GPS (Global Positioning System) tarvitsee myös tehokkaan "Backup-järjestelmän", jotta jos sen satelliitteihin kohdennetaan jonkinlainen isku, niin navigoinnin tarkkuus ei kuitenkaan laske.

GPS-satelliitti 

Kyberturvallisuus voi palauttaa vanhanaikaisen LORAN-laitteen takaisin arvoon arvaamattomaan. LORAN on siis vanhanaikainen merillä käytettävä kolmiomittaukseen perustuva navigaatio-laite, joka perustuu siihen, että laivassa oleva suuntomoradio ottaa suuntiman kahteen tai kolmeen maalla olevaan kiinteään radioasemaan, ja sitten noiden suuntimalaitteen antamien kulmien avulla laiva tai lentokone paikantaa itsensä valtamerillä, missä ei ole käytettävissä maamerkkejä.

Nykyisin LORAN-laite on korvattu lähes kokonaan satelliittien kautta toimivilla GPS (Global Positioning System)-laitteilla, mutta noiden laitteiden ongelma on siinä, että GPS-satelliitit voidaan hakkeroida, ja jos tuo hakkerointi tapahtuu oikealla hetkellä, niin esimerkiksi sukellusveneen tai sota-aluksen kyky paikantaa itsensä vaarantuu. Jos tuo hetki on se, kun alus laukaisee ohjuksensa, niin silloin tuo ase voi lentää jopa kilometrien verran sivuun kohteestaan. Kuitenkin LORAN-aseman heikkous on siinä, että sen paikka on helppo suuntia, ja sitä vastaan voidaan hyökätä tutkaan tai muuhun radioaaltoja säteilevään kohteeseen kuten WLAN-sekä GSM-tukiasemiin hakeutuvilla ohjuksilla, jotka tuhoavat sen antennit hyvin tehokkaasti.

Toisaalta noihin GPS-järjestelmän satelliitteihin voidaan kohdentaa ASAT-aseita, jotka hakeutuvat kohteeseen tuon satelliitin lähettämän radiosäteilyn avulla. Eli tuolloin kyseessä on siilosta tai mobiiliasemasta laukaistava suurikokoinen radiomaaleja kohti hakeutuva ohjus, joka voi olla kohtalokas myös LACROSSE:n kaltaiselle tutkasatelliitille. GPS- ja tutkasatelliitteja vastaan suunnattu  ASAT-ase olisi ikään kuin jättimäinen HARM (High Speed Anti Radiation Missile)- ohjus, ja se sitten voisi olla Pegasus-raketin muunnos, joka voidaan laukaista esimerkiksi TU-26 “Backfire” tai B-52 pommittajan siiven alta. Tuon takia on ajateltu, että perinteisen LORAN-laitteen modernisoitu versio voisi toimia GPS:n rinnalla ikään kuin varmistusjärjestelmänä, jossa lentokone tai laiva kykenee paikantamaan itsensä lähettämättä itse elektronista ääntä.

Tuo kyky on hyvin tärkeä, jos esimerkiksi kyseessä on STEALTH-operaatiosta, niin silloin pienikin elektroninen signaali voi paljastaa STEALTH-pommikoneen sijainnin, ja sen takia koneen kyky käyttää maastokuvion vertailuun perustuvaa navigointia iskun aikana voi olla kohtalokasta. Tuo maastovertailuun perustuva navigointijärjestelmä on nimeltään DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation), ja se toimii samalla tavoin kuin risteilyohjuksissa käytetty tämän navigointilaitteen versio, eli ensin maapallon kiertoradalla oleva satelliitti ottaa tuon lentokoneen aiotusta reitistä tutka- sekä muita valokuvia, jotka sitten siirretään STEALTH-pommikoneen tietokoneen muistiin.

Sitten lentokoneen autopilotin kontrolli-tietokone vertaa muistissaan olevia kuvia niihin kuviin, mitä sen tutkat sekä kamerat syöttävät koneen tietojärjestelmälle. Tutkan käyttö noiden “genimap”-kuvien luomiseen on sikäli kannattavaa, että silloin voidaan eliminoida sään vaikutus navigointilaitteisiin, ja tuolloin lentokoneen pohjassa oleva altimetritutka kuvaa samalla koneen alla olevaa maata, jotta lentokone pysyisi oikealla reitillä.

Tutkaan perustuva korkeusmittari auttaa koneen autopilottia pitämään se absoluuttisella korkeudella maan pinnasta. Tuo aktiivinen lentokorkeuden mittaaminen antaa lentokoneelle mahdollisuuden lentää jatkuvasti esimerkiksi 200 metrin päässä maan pinnasta vaikka kone lentäisi mäkisellä tai vuoristoisella alueella. Ja jos autopilotti on varustettu tekoälyllä, niin lentokone sitten kykenee välttämään törmäyksen maahan myös silloin kun lentäjä on kytkenyt automaattiohjauksen päälle, ehkä siksi että hän haluaa tehdä vielä jotain varmistuksia ennen pommien tai ohjusten laukaisua.

