Platonin viisauksia sekä niiden tarkastelua kriittisessä valossa

Platonin ihannevaltio sekä ”tuouhuteoria” ovat asioita, mitä aina välillä käsitellään, kun nuorille opetetaan filosofiaa. Siinä puhutaan siitä, kuinka yhteiskunnan tuottajilla on ollut vaikeuksia kohtuuden kanssa, ja tietenkin esimerkiksi kohtuullisia palkkioita myydyistä tuotteista perivä kauppias takaa sen, että tuotetta saavat kaikki, jotka sitä haluavat ostaa. Ja erityisesti välttämättömien elintarvikkeiden ja muiden vastaavien elämälle välttämättömien tuotteiden kuten lääkkeiden kanssa pitää olla varovainen, koska jos ihminen ei niitä saa, niin hän menettää henkensä, ja siksi noiden tuotteiden saatavuus pitää taata.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa niin, että tuon miehen käsitys esimerkiksi ihannevaltiosta on kuitenkin hyvin epädemokraattinen. Platonin määritelmä hallinnosta on se, että valtiota hallitsee ikään kuin ”älyn ylivalta”, jota sotakoneisto tukee, ja helooteille eli tuottajille jää vain tuo paljon puhuttu ”kohtuullisuus”. Kuitenkin tuo Platonin ihannevaltio korostaa sitä, kuinka valtion johto on ikään kuin ”velvoitettu” totalitarismiin sekä kurittamaan kansalaisiaan kuin lapsia. Tuo Platonin harrastama ajatusleikki on ainakin omasta mielestäni ikään kuin tehty kohottelemaan valtion johdon häntää, joka sitten suuressa viisaudessaan saattoi tehdä päätöksiä, mitkä johtivat useiden ihmisten kuolemaan. Ja kuolemastahan on valtiossa pohjimmiltaan kysymys.

Valtio on luotu puolustamaan kansalaisiaan ulkoisilta uhilta, ja sen takia tuo vanhan ajan Kreikka on niin kauhean sotaisa, joten myös Platon on joutunut ikään kuin harhateille synnyttäessään ajatuksen tuosta ihannevaltiostaan. Hän eli maailmassa, missä kuningas saattoi vihapäissään surmata kenet hän halusi, mutta kun puhutaan siitä, miten hän kohottaa oman yhteiskuntaluokkansa eli filosofit kaiken päätäntävallan monotoniseksi edustajaksi, joka vastaa toimistaan vain jumalille, niin silloin tietenkin selviää, miksi hän ikään kuin kohottaa aseellisen voiman, falangin ihmisten päälle. Tarkoitus on tietenkin suojata valtaa tuolla tappokoneistolla, joka joutuessaan pois hallitsevan luokan käsistä saattoi merkitä heidän erityisoikeuksiensa loppua. Kun sanotaan että Platonin luoma yhteiskunta ei ole varsinaisesti luokkayhteiskunta, niin itse kyllä näen asian hiukan toisin.

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/fi/fi4/2._oikeudenmukaisuus/02_platonin_valtio?C:D=hNhe.gXcv&m:selres=hNhe.gXcv

Hän on luonut kolmitasoisen yhteiskunnan, missä ihminen ei voi tasolta toiselle kohota, ja siksi hän ikään kuin lokeroi ihmiset johonkin kastiin. Platonin ajatusmaailma jossa filosofit päättävät jokaisessa asiassa ei ehkä varsinaisesti saa aikaan luokkayhteiskuntaa, mutta joitakin vallankäyttäjiä se houkuttelee totalitaristiseen toimintatapaan, missä tavallisia ihmisiä sorretaan aivan surutta. Syy miksi Platon ikään kuin kohottaa filosofit eli ”viisaat miehet” valtion ylimmäksi käskynhaltijaksi on kuitenkin selvä, eli hän haluaa sillä ikään kuin voidella valtion ylimpiä vallankäyttäjiä, joihin myös kuningas kuului sillä ajatuksella, että he ovat ikään kuin muita parempia joka asiassa. Ja tämä ”älyn ylivalta”-ajatus tietenkin hivelee monien vallankäyttäjien mielikuvaa siitä, kuinka upeita he sitten muka ovat.

Suuri ajatelma, missä Platon sanoo oikeudenmukaisuudesta seuraavaa: ”Oikeudenmukaisuus, joka tarkastelun jälkeen on sitä, että jokainen hoitaa omat tehtävänsä eikä touhua joka paikassa”. Ikään kuin naulitsee ihmisen siihen rooliin, mikä hänelle on elämässään annettu, eikä kohoaminen yhteiskunnan portailla ole kovin helppoa. Platonismin valtiollinen ajatelma on siinä, että ”hyvä soturi ei ole hyvä hallitsija eikä filosofin pidä ryhtyä leipuriksi. Huomattavaa on, että taipumukset ja lahjakkuudet ohjaavat tehtävään, ei varallisuus tai perinnöllisyys. Täten filosofihallitsijaksi tai soturiksi voi yhtä hyvin ryhtyä suutarin lapsi, mikäli hänen taipumuksensa ja lahjansa osoittavat siihen suuntaan. Platonin valtio ei siis ole perinteisessä mielessä elitistinen, vaan tärkeintä on kokonaisuuden, valtion, toimivuus ja harmonia”(1).

