Hermokaasu on äärimmäisen epähumaani ase, jonka käyttö on sotarikos

Yllä VX-varasto (Lähde: U.S Military)

VX-hermokaasu on maailman myrkyllisin aine. Tuo kaasu kehitettiin aikoinaan hyönteismyrkyksi, kuten myös sen sukulaisaineet tabuuni, sariini sekä somaani on kehitetty, nämä aineet ovat maailman pahamaineisimpia aseita, joiden käyttö on sotarikos, ja joita pidetään pelkästään massamurhaan tarkoitettuna  välineinä. Sen kuolettava annos on ilmeisesti suojapuvun läpi annettuna 30 mikrogrammaa, ja sen vaikutustapa on sama kuin kaikkien muidenkin hermokaasujen.VX:n lisäksi hermokaasuja ovat tabuuni, sariini sekä somaani, joita valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1930-luvun saksassa.

Tuo kaasu tunnettiin koodinimellä “O-yhdiste” tai “O-agentti” ( “Agent-O”)ja tappava annos ihon kautta saatuna on alle 10 mikrogrammaa.  Hermokaasujen eli organofosfaattien toiminta on aina sama. Ne estävät erään ihmisen hermoston välittäjäaineita pilkkovan entsyymin toiminnan. Tämä aiheuttaa erittäin voimakkaita kouristuksia sekä kuoleman, ja tämä kuolettava annos on siis ihmisen ihon kautta annettava annos. Hermokaasuilla on sellainen ominaisuus, että ne läpäisevät tehokkaasti myös kumista suojapukua, mikä tekee niistä todella käyttökelpoisia vihollisen joukkojen eliminoimiseen.

Nämä aineet on kielletty kansainvälisissä sopimuksissa, ja niiden käyttö on luokiteltu sotarikokseksi. Kyseiset aineet ovat massatuhoaseita, joiden valmistamista ei voida muuten perustella kuin ase-sovelluksilla, joiden ainoa toimintatapa on surmata vihollisen sotilaita sekä siviilejä.  Kuitenkin niiden kohtalaisen helppo valmistus sekä käyttö houkuttelee edelleen joitain valtioita valmistamaan näitä “köyhän miehen neutronipommeja”. Hermokaasuista tekee käyttökelpoisen se, että jos niitä käytetään niin silloin niitä käyttävien taistelijoiden ei tarvitse käyttää suojapukua, vaan atropiini tai diazepam riittävät tuon aineen toiminnan estämiseen. Kun puhutaan hermokaasujen käytöstä hyökkäyksessä tai ylipäätään sodassa, niin tämä hyökkäys voidaan suorittaa niin, että omille sotilaille annetaan vastamyrkkyä ennen kuin he lähtevät hyökkäämään.

Vaikka hermokaasuilla ei ole mitään muuta käyttöä kuin ase-sovellukset, niin kuitenkaan niiden käytöstä ei niin helposti jää kiinni, kuin ihmiset kuvittelevat. Näet jotta hermokaasujen käyttö voidaan todeta, pitää jonkun mennä paikan päälle tekemään testejä, ja silloin tietenkin voidaan tiedon hankintaa vaikeuttaa esimerkiksi estämällä noiden tarkastajien työtä. Kuitenkaan hermokaasujen käyttö ei paljastu suojapukujen takia, jolloin esimerkiksi valokuvat eivät kerro mahdollisesta massatuhoaseen käytöstä. Hermokaasujen käyttämistä taistelussa on tutkittu jo vuodesta 1930-luvulta lähtien, jolloin saksan kemianteollisuus kehitti Tabuuni-hermokaasun. Syy miksi tuo maa ei käyttänyt tätä kaasua, Toisessa Maailmansodassa johtuu siitä, että kyseiselle aineelle ei ollut tuolloin olemassa tehokasta vastamyrkkyä, ja koska se lävistää suojapukuja, niin silloin se on käyttökelvotonta. Kuitenkin hermokaasuille on kehitetty erilaisia käyttömalleja.

