Mikään konsernin toimintamalli ei ole vailla ongelmia, mutta mikään niistä ei ole yksinkertaisesti täysin huono

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Mikään toiminta- tai organisaatiomalli ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka puhutaan siitä, että esimerkiksi pienissä yhtiöissä on aina voitu luottaa esimiehen tukeen, niin silti pitää muistaa, että sekä suurissa että pienissä yhtiöissä on omat ongelmansa. Kun keskustellaan hybridi mallista, missä suuret yhtiöt voivat jakaa toimintaansa pieniin soluihin, jotka toimivat itsenäisesti suurten yhtiöiden sisällä, niin tällaiset mallit tietenkin ovat hyvin kiehtovia, sekä samalla turvallisia, jos niissä toimitaan kuten pitää toimia.


Jos suuri organisaatio käyttää tätä solumallia innovatiivisessa sekä tuotannollisessa toiminnassaan, niin silloin tietenkin asiaa pitää katsoa yhtiön johdon näkökulmasta. Tietenkin solumalli tuo suureen organisaatioon pienten yritysten “me hengen”, mutta tämä henki voi olla myös ongelmallinen. Nimittäin tämän “me hengen” kääntöpuoli on se, että kyseinen asenne saattaa myös vaikeuttaa uuden työntekijän tulemista taloon, vaikka kyseessä on tietenkin jouhea sekä ketterä toimintamalli, jossa lähiesimies voi valvoa työtä tehokkaasti, eikä tuossa mallissa voi kukaan ikään kuin piiloutua organisaatioon, niin että hän vain oleilee työpaikallaan sekä siirtää omia töitään muille ryhmän jäsenille.


Tällaisessa solussa on alaisten työtä helppo valvoa, sekä myös puuttua kaikkeen muuhun toimintaan, mikä vie aiheettomasti työaikaa. Kun puhutaan siitä, että tällaisessa organisaatiossa esimies on helposti tavoitettavissa, niin tietenkin on hyvä, jos tämä asia toteutuu positiivisessa näkökulmassa. Mutta joskus on ikävä kyllä tapahtunut niin, että pomo unohtaa asemansa yhtiössä tai omassa työryhmässään. Hänen tehtävänsä on olla ikään kuin ryhmän ulkopuolella sekä valvoa alaistensa työtä, ja puuttua kaikkeen, mikä vie aiheetta työaikaa.


Motto “työ ennen huvia” on asia, josta työnantaja varmasti pitää kiinni. Mutta jos organisaatiossa johtaja unohtaa asemansa, niin silloin hän saattaa ryhtyä “kaveeraamaan” alaisiaan, ja nämä saattavat kyllä sitä hiukan kiusallisena käytöksenä pitää, ja jos pomo ryhtyy alaisen lapsen kummiksi, niin silloin hänen sekä alaisen suhde vääristyy todella pahasti. Ja pomon pitää aina muistaa se, että hän saattaa joutua irtisanomaan alaisensa, jos tämä ei suoriudu tehtävistään. Mikäli työtä ei tehdä kunnolla, voi asiakas ottaa toisen yhtiön tekemään työt, ja siitä sitten lasku lähetetään tuolle työn huonosti hoitaneelle yhtiölle, joka haastetaan oikeuteen tällaisten asioiden takia.


Johtajan asema yhtiössä on se, että hän edustaa alaisilleen yhtiön omistajia, ja tuo tehtävä on joskus melko vaikea. Nimittäin pomon tehtäviin kuuluu myös alaisen erottaminen, jos tämä ei halua tai osaa tehdä työtään. Ja tuolloin liian läheiset suhteet alaiseen saattavat aiheuttaa ongelmia. Johtajan tehtävä on puuttua työpaikalla tapahtuvaan riitelyyn sekä kaikkeen, mikä aiheuttaa työajan kulumista ilman tuottavaa työtä.


