Pohjois-Korea on laukaissut ohjuksen Japanin ylitse, ja tämä tietenkin panee valtiot kehittämään kilpaa ABM (Anti Ballistic Missile) sekä ASAT (Anti Satellite) -järjestelmiä

Pegasus-raketti B-52:n siiven alla:  näitä samoja
raketteja voidaan käyttää myös satelliittien
tuhoamiseen sekä ballististen
ohjusten torjuntaan

Pohjois-Korean hallinnon linja on se, että saamalla aikaan sodan, voisi se sitten pysyä vallassa, ja provosoimalla tilannetta saa se sitten aikaan pelkoa vastustajan riveissä. Kun tämä valtio laukoo ohjuksiaan Japanin ylitse, on sen tarkoitus näyttää kansalleen, että vastustaja on heikko, ja tuo pieni ydinasevaltio saa tehdä, mitä se haluaa. Kuitenkin ihmisiä on varmasti ihmetyttänyt, että miksi Japani ei vastaa tuleen tulella, ja iske tuohon maahan. Syy Japanin passiiviseen toimintaan tämän provokaation yhteydessä lienee se, että tuolla laukaisulla halutaan ehkä testata Japanin asevoimien kykyä reagoida tällaiseen yllättävään ohjusten laukaisuun. Kun puhutaan tuollaisten ydinohjusten iskujen torjumisesta, niin tietenkin valtiolla on oltava kaksi eri järjestelmää tällaisten iskujen varalta, ja tuolloin pitää muistaa se, että on kaksi tapaa tehdä tuo yllätyshyökkäys.


Kuitenkin tuon operaation yhteydessä voi tapahtua siten, että tuo valtio laukaisee yllättäen EMP-aseen kohteen päällä, jotta se saisi sitten aikaan vastustajan puolustuksen lamaantumisen, jotta sen aseet voivat iskeä tehokkaammin. Ensimmäinen tapa on laukaista kohteena olevaa valtiota kohti yksittäisiä ydinohjuksia, joiden torjuntaan voidaan silloin käyttää THAAD-tyyppisiä kineettistä energiaa käyttäviä ohjuksia. Niitä voidaan ampua kiinteistä siiloista, eli nämä kineettiseen energiaan perustuvat aseet voidaan asentaa mihin tahansa rakettiin, ja esimerkiksi Minuteman III ohjus voi viedä helposti tuollaisen kärjen kiertoradalle, jolloin torjunta voidaan aloittaa jo vastustajan ilmatilassa. Jos tuollainen THAAD-kärki laukaistaan kiertoradalta kohti maan pintaa, niin silloin sen nopeus kasvaa erittäin suureksi, jolloin tuo 20 000 kilometrin tuntinopeudella lentävän esineen synnyttämä kineettinen energia tuhoaa melkein minkä hyvänsä kohteen.


Mutta noita aseita voidaan asentaa myös Pegasus-raketteihin, jolloin myös B-52 voi tuhota satelliitteja sekä ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ja vaikka Delta tai Atlas-kantoraketti voi viedä ne hyvin korkealle radalle, jolloin nämä aseet sitten voivat tuhota myös geostationaarisella radalla olevia kommunikaatio-satelliitteja. Niiden kärjissä on ilmeisesti gamma-kameroita, joiden avulla nuo aseet löytävät hyökkäävän ohjuksen taistelukärjen niiden lähettämän radioaktiivisen säteilyn perusteella, mutta jos valtio sitten tekee massa-hyökkäyksen, missä käytetään sen koko iskuvoimaa, niin silloi noita hyökkääviä kärkiä voidaan tuhota esimerkiksi laukaisemalla niitä kohti ydinaseita, jotka sitten räjäytetään tuon ohjusparven keskellä, ja tuo ydinräjähdys sitten saattaa ne toimintakyvyttömäksi lämpöaallon sekä EMP-pulssien avulla, ja tuo jälkimmäinen on se syy, miksi ydinkokeita ei tehdä lähiavaruudessa.


