Showing posts with label motivaatio. Show all posts
Showing posts with label motivaatio. Show all posts

Wednesday, January 4, 2017

Shakkipeli sekä kasvojen säilyttämisen metodologia ovat hyvin tärkeitä asioita ihmissuhteita kehitettäessä


Kun puhutaan oppimisesta, niin lapset ovat aivan tavattoman loistava esimerkki siitä, että kun ihminen on nuori, niin hän oppii valtavan nopeasti. Tuo johtuu siitä että heidän hermosolunsa muodostavat yhteyksiä valtavan nopeasti, ja jos lapsi esimerkiksi oppii jonkun pelin alkeet, ja häntä kannustetaan pelaamaan sitä, niin jo muutaman pelikerran jälkeen voidaan huomata hänen edistymisensä. Tuo koskee jokaista peliä, mutta se saattaa ilmetä ehkä parhaiten shakissa. 

Kun lapsen aivot muodostavat yhteyksiä erittäin nopeasti, niin ne samalla oppivat tuon pelin erittäin tehokkaasti, ja kun puhutaan taktiikasta, niin lapsi on helppo aliarvioida juuri tuollaisessa taktisia kykyjä vaativassa, mutta hyvin kaavamaisessa pelissä. Ja vaikka aikuinen istuisi lasta vastassa, niin jos shakinpelaaja on aloittanut hyvin nuorena pelaamisen, niin aikuisella voi olla hyvin suuria vaikeuksia kehittää omaa peliään, varsinkaan jos hän ei osaa keskittyä tuohon toimintaan, mitä laudalla tapahtuu. Jos puhutaan siitä, mitä shakkipeli oikeasti vaatii, niin sitä voidaan pelata kahdella tavalla. 

Joko lapsen edessä otetaan sellainen mukavan alentuva asenne, ja sitten käytetään auktoriteettia, tai tehdään jotain muuta kuin pelataan tuota peliä. Eli shakki vaatii keskittymistä, ja kyllä kaikki huomaavat, jos siinä pelin tiimellyksessä aikuinen alkaa seurata esimerkiksi jotain TV:n saippuaoopperaa. On ihmisiä joille shakki on jotenkin pyhä peli, ja itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka henkilö on jotenkin loistava shakinpelaaja, niin tietenkään hän ei ole välttämättä sopiva esimerkiksi oikeasti johtamaan armeijaa, eli siksi tuota peliä ei voida kuitenkaan pitää muuna kuin pelinä. Kuitenkin jos esimerkiksi lapsi on oppinut tuota peliä hyvin nuorena, ja kohtaa aikuisen joka ei ole paljoa pelannut tai hänen peleistään on kulunut paljon aikaa, niin tietenkin hänellä on altavastaajan asema henkilöön nähden, joka on pelannut lähiaikoina paljon otteluita esimerkiksi shakkikerhossa. 

Eli shakissa on samanlainen aspekti, kuin muussakin toiminnassa: siihen liittyvät taidot ikään kuin ruostuvat, ja kun aikaa kuluu paljon, niin silloin kyky ja taito hahmottaa pelilautaa sekä nappuloiden paikkoja ikään kuin unohtuvat, koska jos hermosolujen välitä kytkentää ei käytetä niin silloin hermosolut purkavat sen. Kun puhutaan siitä, että shakkia pidetään jotenkin älypelinä, niin siihen liittyy toisten ihmisten silmissä sellainen asia, kuin arvovaltakysymys. Arvovalta taas on sellainen asia, mikä on ikään kuin on joillekin ihmisille pyhää toimintaa. Jos aikuinen häviää lapselle tässä pyhässä pelissä, niin se on joskus sellainen asia, että jotkut ihmiset pitävät sitä kolauksena omalle arvovallalleen. Ja tuolloin syntyy sellainen näkemys, että tuon shakkipelin voi oikeasti voittaa komentamalla lasta olemaan siirtämättä jotain nappulaa. Me kaikki ihmiset olemme jotenkin kaavamaisia, ja joskus vain eivät pelit mene siten kuin haluamme niiden menevän. 

Vaikka toinen  ei mitään taktiikkaa osaisikaan, niin kuitenkin myös shakkimestarit tekevät virhesiirtoja. Ja hekin voivat olla väsyneitä, jolloin peli tietenkään ei kulje. Mutta kun puhutaan shakin opettamisesta, niin senkin asian voi tehdä oikein tai väärin. Eli ihminen voi puhua taktiikasta tai oikeastaan hokea sanaa “taktiikka” jatkuvasti, ja sitten suhtautua vastustajaan erittäin alentuvasti, ja tehdä tuolloin sen virheen, että henkilö unohtaa esimerkiksi seurata peliään. Ja aina ei kahden tai kolmen siirron matti onnistu, joten tuolloin voi käydä niin, että valmiiksi suunnitellut pelikuviot menevät pieleen. 