Joten sen takia hänen asemansa on työryhmän ulkopuolella valvomassa, että tehtävät tulee tehtyä laadukkaasti sekä samalla lakia ja asetuksia noudattaen, ja jos jotain ongelmia tulee, pitää niistä voida selvitä. Joten jos työläinen ei lunasta työhönotossa antamiaan lupauksia, niin silloin seurauksena on erottaminen. Tai jos ongelma on se, että johtaja ei ole antanut tehtäviä, niin silloin hän joutuu vastuuseen. Työpaikan tehtävänä on tarjota palveluita tai fyysisiä tuotteita asiakkaalle, joten sen takia se, joka on syyllinen esimerkiksi huonosti tehtyyn työhön joutuu työn korjaamaan tai sitten korvaamaan aiheuttamansa vahinko.


Mutta sitten tietenkin kun johtaja teettää tehtäviä, niin hänen täytyy huomioida se, että työaika on yhtiölle maksullista toimintaa. Ja jos hän kehittää loistavan ajatuksen esimerkiksi kauppatieteiden tohtoreista siivoamassa vessoja, niin silloin saattaa eteen tulla sellainen asia, kuin vahingonkorvaus. Nimittäin tuo vessojen siivoaminen on tietenkin hänen määräämänsä työ, mutta kauppatieteiden tohtorilla on valtion laskema minimipalkka, joten tuolloin johtaja joutuu maksamaan tämän siivoojan sekä tohtorin palkan erotuksen yhtiölleen, koska hän on tuolloin aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia työnantajalleen. Kun puhutaan esimerkiksi hybridisen organisaatiomallin eduista niin sanottuun perinteiseen malliin verrattuna, niin silloin tietenkin turvallisuusnäkökohta voidaan ottaa huomioon.



Eli koska jokaisella johtajalla on oma rajattu toimialansa sekä työryhmänsä, niin silloin tietenkin tuossa organisaation mallissa, joka perustuu soluihin, on mahdollinen vahinko, jonka joku työläinen tai johtaja saa aikaan esimerkiksi estämällä alaisia saamasta tehtäviään niin, että niiden tekoon myös riittää aika, niin silloin kuitenkaan koko organisaatio ei tuosta kärsi, vaan vahinko koskee vain yhtä osaa tuosta järjestelmästä. Kauniimmin sanottuna soluihin perustuvan organisaation malli rajoittaa vahinkoa tekevän tekijän  laajenemista koko organisaation kattavaksi toiminnaksi, joka saattaa halvauttaa koko yhtiön, koska joku osaston johtaja ei vain esimerkiksi saa sähköpostiaan auki. Jos alainen on tehnyt vahinkoa yhtiössä, eli kolhinut autoja tai tuhonnut omaisuutta, niin hän joutuu teon korvaamaan, mutta jos tuota asiaa peitellään, niin silloin voi johtaja saada syytteen yllytyksestä tekoon, mikä ei ole kovin mukava asia hänen kannaltaan.


Mutta kuitenkin tämä sama asia voi aiheuttaa myös tilanteen, missä joku solu suojelee vaikka “mukavaa kaveria”, jolla on alkoholiongelma, ja joka tuon takia ei selviä töistään. Tuolloin kyseessä voi olla esimerkiksi velkominen, eli tämä jäsen on joskus kauan sitten pelastanut jonkun pomon hengen, ja tämä ei siksi häntä erota. Jos työryhmä sijaitsee jotenkin erillään muista yhtiön sisäisistä toimijoista, niin silloin saattaa ryhmä kyetä peittämään jäsenensä ongelmia, koska tuon johtajan valvoja ei tule paikalle.

Tuolloin saattaa ryhmä saattaa tuon ongelmaisen jäsenen vaikkapa vessaan tai syömään, kun tuo muita johtajia valvova johtaja saapuu. Ja jos esimerkiksi nimenhuudosta usein puuttuu joku henkilö, niin silloin voidaan ryhmään tehdä yllätystarkastus, jotta syy tuohon poissaoloon nimenomaan tarkastusten aikaan saadaan selville. Tuolloin voidaan tuota asiaa koskeva selvitystyö aloittaa joko yhtiön sisäisenä menettelynä, tai sitten se voidaan viedä poliisille, koska saattaa olla niin, että työturvallisuusmääräyksiä on tahallaan rikottu, tai johtaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta alaisia tietenkin koskee sellainen rangaistus, että työturvallisuuskortit voidaan viedä, jos joku ryhmästä on tullut juopuneena työpaikalleen. Ja jos johtajan pitäisi tätä asiaa valvoa, niin silloin hän saa myös rangaistuksen, jonka laki tästä asiasta määrää.

