Sosiaalisten taitojen puute on asia, joka varmasti maksaa paljon

Lehdessä on välillä surullinen uutinen, missä käydään läpi joidenkin ihmisten suhdetta toisiinsa, kuten tilanteita että oma lapsi on pornomalli tai muuten huonoilla teillä. Tuollaisia tapauksia tulee vastaan lähes joka vuosi, ja ne osoittavat sen, että itse en ole ainoa ihminen, jolla on huonot sosiaaliset taidot. Termillä “huonot sosiaaliset taidot” tarkoitetaan usein ihmisen tarvetta olla yksin, ja kyvyttömyyttä esimerkiksi osallistua seurassa tapahtuvaan keskusteluun. Mutta se miten tällaiseen tilanteeseen tullaan, ei varmaan ole kenestäkään mitenkään mukavaa ajatella. Nimittäin jos ihmistä kohdellaan kuin ilmaa tai hän on lähinnä seinäkoriste, niin silloin tietenkin hänelle käy niin, että tuo henkilö ei enää sitten halua keskustella mistään asioista muiden kanssa.

Mutta sosiaalisten taitojen puute näkyy erittäin ikävällä tavalla juuri näissä yksinjäämistä koskevissa tapauksissa, joissa ihmisen sosiaaliset taidot eivät kehity, koska hän kokee olevansa jotenkin “ei toivottu henkilö” jossain ruokapöydässä. Tuollainen tapaus sitten saa alkunsa usein siitä, että muut henkilöt ovat aluksi kykenemättömiä kohtaamaan toista ihmistä tasa-arvoisena, vaan heillä pitää olla aina jonkinlainen yliote toiseen. Se sitten tuo eteen tilanteen, missä joku kokee olevansa alistettu sekä halveksittu ihminen. Kyseinen asia ilmenee esimerkiksi siinä, kun serkukset tai jopa omat sisarukset sitten tullessaan vierailulle valitsevat systemaattisesti sellaiset ravintolat, mihin tuo yksi onneton ei pääse sisään.

Äärimmäisissä malleissa sitten tuota onnetonta saatetaan kohdella halveksivasti, ja sitten kun hän tulee täysi-ikäiseksi, niin silloin tietenkin tuollaista ihmistä saatetaan hakea jopa holhoukseen. Samoin suvun käytös tuollaista ikätovereistaan eristämäänsä ihmistä kohtaan saattaa olla hyvin ikävä, ja vaikka hän saattaa päästä useinkin vaikka ulkomaille, niin sieltä sitten ei kuitenkaan löydy ollenkaan seuraa, vaan tuo ihminen saattaa viettää lomansa täysin yksin tai vanhempiensa kanssa, mikä sitten saa aikaan häpeän tunnetta. Kuitenkin se että ihmistä kohdellaan esimerkiksi seurassa kuin esinettä, jonka kanssa ei muka ole “sopivaa” seurustella saa lopulta hänet epätoivon partaalle.

Ja kaikkihan me sitten varmaan seksiä jossain muodossa harrastamme, joten tietenkin pornofilmien näyttelijät saavat ainakin fyysistä rakkautta, vaikka se ehkä on joillekin ihmisille täysin vieras ajatus. Kuitenkin kaikki psykologit tietävät, että esimerkiksi seksi on ihmiselle luonnollinen tarve, jolla kuitenkin on sosiaalinen ulottuvuus. Tuo ulottuvuus liittyy sellaiseen aikuistumisen riittiin kuin avioliiton solmiminen, ja samoin joissakin hoitolaitoksissa suhtaudutaan potilaiden tai “asiakkaiden” seurusteluun erittäin kielteisesti, koska jostain syystä noiden laitosten henkilökunta on omasta mielestään ainoa, joka saa mennä naimisiin tai tapailla vastakkaista sukupuolta.

Se ikäänkuin on osoitus ylemmästä asemasta  sekä aikuisesta asenteesta, kun hoitajalla on  sormessaan kihlasormus, ja tietenkään potilaat eivät missään tapauksessa saa olla samalla viivalla hoitajien kanssa, koska se ikään kuin vie tuon ammattiryhmän ylemmästä asemasta sekä aikuisuudesta pienen osan, eli oikeuden puhua tyttö- tai poikaystävästä sekä perheestä, mutta en oikeastaan tiedä onko tämä totta, vai antaako joku elokuva- tai TV-sarja vain sellaista kuvaa, että näin on. Itse kyllä tiedän, että osa noista psykiatrian työntekijöistä varmasti haluaa kohdella asiakastaan lapsena.

