaan eroaa toisistaan, niin tietenkin hyökkäyksellisen kaluston hankkiminen pyritään välillä perustelemaan sillä, että tätä kalustoa voidaan käyttää esimerkiksi valtiota toisen valtion alueelta uhkaavien “ei valtiollisten vaarojen” kuten sissijärjestöjen eliminoimiseen. Kuten tiedämme niin tietenkin puolustuksellisista aseista puhuminen on paljon korrektimpaa, kuin siitä että valmistaudutaan avoimesti hyökkäämään toisen maan alueelle.

Tuon takia esimerkiksi NATO:ssa puhutaan sellaisista asioista kuin “torjuntaohjus”, vaikka esimerkiksi ydinkärjillä varustetut ABM (Anti Ballistic Missile) eli ohjusten torjuntaan tarkoitetut ohjukset ovat todellisuudessa kaksikäyttötuotteita, joita voidaan käyttää samaan tarkoitukseen kuin muitakin ydinohjuksia. Kun puhutaan esimerkiksi 0,5- 1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta IT-ohjuksesta, niin se kuulostaa paljon paremmalta, kuin puhe 0,5-1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta taktisesta ydinaseesta.

Tuollainen pieni vetypommiin perustuva taistelukärki kyllä sitten varmasti samaistetaan ERW:iin (Enhanced Radiation Weapon) joka tunnetaan nimellä “Neutronipommi”, ellei sen kuljetuslaitetta oltaisi nimitetty korrektisti “ilmatorjuntaohjukseksi”, ja tuolloin tietenkin unohdetaan mainita sellainen asia, että tämä ohjus muuttuu napin painalluksella tavalliseksi taktiseksi taistelukentällä käytettäväksi aseeksi. Neutronipommin vastustaminen johtuu siitä, että nämä aseet surmaavat vain ihmisiä, ja jättävät materiaalin ehjäksi.

Eli niiden teho perustuu lähinnä voimakkaaseen neutronipurkaukseen, joka on todellisuudessa paljon murhaavampi kuin mikään kemiallinen ase. Neutronipommia kehitettiin aikoinaan juuri korvaamaan VX-hermokaasun kaltaiset massatuhoaseet, koska sen tuhoalue sekä vaikutusaika on erittäin tarkasti määritettävissä. Ja sotilaat haluavat tietenkin levittää tarkasti määrättyä täsmällistä tuhoa vihollisen keskuteen.

Kun neutronipommia kehitettiin, niin sen kehittäminen pyrittiin perustelemaan sillä, että tuo ase olisi omiaan nimenomaan ABM-ohjuksissa käytettäväksi, jolloin tuo “ERW” laukaistaan ohjusten parven keskellä, ja sitten sen lähettämä säteily tuhoaisi noiden taistelukärkien elektroniikan tai räjäyttäisi ne ennen aikojaan. Samoin sitä voidaan käyttää myös tehokkaampien ydinaseiden “nallina”.  Uuden sukupolven laserilla laukaistavien tai “avutettuun fissioon” perustuvien “alikriittisten” ydinaseiden kehittämistä vastustetaan siksi, että niitä pidetään oikeastaan vain uusina “neutronipommeina”. Termi “avustettu fissio” tarkoittaa sitä, että rakennetaan “alikriittinen” fissiopommi, joka olisi oikeastaan vain räjähteiden keskellä oleva plutoniumsta tehty pallo, jonka ympärillä räjäytettävät räjähdesegmentit antavat sille tarvittavan lisäenergian, jotta se voisi sitten sylkeä neutroneja ympäriinsä, eli tämä ase on oikeastaan vain “fiisupommi” (fizzle bomb) , jossa ei tapahdu varsinaista ydinräjähdystä, vaan sen teho perustuu puhtaasti säteilyyn. Laserilla laukaistava ase taas on oikeastaan pelkkä litiumin kappale, johon suunnataan voimakas lasersäde, ja yksi tapa toteuttaa tuo ase on yksinkertaisesti pudottaa litiumilla täytetty pommi kohteen päälle, ja tuossa pommissa voisi sitten olla transponderi, joka auttaa laseraseella varustettua lentokonetta suuntaamaan lasersäteen siihen. Eli tuollaiseen toimintaan voitaisiin käyttää samoja lasereita, mitä on asennettu esimerkiksi lentokoneisiin sijoitettuihin ABM tai ASAT-järjestelmiin.