Maahantulokielto tiettyjen maiden kansalaisille voi olla erittäin vakava asia, mutta sitä perustellaan sillä, että noiden maiden asiat eivät ole viranomaistoiminnan osalta kunnossa

Mobiiliteknologia on äärimmäisen
tärkeää terroristien yhteydenpidon kannalta
ja niiden akilleen kantapää on SIM-kortti

Nyt sitten USA:n uusi maahantulokieltoasetus, mikä koskee Syyrian, Irakin, Iranin, Jemenin, Libyan, Somalian ja Sudanin kansalaisia mukaan lukien kaksoiskansalaiset on astunut voimaan, ja sen tarkoitus on vahvistaa kansallista turvallisuutta. Noiden maiden ongelmana on nimenomaan islamismi, sekä se että niiden johto ei ikään kuin suostu tuomitsemaan terrorismia, tai sitten tee mitään terroristien toiminnan estämiseksi.

Eli niissä toimii ainakin epävirallisia terroristien koulutuskeskuksia eli leirejä, missä annetaan ideologista sekä aseenkäyttöä koskevaa koulutusta ja myös valmistetaan noiden järjestöjen propaganda-aineistoa. Kuitenkaan viranomaiset eivät tee mitään, jotta tuo toiminta saadaan loppumaan, tai sitten iso osa maasta on jonkun muun kuin virallisen hallituksen valvonnassa, jolloin esimerkiksi henkilöllisyyden tarkka  toteaminen sekä sitä kautta tunnistautuminen ovat mahdottomia, niin että henkilöllisyystodistukseen merkitty henkilö voi oikeasti olla kuka hyvänsä.

Tilannetta tietenkään ei auta ollenkaan se, että noissa maissa sisäpoliittinen tilanne on erittäin kaoottinen, koska osassa niistä on käynnissä avoin sisällissota, missä esimerkiksi passeja on joutunut kapinallisten islamistien käsiin. Ja nuo henkilöllisyyspaperit voivat sitten olla todella vaarallisia, jos ne ovat väärien henkilöiden taskussa. En tiedä mitä noissa maissa on tapahtunut esimerkiksi väestörekisterimerkinnöille ja syntymätodistuksille, kun taistelut ovat alkaneet, mutta voin sanoa, että jos noilla terroristeilla on pääsy väestörekisterijärjestelmään, niin että he voivat lisätä ja poistaa sieltä henkilöitä, niin silloin he voivat tehdä itselleen vaikka kuinka monta valehenkilöllisyyttä, joiden avulla nämä henkilöt sitten voivat kulkea ympäri maailmaa. Ja vaikka he olisivat kuinka tunnettuja hyvänsä, niin kuitenkin nämä "Al-Sarkawit" voivat myös lavastaa oman kuolemansa, ja ottaa käyttöön jonkun muun ihmisen nimen.

Kun puhutaan esimerkiksi tiettyjen maiden viranomaisten linjasta terroristeja kohtaan, niin heidän mielestään koko asia on muiden maiden ongelma, ja kaikkein tärkeintä heistä ilmeisesti on, että noita iskuja ei tapahdu heidän maassaan tai heidän työajallaan. Kukaan ei virallisesti myönnä tukevansa terroristeja, mutta kuitenkin monissa terroristien tukijoiksi määritellyissä maissa hallitus ei puutu mitenkään esimerkiksi koulutusleirien toimintaan. Ja tällainen toiminta ajaa valtion terroristien tukijoiden listoille, mutta kun ajatellaan noita maita hiukan tarkemmin, niin voidaan kysyä, että millä tavoin nuo viranomaiset sitten puuttuisivat noihin leireihin? Kun puhutaan terroristien koulutusleirien tuhoamisesta, niin toki rypälepommit, termobaariset räjähteet sekä erikoisjoukot ovat loistava lääke noihin asioihin. Mutta kuitenkaan ilmaiskun jälkeen ei varmasti jää paljon kuulusteltavaa, jos halutaan saada selville kuka noita terroristeja sitten oli rahoittanut.

