Supernopeat junat ovat tulevaisuutta kuljetuksessa, sekä pohdintaa siitä, miten ilmatyyny-tekniikkaa voidaan hyödyntää junissa

Japanilainen supernopea juna, jonka huippunopeus
on 603 Km/h

Rautatiet ovat loistava tapa kuljettaa tavaraa, mutta niiden rajoitteina on nimenomaan tuon kuljetusvälineen sitominen valmiiksi tehtyihin kiskoihin. Toki esimerkiksi Australiassa sekä Neuvostoliitossa on pohdittu mahdollisuutta valmistaa juna, jossa olisi valtavat kumipyörät alla. Tuolloin sen toiminta rajoittuu varmasti johonkin aavikolle, koska tuollaisen raiteetta kulkeva  junan koko on valtava, joten se ei yksinkertaisesti mahdu muualle kuin jonnekin kauas aavikolle, koska tuon laitteen paino tuhoaisi tien pinnan.

Jos tuo kuvitteellinen juna varustetaan ilmatyynyillä, niin silloin se ei sitten  myöskään tuhoaisi luontoa tai riko teitä. Tällainen superrekka on hyvin mielenkiintoinen väline, joka sopii hyvin johonkin elokuvaan. Mutta muuten tuo ajatus ei ole saanut oikein vastakaikua, koska se merkitsisi valtavan suuren liikennevälineen valmistamista, joka ei sitten mahtuisi kulkemaan yhtään missään.

Eikä sen toteuttaminen ole mitenkään mahdotonta. Tuolloin vain jokainen junanvaunu tai akseli pitää varustaa sähkömoottorilla. Ja tällaisessa junassa pitää olla tarpeeksi voimakas moottorijärjestelmä, mikä kykenee tuottamaan tuon laitteen tarvitseman sähkövirran. Tuo ongelma voidaan ratkaista käyttämällä useita voimayksiköitä, eli jokaisessa vaunussa voisi olla diesen, mikä tuottaa tarvittavan energian tuolle sähkömoottori järjestelmälle. Tuossa projektissa on kuitenkin paljon ongelmia, jotka liittyvät laitteen suureen kokoon, eli se vaatii erittäin suuren tilan pystyäkseen operoimaan.  

Seuraavat projektiin liittyvät ongelmat ovat siinä, että jos tuo laite lähtee lapasesta, niin silloin tuho voi olla hyvin suuri, koska tuollaisen laitteen paino on todella korkea verrattuna tavallisiin rekkoihin, ja siksi tätä ohjelmaa ei toteutettu tuolloin aikanaan. Eli kyseessä on väline, joka tietenkin on hyvin mieltä kiehtova, ja ehkä joskus tulevaisuudessa sen toteuttaminen tulee ajankohtaiseksi. Tuollaista ilmatyynyn päällä liikkuvaa valtavaa ajoneuvoa voitaisiin hyödyntää ehkä Antarktiksella tai muilla arktisilla alueilla, joissa tarvitaan valtavasti tilaa, ja se voisi muodostaa esimerkiksi liikkuvan tutkimusaseman.

Kuitenkin on myös muita juniin liittyviä projekteja, jotka on kuopattu koska niiden toimivuutta ei voida varmistaa täydellisesti. Ja yksi niistä on supernopea juna, joka liikkuu tyhjiöputkessa magneettisen “gaussin radan” eli eräänlaisen hiukkaskiihdyttimen vauhdittamana. Gaussin rata on siis sarja magneetteja, joista jokainen on edellistä voimakkaampi, ja tuolloin magneetit imevät kappaletta pitkin putkea, kuten ne tekevät esimerkiksi CERN:in “Hadron”-kiihdyttimessä”. Näiden magneettien lämpiämistä sekä tehon hukkaa pienennetään jäähdyttämällä ne suprajohtavaan lämpötilaan, jolloin kappaleen värähtelystä johtuva sähkö-hävikki on mahdollisimman pieni.