Kuitenkin raha sekä taloudellinen asema varmasti edesauttavat sitä, että henkilö voi järjestää itselleen aikaa kehittää itseään filosofina. Tuolla asialla tarkoitan sitä, että vaikka platonismin ydin on sellainen, että ”viisaus on järjen hallintaa, rohkeus kiihkeän osan toimintaa järjen käskyjen toteuttamiseksi, kohtuullisuus himosielun alistumista järjen ylivaltaan ja oikeudenmukaisuus näiden harmoniaa ja tasapainoa” (2). Tällainen ajattelutapa tietenkin tarkoittaa sitä, että Platonin maailmassa ihminen tarvitsee ikään kuin luvan harjoittaakseen filosofiaa, eli tiedettä jonka avulla valtiota hallitaan. Näet platonin valtiossa sitten on sellainen käsite voimissaan, mikä muodostaa bushidon eli samurain tradition ytimen. Termi ”alistuminen järjen ylivaltaan” voidaan ymmärtää sellaisena, että esimerkiksi henkilön esimies voi sitten määrätä hänet vaikka surmaamaan itsensä, mikä on kuitenkin varmasti moraalisesti väärin.

Platonin kirjoituksia on kuitenkin saatettu muuttaa myöhemmin, ja tuon kotisivun taulussa esitetty katkelma Platonin ”oikeudenmukaisuusteesistä” on ikään kuin sopimaton tuon suuren retoriikan mestarin kirjoittamiksi. Tuo kuuluisa katkelma menee siten, että ”oikeudenmukaisuus on sitä, että hoitaa omat tehtävänsä eikä touhua joka paikassa”, mikä on tietenkin hiukan erikoinen, koska se ikään kuin on vaillinaisesti esitetty. Ja tuo lause olisi mielestäni paremmin kirjoitettu muotoon: ”oikeudenmukaisuus on sitä, että jokainen hoitaa omat tehtävänsä eikä heidän tule touhuta ympäriinsä” kuulostaisi minusta paremmalta, ja olen joskus kyllä epäillyt nimenomaan tätä kohtaa jonkun muun kuin Platonin kirjoittamaksi. Eli uskoisin että noita hänen tekstejään on muuteltu historian aikaan siten, että ne mielistelisivät sekä imartelisivat nimenomaan kuninkaita tai muita totalitaristisia hallitsijoita.

Platonin teesit
(Materiaalin lähde alhaalla)

Ja kun Platonin tuota kolmatta teesiä ajatellaan, niin se voidaan ymmärtää siten, että ihmisiltä on kaikki muu kuin heidän elannon hankkimiseensa käyttämä toiminta kiellettyä, ja tuossa kolmannessa teesissä ikään kuin määritellään se, että ihminen ei saisi ikään kuin esimerkiksi harrastaa kirjoittamista, opiskella huvikseen tai ylipäätään tehdä mitään muuta kuin sitä, mitä häntä ohjaava ”järjen ylivaltias” sattuu määräämään. Joten tämän takia Platonin valtiota voidaan pitää hiukan erikoisena mallina.

Siis kun puhutaan siitä, että me kaikki olemme ihmisiä, niin toki voisi käydä niin että kuninkaalta unohtuu itsekritiikki, kun hän tekee päätöksiä erilaisista asioista. Me ihmiset emme osaa olla itseämme kohtaan objektiivisia, koska pohjimmiltaan olemme itsekkäitä olentoja. Sen takia meidän arvostelukykymme joskus pettää, ja siitä on aina välillä uutisia lehdissä, tai sitten Platon osoitti kirjoituksillaan isänmaallisuutta, mikä tietenkin on havaittavissa nimenomaan hänen Atlantista käsittelevissä teksteissään, missä Ateenan falangit sitten niittävät tuon valtion pois kartalta. Eli hän siinä sitten suurta johtajaa Solonia sitten imartelee, ja toki Platon teki varmasti itseään tykö tuolle Ateenan johtajalle, joka olisi ehkä sitten katkaissut suuren filosofin pään, jos tämän teksti ei olisi häntä miellyttänyt.

Kaikki viittaukset ja kuvat on osoitettu alla olevaan linkkiin:

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/fi/fi4/2._oikeudenmukaisuus/02_platonin_valtio?C:D=hNhe.gXcv&m:selres=hNhe.gXcv

Marxjatalous.blogspot.fi

Miksi platoninen ajattelutapa mairittelee sotilaita?

Platonilainen ajattelutapa miellytti nimenomaan spartalaisia sotilaita, koska se ikäänkuin vapautti heidät vastuusta, kun puhutaan sodista. Eli hän teki sotilaista ikään kuin vain käskyjen vastaanottajia tai välittäjiä, kun taas valtiossa valtaa pitivät hänen valtiomallissaan filosofit, jotka sitten myös kantoivat vastuun päätöksistään. Eli Platon tekee omassa filosofisessa mallissaan ihannevaltiosta sellaisen, että tuon hänen valtionsa käskyt jakaa filosofien ryhmä, joka johtaa kaikkea toimintaa ikään kuin kasvottomasti, ja jonka edustajia nuo sotilaat sitten ovat.

Toisin sanoen nämä taistelijat, tai miksi heitä nyt sanotaan ovat valtion johtajien edustajia helootteihin eli orjiin, joiden asema on lähinnä sellainen, että heitä tarvitaan tuossa Platonilaisessa ihannevaltiossa ainoastaan välttämättömään tuotantoon, ja kuten varmaan kaikki arvaavat, niin Platon ei jostain syystä asettanut sotilaalle muuta velvollisuutta kuin taistella valtion nimissä kaikkia vihollisia vastaan, mitä valtion johto sille antaa. Ja samalla sotilaat niin mukavasti eristivät valtiota johtavat filosofit kansasta, joka tekee työtä eli raataa pelloilla. Mutta kuten me nykyihmiset tiedämme, niin tietenkään mikään työ ei kuitenkaan ole pelkkää pelloilla raatamista, vaan myös tiettyjä muita asioita piti tuottaa, jotta valtion falangi olisi iskussaan. Ja tuo asia olivat pronssi- ja rautamiekat sekä panssarit, joita ilman ei noita sotilaita olisi ollut.