Kun puhutaan siitä, että lapsikin voi olla hyvä pelaaja tai mestarinkin taidot voivat olla ruosteessa, niin pelin lopputulos ei olekaan ehkä niin kauhean selvä. Ja kun puhutaan lapsen alentavasta kohtelusta, niin silloin jos ei shakissa muista keskittyä täysin, niin silloin tietenkin saattaa edessä olla erittäin nolo tilanne, jos lähdetään ikään kuin soitellen sotaan, jolloin luvassa on varmasti noloja tilanteita. Eli kun puhutaan mistä hyvänsä pelistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi juuri shakissa saattaa yksi nukahdus riittää, jotta esimerkiksi altavastaajan lähetille avautuu se lyötilinja. 


Tuolloin mestarin on tietenkin mahdollista säilyttää kasvonsa esimerkiksi tarjoamalla lapselle jäätelöä, ja yrittää saada häntä unohtamaan pelin, tai sitten voidaan kaivaa kännykkä taskusta, sekä yrittää samalla kehittää äkillinen liiketapaaminen tai serverin kaatuminen työpaikalla. Mutta peliä sinänsä ei voiteta tekosyillä, vaan pelit ovat ohi vasta kun kuningas lyödään pois laudalta, ja ainahan mestari voi väittää että hävisi tahallaan, jotta toinen saisi sitten oppia tuosta pelistä. Mutta tuolloin olisi tietenkin asiallista myös jaella niitä siirto-ohjeita pelin yhteydessä, jolloin tuo selitys tahallaan häviämisestä olisi varmasti uskottavampi kuin istuminen tuppisuuna ja siirrellä nappuloita laudalla.

metsantarinoita.blogspot.fi

Tuesday, July 26, 2016

Opetuksen kohdentamisesta sekä oppilaan motivoimisesta

Kuvituskuvaa 
Kuva I

Motivoiminen on tärkeää, ja vain hyvin motivoitunut oppilas pystyy sekä jaksaa käydä peruskoulun läpi, niin että hän pääsee sieltä ulos hyvillä papereilla, ja seuraava askel sitten on lukio tai ammattikoulu, josta pitäisi vielä päästä läpi, jotta henkilö pääsee hyvään työpaikkaan tai jatkamaan opintojaan yliopistoon. Tämä motivaation luominen on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska oppimisen pitäisi olla nuoren henkilön pääasiallista toimintaa koko hänen nuoruutensa ajan. Ja tietenkin myös oppimiseen kuuluu yhteisten sääntöjen oppimisen harjoittelu, ja se että henkilö istuu pulpetissa kännykkä äänettömällä kuuluu oppitunnin henkeen sekä yleiseen käytöstapojen oppimiseen aivan kuten kaikki muutkin asiat koulussa, niin se että henkilö oppii ottamaan toiset huomioon luokassa ja noudattaa yleisiä sääntöjä tietenkin kuuluu osana koulun läpäisyvaatimuksia. 

Ja myös tähän oppimisen kokonaisuuteen pitää oppia motivoimaan oppilaita. Koulun yksi tehtävä on jakaa oppilaille tietoa sekä opettaa heitä soveltamaan oppimaansa käytännön elämässä, ja tuon tietopuolisen opiskelun, mihin sisältyy tiedon etsinnän opettaminen sisältyy myös yleisten käytös- sekä tapasääntöjen oppiminen. Eli myös kotitehtävät sekä itseopiskelu ovat asioita, jotka sisältyvät kouluun. Mutta vaikka paljon tätä asiaa kritisoidaan, niin oppiminen perustuu motivointiin, ja motivaatio lähtee pohjimmiltaan pakosta.Se voi kuitenkin ahdistaa ryhmän huonoimpiam, ja tällä perustellaan sitä, että kotitehtävien tekemistä sekä muiden tehtävien tekoa koskevia tilastoja pidetään kaikkien nähtävänä. Oppilaille pitää opettaa se, että he oppivat itseään ja tulevaisuuttaan varten, eivätkä ketään jengipomoja tai muita vastaavia henkilöitä miellyttääkseen.

Ei ole mukavaa, jos oma tehtyjen tehtävien taulu olisi tyhjä, mutta kun puhutaan siitä, että tuollainen merkintä omalla kohdalla voi olla kannustavaa, eli vaikka luokan loppupäässä oleminen ei ole mukavaa, ja se sitten varmasti ahdistaa, niin se saattaa olla se pelote, mikä saa oppilaat tekemään tehtäviään, vaikka se ehkä on luokan huonoimman mielestä jonkinlaista painostusta, ja kuitenkin tuo saattaa motivoida oppilaita kohdistamaan oma huomio opiskeluun. Kaikkeen motivointiin liittyy itsearvio, millä mitataan oppilaan omaa itsekritiikkiä sekä sitä että miten hän osaa ottaa palautetta vastaan. Eli mitä mieltä on arvioida tehtävä täysin osatuksi tai että oppilas ansaitsee kiitettävä, jos palauttaa tyhjän paperin?

