Ajatuksia Pohjois-Koreasta, sen ydinaseista sekä Kim Jong Unin ja USA:n harjoittamasta uhkailusta ja muista asioista, jotka saattavat liittyä tähän ydinase-ohjelmaan

USA on uhannut Pohjois-Korean kauppakumppaneita eli lähinnä Kiinaa erilaisilla pakotteilla, joten tietenkin tämä asia varmasti saa aikaan vilunväreitä ihmisten mielessä, kun muistetaan sitä, että tuo pieni maa on tehnyt ensimmäisen vetypommikokeensa vasta muutamia päiviä sitten. Se mikä tästä asiasta tekee todella tragikoomisen, on se että USA ja muu maailma ovat yhdessä osoittaneet Pohjois-Korealle sen, että tämän valtion kohdalla ei tulla mitään muuta kuin diplomatiaa käyttämään, ja se sitten on lisännyt vettä Kim Jong Unin myllyyn, kuten on ollut tapana sanoa.


Kun jokin asia ei tuota miestä miellytä, niin silloin pamahtaa uusi ydinpommi, ja taas on kansainvälinen yhteisö takajaloillaan kertomassa, kuinka tuon miehen toiminta pitää tuomita. Tuolloin vedotaan sellaiseen asiaan, jota kutsutaan nimellä "ydinsulkusopimus". Tämän sopimuksen ratifioineet maat sitoutuvat olemaan luovuttamatta ydinaseita ja niiden valmistamista koskevaa tietotaitoa maille, joilla ei tätä asetta vielä ole, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että ohjeet ydinpommin tekemiseen voi jokainen ihminen hankkia vaikka tavallisesta kirjastosta, joten siltä kannalta katsoen tämä sopimus on kuollut jo kauan sitten.


Tietenkin tämä "ydinsulkusopimus" on sikäli mielenkiintoinen, että siinä määritellään ne valtiot, joilla on "oikeus" tähän aseeseen, mutta kun Pohjois-Korean lisäksi esimerkiksi Kiina, Intia, Pakistan, Israel sekä Etelä-Afrikan tasavalta ovat tehneet Euroopan ja USA:n ulkopuolisina valtioina ydinkokeensa ja noita aseita hankkineet, niin silloin voidaan sanoa, että tällä ydinsulkusopimuksella ei sen kummempaa merkitystä enää ole. Ja samalla voidaan kysyä suoraan, että mikä taho sitten määrittelee sen, että mitä välineitä mikäkin valtio saa hankkia oman itsensä puolustamiseen? Ja tuosta Pohjois-Korean ydinaseesta voi sitten olla jopa hyötyä sikäli, että ehkä Kim Jong Un sitten alkaisi vihdoin tuntea vastuuta siitä, mitä hän on tekemässä.


Kun puhutaan ydinaseista, niin niiden teho tietenkin on erittäin suuri, mutta ihmisiä kohtaan vaarallisempia suuressa mittakaavassa ovat biologiset aseet, joita voidaan huomaamattomasti ruiskuttaa ihmisiin, jotka sitten levittävät näitä organismeja pitkin maailmaa. Mutta maailmanlaajuisesti ajatellen ydinaseet aiheuttavat paljon pahempaa paikallista tuhoa kuin biologiset aseet. Ja ydinaseiden avulla on ajateltu varmistaa bioaseita kehittävien laboratorioiden turvallisuus. Eli noissa laboratorioissa on silloin ydinpommi, joka laukaistaan jos niissä tapahtuu jokin vuoto, missä bakteeri tai virus pääsee irti.


Monet näistä BL-5 (Bio Security Level 5) laboratorioista on louhittu maan sisään, jotta niistä ei voida varastaa mitään organismeja, joten niistä tietenkin kerrotaan kaiken maailman juttuja, ja yksi merkillisimmistä koskee maanlaisia ydinkokeita, joilla tarinoiden mukaan on tuhottu tuollaisia maanalaisia laboratorioita, joissa on päässyt irti jokin tappavista organismeista. Pohjois-Korealla epäillään olevan hallussaan Ebola- ja muita tappavia viruksia, mutta tietenkin myös kolerabakteerin kaltaisia organismeja on tuollaisia aseita kehittävän valtion arsenaalissa. Pääpaino biologisen sodankäynnin välineissä on bakteereilla, joita vastaan voidaan taistella antibiooteilla, ja näitä bakteereita voidaan käyttää huomaamattomasti myös omaa kansaa vastaan. Eli esimerkiksi tuberkuloosi, kolera, hinkuyskä, kurkkumätä sekä monet muut organismit ovat sellaisia, että niitä voidaan ruiskuttaa ihmisten sekaan tai lisätä juomaveteen huomaamattomasti, ja niiden käytöstä ei välttämättä jää koskaan kiinni.