Mutta kuten tiedämme, niin jokainen ihminen haluaa maailmassa olla hyväksytty. Jos ihminen aina jää yksin, niin se ei mukavalta tunnu, koska se kertoo muille, että häntä ei hyväksytä omassa perheessään. Tänään taas joku pornomalli avautui suhteestaan isäänsä, ja siitä jutusta paistaa läpi sellainen asia kuin halveksunta tai isän sekä tyttären huonot välit, mikä toki on syynä monelle pornouralle.

Tuon ihmisen isä varmaan ei ollut tarkoittanut tuota sanamuotoa, että “hän oli ylpeä tyttärestään” miksikään muuksi kuin halveksivasti kerrotuksi  ivaksi, jonka tarkoitus oli loukata. Olen aina miettinyt, mitä tuollaisessa paikassa pitäisi sitten sanoa, jos tuollainen tilanne tulisi vastaan? Olisiko siinä sitten jokaisella ihmisellä miettimisen paikka, jos oma lapsi ryhtyy sellaiselle uralle, joka loukkaa vanhempia? Kun ihminen tekee tuollaisen päätöksen, niin silloin pitää olla aika varma siitä, että tulee toimeen tuolla alalla, ja kestää myös omaan vartaloon kohdistuvan arvostelun. Mutta kun palataan ihmisen sosiaalisiin suhteisiin, niin tietenkin kaikkein helpoimmin kavereita saa sellainen ihminen, jolla on jo entuudestaan suuri kaveripiiri, joka vetää ihmisiä puoleensa.

Ja tuolloin on sitten tietenkin helppo tehdä tuttavuutta siinä ryhmän sisällä, koska suurella kaveripiirillä on suuri sosiaalinen rajapinta, mikä sitten saa aikaan uusia kontakteja ihmisen elämään. Mutta se miten tuo kaveripiiri on muodostunut on aina välillä ollut mielenkiintoinen tutkimuskohde. Kaikkein helpoiten kavereita saa ihminen tai poika, jolla on joko pikkusisko tai pari vuotta vanhempi isoveli, joka kantaa sitten kaljaa noille tovereille.

Mutta tietenkin jos pikkusisko on hyvän näköinen, ja hänellä on kavereita, niin se vetää sitten myös poikia tuohon kotiin. Näet tietenkin jokainen tyttö haluaa olla pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Samalla myös isoveljen kaverit tulevat hieromaan tuttavuutta noiden tyttöjen kanssa. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, että tuossa joukossa ryhdytään kavereita ostamaan alkoholilla sekä tupakalla, niin silloin asiat kyllä vaativat keskustelua ammattiauttajan kanssa. Pahimmillaan tällainen asetelma johtaa paritukseen, missä noiden tyttöjen seurasta aletaan vaatia rahaa, ja tämä sitten on tietenkin rikoslakiin menevä asia.

Tietenkin pitää muistaa se, että missään nimessä se, että pari vuotta vanhempi veli tuo jollekin onnea ei välttämättä toteudu pikkuveljen kohdalla, vaan joskus pikkuveli muuttuu jotenkin sellaiseksi, että häntä aletaan ikään kuin kammeta tuosta asunnosta pois. Isoveljet kyllä mielellään puhuvat siitä, kuinka he puolustavat pikkuveljeään, mutta tuollainen koulun pihalla seisominen saattaa aiheuttaa pikkuveljen kohdalla sosiaalista eristystä. Ja tietenkin samaa sukupuolta oleva nuorempi sisarus saattaa kohdata hyvin ikävää sosiaalista eristämistä sekä hyväksikäyttöä.

Tuolla tarkoitan sitä, että jatkuvasti löytyy pikkuveljiä, joille isoveli teettää omia lehdenjakovuorojaan. Tai sitten pikkusisko laitetaan esimerkiksi tekemään vanhemman sisaren siivoustöitä. Syy siihen miksi vanhempi sisarus toimii tuolla tavoin nuorempaa sisarustaan kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän haluaa saada omat kaverinsa tuntemaan itsensä tärkeäksi, ja tietenkin paras tapa osoittaa kaveruutta on olla kelju omalle veljelle tai sisarelle. Tuollainen temppu sitten varmaan saa aikaan sen, että kyseistä henkilöä pidetään arvossa toveripiirissään.

Onhan hän saanut pikkuveljen tai -sisaren itkemään ehkä omana syntymäpäivänään. Tuolla tavoin pääsee sitten omien kavereiden suosioon. Se että kaveripiiri on ostettu paljastuu yleensä silloin, kun ihminen muuttuu aikuiseksi. Kun kaiken aikaa eivät “isot pojat” seiso vieressä, niin silloin tulee välillä puhuttua ohi suun. Tai sitten kiusaaminen kohdistuu johonkin muuhun henkilöön, joka on tuohon ryhmään kuulunut. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin kun ihminen tulee vanhemmaksi, niin silloin metodit muuttuvat inhottavammiksi sekä palkkiot kasvavat, kun mukaan tulevat työpaikat sekä konserttiliput ja jääkiekko-liput.