Maapalloa kiertävällä radalla laukaistava ydinase saa aikaan hyvin voimakkaan EMP-pulssin, mikä tuhoaa elektroniikkaa hyvin laajalla alueella. Esimerkiksi USA:n Minuteman III-ohjuksen MIRV-bussissa, eli laitteessa mihin taistelukärjet on liitetty epäillään myös olevan ydinpommeja, joiden tehtävänä on luoda kohdealueelle voimakas EMP-isku, jolla sitten saadaan mahdolliset torjuntaohjukset pois pelistä, mutta kuten tiedämme, niin samat EMP-iskut vaurioittavat myös ohjusten maaliin hakeutumisen tarkoitettua järjestelmää. Yksi malli operoida EMP-aseilla olisi tietenkin se, mikä on esitelty elokuvassa nimeltään "Goldeneye", eli maata kiertävälle radalle olisi tuolloin laukaistu satelliitteja, missä on tuollainen EMP-pommi, ja kun satelliitti sitten lentää kohteen yli, niin sen vetypommi laukaistaan, mikä saa aikaan erittäin voimakkaan sähkömagneettisen pulssin, mikä tuhoaa kohdealueella olevan elektroniikan.


Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi tutkasatelliitteja, joiden tutkaan annetaan vain valtavasti tehoa, jolloin syntyy niin sanottu non-nuke EMP, ja tuollaisen valtavan voimakkaan tutkan rakentamiseen ei tarvita muuta, kun tutkasatelliitti sekä sysäyskondensaattorit, joilla voidaan sitten tuon tutkan tehoa kasvattaa hyvin paljon, tai sitten tietenkin voidaan satelliittiin asentaa räjähde, millä sen virtalähdettä puristetaan, jolloin syntyy EMP-signaali, mikä tuhoaa elektroniikan hyvin laajalta alueelta. ohjusten torjunnassa vasta-EMP-aseiden tarkoitus on tuhota niiden kärkien ohjauselektroniikan, mikä ainakin vaikuttaa sen toimintaa. Samoin maalla olevia OTH (Over the Horizon) tukia voidaan käyttää hyvin tehokkaiden EMP-signaalien luomiseen, eli noihin lähetys-antenneihin vain johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, mikä lisää tutkan lähettimen tehoa, niin että siitä lähtevä radioaalto olisi jopa useiden megawattien tehoinen.


Noiden aseiden tarkoitus on valmistella valtiota omaan ydiniskuun tai muuhun sotilaalliseen toimintaan, ja eletromagneettisten aseiden tarkoitus on nimenomaan tuhota vastapuolen elektroniikkaa, ja tietenkin jos kaksi samaan virtapiiriin kiinnitettyä tutkaa lähettää säteilyä niin, että niiden lähettämät signaalit leikkaavat toisensa syntyy leikkauskohtaan valokaari, minkä lämpötila on useita tuhansia asteita, ja jotka varmasti vahingoittavat lentokoneita sekä ohjusten kärkiä. Mutta kuitenkin suurin osa noista torjunta-aseista perustuvat siihen, että ohjuksia kohti laukaistaan sarja vastaohjuksia tai niihin suunnataan tappajasatelliittien tulitusta. Yksi varteen otettavista laitteista on nimeltään MKV (Miniature Kill Vehicle), mikä on hyvin pienikokoinen tappajasatelliitti, joka ampuu kohdettaan raketilla, ja tuo äärimmäisen pieni satelliitti voidaan lähettää radalleen esimerkiksi Pegasus-raketilla, ja se asemoidaan matalalle kiertoradalle, josta kyseinen väline voidaan sitten kohdentaa esimerkiksi ICBM-ohjuksiin.


Noita aseita on ajateltu käyttää myös muita satelliitteja vastaan, joten niissäkin on tapahtunut kehitystä. Nykyään esimerkiksi valokuvaustiedustelua varten rakennetuista satelliiteista puhuttaessa ei enää tarkoiteta yhtä tiettyä satelliittia. Miniatyrisointi merkitsee sitä, että Maapallon kiertoradalle lähetetään satoja tai jopa tuhansia pieniä satelliitteja, jotka toimivat sitten ryhmänä. Kun tuollaiseen satelliittiparveen laukaistaan THAAD, niin silloin tietenkin se voi menettää pari ryhmään kuuluvaa laitetta. Nuo satelliittit ovat sellaisia normaaleja peiliteleskooppeja, joita myydään esimerkiksi optikkoliikkeissä, ja niihin on kiinnitetty ohjausyksikkö, mikä saa ne toimimaan ryhmässä kuin yksi suuri satelliitti. Tuolloin ryhmäkäytäntöjen avulla sitten saadaan tuo satelliittien parvi yhdistämään kuvansa elektronisesti, jolloin muutamien kymmenien senttien suuruisten satelliittien peileistä saadaan sama teho kuin esimerkiksi 15 metrin Newton-teleskoopista.