Iskut tietenkin ovat niitä, mitä esimerkiksi elokuvissa esitellään mielellään ratkaisuna terrorismiin, mutta ongelma on terrori-organisaatioiden rakenne, missä on selvästi erillään niiden johto, eli ideologinen ja strateginen johto sekä taloudellinen tuki, mikä tekee niiden toiminnan mahdolliseksi ovat erotettuja kenttätoimintaryhmistä, ja usein tukiorganisaation jäsenet kommunikoivat noiden kettätoimintaryhmien kanssa vain yhden tai kahden henkilön välityksellä. Ja jos henkilöä on esimerkiksi seurattu, niin hänet voidaan helposti poistaa, jotta muu organisaatio ei joudu vaaraan. Terroristien toiminnassa tärkeää on se että tukiorganisaatio, joka hoitaa järjestölle sen tarvitsemat asunnot, sekä operaatioissa tarvittavat ajoneuvo ja muut varusteet pysyy koskemattomana. Varsinaisten kenttätoimintaryhmien jäsenet taas ovat korvattavissa, ja esimerkiksi itsemurhaterroristien kohdalla asia on niin, että heitä ei edes kaivata takaisin.

Tukiorganisaatio järjestää operaatioon käytettävät varat esimerkiksi kauppaamalla huumeita sekä pesemällä tuota rahaa pankeissa. Koko kuvio tietenkin on montakin kertaa esitelty julkisuudessa, mutta se kuka tällaista toimintaa harjoittaa on kuitenkin melko vaikea selvittää. Tällaisten organisaatioiden rakenne on tietenkin hyvin selvillä, mutta sen jäsenten henkilöllisyys on jäänyt varjoon. Terroristien kohdalla on kuitenkin niin, että myös strategiset johtajat, eli iskujen kohteiden valitsijat ovat usein kaukana noista koulutuskeskuksista, jotta he eivät paljastaisi henkilöllisyyttään noille miehille, jotka he valitsivat lähtemään kuolemaan.

Ja se miten iskun kohde valitaan ei koskaan avaudu noille kenttämiehille, joiden ainoana tehtävänä on totella noita miehiä, jotka kommunikoivat heidän kanssaan tekstiviestein sekä sähköpostien avulla, joten niin kauan kuin tuo johtoryhmä on olemassa, niin järjestö voi uudistaa itseään. Mutta jos sen ideologiset johtajat eliminoidaan niin silloin on mahdollista, että se voidaan tuhota. Ja kuten sanotaan, niin jos tuon järjestön rahavirrat eli taloudellinen tuki saadaan loppumaan, niin silloin loppuu myös järjestön tukivälineiden kuten GSM-puhelinten SIM-korttien sekä asuntojen hankinta, tai kukaan ei sitten enää hanki puhelinliittymiä omiin nimiinsä, jotta joku terroristi voisi soitella kavereilleen hänen nimissään. 

Eli nuo puhelinliittymät ovat asia, mitä noilla väkivallan työkalukseen ottamillaan ihmisillä pitää olla, jotta he voivat viestiä muiden kanssa, ja silloin tietenkin voidaan toimia niin. että kriisialueella olevat GSM-liittymät mitätöidään, jos ne on hankittu vaikka länsimaista. Tai sitten tuollaiset puhelimet, missä on R-kioskilta hankittu prepaid, mutta jota käytetään vaikkapa Syyriassa voidaan paikallistaa, ja niihin suunnata täsmä-ase, ja tietenkin niiden hankkija voidaan jäljittää maksutiedoista, joten tuolloin voi vaikka SWAT-käydä piipahtamassa tuon liittymän maksaneen henkilön kotona.


vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Sosiaalinen media sekä demokratian puolustaminen

"Nouseminen ja laskeminen"
Maurits Escher
Kuva I

1. Sosiaalisen median kieltäminen huomioidaan

Jos yhtiö tai joku muu taho kieltää sosiaalisen median käytön työpaikoilla sekä yrittää samalla tavoin ohjata työntekijöidensä nettikäyttäytymistä myös vapaa-ajalla, niin silloin kyllä se varmasti herättää huomiota. Eli jos jonkun lehden pääuutinen on se, kuinka avoin media ikään kuin pitää poistaa ihmisiltä, niin se kyllä pistää sitten silmään.