Tuollaisen koejunan nopeus Japanissa on ollut 603 Km/h, ja uskoisin että esimerkiksi Venäjän johto on kiinnostunut tuollaisista supernopeista junista, joilla voidaan kuljettaa sekä ihmisiä että tavaraa samalla nopeudella kuin lentokoneilla. Tietenkin tuollainen juna voidaan varustaa ilmatyynyllä, joka nostaa sitä radan päälle leijumaan, mutta on on olemassa muitakin tapoja valmistaa supernopea juna, ja yksi niistä on junan leijuttaminen magneettien varassa eräänlaisessa jättimäisessä hiukkaskiihdyttimessä.

Tässä sitten  ollaan puhuttu erilaisista supernopeista junista, joiden nopeus voi nousta jopa kymmenkertaiseen äänen nopeuteen. Nämä junat liikkuvat maan alle kaivetuissa putkimaisissa kätävissä, joissa ne liikkuvat magneettisten gaussin ratojen päällä, ja se että niiden runko ei sula tuossa valtavassa nopeudessa hoidetaan niin, että nämä putket imetään tyhjäksi ilmasta.

Tyhjiössä tuollaisten junien keula ei sitten kuumene, kun tuo väline kiitää tässä putkessa eteenpäin. Näiden junien toiminta perustuu siihen, että sen ympärillä olevassa putkessa on magneetteja, joiden avulla tuo väline saadaan leijumaan putken keskellä niin, että tuolloin hyödynnetään magneettien hylkivää ominaisuutta, eli tuolloin junassa sekä sitä ympäröivässä putkessa magneettien pohjois- tai etelänavat käännetään toisiaan vasten, jolloin ne alkavat hylkiä toisiaan.

Tuollaisen junan toiminta ei perustu siihen, että sitä imetään alipaineella, vaan esinettä siirretään eteenpäin eräänlaisessa valtavassa hiukkaskiihdyttimessä, ja tällöin ongelmana sitten on se, että tuollainen juna ei kokisi mitään vastusta liikkuessaan putkessa. Teoriassa sitten tuollainen juna voisi saavuttaa “kosmiseksi nopeusrajoitukseksi” kutsutun valon nopeuden. Niiden avulla voitaisiin esimerkiksi Euroopasta matkustaa Amerikkaan muutamassa minuutissa, jos näiden junien putket asennetaan Atlantin valtameren alle. Tällaista projektia kuitenkin varjostaa muutama ongelma, minkä takia sitä ehkä ei aivan lähivuosina toteuteta.  

Näiden supernopeiden magneettijunien ongelmana on sitten tietenkin tuo valtava nopeus, ja jos ajatellaan käytännöllisesti tuon junan pysäyttämisestä, niin se kiihdytys ei mikään ongelma ole, vaan se muodostaa ongelman, että miten tuollainen vaikka Mach 10 eli kymmen kertaisella äänennopeudella liikkuva juna saadaan pysähtymään. Jos valvomo ei huomaa junan saapuvan asemalle, ja ajo menee vähän pitkäksi, on junan varastoima kineettinen energia todella suuri, jolloin tuo juna sitten räjäyttää koko aseman kappaleiksi. Samoin jos junaa leijuttavista magneeteista sitten katkeaa virta, on seurauksena erittäin vakava törmäys, jossa juna hajoaa täysin kappaleiksi.

Toisaalta jos tällaisen junan nopeuden hallinnasta sitten hiukan kirjoitetaan, niin silloin ongelmana on se, että sen nopeus voi kasvaa paljon suuremmaksi, kuin mitä on alun perin arvioitu, ja jos tuo kiihdytin kiihdyttää sen sisällä liikkuvan kappaleen vaikka 10 000 Km/h nopeuteen, niin silloin tietenkin tämän junan paikka ja nopeus voidaan tarkastaa, mutta noissa magneeteissa on sellainen ongelma, että jos ne on sijoitettu putken ympärille, niin ne voivat kiskaista myös muita esineitä liikkeeseen, ja koska kyseessä on “gaussin rata”, missä on oikeastaan magneettisarja, joista jokainen on edellistä voimakkaampi, niin silloin tuo laite voi toimia hyvin arvaamattomasti.