Samoin kommunikaatio- sekä ELINT (Electronic Intelligence)-satelliitit pyritään tekemään mahdollisimman pieniksi, jotta niihin on vaikeaa osua. Samalla niiden antennit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuesta rautalangasta, jotta niistä voidaan tehdä mahdollisimman suuria. Vaikka THAAD:in kaltainen ase sitten sattuisi osumaan tuohon satelliittiin, niin sen antenni on niin suuri, että siihen voi tulla muutamia reikiä. Näiden satelliittien runko on vain säilykepurkin kokoinen, ja sen toiminta perustuu kokonaan integroituihin piireihin, jolloin niiden runko voidaan tehdä hyvin pieneksi. Syy miksi nämä satelliitit sitten kestävät kosmista säteilyä erittäin hyvin, johtuu siitä että niiden runko on sisältä peitetty lehtikullalla, joka estää tehokkaasti kosmista säteilyä vahingoittamasta sen elektroniikkaa, joka näin kestää pidempään.


Kun puhutaan siitä, että hyökkäys muita satelliitteja vastaan tapahtuu nimenomaan kineettistä energiaa käyttävillä aseilla johtuu siitä, että nämä välineet ovat halvempia sekä turvallisempia kuin ydinaseet. Ydinaseiden ongelmana on se, että niiden räjähdyksessä muodostuvat radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään maapalloa, ja ne vahingoittavat kaikkia radalla olevia satelliitteja. Kineettiseen energiaan perustuvat satelliittien tuhoamiseen tarkoitetut menetelmät pitävät sisällään erilaisia raketteja sekä konekivääreitä. Eli oikeastaan osa tappajasatelliiteista on ikään kuin kiertoradalla olevia raketinheittimiä, joiden etu konekivääriin nähden on se, että nämä aseet eivät aiheuta rekyyliä, joka suistaa tuon asejärjestelmän pois radaltaan. Tietenkin tykkien sekä konekiväärien toiminta on myös täysin mahdollista, jos vain täsmälleen vastakkaiseen suuntaan aseen suusta sitten laukaistaan sama määrä ruutia, jolloin vastakkaiseen suuntaan kohdistuva rekyyli estää satelliittia kääntymästä väärään suuntaan.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Itämaisia itsepuolustuslajeja ja tatuointeja että mietteitä elämästä samuraiden sekä Yakuzojen Japanissa

Japanilaisten sekä muiden itämaisten kansojen tavaramerkkinä on ollut kautta aikojen tehokkaat itsepuolustuslajit, joissa ihmistä opetetaan surmaamaan henkilö ilman aseita sekunnin murto-osassa. Noissa lajeissa esimerkiksi kohdehenkilön rintalastaan, niskaan tai kurkkuun suunnataan sormenpäillä sekä kämmensyrjällä ja peukalon päällä iskuja sekä kiertoliikkeen avulla tehostettuja potkuja, joiden tehtävänä on murtaa luuta, eli halkaista kohteen rintalasta keskeltä.

Niiden oppiminen perustuu siihen, että henkilö tekee toistuvasti oppimiaan liikkeitä sekä liikesarjoja eli “katoja”, joissa hänelle ikään kuin opetetaan erityisiä refleksi-liikkeitä, kuten sormenpää-iskuja sekä potkuja ja erilaisia muita tekniikoita kuten “ukemi”, joka on eräänlainen kierähdys kaatumisen jälkeen, ja tuon liikkeen, mikä on oikeastaan sama kuin laskuvarjohyppääjän kaatumisen yhteydessä suorittam pyörähdys hänen osuessaan maahan. Kiertävän liikkeen tarkoitus on vähentää kehoon osuvaa voimaa, mikä estää luunmurtumien synnyn.  Kuitenkin noillakin tarunhohtoisilla tappajilla kuten samurailla oli esimiehensä, jota heidän oli toteltava aivan kuten jotain jumalaa totellaan. Ja sitten tietenkin tuo samurain asema tatuoitiin häneen, jotta muutkin näkisivät, että hän kuului johonkin soturien luokkaan tai ryhmään.