Platonin ongelmana tuossa mallissa oli se, että miekat ja panssarit sekä kilvet eivät valmistuneet itsekseen, ja siksi piti olla seppien ammattikunta, joka valmisti noita välineitä. Ja missään nimessä mikään sotilas ei niitä saanut ryhtyä tekemään, koska hän olisi silloin vaarantanut koko Platonisen yhteiskunnan ja voinut varustaa esimerkiksi oman falangin, joka olisi irrallaan valtiota johtavien filosofien komennosta. Se olisi saattanut aiheuttaa sen, että falangin päällikkö olisi voinut ruveta kuvittelemaan olevansa esimerkiksi Spartan kuningas, ja siitä olisi sitten seurannut varmasti monta mukavaa juttua kerrottavaksi.  Samoin pelloille ei sotilaiden olisi hyvä mennä, koska näitä hurjia falangien miehiä hallittiin ruuan avulla. Jos puhutaan siitä, että nuo miehet olivat täydellisiä tappokoneita, joiden rinnalla nykyaikainen kommandosotilas ja hänen koulutuksensa ovat leppoisia kävelyretkiä.

Noiden falangien miesten tuli surmata itsensä jos kuningas sattui käskemään. Toisin sanoen Spartan sotilaat olivat ikään kuin ihmisrobotteja, joita tuotettiin vain yhtä asiaa varten, nimittäin taistelemaan Spartan puolella, ja samalla tottelemaan omia esimiehiään kuin robotti, ja kun hän sitten palasi taistelusta, niin tietenkin silloin ongelma oli sellainen, että tuo henkilö sitten saattoi saada osakseen mainetta sekä suosiota, mikä ei miellyttänyt varmasti Spartan kuningasta. Todellisessa Platonin ihannevaltiosta oli reaalisosialismiin verrattavissa oleva ilmiö, jonka tarkoitus oli hiukan siloitella esimerkiksi Spartan kaltaisen valtion kuninkaan kivikovaa mainetta. Tuo "reaaliplatonismin" idea oli siinä, että Spartan kuningas oli yksinvaltainen ulospäin, ja hän tietenkin silloin oli siinä asemassa, että tuota miestä vihattiin, mutta jossain tapauksessa hän joutui hakemaan muualta tukea.

Ja tuo tuki oli tietenkin sellaista, että sitä ei kukaan voinut suoraan lähestyä. Kuningas tietenkin sai aina välillä ohjeita esimerkiksi oraakkelin välityksellä, mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt oraakkelia. Todellisuudessa tuo ennustaja oli mies tai nainen, joka toimitti tuolle kuninkaalle käskyn, joka tuli filosofeilta, joiden henkilöllisyys oli tietenkin salattu, Näet koska kuningas oli toimeenpanevan vallan johtaja, niin hän sai sitten paljon valtaa, mikä liittyi hänen työhönsä. Ja tuolloin oli vaara siitä, että tuo mies saisi päähänsä ruveta suosituksi. Kuten nykyään niin tuolloin antiikin Kreikassa oli poliitikkojen saatava kansan enemmistö taakseen, ja tuolloin saattoivat sitten sukset mennä noiden filosofien kanssa hieman ristiin. Se olisi saattanut sitten saada aikaan sellaista, että kuningas olisi sitten voinut haluta surmata  filosofeja.

Filosofit olivat sen takia platonisessa ajattelutavassa ikään kuin valtiota hallitseva luokka, joka ei kuitenkaan tehnyt operatiivisia päätöksiä. He olivat kuin jokin tietokonemaailman "Pilvipalvelu", josta kuningas sai tukea omille päätöksilleen, ja heidän roolinsa on lähinnä yleisjohdollinen sekä neuvoa-antava. Eli missään nimessä kuninkaan ei noita neuvoja tarvinnut noudattaa, ja siksi oraakkelien antamat ennustukset olivat välillä hyvin moniselitteisiä. Näin ei oraakkelien tarvinnut sitten pelätä sitä, että jos sotaretki meni huonosti, niin häntä siitä syytettäisiin. Kuitenkin esimerkiksi Thermopylain tappion jälkeen Spartalaiset syyttivät oraakkeleita lahjusten ottamisesta, ja heitä syytettiin siis samalla tuosta Spartalaisten tappiosta.

Oraakkeli oli hoviastrologian esikuva, ja hänen tehtävänsä oli tukea kuninkaan päätöksiä. Samoin hänen kauttaan toimitettiin sellaisia tietoja, että oliko kuninkaan sotaretkille luvassa tukea ulkoapäin, ja samoin kohteista hankittu tiedustelutieto toimitettiin kuninkaalle oraakkellien kautta. Esimerkiksi termi "Marsin ylikulku" saattoi tarkoittaa monia asioita, mutta yksi saattoi olla se, että toinen kuningas oli valmis hyökkäämään yhteisen vihollisen selustaan tai muuten estämään sen etenemistä esimerkiksi romauttamalla siltoja.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Miksi kaikki tunnetut filosofit käyttäytyvät huonosti?

