Keinotekoiset kudokset ja "Terminaattori", joka toimii hiilivedyillä

Tämä on oikeastaan jatkoa edelliseen kirjoitelmaan. Kyseessä on keinotekoisten lihasten sekä kudosten valmistaminen, eli tekniikka mikä kehitettiin alun perin hampurilaisten bioteknistä valmistusta varten. Aivan lähitulevaisuudessa voidaan kehittää keinotekoisten lihasten avulla lentävä keinotekoinen lintu tai muu keinotekoinen organismi, jonka pinta on orgaanista, ja keinotekoista lihasta sekä nahkaa, ja niiden alla on mikroprosessorien ohjaama robottirunko. Tuo lihas tietenkin vaatii heromotuksen, jotta se voi toimia, kuten normaalisti toimiva linnun tai jonkun muunkin eläimen lihas toimii. Tämä hermotus voidaan rakentaa nanotekniikan avulla tuotetusta metallilangasta, tai muusta vastaavasta materiaalista, joka voidaan haaroittaa siten, että se voidaan viedä jokaisen solun päähän.

Tällä tavoin voidaan valmistaa keinotekoinen lintu tai robottikärpänen, joka muistuttaa täysin oikeaa eliötä, ja noilla keinotekoisilla hyönteisillä voidaan esimerkiksi tutkia hyönteissyöjälintujen suolistoa, tai suorittaa tiedustelu- tai vaikkapa eliöiden tarkkailutehtäviä. Eli nämä laitteet voivat olla samoja, ja vain niiden käyttötarkoitus erottaa siviililaitteet sotilallisista, mutta keinotekoisen kärpäsen tai linnun rakentaminen on sikäli vaikeaa, että niiden pitäisi pystyä räpyttelemään siipiään, ja niissä ei saisi olla potkureita, jotka paljastavat nämä laitteet keinotekoisiksi, ja niiden käyttöympäristö voi olla hyvin laaja. Tämä tietenkin asettaa vaatimuksia myös voimanlaitteen suhteen, ja  ehkä tulevaisuuden robotti sitten käyttää esimerkiksi polttokennoja toimiakseen. Ja tarvitsevathan keinotekoiset lihaksetkin hiilivetyjä kuten sokeria toimiakseen. Eli mitokondrio on oikeastaan luonnon polttokenno, joka voidaan valmistaa esimerkiksi nanokaiverrustekniikalla hyvin pienikokoiseksi.

Eli ne voivat valvoa vaikkapa yleisötapahtumia, seurata metsän eliöitä tai etsiä pommeja sekä palopesäkkeitä.  Ne voivat tunkeutua vaikka epäillyn huumekauppiaan kotiin, sekä noutaa heidän pöydiltään erilaisia näytteitä, ja myös valvoa hänen tekemisään kotona. Nämä laitteet voivat laskeutua sellaiseen paikkaan, että ne näkevät kaiken tuon henkilön tekemän työn, kun hän käyttää tietokonettaan. Ne ne voivat olla STEALTH-tekniikkaa hyödyntäviä, eli niiden pinnan väri vaihtuu pinnan mukaan, jolloin nämä ehkä kovakuoriaista tai kotisirkkaa sekä kukkakärpästä etäisesti muistuttavat kojeet ovat lähes näkymättömiä, ja niiden liikkuminen jäljittelee kaikessa oikeita hyönteisiä.

Energiansa ne saavat radiosäteilystä, joka indusoidaan niiden radiolaitteisiin tutkalla tai muulla radiolaitteella. Toki nuo keinotekoiset lihassolut voivat käyttää myös pieniä generaattoreita, joilla tuo keinotekoinen olio voisi saada sähkövirtaa omille mikropiiriaivoilleen sekä valvontalaitteilleen. Nuo lihakset tietenkin tarvitsevat sokereita tai alkoholia toimiakseen, eli kyseinen lihasmassa tarvitsee tietenkin sokeria toimikseen, vaikka siihen on liitetty keinotekoinen hermosto. Tai ehkä tuollainen nanorobotti käyttää miniatyyripolttokennoja, jolloin sen täytyy vain saada alkoholia, jotta tuo robotti voi kehittää tarvitsemansa sähkövirran. Toki myös isommat robotit voivat käyttää polttokennoja, ja tuolloin ne saattavat käydä ehkä tulevaisuudessa huoltoasemalla juomassa bensiiniä  jotta niiden sähkövoiman tuotanto voi toimia jatkuvasti. Robottien voimanlaitteena käytettävä polttokenno voisi ratkaista niiden energiansaannin, ja toimiakseen tuo polttoparisto vaatii ainoastaan hiilivetyä, jota se sitten muuttaa sähkövirraksi.