Samurain tatuoinneilla oli sellainen merkitys, että hänen esimiehensä eli “daimio” tiesi noissa tatuoinneissa olevista kuvioista, että mitä taistelulajeja sekä taisteluvälineitä sekä niihin kuuluvia taktiikoita tuolle miehelle oli opetettu. Daimio oli oikeastaan “paimen”, jonka käskyjä samurain oli toteltava aina, ja kun samurain daimio kuoli, niin hänestä tuli “ronin”. Tuo tarkoitti että hänen piti etsiä uusi käskijä, joka saattoi määrätä hänet tekemään harakirin, jotta edellisen isännän salaisuudet eivät levinneet.

Mutta osa ronineista sitten pakeni maasta esimerkiksi Kiinaan kalastajien mukana, missä he sitten kouluttivat ninjoja, mikä siis tarkoitti Kiinasta värvättyjä salamurhaajia.  Näet kun puhutaan esimerkiksi samuraiden hallinnasta, niin silloin tietenkin heidät kasvatettiin jo pienestä pitäen tottelemaan ilman epäröintiä esimiehensä jokaista käskyä, ja itseasiassa harakiri tai seppuku, kuten tuota rituaali-itsemurhaa missä vatsa viilletään keskeltä auki kutsutaan on oikeastaan melko tavalla samanlainen opettaa kuin joku itsepuolustuslaji.

Henkilölle opetetaan siinä vain liikesarja, mikä saa hänet vetämään pienemmän miekan tai veitsen vyöstään, ja sitten avaamaan oman vatsansa. Mutta tuo asia on vain osa sitä, millä tuollaista ihmistä hallitaan, ja osa siitä hallinnasta liittyy esimerkiksi ruokaan. Eli samurait eivät koskaan itseasiassa keittäneet mitään, ja siksi heidät oli helppo myrkyttää esimerkiksi jollain kalojen myrkyllä, ja vaikka tetradotiksiinikaan ei sinällään ole tappavaa, niin se lamaa kyllä lihakset niin, että henkilö oli helppo kantaa vaikka rantaan sekä hukuttaa. Toinen asia mikä tekee samuraista helposti hallitavan on heidän tapansa ottaa tatuointeja. Noissa tatuoinneissa käytettiin joskus väriaineina esimerkiksi korallieläinten myrkkyä, joka sitten sai aikaan kuoleman, jos henkilö ei sitten saanut vastamyrkkyä. Kyseisten tatuointien poistaminen oli erittäin hankalaa, koska ne peittivät todella suuren osan tuon henkilön ihosta.

Nykyään tuo tapa on käytössä mm. Japanin “Yakuza”-gangstereilla, jotka ovat kuuluisia tatuoinneistaan. Perinteinen “Yakuza”-tatuointi on sellainen, että kun henkilö vetää päälleen valkoisen miesten kauluspaidan, niin silloin paidan kaulus sekä hihansuu peittävät tuon tatuoinnin, niin että sitä eivät muut näe. Joissakin vitseissä sanotaan, että noilla Japanilaisilla gangstereilla on vain yksi tatuointi, se alkaa nilkasta ja loppuu kaulaan. Syy siihen, miksi noilla “Yakuzan miehillä” on niin valtavat tatuoinnit johtuu siitä, että he eivät poistaisi niitä. Ja kuten varmaan kaikki arvaavat, niin Yakuza-jengit joita kutsutaan “gumeiksi” ovat saaneet alkunsa samurai-aatteesta, mikä oli Japanin avautumiseen saakka tuon valtion ainoa oikea toimintamalli. Tuo sana "Yakuza" tarkoittaa muuten huonoa kättä korttipelissä.