Näet oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku asentaja pudottaa esimerkiksi jakoavaimen tuohon putkeen, ja se lähtee sitten seuraamaan tuota junaa, mistä varmasti seuraa sitten törmäys, jossa vapautuu valtavan paljon energiaa. Tuollainen juna voidaan joissain sci-fi-fantasioissa valmistaa sellaiseksi, että se kiertää koko maapallon, jolloin voidaan tehdä junamatka tulevaisuuteen, koska jos junan nopeus saadaan kohoamaan tasan valon nopeuteen, niin silloin aika junan sisällä pysähtyy.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukainen ajan hidastumiseen perustuva aikakone on siis teoriassa täysin mahdollinen toteuttaa jopa nykyisin käytössä olevalla tekniikalla, eli siinä maailman ympäri rakennettaisi eräänlainen jättikokoinen hiukkaskiihdytin, jolla sitten tuota junaa voidaan liikuttaa sellaisella nopeudella, mikä ei onnistu CERN:issä. Tuolloin nimittäin ongelmia tulee tuon laitteen kehän kaarto kulmasta, jolloin isokokoisen esineen tai tuohon esineeseen kohdistuva keskipakovoima voi saada aikaan sen, että tuo esine sitten osuu putken seinään, jolloin vapautuva energia ylittää sen meteoriitin massan, joka tuhosi dinosaurukset eräänä kauniina päivänä Jura-kauden lopussa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Telekinesiaa eli mielen valtaa elottomaan materiaaliin tutkitaan aina välillä intensiivisesti, vaikka yhtään varmaa tapausta ei ole koskaan löytynyt

Taikuri Uri Geller kuuluisan lusikkansa kanssa

TK-eli telekinesia on ilmiö, jota kuvataan mielen vallaksi materiasta. Monet maailman taikureista ovat esittäneet, että heillä olisi tuo kyky taivutella esineitä pelkästään mielen voimalla, mutta kaikki nuo henkilöt on paljastettu huijareiksi. Esimerkiksi Uri Geller esitteli aikoinaan televisiossa “paranormaaleja kykyjään” siirtelemällä pöydällä olevia metalliesineitä germanium- tai sähkömagneettien avulla, sekä taivuttelemalla niitä heiluttelemalla esimerkiksi lusikoiden päitä edestakaisin. Psykokinesia mikä tarkoittaa toisen ihmisen hallintaan ottamista sekoitetaan telekinesiaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että ihmisen mielellä on valta materiaan.

Tuo temppu perustuu muuten metallien “väsymisen"-nimellä tunnettuun ilmiöön, joka on tuhonnut maailmassa monia lentokoneita. Joten tuon tempun tekemiseen riittää se, että tuota lusikan päätä vain liikutellaan edestakaisin, jolloin metalli alkaa pehmetä, ja lopulta lusikka alkaa taipua.Tai sitten voidaan käyttää lakritsista tai suklaasta tehtyä lusikkaa, mikä on päällystetty metalin värisellä elintarvikevärillä, jolloin kevyt lämmitys riittää tuon lusikan muuttamiseen niin pehmeäksi, että sitä voidaan muotoilla puhaltamalla Mutta miten sitten liikutellaan pöydillä olevia epämetallisia esineitä edestakaisin?

