Ydinaseet kehittyvät jatkuvasti sekä uusia maita on tullut mukaan ydinasekilpailuun, ja samoin vastaohjus- ja muut sodankäyntijärjestelmät kehittyvät myös erittäin nopeasti.

Venäläinen SS-25 "Sickle" ( RT-2PM Topol)
mobiililaukaisualustallaan

Pohjois-Korea aikoo testata mannertenvälistä ohjusta, kuten varmaan kaikki ovat lukeneet. Mitä se tuolla ohjuksellaan sitten aikoo tehdä on vähintään mielenkiintoista. Kun puhutaan mannertenvälisestä ohjuksesta, niin yleensä tarkoitetaan ICBM (Intercontinental Ballistic Missile) -ohjusta, jonka kantama on noin 6000 kilometriä. Normaalisti puhekielessä termi "mannertenvälinen ohjus" tarkoittaa yleensä Minuteman- tai Topol-ohjuksen (SS-25 "Sickle") kaltaisia välineitä, joita on sijoitettu joko kiinteään siiloon tai sitten esimerkiksi juniin tai muille mobiililaukaisualaustoille, josta ne sitten kriisin sattuessa voidaan laukaista kohti vihollista.

Yleensä tuon oletetaan automaattisesti tarkoittavan samaa kuin ballistinen ohjus, mikä etenee kaarevaa lentorataa pitkin kohteeseensa. Kuitenkin on olemassa ohjuksia, jotka nostavat taistelukärjet maata kiertävälle LEO (Low Earth Orbiter) radalle, jolloin niiden avulla voidaan tehdä teoriassa vaikka yllätyshyökkäys johonkin valtioon. Eli noin voidaan kärkien pelotekapasiteettia kohottaa, kun ne voidaan ampua kiertoradalle jo heti kriisin puhjettua, ja kun tilanne rauhoittuu, niin nuo taistelukärjet sitten käydään keräämässä avaruussukkuloiden avulla takaisin maahan.

Samoin noiden kiertoradalle ammuttujen aseiden tarkoitus on tuhota vastapuolen satelliitteja sekä elektroniikkaa niin, että ne räjäytetään maapallon ilmakehän yläosissa, jolloin EMP-pulssi tuhoaa vastapuolen tiedustelusatelliitteja. Oikeassa ydinsodassa on tärkeää, että isku kohdentuu juuri vihollisen asejärjestelmiin, joten tuolloin ammutaan ensin suuri määrä tiedustelusatelliitteja maata kiertävälle radalle, jotta ne voisivat etsiä tehokkaasti mobiililakaisualustoilla olevia aseita, jotka on ajettu ulos tukikohdasta, jotta niiden tuhoaminen olisi mahdollisimman vaikeaa. Kun puhutaan siitä miksi osa maailman tehokkaimmista ydinaseista on sijoitettu näennäisen suojattomiin mobiiliasemiin, niin se johtuu siitä, että supervaltojen käyttämien ydinaseiden tarkkuus riittää ohjusten tuhoamiseen niiden siiloihin, joiden paikat varmasti ovat niiden strategisten ilmavoimien tiedossa.

Eli vaikka siilo rakennettaisiin maan alle, niin että mitään rakennelmia ei näkyisi päällepäin, niin Lacrossen kaltaiset tutkasatelliitit havaitsevat maaperässä tapahtuneeet muutokset, ja tuon takia ne näkevät myös ohjustukikohtien maanalaiset rakennelmat, joita käytetään ohjusten huoltamiseen. Nykyään strategisia ydinaseita on sijoitettu yhä enemmän myös sukellusveneisiin sekä muihin merivoimien yksiköihin joiden havaitseminen on erittäin vaikeaa, ja mobiiliydiaseiden ero kiinteisiin siiloihin sijoitettuihin välineisiin nähden on se, että niiden selviytyminen iskuista perustuu siihen, että noita aseita on vaikea havaita. Kuitenkin jos mobiiliydinase havaitaan, niin sen tuhoaminen on melko helppoa, eli esimerkiksi junaan sijoitetun ballistisen ohjuksen voi tuhota erikoisjoukkojen sinkoiskulla, normaalilla rypälepommilla tai laser-ohjattavalla AGM-65 Maverick-tyyppisellä ohjuksella.

