Onko wilma todella vain opettajien sekä oppilaiden vanhempien välinen oma sosiaalinen media?

Kuvan copyright: MTV3

Kimmo Huosionmaa

Onko tämä Wilma nyt sitten muuttunut vanhempien ja opettajien väliseksi IRC-kanavaksi, kun tuolla tavalla näitä tekstejä kirjoitellaan. Tietenkin Wilman kaltainen järjestelmä on helpottanut kotien sekä koulujen välistä vuorovaikutusta, mutta kuitenkin tämä asia pitää ottaa huomioon kokonaisuutena, mikä tarkoittaa sitä, että onko tuo Wilma-viestin lähettäminen sitten vähän liian helppoa? Kun opettaja joutuu puuttumaan oppilaan käytökseen, niin tietenkin hänen pitää siitä ilmoittaa. Tämä nyt varmasti on kaikilla tiedossa. 

Mutta siihen kuinka helposti tuollainen ilmoitus sitten lähetetään ei ole olemassa mitään erityisen tarkkoja ohjeita, ja jotkut opettajat saattavat lähettää tällaisen "paimenviestin" melko helposti, ja varmasti jokaisesta sanasta, joka kohdistetaan johonkin oppilaaseen ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Jokaista oppilasta ojennetaan joskus, ja tietenkin myös sellainen tilanne, että opettaja käskee jotain oppilasta olemaan hiljaa, voidaan pitää ojentamisena, mutta tietenkin tämä, että miten ja milloin asiaan pitää puuttua sekä huoltajiin ottaa yhteyttä riippuu opettajan linjasta. 

Kun kouluun tullaan niin sääntöjä pitää aina noudattaa, mutta jokaisesta asiasta ei tarvitse tätä Wilma-viestiä lähettää. Ja näissä viesteissä on sellainen uhka, että ne päätyvät sellaisiin käsiin, mihin niitä ei olla tarkoitettu. Tuolla tarkoitan sitä. että tuollainen Wilma-viesti on tarkoitettu oppilaan vanhempien luettavaksi. 

Jos noita viestejä sitten päätyy oppilaiden käsiin, niin niistä voi tulla hyvin ikäviä seurauksia esimerkiksi koulukiusatuille. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opettaja ottaa yhteyttä oppilaan vanhempiin nimenomaan kiusaamisen tiimoilta, niin sillä voi olla sellainen vaikutus, että tuo kiusattu viedään vessaan, ja häntä sitten siellä lähdetään "käsittelemään". 

Tuon takia Wilma on hiukan ongelmallinen työkalu kouluille. Kuitenkin sillä voidaan helposti lähettää viestejä oppilaan vanhemmille, mikä varmasti helpottaa koulun ja kodin välistä vuorovaikutusta. Kuitenkin aina löytyy myös vanhempia, jotka eivät halua uskoa omasta lapsestaan mitään pahaa, ja samalla osa vanhemmista saattaa jättää tuon Wilman salasanan niin, että joko oppilas itse tai hänen kaverinsa pääsevät siihen käsiksi. Tällainen tilanne voi olla hyvin ikävä asia, koska sen kautta voidaan sitten lähteä lähettelemään viestejä toisen vanhempien nimissä. Tai sitten oppilas saattaa itse vastata noihin hänen vanhemmilleen tarkoitettuihin viesteihin. Ja sen takia tähän järjestelmään liittyviä tietoturva-uhkia pitää käsitellä hyvin laajasti sekä myös kritiikkiä osoittaen.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/wilma-merkintoja-julkaiseva-sivusto-voi-lisata-huonoa-kayttaytymista-koulussa-somejakojen-toivossa-viestit-paljastivat-kuitenkin-tatakin-suuremman-ongelman/6666562#gs.y8ENEv4

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

En tiedä mikä on oikea aika käyttää tai opetella käyttämään sosiaalista mediaa, mutta elämän ensimmäisenä kapakka-iltana sitä ei varmaan kannata ryhtyä tekemään.

En tiedä mikä paikka tai ikä on sopiva aloittaa sosiaalisen median käyttö, mutta silloin kyllä pelottaa, jos tuo ensimmäinen kosketus tällaiseen median muotoon tehdään ensimmäisen laillisen ravintolaillan aikana mukavan nousujohteisessa humalassa. Silloin saattaa kirjoitusten sävy olla sellainen, että siinä voi jotain ruveta hävettämään. Jos sitten viestittely muuttuu kovin vihamieliseksi, niin silloin kyllä voi edessä olla käynti poliisilaitoksella tai ystävyyssuhteen katkeaminen, jos sitten tulee sanottua toiselle vähän pahasti.