Tuollainen kone kuitenkin on helppo havaita radiosuuntauslaitteella, ja siihen voidaan kohdentaa IT-tykkien tulitusta. Nykyaikaiset nopeat IT-tykit voidaan varustaa lämpökameroilla, joiden avulla jopa STEALTH-koneiden pakokaasut saadaan näkyviksi, ja tietenkin tuollaisella tykillä voidaan ampua varsinkin keskikorkeudella lentäviä STEALTH-koneita alas. Samoin esimerkiksi mikroaalto- sekä laseraseet voivat tuhota noita koneita hyvin tehokkaasti, jos ne vain ensin havaitsevat nuo tutkassa näkymättömät koneet. Ja nykyään myös esimerkiksi SU-27 hävittäjissä on FLIR (Forward Looking Infra Red) eli eteenpäin katsova infrapunakamera, jolla se löytää hyvin helposti maan lähellä lentävät STEALTH-koneet. Tiedetään että Venäjällä on käytössään pitkälle kehitettyjä Laseriin ja muihin sähkömagneettisiin sätelyn lajeihin perustuvia aseita, joiden avulla se kykenee tuhoamaan havaitsemansa STEALTH-koneen.

Kuitenkin tuollainen tilanne, missä kohteena ovat terroristit, on mahdollista käyttää jopa robottilentokoneita, jotka voivat iskeä autonomisesti kohteeseen. ja juuri näitä autonomisia robotteja pidetään erittäin suurena uhkana maailmanrauhalle. Kyseessä on siis esimerkiksi SU-27 tai F-15 hävittäjäpommittajan robottiversio, ja kehittyneen tekoälyn avulla nuo lentokoneet kykenevät väistämään myös niitä vastaan ammuttuja ohjuksia, ja vaikka kone menetettäisiin tuollaisessa operaatiossa, niin silloin ei kuitenkaan lentäjä vahingoitu tai vaarannu. Jos käytössä on selektiivinen laitteisto, niin silloin voidaan kohteet määrittää siten, että tiettyjä kohteita kuten suuria sota-aluksia sekä ballistisia ohjuksia kuljettavia yksiköitä vastaan voi tuo hävittäjä sitten tehdä myös “kamikaze”-hyökkäyksiä.

Eli tiettyjen kohteiden arvo viholliselle on niin suuri, että tuollainen robottikone voidaan myös ohjata kohdetta päin tällaisessa iskussa, ja vaara on siinä että esimerkiksi jonkun matkustaja- tai kuljetuskoneen autopilotin ohjelmisto korvataan tällaisella ohjuksissa sekä rynnäkköroboteissa käytettävällä ohjelmistolla.Tuolloin voi käydä niin, että tuo matkustaja- tai kuljetuskone voi lentää jotain taloa päin, jos lentäjät eivät saa autopilottia kytkettyä pois päältä. Robottien avulla ilman miehistöä lentävät pommikoneet eivät ole mitään sen ihmeellisempiä laitteita kuin mitä risteilyohjukset ovat.

Noissa operaatioissa käytettävät järjestelmät ovat oikeastaan aivan samoja, kuin mitä käytettiin Toisessa Maailmansodassa eli tuolloin voidaan käyttää LORAN-järjestelmää missä kohteen päälle on suunnattu ristikkäin kaksi radiosädettä, ja robottikone lentää toista sädettä pitkin, ja kun toinen säde on kohdistettu, niin että se leikkaa tämän “johtosäteen”, niin siinä kohtaan voi hävittäjä sitten pudottaa pomminsa tai kytkeä kohteentunnistimensa päälle. Roboteissa tuo tunnistin toimii siten, että sen tietokoneen muistiin on syötetty kuva kohteista, mitä halutaan tuhota, ja sitten kun kohde näkyy, niin robotti tulittaa sitä esimerkiksi laser-ohjattavalla pommilla tai ohjuksella.

Tietenkin tuollaista LORAN-laitetta voidaan muuttaa niin, että se on myös tietoturvan kannalta järkevä käyttää, eli se voidaan koodata niin, että vain omat lentokoneet kykenevät hyödyntämään tätä järjestelmää. Nimittäin GPS-järjestelmän häirintä on yhtä helppoa kuin muidenkin digitaalisten tietojärjestelmien toiminnan estäminen. Esimerkiksi WLAN-verkkoja tai GPS-järjestelmää voidaan häiritä samoilla välineillä, millä häiritään normaaleja tutkia, ja sen takia juuri raskaat häirintäkoneet ovat suoranainen uhka mille tahansa GPS-laitteita tai WLAN-verkkoa hyödyntäville joukoille. Ja sen takia pitää myös GPS:lle kehittää joku korvaava järjestelmä, jos sen satelliitit joutuvat jostain syystä pois toiminnasta.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Loran-navigaatiolaite