Kun puhutaan puolustuksesta, niin tietenkin se, että puolustuksellisten järjestelmien takana voidaan toteuttaa hyökkäyksen valmisteluja tietenkin pitää aina myöntää, ja esimerkiksi Israel perustelee voimakkaan hyökkäyksellisen aseistuksen hankkimista sillä, että esimerkiksi panssareilla ja taisteluhelikoptereilla se kykenee hyökkäämään sitä uhkaavien terroristien asemia vastaan. Mutta kun puhutaan siitä, miksi joku valtio hyökkää toiseen maahan, niin tällainen “Fait accompli”-hyökkäys tulee kysymykseen silloin, jos esimerkiksi Venäjä sekä NATO ovat jo sodassa keskenään, mutta ennen kuin toinen valtio hyökkää toisen valtion kimppuun, niin sen pitää kyetä perustelemaan tekonsa. Ja tuolloin voisi eteen tulla sellainen “mainilan laukausten” kaltainen tilanne, missä esimerkiksi Venäjä perustelee toimintaansa oman maan kansalaisten suojaamisella väkivallalta.

Tuolloin suoraa sotilaallista toimintaa edeltää usein “covert action”-niminen toiminta, missä provosoidaan Venäjän vastaisia mielenosoituksia sekä kannustetaan ihmisiä hyökkäilemään venäläisen vähemmistön kimppuun, mikä johtaa sitten siihen, että Kreml saa syyn lähteä suojelemaan kansalaisiaan, kuten sen virallinen kanta kuuluu. Tuolloin “maskirovka” eli hyökkäyksen syyksi esitetty toiminta voisi olla se, että Venäjän johto uskoo maansa kansalaisten olevan vaarassa. Kun puhutaan siitä, mitä nykyaikainen asevoimien käyttö on verrattuna Stalinin malliin, niin se toimii oikeastaan samalla tavoin, kuin vanhan ajan kolonialismi. Tuolloin valtion johto ympäröidään omilla miehillä, eli heidät pannaan tekemään päätöksiä esimerkiksi pistooli ohimolla, tai istumaan parlamenttitalossa, jonka perustuksiin on kätketty ydinpommi.

Ja tietenkin tuo tapa hallita vierasta valtiota on sikäli hyvin houkutteleva, koska näin saadaan säästettyä omien sotilaiden henkiä, koska heidän ei tarvitse käydä sitten sotaa mitään sissiliikkeitä vastaan, sekä samalla tuo miehitetty valtio voi käyttää omaa ääntään esimerkiksi YK:ssa. Kun puhutaan sissiliikkeistä, niin toki niitä voidaan käyttää keppihevosina silloin, kun halutaan rajoittaa oman maan kansalaisten vapauksia, mutta tietenkin noiden sissien syyksi voidaan laittaa omien poliittisten vastustajien eliminointi. Eli kuka vain osaa huutaa “allahu akbar” kun hän heittää pommeilla jotain poliitikkoa. Ja se kuka sitten tuollaisen iskun määrää varmasti jää monissa tapauksissa pimentoon, eikä kukaan voi selvittää kuka sitten lopulta on minkäkin iskun takana.