Filosofien naamioita museossa
etualalla Sokrates ja Aristoteles

Monet pitävät filosofien käytöstä hirveänä sekä monia heidän töistään sekä ajatelmistaan vähintään epämoraalisina. Mutta kuten tiedämme, niin ainoa tapa saada maailmassa huomiota, on tehdä sellaisia asioita, mitkä herättävät ihmisten kiinnostuksen johonkin asiaan, ja yksi tapa on ottaa mallia rock-muusikoista, eli heittää hyvästit sopivuudelle, ja ryhtyä kirjoittamaan asioista, jotka herättävät pahennusta kanssaihmisissä. Kun Platon kirjoitti aikoinaan kuuluisasta luolastaan, missä ihmiset saivat vain sen informaation, mitä luolan ovelta tuli, niin hän kyllä silloin rikkoi aikansa tabuja, eli hän sijoitti tarinansa vankiluolaan, missä asuivat ihmiset, jotka valtio oli kironnut. Ja sen takia tuo mies sai varmasti osakseen haukkumista sekä kummastelua. monet muutkin individualistit käyttäytyvät hiukan huonosti, koska he eivät halua olla samanlaisia kuin kaikki muut ihmiset maailmassa, vaan erottua joukosta mielellään edukseen.

Eikä filosofien tapana ole ollut koskaan pyydellä anteeksi pukeutumistaan eikä käytöstään, koska se mitä on tuolloin tehty ei tekemättömäksi muutu, vaikka sitä anteeksi pyydeltäisiin polvillaan. Eli jos filosofi pamahtaa presidentin esittelyyn bermudashortseissa, niin uskon että hän ei tulisi tätä pyytämään anteeksi, koska se ei häne  vaatteitaan muuttaisi miksikään. Hän seisoisi edelleen presidentin edessä bermudoissa, eikä tilanne siitä selittelemällä parane. Mitä kuvittelette, että muut ajattelevat, jos tunnettu henkilö selittäisi ihmisten edessä, että hän ei huomannut aamulla mitä laittaa päälleen? Uskoisin että häntä pidettäisiin huonosti käyttäytyvänä henkilönä, mutta se että hän pyytelee anteeksi vain pahentaa tilannetta.

Enkä kyllä tiedä että onko tuo hänen luolansa edes totta, mutta kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin tuolloin antiikin Kreikassa ei turhan tarkkoja esimerkiksi orjien ihmisoikeuksista oltu, ja ehkä joku sitten teki oikeasti tuollaisen kokeen jollain helooteilla, eli sulki heidät luolaan, ja sitten kertoi näille onnettomille satuja siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtui, ja en tiedä kauanko he sitten pystyivät elämään ilman D-vitamiinia, jota ihminen syntetisoi ihosoluissaan. Eli se on jäänyt selvittämättä käyttikö Platon tuota luolaa oikeasti, mutta tutkintavankilat käyttivät sitä ainakin viime vuosisadalle asti, eli vankia pidettiin täydellisessä pimeydessä, jolloin hänen D-vitamiinisynteesinsä pysähtyivät, tai he yksinkertaisesti sekosivat, tai saivat luun pehmenemän, mikä on erittäin ikävä tauti.

Filosofien tehtävänä on pohtia sitä, että toimiiko ihminen tai ihmisryhmä siten, että se on valtiolle ja sen kansalle hyväksi. Tai ainakin se on valtion filosofien tehtävä. Kun puhutaan siitä, että filosofit heittelevät ilmaan moraalittomia ajatuksia, niin he tekevät sen tuntien seuraukset nahoissaan. Kun muuan Nietzsche-niminen mies esitti kuuluisan yli-ihmisteoriansa, niin hän sai siitä varmasti jo silloin kuulla todella paljon, mutta se oli varmasti hänen tarkoituksensa. Uskon että tuo mies halusi herättää keskustelua johtamisesta sekä johtajan suhteesta alaiseensa. Samoin uskon että myös Karl Marx halusi herättää keskustelua siitä, kuinka paljon pääoma sekä yhtiön omistajan nimi merkitsee siinä, että saako tuo yhtiö tilauksia vai ei, eikä suinkaan luoda salaista poliisia tai proletaarin pakkovaltaa.

Kuitenkin Marxin ajatus siitä, että suuri pääoma ikään kuin vetää muuta pääomaa puoleensa on edelleen täysin toimiva malli, Eli kumpaan sijoitetaan mieluummin tunnettuun suureen yhtiöön, joka toimii tutulla ja turvallisella alalla kuten metsäteollisuuteen, vai johonkin uuten "start up" yritykseen, kas siinä vasta sijoittajan pulma, kun hän päättää mihin rahojaan pistää. Kun mietitään esimerkiksi filosofien suhtautumista aseisiin, niin ainakin itse niistä kirjoitan, ja samalla hiukan itse ihmettelen sitä, että miten joku, joka pelaa kokopäivätoimisesti ampumapelejä ei muka niistä ole kiinnostunut. Jos mietitään maailmanpolitiikkaa, niin siellä aseet puhuvat kaiken aikaa, ja televisio täytyy väkivallasta, jota suolletaan suuren "reality TV":n tyyliin. Eli kaupunkien valtaamista näytetään suorana lähetyksenä, ja ilmassa on muutenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun illan päättää kehittävä "Wrestling"-ottelu, jota sitten joku yksinäinen  ja syrjäytynyt ihminen voi katsella omasta pikku läppäristään, kun häntä eivät enää ampumapelit sekä kauhuelokuvart kiinnosta.