LORAN asemat Tyynellä valtamerellä
Kuva I

Loran on yksi laite, josta olen paljon kirjoittanut. Se on laite, jonka avulla lentokoneet sekä laivat löysivät kohteensa. Sen toiminta perustuu siihen, että suunnatusta dipoliantennista lähetetään radiosignaalia, jonka avulla laiva tai lentokone löytää määräpaikkaan melko helposti. Tuo väline on se paljon puhuttu radiomajakka, mikä mahdollisti Toisen Maailmansodan aikaan lentotukialusten toiminnan, niin että niiltä lähteneet lentokoneet löysivät kohteensa sekä osasivat lentää takaisin valtamerten aavoilla ulapoilla. Tuo loran navigaatiolaite tietenkin mahdollisti myös yöpommitukset sellaisessa tilanteessa, että sää kohteen luona oli surkea. Tuo radiotekniikkaan perustuva pommitusjärjestelmä oli nimeltään  Loran "X", joka toimi niin, että kaksi lähetintä suunnattiin niin, että niiden lähettämät radiosignaalit risteävät tietyn kohteen päällä, ja toinen noista keiloista oli se, mitä pitkin lentokoneet lensivät kohteeseensa, ja toinen keila oli pudotussignaali. Kun koneet lensivät tuon risteyskohdan läpi, niin pommittaja pudotti pommit.

Tuota laitetta käytettiin myös merikohteita vastaan. Eli kun vihollisen sukellusvene lähetti viestinsä, niin radiomiehistö merkitsi kohteen, johon suunnattiin Loran-laite, ja sitten sukellusveneen torjuntapartio lähetettiin matkaan. Samoin kun lentokoneet lähetettiin hyökkäämään jonkun laivasto-osaston kimppuun, niin Loran suunnattiin noihin kohteisiin niiden lähettämän potkurinäänen perusteella. Tuon signaalin mukaan sitten syöksypommittajat sekä torpedokoneet lensivät tehtävänsä. Kun koneiden piti sitten lentää takaisin, niin radiomajakat ohjasivat koneet takaisin lentotukialukselle. Myös esimerkiksi sukellusveneiden emälaivoissa oli sellaiset laitteet,  että sukellusvene löysi tuon emälaivan. Toki tuo sukellusveneiden emälaivan piti varmistua siitä, että sukellusveneen huoltaminen eli torpedojen sekä öljyn siirtäminen veneeseen oli turvallista. Joten sitten kun tuo emälaiva oli valmis antamaan huoltoa tuolle veneelle, niin se lähetti "saa tulla"-merkin.

Dieselöljyä voitiin kuljettaa toisella sukellusveeneellä, jonka torpedo-osasto oli muutettu öljytankeiksi, ja tuo huoltovene sitten lastasi tuon öljyn toiseen veneeseen. Saksa käytti yleensä Type IX-venettä noihin tehtäviin, jotka tähtäsivät Karibianmerellä sekä muualla USA:n rannikolla  operoivien Type VII sukellusveneiden diesel-täydennysten toimittamiseen. Type VII oli ketterämpi kuin Type IX,  joka oli liian suurikokoinen noihin operaatioihin. Joten ne muutettiin huoltoveneiksi tukemaan noiden iskuveneiden toimintaa.

WÜRZBURG  tai WASSERFALL laite
Kuva II

Mutta torpedoja ne eivät voineet lastata, johtuen siitä, että nuo veneet olivat niin pieniä, että ne eivät voineet kuljettaa sekä torpedoita että polttoöljyä. Joten ainoastaan pinta-alus voi tehokkaasti huoltaa sukellusvenettä. Nämä huoltoyksiköt saattoivat käyttää puolueettomien maiden lippua suojanaan. Mutta jos vihollisen radiotiedustelu sai tuon  " selvä"-merkin tietoonsa, niin se voi virittää sukellusveneelle ansan. Ja jos huoltoalus paljastui ja se upotettiin, niin sukellusvene saattoi jäädä ilman polttoainetta kellumaan keskelle Karibian merta.

 Ja se saattoi merkitä sukellusveneen kaappaamista. ULTRA toimi siten, että nuo signaalimiehet pyrkivät häiritsemään U-veneiden viestintää siten, että saksalaisten esikunta luuli veneitä menetetyiksi, ja kutsui huoltoaluksen takaisin tai ohjasi sen toisen veneen käyttöön. Eli Type IX-vene ei pystynyt kuljettamaan tarpeeksi dieselöljyä kahden U-veneen tarpeita varten. Joten tuo vene sitten menetettiin tuolla kaukana partiomatkalla. Saksan versio LORAN-laitteesta oli nimeltään WÜRZBURG tai WASSERFALL (Kuva II), minkä avulla Luftwaffe saavutti menestystä Toisen Maailmansodan alussa. Ja kuuluisa tuosta laitteesta tuli, kun brittikommandot varastivat sen dipolin ennen Normandian malhinnousua. Eli tuo nimi merkitsi sekä tutkia että monia muita radiolaitteita kuten maa-asemalta toimivaa laivaston käyttöön tarkoitettua SEETAK suuntimalaitetta. Eli WÜRZBURG oli yhteisnimitys salaisille radiolaitteille, joilla sekä ohjattiin pommittajia että myös paikallistetiin vihollisen lentokoneita sekä häirittiin liittoutuneiden pommittajien radioviestintää tämä häirintälaite oli oikeastaan nimeltään WASSERFALL, joka myös tarkoitti Toisen Maailmansodan lopulla koekäyttöön tullutta ilmatorjuntaohjusta.