Kolerabakteeri tappaa ihmisen muutamassa tunnissa, joten sen teho on tietenkin tunnettu hyvin pitkään, ja biologisen aseen kohdalla voidaan toimia siten, että oma kansa tai oma tukiryhmä rokotetaan noita organismeja vastaan, jolloin kansaa voidaan hallita pelolla. Biologinen ase on erittäin salakavala massatuhon väline, mutta nykyään on kehitetty myös toisenlaisia biologisia aseita, joilla ei surmata ihmisiä. Nämä organismit muuttavat esimerkiksi polttoaineet liisteriksi sekä hapettavat rautaa ja muuttavat rikin rikkihärmeeksi, jolloin patruunat lakkaavat toimimasta. Mutta bioaseiden ongelma on siinä, että jos joku putki katkeaa tai koeputki putoaa tuollaisessa laboratoriossa pitää tuo laitos steriloida erittäin nopeasti, ja nopeiten se sitten tapahtuu ydinaseella, joka on sijoitettu laitoksen rakenteeseen.



Tuolloin voidaan kysyä sellainen mielikuvituksellinen kysymys, että tuhoaako Pohjois-Korea näissä ydinkokeissa ehkä omia biologisen sodankäynnin laboratorioitaan tai todisteita jostain ihmisoikeusrikkomuksista, mistä tuon maan johto ei halua puhua. Eli olisiko kyseessä jokin lobotomia-ohjelma, missä ihmisille tehdään hyvin nuorina tuo kammottava leikkaus, jolla heidän tunne-elämänsä tuhotaan, jotta niistä henkilöistä tulisi robotteja, jotka toimivat täysin vailla moraalista ja eettistä omaatuntoa. Itse en kyllä silloin ihmettele, että tuon maan johto haluaa salata tämän hypoteettisen ohjelman, koska se on varmaan kaikkein moraalittomin tapa käyttää lääketiedettä väärin, mitä voidaan koskaan kuvitella.



Tuollainen nuorena tehty lobotomia on pahin, mitä ihmiselle voidaan tehdä, eli siinä hänen tunne-elämänsä tuhotaan, mutta jos asiaa ajatellaan ilman moraalia tai sääliä, niin jos tuo teko tehdään hyvin nuorelle henkilölle, niin silloin hän kasvaisi näennäisesti  kuin muutkin ihmiset koska aivot voivat tuolloin korjata itsensä, mutta tunne-elämä on tuolta henkilöltä täysin typistetty. Ja arvatkaa miltä tuntuisi elää ilman iloa tai surua. Se ei varmasti ole kovin mukavaa.


Tietenkin tämä ajatus vaikuttaa hyvin kaukaa haetulta, mutta jos Kim Jong Un aikoo avata maataan, niin en usko että hän haluaa tehdä tiliä sukunsa ehkä määräämistä kansanmurhista, joten kaikkein mukavin tapa päästä eroon ikävistä todisteista olisi räjäyttää ne hajalle ydinpommeilla, jolloin kaikki arkistot ja muut välineet kaasuuntuvat muutamassa sekunnin miljoonasosassa. Tietenkin tämä on sellaista arvailua, mutta tästä valtiosta ja sitä johtavasta perheestä kyllä uskotaan mitä vain. Mutta mitään todisteita tällaisesta operaatiosta ei ole, ja ainoastaan se tiedetään, että Pohjois-Korea kiihdyttää ydinase-ohjelmaansa, joten tietenkin sillä jokin syy tähän toimintaan pitää olla.


Ei kukaan nyt huvikseen ammuskele raketteja muiden maiden ylitse ja räjäytä maan alla ydinpommeja kuin ne olisivat jotain ilotulitteita. Eli miksi tämä kiire nyt on tullut eteen? Miksi tuon maan kemialliset aseet eivät enää riittäneet tuolle diktaatuurille, jonka tiedetään polkevan ihmisoikeuksia järjestelmällisesti Siinä kysymys, johon pitää saada kyllä vastaus, jotta tuota uhkaa voidaan käsitellä tehokkaasti sekä objektiivisesti  eri kansallisesta turvallisuudesta vastaavissa valtion laitoksissa.

Ajatuksia psykiatriasta sekä sen käyttämisestä vallan välineenä

Kaikki me tiedämme “Seilin sairaalana” tunnetun laitoksen, joka oli aikoinaan maamme pahamaineisin vankimielisairaala, joka tunnettiin paikkana josta ei ollut paluuta. Sen toiminta oli hyvin erikoista, ja esimerkiksi tuon sairaalan lopullisuutta korostettiin sillä, että sen ylilääkärin virkaa hoiti tavallinen kunnanlääkäri, joka saattoi vain koulutuksensa puolesta pitää yllä noiden saareen teljettyjen ihmisten lääkitystä. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi noiden potilaiden käyttämisessä työtehtävien hoitamisessa oli jotain outoa, koska saaressa oli tietenkin oma kasvimaa, mistä sen potilaat sekä henkilökunta sitten saivat ruokaa. Tuossa kasvimaassa saattoi piillä kyseisen saaren salaisuus, joka ehkä kiinnostaa ihmisiä.

Monille sen potilaista oli tehty lobotomia, joka kuitenkin voidaan ikään kuin perua, ja ihminen muuttaa taas normaaliksi tuota hoitoa varten kehitetyllä toimintaterapiaksi kutsutulla metodologialla, missä ihminen ikään kuin koulutetaan toiminnan kautta taas saamaan oman tahtonsa takaisin. Ja tietenkin oikeuspsykiatrian tohtori voi kirjoittaa potilaan hoito-ohjeet vaikka kirjeitse, joten saattoi olla niin, että tuolla saarella tehtiin etätyötä, eli nuo korkeasti oppineet mielenterveyden asiantuntijat kirjoittivat kirjeitä siitä, miten potilaan kanssa tuli toimia. Ja toki hekin voivat tehdä opintomatkoja virka-ajallaan tuonne saareen, ja siellä sitten ohjeistaa potilaan hoitoa.