Filosofien tarkoitus on kirjoittaa tekstiä, mistä joku ihminen on kiinnostunut, eikä suinkaan miellyttää jokaista vastaantulijaa. Sama koskee myös tiedemiestä sekä tiedustelu-upseeria. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, minkä perusteella tehdään oikeita päätöksiä siitä, että hyökätäänkö johonkin valtioon tai otetaanko joku uusi syövän hoitomuoto käyttöön. Päätös siitä on tehtävä silloisen tiedon perusteella, eikä sillä että  jotain papereita ei löydy myöhemmin ole minkään päätöksen kanssa mitään tekemistä. Jos joku henkilö on tutkinut jotain syövän hoitomuotoa esimerkiksi toista kymmentä vuotta, ja sitten eräänä iltana hän huomaa, että tuo menetelmä ei koskaan tulisi parantamaan ketään, niin arvatkaa vain ottaako tällaista henkilöä sitten päähän kyseinen asia.

Hän on pannut tuohon asiaan ehkä koko elämänsä, ja sitten yhtenä päivänä joku proteiini "XYZ" ei toimikaan niin kuin kyseinen henkilö on odottanut. Samoin oletetaan, että joku avaruusluotain on matkannut toiseen tähteen 40 vuotta, ja joku sen lähettäjistä odottaa saavansa ensimmäisen kuvan tuosta tähden oletettavasta planeetasta ruudulleen, ja sitten tuo luotain lentää päin jotain asteroidia. Siinä varmasti rupeaa vanhaa tiedemiestä itkettämään, koska hän on ehkä nuorena teknikkona osallistunut luotaimen rakentamiseen, ja nyt 40 vuotta myöhemmin pieni meteoriitti katkaisee sen lennon. 

Hän ei koskaan pystyisi enää näkemään uuden luotaimen saapumista, ja vaikka tuo lento onnistuisikin, niin tuon ohjelman alkuperäinen johtaja olisi kuollut jo ajat sitten tai hän olisi 90-vuotias, jos kyseinen henkilö olisi luotaimen valmistuessa ollut 50-vuotias ja hänellä olisi ollut hyvät elämäntavat. Ja kuten tiedämme, niin kaikki maailman filosofit eivät ole koskaan olleet oikeastaan iloisia. Se että joku heistä sanoi, että "en koskaan ollut niin iloinen, kuin itkiessäni äitini hautajaisissa" kertoo hiukan tuon ihmistyypin iloisuudesta. 

Toisten versioiden mukaan haudattava henkilö oli veli tai isä, mutta se on yhdentekevää sen rinnalla, että filosofit eivät ole oikeastaa mitään kovin iloisia ihmisiä, ja en usko että kukaan heistä oikeasti olisi mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen, vai miksi ajattelette että esimerkiksi Wittgenstein kirjoitti kirjoituksiaa. Eli en jaksa uskoa että noilla ihmisillä kovin paljoa oikeita ystäviä edes oli. Vaikka toki en itse koskaan ole saanut tuota herra Wittgensteiniä tavata. Jotkut filosofit ovat vain toisten filosofien luomia malleja tai olioita, joita he käyttävät kirjoituksissaan hyväkseen, Eli he lähestyvät vaikeita ongelmia abstraktien hahmojen kautta, jotta niistä tulisi jotenkin helpommin heidän itsensä sekä vastaväittäjien ymmärrettäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Filosofeista ylin: Aristoteles: mies joka hävisi aseiden voimalle eikä filosofisessa väittelyssä (Oikeustapaus missä kirjoitettu teksti paljasti sen, kenelle hän oli vaarallinen)

Filosofeista kunnioitetuin sekä ylhäisin on tietenkin Aristoteles, joka on ikään kuin Sokrateen sekä Platonin synnyttämä hahmo, eräänlainen filosofinen yliminä, joka on uskaltanut irtaantua nomaalien filosofien sekä opettajiensa Platonin sekä Sokrateen asettamista rajoista. Sokrates opetti Aristotelestä postuumisti Platonin muistiin merkitsemien ajatusten kautta, ja ehkä Aristoteles sitten myöhemmin myös esitti hiukan töitään kuuluisan Sokrateen nimiin laitettuina. Mutta Aristoteles on enemmän kuin nämä hänen edeltäjänsä. Suuri lähes astraalinen hahmo, joka ei ole sidottu mihinkään kahden edeltäjänsä tapaan ajatella.

Eli kun verrataan Sokratesta sekä Platonia Aristoteleeseen, niin ensin pitää ottaa eteen Platonin asettama tapa lähestyä asiaa. Platoninen ajattelutapa on sellainen, että hän kuitenkin on valtionsa edustaja, ja jostain syystä Platonin nimestä tulee sana "platta" eli virkamerkki, joka oli varmasti tuolla valtiofilosofien suurella esi-isällä jatkuvasti kädessään, ja ehkä hän pelkäsi kokevansa sokrateen kohtalon. Joidenkin ihmisten mielestä tuo hahmo on oikeastaan koko ajan se sama henkilö, eli ensin on Sokrates, joka on kaiken aikaa ikään kuin honottamassa kaikkea vastaan, sitten on platon, eli tuima valtion puolustaja ja lopulta on kypsä vanhempi mies, joka kuitenkin muisti myös myöntää olevansa heikompi toisia. Eli kun hän lähti maanpakoon Ateenasta, niin hän  tunnusti Ateenan lain olevan yläpuolellaan, mutta samalla hän ilmoittaa ikään kuin, että hänet voitettiin aseiden eikä filosofisen väittelyn voimalla.

Platonin malli toimia oli se, että kaikessa valtio oli edellä muita, ja  kaikessa piti muistaa se, että kaikessa toiminnassa ylinnä oli Ateenan johdon näkemys, ja sitä vastaan ei sopinut puhua tai Ateenan tapaa tehdä päätöksiä ei sopinut  kyseenalaistaa, koska Platonin mielestä kenenkään ei tarvinnut puheidensa takia ottaa myrkkymaljaa huulilleen. Sokrates taas oli puhtaasti periaatteen mies, joka kyllä oli hyvin älykäs sekä tarkka huomioitsija, mutta hänen vikansa on se, että tuo Ateenan suuri filosofi ei jättänyt itse mitään kirjoitettua aineistoa jälkeensä, ja hänen "kohtuus kaikessa"-periaatteensa sai hänet riitaantumaan Ateenan johdon kanssa, mikä sitten sai aikaan sen, että suuri filosofi joutui sitten juomaan myrkkymaljan. Toki tuosta maljasta sen verran, että tuo hänen ylimielinen käytöksensä konvertin edessä sekä ilmeinen halu ikään kuin pilkata noita miehiä saattoi hänet perikatoon.

Sokrateen heikkous: kirjoitettujen tekstien puute sekä ylimielisyys

En tiedä oliko Sokrates kovin varakas, mutta hänen käytöksensä tuossa tilaisuudessa oli hyvin aggressiivista, ja jotkut ottivat tuon asian, että hän ehdotti pientä sakkoa tuosta syytteestä, mikä sitten  koitui hänen kuolemakseen uhmaksi tai halveksunnaksi, ja koska suuri filosofi ei esittänyt kirjallista tuotosta omista töistään, niin se asetti hänet erittäin suureen vaaraan, koska kukaan ei voinut silloin sanoa, mitä Sokrates oli opettanut. Joten ehkä nuo vastaväittäjät sitten alkoivat hyökätä Sokratesta vastaan sanomalla, että tuo mies ei ole tehnyt koskaan mitään.

Ja tietenkin puuttuvat dokumentit hänen ajatuksistaan tukivat noita syyttäjiä, jotka hyökkäsivät hänen ylimielisyyttään vastaan. Se että oraakkeli oli sanonut Sokrateen olevan älykkäin mies päällä maan ei vakuuttanut tuota kollegioa, joka tuomitsi hänet kuolemaan. mutta Sokrateen suurin virhe oli se, että hän ei puolustanut itseään. Hän antoi oppilaansa Platonin tehdä puolustuspuheen, ja se tietenkin lisäsi sitten tuulta syyttäjien purjeisiin. Jos hän olisi puolustanut itseään sekä esittänyt suurta lahjakkuutta tuon tuomioistuimen edessä, niin hänet olisi varmasti päästetty varoituksella, olihan suuren filosofin sanoja totuttu kuuntelemaan hartaasti. Mutta nuori Platon saapui puolustamaan mestariaan, jonka ansiot toki tunnettiin mutta vain kuulopuheiden perusteella. Se että Sokrateelta ei ollut jäänyt yhtään kirjoitusta, johon Platon olisi voinut viitata tekivät Sokrateesta jotain kamalaa. Se teki hänestä valehtelijan, joka piilesleli oppilaidensa takana,eli oliko tuo mies sitten se suuri Sokrates jonka  puhetta oli totuttu kuuntelemaan, vai oliko nuo ppuheet kirjoittanut joku muu.

Platonin heikkous: itsensä kohottaminen

Joku joka ei niistä ollut saanut mitään palkkioita. Eli Sokrateen väitettiin palgioineen oppilaidensa töitä, ja seurauksena oli tietenkin myrkkymaljan nauttiminen tai maanpako. Aristoteleen tapa hoitaa asioitaan oli käytännöllisempi. Eli lopulta hän valitsi maanpaon, koska tuon miehen kuolema ei ketään olisi hyödyttänyt. Tai ainakaan hän ei siitä itse olisi mitään hyötynyt, mutta kuten tiedämme, niin Aristoteles on hyvin astraalinen hahmo. Ja ehkä hän on jonkun muun filosofin taitelijanimi,joka on saattanut olla oikeasti ihmisten silmissä jotain muuta kuin suuri filosofi. Eli hänen näkemyksensä mukaan ihmisen piti myös osata perääntyä sellaisessa tilanteessa, missä hänen vaihtoehtoinaan on joko myrkkymaljan juominen tai maanpako. Samoin Platonin valtiomallissa on yksi heikkous, jonka takia tuolle miehelle naurettiin hiukan päin naamaa.

 Platonin valtion malli

1. Filosofit johtivat valtiota
2. Sotilaat taistelivat valtion puolesta
3. Helootit eli työläiset olivat alinna valtiossa.

Tuossa valtiomallissa Platon kohottaa itsensä kaikkein ylimmäksi päättäjäksi koko valtakunnassa,ja tietenkin sotilaat olivat jostain syystä kakkospaikalla tuossa Platonin suorastaan puhki kuluneessa valtion järjestyksessä. Tuo sotilaiden asettaminen valtion toiseksi ylimmälle tasolle saattaa johtua siitä, että Platon pelkäsi heitä henkensä puolesta. Näet sen ajan sotilaat eivät olleet aivan yhtä mukavia kuin nykypäivän varusmiehet, vaan he saattoivat olla hyvin aggressiivisia sekä uhkaavia, eikä heihin päteneet samat lait kuin muihin ihmisiin. Ja ehkä platon kirjoitti tuon ryhmän kakkosportaalle, koska hänellä sattui olemaan miekka kurkullaan. Mutta tietenkään valtio ei pyörinyt ilman helootteja, joita tarvittiin esimerkiksi viljelmiää sekä muuhun ruuan hankintaan. Se oliko miekkojen sekä keihäiden valmistaminen sotilaiden työtä, vai valmistivatko sotilaat nuo sodassa äärettömän tärkeät välineet itse on jäänyt itseltäni huomiotta.

