Hermokaasu on äärimmäisen epähumaani ase, jonka käyttö on sotarikos

Yllä VX-varasto (Lähde: U.S Military)

VX-hermokaasu on maailman myrkyllisin aine. Tuo kaasu kehitettiin aikoinaan hyönteismyrkyksi, kuten myös sen sukulaisaineet tabuuni, sariini sekä somaani on kehitetty, nämä aineet ovat maailman pahamaineisimpia aseita, joiden käyttö on sotarikos, ja joita pidetään pelkästään massamurhaan tarkoitettuna  välineinä. Sen kuolettava annos on ilmeisesti suojapuvun läpi annettuna 30 mikrogrammaa, ja sen vaikutustapa on sama kuin kaikkien muidenkin hermokaasujen.VX:n lisäksi hermokaasuja ovat tabuuni, sariini sekä somaani, joita valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1930-luvun saksassa.

Tuo kaasu tunnettiin koodinimellä “O-yhdiste” tai “O-agentti” ( “Agent-O”)ja tappava annos ihon kautta saatuna on alle 10 mikrogrammaa.  Hermokaasujen eli organofosfaattien toiminta on aina sama. Ne estävät erään ihmisen hermoston välittäjäaineita pilkkovan entsyymin toiminnan. Tämä aiheuttaa erittäin voimakkaita kouristuksia sekä kuoleman, ja tämä kuolettava annos on siis ihmisen ihon kautta annettava annos. Hermokaasuilla on sellainen ominaisuus, että ne läpäisevät tehokkaasti myös kumista suojapukua, mikä tekee niistä todella käyttökelpoisia vihollisen joukkojen eliminoimiseen.

Nämä aineet on kielletty kansainvälisissä sopimuksissa, ja niiden käyttö on luokiteltu sotarikokseksi. Kyseiset aineet ovat massatuhoaseita, joiden valmistamista ei voida muuten perustella kuin ase-sovelluksilla, joiden ainoa toimintatapa on surmata vihollisen sotilaita sekä siviilejä.  Kuitenkin niiden kohtalaisen helppo valmistus sekä käyttö houkuttelee edelleen joitain valtioita valmistamaan näitä “köyhän miehen neutronipommeja”. Hermokaasuista tekee käyttökelpoisen se, että jos niitä käytetään niin silloin niitä käyttävien taistelijoiden ei tarvitse käyttää suojapukua, vaan atropiini tai diazepam riittävät tuon aineen toiminnan estämiseen. Kun puhutaan hermokaasujen käytöstä hyökkäyksessä tai ylipäätään sodassa, niin tämä hyökkäys voidaan suorittaa niin, että omille sotilaille annetaan vastamyrkkyä ennen kuin he lähtevät hyökkäämään.

Vaikka hermokaasuilla ei ole mitään muuta käyttöä kuin ase-sovellukset, niin kuitenkaan niiden käytöstä ei niin helposti jää kiinni, kuin ihmiset kuvittelevat. Näet jotta hermokaasujen käyttö voidaan todeta, pitää jonkun mennä paikan päälle tekemään testejä, ja silloin tietenkin voidaan tiedon hankintaa vaikeuttaa esimerkiksi estämällä noiden tarkastajien työtä. Kuitenkaan hermokaasujen käyttö ei paljastu suojapukujen takia, jolloin esimerkiksi valokuvat eivät kerro mahdollisesta massatuhoaseen käytöstä. Hermokaasujen käyttämistä taistelussa on tutkittu jo vuodesta 1930-luvulta lähtien, jolloin saksan kemianteollisuus kehitti Tabuuni-hermokaasun. Syy miksi tuo maa ei käyttänyt tätä kaasua, Toisessa Maailmansodassa johtuu siitä, että kyseiselle aineelle ei ollut tuolloin olemassa tehokasta vastamyrkkyä, ja koska se lävistää suojapukuja, niin silloin se on käyttökelvotonta. Kuitenkin hermokaasuille on kehitetty erilaisia käyttömalleja.