Eli nimittely sitten kuuluu tuossa vaiheessa usein menneisyyteen, koska se on lapsellista. Mukaan tulevat sellaiset “mukavat tokaisut”, kuin että “sinun pitää sitten jo varmaan lähteä”. Tai “eikö se sinun työnhakuryhmäsi ollut sitten huomenna”? Samoin se että toinen vain jätetään kutsumatta johonkin perhejuhlaan on aikuisten kesken kovin yleinen tapa kiusata muita, tai tietenkin voidaan toinen kutsua, mutta mihinkään hänen kommentteihin tai esittämiin asioihin  ei edes haluta vastata.

Kuitenkin tuohon kaikkeen ikävään käytökseen on syynä yksinkertaisesti se, että ihmiset ovat kyvyttömiä keskustelemaan asioista tasa-arvoisesti toista henkilöä kuunnellen. Kun puhutaan musiikista tai vastaavasta maku-asiasta, niin tietenkin toista voidaan komentaa pitämään kuulokkeita korvallaan, kun hän kuuntelee jotain musiikkia.

Mutta kuitenkaan ei aina tarvitse toista kohdella alentavasti, eikä myöskään keskustelussa tarvitse toisen ihmisen olla aina toisen yläpuolella. Keskustelutaidot eivät ole sellainen asia, missä toista jatkuvasti komennellaan tai muuten häneen suhtaudutaan alentuvasti tai itseään korotellen, ja asioista kyllä saa myös hiukan kiistellä, vaikka se sitten tuntuu joskus vaikealta. Työpaikalla tilanne on se, että esimiestä on aina toteltava, mutta tietenkin jos hän toisen mielipidettä sattuu kyselemään, niin sen kyllä voi silloin sanoa.

Tai aina välillä vastaan tulee pomoja, joiden tapana on kysyä mielipidettä, ja sitten huutaa alaiselle päin naamaa, niin silloin tietenkin tuollainen pomo voi saada sitten lopulta sellaisia vastauksia kuin “itsepä asian parhaiten tiedätte”, tai “mitä se teidän mielestänne on”. Koska alaiset eivät aina halua olla raivokohtausten kohteena. Mutta kukaan meistä ei ole töissä 24h vuorokaudessa, ja kotona sekä kaveripiirin grillijuhlissa pitää voida sitten myös kuunnella muita.

Eli kotioloissa ei kukaan varmaan ole ainakaan oletusarvoisesti toisen esimies, ja tietenkin noissa juhlissa pitää olla taitoja myös keskustella asioista ilman sellaista “cranea”, mikä oikeuttaa komentamaan toisia. Vapaa-aika on asia, missä jokainen meistä kohtaa aina välillä tilanteen, missä joku sitten sanoo asioita “vähän turhan suoraan”, ja tuolloin tietenkin on muistettava, että esimerkiksi sukujuhlissa käyminen on jokaisen oma asia.

Joten mikäli seurustelutaitoja sekä kykyä kohdata toinen tasa-arvoisena seurustelukumppanina ei löydy, niin mitä tuollainen henkilö sitten sukujuhliin tulisi? Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että nuo sosiaaliset tilanteet etenevät väkivaltaan, niin silloin välillä tulee mieleen sellainen kysymys, kuin miksi niistä ei sitten ole tehty mitään rikosilmoitusta?  Tällä tarkoitan, että mitä varten tällaisista tapauksista puhutaan todella paljon, ja toista mustamaalataan jatkuvasti, jos ei siitä ole ilmoituista tehty.

Tällaista on näet sattunut, että jossain häissä tai muualla on ollut muka väkivaltainen ja aiheuttanut vahinkoa, mutta mitään dokumenttia ei tuosta tapauksesta kuitenkaan ole. Jos toinen ihminen lyö toista, niin itse luulisin, että tuollainen asia sitten käydään läpi oikeudessa, jos siitä sitten on jotain kustannuksia. Eikä vain levitellä tuota juttua ympäriinsä. Kuitenkin välillä noissa salaperäisissä tappeluissa on ollut sellainen ulottuvuus, että siinä on henkilö ikään kuin kutsuttu hakattavaksi, ja sitten jääty alakynteen.