Kun tuon median muodon käytöstä puhutaan, niin silloin voidaan sanoa se vanhan kansan viisaus, että "kukaan ei ole seppä syntyessään", eli myös kirjoittaminen on taito sinänsä, ja kirjoittamaan oppii vain ihminen, joka osaa olla kärsivällinen. Samoin ihmistä pitää opettaa kirjoittamaan sellaista tekstiä, mikä noudattaa voimassa olevaa valtakunnan lakia. Siinä olevien kuvien julkistamisessa pitää myös noudattaa lakia sekä hienotunteisuutta, eli ketään ei siellä saisi ryhtyä nolaamaan. Ja noiden palveluiden tarjoajilla on moderointia koskeva  velvollisuus, eli heidän pitää sitten myös ilmoittaa sivuilleen tulleen kielletyn materiaalin viranomaisille.

Sosiaalisen median ongelma on juuri se, että siinä ei ole mitään mahdollisuutta kehittyä vaiheittain tällaisten palveluiden käyttäjäksi, vaan kaikki asiat tulevat kerralla. Itse olisin sitä mieltä, että nuorille ei pitäisi antaa kaikkia käyttöoikeuksia kerralla, vaan niitä pitäisi sitten antaa vähän niin kuin vaiheittain.

Ensin pitäisi antaa pelkät tekstin julkaisua koskevat oikeudet, eli missään nimessä kuvia ei saisi julkaista kovin varhaisessa vaiheessa, ja muutenkin mediakasvattajien pitäisi aktiivisesti opettaa nuorille sitä, mikä on sopivaa median käyttämistä. Sosiaalisen median käyttöä pitäisi ensin ala-asteella harjoitella suljetussa ympäristössä, jotta sitten voidaan noiden ihmisten toimintaa ohjata sekä opettajien, koulun mielenterveysasiantuntijoiden sekä poliisin toimesta, ja samalla pitää korostaa sitä, että kaikissa sosiaalisen median julkaisuissa pitää noudattaa kahta periaatetta, joista ensimmäinen on se, että kirjoituksissa pitää muistaa sama tyyli kuin kirjeitä kirjoitettaessa.

Samoin toinen asia on se, että kaikki mitä sosiaaliseen mediaan kirjoitetaan pitää myös voida julkaista omalla nimellä. Tällä tarkoitan sitä, että tuon median muodon käyttöä sekä julkaisemista voisi harjoitella niin, että oppilaat kirjoittavat suljettuun ympäristöön pieniä kirjoitelmia, eli noin 50-sanaa voisi olla ihan hyvä pituus, ja tuon jälkeen luokka sitten arvioisi noita tekstejä, ja myös vanhemmat voisivat tuolloin katsoa, mitä nimenomaan lapsi kirjoittaa. Koska korkea ikäraja ei juurikaan auta, jos henkilö ei ole ennen sosiaalisen median käyttöönottoa ole sen käyttöä juurikaan harjoitellut.

Eli jos sosiaalisen median käyttöä aletaan harjoitella jo ala-asteella, niin silloin ei kukaan sitten tee sellaista virhettä, että alkaa syytää uhkauksia kavereille, eikä myöskään sosiaalisen median kirjoituksiin vastaaminen tai niiden kommentoiminen saada sellaiseksi, että sitä voisi äidillekin esitellä. Se mitä ihmiset tarvitsevat, kun he lähtevät käyttämään sosiaalista mediaa on ohjaus, sekä se että siihen voisi vähitellen totuttautua. Kun joku 18-vuotias sitten hankkii käyttöönsä ensimmäisen "oikeasti oman" kännykän sekä liittymän, niin silloin hän kohtaa oikeasti sosiaalisen median, ja silloin kyllä käy niin kuin ajokorttia hankittaessa. Kun ajokortti ilmestyy henkilön taskuun, niin silloin hän ei muuta tee kuin aja autolla, mutta kyllä se sitten myöhemmin tasaantuu. Sama tapahtuu myös sosiaalisen median kanssa, eli siitä että joku addiktoituu tuon välineen käyttäjäksi ei tarvitse pelästyä.