Idea tuossa toimintaterapiassa on se, että henkilö ikään kuin pakotetaan muodostamaan uudet hermoradat aivoihinsa, jotta he sitten kykenevät myöhemmin toimimaan yhteiskunnassa. Seilin potilasaines oli hyvin väitettyjen tekojensa takia hyvin räikeää, ja monissa tapauksissa voidaan epäillä sitä, että nuo potilaat oli vähintään lavastettu syyllisiksi murhiin. Ja monissa tapauksissa tuonne saareen meni piikatyttö, joka oli talon tai kartanon isännän kanssa vietetyn yön jälkeen saanut lähteä, ja jota sitten oli epäilty joko oman tai jonkun talon isäntäväkeen kuuluvan lapsen surmaamisesta. Tuolla syyttäjien käyttämällä tekniikalla missä esimerkiksi surmattujen lasten asemaa nimenomaan isäntäperheen lapsina korostettiin oikeudessa sitten oli sellainen aspekti, että se varmasti herätti epäilyksiä siitä, että joku saattoi yrittää manipuloida oikeusistuinta.

Kun Seiliä ajatellaan historialliselta kannalta, niin Ruotsin kuningas aikoinaan perusti tuohon saareen laitoksen, missä säilytetettiin hänen poliittisia vihollisiaan, ja sen takia tuollainen paikka piti tehdä sellaiseksi, että se ei herätä mitään turhaa huomiota. Moni psykiatrinen sairaala on aloittanut “historiansa” hallitsijan  poliittisten vastustajien sijoituspaikkana, joten niille on tahallaan luotu huono maine. Niiden väitettiin olleen tuberkuloosiparantoloita, jotta ihmiset eivät noisen laitosten alueelle menisi.  Tuberkuloosin  pelko on vielä nykyäänkin suuri, eikä tuohon sairauteen vieläkään ole välttämättä parannuskeinoa, jos vastassa on sitten esimerkiksi antibiooteille resistentti tuberkuloosibakteerin kanta.

Kun puhutaan lobotomiasta leikkauksena, niin tietenkin kyseessä on toimenpide, jolla on erittäin huono maine. Siinä otsalohkon hermoradat katkaistaan, jolloin potilas muuttuu passiiviseksi, mutta tuon leikkauksen salaisuus on siinä, että se on kirurgista kiinni, tekeekö hän tuon kyseisen leikkauksen vai ei. Esimerkiksi silmäkuoppa-lobotomia voidaan tehdä niin, että lääkäri painaa piikin eli koettimen kallon sisällä olevaan onteloon, niin että hän ei vahingoita kallon sisempää seinämää, jolloin kyseessä on “placebo-leikkaus”. Tai sitten hän voi vain viiltää ihoon arven, joka vastaa lobotomiasta jäävää jälkeä, ja potilasta voidaan lääkitä esimerkiksi opiaateilla, jolloin hän sitten varmasti on passiivinen.

Psykiatristen potilaiden asema maassamme on muuten melko huono, ja tällä sitten viittaan esimerkiksi “Hannibal Lecter”-elokuviin, jotka varmasti herättävät ihmisten antipatioita mielisairaala-potilaita kohtaan. Siinä missä esimerkiksi “Parkinson”-potilaiden edusmiehet ja potilasjärjestöt  ovat hyvin aktiivisia sen suhteen, mitä näistä potilaista kerrotaan, ja pienikin vitsi sitten saa aikaan kovan reaktion, niin mielenterveysjärjestöt eivät kuitenkaan sano mitään siitä, kun elokuvateattereissa esitetään umpi-kahelia psykiatria, joka tekee potilaistaan kirjaimellisesti kebappia.

Psykiatrisissa sairaaloissa on paljon potilaita, jotka eivät ole oikeastaan mitään rikoksia tehneet, vaan heidän lähettäminen hoitoon on tapahtunut esimerkiksi masennuksen tai muun asian takia. Ja kuitenkin lähes kaikki noita laitoksia käsittelevät uutiset tai elokuvat käsittelevät juuri jotain sarjamurhaajia sekä “Jammu Siltavuoria”, joita potilaista on kuitenkin vain murto-osa.  Samoin vankiloista annetaan miellellään sellainen kuva, että valtaosa niissä istuvista henkilöistä on henkirikoksia tehneitä ihmisiä, vaikka suurin osa noista rikollisista taitaa olla lähinnä omaisuusrikoksista istuvia henkilöitä.

Psykiatrisia sairaaloita on joissain maissa käytetty nimenomaan valtaapitäviä tahoja vastustavien henkilöiden eli poliittisin perustein vangittujen henkilöiden sijoituspaikkana. Kun viranomaiset vetoavat mielisairauteen, kun he haluavat pitää henkilöä jossain laitoksessa ovat aina paljon paremman näköisiä kuin se, että henkilö suoraan laitetaan vankilaan jonkun lehtikirjoittelun takia. Ja esimerkiksi Suomessa oli voimassa “irtolaislaki”, joka salli lähes kenen tahansa henkilön sulkemisen psykiatriseen laitokseen.