Aristoteles korjaa nuo heikkoudet, ja kirjoitettu teksti paljasti sen
kenelle tuo mies oli vaarallinen, kun hänelle lähdettiin
ajamaan kuolemantuomiota.

Aristoteles korjaa edeltäjiensä filosofiset heikkoudet sillä, että ei kaikessa tarvitse aina olla eri mieltä noiden valtion johtajien kanssa. Mutta ei filosofia itseään sinne johtajan paikalle tarvitse asettaa, vaan olisi mukavaa joskus puhua asioista aivan olemattomalla eli astraaliseslla tasolla. Eli väittelyssä voidaan käyttää argumentteja tai hahmoja, joita ei kukaan edes unelmissaan ole koskaan asettanut oikeasti itselleen. Kun puhutaan esimerkiksi valtion johtamisesta, niin toki Aristoteles varmasti sanoisi tuon filosofien paikalle jotain muuta, kuin esimerkiksi sen, että hän laittaa itsensä ikään kuin muiden yläpuolelle.

Hän voisi vastata, että "se valtion johtaja voisi olla esimerkiksi Aristoteles, jos te kansalaiset katsotte minut tuohon virkaan kelpaavaksi".  Se minkä tekstin syyttäjä kaivoi tuolta Aristoteleen julkaisuista oli se, mikä johti syytteeseen. Ja tuo syyte sitten tietenkin kirjoitettiin Ateenan lain mukaan, ja kun Aristoteles sitten lähti maanpakoon, niin tuo syyttäjän virhe paljasti sen, että Aristoteles oli jollekin vaarallinen. Eli Sokrateen tapauksesta oppia ottaneena kyseinen filosofi piti hyvin tarkkaa kirjaa puheistaan, jotta hän voisi teksteistään tarkastaa sen, mitä oli tullut sanottua, mikäli joku sitten hyökkää häntä vastaan.

Eli hän ei korottelisi itseään muiden yläpuolelle, mutta samalla tietenkin tuo mies varmasti kuulisi tuomionsa. Toisin kuin Sokrates ei Aristoteles luottaisi koskaan siihen, että mikään jumala päästäisi hänet pälkähästä, jos hän sattuisi joutumaan suuren kollegion eteen. Eikä mikään tietenkään estä häntä pakenmasta kaupungista, ja koska hän oli saanut tuon tuomion, niin silloin oli paras unohtaa tavarat Ateenan sekä lähteä pois tuosta paikasta. Tuolloin Aristoteles olisi asettanut lain itsensä yläpuolelle menettämättä kasvojaan ollenkaan. Aristoteles olisi silloin varmasti saanut anteeksi myös muilta filosofeilta vetoamalla lakiin sekä asetukseen. Eli kun tuo mies ehkä lähti pois Ateenasta lopullisesti, niin toki hänen ei tarvinnut koskaan perua puheitaan, ja koska syyttäjä hänen kirjoituksistaan osoitti valtiopetoksen eli jumalanpilkan, niin suurella Aristoteleksellä oli sitten paljon myytävää, koska tuo seikka, mitä syyttäjä osoitti saattoi paljastaa sen, kenelle tuo teksi oli vaarallista, jolloin nuo muut valtiot voisivat hyödyntää tuota tietoa politiikassaan.

Platonin luolavertauksen vertaaminen moderniin dissinformaatioon

Platonin valtiojärjestys menee niin, että ylintä valtaa maailmassa eli valtiossa käyttää filosofien ryhmä, joka antaa tehtävia valtion muille työntekijöille kuten vartijoille sekä työntekijöille. Vartijoiden tehtävä on muuttaa filosofien melko vaikeasti käsitettävät väitteet sekä ehdotukset sellaiseen muotoon, että ne voidaan antaa työläisille. Noiden vartijoiden tehtävä on estää  valtiolle vahingollisen tiedon levittämisen ympäriinsä. 

Eli kun helootti eli työläinen teki esimerkiksi muuria, niin muurin tekijöiden ei tarvinnut tietää miksi muuri tehtiin, vaan miten muuri piti tehdä. Eli se millaisia rasituksia sen piti kestää oli tärkeä osa muurin rakentamisessa. Mutta muuta heidän ei tuosta asiasta pitänytkään tietää. Kuten tuossa kuuluisassa luolavertauksessa Platon kertoo, niin ihmiset näkevät vain sen mitä heille halutaan näyttää. Eli tuo vertaus perustuu siihen tarinaan, että joukko ihmisiä on kiinnitetty ketjuilla luolan lattiaan, ja he eivät näe muuta kuin edessään olevan seinän tai valkokankaan, mihin sitten heijastetaan jotain varjoja tai diakuvia. Nämä luolan asukit tietenkin näkevät kaikki asiat vääristyneinä. 

Mutta he näkevät vain sitä, mitä luolan herra heidän haluaa näkevän. Eli luolan herra voi näyttää sekä väittää heille mitä haluaa, ja nuo luolan asukit tietenkin uskovat häntä kaikessa. Todellisuudessa luolan asukit uskovat tuota herraansa varauksettomasti vain jos he ovat asuneet luolassa syntymästään asti. Se että heillä ei muuta maailmaa ole, tarkoittaa sitä, että he eivät edes tiedä, että muuta maailmaa kuin heidän luolansa on. Ja jos tuo luolan herra väittää heille olevansa jotain, niin noilla luolan asukeilla ei ole mitään syytä olla uskomatta häntä. 