Kyllä se todellinen maailma sieltä sitten löytyy, kun tuo Facebook alkaa muuttua vähän väljähtäneeksi malliksi. Ja sitten tietenkin voidaan aina välillä sanoa, että jokainen mokaa joskus. Jos ihminen muistaa sen, että kaikki asiat mitä hän sosiaaliseen mediaan kirjoittaa pitää voida toistaa oikeudessa omaa naamaa näyttäen, niin silloin tietenkin kaikkien olisi hyvää olla. Sosiaalisessa mediassa on sekä hyviä että pahoja puolia.Sen avulla on ehkä saatu joku rikos estettyä, kun tuollainen häiriintynyt ihminen on noita uhkauksia syytänyt nettiin. Riippuu käyttäjästä mihin hän tuota välinettä käyttää. Toki voidaan sanoa, että sosiaalisen median käyttö sitten saattaa olla joillekin ihmisille vähän vaikeaa, ja kun puhutaan sitten noista paljon puhutuista kuvista, niin tietenkin on hävytöntä kuvata ihmisiä kadulla ilman heidän lupaansa, eikä myöskään mikään 14-vuotias saa olla kenenkään aikuisen seksiobjekti

Joten sen vuoksi olisi omasta mielestäni parempi, että sosiaaliseen mediaan eivät kovin nuoret saisi ladata kuvia, mutta toisaalta se voisi kehittää tekstin tuottamistaitoja sekä halua julkistaa omia ajatuksia Internetissä. Se mikä on sopivaa käytöstä mediassa varmasti opitaan silloin paremmin, kuin jos sitä lähdetään 18-vuotiaana harjoittelemaan ensimmäisenä ravintolassa laillisesti vietettynä iltana sopivassa 1,8 promillen nousuhumalassa, jolloin maailma saattaisi vaikuttaa erittäin simppeliltä paikalta elää, ja silloin tietenkin puhelimeen ladataan kaikki mahdolliset uudet sovellukset, joiden käyttöön tutustutaan hyvässä seurassa ja hilpeässä mielentilassa.

https://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/yle-sosiaalisessa-mediassa-uusi-ikaraja-otetaan-kayttoon-suomessa-jo-ensi-vuonna/6485572

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Shakkipeli sekä kasvojen säilyttämisen metodologia ovat hyvin tärkeitä asioita ihmissuhteita kehitettäessä

Kun puhutaan oppimisesta, niin lapset ovat aivan tavattoman loistava esimerkki siitä, että kun ihminen on nuori, niin hän oppii valtavan nopeasti. Tuo johtuu siitä että heidän hermosolunsa muodostavat yhteyksiä valtavan nopeasti, ja jos lapsi esimerkiksi oppii jonkun pelin alkeet, ja häntä kannustetaan pelaamaan sitä, niin jo muutaman pelikerran jälkeen voidaan huomata hänen edistymisensä. Tuo koskee jokaista peliä, mutta se saattaa ilmetä ehkä parhaiten shakissa. 

Kun lapsen aivot muodostavat yhteyksiä erittäin nopeasti, niin ne samalla oppivat tuon pelin erittäin tehokkaasti, ja kun puhutaan taktiikasta, niin lapsi on helppo aliarvioida juuri tuollaisessa taktisia kykyjä vaativassa, mutta hyvin kaavamaisessa pelissä. Ja vaikka aikuinen istuisi lasta vastassa, niin jos shakinpelaaja on aloittanut hyvin nuorena pelaamisen, niin aikuisella voi olla hyvin suuria vaikeuksia kehittää omaa peliään, varsinkaan jos hän ei osaa keskittyä tuohon toimintaan, mitä laudalla tapahtuu. Jos puhutaan siitä, mitä shakkipeli oikeasti vaatii, niin sitä voidaan pelata kahdella tavalla. 

Joko lapsen edessä otetaan sellainen mukavan alentuva asenne, ja sitten käytetään auktoriteettia, tai tehdään jotain muuta kuin pelataan tuota peliä. Eli shakki vaatii keskittymistä, ja kyllä kaikki huomaavat, jos siinä pelin tiimellyksessä aikuinen alkaa seurata esimerkiksi jotain TV:n saippuaoopperaa. On ihmisiä joille shakki on jotenkin pyhä peli, ja itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka henkilö on jotenkin loistava shakinpelaaja, niin tietenkään hän ei ole välttämättä sopiva esimerkiksi oikeasti johtamaan armeijaa, eli siksi tuota peliä ei voida kuitenkaan pitää muuna kuin pelinä. Kuitenkin jos esimerkiksi lapsi on oppinut tuota peliä hyvin nuorena, ja kohtaa aikuisen joka ei ole paljoa pelannut tai hänen peleistään on kulunut paljon aikaa, niin tietenkin hänellä on altavastaajan asema henkilöön nähden, joka on pelannut lähiaikoina paljon otteluita esimerkiksi shakkikerhossa. 