Tuollaisia  lakeja säädettiin aikoinaan tukemaan  eurooppaan säädettyjä poliittiset pidätykset sallivia “kommunistilakeja”, kun noiden sosialistien kanssa ei haluttu olla liian kovia, eli noista sosialistisista toimista seurasi vain noin vuoden pituinen vankeustuomio, mutta tietenkin oli vaara siitä, että joku sitten lähtisi agitoimaan työmaille tai asevoimiin. Ja pitihän valtiollisen poliisin tietenkin perustella toimintaansa jotenkin, joten silloin tietenkin perustella se, että henkilö sijoitettiin kymmeniksi vuosiksi johonkin laitokseen, ja silloin tietenkin käytettiin psykiatrista sairaalaa sellaiseen tarkoitukseen, että henkilö saatettiin eristää yhteiskunnasta.

Monissa epädemokraattisissa valtiossa nimenomaan tuberkuloosia käytetään tekosyynä vangin lähettämiseen sairaalaan, missä sitten psykiatri tutkii myös hänet, ja sitten tuo potilas siirretään suoraan osastolle, ja syynä yleensä oli “tuskainen ahdistus”, mikä sitten johtui siitä, että henkilölle uskoteltiin hänen kuolevan muutaman kuukauden sisällä. Tuolla toiminnalla haluttiin estää se, että henkilö pääsisi esimerkiksi asevoimiin levittämään propagandaa sekä omaa agendaansa. Tuollainen äärimmäisen järjestäytynyt yhteiskunnan osa on sellainen, että siellä jokainen asia, minkä joku tekee toisin näkyy erittäin hyvin, ja jos sitten joku alkaa siellä “häiriköimään”, niin se saattaa vetää monia miehiä mukaansa.

Se oli valtion tapa hoitaa asioita 1930-luvulla, jolloin yhteiskunnassa olivat vallalla vanhoilliset sekä äärimmäisen oikeistolaiset aatteet, ja edelleen on ollut joissakin lehdissä kirjoituksia joiden mukaan henkilöt, jotka ovat eri mieltä tuon lehden kirjoittajien kanssa ovat jotenkin “tyhmiä”.  Mutta nämä oikeudet laittaa henkilöitä mielisairaalaan ovat noissa maissa olleet vain valtiollisen poliisin käytössä olevia oikeuksia, ja tässä sitten tietenkin kirjoitan hieman yleistäen näitä asioita, eli esimerkiksi sosialistisissa yksipuoluejärjestelmissä  säädettyjä poliittista toimintaa sääteleviä lakeja nimitetään tässä sitten “kommunistilaeiksi”.  

Kuitenkin myös sellaisissa länsimaissa missä varsinaisia poliittista toimintaa rajoittavia lakeja ei ole olemassa. Tunnetuin väärinkäyttötapaus tietenkin Rosemary Kennedyn tapaus, missä USA:n presidentti John F. Kennedyn sisko Rosemary Kennedy suljettiin perheen “päällikön” Jack Kennedyn pyynnöstä mielisairaalaan, jotta hänen elämäntyylinsä ei olisi pilannut Kennedyjen julkisivua, ja tuo onneton tapaus sitten päättyi siihen, että tuolle naiselle tehtiin lobotomia. Toki Jack Kennedyllä oli mafia-tuttavia, joiden liiketoimia ei varmasti ainakaan USA:n presidentin perhe julkisuuteen, ja tässä sitten pitää muuten sanoa yksi asia.

Se että John F. Kennedy ryhtyi presidentin-vaaliehdokkaaksi johtuu nimenomaan Jack Kennedystä, eli tuo ehdokkuus sekä Johnin että Robertin poliittinen ura oli lähinnä heidän isänsä luomus, ja nuo politiikan huipulla olleet veljekset jotka molemmat muuten murhattiin  eivät ilmeisesti muuta tehneet kuin noudattaneet isänsä tahtoa. Joten mielisairaaloita on tietenkin käytetty väärin myös monissa paljon pienemmissä asioissa kuin tällaisissa valtion johtoa koskevissa perhe-asioissa.

Eli joitakin tilallisia on saatettu laittaa tekaistujen diagnoosien avulla  sairaalaan, jotta heidän tilojaan voitiin sitten viljellä ilman korvauksia. Ja aina välillä tulee lehdissä vastaan sellaisia kirjoituksia, joiden mukaan esimerkiksi seksuaalisia suuntautumisia voidaan hoitaa jossain “boot-campeilla”. Samoin myös oman maamme lehdistöön on jostain syystä pesiytynyt sellainen näkemys, että kun henkilö saa jonkun nobelin tai muun vastaavan palkinnon, niin siitä sitten samassa jutussa käsitellään hänen mielenterveyttään.