Yksi näistä malleista  on se, että kyseisiä kaasuja käytetään yhdessä napalmin kanssa, jolloin kemikaali neutraloidaan välittömästi polttotaisteluaseilla. Napalmin avulla tapahtuvaa kaasun neutraloimista on tutkittu aikoinaan sekä Porton Down että Edgewood arsenalin toimesta. Nämä laitokset ovat erikoistuneen biologisen sekä kemiallisen sodankäynnin aseiden tutkimiseen sekä aikoinaan ne myös osallistuivat aktiivisesti kyseisten välineiden kehittämiseen. Näissä yksiköissä tutkittiin aikoinaan sitä, miten hermokaasuja voidaan valmistaa tehokkaasti sekä huokeasti. Kuten varmaan tiedätte, niin VX:n vaikuttava aine on oikeastaan botuliini, jota eräs bakteeri kehittää. Botuliini  joka aiheuttaa tappavan mädästä lihasta johtuvan ruokamyrkytyksen on maailman myrkyllisin aine. Kyseinen myrkky kehittyy siten, että eräs maassa elävä bakteeri joutuu anaerobiseen tilaan, jolloin sen aineenvaihdunta alkaa tuottaa kyseistä hermomyrkkyä. Kyseisen aineen valmistaminen biologisesti on erittäin helppoa. Riittää että teurasjätettä suljetaan ilmatiiviiseen astiaan, ja sinne kaadetaan samalla multaa. Tuolloin kyseinen bakteeri muuttaa aineenvaihduntansa sellaiseksi, että se alkaa kehittää botuliinia. VX on olemukseltaan organofosfaatti, mikä tarkoittaa sitä, että tällöin botuliinin sekaan kaadetaan fosforia, mikä tekee siitä VX:ää.

Huoneenlämmössä tämä aine on hajuton ja ilmeisesti mauton neste, joka on äärimmäisen epästabiilia. Se höyrystyy hyvin helposti, mikä tekee tämän aineen käsittelystä erittäin vaarallista. Kun puhutaan siitä, miten VX:ää käytetään, niin kaikkein helpointa on liuottaa sitä veteen tai alkoholiin, ja ruiskuttaa vihollisen päälle samanlaisilla laitteilla, kuin mitä käytetään maataloudessa hyönteismyrkkyjen levittämiseen. Se tekee näistä kemikaaleista niin vaarallisia, koska niiden käyttöön ei tarvita mitään erityisiä pommikoneita. Neuvostoliitossa sekä USA:ssa kehitettiin 1970- luvulla kannattavaa kemikaalipatruunaa, joka muistuttaa ulkonäöltään vartijoiden kaasusumutinta. Tuo laite kiinnitetään helikopteriin tai lentokoneen ruiskutusjärjestelmään, ja joskus on kysytty, että mitä jos joku ei erota chemical macea tästä patruunasta.  Riittää että ainetta suihkutetaan kohteen päälle vaikka vesiletkulla tai käsisumuttimella, jolloin kyseessä on äärimmäisen vaarallinen väline.

https://www.youtube.com/watch?v=TY3Sp9cD8zk

hermokaasu.webnode.fi/

Miksi kemiallinen ase on kielletty? Toisin sanoen sota ei ole humaania toimintaa eikä mikään valtio tingi iskukyvystään.

MGM-52 LANCE

Kemiallisen aseen kieltäminen ei johdu siitä, että vihollisia ei haluta tappaa tehokkaasti ja valikoimatta uhrejaan arvomerkkien perusteella, tai että sotilasjohtajat haluaisivat flirttailla ihmisten kanssa, vaan siitä että kemikaalit ovat oikeastaan tehottomia rintamasotilaita vastaan. Heillä on yleensä kaasunaamarit sekä suojavarustus joka suojaa heitä kemiallisen aseen vaikutukselta, sekä atropiinipiikkejä joilla vihollisen hermokaasusta voidaan tehdä vaaratonta, jolloin noiden aseiden käyttö on tehokasta ainoastaan siviilejä vastaan suunnatussa terrorissa.

Ne ovat myös omille joukoille vaaraksi, koska jos tuulen suunta muuttuu äkisti, niin silloin voi kaasu lähteä tulemaan omiin asemiin, ja silloin saattaa myös omia miehiä kuolla. Toki fosgeenia tai muita kaasuja voidaan käyttää riittävän kaukana vihollisen asemista kaukana selustassa, jolloin kyseessä on puhdas terrorioperaatio, koska jos varuskuntia pommitetaan kaasupommeilla, niin silloin kyllä myös siviilejä kuolee suurissa määrin, ja varsinkin hermokaasun ollessa kyseessä ei kukaan normaali ihminen ehdi ottamaan atropiinipistosta, ennen kuin kouristukset alkavat.

Toki nykyään on kehitetty eräänlaisia insuliini annostelijoita, joita on liitetty esimerkiksi kaasuanalysaattoreihin, ja nämä laitteet antavat saman tien atropiinia vereen, jos hermkaasupitoisuus kasvaa riittävän suureksi. Nuo nykyaikaiset annostelijat perustuvat samaan tekniikkaan kuin diabeteksen hoidossa käytettävät annostelijat, ja ne säätelevät atropiinin määrää niin, että se pysyy vain lääkitsevällä tasolla. Tuo pidentää yhden atropiiniannoksen kestoa todella paljon, ja samalla tämä laite sallii myös taistelijan levätä. Kun puhutaan esimerkiksi fosgeenista, niin se tappaa vasta useita tunteja kaasuiskun jälkeen, jolloin vihollisen taisteluinto saattoi kasvaa, koska he halusivat sitten viedä mahdollisimman monta omaa sotilasta mukanaan.

Tämän takia voidaan sanoa, että nuo kemikaalit ovat täysin tehottomia, ja kaasuase on myös hyvin epähumaani siksi, että se säästää materiaalin mutta tappaa ihmisen, mikä on myös neutronipommin vastustajien argumentti, kun he sitten aikoinaan ryhtyivät protestoimaan noita 0,5-1,2 kilotonnin luokkaa olevien miniatyyristen vetypommien käyttöä sekä valmistamista vastaan. Neutronipommi tai sotilaskielellä pikemminkin ERW (Enhanced Radiation Weapon) on pienikokoinen lämpöydinase eli fuusiopommi, joka on aikoinaan kehitetty räjäyttämään kohti tulevat ICBM-ohjukset ennen aikojaan. Sen vaikutus perustuu siihen, että ydinräjähdyksessä syntyvät neutronit laukaisisivat noiden kohti tulevien ohjusten taistelukärjet ennen aikojaan, ja samaan tekniikkaan perustuu myös niiden äärimmäisen epähumaani käyttötarkoitus toimia kemiallisen aseen korvaajana taistelukentällä,

Aseen käytön suunnittelijoiden mielestä noiden aseiden synnyttävä läpitunkeva neutronisäteily voisi antaa taistelukentälle saman efektin kuin taistelukaasu antaisi, mutta ERW-aseessa on sellainen etu taistelukaasuun nähden, että nuo välineet tuhoavat joukkoja erittäin tarkoin määritetyillä alueilla toisin kuin esimerkiksi fosgeeni, joka saattaa lähteä ajelehtimaan omia joukkoja vastaan, jos tuuli sattuu kääntymään väärään suuntaan. Mutta ERW ei tapa kohdettaan välttämättä välittömästi, ja jos henkilö huomaa tulleensa tällaisen aseen maalialueelle, niin hän saattaa silloin ajatella vievänsä muutamia vihollisia mukanaan. Ja osittain siksi tuo asetyyppi on kielletty.

 Toki sen käyttö olisi paremmin perusteltavissa esimerkiksi "kirurgisella" ydiniskulla jotain tuotantolaitosta tai varikkoa vastaan kuin kemiallisin asein tehdyn iskun perustelu voitaisiin tehdä. Samoin sen tuhoalue olisi tarkemmin rajattavissa kuin kemiallisen aseen aiheuttama tappoalue. Tuo  ase oli aikoinaan asennettu joidenkin taktisten ohjusten sekä tykistön rakettien kärkiin, ja niillä piti pysäyttää varsovan liiton panssarit. Mutta kuitenkin ase todettiin epäinhimilliseksi, ja se poistettiin NATO:n arsenaalista aseistariisuntaneuvottelujen yhteydessä.

SS Ourang Medan ja sekä mahdollinen hermokaasun vaara merillä

SS Ourang Medan
Kuva I

Tapaus SS Ourang Medan oli aavelaivatarinoista kammottavimpia Se tapahtui Hollanin Itä-intian saaristossa eli nykyistä Indonesiaa ympäröivällä merellä vuonna 1947, ja tuossa tapauksessa koko laivan miehistö oli kuollut, kun pelastusmiehistö nousi sinne. Sen radisti ehti lähettää useita hätäviestejä ennen kuolemaansa, ja tuon takia alusta lähdettiin pelastamaan. Tarinaan kuuluu tietenkin piirroksia tiettyihin asentoihin jähmettyneistä miehistön jäsenistä sekä muuta traumatisoivaa aineistoa. Kuin pisteenä "i":n päälle tulee sitten se, että tuo alus räjähti, kun sitä oltiin ottamassa hinaukseen, mikä tietenkin kiihottaa ihmisten mielikuvitusta, ja hirveydessään se on merihistorian shokeeraavin kertomus.

