Lapinpolttajat sekä Organisation Der Ehemaligen SS-angehöringen

Saksalaisia kutsutaan maassamme nimellä "lapinpolttajat", koska he aiheuttivat suunnattomia aineellisia vahinkoja perääntyessään maastamme vuosina 1944-45. Nämä tuhot olivat saman tyyppisiä, mitä tapahtui muualla Itärintamalla Saksan asevoimien perääntyessä. Kun saksalaiset sitten lähtivät perääntymään heidän " bolshevismin vastaisen ristiretkensä" epäonnistuttua, polttivat heidän SS-joukkonsa useita kyliä sekä surmasivat jopa tuhansia siviilejä. Tuolla toiminnalla oli sellainen tarkoitus, että RSHA yritti estää saksalaisia antautumasta herättämällä vihaa tavallisia sotilaita kohtaan. Samoin johtavat natsiupseerit alkoivat valmistella pakoa muihin maihin ns. "ratte-linjen" eli rottalinjan avulla.

Ja myös samalla tarkoitus oli myös tuhota ikäviä todistajia, jotka olisivat saattaneet "vasikoida" noita juutalaisten joukkotuhontaan syyllistyneitä miehiä, mikä tarkoittaa lähinnä Totemkopfverbandenissa palvelleita upseereja, joiden alaisena palvelleet miehet panivat toimeen maailmanhistorian hirvittävimpiin kuuluvan verilöylyn. Samoin tarkoitus oli peittää saksalaisten sotilaiden henkilöllisyydet, jotta ne talot missä saksan asevoimien jäseniä oli asunut ei olisi voitu tutkia. Toisin sanoen tuon tuhonnan tarkoitus oli poistaa noiden sotilaiden sormenjäljet kaikilta pinnoilta, jotta heidän henkilöllisyytensä eivät paljastuisi.

Näet pahamaineisia kz vartijoita oli soluttautunut rintamaosastoihin, ja osa heistä tappoi silloin myös tavallisia sotilaita, jotta he voisivat raivata ikäviä todistajia pois päiviltä. Tämän lisäksi Himmler tai Hitler oli määrännyt, että tiettyjen natsien oli vetäydyttävä eli paettava evakuointikeskuksiin Brasilian sekä Afrikan viidakoihin sekä Etelä-Afrikkaan ja Intiaan, missä natseilla oli joko ystäviä tai nuo euroopan alueella tapahtumista ei oltu kovin kiinnostuneita. Samoin Francon Espanjasta saattoi tuolloin löytyä ymmärrystä Hitlerille, joka oli tuolloin sisällissodan aikaan antanut Francolle tukea. Moni entinen SS-mies sai myöhemmin työpaikan Ranskan Muukalaislegioonasta, jossa nämä miehet sitten sotivat Ranskan hyväksi sekä Indokiinassa että Algeriassa, jossa tuo joukko-osasto syyllistyi eräisiin vakaviin sotarikoksiin. Samalla nuo johtonatsit jättivät sitten tavalliset rintamamiehet taistelemaan puolestaan.

Eli tuolloin puhutaan Ranskan siirtomaasodasta vuosina 1946-1963. Myöhemmin puhutaan että noita samoja "asiantuntijoita" käytettiin myös OPERATIO PHOENIX:ssä, jossa USSOCOM yhdessä Etelä-Vietnamin armeijan kanssa suoritti sekä kuulustelu, "käännytys" että teloitusoperaatioita Viet-Congin taistelijoita vastaan. Nuo käännytysoperaatiot käsittivät saman tyyppistä aivopesua, kuin mitä Amerikkalaisiin oli sovellettu Korean Sodassa.

Tarkoitus oli saada nuo taistelijat aivopestyä siten, että heidät lähetettäisiin tuon "leirityksen" jälkeen takaisin Pohjois-Vietnamiin, missä he siten ampuisivat omia tovereitaan. Eli heidän mieleensä luotiin ns. "monarch triggeri", mikä sitten aktivoitaisiin esimerkiksi äänisignaalila, ja sitten tuo "käännytetty" taistelija marssisi suoraan NVA:n päämajaan, ja vetäisi sokan irti kranaatista. Eräiden ihmisten mielestä myös ääri-islamisteille on tehty samoja asioita, kuin mitä PHOENIX teki Viet-Congin jäsenille tai NVA:n sotilaille, näiden jäätyä vangiksi esimerkiksi vihreiden barettien hyökkäyksessä. Se onko tämä totta on kuitenkin jäänyt todistamatta.


charelesfort.blogspot.fi

Hitlerin synkkä salaisuus: kuolemanleirit Sobibor,Treblinka, Majdanek, sekä Belzec

Tässä sitten ovat arkeologit palanneet WAFFEN SS:n synkimpään salaisuuteen eli kuolemanleireille, jotka olivat kammottavan AKTION REINHARD:in toimeenpanopaikkoja. Tuon murhaohjelman johtajana toimi SS-kenraali (Oberguppenführer) Odilo Globocnik, joka toimi Lvovin kaupungin SS- ja poliisikomentajana. Hänet tunnetaan myös nimellä "Notorius". Niiden luonteesta kertoo se, että vain 60 vankia selvisi Sobiborista hengissä. Toisin kuin Auschwitzin kaltaiset työ- sekä kokoamisleirit, niin näiden leirien tarkoitus oli yksinkertaisesti vain surmata vankeja mahdollisimman tehokkaasti, eli siitä johtui niiden nimi "kuolemanleirit". Niiden nimi on aina puolaksi, ja nämä laitokset olivat brutaalisuuden äärimmäinen äärimmäinen olomuoto.

Eli toki suurimmissa keskitysleireissä kuten Auschwitzissä oli tappovälineitä kuten kaasukammioita, joissa käytettiin kuuluisaa sekä pahamaineista Zyklon- B-kaasua. Tuo kaasu oli oikeastaan jäädytettyä syanidia, joka yleensä kaadettiin vankien päälle, ja yhdistyessään veteen se muodostaa syaanivetyä, mikä surmaa ihmisen muutamassa sekunnissa. Auschwitzistä kuitenkin konventotiin kuolemanleiri sitten myöhemmin, jotta natsit saattoivat salata tekonsa. Sodan lopulla nuo pahamaisneiset leirit tai niiden tappovarusteet tuhottiin yleensä dynamiitilla tai ne poltettiin perustuksiaan myöten. Mutta niistä jäi jäljelle dokumentteja, jotka ovat paljastaneet noiden leirien kammottavan tehtävän, eli murhata ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti.

Kuitenkin pitää muistaa se, että Auschwitz on vain yksi keskitysleireistä, ja oikeastaan tuo sana tarkoitti ainoastaan kuoleman listaa. Eli vankeja jotka piti surmata välittömästi, ja osassa noista tapauksista surmaamiseen käytettiin joko kuoleman pistosta, eli vankiin ruiskutettiin joko kaliumkloraattia sekä morfiinia tai fenolia, joilla hänet sitten surmattiin, "puhtaan arjalaisen rodun nimissä". Aktion Reinhardin yleisin kaasu oli dieselmoottorien kehittämä monoksidi, jolla sitten vankeja surmattiin kuin kärpäsiä Myös ampuminen sekä kaasubussien käyttö oli hyvin yleistä tuossa hirvittävässä murhaamisessa, eli kaasubussi on oikeastaan vain bussi, jonka sisään johdettiin hiilimonoksidia sekä Zyklon B:tä. Osassa leireistä käytettiin biologista tappomenetelmää, eli vankeihin ruiskutettiin jotain tappavaa tautia kuten koleraa tai pilkkukuumetta.

Noiden biologisten tuhoamisleirien kuten Bergen Belsenin tarkoitus oli saada surmaaminen näyttämään viattomalta toiminnalta Puolassa sijaitseva Belzec ei siis tarkoita samaa kuin Bergen Belsen. Samoin joissakin tapauksissa kuten Mittelbau Dora:n leirin tuhonnassa saatettiin käyttää myös hermokaasua nimeltään tabuuni, joka saattoi johtua siitä, että nuo vangit saattoivat olla tietoisia kaasukammioista, joten ehkä SS käytti heihin tuota erikoiskaasua, ja ehkä nuo pääkallo-osastojen päälliköt halusivat sitten päästä eroon myös hankalista todistajista. Sodan lopulla noiden keskitysleirien vartijoita kohtasi outojen kuolemantapausten sarja, joka kielii siitä, että SS:n päällystö halusi vaientaa todistajia, jotka saattoivat olla heille erittäin hankalia. Kun puhutaan siitä, että noita vartijoita on syytetty oikeudessa aina meidän päiviimme asti, niin pitää muistaa se, että monia murhaamisesta vastuunlaisia upseereita katosi sodan lopulla erittäin mystillisesti, ja heitä ei koskaan olla tuomittu oikeudessa.

Yleisesti ottaen tuomioita on jaettu vain toimeenpanevan osaston eli SS-Totemkopfverbändenin tai totemkopfkommandon jäsenille, ja monia tuon operaation suunnittelijoista on jäänyt rankaisematta. Eli kuten tiedämme, niin Himmler ei yksin noita kauhistuttavia murhalaitoksia suunnitellut, eikä Dr. Hans Kammler ollut niiden ainoa rakentaja, ja tuo mies sitten katosi sodan lopulla Tsekkoslovakiassa. Kuten katosi myös Martin Bormann, jonka hautaa on etsitty esimerkiksi Argentiinasta. Kuitenkin epäillään Bormannin oleskelleen väärällä nimellä jopa Euroopassa, ja hänen luidensa epäillään tuodun kuoleman jälkeen paikalle, josta ne löydettiin. Yleisesti epäillään Bormannin olleen yksi ODESSA:n tai "Rotta linjan" (Rattelinje) nimellä tunnetun natsijärjestön luojista  joka sitten tehtyään tehtävänsä surmattiin, jotta hän ei pääsisi puhumaan miehistä, jotka eivät koskaan lianneet omia käsiään.

He työskentelivät toimistoissa, ja kirjoittivat raportteja sekä laativat määräyksiä, joiden perusteella miljoonia ihmisiä lähetettin kaasukammioihin. Tai ehkä Bormannin tiedot esimerkiksi briteistä tai amerikkalaisista, jotka tukivat Hitleriä olivat niin tarkkoja sekä täsmällisiä, että nämä entiset yhteistoimintamiehet sitten surmasivat hänet. Eli Hitlerillä oli tarinoiden mukaan myös juutalaisia tukijoita yhdysvalloissa, ja hänen armeijassaan palveli kymmenniä tuhansia juutalaisia, joista osa liittyi myös Waffen SS.ään, ja puhutaan että osa heistä palveli jopa itsensä Odilo Globocnikin alaisena  noissa pahamaineisissa Totemkopfverbänden-joukoissa surmaten omia tovereitaan. Eli natseilla oli yhteistoimintamiehiä jopa rabbien joukossa, joista osa ilmiantoi tovereitaan pelastaakseen oman nahkansa.

Näistä leireistä sinällään on paljon tietoa Internetissä sekä lukuisissa kirjoissa, joskin joitakin yksittäisiä henkilöitä on paljastunut valehteljoiksi, jotka kertovat valheita kuulijoille ties mistä syystä. Mutta voidaan myös todeta, että SS-miesten lisäksi noilla leireillä työskenteli luottovankeja, jotka myös osallistuivat vankien järjestelmälliseen surmaamiseen, ja he olivat usein aivan yhtä raakoja kuin SS-miehet itsekin, Osittain siitä syystä, että nämä usein rikosvankien joukosta värvätyt  henkilöt halusivat tehdä noihin vartijoihin vaikutusta kovuudellaan, ja he saattoivat usein olla vielä innokkaampia murhaajia kuin SS-miehet, jotka valvoivat heidän työtään.
http://www.anonews.co/hitlers-dark-secret/
https://en.wikipedia.org/wiki/Extermination_camp
http://www.deathcamps.org/

charelesfort.blogspot.fi

Biologisen sodankäynnin tutkimusta PORTON DOWN:ssa sekä Kaiser Wilhelm-insituutissa