Tällä viittaan esimerkiksi peliteoreetikko John Forbes Nashin saamaan nobeliin, ja siitä seuranneeseen lehtikirjoitteluun, missä tuon henkilön skitsofreniaa käsiteltiin siten, että se olisi ikään kuin pääasia tuon nobelin valintaperusteissa.  Toki tuota diagnoosia käytetään joissain maissa siihen, että valtion suuret salaisuudet säilyisivät, eikä esimerkiksi ydinaseita koskevia salaisuuksia pääse vuotamaan mihinkään, mihin niitä ei ole tarkoitettu kerrottavaksi.

http://psykiatriajaihmistenhallinta.webnode.fi

Vakoilussa on aina käytetty mielikuvitusta, joten oliko Kerttu Nuortevan tarkoitus tehdä Mannerheimille lobotomia sekä mietelmiä vaarallisista stereotypioista

Kuvituskuvaa

Kun ajatellaan sitä, mikä on sofistisen sekä radikaalisen filosofian harjoittajan ero, niin voidaan sanoa niin, että sofisti pyrkii puheellaan sekä kirjoituksellaan miellyttämään muita ihmsiä, ja näin saamaan ihmisten enemmistön puolelleen. Radikaalin filosofin ajatusmaailma on toisenlainen, ja hän taas pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajatusmaailmaan, ja muuttamaan ne sellaiseksi, kuin hän itse haluaa ne muuttaa. Tämän takia radikaalia filosofiaa on helppoa lukea, ja siihen on sisällytetty melko mielenkiintoinen filosofian osa-alue, jossa käsitellään futurologiaa eli mietintää sitä, miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan. Futurologia on oikeastaan tiede, joka tutkii tulevaisuutta, ja sitä miten tekniikan kehitys tulee siihen vaikuttamaan. Samoin filosofian opettaminen on tietenkin yksi radikaalin filosofian eli tieteen pohdinnallisen tutkinnan tai pikemminkin mieltelmien rakentamisen osa-alueista. Jos joku aikakoneen rakentaja sitten pyrkii todistamaan jotain väitteitä tulevaisuudesta rakentamallaan aikakoneellaan, niin futurologiaan paneutunut filosofi voisi toimia "Wundtin mallin mukaan".

Eli kyseessä on oikeastaan psykologisen tutkimusmenetelmän muuttaminen filosofian käyttöön. Psykologian eli tutkinnallisen mielen tulkinnan kanta-isä Wilhelm Wundt kehitti aikoinaan toimintamallinsa oman hermostonsa havainnointiin, eli hän istui nojatuolissa ja havainnoi omaa kehoaan sekä sen reaktioita aikana, jolloin ei vielä röntgenkonetta tunnettu. Tuota menetelmää voidaan soveltaa myös filosofiaan, eli ihminen istuu nojatuolissaan ja miettii tulevaisuutta, eli sitä millainen maailma voisi tulevaisuudessa olla, hankittuaan sitä koskevaa tietoa esimerkiksi Internetistä. Wundtista se verran vielä, että psykologia on tutkimusta ja psykiatria on lääketiedettä, ja noita termejä ei saa koskaan sekoittaa toisiinsa. Eli psykologi tutkii ja psykiatri parantaa sairaita. Mutta palataan sitten filosofian puolelle, joka on tiede siitä, mikä on tiedettä. Kaikki maailman filosofit aloittavat sofisteina, koska he pelkäävät julkaista tutkielmia tai mietelmiä, joissa he kertovat oman kantansa asioihin.

Tämän takia tai tästä huolimatta filosofin kannattaa opetella kirjoittamaan omia ajatuksiaan ylös, niin että muutkin niitä pääsevät lukemaan, koska kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Kun filosofi kehittyy kirjoittajana, ja hän saa positiivista palautetta kirjoitelmistaan, niin sitten jossain vaiheessa tulee eteen se, että hän haluaa hylätä lähteet, ja kirjoittaa vain sitä, mitä itse ajattelee mistäkin asioista. Se että hän saa positiivista palautetta kannustaa kirjoittajaa kirjoittamaan hyvinkin kieroista asioista. Ja kirjailijan sekä filosofin ero on hyvin pieni, ja kun puhutaan palautteesta, niin myös passiivinen palaute on kannustavaa. Eli vaikka yhtään kirjettä ei postilaatikkoon putoa, niin silti kirjailija voi saada mahtavia lukutilastoja kirjasta, jossa murha tehdään niin, että uhri kävelee kumimatolla, ja hänet varataan sähköllä, jonka jälkeen tuo onneton sitten astuu maahan, ja kuolee sähköiskuun.

Toki kirjailija sekä filosofi ovat oikeutettuja esittämään myös näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa vallitsevan moraalikäsitteen kanssa, ja tietenkin pitää ottaa huomioon sellainen asia, että filosofi ei oikeasti kannata aina ajatuksia mitä hän esittää muille, vaan joskus moraaliton mielipide voi olla  filosofin yritys herättää keskusteluja jostain asioista. Samaa tekee myös kirjailija, joka vahingossa neuvoo kirjassaan loistavan tavan bongata poliiseja kadulta, eli rikollinen voi ottaa kännykällään vaikka näköpuhelun, ja sitten kääntyillä kameran kanssa ympäri, jolloin hänen pomonsa voi tunnistaa häntä seuraavia tyyppejä. Filosofian opettamisessa on sellainen ongelma, että jos halutaan opiskelijan esittävän muistiinpanonsa, niin toki sopii olettaa, että opiskelija saa editoida muistiinpanonsa verkossa niin, että ne on opettajan helppo esittää, ja miksi itse en pidä vihkojen pyytämisestä johtuu siitä, että nuo muistiinpanot ovat aina keskeneräisiä. Itse en filosofiaa opeta, mutta kuitenkin jos muistiinpanot pitää esittää, niin opettaja voi ne pyytää kyllä sellaisessa muodossa, että ne on editoitu eli kirjoitettu koneella puhtaaksi.