Tai oikeastaan eiväthän kaikki ihmiset tee pahoinpitelyitä nyrkeillä tai potkuilla, vaan siihen voidaan käyttää myös glykolia tai hampurilaiseen laitettua polttoöljyä, jota tarjotaan ihmiselle ikään kuin sovinnon eleenä. Siinä sitten hyvältä tuntuu, kun tilanteen turvallisuuden takaa joku serkku tai vastaava, mutta kun sovinnon malja juodaan, niin siinä sitten on tarjolla glykolia, joka sitten surmaa ihmisen. Vai miksi joku tulee paikalle hakattavaksi? Välillä tuntuu siltä, että sosiaaliset taidot ovat asia, jotka pitää aina välillä harjoitella vähän jokaisen omalla tahollaan.

Kun puhutaan sosiaalisista rikoksista, niin aivan niin huonoja ihmisten sosiaaliset taidot eivät ole, että hän tulee johonkin paikkaan omien vihamiesten kutsumana, ja luottaa noiden ihmisten vilpittömyyteen. Ei se että toinen levittelee uhrinsa edessä käsiään ja pitää silmänsä aivan auki tee hänestä vilpitöntä. Ainakaan jos tuo “sovinto” tehdään suuren kaveripiirin edessä, niin silloin kyllä on syytä olettaa toisen olevan jotenkin vilpillinen, koska silloin saattaa jollain olla pahat mielessä.

Digiaika on tullut myös kouluun, ja tekee mahdolliseksi verkostoitua jopa Atlantin tuolla puolen olevien toimijoiden kanssa

Yllä kuva ilmaisesta GeoGebra-ohjelmasta

Digiaika muuttaa asenteita ja arvoja sekä tieteen sekä taiteen luonnetta. Digitaalinen yli valtameren tapahtuva kommunikaatio antaa mahdollisuuden jakaa tietoja sekä kokemuksia ilman, että ihmisten täytyy fyysisesti mihinkään työpaikaltaan. Sen takia ei matkustamisesta enää muodostu kustannuksia, ja siksi periaatteessa kuka tahansa voi kommunikoida toisen henkilön kanssa riippumatta siitä, missä he fyysisesti ovat. Tuolloin ihminen voi olla vaikka kävelyllä tehdessään työtään älylaitteiden ja mobiiliteknologian välityksellä jopa ajaessaan polkupyörällä.

Tässä tekstissä kirjoitan kuitenkin sanaa “esimerkiksi”, kun luettelen niitä tapoja, millä digitaalinen teknologia on muuttanut maailmaa. Näet voidakseen kommunikoida toisen ihmisen kanssa tarvitaan tietysti toinen ihminen, jonka kanssa sitten vaihdetaan mielipiteitä. Ilman toista ihmistä ei ole olemassa ihmisten välistä kommunikaatiota.

Tai ainakaan kommunikaatio ei ole kovin kehittävää, jos se rajoittuu vain esimiehen sekä alaisen väliseen käskyjen lähettämiseen sekä vastaanottamiseen. Jos ainoat viestit, mitä tietokoneelta lähtee ovat jotain käskyt, joiden sisältö on, “vaihda lamput toimipisteessä, missä työskentelet ”,  johon alainen vastaa “OK”, ei ole mitenkään kovin monipuolista viestintää. Samoin “non stop” metodologialla jaetut bilekuvat eivät kovin hyvää mainosta ole, tai ainakaan missään nimessä se ei kovin kehittävää ole.

Tai ainakin sen verran voin sanoa, että siinä ei ainakaan kielitaito tai itseilmaisun taito kauheasti pääse kasvamaan, kun nettiin ladataan jatkuvasti filminauhan nopeudella erilaisia kuvia, missä henkilö juo ainakin päällepäin juomakelpoiselta  vaikuttavaa alkoholipitoista ruskeaa nestettä. Tai sitten hän juo kertaalleen ihmisen läpi kulkenutta kellanruskeaa nestettä. Kuitenkin digitalisaatio on tehnyt mahdolliseksi sen, että samoja välineitä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Tuolla tarkoitan että esimerkiksi mobiililaitteilla voidaan tehdä toimisto-ohjelma presentaatioita, sekä käyttää niitä laskimina ja netin selaamiseen sekä puhumiseen ilmaisia puheluita netin yli.

Kaikki tämä on mahdollista yksinkertaisesti lataamalla sopivat ohjelmat Internetistä. Se tietenkin tarkoittaa dynaamisen tietojenkäsittelyn lisääntymiseen, sekä sen että esimerkiksi oppilaan kokeet voidaan tarkastaa samalla kun hän täyttää tehtäväpaperia, mikä voi tietenkin olla digitaalisesti tietokoneen muistissa, ja oppilas täyttää vastaukset "kosketuskynällä" tabletin näytöllä kuten hän täyttäisi perinteistä koetta, mutta ero on siinä, että tuon kokeen täyttämistä voidaan valvoa ilman, että valvoja häiritsee kokeen täyttämistä seisomalla oppilaan selän takana hengittämässä hänen niskaansa.