Nykyaikainen “Yakuza” on periaatteessa aivan sama asia, kuin mitä se oli “oopiumisodan” aikaan, jolloin “Yakuza” rikastui toimittamalla kiinalaista oopiumia Japanin markkinoille. Mutta toki tuon rikollisjärjestön juuret johtavat aikaan ennen kommodori Perryn saapumista vuonna 1853. Tuota ennen oli Japani eristäytynyt täysin muusta maailmasta, ja sen ulkomaankauppa oli täysin kiellettyä. Tuolloin kuitenkin silloiset “yakuzat” kävivät laitonta ulkomaankauppaa ensin Kiinalaisten sekä myöhemmin Eurooppalaisten kanssa. Tuo kauppa piti sisällään esimerkiksi Kiinalaisten salamurhaajien eli “ninjojen” soluttamisen Japaniin, ja tuolloin Samuraiden valtakaudella tietenkin jokainen halusi “shogun:iksi” eli samuraiden komentajaksi  “shogunin paikalle”. Kiinalaisten murhaajien käyttö oli perusteltua, koska he eivät puhuneet Japania sanaakaan.

Keisari eli “auringon poika” oli nimellisesti Japanin hallitsija, mutta todellisuudessa tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa valtaa käyttivät hänen nimissään shogun sekä tämän alaiset daimiot, joita myös voidaan kutsua maaherraksi, ja tuo ryhmä oli sellaisten miesten miehittämä, että samurai saattoi kirjaimellisesti katkaista ihmiseltä miekallaan pään, jos tämä oli epäkunnioittava puhutellessaan tätä. Ja tietenkin shogun valvoi “keisarin etua” joka paikassa.

Eli kaikki keisarille menevät asiakirjat sitten menivät hänen pöytänsä kautta, ja tuolloin keisari tietenkin sai vain sellaista tietoa, mitä shogun halusi hänelle kertoa. Tällaista toimintaa tietenkin on harrastettu muuallakin, mutta shogun oli tuollaisen toiminnan sekä vallan ja aseman  väärinkäytön ruumiillistuma. Kaikki mitä hän teki tuolla Japanissa oli muka keisarin valtuuttamaa, ja hän sillä tavoin tuon viran haltija halusi välttää vastuun ihmisten edessä.

Hänelle keisari oli pelkkä selkänoja, jonka turvin tuo mies sitten hoiteli asioitaan pitkin Japania. Tuolloin alemmat daimiot tietenkin vastasivat toiminnastaan shogunille tai shoguriaatille, joka oli samuraiden oma ammattiyhdistys. Mutta noita ylempiä daimioita oli tietenkin hyvin vähän, ja se sitten aiheutti mielivaltaisen hallinnon syntymisen tuonne saarelle, joka on kuuluisa myös kirsikoistaan sekä Fuji-vuoresta. Tuolloin saattoi shogun ratkaista noiden alaistensa erimielisyydet sillä, että hän sanoi “antaa jumalten ratkaista, kumpi on oikeassa”.

Se tarkoitti sitä, että nuo kiistelevät tahot sitten kokosivat joukkonsa ja lähtivät sotaretkelle toisiaan vastaan. Sitten se kumpi oli voittaja sai sitten haltuunsa toisen maat sekä miehet, jos nämä sattuivat antautumaan. Mutta antautuminen oli häpeä, koska se soti “bushidoa” eli samuraiden tapakoodistoa vastaan, ja silloin tämä uusi daimio yleensä sitten komensi heidät tekemään harakirin, koska nämä miehet saattoivat entisen esimiehensä häpeään. Ja tuo sitten varmasti aiheutti vihaa ja katkeruutta nuorempien samuraiden piireissä, ja osa heistä sitten lähti Kiinaan ja USA:aan, kun Perry avasi Japanin ulkomaiselle kaupalle. Mutta tuotakin tapausta ennen oli kauppaa käyty mutta salaa, ja tietenkin Japanilaisia kiinnosti Eurooppalainen aseistus eli kiväärit sekä pistoolit ja tykit, joiden käyttö oli helppoa, eikä se vaatinut vuosien koulutusta.