1. Tutkimuksen moraalittomuus

Kun puhutaan massatuhoaseita koskevasta tutkimusesta, mitä tehtiin aikoinaan sekä Ison Britannian että Saksan ja USA:n laitoksissa, niin tietenkin julkinen mielipide vaikutti noihin tutkimuksiin, ja koska varsinkin kaasuasetta pidettiin kammottavana esimerkkinä brutaalista toiminnasta, niin nuo valtiot alkoivat pikku hiljaa siiryä tutkimaan huomaamattomampia sekä tehokkaampia aseita, joita kutsutaan nimellä "biologiset aseet". Noita aseita testattin myös ihmisillä, ja ainakin Ensimmäisen Maailmansodan aikaan varmasti sattui myös kuolintapauksia.

Samoin sastuneita henkilöitä ja varusteita joutui varmasti jonkin verran asiattomille tahoille, ja monia ihmishenkiä vaaranneettiin noissa kammottavissa tutkimuksissa, mitä tehtiin Iso-Britanniassa sekä Saksassa ja muissa maissa, jotka olivat kiinnostuneet massatuhonnan käytöstä esimerkiksi siirtomaasodassa. Nuo aseet ovat oikeastaan samanlaisia organismeja, joita elää luonnossa normaalistikin, mutta niistä tehtiin aseita yksinkertaisesti käsittelemällä kyseisiä organismeja infrapuna- tai ultraviollettivalolla, jotta vain geneettisesti parhaat organismit jäisivät henkiin. Näin luotiin tehokkaita aseita erittäin halvalla, ja kuten tiedämme niin esimerkiksi Toisen Maailmansodan aikana Iso-Britanniassa sekä Saksassa tutkittiin sekä pernaruttoa että viidakkotauteja, jotta vihollisen asevoimia saataisiin tuhottua mahdollisimman tehokkaasti.

2. Yksi tavoite noissa tukimuksissa oli antibioottien kehittäminen

 Mutta kuten tiedämme, niin ongelma biologisessa sodankäynnissä on omien joukkojen suojeleminen noilta taudeilta, ja tarkoitus tietenkin olisi, että tuo suojaaminen ei tapahtuisi naamareiden tai tablettien avulla. Noiden antibioottien sijasta sekä PORTON DOWN että Kaiser Wilhelm-instituutissa alettiin kehittää rokotteita noita eritttäin vaarallisia taudinaiheuttajia vastaan. Biologisen aseen ongelmana on näet se, että nuo organismit ovat elävää materiaalia, eli ne sitten monistavat itseään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi elävää biologista asemateriaalia kuten pernaruttobakteeria jää kaasunaamarin tai jalkinaiden pinnoille, niin tuo materiaali saattaa aiheuttaa epidemian vielä vuosien kuluttua, koska pernaruttobasilli voi mennä lepotilaan, ja säilyä hengissä jopa vuosisatojen ajan.