Noiden mobiiliohjusten ongelmana on se, että niiden varastamista pelätään aiheesta, ja tällä tarkoitan tilannetta, missä joku terroristi sitten hyökkää tuollaisen kuljetuksen kimppuun, ja yrittää ottaa taistelukärjet haltuunsa. Kaikkein paras paikka sijoittaa ohjuksia ovat tietenkin lentokoneet, joihin on asennettu huomattava osa maailman ristelyohjuksista, mutta niiden ongelma on partioinnin korkea hinta. Tässä sitten huomautan, että vaikka risteilyohjukset ovat periaatteessa taktisia aseita, niin niiden avulla voidaan tuhota myös vihollisen tuotantoinfrastruktuuria, tai vaikka ICBM-ohjus on mielletty yleensä infrastruktuuria tuhoavaksi välineeksi, niin silloin kuitenkin unohdetaan se, että samoilla ohjuksilla voidaan ampua myös taistelukentällä olevia joukkoja. Eli vaikka ase olisi nimellisesti taktinen väline, niin sillä voi olla strategisia tehtäviä tai päinvastoin.

Kuitenkin toimiakseen tehokkaana taisteluvälineenä pitää ydinaseella olla erittäin kehittynyt suuntausjärjestelmä, ja samoin sen tukijärjestelmien eli kohteen etsintään tarkoitettujen satelliittien sekä muiden välineiden pitää myös olla kunnossa, tai sitten tuo ydinase on pelkkä terroriväline, ja tietenkin tuo ICBM-ohjus voidaan varustaa myös konventionaalisella taistelukärjellä, eli siinä voi olla eräänlainen flechette-taistelukärki, joka tuhoaa kohteen kineettisen energian avulla tai normaali taistelukärki voidaan varustaa tehokkaalla RDX-räjähteellä, jolloin sitä voidaan käyttää normaalien pommittajien asemasta tavallisia kohteita vastaan. Nykyään puhutaan siitä, että joihinkin satelliitteihin olisi muuten asennettu nanohelikoptereita, joita voidaan pudottaa kapselissa ilmakehään. Nuo nanohelikopterit kommunikoivat satelliittien kautta, ja niillä voidaan vilkaista outoja rakennelmia hiukan lähempää. Kun tuollainen nanohelikopteri lasketaan ilmakehään STEALTH-tekniikkaa hyödyntävässä kapselissa, niin sitten se vapautetaan lentoon, ja tuollaisen välineen avulla voidaan vilkaista esimerkiksi oletetun vihollisen rakennustyömaita tai muita installaatioita.

Kun nuo lennokit ovat tehneet tehtävänsä, niin ne voidaan tuhota, niin että mitään ei niistä jää jäljelle. Sodan syttyessä niiden aseistetut versiot voivat hyökätä vihollisen komentajien kimppuun, eli niissä voi olla konetuliaseita tai sitten niiden runkoon on asennettu thermite-panoksia, ja jos sota alkaa, niin tuollainen väline voidaan toimittaa ohjustukikohdan lähelle, ja kun tuo ohjusluukku aukeaa, niin tämä väline pujahtaa sisään ja laukaisee tuon polttopanoksen ohjuksen vieressä, jolloin sen kylkeen palaa reikä, ja silloin ohjus ei välttämättä pääse ollenkaan kiertoradalle asti, koska sen kylkeen tulee materiaalipoikkeama, joka repii rungon kappaleiksi. Tai jos tällaista välinettä, jonka palolämpötila on noin 3500 celsiusastetta käytetään sukellusvenettä vastaan sen ollessa laiturissa, niin silloin sen runkoon palaa reikä. Ja tietenkin esimerkiksi pommittajia vastaan käytettäessä tuo väline on todella tehokas, tai jos siinä on konetuliase, niin se voi silloin surmata nuo lentomiehistöt heidän noustessaan koneisiinsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/RT-2PM_Topol