Eli shakissa on samanlainen aspekti, kuin muussakin toiminnassa: siihen liittyvät taidot ikään kuin ruostuvat, ja kun aikaa kuluu paljon, niin silloin kyky ja taito hahmottaa pelilautaa sekä nappuloiden paikkoja ikään kuin unohtuvat, koska jos hermosolujen välitä kytkentää ei käytetä niin silloin hermosolut purkavat sen. Kun puhutaan siitä, että shakkia pidetään jotenkin älypelinä, niin siihen liittyy toisten ihmisten silmissä sellainen asia, kuin arvovaltakysymys. Arvovalta taas on sellainen asia, mikä on ikään kuin on joillekin ihmisille pyhää toimintaa. Jos aikuinen häviää lapselle tässä pyhässä pelissä, niin se on joskus sellainen asia, että jotkut ihmiset pitävät sitä kolauksena omalle arvovallalleen. Ja tuolloin syntyy sellainen näkemys, että tuon shakkipelin voi oikeasti voittaa komentamalla lasta olemaan siirtämättä jotain nappulaa. Me kaikki ihmiset olemme jotenkin kaavamaisia, ja joskus vain eivät pelit mene siten kuin haluamme niiden menevän. 

Vaikka toinen  ei mitään taktiikkaa osaisikaan, niin kuitenkin myös shakkimestarit tekevät virhesiirtoja. Ja hekin voivat olla väsyneitä, jolloin peli tietenkään ei kulje. Mutta kun puhutaan shakin opettamisesta, niin senkin asian voi tehdä oikein tai väärin. Eli ihminen voi puhua taktiikasta tai oikeastaan hokea sanaa “taktiikka” jatkuvasti, ja sitten suhtautua vastustajaan erittäin alentuvasti, ja tehdä tuolloin sen virheen, että henkilö unohtaa esimerkiksi seurata peliään. Ja aina ei kahden tai kolmen siirron matti onnistu, joten tuolloin voi käydä niin, että valmiiksi suunnitellut pelikuviot menevät pieleen. 

Kun puhutaan siitä, että lapsikin voi olla hyvä pelaaja tai mestarinkin taidot voivat olla ruosteessa, niin pelin lopputulos ei olekaan ehkä niin kauhean selvä. Ja kun puhutaan lapsen alentavasta kohtelusta, niin silloin jos ei shakissa muista keskittyä täysin, niin silloin tietenkin saattaa edessä olla erittäin nolo tilanne, jos lähdetään ikään kuin soitellen sotaan, jolloin luvassa on varmasti noloja tilanteita. Eli kun puhutaan mistä hyvänsä pelistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi juuri shakissa saattaa yksi nukahdus riittää, jotta esimerkiksi altavastaajan lähetille avautuu se lyötilinja. 

Tuolloin mestarin on tietenkin mahdollista säilyttää kasvonsa esimerkiksi tarjoamalla lapselle jäätelöä, ja yrittää saada häntä unohtamaan pelin, tai sitten voidaan kaivaa kännykkä taskusta, sekä yrittää samalla kehittää äkillinen liiketapaaminen tai serverin kaatuminen työpaikalla. Mutta peliä sinänsä ei voiteta tekosyillä, vaan pelit ovat ohi vasta kun kuningas lyödään pois laudalta, ja ainahan mestari voi väittää että hävisi tahallaan, jotta toinen saisi sitten oppia tuosta pelistä. Mutta tuolloin olisi tietenkin asiallista myös jaella niitä siirto-ohjeita pelin yhteydessä, jolloin tuo selitys tahallaan häviämisestä olisi varmasti uskottavampi kuin istuminen tuppisuuna ja siirrellä nappuloita laudalla.

metsantarinoita.blogspot.fi

Virtuaalisten toimitilojen käyttö varmasti tulee muuttamaan opiskelun luonnetta lähiaikoina

Olette varmaan kaikki kuulleet sellaisista virtuaalisista toimintaympäristöistä kuten 2nd. life sekä siitä polveutuvista lukuisista peliympäristöistä tai uskon kyllä että suurin osa ihmisistä on itse tällaisia ympäristöjä käyttänyt pelatessaan tietokoneella tai muuten kokeilleensa erilaisia "uusia juttuja". Kun noita peliympäristöjä ajatellaan tarkasti, niin niitä voidaan hyödyntää erittäin monipuolisiin ratkaisuihin, joista yksi tietenkin ovat erilaiset opetus, sekä muut kokoustilanteet.