Krimin kysymys on loppuun käsitelty, sanoi Vladimir Putin (Taktinen ydinase sekä sen historia)

SS-25 "SICKLE" (Sirppi)
Kuva I

Venäjän presidentti Vladimir Putin on sanonut Krimin kysymyksen olevan loppuun käsitelty, ja että NATO:n ohjuskilpi on sen kohdelistalla, jos sota syttyy. Samoin Venäjän ohjusten kohdelistalla on varmasti moni muukin kohde, kuten suomen ilmavoimien varalaskupaikat, kaikki Itämeren satamat sekä NORAD:in päämaja Cheyne vuorilla että myös tutkasemat. Joten siinä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, että potentiaalisia sotilaskohteita otetaan kohdelistoille, ja toki jos sota sitten syttyy, niin venäjän asevoimat pyrkii tuhoamaan mahdolliset sitä uhkaavat kohteet mahdollisimman nopeasti sekä tehokkaasti. Siis termillä "uhka" tarkoitetaan asiaa tai esinettä, jolla voidaan tehdä omien joukkojen toiminta vaikeammaksi. Kuten me kaikki tiedämme, niin esimerkiksi Suomen varalaskupaikat ovat varmasti Venäjän sekä USA:n asevoimien tiedossa, joten en usko että ne niin kamalan salaisia asioita ovat, koska nuo maanteiden levennykset varmasti näkyvät myös satelliittikuvissa.

Kuva II

Kun puhutaan esimerkiksi ydinaseiden kohdentamisesta, niin uskoisin että myös NATO kohdentaa omia aseitaan samalla tavoin kuin Venäjä, eli sen kohteita ovat Murmansk, Arkangeli sekä kaikki muut Venäjän satamat sekä lentokentät ja sotilaalliset kohteet. Kun puhutaan tästä meidän maamme lehdistön viljelemästä uhkakuvasta, missä SS-25  (Kuva I) ja SS-26 (Kuva II)  ohjukset tuhoavat Baltiassa olevat NATO-joukot sekunnissa, niin en kyllä sitten tiedä, mitä putin tuollaisen operaation jälkeen Baltialla enää tekee? Mutta saman asian nuo Venäjän ohjukset voivat tehdä myös Tukholmalle tai meidän Upinniemellemme. Asetyyppinä taktinen ohjus ei mikään aivan uusi väline ole, ja siksi ihmettelen, miksi noista nopeasti liikuteltavista taktisista aseista vasta nyt puhutaan, kun esimerkiksi Venäjällä tai sen edeltäjällä Neuvostoliitolla on ollut ydinkärjellä varustettuja taktisia sekä IRBM että SRBM-(Intermediate sekä Short Range Ballistic Missile) aseita käytössään jo 1950-luvulta lähtien, ja  nykyään nuo aseet on varustettu hyvin pienillä kärjillä, kun niitä verrataan esimerkiksi Kuuban kriisin aikaan käytössä olleisiin aseisiin.

Tuolloin ydinaseissa oli paljon voimakkaammat kärjet kuin nykyään, koska niiden tarkkus ei tuolloin ollut riittävä täsmällisen tuhon aikaansaamiseen. Eli jo Kuuban kriisin aikaan 1960-luvulla oli molemmilla supervalloilla kehitettynä mobiiliasemista laukaistavia ohjuksia, ja vielä 1980-luvun lopulla pelättiin, että Neuvostoliitto olisi tuonut Kuubaan salaa erittäin nopeasti liikuteltavia SS-20-ohjuksia, joiden tarkkuus sekä reaktiokyky olivat tuolloin maailman huippuluokkaa. Samoin NATO:lla on käytössään USA:n taktisia Lance-ohjuksia, mutta myös Ranskalaiset taktiset Pluton-ohjukset (Kuva III) ovat suuressa roolissa NATO:n ydinasedroktiinissa. Mutta nykyiseen sotilaalliseen ajattelutapaan kuuluu myös se, että strategiset aseet voivat  suorittaa taktisia tehtäviä, Nopeasti liikuteltaviin taktisiin järjestelmiin liittyy nimittäin varkausriski, eli terroristit voivat yrittää varastaa kyseisiä aseita, joten suurin osa näistä taktisista ohjuksista on nykyään varustettu konventionaalisilla taistelukärjillä, jotta niiden poliittinen luotettavuus olisi taattu.