 Mutta jos vihot tarkastetaan, niin opettaja voi siitä informoida ryhmää etukäteen, jotta opiskelijat tietävät, että niihin ei kannata mitään muuta kuin koulujuttuja kirjoittaa, jotta kukaan ei käsitä kirjoitusta väärin. Ja yksi asia mitä käsitetään väärin, ovat juuri tulevaisuuden cyborgit, eli ihmisen ja koneen risteymät, joissa kone on liitetty ihmiseen joko sisäisesti tai ulkoisesti. HULC-eksoluuranko on varmasti kaikille tuttu, eli kyseessä on ihmiseen ulkoisesti kiinnitetty teline, jossa on elektrniikkaa sekä servomoottorit, joiden avulla henkilö saa voimat, joilla hän sitten voi nostaa vaikka henkilöauton ilmaan. Mutta oletteko ajatelleet, että tulevaisuudessa tuollainen HULC-eksoluuranko voidaan asentaa ehkä ihmisen sisään kirurgisesti. Tässä on tietenkin ongelmia, koska luuydin muodostaa meidän verisolujamme, ja siksi luproteesin suunnittelussa on pieniä teknisiä ongelmia. Tuo keinoluu pitää tehdä ontoksi, jotta sen sisään voidaan asettaa luuydintä, ja tuo hiilikuidusta tehty putki täytyy rakentaa sellaiseksi, että sen läpi pääsee verisuonia, jotta elimistö saa tarpeeksi verisoluja. Keinoluu kannattaa tehdä sellaisesta aineesta, kuin hiilikuitu, koska se on kestävää ja lähes tuhutumaton materiaali.Tuollaista kenoluurankoa voidaa käyttää tulevaisuudessa ehkä tilanteessa, missä ihmisen oma luuranko on tuhoutunut luuydinkasvainten takia, ja tuolloin hänen omia luuydinsolujaan otetaan elatusmaljaan, ja sitten siitä tuhotaan syöpäsolut sädehoidon avulla,

Sitten nuo luut voidaan siirtää luuproteesin siään, jonka tarkoitus on korvata luiden pinta hiilikuidulla. Ehkä tastä tulee sitten elokuva "Terminator" mileen ja ehkä tuollaisessa laikkauksessa voidaan ihmisen muu elimistö jättää rauhaa, ja ihmisen luut korvataan tuollaisella sisäisellä tekoluurangolla, jossa luuydin elää kuten se eläisi ihmisen normaalinkin luun sisällä. Ja jossain kaukaisessa tulevaisuudessa voidaan ihmisiin asentaa sisäisesti tuollainen HULC-robotti, jossa noiden luiden niveliin asennetaan servomoottorit, tai sitten voidaan käyttää keinolihaksia, joiden toiminta vastaa tavallista eli oikeaa lihasta. Tuo keinolihas voisi olla joukko  pusseja, joissa on nestemäistä metallia, joka sitten reagoi magneettiin,

Tuo lihas voidaan asentaa ehkä oman lihaksen paikalle, ja kun henkilö haluaa liikuttaa kättään, niin silloin ajatus siitä lähtee hermoa pitkin dekooderiin, joka saa noita keinolihaksia käyttävät magneetit vetämään tuota nestettä itseensä päin, jolloin tämä keinotekoinen lihas sitten supistuu. Tällainen laitteisto ei ehkä aivan pian tule käyttöön, koska sen toteuttaminen voi vaatia hiukan suostutteluja lain muuttamiseen, sekä tuon projektin moraliteetin tarkkaa tutkimista. Samoin tuon intro-HULC-laitteiston asentaminen vaatisi laajoja kirurgisia toimenpiteitä, ja samoin nuo laitteet vaativat sitten tehokkaan RTG-generaattorin tai polttokennot toimiakseen, ja ehkä tulevaisuuden kirurgi jättää ihmiseen osa hänen lihaksistostaan, jotta hän sitten saisi cyborginsa toimimiaan. Jos tuo hiilikuituinen runko sitten toimisi polttokennoilla voisi henkilö sitten tankata sitä esimerkiksi letkun kautta imemällä bensiiniä, jotta polttokenno saisi sitten tarvitsemaansa hiilivetyä, ja tietenkin myös sisäelimet pitää sitten ruokkia, ja jos vatsaportti ohitetaan tuolla letkulla, niin kyseinen henkilö voi sitten syödä normaalia ruokaa, pitäessään tuota konetta sisällään.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Paratiisin käärme: Grigori Rasputin Tsaarin hovin paha henki