Varsinkin jos tuo luolan herra ei heitä koskaan ole mitenkään pettänyt. Se että ihminen oppii olemaan skeptinen toista ihmistä kohtaan opitaan elämän aikana. Eli kun ihminen oppii esimerkiksi peruskoulussa kantapään kautta, että toiset eivät maksa velkojaan, niin hän ei sitten aikuisena mene kenenkään vippejä takaamaan. Mutta jos ihmiselle opetetaan, että toiset ovat aina rehellisiä, niin he sitten menevät luottavaisina takaamaan kaverinsa lainoja.

Kuten tiedämme, niin diktaattorien alamaiset elävät niin sanotussa "Platonin luolassa", missä he näkevät vain mitä tuon luolan herra haluaa heidän näkevän. Samalla tavoin esimerkiksi valtion päämiesten kohdalla joskun käy niin, että valtion vartija estää filosofia saamasta oikeaa sekä varmennettua tietoa, jos se vahingoittaa esimerkiksi tuon vartijan asemaa. Eli on lapsellista kuvitella, että tuo valtion vartija omaa aemaana vaarantaisi tehdessään virheitä, joten hän voi tuollaisen raportin sitten survoa vaikka nuotioon. Mutta kuten tiedämme, niin tuo toiminta missä valtion päämiehelle kerrotaan vain sitä, mitä hän haluaa kuulla, niin silloin hän joutuu vastaavaan luolaan, kuin mitä Platonin luolavertauksessa esitetään. 

Eli me kaikki elämme jonkinlaisessa luolassa, koska me valitsemme itse millaisia uutisia haluamme katsella, ja se tietenkin hiukan vääristää saamaamme kuvaa maailmasta eli joka tapauksessa saammamme informaatio vääristää jotenkin ajatusmaailmaamme, koska tiettyjen uutisten aikana käännämme kanavaa televisiosta hyvin helposti. Se että tiedämme saamamme informaation vääristyneeksi vähentää kuitenkin tuon informaation jakajan vaikutusvaltaa tuohon henkilöön. Mutta kun puhutaan esimerkiksi tiedon vääristymisestä, niin todellisuudessa kaikki saamamme tieto on vääristynyttä. 

Kukaan tiedon jakaja ei varmasti itseään koskevaa negatiivista tietoa jakele. Joten aina pitää muistaa myös tämä mahdollisuus, jos joku kertoo mitään tarinoita, joista ei ole olemassa mitään todisteita, niin pitää miettä sitä,  että onko henkilö jotenkin kertonut omasta toiminnastaan parannetun version, missä kaunistellaan tuon kertojan roolia esimerkiksi joissain työtehtävässä.

Eli jos pelkät alaiset todistavat tarinan todenperäisyyttä, niin pitää muistaa, että heidät on helppoa lahjoa sanomaan sitä, mitä työnjohtaja haluaa näiden henkilöiden sanovat. Lahjus voi olla esimerkiksi pääsy työporukan johtajaksi, jos heidän sanomansa tukee työnjohdon lausuntoa esimerkiksi jossain urakan viivästymisessä. Samoin nuo valtion vartijat voivat muuttaa kokonaise valtion valtavaksi luolaksi, missä ihmisille kerrotaan vain sitä, mitä valtion johto sekä valtion vartijat heille haluavat kertoa. Ja noissa maissa totuus on niin kuin sen sillä hetkellä haluavat sen olevan. Ja tietenkin noiden valtioiden johdolla on keino lahjoa ihmiset puolelleen yksinkertaisesti uhkaamalla heitä vankilalla tai murhaamisella, ja varmasti tuolloin ei diktaattori kuule yhtään sanaa, mitä hän ei halua kuulla. Seurauksena voi olla tuolloin esimerkiksi nälänhätä, jos tuo johtaja ei ole kuunnellut tietoa siitä, että joku pato on mennyt huonoon kuntoon. 

Toki hän voi väittää että mitään ilmoitusta ei ole tullut, joten varmasti hän pääsee pälkähästä ammuttamalla jonkun syntipukin tuosta maasta. Ja näin kaikki ovat tyytyväisiä paitsi tuo onneton sijaiskärsijä. Mutta tuo onneton voidaan aina huutaa hiljaiseksi hankkimalla tarpeeksi suuret äänentoistolaiteet tai tarpeeksi suuri joukko pesäpallomailan heiluttajia, joiden avulla kaikki voidaan hiljentää uhkaamalla vastaväittäjiä väkivallalla, mikä voi olla sanallista tai fyysistä. Näin ei kukaan sitten sano mitään vastaan. Ja yritysjohtajan versio tästä on erottamisella uhkaaminen sekä alaisten naurattaminen tuon henkilön kustannuksella. Ja yhtiön johtaja voi toki savustaa henkilön ulos yhtiöstä ilmoittamalla, että ne jotka ovat hänen vihan kohteensa puolella, saattavat menettää esimerkiksi hänen luottamuksensa, joka osoitetaan sillä, että seuraavan viikonlopun jääkiekkolippuja ei enää riitä niille henkilöille, jotka ovat uskaltaneet puolustaa kaveriaan työnjohtajaa vastaan. Ja tuo viikonloppuriennoista pois jättäminen voi olla varoitus siitä, että noita pois jätettyjä henkilöitä uhkaa myös irtisanominen, jos he eivät katkaise suhdetta tuohon työtoveriinsa, mikä on tietenkin johtajan auktoriteetin uhmaamista.

Teksti löytyy myös täältä: kimmonsivu.blogspot.fi