Ja tämän takia nuo aikoinaan asekokeissa levitetyt bakteerit ovat aiheuttaneet vielä nykyäänkin infektioita. Kun biologisen sodankäynnin tutkimus aloitettiin vuosien 1916 ja 1917 aikana, niin ajatus oli, että noiden organismien avulla saataisiin vihollisen armeijat tuhottua, sekä samalla tietenkin valmistettiin uusia suojavarusteita omille joukoille, jotta vihollisen kaashyökkäyksiltä voitiin viedä teho. Ja noissa kokeissa tietenkin kehitettiin esimerkiksi kloorikranaatteja, joiden tarkoitus oli saada vihollisen suojavarusteet hajoamaan. Kun noita kokeita tehtiin, niin miehille ei kerrottu mitään siitä, mitä varten noita kemikaaleja levitettiin heidän ympärilleen, ja ainakin muutaman kerran oli savukranaatteihin lisätty botksiinia, jota myöhemmin käytettiin myös VX-hermokaasun pohjana. Se että kuoliko miehiä noissa kokeissa, jotka jatkuivat vielä 1960-luvulla ei ole tiedossa. Mutta tietoja on saatavissa kuulemma vasta Toisen Maailmansodan jälkeiseltä ajalta.

3. Kaasuaseita on ehkä käytetty kapinoiden kukistamiseen Dublinissa sekä ehkä myös Suomessa


Ja esimerkiksi sitä, että käytettiinkö kaasuasetta esimerkiksi Irlannin Pääsiäikapinan kukistamiseen vuonna 1916 ei voida vahvistaa. Omasta mielestäni tuo kapina kukistettiin hiukan liian helposti, eli olikohan noilla Leffey-joella olleilla tykkiveneillä ehkä kaasukranaatteja käytössään?Samoin itseäni kiinnostaisi, että mitä noille kapinoitsijoille sitten oikeastaan tapahtui, kun britit olivat murskanneet tuon toiminnan. Samoin kiinnostavaa olisi tietää, miten heidän mahdollisesti rintamalla olevia sukulaisisaan kohdeltin, kun armeijan ohjesääntö kapinoita sekä häiriköintiä kohtaan vuonna 1916 ei ollut mikään erityisen humaani. Eli sovellettinko heihin brittiarmeijan kurinpitosääntöä, jonka mukaan kapinointiin yllyttäminen tai rikollisen toiminnan salaaminen toi kuolemanrangaistuksen myös henkilölle joka jätti ilmoituksen tekemättä. Eli oliko tuolla kapinalla yhteys Passhendalen tapahtumiin vuonna 1917? Mutta mikään turhan humaani ei tuolloin ollut käytäntö tuollaista toimintaa kohtaan. Ja olen kuullut tarinan, jonka mukaan noiden miesten, jotka palvelivat PORTON DOWN:ssa piti kirjoittaa ensin postikortti, jonka mukaan he olivat rintamalla.

Ja kuolintapauksia varmasti tuli, koskakaasusuojaimien sekä antibioottien taso oli surkea. Nuo kuolleet kuitenkin sitten merkittiin rintamaolosuhteissa kaatuneiksi. Saksassa ei Toisen Maailmansodan aikaan ollut puutetta "koekaniineista", eli SS:n lääkintähenkilkunta teki massoittain ihmiskokeita monissa kesktysleireissä, joista tunnetuin tietenkin on DACHAU, jossa testattiin sekä hermokaasuja, syöpää että kulkutauteja. Eli tämä tutkimus tehtiin erillään Mengelestä, ja se oli varmasti aivan yhtä kamalaa. Neuvostoliitto kehitti noita samoja aseita samoin menetelmin kuin Saksa ja Iso-Britannia.

Joidenkin ihmisten mukaan Saksan itämeren divisioona olisi käyttänyt kaasua muutamia kertoja myös Suomessa vuonna 1918 on myös näyttämättä toteen. Mutta itse olen sitä mieltä, että kenraalimajuri Rüdigen von der Golzin ajattelutapa sekä asenne punaisia kohtaan ei ollut mitenkään erityisen humaani. Ja hän ei varmasti kaasun käyttöä mitenkään epämiellyttävänä ajatuksena olisi pitänyt, jos tuollainen mahdollisuus olisi tullut eteen. Ja ainakin rintamalla tuo mies oli kaasua käyttänyt siinä missä muutkin komentajat.

kimmonsivu.blogspot.com