pimeakronikka.blogspot.fi

Pohdintaa kauko-ohjattavien ajoneuvojen sekä lennokkien vaaroista

Ihmeauto KITT on hyvin mielenkiintoinen toimintaväline jokaiselle, joka haluaa päteä salamurhien sekä terrorin kivisellä saralla, ja syy tähän on se, että tällainen radiolla tai Internetin kautta ohjattava ajoneuvo on vaarallisempi kuin Predator-lennokki väärissä käsissä. Tällaista robottiautoa ei kovin helposti löydä mistään liikenteen seasta, ja jos tällainen väline päätyy jonkun sekopään käsiin, niin varmasti kyseessä on äärettömän vaarallinen väline. Kun puhutaan vaikkapa 1000 Kg painoisen henkilöauton käyttämisestä tarkoituksellisesti jonkun henkilön vahingoittamiseen, niin silloin puhutaan asiasta, josta pitää aina tehdä ilmoitus. Mutta radio-ohjattavalla autolla voidaan tehdä todella pahaa vahinkoa ilman mitään sen kummempia erikoisvirittelyjä, kuten esimerkiksi täyttämällä sen lastitila C-4-muoviräjähteellä ja ajamalla sen suoraan kohteeseen. Kyseessä olisi moderni GOLIATH. Eli alkuperäinen malli oli pienoispanssarivaunu, joka oli varustettu räjähteellä ja ajettiin vihollisen bunkkereita päin. GOLIATH oli väline, jota Saksalaiset käyttivät menestyksekkäästi esimerkiksi Varsovan kapinan kukistamiseen.

Täytyy muistaa, että tuolloin oli sota, ja ihmiset olivat varautuneet väkivaltaan, jolloin GOLIATH ei aivan niin suuri shokki ollut, kuin mitä se olisi voinut olla. Mutta tuollaisen radio-ohjattavan auton avulla voidaan tehdä vaikka radio-ohjattava murha toiselta puolelta Maapalloa. Eli murhaaja matkustaa vaikka Havaijille aurinkolomalle, ja jättää autonsa sellaiseen tilaan, että sen voi startata Internertin yli. Sitten hän vain käynnistää autonsa Havaijilla ollessaan. Ja tietenkin se voi olla autotallissa, missä on automaattisesti avattava ovi. Tämän jälkeen murhaaja yksinkertaisesti ajaa kohteensa yli tällä robottiautollaan, ja sitten vain palaa takaisin autotalliin. Kuten Stephen Kingin kirjan Christie-auto teki. Eli autossa pitää tällöin olla varusteenaan maski- ja peruutuskamera sekä GPS, joiden avulla sitä voidaan navigoida keskellä kaupunkia. Ja tietenkin ne voivat olla myös rekka-autoista tehtyjä. Näet tässä muistui mieleen yksi Christie-elokuvan tyylinen rekkaelokuva, jossa henkiin herännyt rekka jahtasi päähenkilöä pitkin maanteitä.