Eurooppalaisten kanssa käyty kauppa sitten nosti nuo yakuzat uuteen arvoon, koska he salakuljettivat kivääreitä tuonne suljettuun maahan, ja sillä tavoin keisari saattoi sitten varustaa tehokkaan armeijan, jota länsimaiset palkkasoturit kouluttivat aivan samalla tavoin, kuin “Blackwaterin” kaltaiset yhtiöt kouluttavat nykyään esimerkiksi Afrikkalaisten maiden sotilaita. Eli nuo miehet, joita esimerkiksi Tom Cruisen elokuvassa “Viimeinen samurai” näytettiin olivat tuon ajan versio tästä nykyään hyvin kiistanalaista mainetta niittäneestä vartiointialan-yhtiöstä. He kouluttivat japanin armeijan miehiä ryhmätoimintaan sekä linjataisteluun.

Mutta varsinaiset neuvottelut tuon ryhmän kanssa käytiin “Yakuzojen” kautta, jotta sitten saatiin tietää, että nuo miehet olisivat olleet valmiit sitoutumaan tuohon toimintaan. Samalla eurooppalaiset sitten saivat oppia myös noissa legendaasissa itsepuolustuslajeissa, kuten karatessa sekä jujutsussa, joista myöhemmin kehitettiin Judo, jota voitiin käyttää ihmisen kiinni-ottamiseen, jota opetettiin ainakin joskus myös poliiseille sekä muita moderneja itsepuolustuslajeja, joita opetetaan myös moderneissa erikoisjoukoissa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Oliko mystinen Aikamatkaaja Japanissa vuonna 1954 totta vai tarua?

Erästä tapausta 1950-luvulta on pohdittu mahdollisena todisteena aikamatkailusta, ja siitä todisteena  ovat Japanin tullin sekä rajavartioviranomaisten raportit henkilöstä joka laskeutui koneestaan Tokiossa vuonna 1954, ja jota tässä nimitän myös  “mysteerimieheksi”.  Oliko tämä salaperäinen oman tarinansa mukaan vuodelta 2036 ja kuvitteellisesta “Tauria”-nimisestä valtiosta  kotoisin oleva henkilö oikeasti kuitenkin ollut aivan maan pinnalta ja 1950-luvulta kotoisin, vaikka häntä  pidetään joissain piireissä aikamatkaajana.

Hänen tapaustaan pidetään sikäli erilaisena, kuin muita vastaavia tapauksia, missä joku henkilö on ikään kuin kuin vain väittänyt olevansa aikamatkaaja.  Mysteerimiehen tapauksessa tuolla henkilöllä oli käytössään dokumentteja, jotka olivat aitoja, tai ne oli valmistettu sellaisilla menetelmillä, mikä tekee niistä aivan samanlaisia, kuin mitä käytetään yleisesti matkustus-asiakirjoina, mutta kuitenkin niissä mainittua valtiota ei ole olemassakaan. Kuitenkin hänen hallussaan olevat rahat sekä passi ovat olleet erittäin hyvin valmistettuja, mutta kuitenkaan noissa painotuotteissa olevaa rahaa ei olisi voitu käyttää missään oikeassa kaupankäynnissä hyväksi.

Tuo tapaus sai sitten myöhemmin erittäin mielenkiintoisena, koska tuo mies katosi jälkiä jättämättä hotellista, mihin hänet oli sitten viety tutkimuksiin. Tämän miehen  tapauksessa merkittävää ovat nimenomaan  nuo asiakirjat, jotka osoittivat hänen olevan kotoisi tuosta salaperäisestä Taurian valtiosta, koska jos tuo temppu olisi ollut joku pila, niin en usko noiden pilaan käytettyjen kustannusten olevan mitään erityisen halpoja, ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, että tuo henkilö olisi yrittänyt Japaniin tekaistuilla henkilöllisyyspapereilla sekä passilla ei varmaan kovin hyvää kuvaa tästä henkilöstä antanut, mutta tietenkin tällaisilla asiakirjoilla sekä henkilön oudolla käytöksellä voisi olla aivan luonnollinen selitys, mikä liittyy vakoiluun. Jos tuo papereissa ollut nimi , jota ei koskaan ole paljastettu ihmisille olisi ehkä ollut KGB:n käyttämä henkilöllisyys, niin tietenkin se sitten selittäisi paljon siitä, miksi tuo mies käyttäytyi niin kuin käyttäytyi.