Tuollainen yli-innokas median käytön ohjaaminen varmasti kiinnittää myös erityisesti valtion turvallisuutta valvovien viranomaisten huomion, varsinkin jos tuohon lehdistön antamaan ohjaukseen liittyy se, että ikään kuin pitää jatkuvasti siirtyä kohti maksullisia palveluita. Samoin se että NSA on valvonut tavallisten ihmisten liikkumista sekä netin käyttöä ei ole kenellekään mikään yllätys, mutta se että tuota asiaa käytetään keppihevosena esimerkiksi siihen, että ihmisiltä saadaan sensuroitua ilmaista viihdettä varmasti kiinnittää noiden asiantuntijoiden huomiota.

2. Tarveanalyysin käyttö kieltäjien profiloimiseen

Kun puhutaan tarve- tai riskianalyysistä, niin silloin tietenkin tässä hyökkäyksessä sosiaalista mediaa vastaan tehdään analyysi siitä, kuka tuollaista itse asiassa tarvitsee. Samoin se että kuka saa käyttää vaikkapa iltalehden lööppejä tuohon ohjaukseen voidaan profiloida. Eli esimerkiksi noiden mediatalojen omistajapohja tutkitaan, ja tutkijat etenevät järjestelmällisesti läpi koko yritysketjun, jos tuo omistajayhtiö on ketjuutettu, mikä tietenkin viittaa siihen, että jollain on jotain salattavaa.

Mutta myös muu tähän asiaan liittyvä kirjoittelu, kuten se että uhkailuun ei puututa, ja että skinheadeja esitetään katupartioina varmasti kertovat siitä, millainen ihmisjoukko on tuon kaltaisten uutisten takana. Eli kun puhutaan vastuuttomuudesta sekä otetaan ikään kuin valtiovallan otteita tuossa tapauksessa, niin silloin varmasti tuon toiminnan takaa löytyy valtiovallan edustajia, ja samoin sanamuodot "lain mukaan", kertoo siitä, että henkilöillä on takanaan kovin paljon virallista tukea, jota sitten esitellään mielellään erilaisten vihjausten muodossa.

Koskaan ennen ei media kuitenkaan ole mennyt avoimesti esimerkiksi massamurhaajan puolelle, ja esittänyt jotain nuorisojoukkoa lainvalvojina. Eli tuollainen asenne ei enää ole mitään normaalia median toimintaa, vaikka sen edustajat kuinka pelkäisivät myyntilukujen puolesta. Ennen media katsoi tehtäväkseen olla kärkäs demokratian puolustaja, mutta sitten eräät median edustajat alkoivat sitten ikään kuin tukea laittomuuksia.

Esimerkiksi mitään ristiriitaa nuo henkilöt eivät nähneet siinä, että aseistakieltäytyjän vankeustuomiosta kirjoitettiin todella jyrkkään sävyyn, mutta samalla puolustettiin kaiken maailman Breivikejä sekä muita murhaajia sekä tuettiin avoimesti simputusta sekä kiusaamista. Eli missään nimessä ei kukaan noista ikävien lehtijuttujen kirjoittajista nähnyt muuta kuin tarpeen puolustaa murhaajia, sekä "nostella hattua" väkivallan edessä, mutta samalla he tuomitsivat esimerkiksi siviilipalveluksen. Tässä seuraavaksi käytetään esimerkkinä armeijoita, vaikka muutkin aseelliset organisaatiot voisivat olla mainitun puolustusvoimien paikalla. Eli noita aseellisia organisaatoita voivat olla virallisten järjestöjen lisäksi esimerkiksi rikollisjärjestöt.