Nuo konventionaaliset kärjet pitävät sisällään joko rypälepommeja tai bunkkereita murskaavia hidastesytytttimellä varustettuja tehokkaita maahan uppoavia taistelukärkiä. Mutta varsinaiset ydinkärjet säilytetään erillään raketeista, ja niitä käsittelevät ainoastaan erityisellä luotettavuus-statuksella varustetut henkilöt. Mutta kun puhtaan strategisten aseiden taktisista tehtävissä, niin esimerkiksi pienitehoisilla eli noin 12-15 kt. taistelukärjillä varustetut Trident tai SS-N-20 "SEAHAWK"- ohjukset voivat tukea myös taistelukentillä olevia joukkoja. Megatonniluokan taistelukärkiä käytetään lähinnä vihollisen teollisuutta vastaan, koska tuollainen ase tuhoaa sitten myös omat joukot, jos niitä käytetään liian lähellä rintamalinjaa.

Korkeasti mobilisoitujen taktisten aseiden tuhoaminen on melko helppoa, jos ne saadaan paikallistettua, eli periaatteessa sinko tai jopa käsiaseiden tulitus voi tuollaisen taktisen aseen tuhota. Eli jos ohjusta ammutaan suutehoisilla kivääreillä tai konekivääreillä , niin sen polttoaine voi räjähtää, tai kuoreen tulee reikiä, mitkä estävät laukaisun. Eli jos tuo ase paikallistetaan, niin se on melko helppo tuhota esimerkiksi taisteluhelikopterien tekemällä nopealla hyökkäyksellä, mutta tuolloin saattaa plutoniumia singota maastoon, jos panssarintorjunta-aseen aiheuttama räjähdys vahingoittaa taistelukärkeä.

Ranskalainen "Pluton"-ohjus
Kuva III

psudotiedetta.blogspot.fi

Venäjän hyökkäys NATO:n jäsenmaita vastaan

Venäjän 9K720 Iskander (SS-26 "Stone") lyhyen matkan taktinen ohjus
Kuva I

Kun puhutaan Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä baltian valtioita sekä NATO:n ohjuspuolustusta vastaan, niin voidaan kyllä miettiä sitä, että mitä Putin oikeastaan on ajatellut kehittäessään omia toimintamallejaan? Miksi Venäjä panostaa nimenomaan hyökkäysohjuksiin sekä hyökkäykselliseen taktiikkaan, vaikka Kremlin analyytikkojen pitäisi tietää, että tällainen välineurheilu ei kovin hyvältä näytä. Kun puhutaan erilaisista aseista, niin esimerkiksi USA ja muut ydinasemaat ovat kehittäneet niille ainakin jonkinlaisia puolustusratkaisuja, tai sitten ne toimivat kuin Kiina, eli ovat lähes täysin vaiti omasta pelotteestaan.

Kun puhutaan noista torjuntaohjuksista sekä NATO:n ydinpelotteesta, niin sekä Ranskalla että Iso-Britannialla on omia kansallisia pelotteitaan, joista tunnetuimmat ovat Britannian Vanguard-luokan Trident-sukellusveneet, mutta tuo maa on kyllä kehittänyt enemmänkin taktisia sekä erityisiä "commando"-ydinpommeja, kuten "BROWN BUNNY"-tyyppisiä ydinmiinoja, jotka voidaan soluttaa vihollisen alueelle sekä laukaista tukikohtien läheisyydessä. Nämä erikoissodankäyntiin tarkoitetut aseet voidaan kuljettaa vaikka ahkiolla tai pakettiauton takaosassa kohteisiinsa, ja laukaista kauko-ohjaimella tai ajastimella. Kyseiset "salkkuatomipommit" joista käytetään nimeä SADM eli Special Atomic Demolition Munition-tyyppiset välineet voivat toimia sekä itsenäisinä räjähteinä, että myös vetypommien laukaisimina, eli ne ainoastaan työnnetään litium-säilöön, jolloin nämä panokset toimivat vetypommien eli lämpöydinaseiden nalleina.