Samalla voidaan myös täyttämistä seurata niin, että opettaja näkee myös sen, mitä kokeen tekijä tekee paperilla. Siinä sitten huomataan, jos oppilas täyttää kokeen viidessä minuutissa tehden jokaisen vastauksen oikein. Tuolloin huomattiin myös, jos oppilas ei osaa mitään. Mutta näihin dokumentteihin voidaan lisätä myös kryptattua tietoa, josta käy ilmi dokumentin alkuperäinen tekijä. Tuo tieto voidaan salata niin, että kukaan muu kuin noita asioita valvova viranomainen voi sen saada selville. Tuolloin voidaan myös "käräyttää" henkilöitä, jotka myyvät koevastauksia.

Eli tuossa paperissa voi olla sekä julkinen että salainen allekirjoitus. Julkinen allekirjoitus on siis se, mikä tehdään paperin täyttäjän toimesta. Ja tuo salainen allekirjoitus voidaan generoida laitteen käyttäjätunnuksen tai jonkun muun tunnisteen kuten SIM-tunnisteen, jota käytetään viranomaisten kanssa asioinnin yhteydessä avulla. Ja jos joku sitten jakaa tuon työn eteenpäin, niin alkuperäinen täyttäjä voidaan saada selville välittömästi. Ja koska  kyseinen koe tehdään tableteilla, niin sekä kosketuskynän avulla, niin silloin saadaan tietenkin myös oppilaan käsiala selville ilman mitään sen suurempia apuvälineitä, ja tietenkin digitaalisia piirtoalustoja eli digitointipöytiä voidaan hyödyntää kokeen yhteydessä.

Tuolloin tietenkin tabletti lukitaan niin, että mitään muuta kuin koe ei ole käytettävissä, ja sitä kautta aletaan toteuttaa ehkä tulevaisuudessa myös YO-kirjoituksia. Tuolloin voidaan hyödyntää myös sormenjälkitunnistinta, kun vastauspaperin vesileimaa aletaan valmistaa, ja samalla voidaan hyödyntää myös virtuaalisia laskimia, eli tuota kännykkää voidaan valvoa etävalvonnan avulla, ja sen selain lukita, jotta aiheettomia ohjelmia ei voida käyttää. Ja tuolloin voisi opiskelija antaa sitten luvan laitteen lukitsemiseen kokeen ajaksi, jos hän haluaa käyttää kokeessa omaa kännykkäänsä.

Gallup-tutkimukset sekä maailman johtajien vaikeat valinnat

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kuten monesti olen kirjoittanut, niin gallupit vaikuttavat poliittiseen kulttuuriin todella paljon, ja se johtuu siitä, että tietenkin poliittisten mainosten painaminen vaatii rahoitusta. Sen vuoksi pitää ehdokkaalla olla jonkin näköistä katetta sille, että häntä voidaan pitää jotenkin vakavasti otettavana ehdokkaana, jonka taakse kannattaa rakentaa kannatusta. Eli hänen kampanjansa rahoittajat tietenkin haluavat tietää, millainen ehdokkaan saama kannatus voisi olla, ja mitkä ovat hänen ajatuksensa asioista, jotka ovat hänen tukijoilleen tärkeitä.

Sen takia nämä tukijat järjestävät erilaisia galluppeja, joilla he pyrkivät selvittämään sitä, kuinka suosittu ehdokas muuten on, ja tietenkin heidän tapansa kysyä ehdokkaan tuomista mielipiteistä on hiukan erilainen, kuin mitä ihmiset yleensä kuvittelevat. Eli nuo gallup-yhtiöt kysyvät puhelimissa tai sähköposteihin lähetetyillä lomakkeilla sitä, mitä mieltä ihmiset ovat niistä asioista, mitä tuo poliitikko on ottanut esille. Tätä kutsutaan nimellä "toisin kysyminen", millä tarkoitetaan sitä, että poliitikon harjoittamasta politiikasta sekä siitä, onko hän edustanut niitä ihmisiä, jotka häntä äänestivät tehdään tutkimus. Tuossa tutkimuksessa voidaan kysyä suoraan sitä, että mitä mieltä olette poliitikosta itsestään.

Tällöin kysytään sitä, että "mitä mieltä olette "Jouko Takalan" harjoittamasta politiikasta", ja toinen tapa on kysäistä sitä, että mitä mieltä olette asioista, jotka on poimittu poliitikon puheista. Tällöin kysytään, että "mitä mieltä olette maahanmuuttajien määrästä?", eikä sitä mistä tuo  kysymys on poimittu mainita ollenkaan. Tuota menetelmää käytetään silloin, kun epäillään sitä, että joku on manipuloinut esimerkiksi vaalituloksia, eli toinen tutkija kysyy suoraan, mitä mieltä ihmiset ovat jostain nimeltä mainitusta poliitikosta, ja toinen tutkija kysyy sitten sitä, että mitä mieltä ihmiset ovat tuon poliitikon ajamista asioista tai hänen puheissaan mainitsemista asioista. Jos noissa vastauksissa rupeaa olemaan kovin paljon eroja, eli poliitikko saa paljon tukea, silloin kun hänen nimensä mainitaan, mutta ihmiset eivät hänen ajamistaan ajatuksista satu pitämään, niin silloin voidaan epäillä vaalivilppiä tai uhkailua.

Kun mietitään sitä, että halutaan selvittää esimerkiksi sitä luottaako kansa todella virkavaltaan, niin silloin tietenkin kokeillaan kahta lähestymistapaa, eli toinen tutkija soittaa virkavallan puhelimella noille kohteille, ja kysyy kohteliaasti sitä, että luottavatko nämä poliisiin? Sitten soitetaan esimerkiksi valtiollisen televisioyhtiön puhelimilla, ja kolmanneksi käytetään kaupallisen TV-yhtiön puhelimia, jolloin tietenkin verrataan sitä, että miten vastaukset muuttuvat, kun kysyjä muuttuu.Tutkijan työ on erittäin mielenkiintoista, vaikka heillä ei ole tällä hetkellä paljoa töitä.

 Kuten olemme huomanneet, niin nämä lehtimiehet mainitsevat mielellään sen, että akateeminen ammatti ei takaa enää työtä, mutta samalla he kertovat koko maailmalle, että tutkijoita ei palkata juuri mihinkään. Joten miksi tuollainen maininta pitää joka kerta tehdä? Takaako esimerkiksi joku lakimies,sairaanhoitaja tai lääkäri sitten töitä, tai takaako mikään ammatti nykyään työtä kenellekään,  eli onko maassamme muuta oppilaitosta  kuin kadettikoulu, joka takaa työpaikan automaattisesti, kaikille, jotka tuon koulutuksen läpäisevät? Kuten tiedämme, niin aina löytyy joku, joka ei käytä oikeaa deodoranttia, ja siksi hän ei ketään miellytä, joka haluaa olla jotain.

kimmonsivu.blogspot.fi

Lasipornoa taas kerran, eli miettikään minne matkustatte ja mitä teette, koska mitään ei voi loputtomiin salata

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kun tänään katselin Internetiä, niin huomasin ilokseni sen, että Suomi on mukana lapsiporno-operaatiossa. Tämä tietenkin on erittäin positiivista lukea, koska tällaiset pedofiiliringit toimivat monesti kansainvälisellä tasolla, mikä tarkoittaa sitä, että heidän uhrinsa värvätään jostain muusta maasta, jossa heille luvataan rahaa sekä ylläpitoa seksipalveluita vastaan, ja sitten noita kuvia levitetään jossain puutteellisella lainsäädännöllä varustetussa valtiossa sijaitsevalta palvelimelta, jonka sisältöä jaetaan "vain luotetuille ystäville". Tällaiset pedofiiliringit usein järjestävät seksimatkoja Pattayalle sekä muihin kaukomaihin, jotta heidän siloitellut julkisivunsa pysyisivät puhtaina.

Usein näiden pedofiilirinkien hyväksikäytön uhreina on jotain Thaimaasta, Laosista tai Intiasta olevia tyttöjä ja poikia, mutta jossain tapauksissa on paljastunut sellaista, että lapsia on lennätetty esimerkiksi Moldovasta tuonne Kauko-Itään hyväksikäyttöä varten. Ongelma on siinä, että lähes kaikki tällaiset lapset ovat koulukodeissa asuvia nuoria, joiden vanhemmat eivät heistä mitään välitä, joten kyseisten pedofiilien on ainoastaan tarvinnut saada heidän holhoojansa mukaan tähän toimintaan. Ja siksi he ovat niin "loistavia" hyväksikäytön kohteita, joille on helppo valehdella, että poliisi hyväksyy tällaisen toiminnan, eli joku järjestyspoliisin konstaapeli on puettu "rikosetsiväksi", joka sitten esiittää, että tuo toiminta olisi laillista, tai sitten on käytetty tekaistua poliisimerkkiä, joka on tehtailtu jollain kuvankäsittelyohjelmalla.

Samoin nämä henkilöt kokevat Internetin sensuroimisen tarpeelliseksi, koska eivät varmasti halua mitään julkisuutta toiminnalleen. Noissa piireissä pyörii tietenkin myös toimittajia, jotka sitten kertovat lehdissä siitä, kuinka NSA tarkkailee poliittisia päättäjiä, ja netti pursuaa moraalisesti epäilyttävää sisältöä, jotta he saisivat sellaiset asiat kuin sosiaalisen median kiellettyä. Näin ei sitten kukaan pääsisi kertomaan julkisuuteen mitään, mikä vahingoittaisi noiden yhteiskunnan tukipilareiden mainetta.

Noista matkoista sitten on laskutettu lapsia itseään siten, että koulukotien yhteyshenkilö on kirjoittanut heille laskun, kun he tulevat täysi-ikäisiksi muka tuhotusta omaisuudesta. Näin heidät sitten on sijoitettu kaiken maailman hämäräperäisiin siivouspalveluihin töihin, kun nämä koronkiskurit ovat sitten laskuttaneet noita matkoja heiltä. Usein tällaisten siivouspalveluiden tapana on se, että työntekijät majoitetaan ryhmänä johonkin taloon tai asuntoon, josta he sitten maksavat vuokraa. Tämä saattaa kuulostaa todella upealta ajatukselta, mutta tämä kyseinen yhtiö perii aina hiukan enemmän vuokraa, kuin mitä näiden henkilöiden tulot ovat, joten he sitten jäävät kokoaja enemmän velkaa. Ja toki yhtiö saa tästä toiminnasta voittoa, ja näiden työntekijöiden tekemät paikat on tietenkin aina maksettu oikein, mutta kun puhutaan yhtiön sisäisestä hyväksymiskäytännöstä, niin noille työläisille on sitten ilmoitettu paikkojen olleen hylättyjä.

 Kun puhutaan tällaisesta toiminnasta, niin se kyllä on todella ikävää, eikä varmasti kenenkään maineelle tee hyvää jäädä tällaisesta asiasta kiinni. Mutta se mikä tekee tällaisesta rikoksesta vaikeasti tutkittavaa, on se että se tapahtuu aina jossain muualla kuin EU:n alueella. Eikä sitä tee myöskään mikään tavallinen työläinen tai työtön, jota poliisi voi tarkistaa miten häntä huvittaa. En usko itse että kenelläkään normaalilla palkansaajalla on varaa edes taloudellisten resurssien puolesta lähteä seksimatkailemaan Thaimaaseen jatkuvasti. Eikä hänelle myöskään tuoda tyttöjä ja poikia tyydyttämään tarpeita mistään Moldovasta. Se että puhun tässä samalla hämäräperäisistä siivousyhtiöistä johtuu siitä, että noissa pedofiilipiireissä on tietenkin myös muuta hyväksikäyttöä kuin vain seksipalvelut. Pedofiilille lapsi on pelkkä esine, jonka ainoa tarkoitus on vanhempien miellyttäminen.

Hän asettuu joka kerta vahvemman puolelle, ja jos hänellä on rahaa lähteä Thaimaaseen tyydyttämään tarpeitaan, niin toki hänellä on varaa kalliisiin asianajajiin, jotka pitävät hänen puoltaan oikeudessa. Näillä henkilöillä on tietenkin myös laaja ystäväpiiri yhteiskunnan pintaliitäjien joukossa, ja noille henkilöille valtioiden välinen yhteistyö rikollisten kiinnisaamiseksi on erittäin kiusallista, koska ennen he saattoivat piileskellä toisen valtion alueella ja tehdä rikoksia toisessa. Eikä pornografiaa ympäriinsä syytävät kotisivut ole heille myöskään mieleen, koska se merkitsee sitä, että heidän sihteereinään tai siivoojinaan markkinoimat tytöt ja pojat näyttävät siellä "parhaita puoliaan". Eikä myöskään heille ole kovin edullista se, että nämä henkilöt tekisivät työtä muiden nähden, joten esimerkiksi heidän siivoojiensa työaika on aina silloin kun muut eivät ole töissä, jotta heidän ei tarvitse katsella tuota moppia heiluttavaa henkilöä. Pornografia on tietenkin hyvä väline, kun halutaan mustamaalata jonkun ihmisen mainetta.

Tällöin riittää se että hänen työkoneelle ladataan muutama pornoelokuva, ja tietenkin tapaus käsitellään silloin julkisessa sanassa, jotta kyseinen henkilö ei enää voisi jatkaa työssään. Tämä tietenkään ei aina ole totta, vaan tietenkin pedofiili saattaa väittää, että hän on joutunut lavastuksen uhriksi. Eli tässä kirjoitan yleisesti näistä asioista enkä puhu mistään yksittäisestä tapauksesta. Kun puhutaan siitä, että joku on katsonut esimerkiksi pornoa Internetistä, niin aina välillä ihmettelen, että miksi hän on tehnyt sen työkoneella eikä ole myöskään pyyhkinyt nettihistoriaa selaimesta.

Eli eivät nämä pedofiilit ainakaan mitään suuria ATK-guruja ole, jos lehtijuttuihin on uskomista, Tietokone maksaa nykyään noin 300 Euroa, eli mikään kauhean suuri sijoitus se ei kuitenkaan ole, joten miksi tuollainen virassa tai työssä oleva henkilö ei hanki harrastustaan varten omaa tietokonetta, vaan katsoo tuota tavaraa työkoneella. Työpaikan tietokone voidaan pyytää milloin tahansa esimiehen tarkastettavaksi. Vai onko esimies sitten ladannut nuo tiedostot koneelle, jotta hän saisi hankalan alaisensa kammetuksi pois? Kun rikostutkija tutkii tapausta, niin silloin hänen on aina pohdittava kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, saadakseen selville syyn siihen, että miksi joku ihminen toimii niin kuin hän toimii? Pedofiilein ongelma on siinä, että he ovat niin kauhean verkottuneita, eli heillä on aina loistavia ihmissuhteita, joilla nämä henkilöt sitten voivat kerskailla ja uhkailla muita. Eli jokainen heistä varmaan tuntee yhden lakimiehen tai pastorin, joka salaa omia asioitaan, ja pitää esimerkiksi Suomessa yllä säntillisen aviomiehen mainetta, mutta siellä missä kukaan ei ole näkemässä hän päästää eläimen vaistot valloilleen.

On olemassa tapauksia, missä huumekauppiaat ovat maksaneet alaikäisiä prostituoituja huumepoliiseille, jotta he vaikuttaisivat pedofiileilta. Samoin huumekauppiaat ovat monesti olleet mukana tällaisessa lapsiin kohdistuvassa hyväksikäyttötoiminnassa, Eli he sitten ovat tarjonneet tällaisia palveluksia yhteiskunnan tukipilareille, jotta saisivat sitä kautta muodostettua suhteita tuomareihin sekä poliisiin ja lehdistöön, jotka sitten ovat kohottamassa heidän mainettaan, ja suuntaamassa ihmisten huomiota pois heidän toimistaan. Ja joskus rikolliset ovat ikään kuin ostaneet poliisilta yksinoikeuden johonkin alueeseen, jotta poliisi sitten häivyttäisi heidän kilpailijansa pois tuolta alueelta, ja jättäisi lunnaat tai lahjuksen maksaneen jengin rauhaan., jotta se saisi harjoittaa toimintaansa rauhassa.

Tätä on tehnyt mm. Mafia, joka mielellään rahastaa prostituoituja, koska huumeista jää kemiallinen jälki, joka voisi liittää mafiosot tähän rikokseen. Mafia suorittaa prostituoitujen rahastamisen siten, että se ikään kuin perii vuokraa jostain huoneistosta, ja nuo tytöt sitten on pakotettu yleensä väkivallalla uhkaamalla maksamaan tuota vuokraa, tai sitten he maksavat jollekin "henkivartijalle"  "suojelusta", mikä tarkoittaa sitä, että tuo mies suorittaa rahastuksen, ja valvoo tytön ajankäyttöä, ja samalla valvoo että tuo ihmiskaupan uhri ei käytä mitään sosiaalista mediaa, jotta heidän asiakkaansa maine ei tahriinnu, kun joku tyttö sitten kertoo epähuomiossa siitä, mistä joku siivousyhtiö saa rahansa.

Rikostutkijan on arvioitava sitä, onko joku kiinni jäänyt pedofiili ikään kuin jengin lahja poliisille, jotta he voisivat sitten jatkaa toimintaansa tai ehkä tällainen suuren profiilin kiinnijäänti on huumemiesten järjestämä tapaus, jolla he ehkä yrittävät saada omalle miehelleen asemaa poliisissa. näet seksuaalirikolliset ovat joidenkin mielestä hyviä syntipukkeja, ja esimerkiksi mootoripyöräkerhoihin eli liivijengeihin kuuluvat rikolliset ovat joskus panneet toimeen oikein pedofiilien vastaisia operaatioita, jotta he sitten voisivat hakea lievennystä omien jäsentensä saamiin törkeisiin huumausainerikostuomioihin, ja onhan tietenkin seksirikollinen paljon helpompi maalitaulu, kuin joku asekauppias, jonka alaiset ampuvat surutta kaikki eteen tulevat liiketoimintaa häiritsevät tekijät. Ja onhan tuollaisen seksirokollisen kotiin mukava iskeä SWAT-yksikön avulla, ja sitten kertoa televisiossa, että isku tehtiin kansainvälisen rikollisorganisaation käräyttämiseksi. minkä jälkeen kamerat kääntyvät kohti maassa olevia aseita, ja aletaan puhua esimerkiksi huumausainerikollisuudesta.