Grigori Rasputin
n.1869-1916
Kuva I

Kun puhutaan maailman erikoisimmista ihmisistä, niin silloin tulee kaikille varmasti mieleen Grigori Jefimovits Rasputin (1869-1916), joka oli venäläinen munkki, verenseisauttaja, ihmeparantaja sekä tsaarittaren eli keisarinna Aleksandran  rakastaja. Noissa vuosiluvuissa saattaa olla hiukan heittoa, koska Rasputinin syntymävuotta ei tiedetä aivan tarkasti. Tuosta henkilöstä oli kerrottu tarina, että hän pystyisi parantamaan tsaarin pojan Aleksein hemofilian eräänlaisella hypnoosikäsittelyllä, mutta itse kyllä uskon että hän käytti jotain verta hyydyttävää myrkkyä, jota hän sitten pisti kruununprinssiin, saaden tämän verenvuotokohtauksen loppumaan.

 Eli kyseessä saattaa olla jonkun käärmeen myrkky, mikä sitten sai aikaan sen, että veri hyytyi, kun sitä pistettiin potilaaseen. Toisin sanoen joku asia sitten kyllä vakuutti tsaarittaren siitä, että hänen kannatti pyytää kyseisen, hiukan erikoislaatuisen sekä epäsiistin miehen palveluksia. Eli kuten kuvista näette, niin mikään turhan siisti mies ei tuo  veli Grigori Jefrimovits ollut, ja toki hänen piti antaa osaamisestaan työnäyte, ennen kuin kyseinen mies sitten päästettiin antamaan tulevalle venäjän hallitsijalle injektioita, Kun puhutaan hypnoosista sekä suggestiosta, niin Rasputin saattoi antaa ihmisille esimerkiksi akupunktioita, sekä harjoittaa parannettaviensa kanssa hypnoosia sekä suggestiota lievittääkseen esimerkiksi touretten syndroomaan kuuluvia hillittömiä oireita. Se että oliko Rasputinin toiminta sellaista, että sitä voidaan pitää lääketieteenä on kuitenkin arvailujen varassa.

Rasputin ei mikään turhan
huoliteltu mies ollut
Kuva II

Kuitenkin uskon että hän ainakin jotenkin yritti sitten saada noita verenpurkaumia paranemaan, mutta oliko hänen toimintansa kuitenkaan sellaista, että sitä voidaan pitää lääketieteenä, ollaan montaa eri mieltä. Kuitenkin jos hän käytti jonkun käärmeen myrkyn kaltaisia kemikaaleja parantaakseen nuoren prinssin, niin häntä ei voida silloin pitää varsinaisena luontaislääkärinä, vaan henkilönä joka teki hengenvaarallisia kokeita ihmisille, joita kohtaan hänellä oli hyvä tahto. Itse kyllä suhtautuisin hiukan epäillen tällaisen henkilön lääketieteellisiin palveluksiin, mutta saattaa olla niin, että hänen erilainen olemuksensa viehätti keisarinnaa, joka alkoi sitten suhteeseen tuon munkin kanssa.

Tässä sitten kerron sen, että suggestio- sekä hypnoterapiaa antavien henkilöiden tulee olla oikeasti koulutettuja tehtäviinsä. Vaikka aina sanotaan niin, että hypnoosi ei ole vaarallista, niin silti sanon niin, että jos henkilöllä on alitajuinen tarve surmata ihmisiä, niin silloin voi tilanne karata todella pahasti käsistä. Joten olen joskus miettinyt sitäkin mahdollisuutta, että kyseinen henkilö saattoi olla joku koulutettu psykiatri tai psykokirurgi, joka sitten ujutettiin tsaarin hoviin, ja jos hän olisi sitten tehnyt silmäkuoppa- eli piikkilobotomian tsaarille tai hänen kenraaleilleen, niin silloin armeija olisi ollut toimintakyvytön sodan syttyessä

Eli jos henkilölle tehdään hypnoosikäsittely, niin silloin pitää muistaa se, että mikäli tuossa toiminnassa käytetään kemikaaleja, niin silloin tuon terapian antajan pitää olla ammattilainen, joka osaa toimia oikein siinä tilanteessa, missä kohdehenkilö alkaa osoittaa merkkejä esimerkiksi sosiopatiasta. Kaikki me olemme kuulleet tarinoita siitä, kuinka hypnotisoija on käskenyt toisen henkilön ottaa esimerkiksi vaatteet pois tuolla estradilla, ja tämä on sitten totellut.

Tämän takia hypnoosilla ei saa ruveta leikkimään, koska se antaa joillekin ihmisille yllykettä toimintaan, mitä he eivät muuten tekisi. Kun puhutaan Rasputinin vaikutuksesta tsaarittareen, niin hän on saattanut  käyttää jotain huumeita tehostaakseen viehätysvoimaansa. Mikäli puhutaan siitä, että Rasputin on ollut koko venäjän naisten suuri suosikki, niin saattaa olla niin, että hän antoi hedelmöityshoitoja noille naisille, eli sijoitti katetrin avulla näiden naisten aviomiesten sukusoluja heidän kohtuunsa.Eli en usko että hän muuten niin kamalan suosittu naisten keskuudessa oli, kun mitä yleensä kuvitellaan.

hkimmo.blogspot.fi

Renderfahrmin käyttö rangaistuslaitoksessa

Vankiloiden ongelmana on aina ollut niiden mieltäminen rangaistuslaitoksiksi. Ja rikollinen tietenkin kuvailevat noita koppeja, joiden tehtävänä on murtaa ihmisen psyyke. Rikollisuuden torjunnassa ongelma on siinä, että kaikissa maissa ei ole samaa oikeuskäytäntöä kuin länsimaissa. Eli kuten kaikki varmaan tietävät, niin toki poliittiselle vangille voidaan tekaista rikosrekisteri, mutta toisaalta esimerkiksi jotkut valtiot esittävät vaikkapa väkivaltarikollisia poliittisina vankeina, jotta nämä henkilöt eivät herättäisi liikaa sympatioita YK:ssa.