Yksi näistä malleista  on se, että kyseisiä kaasuja käytetään yhdessä napalmin kanssa, jolloin kemikaali neutraloidaan välittömästi polttotaisteluaseilla. Napalmin avulla tapahtuvaa kaasun neutraloimista on tutkittu aikoinaan sekä Porton Down että Edgewood arsenalin toimesta. Nämä laitokset ovat erikoistuneen biologisen sekä kemiallisen sodankäynnin aseiden tutkimiseen sekä aikoinaan ne myös osallistuivat aktiivisesti kyseisten välineiden kehittämiseen. Näissä yksiköissä tutkittiin aikoinaan sitä, miten hermokaasuja voidaan valmistaa tehokkaasti sekä huokeasti. Kuten varmaan tiedätte, niin VX:n vaikuttava aine on oikeastaan botuliini, jota eräs bakteeri kehittää. Botuliini  joka aiheuttaa tappavan mädästä lihasta johtuvan ruokamyrkytyksen on maailman myrkyllisin aine. Kyseinen myrkky kehittyy siten, että eräs maassa elävä bakteeri joutuu anaerobiseen tilaan, jolloin sen aineenvaihdunta alkaa tuottaa kyseistä hermomyrkkyä. Kyseisen aineen valmistaminen biologisesti on erittäin helppoa. Riittää että teurasjätettä suljetaan ilmatiiviiseen astiaan, ja sinne kaadetaan samalla multaa. Tuolloin kyseinen bakteeri muuttaa aineenvaihduntansa sellaiseksi, että se alkaa kehittää botuliinia. VX on olemukseltaan organofosfaatti, mikä tarkoittaa sitä, että tällöin botuliinin sekaan kaadetaan fosforia, mikä tekee siitä VX:ää.

Huoneenlämmössä tämä aine on hajuton ja ilmeisesti mauton neste, joka on äärimmäisen epästabiilia. Se höyrystyy hyvin helposti, mikä tekee tämän aineen käsittelystä erittäin vaarallista. Kun puhutaan siitä, miten VX:ää käytetään, niin kaikkein helpointa on liuottaa sitä veteen tai alkoholiin, ja ruiskuttaa vihollisen päälle samanlaisilla laitteilla, kuin mitä käytetään maataloudessa hyönteismyrkkyjen levittämiseen. Se tekee näistä kemikaaleista niin vaarallisia, koska niiden käyttöön ei tarvita mitään erityisiä pommikoneita. Neuvostoliitossa sekä USA:ssa kehitettiin 1970- luvulla kannattavaa kemikaalipatruunaa, joka muistuttaa ulkonäöltään vartijoiden kaasusumutinta. Tuo laite kiinnitetään helikopteriin tai lentokoneen ruiskutusjärjestelmään, ja joskus on kysytty, että mitä jos joku ei erota chemical macea tästä patruunasta.  Riittää että ainetta suihkutetaan kohteen päälle vaikka vesiletkulla tai käsisumuttimella, jolloin kyseessä on äärimmäisen vaarallinen väline.

https://www.youtube.com/watch?v=TY3Sp9cD8zk

hermokaasu.webnode.fi/

Hermokaasun käyttöä koskevia eläinkokeita sekä massatuhonnan teoriaa 1960-luvulta

1960-luvulla massatuhoaseet olivat erittäin suosittuja välineitä asevoimien komentajien piireissä, koska ne tarjosivat halvan sekä tehokkaan pelotteen todellisen tai kuvitellun vihollisen hyökkäyksen varalta, ja samalla taistelukaasujen avulla oli helppoa pitää kansalaiset kurissa. Kun puhutaan siitä järjestelmästä, millä nuo joukot tai niiden poliittinen luotettavuus varmistettiin, niin voidaan sanoa, että sen on luonut joku kauhuelokuvien hahmo, joka on aineellistunut ihmisten keskelle. Nykyään nuo aseet on kielletty, mutta niitä kehitellään kaiken aikaa, koska ne sopivat erityisen hyvin ihmisten pelotteluun ja kansan pitämiseen kurissa sekä nuhteessa.

Tämän takia esimerkiksi Kim Jong Un sekä Albanian edesmennyt diktaattori Enver Hoxha (1908-1985) ovat kiinnostuneita noista aineista, joilla voidaan hallita omaa kansaa erittäin tehokkaasti. Se mikä ihmisiä pelottaa noissa Hoxhissa on se, että nämä myyvät noiden aseiden valmistustekniikkaa joillekin terroristeille, tai sitten tekevät hermokaasutestejä, joissa kaasua pääsee esimerkiksi naapurimaahan, jonne ei tietenkään ole mitää tästä asiasta kerrottu.

Eli on olemassa kahdentyyppisiä taistelukaasuja, joista toiset ovat ns. bulkkikemikaaleja kuten klooria sekä fosgeeniä, ja toiset taas ovat "neuroagentteja" eli hermokaasuja. Syy miksi hermokaasua kutsutaan nimellä "neuroagentti" johtuu siitä, että noita kemikaaleja tarvitaan vain vähän, ja esimerkiksi VX:n kuolettava annos on vain 30 mikrogrammaa ihon läpi saatuna annoksena. Tämä mahdollistaa hermokaasupanosten lisäämisen konventionaalisiin pommeihin sekä kranaatteihin, ja niiden olemassaolosta eivät aseiden käyttäjät edes itse tiedä mitään. Ja turvapiikejä käytettäessä voidaan nuo sotilaat ikään kuin rokottaa hermokaasua vastaan, eli heille voidaan jollain tekosyyllä antaa antropiinipistoksia ennen taistelua.