3. Perhosefektin vaikutus sosiaaliseen käytökseen

Asevoimien sekä muiden aseellisten järjestöjen ongelmana on niiden kurinalaisuus. Eli koko järjestelmä perustuu ryhmäkuriin sekä rajoitettuun tiedonsaantiin. Eli kuten varmasti tiedätte, niin uniformu eli yhteneväinen pukeutuminen luo ryhmähengen. Esimiesasema taas takaa käskyvallan, joten tuota järjestelmää hallitaan ikään kuin rangaistuksen pelolla. Mutta asevoimien ongelma on se, että jos joku alkaa siellä sitten esitellä "osaamistaan" eli häiriköidä, niin silloin seurauksena voi olla perhosefekti. Ja siksi tuossa järjestelmässä häiriköintiin eli yhden henkilön toisista tuon järjestön  jäsenistä erottuvaan toimintaan suhtaudutaan äärimmäisen kielteisesti. Eli kaikki kapinointi sitten tukahdutetaan erittäin kovilla otteilla.

Tuo ilmiö tarkoittaa sitä, että yksi henkilö joka alkaa panna vastaan tuossa äärimmäisen kontrolloidussa ympäristössä, saattaa suistaa koko järjestelmän radaltaan. Eli syntyy tilanne, jossa yksi kapinoiva henkilö ikään kuin vetää muut mukaan tuohon toimintaan, kuten joskus käy rock konserteissa, kun joku alkaa heiluttaa nyrkkiä ilmassa. Tai jääkiekko-otteluissa jossa sitten jonkun noustessa alkaa muodostua aalto. Kun puolustusvoimat tai muut aseelliset järjestöt valitsevat esimiehiä, niin ne kiinnittävät huomiota siihen, kuinka tottunut tuo henkilö on käskemään, eli he luovat kuvan loistavasta johtajasta sekä vanhemmasta veljestä, joka sitten osaa jo valmiiksi kaikki asiat.

3. Kuka pelkää pelleä? (Mistä veronkiertoyhtiö saa tulonsa?)

Kun sosiaalista mediaa halutaan sensuroida, niin astutaan sellaiseen maailmaan, missä kärpäsestä tehdään härkäsiä, kuten vanha sananlasku kertoo. Eli jos esimerkiksi sosiaalinen media on vain joidenkin lasten sekä hiukan höyrähtäneiden henkilöiden paikka, missä he kaivelevat vanhoja asioita, jotka eivät ketään kiinnosta, niin miksi se halutaan kieltää. Itse kyllä näen tuollaisen toiminnan hiukan epäilyttävänä. Mikäli joku sitten kirjoittaa huonoja juttuja tai nolaa itseään Facebookissa, niin se tietenkin on hänen oma asiansa. Mutta miksi tuo sosiaalinen media on niin kauhean vaarallinen, että sen kieltäminen on ikään kuin jonkun ihmisen päätehtävä.

Jos sosiaalinen media on täynnä pellejä, niin miksi sitten se vaiva, että koko Facebook sekä muut paikat, missä nuoriso pyörii pitää kieltää? Pelkääkö joku sitten sitä, että paljastuu asioita, joita ei pitäisi paljastua? Eli nyt sitten voidaan puhua siitä, että kun nuo raharikkaat perustavat noita näennäisesti laillisia veronkiertoyhtiöitä esimerkiksi Panamaan, niin onko sitten oikein, että jonkun maalarin pimeästä keikasta saamaa muutaman kympin "veronkiertoa" tutkitaan verottajan voimin, kun nämä suuret pojat sitten perustavat suuren luokan veronkiertoyhtiöitä veroparatiiseihin. Mutta miksi he sitten pelkäävät, jos toiminta on laillista?

Joten itse kyllä hiukan kysyisin, että mistä nuo yhtiöt hankkivat tuon tulon, eli mitä työtä tuo kyseinen yhtiö sitten oikeastaan tekee? Eli vaikka se toimisi missä Caymansaarilla tahansa, niin toki sillä pitää olla ansaintalogiikka. Jokainen maailman yhtiö on kuitenkin sellainen, että sen pitää saada tuloja jostain konkreettisesta toiminnasta, joten onko sitten mahdollista, että he harjoittaisivat esimerkiksi lomakohteiden rakentamista? Ja jos he harjoittavat liiketoimintaa Suomessa, niin toki heidän pitää sitten maksaa arvonlisäverot sekä työntekijöiden palkat.