Kyseisessä näytöksessä tarvittava tekniikka muuten on varsin yksinkertainen, eli tarvitaan vain puun kappaleita, joiden sisään on upotettu metallinkappaleita, joten niitä voidaan sitten siirrellä sähkö- tai germanium-magneettien avulla esimerkiksi puupöydällä. Ja jos käytössä on tarpeeksi voimakas magneetti, niin silloin metalliesinettä voidaan siirrellä myös lattioita pitkin siten, että alakerrassa oleva henkilö siirtää magneettia, joka sitten liikuttaa lattialla olevia metallisia kappaleita.

Tietenkin esineiden taivuttaminen onnistuu todella hyvin samalla tavalla, eli metalliesineitä laitetaan esimerkiksi puualustalle, jonka jälkeen pöydän alla olevaan sähkömagneettiin kytketään virta. Tällöin sitten metalliesineiden päät taipuvat alas.Tuollaisen voimakkaan magneetin voi tehdä jokainen ihan itse, jos vain on tarpeeksi aikaa ja tahtoa ryhtyä tekemään käämitystyötä, eli kiertämään sähköjohtoa raudasta tehdyn ytimen ympärille. Telekinesia on asia, mikä kiehtoo ihmisiä, ja esimerkiksi “Tähtien sota”-elokuvien jedit sitten omaavat tuollaisia täysin utopistisia kykyjä. Kuten olen kirjoittanut, niin yhtään jediritaria ei kadulla ole tullut vastaan, mutta voidaan sanoa, että tällaiset kyvyt varmasti kiehtovat  kaikkia maailman tutkijoita.

Suurin osa näitä “kykyjä” esittelevistä henkilöistä on taikureita, joiden harrastuksena on tuollaisten näennäisten TK- ilmiöiden luominen. Samoin erilaiset erikoisefektien kanssa työskentelevät ihmiset haluavat joskus luoda ihmisten eteen hologrammien sekä magneettien ja paineilma-puhaltimien tai muiden vastaavien laitteiden avulla näennäisen telekinesian. Mutta kuitenkin ihmiset välillä esittelevät sellaisia ajatuksia, että jollain henkilöllä voisi olla kyky vaikuttaa materiaaliin omilla mielen voimillaan. Tuosta ilmiöstä on kirjoitettu sellaisia kirjoja kuin Stephen Kingin “Tulisilmä”. On kuitenkin esitetty sellaisia ajatuksia, että joku ihminen voisi sitten ehkä oikeasti kyetä sytyttämään tulipaloja tai liikuttamaan esineitä “mielen voimalla”. Tuo ilmiö on fyysikoiden mielestä teknisesti mahdollinen, mutta äärimmäisen vaikeasti toteutettavissa.

Se perustuisi siihen, että ihminen voisi kehittää hermostossaan sellaisia sähkövarauksia, että hän voisi sytyttää valokaaria ilmassa. Tai sitten tuo kuvitteellinen “telekineettisten”  kykyjen haltija voisi ehkä kyetä luomaan lihaksillaan sellaisia lämpötiloja, että ilmamolekyylit pakenevat esineen edestä, jolloin se alkaisi liikkua pöydällä, ja tuolloin tietenkin mieleen tulee, että ehkä joku intialainen fakiiri kykenee hankaamaan sormenpäitään yhteen niin, että syntyy tarpeeksi korkea lämpötila, mikä riittää paperin syttymiseen.  Mutta kuten kirjoitin, niin tällaisia kykyjä ei aivan jokaisella ihmisellä tietääkseni ole, eikä yhtään oikeaa telekineettista tapausta ole koskaan tullut tutkijoille vastaan, vaikka tietenkin esimerkiksi tutkimustilanne saattaa ikään kuin herkistää ihmisen uskomaan asioihin, joihin hän ei muuten uskoisikaan.

Esimerkiksi jos tukijat vievät koehenkilön tyhjään huoneeseen, ja laittavat esineitä pöydälle pyytäen kohdetta siirtämään niitä telekineettisesti, niin silloin hän tietenkin saattaa ikään kuin tietämättään herkistyä tällaisille ajatuksille. Ja tuolloin tietenkin pöydällä olevaan höyheneen vaikuttavaa ilmavirtausta voidaan silloin alkaa alitajuisesti pitämään todellisena telekineettisenä ilmiönä.

Kyseessä on “padotus-efektiksi” kutsuttu ilmiö, missä tutkija tietämättään kasaa itselleen paineita tämän tutkimuksen kanssa, ja silloin saattaa käydä niin, että hän alkaa pitää esimerkiksi ilmavirtausta telekineettisina kykyinä, ja tietenkin koehenkilöillä on aina taipumus miellyttää tutkijoita. Kun tutkija ryhtyy tutkimaan tuollaista ilmiötä, mitä suuri yleisö pitää yleensä humpuukina, niin hänen tietenkin pitää saada kokeeseen mukaan ihmisiä. Ja silloin tietenkin hänen pitää vakuuttaa sellainen asia, että tuolle koehenkilölle ei naureta sitten päin naamaa. Eikä hänen osallistumisensa johonkin kokeeseen aiheuta myöskään virnuilua takanapäin.

Tuolloin sitten kokeen järjestäjä haluaa varmaan testata telekinesiaa siten, että hän kokeilee tuota ilmiötä ensin esimerkiksi juuri höyhenellä siirtyen sitten karkkipapereihin, joita tuo koehenkilö saa kokeilla siirrellä pöydällä, ja sitten kokeillaan sitä, että onnistuisiko noiden henkilöiden suoristaa tuollainen paperi, ja voin sanoa että yhtään varmaa havaintoa tuosta kyvystä ei ole olemassakaan. Sen tutkimukseen kuitenkin on käytetty paljon rahaa sekä aikaa, ja esimerkiksi itäblokissa tuota ilmiötä tutkittiin 1970 ja -80-luvuilla sellaisilla instrumenteilla, missä käytettiin satunnaisluku-generaattoriksi kutsuttua kojetta, mikä oli varustettu hyvin korkeasti radioaktiivisella Cesium-alkuaineella, joka tietenkin vaatii erikoislupia, ja tämä sai sitten DIA:n eli USA:n asevoimien tiedustelun kiinnostumaan tuosta tutkimuksesta.

Kyseisessä laitteessa  radioaktiivisen alkuaineen lähettämä säteily ohjattiin geiger-laskimeen, joka antoi tuolle laitteelle kyvyn tuottaa aitoja satunnaislukuja. Sen jälkeen tuo tutkija pyysi koehenkilöä ajattelemaan jotain numeroa, ja samalla hän yritti saada tämän vaikuttamaan satunnaislukuja tuottavaan radioaktiiviseen alkuaineeseen. Tuo koe kuitenkaan ei koskaan antanut mitään viitteitä siitä, että ihmisillä olisi mitään parapsyykkisiä kykyjä, jotka liittyvät telekinesiaan. Kuitenkin tuollaisen radioaktiivisen alkuaineen käyttö tuossa tutkimuksessa kertoo jotain siitä, miten vakavasti nuo itäblokin tiedustelu- sekä poliisiviranomaiset suhtautuivat tuohon tutkimukseen.

Samoin DIA (Defence Intelligence Agency) on tutkinut tällaisia ilmiöitä¨esimerkiks PROJECT STARLIGHT:in yhteydessä, ja heidän mielestään ei mitään sellaista ole koskaan ilmennyt, että ihminen oikeasti kykenisi liikuttamaan esineitä pöydillä pelkästään ajatuksen voimalla. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joiden mukaan osa koehenkilöistä olisi salannut nuo kykynsä, jotta ne eivät päätyisi valtion tai sen tiedustelupalvelujen käyttöön. Se että itäblokissa kuitenkin sai tuossa tutkimuksessa käyttää korkea-aktiivista radioisotooppia kertoo siitä, että tuollaisista asioista ollaan kiinnostuneita myös valtion turvallisuuden  korkeimmilla tasoilla, koska tuollaista isotooppia ei varmasti saa kukaan normaali ihminen edes käsitellä. Ja varmasti tuollaiset kyvyt ovat kiinnostaneet myös lännen tiedustelua, koska henkilö, joka kykenee sytyttämään tulipaloja ajatuksen voimalla varmasti olisi erittäin hyvä lisä jossain NAVY SEAL-ryhmässä.

https://sites.google.com/view/telekinesiaa/etusivu

Junalla Suomessa, Euroopassa sekä ehkä jopa universumissa (GAUSS-kiihdyyttimien käyttö voimanlaitteena)

Tulevaisuuden Euroopassa liikkuminen perustuu hyvin nopeasti liikkuviin juniin, joiden nopeus voidaan kohottaa yli 800 km/h, mutta se tietenkin vaatii junaradan muuttamista turvallisemmaksi, koska valtavalla nopeudella etenevä juna on vaikeaa pysäyttää, jos eteen tulee esimerkiksi kuorma-auto. Nämä TGV 3-junat käyttävät samanlaista aerodynaamista ohjainta, kuin formulat, eli niissä on alailmanohjain, mikä aiheuttaa “ground effect”-nimellä kulkevan ilmiön, missä junan alla muodostetaan alipaine, mikä imee tuota kulkuneuvoa rataa vasten, mutta ongelman muodostaa se, että rataverkko on maan pinnalla erittäin helposti vahingoittuva, joten junien nopeus on tällöin pidettävä alhaisena, jotta sen eteen tulevat esteet voidaan välttää.

Mutta tuo rata voidaan suojata tehokkaasti tekemällä sen päälle suojarakennelma, joka estää ihmisiä sekä eläimiä menemästä radalle, ja tuo suojarakennelma voi olla erittäin kevyt aaltopeltirakennelma, joka peitetään maalla, jotta sen maisemavaikutukset olisivat mahdollisimman pienet.  Tuo tunneli voi olla erittäin turvallinen, jos se pidetään täysin pimeänä, ja mikäli joku tunkeutuu siihen, niin tuolloin voidaan valokennojen sekä infrapunasensorien avulla toteuttaa sen sisään turvallinen automaattihälytys, ja junan matkustusmukavuus voi olla aivan sama, kuin mitä se on esimerkiksi maan päällä liikkuvissa junissa.

Tuo matkustusmukavuus saadaan aikaan erityisillä LCD-näytöillä, joilla korvataan normaalit ikkunat, ja matkustajille näytetään virtuaalista kuvaa ulkona vilistävästä maisemasta. Tuossa putkessa liikennöivän junan nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, ja sen kulkeminen on muutenkin turvallista, koska junaradassa on turvalangat, jotka ilmoittavat valvomoon, mikäli rataa on vaurioitettu. Myös Euroopan sekä Amerikan väliä voidaan kaukaisessa tulevaisudessa liikennöidä supernopeilla junilla, jotka rakennetaan Atlannin pohjassa olevaan putkeen.

Tämä putki on varustettu GAUSS-kiihdyttimellä, jonka avulla tuota junaa kuljetetaan rataa pitkin, ja sen toiminta perustuu siihen, että magneeteilla voidaan saada jopa isot kappaleet leijumaan ilmassa, ja tuo “Supermetro” poikkeaa vanhoista suunnitelmista siten, että siinä magneetit on asennettu rengasmaisesti kyseiseen putkeen, jolloin se muistuttaa lähinnä valtavaa hiukkaskiihdytintä, joka vetää junaa pitkin tyhjiöputkea valtavalla nopeudella. Nuo magneetit pitää tietenkin tehdä suprajohtaviksi, jotta niiden lämpö-ongelmat saadaan pidettyä aisoissa.  Kyseisen junan nopeus voidaan tällä magneettikkiihdyttimellä nostaa teoriassa vaikka valon nopeuteen, jos tuo valtava putki vain tehdään niin suureksi, että se ulottuu koko Maapallon ympäri.

Kyseisen magneettijunan ongelma on juuri valtava nopeus, ja tuo laite on helpomi saada kulkemaan kovalla nopeudella kuin hiljaa. Tuolloin voidaan sitten tietenkin tehdä se kuuluisa “junamatka tulevaisuuteen”, jos tuo magneettikiihdytin tehdään sellaiseksi, että se ulottuu koko planeetan ympäri, jolloin kiihdytin voi toimia jatkuvalla teholla. Hiukkaskiihdyttimeen perustuvalla laitteella voidaan myös lentää tähtiin, jos siihen pumpataan tarpeeksi tehoa, ja kiihdyttimestä tehdään tarpeeksi pitkä. Eli luodaan esimerkiksi tuhansia tai miljoonia kilometrejä pitkä GAUSS:in rata, jossa magneetit sijaitsevat linjassa toisiinsa nähden, ja noiden magneettien ei tarvitse olla fyysisesti kiinni toisissaan.

Sitten niihin vain johdetaan sähköä, jolla kappaletta imetään pitkin tuota valtavaa GAUSS:in rataa. Ja ainoa asia mikä pitää muistaa, on se että tuon radan magneettien on oltava täysin linjassa, ja seuraavan magneetin on oltava edeltäjäänsä voimakkaampi. Tuolla tavoin voidaan luoda valtava ratatykki, jolla kappale voidaan ampua vaikka Alfa Centauriin, mutta tuolla valtavalla hiukkaskiihdyttimellä voidaan luoda sellainen ratkaisu, että kokonainen planeetta siirretään ajassa, eli tuon kiihdyttimen avulla voidaan luoda aikakone, koska jos siinä liikkuvan materiaalin nopeus kohotetaan lähelle valon nopeutta, niin silloin aika hidastuu, kuten Einsteinin suhteelisuusteoria osoittaa. Tällä tavoin voidaan luoda aikakone, eli johonkin esineeseen liitetään hiukkaskiihdytin, jossa ainetta kuljetetaan valon nopeudella. Ja tuolloin aika hidastuu, jolloin alus matkaa ajassa, ja muistakaa että aikakone ei liiku fyysisessä paikassa vaan ajassa. Aikakone on siis teoreettisesti hyvin helppoa luoda, ja oikeastaan  sen ajatus on ollut monissa elokuvissa, eli tuossa koneessa on pyörivä levy, joka pyöriessään saa ajan hidastumaan.

Mutta kuten tiedämme, niin tuollaista levyä sekä sähkömoottoria ei voida valmistaa, koska keskipakovoima rikkoo sen rakenteen, joten tuo kiihdytin pitää luoda hiukkaskiihdyttimestä eli tällä kertaa käyttökelpoisin malli on rengaskiihdytin, eli syklotroni jollaista käytetään myös CERN:issä. Mutta tietenkin tuosta ratatykistä on olemassa myös tavllinen versio, eli satelliittiin voidaan asentaa tällainen magneettitykki eli RAIL GUN, jossa vaikkapa rautanauloja kiihdytetään tuon laitteen läpi, ja tuo magneettikiihdytin voi olla niissä normaalisti sisään vedettävä, mutta kun ase sitten laukaistaan, niin se vain venytetään pitkäksi, ja houiden mutta tehokkaiden magneettien avulla voidaan luoda kilometrien mittainen rata, jossa rautanaulat saavat useiden kymmenien tuhansien kilometrien tuntinopeuden, ja koska avaruudessa ei ole tuulta, niin sen vuoksi tuo “kärsä” voi olla hyvin pitkä, ja sen avulla voidaan myös tuottaa satelliittiin lisätehoa, jos sitä roikotetaan Maapallon ionivyöhykkeessä.

kimmonsivu.blogspot.fi