Enver Hoxha Albanian diktaattori
(1908-1985)

Tuo kaasu läpäisee tehokkaasti suojapukua ja kaasunaamari ei siltä suojaa. Kuitenkin kloorin avulla voidaan suojapuku murtaa, joten myös bulkkikemikaalit ovat vaarallisia. Ja vaikka toinen ryhmä käyttäisi näitä perinteisiä kemiallisia aseita, niin se ei ole vaaraton, koska antropiinipistokset suojaavat vain hermokaasuja vastaan. Myös ärsyttäviä kemikaaleja kuten sinappikaasua voidaan käyttää taistelussa, eli sitä voidaan esimerkiksi levittää tielle eräänlaiseksi kaasumiinoitukseksi tai sitten ruiskuttaa vihollisen päälle erilaisilla sumuttimilla, tai sitten tuo kemikaali voidaan höyrystää napalmin avulla, eli sitä voidaan lisätä napalmin sekaan. Puhutaan että Securitatella tai jollain muulla KGB:n liittolaiseksi ilmoitetulla turvallsuuspalveluilla kuten Albanian Sirgumilla oli käytössään chemical mace- tyyppisiä kyynelkaasusumuttimia, jotka oli täytetty sinappikaasulla, mikä sitten aiheutti kohteelle kammottavia tuskia.

Valtioissa missä noita aseita kehitettiin sekä testattiin oli tapana se, että osalla joukoista oli käytössään perinteisiä "bulkkiaseita", eli fosgeeni tai klooripommeja, ja osalla taas oli hermoagentteja eli kraanaatteihin piilotettuja kemikaaliampulleja sisältäviä kranaatteja tai rakettiammuksia. Nämä ammukset ovat sikäli vaarallisia, että ne näyttävät tavallisilta kranaateilta tai pommeilta, jotka räjähtävät oikeasti. Siksi saattaa olla niin, että niiden käyttöä ei huomata ollenkaan, ja sotilaat eivät huomaa että heihin kohdistetaan hermokaasuisku, koska pommit räjähtävät heidän keskellään, jolloin he eivät osaa epäillä kaasuasetta.

Kun hermokaasun toimitus kohteeseen aloitettiin, niin silloin ammuttiin savupommeja, joiden perusteella tulenjohtaja arvioi tuulen suunnan sekä nopeuden, jotta kohteeseen lähetettävä kaasu ei tule omien joukkojen päälle. Yleensä sariini tai yleisemmin GB-kaasu on kuitenkin yleisempi hermokaasu kuin VX, ja tästä maailman yleisimmästä hermokaasusta käytetään usein raporttinimeä GB, ja tuolla sitten yritettiin joskus peittää tuon kaasun olemassaolo. Eli kuten kaikki tietävät, niin kaiken pitää aina näyttää hyvältä, ja siksi kukaan sotilas ei koskaan ole suoraan puhunut hermokaasuista, vaan yleensä käytettävä termistö pitää sisällään sellaisia kirjainyhdistelmiä kuin GB (Sariini) GF (Syklosariini) ja VX, joilla peitellään maailman kammottavimpia kemikaaleja.

 USA ja Venäjä eivät ainakaan virallisesti enää pidä hallussaan noita aseita, ja tietenkään nämä valtiot eivät iskuvoimastaan mitenkään ole tinkineet, mutta huomiota herättävää on se, että esimerkiksi pieni Albanian valtio, on pitänyt hallussaan sekä myös tutkinut aktiivisesti taistelukaasujen käyttöä Hoxhan diktatuurin aikana, jolloin nuo aseet oli varmasti tarkoitettu oman kansan pelotteluun. Ydinaseet ovat paljon tehokkaampia välineitä vihollisen tuhoamiseen, koska niiden vaikutusalue on tarkoin rajattu, ja myöskään laskeuma ei ole kovin vaarallinen, koska sotilaat voidaan pumpata täyteen jodia, mikä suojaa heitä syövältä, koska se estää radioaktiivisten aineiden imeytymisen elimistöön.

Alla on linkit kahteen koulutusfilmiin, jotka käsittelevät tätä aihetta. Ja nuo filmit saattavat järkyttää hiukan katsojia, joten ne voi avata omalla vastuulla.

Sariinitesti (GB-kaasu) 1960-luvulta: https://www.youtube.com/watch?v=xQKK34vChgQ

Albanian kansanarmeijan filmi samasta aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=zkStI6JkMmE

charelesfort.blogspot.fi

SS Ourang Medan ja sekä mahdollinen hermokaasun vaara merillä

SS Ourang Medan
Kuva I

Tapaus SS Ourang Medan oli aavelaivatarinoista kammottavimpia Se tapahtui Hollanin Itä-intian saaristossa eli nykyistä Indonesiaa ympäröivällä merellä vuonna 1947, ja tuossa tapauksessa koko laivan miehistö oli kuollut, kun pelastusmiehistö nousi sinne. Sen radisti ehti lähettää useita hätäviestejä ennen kuolemaansa, ja tuon takia alusta lähdettiin pelastamaan. Tarinaan kuuluu tietenkin piirroksia tiettyihin asentoihin jähmettyneistä miehistön jäsenistä sekä muuta traumatisoivaa aineistoa. Kuin pisteenä "i":n päälle tulee sitten se, että tuo alus räjähti, kun sitä oltiin ottamassa hinaukseen, mikä tietenkin kiihottaa ihmisten mielikuvitusta, ja hirveydessään se on merihistorian shokeeraavin kertomus.

Mutta kun tuota tapausta katsotaan hiukan tarkemmin, niin voidaan olettaa tuon aluksen miehistön kuolleen ehkä hermokaasuvuotoon, jos SS Ourang Medan oli tuota ainetta kuljettamassa USA:n laivaston erikoissodankäynnin laitoksen määräyksestä esimerkiksi kiinan sisällissotaan. Toki toimeksiantaja olisi voinut olla myös Ranska, joka kävi veristä sotaa Indokiinassa, missä se yritti pitää siirtomaaansa omassa hallinassaan.  Tai sitten tuota hermokaasua oli jostain syystä joutunut paperirulliin, ja jos noita rullia oli ensin pidetty kylmävarastossa, niin hermokaasu sitten olisi voinut jäädä niihin nesteenä, mutta lämpötilan noustessa se olisi alkanut höyrystyä.

Kun puhutaan siitä, että tuota lastia ei oltu merkitty kirjoihin saattoi johtua turvallisuussyistä, eli tuota hermokaasun toimitusta varmasti olisi peitelty tuolloin vuonna 1947, koska esimerkiksi Ranska ei varmasti olisi halunnut jäädä kiinni massatuhoaseiden käytöstä, eikä USA:n laivastokaan varmaan halunnut, jäädä kiinni siitä, että se olisi toimittanut hermokaasua kuten Sariinia, Tabuunia tai Somaania kiinan sisällissotaan. Joten saattoi olla niin, että tuo mahdollinen hermokaasu olisi voinut jäädä ilmoittamatta, ja jos se oli varastoitu esimerkiksi viinipulloihin, niin joku merimies oli saattanut vetää korkin irti jostain pullosta, jolloin seuraukset olisivat voineet olla kammottavia, jos alusta ei oltu suunniteltu tuon kaltaisen aineen kuljetukseen. Kun puhutaan aavelaivoista, niin niitä aina välillä löytyy meriltä.

Tällaisen kaasuaseen mahdollisen olemassaolon takia noihin aluksiin meneminen saattaa olla erittäin vaarallista, varsinkin jos tuo alus on ollut kylmässä ilmassa, jolloin tuo äärimmäisen vaarallinen taistelukaasu ei ole päässyt haihtumaan, ja suurin osa hermokaasuista on huoneenlämpötilassa nestemäisiä. Joten jos arktisella alueella olevassa laivassa on tapahtunut hermokaasuvuoto, niin tuo taisteluaine voi olla edelleen vaarallista, koska kylmässä ilmassa se ei pääse haihtumaan, ja esimerkiksi sariinin kiehumislämpötila on 158 astetta, jolloin sitä voi olla tuollaisen aluksen pinnoilla, ja jos joku menee sinne kävelemään, voi tuloksena olla hautajaiset.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, niin Toisen Maailmansodan lopulla sekä Kylmän Sodan alussa saattoi olla niin, että esimerkiksi johonkin troolariin oli siirretty tuollaisia aineita, ja aluksessa olevaan säiliöön oli sitten ehkä tullut vuoto. Tuolloin 1940-luvun puolessa välissä sekä 1950-luvun alussa ei ehkä kaikkia tällaisia kokeiluja muistettu kertoa esimerkiksi kongressin väelle, ja olihan tietenkin myös neuvostoliitolla omia vastaavia projekteja, joissa pohdittiin vakavasti esimerkiksi hermokaasulla tapahtuvaa yllätyshyökkäystä viholliseksi kaavaillun maan laivastotukikohtiin, koska tuolla tavoin olisi saatu vihollisen merivoimien iskukykyä lasketuksi. Tuohon iskuun piti tarinan mukaan käyttää radio-ohjattavia lennokkeja, jotka oli varustettu hermokaasun levitysjärjestelmällä. Toinen vaihtoehto sitten oli se, että satamaan ammutaisiin hermokaasuraketteja. Tai sitten vihollisen laivastotukikohtaan olisi solutettu ydinpommi, joka oli asennettu sukellusveneen tai troolarin rakenteisiin.

charelesfort.blogspot.fi