Tällaisen Internetin yli toimivan laitteiston, mikä toimii 3G-datan avulla Internetin yli on äärettömän vaarallinen väline. Sen toiminta voi olla samanlaista kuin esimerkiksi Stephen Kingin Christiellä tai Ritari-ässän K.A.R.R:illa. Tähän välineeseen tarvitaan vain kauko-ohjain, mihin saa yhteyden Internetin kautta, ja sitten WEB-kamera sekä muut välineet, joiden antaman datan käsittelyyn tarvitaan ainoastaan sopivat tietokoneohjelmat sekä läppäri, johon voidaan heijastaa nuo navigointilaitteiden välittämät tiedot. Ja siksi en näe robottiautoja pelkästään positiivisena asiana. Niistä pitää keskustella ennen kuin joku alkaa rakentaa tällaista välinettä. Ja toki voi käydä niin, että joku onneton sitten pääsee esimerkiksi murtautumaan Googlen kehitysasteella olevan robottiauton tietokoneeseen, ja ottaa nämä laitteet haltuunsa. Kuten olen kertonut, niin Predator-lennokki on sikäli helppo löytää, että se lentää ilmassa. Mutta tällaista robottiautoa tai pienoisrobottilentokonetta on hyvin vaikea löytää, ja sen takia nämä laitteet ovat erittäin suuri uhka mille tahansa kohteelle maailmassa.

Robottilentokoneen voi varustaa vaikka omatekoisella taistelukärjellä, ja lentää sillä vaikka laivaa päin. Ja tällaisia välineitä voivat terroristit valmistaa esimerkiksi leikkikalukaupasta myytävistä leluista. Eli he voivat asentaa tällaiseen lasten nanohelikopteriin vaikkapa kauko-ohjatun dynamiittipanoksen, ja sitten lentää sisään vaikka lentokoneen turbiinista. Näiden nanorobottien ja muiden automaattivälineiden yhdistäminen Internetiin tekee niistä todella tuhoisia, näet aivan samalla tavoin kuin poliisi valvoo aluetta nanohelikoptereilla, niin myös rikolliset voivat käyttää niitä paitsi vartioimaan omaa "Crack-taloaan", tai sitten hyökkäyksiin viranomaisia vastaan. Dynamiitilla varustetut nanohelipterit voivat olla kohtalokkaita jopa poliisin erikoisryhmälle, ja niiden toimintatehosta sen verran, että USA:n armeijan testeissä näillä välineillä on tuhottu jopa 80% erikoisjoukkojen komppanioista taisteluharjoituksen aikana ilman, että vastapuoli saa yhtään tappioita.

Ja tällainen pienoishelikopteri voidaan varustaa myös esimerkiksi sytytyspanoksella lukaistavilla kiväärinluodeilla, jotka sitten sytytetään radio-ohjauslaitteella annetuilla induktiokipinöillä. Tällaista laitetta voidaan pitää esimerkiksi soveltuvana salaisen palvelun "Anti-sniper toimintaan" tai mahdollisesti salaumurhavälineeksi. Eli robottien vaaroista pitää aina puhua, ja muistakaa että rikollisetkin voivat tällaisen laitteen hankkia muutamalla kympillä, ja sitten katsoa naapurin ikkunoista sisään, ja etsiä pöydälle unohtuneita poliisin merkkejä tai valokuvia, missä on uniformumiehiä. Ja muistakaa että näitä mahdollisia huumekauppiaita ei kyllä paljoa kiinnosta se, että onko tällainen naapurien kiikaroiminen luvallista. Heitä sanotaan siksi rikollisiksi, että nämä henkilöt eivät noudata lakia, joten myös tällaiseen toimintaan pitää ihmisten varautua, että almamaailman henkilöt sitten kurkistelevat tällaisten laitteiden avulla asuntoihin.

Hyönteisten sekä robottien yhtäläisyyksistä

Hyönteiset ovat oikeastaan robottitutkijoille korvaamaton aarreaitta. Ne ovat hyvin pieniä, ja niiden aivotoiminta on hyvin vaatimatonta, joten näiden pienten olioiden avulla voidaan jäljentää robottien tarvitsemia tietokoneohjelmia sekä niiden ohjelmoimiseen tarvittavia menetelmiä.  Myös robottien mahdollinen spontaani oppiminen on toteutettavissa hyönteisiä tarkkailemalla. Jos olette nähneet esimerkiksi kärpäsen yrittävän päästä ikkunan läpi, jos se vahingossa tullut sisään.