Hyönteisten sekä robottien yhtäläisyyksistä

Hyönteiset ovat oikeastaan robottitutkijoille korvaamaton aarreaitta. Ne ovat hyvin pieniä, ja niiden aivotoiminta on hyvin vaatimatonta, joten näiden pienten olioiden avulla voidaan jäljentää robottien tarvitsemia tietokoneohjelmia sekä niiden ohjelmoimiseen tarvittavia menetelmiä.  Myös robottien mahdollinen spontaani oppiminen on toteutettavissa hyönteisiä tarkkailemalla. Jos olette nähneet esimerkiksi kärpäsen yrittävän päästä ikkunan läpi, jos se vahingossa tullut sisään.

 Silloin voitte huomata, kuinka tuo pieni olento kokeilee jokaista kohtaa lasissa löytääkseen aukon, mistä se tuli sisään. Tätä samaa käyttäytymistä voidaan simuloida esimerkiksi nanorobotilla, joka ohjelmoitaisiin kokeilemaan jokainen kohta seinässä järjestelmällisesti, jos se ei pääse ulos. Tietenkin tässä pienessä robotissa voisi olla navigointijärjestelmä, joka äänittää sen lennon, jotta se osaisi lentää taas takaisin. Mutta jos se joutuisi outoon tilaan, missä GPS ei toimi, niin silloin nanohyönteinen voisi käyttäytyä kuin kärpänen, ja kokeilla jokaisen kohdan huoneen pinnoilta läpi, jotta se löytäisi ulos.

Se jakaisi huonen ruutuihin, ja jotta ruutuja ei kokeiltaisiin kahta kertaa, niin nanorobotin sisäinen navigointijärjestelmän tehtävä on siirtää robottia sen verran, että se ei tee turhia liikkeitä. Ja jos kehitämme tätä kuviteltua robottia hiukan lisää, niin siinä voisi olla esimerkiksi kuvantunnistuslaitteisto eli DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation)-laite, jolla se löytää sitten haluamansa kohdan seinästä.

Toki nanohyönteisen oma tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän ehkä riitä, mutta jos se kommunikoisi palvelimen kanssa, ja olisi ehkä ohuilla sähköjohdoilla tai etälatausjärjestelmällä kiinni sähköverkossa, niin juttu voisi onnistua. Eli etälataus tarkoittaa suuritehoisten radioaaltojen käyttöä tämän robotin voimanlaitteen sähkömoottorin pyörittämiseen.


Eli tuo sähkömoottori on kytketty radioantenniin, jonka kautta sille syötetään virtaa niin, että radioaallot indusoivat sähkömoottorin tarvitseman virran tuohon robottiin. Tämä radioaalto olisi hyvin voimakas, jotta se saisi aikaan tarvittavan virran. Ja itsessään nanohyönteisessä olisi vain tarvittavat sensorit sekä WLAN-yhteys serveriin, missä tarvittava tietojenkäsittely tapahtuu.

Näin voidaan komppensoida tuon nanohyönteisen pientä kokoa. Mutta tietenkin on mahdollista, että hyönteisen hermosoluja istutetaan näiden robottien mikropiireihin. Tämä voisi johtaa siihen, että luodaan teräskärpänen, jota voidaan käyttää esimerkiksi tarkkailuoperaatioihin. Hyönteisten lihaksistoa voidaan hyldyntää myös näiden nanohyönteisten rakentamisessa.

Ja tulevaisuuden tiedustelu- tai salamurharobotti voi olla ulkoisesti esimerkiksi Sudenkorennon näköinen, ja sillä voi olla varusteenaan kameroiden lisäksi esimerkiksi risiiniä tai biologisesti viljellyistä soluista tuotettua hämähäkin myrkkyä. Nämä pienoisrobotit voidaan varustaa minikokoisilla tetrimaljoilla, jossa olevia myrkyntuottosoluja ruokitaan ravintoliuoksella.

Tällainen laite voi olla esimerkiksi FSB:n ALFA-Joukkojen tai DELTA-FORCEN käytössä jo tällä hetkellä. Ja nämä uudet biologisesti viljellyistä soluista tuotetut myrkyt ovat sellaisia, että niistä ei jää kiinni. Eli kysessä on esimerkiksi hämähäkkien sekä matelijoiden myrkkyrauhasen soluista tuotetut myrkyt, jotka voivat mahdollistaa salamurhat, mistä ei jää kiinni. Eli esimerkiksi Pyramidikyyn myrkkyä voidaan lypsää käärmeestä, ja antaa sitten injektioneulalla kohteelle.