Mutta kun tuota tapausta katsotaan hiukan tarkemmin, niin voidaan olettaa tuon aluksen miehistön kuolleen ehkä hermokaasuvuotoon, jos SS Ourang Medan oli tuota ainetta kuljettamassa USA:n laivaston erikoissodankäynnin laitoksen määräyksestä esimerkiksi kiinan sisällissotaan. Toki toimeksiantaja olisi voinut olla myös Ranska, joka kävi veristä sotaa Indokiinassa, missä se yritti pitää siirtomaaansa omassa hallinassaan.  Tai sitten tuota hermokaasua oli jostain syystä joutunut paperirulliin, ja jos noita rullia oli ensin pidetty kylmävarastossa, niin hermokaasu sitten olisi voinut jäädä niihin nesteenä, mutta lämpötilan noustessa se olisi alkanut höyrystyä.

Kun puhutaan siitä, että tuota lastia ei oltu merkitty kirjoihin saattoi johtua turvallisuussyistä, eli tuota hermokaasun toimitusta varmasti olisi peitelty tuolloin vuonna 1947, koska esimerkiksi Ranska ei varmasti olisi halunnut jäädä kiinni massatuhoaseiden käytöstä, eikä USA:n laivastokaan varmaan halunnut, jäädä kiinni siitä, että se olisi toimittanut hermokaasua kuten Sariinia, Tabuunia tai Somaania kiinan sisällissotaan. Joten saattoi olla niin, että tuo mahdollinen hermokaasu olisi voinut jäädä ilmoittamatta, ja jos se oli varastoitu esimerkiksi viinipulloihin, niin joku merimies oli saattanut vetää korkin irti jostain pullosta, jolloin seuraukset olisivat voineet olla kammottavia, jos alusta ei oltu suunniteltu tuon kaltaisen aineen kuljetukseen. Kun puhutaan aavelaivoista, niin niitä aina välillä löytyy meriltä.

Tällaisen kaasuaseen mahdollisen olemassaolon takia noihin aluksiin meneminen saattaa olla erittäin vaarallista, varsinkin jos tuo alus on ollut kylmässä ilmassa, jolloin tuo äärimmäisen vaarallinen taistelukaasu ei ole päässyt haihtumaan, ja suurin osa hermokaasuista on huoneenlämpötilassa nestemäisiä. Joten jos arktisella alueella olevassa laivassa on tapahtunut hermokaasuvuoto, niin tuo taisteluaine voi olla edelleen vaarallista, koska kylmässä ilmassa se ei pääse haihtumaan, ja esimerkiksi sariinin kiehumislämpötila on 158 astetta, jolloin sitä voi olla tuollaisen aluksen pinnoilla, ja jos joku menee sinne kävelemään, voi tuloksena olla hautajaiset.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, niin Toisen Maailmansodan lopulla sekä Kylmän Sodan alussa saattoi olla niin, että esimerkiksi johonkin troolariin oli siirretty tuollaisia aineita, ja aluksessa olevaan säiliöön oli sitten ehkä tullut vuoto. Tuolloin 1940-luvun puolessa välissä sekä 1950-luvun alussa ei ehkä kaikkia tällaisia kokeiluja muistettu kertoa esimerkiksi kongressin väelle, ja olihan tietenkin myös neuvostoliitolla omia vastaavia projekteja, joissa pohdittiin vakavasti esimerkiksi hermokaasulla tapahtuvaa yllätyshyökkäystä viholliseksi kaavaillun maan laivastotukikohtiin, koska tuolla tavoin olisi saatu vihollisen merivoimien iskukykyä lasketuksi. Tuohon iskuun piti tarinan mukaan käyttää radio-ohjattavia lennokkeja, jotka oli varustettu hermokaasun levitysjärjestelmällä. Toinen vaihtoehto sitten oli se, että satamaan ammutaisiin hermokaasuraketteja. Tai sitten vihollisen laivastotukikohtaan olisi solutettu ydinpommi, joka oli asennettu sukellusveneen tai troolarin rakenteisiin.

charelesfort.blogspot.fi