Noiden pelien sisään tai niiden pohjalta voidaan rakentaa esimerkiksi kokonainen virtuaalinen ammattioppilaitos tai muu kouluympäristö, jossa luennot tapahtuvat perinteisesti luokkahuoneessa, joka kuitenkin sijaitsee virtuaalisessa rakennuksessa tietokoneen muistissa. Tuo opetus tietenkin voi olla interaktiivista, eli opiskelijat klikkaavat käyttöliittymässä olevia ikoneja, kun he haluavat viitata kysyäkseen tai vastatakseen erilaisiin kysymyksiin. Mutta kuten tiedämme, niin tämä ratkaisu virtuaalisesta koulunkäynnistä voisi mullistaa koko opetuksen. Sen ansioista ryhmäkokoja ei tilan takia tarvitse rajoittaa, mikä mahdollistaa suuremman skaalan opetuksen järjestämisen.

Tuo virtuaalinen ympäristö voi merkitä sitä, että sen avulla voidaan esimerkiksi tenttien korjaaminen helpottua niin, että intensiivinen kieliopin tarkistus tehdään vain sellaisiin töihin, joissa on punaista viivaa, vaikka tietenkin jokainen tehtävä pitää katsella tuonkin asian osalta läpi, ja tietenkin arvostelu tehdään aina ihmisen toimesta. Eli tietokone on vain apuväline tuossa toimenpiteessä, ja sen toiminta tietenkin tukee tarkastajien toimia. Ja esimerkiksi kauppaoppilaitosten tehtävät voidaan tehdä täysin noissa virtuaalitiloissa, ja koko koulu käydä virtuaalisesti. Jos opetusta järjestetään 24/7, niin luennot voi pitää tietenkin interaktiivinen tekoälyä hyödyntävä tietokoneohjelma, joka osaa vastata aihetta koskeviin kysymyksiin.

Tuolloin luennot voidaan pitää niin, että nuo opiskelijat menevät heidän opintoihinsa kuuluville luennoille, kun heille sattuu sopimaan, eli he voivat käydä niillä vaikka keskellä yötä . Tässä  mallissa oikeiden opettajien aika voisi rajoittua esimerkiksi opetusryhmien virtuaaliseen tai paikan päällä tapahtuvaan  lähiohjaukseen, eli ne jotka tarvitsisivat  apua myös saisivat sitä. Eli kyse olisi opettajan ajan kohdentamisesta oikein. Mutta toisaalta on myös oppilaita, jotka eivät uskalla kysyä apua, jos he eivät selviä tehtävistään. Ja tuo voi sitten olla vähän kaksipiippuinen asia, koska kouluissa edellytetään tiettyjen asioiden hallintaa, että opiskelija ne läpäisee hyväksytysti. Ja jotkut tietenkin pitävät sitä, että opettaja viettää aikaa paljon jonkun ryhmän kanssa epäoikeudemukaisena mallina muita opiskelijoita kohtaan.

Ja tuolloin opettaja voisi kohdentaa ajankäyttöään niihin opiskelijoihin, joilla on vaikeuksia tehtävien suorittamisessa.  Virtuaaliset sekä interaktiiviset työtilat voivat myös mullistaa esimerkiksi liiketoiminnan lähiaikoina, koska kokoukset voidaan pitää täysin ilman matkakuluja, ja tuon takia esimerkiksi toisella puolen maapalloa olevan osakkaan kanssa voidaan pitää päivittäin yhteyttä. Tuo malli olisi tietenkin toivottavaa, koska se säästää sekä henkilön aikaa sekä luontoa, koska hänen ei tarvitse tuolloin tietenkään matkustaa lentokoneella mihinkään.

Ja sain tässä erään hassun ajatuksen joka ehkä kuulostaa hiukan erikoiselta, ja perustuu erääseen lyhytelokuvaan, jonka tässä katselin. Eli nuo johtajat voisivat käyttää tapaamisissa myös robotteja, joiden avulla he voisivat keskustella keskenään niin, että heidän todelliset henkilöllisyytensä voitaisiin salata. Nuo robotit voisivat toimia aivoaalloilla, joita sen keskusyksikölle välitetään internetin kautta, ja niiden välittämä kuva voisi olla sellainen, että siinä ihminen tuntee olevansa aivan kuten oikeassakin kokouksessa.

Eli tuo johtaja voisi robotin avulla pitää myös fyysisiä kokouksia joissa paikallinen työväki istuu kokoushuoneessa, ja johtaja kommunikoi robotin välityksellä heidän kanssaan. Tuosta virtuaalisten ympäristöjen hyödyntämisestä varmasti kirjoitan lähiaikoina lisää, koska kyseessä on mahtava ympäristö, missä voidaan simuloida taisteluita, henkilöiden evakoitumista rakennuksista sekä siltä, mitä valmis rakennus tulisi sisältä näyttämään.

Aiheeseen liittyvä elokuva löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=XCrnEbxOR60

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi