Taksiuudistus sekä sen vaikutus tähän liiketoimintaan

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/taksiuudistus-seka-sen-vaikutus-tahan.html

Kimmo Huosionmaa

Tulevaisuudessa saattaa olla niin, että taksiyhtiöt jakavat tilaus sovelluksia Internetissä, ja ehkä nämä tulevaisuuden sovellukset näyttävät asiakkaalle halvimman reitin siitä, mihin taksi on tilattu, sinne mihin on tarkoitus ajaa. Tuolla tavoin varmasti voitetaan asiakkaiden luottamus tähän yhtiöön. Ja muuten avoimuus on kaikessa muussakin valttia. Se mikä itseäni on ihmetyttänyt on se, että miksi taksien kilometritaksoja ei ole ollut näkyvissä taksitolpilla, vaikka ne ovat olleet kaikille samat. Eli miksi näitä taksoja on salattu? Kas siinä vasta kysymys.

Mutta nyt sitten taksit saavat itse hinnoitella palvelunsa. Takseja koskeva uudistus on asia, joka on ensimmäistä kertaa nostanut esiin sen, että taksiautoilijoita on maassamme jotenkin suosittu aina. Nimittäin tämä uudistus, joka on vapauttanut taksiautojen matkojen hinnoittelun on paljastanut sen, että taksiautoilija, vaikka maksaakin paljon erilaisia maksuja valtiolle on ollut eriarvoisessa asemassa muihin yrittäjiin nähden. Normaali yrittäjä joutuu itse hinnoittelemaan tuotteensa, ja siihen sitten liittyy suuri riski siitä, että tuotetta sekä palvelua markkinoidaan ylihintaan. Ja se sitten karkottaa asiakkaat muihin yhtiöihin.

Taksitolpilla oli ennen autoja, joiden omistaja varmaan olisi autostaan ylpeä, ja joihin ei kyllä tavallinen ihminen edes sisään pääse, ellei sitten satu ottamaan taksia. Kun taksiautoilija ennen liittyi taksiliittoon ja hankki luvan, niin taksiliitto kantoi hänen autoonsa kaikki tarvittavat välineet, ja kun sitten lähdettiin etsimään kyytiä, niin tietenkin tolpalta voi kysäistä, että missä olisi ihmisiä. Mutta kun tuota asiaa vähän tarkemmin ajattelee, niin tietenkin taksien pitäisi olla myös tässä tapauksessa samassa asemassa kuin muidenkin yrittäjien.

Eli heidän pitäisi itse kyetä etsimään maksukykyiset asiakkaat, sekä samalla myös osattava hinnoitella palvelunsa itse. Kun tätä vanhaa mallia ajatellaan, missä esimerkiksi taksimatkan hinta on ulkoapäin määrätty, sekä sitä että kuljettajat vinkkaavat muille kuljettajille, että mistä löytyy kyytejä, mutta kun ajatellaan sitä, että tällainen toiminta tietenkin vääristää kilpailua, niin silloin voidaan tätä yhteistä hinnoittelua ajatella myös eräänlaisena kartellina, missä ei ole oikeasti mitään kilpailua, vaikka taksiautoja onkin tolpilla paljon, mutta kuitenkin voidaan myös kysyä, että miksi sen yhtiön nimi ei näy, mikä taksin omistaa.

Kaikissa muissa ammatti-ajoneuvoissa pitää olla yhtiön nimi selvästi näkyvillä, mutta taksissa tätä ei vaadita. Kuitenkin voisin sanoa, että taksi on sellainen väline, jonka kyytiin esimerkiksi lapsi tai avuton vanhus nousee paljon helpommin kuin kuorma-auton kyytiin. Joten jos joku kuljettaja esimerkiksi tekee lapselle seksuaalista väkivaltaa, niin silloin tietenkin olisi hyvä tietää, mikä yhtiö on ollut kyseessä. Samoin jos vaikka kuljettajan käytös on jotenkin huonoa, niin olisi hyvä tietää yhtiön nimi, jotta siihen voidaan ottaa yhteyttä, mikäli tilanne niin vaatii.

Ja tuolloin myös tavalliset ihmiset saisivat tietää, että minkä yhtiön palveluita heidän ei kannata ostaa. Kun sitten puhutaan siitä, että millainen on se muutos, mikä erityisesti näkyy kuluttajille, niin se varmaan on se, että myös pikkuautoja saapuu tolpille. Samoin Überin kaltaiset kännykkäsovelluksen avulla tilattavat palvelut varmasti yleistyvät.

Kun maamme taksikuskeja ajatellaan niin suoranaista vilppiä ei varmaan kukaan koskaan ole tehnyt, mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi reitin valinta on ollut hiukan erikoinen. Joten ehkä joku taksi-yhtiö ottaa käyttöön sellaisen mobiilisovelluksen, mistä näkyy  se suorin ja halvin reitti kahden pisteen välillä.

Kuva I

http://retrovery.com/system/records/qui-veut-la-peau-de-roger-rabbit/1296/cover/qui-veut-la-peau-de-roger-rabbit-jpg.jpg

Kirjoitus luottamuksesta sekä sen pettämisestä ja siitä, että paras tapa saada omalle jutulle huomiota on käyttää salaisia asiakirjoja.

Lähde: Internet

Kimmo Huosionmaa

Luottamus on tärkeää sekä viranomaisten että myös julkisen sanan edustajien toiminnassa, ja vaikka tästä asiasta vähän väliä kirjoitellaan, niin itse olen kyllä sitä mieltä, että toimittajien olisi syytä käyttää julkisia lähteitä, kun he jakavat  tietoa ihmisille. Kun ihmisten tiedonjanoa halutaan herätellä, niin tietenkin kaikkein tehokkain keino on julkistaa valtion salaisia asiakirjoja lehdessä, ja sillä tavoin sitten näyttää kaikille, että kyseisellä henkilöllä on suhteita valtion turvallisuudesta vastaaviin ihmisiin. Ja siksi tässä sitten ilmeisesti on ylitetty sellainen raja, joka tuo Keskusrikospoliisin paikalle. Kun puhutaan salassapidosta, niin tietenkin se ei tarkoita sitä, että tietyille toimittajille ikään kuin tarjotaan tietoja paremmin kuin muille, ja se että kaikilla pitää olla yhteneväinen oikeus nähdä asiakirjoja kuuluu sellaiseen asiaan kuin demokratia. Eli kukaan toimittaja ei saa olla etuoikeutettu näkemään jotain asiakirjaa ennen muita.

Kun puhutaan luottamuksesta, niin jos toimittaja ei siitä aikomuksesta julkistaa näitä asiakirjoja ole maininnut, niin silloin hän varmasti on pettänyt tietolähteensä luottamuksen. Kun taas puhutaan siitä asiasta, mitä juttu koski, eli puolustusvoimien oikeutta valvoa sähköposteja, rikkoa vieraiden maiden lakeja sekä estää esimerkiksi sähköposteja lähtemästä, niin nämä asiat saattavat vaikuttaa melko pieniltä. Mutta varsinkin oikeus estää sähköpostien lähettäminen vaikuttaa varmasti joidenkin mielestä siltä, että puolustusvoimat tai jotkut puolustusvoimien nimissä toimivat tahot haluavat estää esimerkiksi varusmiehiä lähettämästä sähköposteja kotiin, jos ne koskevat esimerkiksi kantahenkilökunnalle kiusallisia asioita.

Mutta toisaalta tiedustelu- sekä muuhun valtion tiedonhakua koskevaan toimintaan kuuluu usein se, että valtiot tavalla tai toisella loukkaavat toisen valtion aluetta tai niiden tiedustelutyötä hoitavat viranomaiset lukevat toisten valtioiden edustajien lähettämiä sähköposteja, ja myös kohdistavat valvontaa myös valtioiden ylimpään johtoon. Eli kuten tapana on sanoa, “Jumalaan me luotamme, muita me tarkkailemme”. Mikään valtio ei voi koskaan turvata pelkkään luottamukseen, kun sen pitää hankkia tietoja muiden valtioiden aikomuksista, ja myös tietenkin toisten valtioiden alueella toimivat rikolliset järjestöt ovat varmasti Suomen kohdalla niitä kohteita, joita halutaan valvoa, ja varmaan puolustusvoimien aseet kiinnostavat näitä tahoja.  

Eli maamme viranomaisten olisi ehkä aika päivittää näitä tiedon hankintaa koskevia tapoja, ja varmaan kaikille on sellainen asia tuttu, että maamme rikolliset todennäköisesti tapaavat ehkä jossain Tallinnan hotellissa. Tuolloin saattaa olla hyvin vaikeaa saada Tallinnan poliisia mukaan salakuuntelemaan tuollaista tapaamista, joka tapahtuu ehkä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, ja tuolloin pitää salakuuntelu voida aloittaa ilman asianmukaista lupaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/helsingin-sanomien-artikkelista-kehkeytyi-poikkeuksellinen-tapahtumakulku-tasta-tiedustelukohussa-on-kyse/6701544

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Suomen sisusta sekä median käytöstä painostamiseen

Suomen sisu tunnetaan jonain äärioikeistolaisena järjestönä, joka sitten on sosiaalisessa mediassa painostanut Perussuomalaisia tai kaapannut koko puolueen, kirjoittaa Timo Soini, joka on tietenkin pettynyt saamaansa äänimäärään. Kuitenkin voidaan kysyä sitä, että miksi nimenomaan maamme lehdistö korostaa jatkuvasti sitä, kuinka paljon rasisteja jossain suljetussa keskusteluryhmässä sitten oikeastaan on? Samoin suurin otsikoin kirjoitetaan siitä, kuinka poliisit ovat käyttäytyneet tai käyttäneet rasistista kieltä omassa suljetussa keskusteluryhmässään. Saman tien voidaan sanoa, että sosiaalinen media on tässäkin tapauksessa osoittanut voimansa, kun noiden virkamiesten varomattomuus on sitten paljastanut sellaista, mitä kukaan ei halua poliisissa nähdä. Kuitenkin yksi asia minua hieman ihmetyttää, on se, että miten tuollainen ryhmä on muodostettu?

Onko sen jäsenyyttä sitten esitetty esimerkiksi poliisien omiin yksityisiin sähköposteihin, jolloin he sitten ovat vain liittyneet ryhmään, on hiukan eri asia, kuin se että he olisivat itse tuon ryhmän perustaneet, ja sitten sinne alkaneet kirjoittaa omia mielipiteitään. Jos tuo Facebook-ryhmä on ulkopuolisen tahon ylläpitämä, niin se voi olla vaikka jonkun moottoripyöräjengin ylläpitämä, ja tuolla tavoin he ehkä kalastelevat tietoja, jotka koskevat poliisien operaatioita, ja myös yrittävät hankkia sellaisia tietoja, joilla voidaan poliisimiehen mainetta mustata tämän työtovereiden sekä oman lähipiirin silmissä.

Se että ovatko nuo viharyhmät oikeasti vain suunnattu poliiseille, mutta kuitenkin jonkun muun tahon  ylläpitämiä on kuitenkin jäänyt keskustelussa vähemmälle huomiolle. Kun puhutaan virkamiehen rasismista sekä Suomen sisusta, niin varmaan joidenkin mielestä voi olla parempi, että näistä rasistisista tai muuten asenteellista kantaa osoittavista ihmisistä ei puhuttaisi. Mutta kuitenkin tässä tapauksessa on varmasti parempi, että nuo asenteet sitten myös tulevat ilmi, koska jos tuolla putkassa tai muussa vastaavassa paikassa tulee ylilyöntejä vastaan, niin silloin voi jonkun henki lähteä.

Tietenkään rasismi ei mitään kovin mukavaa ole, mutta silloin kun se tulee ilmi, niin asiaan voidaan silloin puuttua. Ja vaikka kuinka halutaan osoittaa se, että ollaan kovin isänmaallisia, niin en usko että kukaan pitää kovin miehekkäänä henkilöä, joka sitten virkapuvun tai muun luottamusaseman turvin laittaa henkilön ensin rautoihin, jonka jälkeen tämä sitten hakataan. Se että tuollainen rasismi on sitten ilmennyt esimerkiksi Facebook-ryhmässä kuitenkin pitää tutkia, koska tuollaiset viharyhmät voivat olla aivan muiden kuin poliisien ylläpitämiä.

Tuolloin pitäisi poliisien sekä vartijoiden miettiä sitä, että kannattaako tuollaisiin ryhmiin kirjoitella mitä huvittaa, koska tuollaisen ryhmän ylläpitäjä saattaa levittää esimerkiksi rasistisia kirjoituksia ympäriinsä, jotta hän voi sitten esimerkiksi saada aikaan poliisin erottamisen virastaan. Jonka jälkeen tämä henkilö sitten on helppo kohde kiristäjille, jotka haluavat hankkia hänen kauttaan tietoja esimerkiksi poliisien ajoneuvojen rekisterikilvistä sekä muista vastaavista asioista.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Jim Jones ja 900 ihmisen joukkoitsemurha "Kansan temppelissä" 1978 sekä sen yhtenevyys Wacon tapauksen kanssa

Jim Jones (1931-1978)

Jim Jones (oik. James Warren Jim Jones 1931-1978) oli mies, jonka toiminta varmasti on antanut aiheen monille keskusteluille tai tutkinnoille siitä, mikä sai hänen kannattajansa ottamaan aikoinaan syanidimehua, ja surmaamaan itsensä sekä lapsensa. Häntä voidaan pitää yhtenä eräistä maailman pahamaineisimmista miehistä, sekä myös “kuoleman kulttien” kantaisänä. Jones teki itsestään tuon kultin “Kristus-hahmon”, jota he olivat valmiit seuraamaan loppuun asti. Tuossa kultissa Jones oli ehdoton johtaja, jonka vastustaminen oli kielletty.

Hän on saanut historian aikana muutamia jäljittelijöitä, joista yksi on Wacossa Texasissa liittovaltion viranomaisten kanssa tapahtuneen tulitaistelun aikansa lahkonsa kanssa itsemurhan tehnyt David Korresh, joka perusti hiukan saman tyyppisen lahkon kuin Jim Jones. Ja hän ehkä sitten käytti Jonesia esikuvanaan, tai ehkä hän opiskeli Jonesin metodeja. Kun mietitään Wacon tapausta sekä Kansan temppelin tapausta, niin silloin huomataan, että tuo tilanne eteni lähes identtisesti. Eli ensin lahkon päämajaan tehdään tutkimus, jonka aikana sitten joku ampuu noita tutkijoita. Poliisi oli saanut tiedon siitä, että lahkon päämajassa oli kaupattu aseita.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Daavidin_oksa

Samoin oli epäilty sitä, että lahkon jäsenet olivat käyttäneet hyväksi lapsia. Tuolloin ATF lähti sitten tekemään tuota katastrofiin päättynyttä ratsiaa. Ja sillä tavoin tilanne ajetaan sellaiseen pisteeseen, että perääntyminen on mahdotonta. Kun Wacossa Koresh tai hänen kannattajansa ampuvat ATF:n agentteja surmaten heistä neljä, niin he toimivat samoin kuin Jones toimi "Kansan temppelissä". Ilmeisesti lahkon johtajan käskystä toimineet pyssymiehet vain alkoivat ampua tutkijoita, ja tilanne karkasi käsistä. Se mikä tuossa Wacon tapauksessa on yhteneväistä "Kansan temppelin" tapauksen kanssa on se, että väitteiden mukaan vain lahkon johtaja sai harrastaa seksiä. Se tekee tästä toiminnasta hiukan erikoista.

Tuolloin kauan sitten keksimässään Jonestownissa eli “Kansan temppelissä”   ajoi Jim Jones 900 kannattajaansa kuolemaan, ja tuota samaa ovat myöhemmin toistaneet eräät muut uskonlahkot, joiden jäsenet sitten saivat yllättäen päähänsä surmata itsensä, ja syy siihen miksi he sitten tämän teon tekivät saattoi olla hyvin yksinkertainen sekä vaarallinen. Tuo metodologia perustuu sellaiseen toimintaan, mitä kutsutaan “luottamuspeliksi”. Yksi tuon pelin tunnetuimmista muodoista on peli, missä ihmiset laittavat olutpullon kiertämään ringissä, ja jokainen ottaa siitä silmät sidottuna hörppy.

Tuolloin luotetaan toiseen, sekä oletetaan, että kukaan ei ole virtsannut pulloon. Luottamuspeliin perustuu myös se, että Jones sai lahkonsa jäsenet ottamaan tuota myrkytettyä juomaa. Tuo toiminta perustui Jonesin “itsemurhapeliin” tai itsemurhan harjoitteluun, missä lahkolaiset ottivat Jonesin johdolla ilmeisesti unilääkettä. Ja osallistuminen tuohon harjoitukseen tietysti oli Jonesin tapa tarkastaa, se että luottaako toinen häneen täysin. Ja ehkä hän noissa harjoituksissa sitten käytti myös opiaatteja hyväkseen, jotta harjoituksissa tulisi sitten siihen osallistuville  hyvä olo, eli he eivät sitten enää epäilisi Jonesin motiiveja.

Tietysti noita harjoituksia tehtiin lopun hetken lähetessä entistä useammin, koska Jones halusi sitten saada lahkolaiset uskomaan, että hän ei mitään pahaa tarkoittanut. Ja jos henkilö ei osallistunut harjoitukseen, niin silloin hän ei ollut täysin omistautunut tälle lahkolle, josta käytettiin nimeä “Kansan temppeli”.  , Kuitenkin voidaan edelleen kysyä, että oliko tuo Jim Jones todella se mies, joka laittoi myrkyn tuohon mehuun? Vai laittoiko joku muu sitten tuon myrkyn juomaan? Eli oliko tuo “joku” se mies joka kuvasi Jonesia hänen viimeisessä saarnassaan? Eli pitivätkö nuo Jonesin lahkon jäsenet tuota viimeistä iltaa vain yhtenä “harjoituksena”, ja tällä kertaa he sitten kuolivat.  

Noiden 900 ihmisen kannalta tilanne oli aivan sama he kuolivat, koska luottivat tuohon mieheen. Tämä tarina kuitenkin kertoo siitä, kuinka vaarallista on luottaa toiseen ihmiseen epäilemättä ollenkaan hänen motiivejaan ollenkaan. Kun tarkastellaan Jonesin persoonallisuutta, niin hän saattoi yrittää nyhtää liikkeensä jäseniltä heidän omaisuuttaan. Mutta sitten tuo asia meni pieleen, koska eräs USA:n kongressiedustajista tuli tekemään tarkastusta tuohon paikkaan, mikä oli sitten vankila, ja ehkä tuon tulitaistelun syy oli se, että “kansan temppelin” toiminta olisi tuolloin paljastunut muille.

Eli nuo ihmiset olisivat ehkä kertoneet tilisiirroista sekä muista asioista, jotka olisivat saattaneet tuon lahkon hiukan erikoiseen valoon muiden ihmisten  silmissä. Mutta oliko Jones kuitenkaan tuota toimintaa itse ideoinut, vai oliko hänen takanaan ehkä joku toinen ihminen, joka oli ehkä ampunut tämän päästäkseen pakoon viidakkoon. Tai sitten laittanut päälle nauhoitteen, missä infraäänen taajuudella on kehotettu kannattajia seuraamaan tuota “Jeesus” hahmoa. Ja vielä kerran uskomaan häntä, ja sitten tuo viimeinen kerta muuttui kohtalokkaaksi.

http://m.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/erikoisartikkeli-lahkolaisten-paratiisi-muuttui-ruumiskasaksi-mika-sai-900-ihmista-tappamaan-itsensa-syanidimehulla/6363792

Nettideitti voi olla todellinen katastrofi, vaikka se ei ehkä siltä ensin vaikuttaisi

Deittipalveluissa on aina välillä sellaine aspekti, että niiden avulla voivat varkaat saada kontaktin henkilöön, jonka omaisuutta he haluavat näpistää. Tuollainen toiminta voi vaikuttaa vähän erikoiselta, mutta usein deittipalveluun ottaa yhteyttä henkilö, joka saattaa haluta harrastaa seksiä tuollaisen nettituttavan kanssa, ja kun kyse sitten on yksinäisestä henkilöstä, niin silloin saattaa jompikumpi seuraa hakeva henkilö käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kun toinen sitten kutsuu tämän uuden tuttavuuden kotiinsa, niin silloin saattaa käydä niin, että sieltä lähtee omaisuutta ikään kuin kulukorvaukseksi.

Toinen versio  painajaismaisista treffeistä sitten olisi sellainen, että vastaan tulee joku Ted Bundy kakkonen, joka tekee deittikumppanistaan ketsuppia. Samoin valeprofiileja käyttävät urkkijat varmasti ottavat joitakin ihmisiä aivoon,varsinkin jos he ovat jonkun juorulehden palveluksessa, ja levittävät sitten tietoja siitä, jos joku julkisuuden henkilö sattuisi olemaan vaikka sadomasokisti. Siinä sitten taas lehtien julkaisut ja myynti kohoavat pilviin, kun siellä sattuu olemaan kuva, jossa joku prinssi tai multimiljonääri poseeraa joku koiran niittipanta kaulassaan.

Tuosta asiasta saa sitten paljon hyviä juttuja kerrottua jossain kahvitauolla. Mutta se saattaa aiheuttaa sen, että kyseisen deittipalvelun ovet sulkeutuvat, kun noita asiakkaita ei sitten tulekaan. Ja nuo palvelun työntekijät sitten varmaan haluavat lukea palautteita treffeistä, missä vain listataan toisen osapuolen huonoja ominaisuuksia. Ja varsinkin jos henkilö sitten usein lähettää hyvin negatiivista palautetta, niin silloin kannattaa muistaa sellainen asia, että tuo ihminen, jonka tuo palvelua käyttävä henkilö kohtaa voi olla tuon verkkopalvelun työntekijä.

Tietenkin miehet joskus ovat sellaisia, että he eivät täytä naissukupuolen asettamia vaatimuksia ulkonäön sekä ammatin puolesta, mutta kuitenkin joskus tuollainen henkilö sitten uskaltaa avata tilin johonkin deittipalveluun. Ja sama mikä koskee miehiä koskee myös naisia, eli aina eivät naiset ole sitä, mitä mies sattuu haluamaan. Kuitenkin jokainen meistä on ihminen, ja varmasti me kaikki haluasimme sitten myös tapailla vastakkaista sukupuolta, jos emme esimerkiksi sat kehitysvammaisia olemaan. Kuitenkin noissa deittipalveluissa on sellainen ongelma, että niitä käyttäviä henkilöitä välillä kohtaa hyvin ikävä tilanne. Kun ihminen ikään kuin avautuu tällaisessa palvelussa jostain omituisesta puolesta itsessään, niin silloin tietenkin tuolle ehkä hyvin kiusalliselle ominaisuudelle voidaan naureskella takanapäin.

Mutta oletteko koskaan ajatelleet sitä, miten monta deittipalvelua on tuollaisen asian takia sitten mennyt nurin, kun siellä kerrottuja asioita on ryhdytty levittelemään ympäriinsä. Mutta kun puhutaan esimerkiksi työhyvinvoinnista, niin silloin tällöin vastaan tulee tapauksia, missä esimerkiksi työpaikoilla on ampuma-asetta käytetty työtovereihin, ja silloin mieleen tulee sellaisia tilanteita, missä pomo huutaa alaiselle päin naamaa, ja kohtelee tätä todella huonosti. Tiedättekö muuten että poliisi rakastaa noita pomoja, kun heidän aihettamiaan tilanteita sitten hoidellaan SWAT-ryhmän toimesta. Kun puhutaan ihmisten keskinäisestä kunnioituksesta sekä toisen työn arvostamisesta, niin silloin kyllä itselleni herää kysymys, että minkä takia esimerkiksi työharjoitteluun tulevalta henkilöltä estetään Facebook sekä kaikki muut mahdollisuudet huvitteluun työpaikalla?

Samaan aikaan tietenkin vakituisilta työläisiltä on tuo kaikki toiminta sallittua, niin ihmettelen työpaikan käsitystä työajan käyttämisestä. Työpaikkakiusaaminen on hyvin etova ilmiö, missä aikuinen ihminen käyttäytyy toista kohtaan törkeästi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, millaisen kuvan aloitteleva työntekijä tai vasta koulusta valmistuva henkilö tuolloin saa työelämästä, niin silloin ei kyllä se työkään kovin mairittelevalta näytä. Ja tässä sitten kysyisin vain, että montako pettymystä ihminen sitten oikeastaan kestää ennen kuin hän musertuu. Aina silloin tällöin eteen tulee tilanteita, missä televisiossa esiinnytään ikään kuin se että kamera on paikalla, olisi lupa tehdä mitä huvittaa.

Muisteltaessa muutamia vuosia sitten muodissa olleita ohjelmia, missä markkinoitiin siivoustöitä, niin niitä varmasti käytettiin sellaisena varoituksena, että jos mies ei tyydy rooliinsa yhteiskunnassa, niin hänen tulee olemaan ”vähän vaikeaa olla jossain porukassa”. Niissä ikään kuin kannustettiin siihen, että maatamme aletaan kehittää sellaiseen suuntaan, mikä oli joskus pimeällä keskiajalla voimissaan. Tuolloin 1200-luvulla oli tapana, että jos ihminen syntyi johonkin perheeseen, niin hänen oli silloin vain tyydyttävä osaansa, ja mitään muuta mahdollisuutta yletä yhteiskunnassa ei ollut kuin odottaa kiltisti kuninkaallista käskyä.

Kun tuota tilannetta verrataan siihen, että Suomen laki oikeuttaa nykyään ilmeisesti siihen, että yliopistot sekä korkeakoulut saavat hylätä opiskelijoita siksi, että nämä eivät pysty maksamaan 60 000 euron lukukausimaksuja, niin silloin kyllä puhutaan paluusta ritariaikaan. Tietenkin tuo mahdollistaisi sen, että tuollainen aivan täydellisesti muista piittaamaton johtaja voi huoleti tehdä työtään, ja hänen ei koskaan tarvitsisi mitenkään pelätä sitä, että häntä koskaan tullaan sitten rankaisemaan. Muistelen sitä kuinka noita esiintyjiä silloin televisioon valittiin, niin heidän valintaperusteensa taisivat olla sellaiset, että heidän piti olla tuota lukukausimaksua kannattavia henkilöitä.

Kuitenkin kun ajatellaan noita deittipalveluita sekä sitä, mitä kutsutaan ensikokemukseksi, niin silloin voi käydä niin, että jos henkilö saa sitten kohtaa ensi yrittämällä sellaisen tilanteen, missä häntä loukataan tai muuten pettymys on jättimäinen, niin silloin tietenkin saattaa käydä niin, että tuollainen mies tai nainen ei noita palveluita enää koskaan käytä. Ensikokemus palveluista on tärkeä asia, jotta henkilö voi sitten päättää sen, että tilaako hän tuotetta koskaan enää. Ja deittipalveluissa on tietenkin tärkeää, että tuo kokemus olisi loistava, ja molemmat osapuolet olisivat sitten tuon kokemuksen jälkeen tyytyväisiä.

marxjatalous.blogspot.fi

Matkakertomusten tekeminen on taito sinänsä, ja siinä pitää muistaa aina kunnioittaa tutkimuksen kohteena olevia ihmisiä. Sekä muistaa että luottamuksen pettäminen aiheuttaa haittaa myös muille tutkijoille

Luottamus on ammattiauttajan sekä esimerkiksi kulttuuriantropologin työssä erittäin tärkeä osa, ja jos luottamuksen pettää, niin sitä ei heti saa takaisin. Jos henkilö esimerkiksi käyttää ystävyyttä väärin, ja urkkii kaveriltaan tietoja, jotka altistavat hänet esimerkiksi koulukiusaamiselle, niin voi kertoa, että tuolloin kyllä käy hyvin helposti niin, että tuota henkilöä ei sitten enää nähdä tuon petetyn kaverin Facebook-kaverina eikä myöskään hänelle ole varmaan koskaan helppoa antaa anteeksi. 

Kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä henkilö aikoo kirjoittaa kirjan esimerkiksi matkastaan, ja kertoa tuohon kulttuuriin kuuluvista erityispiirteistä, niin silloin hänen pitää tietenkin miettiä tarkoin siitä, mitä ja miten hän tuosta asiasta kirjoittaa. Tuo haave tuo mieleen ylemmän kuvan tilanteen, missä tutkija loikoo riippumatossa, ja kirjoittelee asioita muistikirjaansa, mutta todellisessa elämässä antropologinen tutkimus on todella vaativaa työtä. Jos toinen pyytää, että häntä ei mainita nimeltä, niin silloin olisi tietenkin sopivaa, että hänen luottamustaan ei petetä, eli toivetta pitää silloin kunnioittaa, jos sitä tutkijalta pyydetään, ja hän siihen myöntyy. 

Samoin itse kyllä revin tukkaani sellaisten tutkijoiden toiminnan jälkeen, jotka ovat tuon luottamuksen pettäneet. Eli tuollainen asia, joka oli "aivan pakko tehdä" on varmasti vaikeuttanut monen muun tutkijan työtä, kun he ovat sitten käyneet perheenjäsenille kertomassa sellaisia asioita, mistä tuo haastateltava on pyytänyt olemaan vaiti. 

Kun puhutaan termistä ”antaa anteeksi”, niin silloin varmasti tarkoitetaan sitä, että henkilön, joka on kärsinyt vääryyttä, täytyy itse antaa teko anteeksi. Mutta voin kertoa, että koskaan ei tuollainen asia ole itsestään selvää. Tutkijan tehtävän on saada ihminen vapaaehtoisesti avautumaan itselleen, ja puhumaan myös sellaista, joka ei itsestä satu mukavalta tuntumaan, jotta hän saa sitten oikean kokonaiskuvan tuosta toiminnasta, mitä hän on tullut selvittämään.

Voidakseen saada myös sellaista tieto, mitä hän ei ole osannut kysyä, pitää toisen ihmisen olla hänen lähellään vapautunut, sekä tuntea, että hän voi puhua luottamuksellisesti tutkijoille, jotka saattavat kysellä häneltä hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Ja jos tutkija sitten levittelee noita asioita ympäriinsä, ja aiheuttaa ehkä tuolle ihmiselle hyvin ikäviä seurauksia, niin silloin ei varmaan ole mitenkään selvää, että sana ”anteeksi” on riittävä, jos henkilö sen takia esimerkiksi menettää vaimonsa tai oikeuden avioliittoon.

Milloinkaan ei saa odottaa sellaista, että toinen antaa kaiken anteeksi, ja noiden ihmisten suhde palautuu ennalleen. Sana ”anteeksi” on sellainen sana, että siitä puhutaan paljon. Ja monet aikuiset ikään kuin käskyttävät lapsiaan antamaan esimerkiksi töykeää kohtelua anteeksi, mikä ei varmasti ole sellainen asia, mikä tuntuu kovin hyvältä. Ensinnäkin anteeksipyyntö on asia, mikä osoitetaan itselle sille, jota kohtaan on rikottu. Eli se ei tarkoita sitä, että jos lapsen käsi jää johonkin oven väliin, niin sitten mennään pyytelemään hänen vanhemmiltaan ymmärrystä teolle, vaan tuolloin anteeksipyyntö pitää osoittaa sille, jota kohtaan on tehty rikkeitä. Eikä tuo sana ole sellainen, mitä hoetaan kerran toisensa perään, ja samalla sitten jatketaan tuota toimintaa.

Tai sitten tietenkin voidaan aina tehdä niin, että kerran toisensa jälkeen tehdään samat asiat, jolloin koko anteeksipyynnöllä ei ole mitään arvoa. Samoin voidaan sanoa, että missään nimessä ei ole mukavaa, jos anteeksiantoa pidetään itsestäänselvyytenä, ja sitten käydään taas kehumassa jossain nakkikioskilla, että tuollainen toistuvasti toisen tunteita loukannut henkilö saa tehdä tätä yleensä heikompaa osapuolta kohtaan, mitä hän haluaa. Tuollainen teko sitten varmasti ei mikään kovin mukava ole. Kun puhutaan esimerkiksi kulttuuriantropologiasta, niin silloin tietenkin on kysymys ammatista, jossa observoidaan ihmisiä, ja jotta he sitten esittelisivät jotain asioita omasta elämästään, niin se sitten vaatii aivan erityistä otetta elämään. Eli kun puhutaan vaikkapa uskonnon tutkimisesta, ja jos tutkimuskohteena on esimerkiksi voodoon kaltainen kultti, niin silloin tietenkin noiden ihmisten luottamus pitää ansaita, jotta he näyttävät omia uskonnollisia tai kulttiinsa kuuluvia menoja, joista tunnetuin tietenkin on ”zombie-myrkyn” tekeminen.

Eli tuolloin henkilölle annetaan pääasiassa pallokalan maksasta sekä muutamista muista yrteistä tehtyä juomaa, jonka myrkky tetradotoksiini aiheuttaa ihmisen tahdon murtumisen, sekä hänen muuttumisensa täysin toisen ihmisen käskytettävänä olevaksi ”zombieksi”. Mutta samalla he voivat tutustuttaa ihmisiä esimerkiksi heidän seremoniaansa, joka on eräänlainen haitilainen versio reiveistä. Tuossa toiminnassa ihmiset laitetaan hyppimään ja liikehtimään, kunnes heidän elimistössään kehittyvä endorfiini aiheuttaa ikään kuin eurofian, jota tehostetaan joskus kannabissuitsukkeilla, mikä tekee tuosta seremoniasta samalla miellyttävän, mutta samalla hyvin vaarallisen. Mutta kun puhutaan tällaisesta toiminnasta ja varsinkin aitojen seremonioiden observoinnista, niin silloin pitää muistaa se, että noiden ihmisten luottamus on tuolloin äärimmäisen tärkeää. Näet noissa piirissä saattaa henki lähteä, tai antropologi päätyä ”zombie-orjaksi” haitilaiselle plantaasille, jos hänelle ei tarkasti kerrota, että mistä lasista saa tuossa seremoniassa juoda.

Näet joissakin tapauksissa saattaa ehtona tuollaisen seremonian tutkimiseen saattaa olla se, että myös antropologi osallistuu tuohon toimintaan. Ja tuolloin tietenkin on hyvä muistaa se, että esimerkiksi druideilla oli aikoinaan sellainen tapa, että heille annettiin nurin päin kaadettu toscakakku, joista yksi pala oli hiillostettu, ja kun tuollaisen palan sitten sai, niin silloin druidi päätyi poltettavaksi. Näet tuohon seremoniaan sisältyi sellainen opetus, että tuo hiillostettu pala oli tietenkin kakun suurin, jotta voitiin olla varmoja siitä, että sen sai joku ”kuningas”, joka oli terrorisoinut muita. Kun puhutaan esimerkiksi voodoosta, niin se ei varsinaisesti ole uskonto, vaan eräänlainen kultti, joka on peräisin afrikkalaisilta orjilta, ja sen termistö on sellaista, mikä peittää esimerkiksi myrkyn keittämisen.

Eli termi ”henki” on yksinkertaisesti myrkky, mitä tuon kultin noita eli hougan aikoo tällä kertaa käyttää henkilöön. Tuohon asiaan kuuluu tietenkin esimerkiksi erilaisten käärmeenmyrkkyjen sekoittamista maitoon, ja tuolloin esimerkiksi pepsiini saattaa polttaa vatsan rikki, jos henkilö ei tiedä tuosta ”mausteesta”. Kun puhutaan siitä, että joku pettää kaverinsa luottamuksen, niin se tietenkin aiheuttaa todella suurta mielipahaa sekä vihaa. Ja jos petos tapahtuu perheenjäsenen toimesta, niin silloin tietenkään ei anteeksipyyntö varmaan ole mikään syy antaa tuota tekoa anteeksi. Eli tietenkin voidaan sanoa, että tuo teko voi olla vaikka hakattavaksi houkutteleminen, mitä ei toki varmasti voida niellä koskaan. Ja koskaan ei saa missään nimessä ruveta kuvittelemaan, että jatkuva anteeksipyyntöjen esittäminen, mutta tekojen jatkaminen mitenkään parantaa luottamusta toisiin ihmisiin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Kiusaajan käytöksestä huomaa sen, jos hän on päässyt kiusattavan lähipiirin suosioon

Kiusaajan sekä pettäjän tuntomerkeistä selvimmin havaittava on se, että hän valehtelee esimerkiksi omien ihmissuhteidensa laadusta. Tai vielä yleisemmin. hän yleensä käyttää sellaista metodologiaa, että kyseinen henkilö pyrkii herättämään ihmisten sääliä esimerkiksi esittämällä olevansa jotenkin umpikujassa avioliittonsa suhteen, tai että hän on jotenkin alisteisessa asemassa muihin sosiaalisen verkoston toimijoihin nähden. Eli hän saattaa kertoa, että tuo kiusaamisen kohde on jotenkin saattanut kyseisen henkilön huonoon asemaan, ja säälittävällä leikkimisellään hän sitten sulkee kaikkien ihmisten suun ikäviltä kysymyksiltä. Tuolla tekniikalla hän sitten ikään kuin hivuttautuu kohteensa ystäväpiiriin, ja sitten hän tietenkin aloittaa välittömästi jonkinlaisen kampanjan, jossa tuo henkilö sitten mustamaalaa kohdettaan erittäin ikävällä tavalla. Hän saattaa esimerkiksi vierittää uhrinsa päälle omia tekojaan, ja samalla myös kertoilla muille, kuinka hän oli vaihtanut “lääkäriopinnot DJ:n vaativaan työhön”.

Kyseinen “Auervaara”  on silloin “pysynyt aitona”, eikä kyseinen henkilö enää sitten “rehvastele” millään turhilla tutkinnoilla, kun hän saa tehtyä rahaa jossain muualla. Jos koulukiusaaminen on kovin avoimen tuntuista, ja kiusaajan käytös on kovin rehentelevää sekä itsevarmaa, niin silloin on tainnut tapahtua sitä, että tuo henkilö on soluttautunut tuon uhrin lähipiiriin, ja on esimerkiksi tämän serkun poika- tai tyttöystävä. Siinä sitten on hienoa kertoilla tuon henkilön perheasioita koulun pihalla, kun suuri joukko kavereita nauraa vieressä. Hän varmaan tuntee tuolloin saavuttaneensa elämänsä “kliimaksin”, kun voi siinä sitten toisen ehkä ainoan kaverin kanssa hihitellä hänen avuttomuudelleen, ja sille kuinka tuo onneton henkilö sitten sattui vielä kerran luottamaan tuohon serkkuunsa. Silloin kyllä eteen tulee sitten varmasti jossain vaiheessa sellainen asia, että tuo seurustelu paljastuu, mutta toki se ei sitten enää mitään merkitse.

Ja aina voi tuollainen “kaveri” sitten käyttää sosiaalisissa suhteissaan esimerkiksi toista nimeään, joka varmasti aluksi salaa hänen henkilöllisyytensä, ja samalla myös sitten auttaa urkkimaan mukavia pikku havereita tuon uhrin elämästä. Ja kun tuo “Erkki Toivo Ryhänen” , jonka serkku tuntee tietenkin nimellä “Topi” sitten joutuu joskus käyttämään esimerkiksi Facebookia, niin toki siihen voidaan laittaa sellainen mukava papukaijan kuva omaksi profiilikuvaksi, jotta kukaan ei sitten saa tietää, miten vaativaa elämää tuo koulukiusaaja sitten elelee. On varmaan hyvin vaikea olla sitten toisessa paikassa täysin toisenlainen, ja esiintyä toisella nimellä, kuin siellä suuren kaveripiirin edessä, ja missähän vaiheessa alkaa sitten joku kysellä, että eikö tuo onneton sitten ole aloittanut noita paljon mainostettuja “lääkärinopintoja”, tai että ehkä kuitenkin olisi parempi käydä se koulu loppuun, jotta sitten olisi tulot taattuja?

Kun puhutaan siitä, miten kiusaaja käyttäytyy, niin en usko että oikeasti lääketieteelliseen päässyt henkilö jättää koulunsa kesken, ja jos noin on päässyt tapahtumaan, niin silloin kyllä itse miettisin, että onko siellä sitten tapahtunut jotain sellaista, että tuo henkilö on menettänyt opinto-oikeutensa väärinkäytösten takia. Näet tuonne lääketieteelliseen tiedekuntaan ei aivan helposti pääsekään, ja siellä esimerkiksi tehdään kypsyyskoe, jonka läpäissyt vain voidaan päästää harjoittelemaan ihmisten lääkitsemistä, ja tietenkin myös muissa tiedekunnissa on vastaava käytäntö. Näin ollen jos koulusta eroaminen on ollut tällaiselle henkilölle niin miellyttävä vaihtoehto, ja hänet on vielä sieltä ulos päästetty, niin silloin voidaan tietysti sanoa, että häntä syytetään jostain rikoksesta. Mutta kuten tiedämme, niin kiusaaminen on kuitenkin erittäin suuri ongelma kouluissa, ja tuohon asiaan pitää aina puuttua ajoissa, jotta koko koulunkäyntiä koskevasta ajasta ei jää tuolle ihmiselle pelkkiä huonoja muistoja.

Mutta samalla pitää selvittää se, millainen syy tuohon kiusaamiseen on ollut, sekä se millaisia keinoja on siinä käytetty. Koska kiusaajan käyttämä terminologia kertoo siitä, millainen suhde hänellä on ollut kiusattavaan tai kiusattavan lähipiiriin. Samoin tuolloin voidaan selvittää sellaisia asioita, kuin että onko joku terveydenhoitaja tai muu lääkärin pareihin mahdollisesti käsiksi pääsevä taho päässyt katselemaan vaikkapa psykiatrin tai kouluterveydenhoitajan papereita. Kun tuollainen tapaus sattuu kohdalle, niin silloin tietenkin pitää kysyä tai tutkia, onko tuo tietovuoto ollut tahallista, eli onko tuo papereista vastaava henkilö sitten luovuttanut noita papereita tarkoituksellisesti sellaisille henkilöille, joilla ei niitä ole lupa katsoa. Samoin saadaan helposti sitten tietää sellaisia asioita, kuin että onko tuolla kiusaamisella ollut aikuisten hyväksyntä tai onko se ollut oikeasti aikuisten ihmisten eli ehkä jopa kiusaajan vanhempien ideoimaa tai jopa johtamaa toiminaa, jossa on osoitettu esimerkiksi omalle kadehtimisen kohteelle “kaapin paikkaa” yhteisössä.
 metsantarinoita.blogspot.fi