Tässä tapauksessa voidaan keskustella omasta itsekritiikistä.Jos oppilas tekee omastakin mielestään huonoa työtä, niin silloin pitää miettiä sitä, missä oppilaan pitää muuttaa käytöstään. Rankaisun yhteydessä pitää kysyä, että tietääkö oppilas, miksi hän saa rangaistuksen. Kun puhutaan siitä, että kouluja sekä opettajia syyllistetään siitä, että lapsi ei opi, niin toki välillä myös opettajassa on vikaa. Mutta se että oppilas jättää työnsä tekemättä eli jättää kirjat viikonlopuksi kouluun, kun maanantaina on kokeet varmasti on oppilaan oma vika, vaikka hän sitten tietenkin saattaa siitä muita syyttää. Ja mikäli oppilas arvioi itsensä todella huonoksi, niin hänen kanssaan pitää puhua siitä, että miksi hän ei edes viitsi yrittää yhtään mitään, sekä siitä, että mitä hän sitten kuvittelee tekevänsä, jos hän paperin saatuaan palauttaa tyhjän arkin, eikä edes katso niitä tehtäviä. 

Kuitenkin kirjojen lukeminen sekä opiskelumateriaaliin tutustuminen on oppilaan omalla vastuulla.Ja jos oppilas ei tee tehtäviään, niin silloin niitä voidaan jäädä koulun jälkeen tekemään. Samalla myös kerrotaan, että tuosta asiasta keskustellaan tuossa tilanteessa, eli oppilaan pitää valmistautua siihen, että laiskanläksytilaisuudessa keskustellaan siitä, mikä muu oli niin kiinnostavaa että hän haluaa jäädä miettimään noita tehtäviä koulun jälkeen. Ja jos kotona on rauhatonta, niin toki tästä asiasta voidaan keskustella myös sosiaaliviranomaisten kanssa, joten ehkä sitten myös se rauhallinen opiskelupaikka löytyy koulun ulkopuolelta.Tilaisuuden ei ole tarkoitus olla tuomitseva vaan rakentava, ja siellä saa myös antaa opettajalle palautetta. Sekä pyytää aidosti apua niille, jotka tuntevat sitä tarvitsevansa. Ja korostetaan sitä, että oppiminen on oppilasta itseään varten.

 Eli päästäkseen hyvään ammattiin tulee hänen tehdä työnsä peruskoulussa tai lukiossa hyvin. Ja vasta hyvin mennyt perusopetus antaa mahdollisuuden päästä noihin haluttuihin jatkokouluihin.Oppilaita pitää kannustaa olemaan hyviä sekä loistamaan koulussa. Nuorille pitää opettaa että huono ei kannata tahallaan olla.Samoin pitää muistaa se, että huonot oppilaat saattavat yrittää painostaa muita jättämään koulun kesken. Ja tuo sitten saattaa aiheuttaa haasteellisia tilanteita.Ja samoin nuo tahallaan koulusta pois jääneet oppilaat saattavat uhkailla niitä, jotka haluavat opiskella asiallisesti. Se sitten saattaa aiheuttaa ahdistavia tilanteita sekä myös tarvetta kutsua viranomaisia paikalle.Eli missään nimessä sitä ei saa sallia, että nuo koulun kesken jättämisestä haaveilevat nuoret toimivat jonain roolimalleina muille, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät saa vetää muita mukaan tuohon toimintaansa.

charelesfort.blogspot.fi

hkimmo.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi

Thursday, March 10, 2016

Motivaation merkitys urheilijalle



Kun puhutaan lääketeollisuudesta sekä motivaatiosta ja dopingista, niin pitää muistaa se, että ammattilaisurheilijat ovat vain pieni asiakasryhmä tuolle hyvin vaikeilla markkinoilla toimivan teollisuuden kannalta. Sen takia voidaan perustellusti miettiä sitä, että miksi nuo lääketehtaat edes yrittävät välittää jostain doping-säännöstä. Lääkkeiden kehittäminen perustuu oikeastaan tarveharkintaiseen toimintaan, jossa valmisteiden haittavaikutuksia pyritään poistamaan sekä samalla tehostamaan lääkkeiden positiivisia vaikutuksia. Mutta kun puhutaan ammattimaisesta dopingin kehittämisestä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että mitään lääketeollisuuden työtä ei aja eteenpäin puhdas auttamisen halu. Kukaan muuten ei kiellä dopingin kehittämistä, eikä mikään viranomainen tuota työtä valvo. Ja suurin osa maailman ihmisistä ei koskaan edes tiedä, mitä dopingaineita hänen lääkityksensä sisältää.