 Silloin voitte huomata, kuinka tuo pieni olento kokeilee jokaista kohtaa lasissa löytääkseen aukon, mistä se tuli sisään. Tätä samaa käyttäytymistä voidaan simuloida esimerkiksi nanorobotilla, joka ohjelmoitaisiin kokeilemaan jokainen kohta seinässä järjestelmällisesti, jos se ei pääse ulos. Tietenkin tässä pienessä robotissa voisi olla navigointijärjestelmä, joka äänittää sen lennon, jotta se osaisi lentää taas takaisin. Mutta jos se joutuisi outoon tilaan, missä GPS ei toimi, niin silloin nanohyönteinen voisi käyttäytyä kuin kärpänen, ja kokeilla jokaisen kohdan huoneen pinnoilta läpi, jotta se löytäisi ulos.

Se jakaisi huonen ruutuihin, ja jotta ruutuja ei kokeiltaisiin kahta kertaa, niin nanorobotin sisäinen navigointijärjestelmän tehtävä on siirtää robottia sen verran, että se ei tee turhia liikkeitä. Ja jos kehitämme tätä kuviteltua robottia hiukan lisää, niin siinä voisi olla esimerkiksi kuvantunnistuslaitteisto eli DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation)-laite, jolla se löytää sitten haluamansa kohdan seinästä.

Toki nanohyönteisen oma tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän ehkä riitä, mutta jos se kommunikoisi palvelimen kanssa, ja olisi ehkä ohuilla sähköjohdoilla tai etälatausjärjestelmällä kiinni sähköverkossa, niin juttu voisi onnistua. Eli etälataus tarkoittaa suuritehoisten radioaaltojen käyttöä tämän robotin voimanlaitteen sähkömoottorin pyörittämiseen.


Eli tuo sähkömoottori on kytketty radioantenniin, jonka kautta sille syötetään virtaa niin, että radioaallot indusoivat sähkömoottorin tarvitseman virran tuohon robottiin. Tämä radioaalto olisi hyvin voimakas, jotta se saisi aikaan tarvittavan virran. Ja itsessään nanohyönteisessä olisi vain tarvittavat sensorit sekä WLAN-yhteys serveriin, missä tarvittava tietojenkäsittely tapahtuu.

Näin voidaan komppensoida tuon nanohyönteisen pientä kokoa. Mutta tietenkin on mahdollista, että hyönteisen hermosoluja istutetaan näiden robottien mikropiireihin. Tämä voisi johtaa siihen, että luodaan teräskärpänen, jota voidaan käyttää esimerkiksi tarkkailuoperaatioihin. Hyönteisten lihaksistoa voidaan hyldyntää myös näiden nanohyönteisten rakentamisessa.

Ja tulevaisuuden tiedustelu- tai salamurharobotti voi olla ulkoisesti esimerkiksi Sudenkorennon näköinen, ja sillä voi olla varusteenaan kameroiden lisäksi esimerkiksi risiiniä tai biologisesti viljellyistä soluista tuotettua hämähäkin myrkkyä. Nämä pienoisrobotit voidaan varustaa minikokoisilla tetrimaljoilla, jossa olevia myrkyntuottosoluja ruokitaan ravintoliuoksella.

Tällainen laite voi olla esimerkiksi FSB:n ALFA-Joukkojen tai DELTA-FORCEN käytössä jo tällä hetkellä. Ja nämä uudet biologisesti viljellyistä soluista tuotetut myrkyt ovat sellaisia, että niistä ei jää kiinni. Eli kysessä on esimerkiksi hämähäkkien sekä matelijoiden myrkkyrauhasen soluista tuotetut myrkyt, jotka voivat mahdollistaa salamurhat, mistä ei jää kiinni. Eli esimerkiksi Pyramidikyyn myrkkyä voidaan lypsää käärmeestä, ja antaa sitten injektioneulalla kohteelle.