Se että jossain maassa esimerkiksi hallituksen vastaisten kirjoitusten levittäminen on rikos, koska hallituksen arvostelu katsotaan joskus viranomaisen halventamiseksi, ja sitä sitten tulee rangaistukseksi yleensä sakkoja. Mutta tuo pidätystekniikka sitten takaa sen, että tuo sakko muuttuu varmasti muuntomenettelyn kautta vankeustuomioksi. Näet noissa maissa yleensä käytäntö on ollut se, että noilta pidätetyiltä otetaan henkilöllisyyspaperit pois. Näin sitten voidaan poliisille perustella tuo pidätysmääräys. Tai sitten henkilölle tekaistaan rikosrekisteri, joka käsittää esimerkiksi terrorismia sekä muita kovia rikoksia kuten huumekauppaa, jotta länsimaiset viranomaiset olisivat myötämielisiä noiden henkilöiden pidätykselle. Ja miksi nuo valtiot haluavat olla länsimaiden "kavereita", johtuu siitä, että niiden johto haluaa ostaa länsimaisia aseita.

Mutta kun henkilö sitten joutuu vankilaan, niin hänestä tulee ongelma, koska perheet tietävät hänen olevan vankilassa. Näin ollen nuo viranomaiset sitten osassa maista turvautuvat informaation vääristämiseen. Eli he käyttävät huippuluokan animointitekniikkaa mustatakseen tuon henkilön mainetta, eli tekniikka perustuu fotorealistiseen 3-D animointitekniikkan, missä tuo pidätetty tai vangittu henkilö lisätään esimerkiksi discojen valvontavideoille, joissa sitten tuo henkilö pitää kavereidensa kanssa, ja se sitten vähentää heidän lausuntojensa uskottavuutta. Todellisuudessa nuo vankilat ovat vielä häijympiä kuin mitä ensin edes voidaan kuvitella. Noiden animointitekniikoiden sekä virtuaalitodellisuuden avulla voidaan ihmiselle uskotella, että hänen sukunsa tai ystävänsä esimerkiksi pahoinpitelevät häntä.

Hänelle laitetaan VR-lasit päähän, ja sitten niissä näytetään kuvaa tuon henkilön perheen jäsenistä, jotka pahoinpitelevät häntä. Todellisuudessa pahoinpitelyn suorittaa vanginvartija, mutta koska kyseessä on tilanne, missä henkilö ei tiedä käyttävänsä esimerkiksi juuri VR-laseja, jotka voidaan asettaa hänen kasvoilleen nukutuksessa ilman, että hän edes huomaa mitään. Samoin kuilusteluissa käytetään stroboskooppeja, ultra- tai infra-ääntä sekä ultravoimakkaita valoja, joiden tarkoitus on estää henkilön vammauttaminen putkassa. Nuo välineet aiheuttavat sen, että henkilä ei pysty nukkumaan ja hän saa myös epileptisiä kohtauksia. Kuitenkaan verikokeessa ei näy mitään epäilyttävää, joten esimerkiksi toimittajat sekä YK eivät epäile kidutusta, koska verikoe on puhdas eli siinä ei ole mitään huumeita. Samoin esimerkiksi juomavettä ei noihin koppeihin tule. Ja jos joku kysyy vedestä, niin silloin tietenkin noille kysyjille kerrotaan, että henkilö on ollut vaikkapa vatsaleikkauksessa.

 Samoin henkilön korville voidaan asettaa rakennusmiesten kuulosuojaimet, joissa on mikrofoni. Jos henkilön kädet pidetään liikkimattomina, ja ihoa puudutetaan tietyllä tavalla, niin hän ei tiedosta päähänsä asetettua VR-settiä. Ja tuon kuulokkeen kautta voi kuulustelija esittää hänelle kysymyksiä käyttäen esimerkiksi äänenmuuttajaa. Näin hän voi uskotella vangille, että tämä keskustelee vaikka jonkun toverinsa tai velijensä kanssa. Teloitus voidaan myös korvata lobotomialla, minkä takia nämä nykypäivän Rudolf Hössit eivät enää jää kiinni samalla tavoin kuin tuo 1940-luvun kuuluisa keskitysleiripäällikkö jäi. Vaan henkilö kyllä palautetaan ihmisten ilmoille, mutta kun hän palaa, niin tuo entinen vanki on vain aivan hiljaa eikä enää pysty tekemään mitään aloitteita. Noin sitten vältetään syytteet aiheettomasta teloituksesta.