Joten urheilijan on itse valittava sellaisia lääkäreitä, joilla on tietoa, jaksamista sekä osaamista sellaisten lääkkeiden määräämisestä, jotka eivät sisällä noita dopingiksi määriteltyjä aineita, mutta suurin osa ihmisistä ei ole doping-määräysten piirissä, joten heille voidaan määrätä lääkkeitä, jotka sisältävät vaikka puhtaita anabolisia steroideja, joiden lääketieteellinen käyttö on esimerkiksi lihassurkastumataudin hoito, sekä tapaukset missä ihminen on ollut pitkään levossa esimerkiksi onnettomuuden jälkeen, ja siksi on tärkeää että tuolloin lihasmassa kasvaa mahdollisimman nopeasti. Samoin karjaan pistetään jatkuvasti dopingia sekä erilaisia hormoneja, jotta ne saisivat mahdollisimman suuret lihakset. Mutta ongelmia tulee sitten eteen, jos näitä aineita aletaan määrätä dopingiksi. Jos puhutaan puhtaasta dopingista, missä käytetään kemikaaleja sekä hormoneja siihen, että urheilijan kestävyys sekä lihaskunto olisi kaikkein parhaassa mahdollisessa kunnossa, niin silloin tähän toimintaan pitää puuttua.

Jos ihmisen elimistöön pumpataan jatkuvasti liikaa hormoneja sekä erilaisia anabolisia steroideja, niin silloin rupeaa hänen elimistönsä kemiallinen tasapaino horjua, mikä saattaa aiheuttaa esimerkiksi aggressioita sekä sydäninfarkteja, jos lihasmassa kasvaa sydämeen nähden liian suureksi. Silloin ei sydänlihaksen voima riitä pumppaamaan verta kehoon, vaan tuo elin ikään kuin ylirasittuu. Myös amfetamiini on yleinen doping, jota sitten käytetään siihen, että ihminen jaksaa treenata pidempään, ja tuon aineen vaara on siinä, että henkilö ei tunne janoa tai väsymystä, joten hän saattaa kuolla ylirasitukseen, tai sitten amfetamiini sumentaa ihmisen ajatusmaailmaa, ja hän ei enää tunne pelkoa, joten esimerkiksi KAMKAZE-lentäjät käyttivät amfetamiinitabletteja viimeisellä lennollaan tullakseen rohkeammiksi varman kuoleman edessä.

Tuohon taktiikkaan kuului mahdollisuus siihen, että lentäjä voisi hypätä koneesta ennen sen osumista kohteeseen, mutta he eivät tätä tehneet, koska amfetamiini teki heistä uhkarohkeita, ja he syöksyivät loppuun asti. Sama voi tapahtua esimerkiksi alppihiihdossa, jossa amfetamiinia ottanut henkilö sitten lähtee tekemään jotain kamikaze-tempausta rinteeseen. Tietenkin esimerkiksi verenkuvan muuttamista on kokeiltu paljon, ja tuossa vaiheessa puhutaan esimerkiksi veren hyytymistekijöiden muuttumisesta, joten urheilijat ovat käyttäneet veritankkausta saadakseen veriarvot hyviksi ennen kilpailua.  Tuon tekniikan paljastamiseen on käytetty DNA-testejä, kunnes sitten joku keksi, että veritankkaus voidaan suorittaa urheilijan omalla verellä, joka on kerätty pitkin harjoituskautta. Tuolla tavoin voidaan sitten estää DNA-määritystä paljastamasta tuota siirtoverta, koska kaikki veri mitä käytetään on urheilijan omaa verta.

Ja tuota verta voidaan tietenkin myös tuottaa bioteknisin menetelmin soluviljelmien avulla, jotka voidaan tuottaa urheilijan omista luuytimen soluista. Tuolloin ei tarvita ylimääräisiä neulanpistoja, eikä myöskään löydy epäilyttäviä veripusseja mistään urheiluseurojen tiloista. Samoin veren laatua voidaan tuolloin kontrolloida erittäin tarkasti, niin että se sisältää vain haluttuja komponentteja kuten pelkkiä veren punasoluja sekä verihiutaleita, joilla voidaan sitten säädellä veren hyytymistekijöitä, jotta ihminen ei vuoda kuiviin, jos häneen tulee haava.

Newtonian and Einstein models are still useful tools.

The Einstein and Newtonian gravitational principles are still “hard stuff”. And today, we can say that all gravitational models are suitable...