Ne itseasiassa ovat niin pieniä, että kyseisiä aseita voidaan kantaa repussa, ja yleensä niiden teho on vajaat 0,5 kilotonnia. Mutta kun puhutaan esimerkiksi synteettisten alkuaineiden kuten neptuniumin käytöstä tällaisen välineen "polttoaineena", niin silloin saattaa SADM:in teho kasvaa erittäin suureksi, mutta jos niitä käytetään esimerkiksi vetypommien laukaisimina, niin silloin esimerkiksi johonkin maahan voidaan soluttaa vetypommi, joka laukaistaan yllätyksellisesti. Yhteen aikaan oli liikkeellä huhuja, joiden mukaan Viron rannikolla olevissa poijuissa oli piilotettuna ydinpommeja, joita Neuvostojohto aikoi käyttää mahdollista maihinnousua vastaan.

Kun puhutaan esimerkiksi Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä Baltiaan sekä Puolaan,  niin se pystyy taktisilla aseillaan toki murskaamaan tuolla alueella olevat NATO-joukot muutamassa sekunnissa,mutta se aiheuttaa erittäin suurta tuhoa noiden maiden infrastruktuurille, joten ainakaan silloin ei tuolla alueella olevilla taloilla tai maa-alueella tehdä yhtään mitään. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että Venäjä sanoo tuhoavansa NATO:n torjuntaohjukset, niin itse kyllä hiukan kysyisin, että miksi tuo valtio korostaa nimenomaan hyökkäyksellistä toimintaa.

Eli tuntuu että Venäjän johto ei edes yritä peitellä aseohjelmiensa luonnetta, vaikka toki muillakin mailla on STEALTH-pommittajia sekä hävittäjiä.Samoin myös NATO:lla on omia nopeasti liikuteltavia taktisia ohjuksiaan, joihin myös voidaan asentaa ABC eli Atomi-, Biologisen- tai Kemiallisen sodankäynnin taistelukärjet, ja kuten tiedämme, niin kaikki modernit ohjukset pystyvät toimimaan sekä ilma- että maakohteita vastaan, ja jos puhutaan esimerkiksi ydinkärjellä varustetuista IT-ohjuksista, niin ne voidaan toki ohjelmoida iskemään myös maakohteisiin, joten kyseessä on silloin hybridi-ohjuksesta, jolla voidaan sekä hyökätä vihollisen kimppuun, että puolustaa omia alueita. Mutta kun puhutaan pitkän matkan IT-ohjuksista, jotka on varustettu ydin- tai erittäin tarkoilla konventionaalisilla kärjillä, niin niillä voidaan ampua vihollisen pommittajia alas jopa satojen kilometrien päästä sen omasta ilmatilasta. Ja noita ehkä kineettiseen energiaan perustuvia taistelukärkiä voidaan sijoittaa myös sateliitteihin, joten nämä uudet tappajasateliiitit varmasti vähentävät intoa iskeä yhtään mihinkään.

Kuitenkin nämä muut maat sitten kuitenkin kehittävät niille ainakin paperilla jonkun muunkin käyttötarkoituksen kuin puhdas hyökkäys muihin maihin, eli ainaki paperilla länsimaisia aseita kohdennetaan sotilastukikohtiin kuten Murmanskiin, jotka ovat sotiallisia kohteita. Mutta kysymys on siitä, että miksi Venäjä niin mahtipontisesti uhkailee nimen omaan hyökkäyssodalla? Toki noiden taktisten ohjusten liikkuvuus on niin hyvä, että niiden siirtäminen alueelta toiselle on erittäin nopeaa. Samoin kysyisin, että miksi meidän maamme media jatkuvasti kertoo siitä, kuinka Venäjä voittaa tulevan suursodan, joka ilmeisesti on pelkästään ajan kysymys?

pseudotiedetta.blogspot.fi