Nimittäin olisi varmasti ollut helppoa painaa USA:n dollareita sekä passi toiseen muotoon, jos henkilö halusi varastaa USA:n passin sitä varten, että hän pääsisi sitten sitä Yasenevoon esittelemään sekä tekemällä tuosta asiakirjasta sekä USA:n dollareista väärennöksiä KGB:n painokoneilla. USA:n kansalaisen passi ei ole mikään asiakirja, minkä väärentäminen olisi kovin helppoa. Ja vaikka nykyään tietenkin on käytössä hienommat tunnistusmenetelmät kuin tuolloin, niin kuitenkin voidaan sanoa, että seteleissä ja passeissa käytetään aina viimeisen päälle olevia tunnistusmenetelmiä, joten tietenkin se pitää varastaa niin, että kukaan ei saisi tietää tuosta varkaudesta.

Tuolloin eivät myöskään paperin koostumusta sekä painovärejä  koskeva analytiikka ollut vielä niin pitkällä, että esimerkiksi dollarin seteleiden papereissa käytettävän puulajikkeen sekä muiden kemikaalien tarkan koostumuksen määrittäminen ei silloin vielä ollut niin kehittynyttä kuin nykyään, jolloin esimerkiksi painoväriin käytetyt kemikaalit saadaan tietoon muutamassa minuutissa.  1950-luvulla tarvittiin tehtaan kokoinen laboratorio sellaisiin asioihin, mitkä nykyään tehdään kädessä pidettävillä instrumenteilla.

Kuitenkin vuonna 1954 oli tilanne se, että analyysimenetelmät olivat alkutekijöissään, ja jokainen testi, mikä nykyään tehdään spektroskoopin avulla tehtiin tuolloin erilaisten indikaattorien avulla, kun taas nykyään tuo määritys tehdään suuntaamalla näytteeseen lasersäde, jonka höyrystää näytteen atomit, jolloin spektroskooppiin tulee joukko mustia viivoja, jotka kertovat siitä, mistä alkuaineista tuo painoväri koostuu, ja samoin DNA-testillä pyritään selvittämään se, millaisesta  puusta kyseiseen paperiin käytetty selluloosa on keitetty.  Tietenkin korkea lämpötila saa aikaan sen, että osa DNA-molekyylistä tuhoutuu, mutta tietenkin osa noista kaksoiskierre-molekyyleistä on jäänyt sen verran ehjiksi, että niiden avulla voidaan suorittaa lajimääritys myös paperista.

Tuolloin KGB sitten ehkä päätti painaa hiukan leikkirahan näköisiä seteleitä sekä leikki-passin, jonka pohjalta sitten olisi noita passien väärennöksiä voitu tehdä Neuvostoliitossa. Elio noissa leikki-passissa sekä -valuutassa olisi ehkä käytetty niitä menetelmiä, joita käytettiin tuolloin noiden dokumenttien valmistamiseen USA:ssa.  Syy miksi passi olisi ehkä naamioitu leikki-passiksi saattaa johtua siitä, että se on tehty ehkä USA:n keskuspankin tiloissa painon ollessa kiinni. Tuolloin tietenkin pitää noiden painokone-tilaan soluttautuneiden agenttien tehdä työnsä erittäin hyvin, koska jos he jäävät kiinni noiden painotuotteiden varastamisesta, niin missään nimessä nuo passit eivät säilyisi muuttumattomina. Mutta sen takia tietenkin piti noiden miesten tehdä työnsä hiljaa sekä niin, että kukaan ei huomaisi mitään, kun tuo passi sitten lähetetään Neuvostoliittoon.

Samoin noiden setelien sekä muiden asiakirjojen piti näyttää joltain muulta kuin voimassa olevalta USA:n passilta, koska jokaisella henkilöllä saa olla vain yksi passi hallussaan, ja siksi mysteerimies  nyt sitten otti  ´”kunnian” viedä passi tuonne “punaisen hämärän maahan”. Ja ehkä hän tuolloin astui vahingossa väärään koneeseen, ja sitten käveli vahingossa Japanilaisten tullimiesten syliin. Saattoi olla niin, että tuo mies odotti sellaista palvelusta, jotta transit-matkustajia ei tarkasteta tuolla Tokion lentokentällä.

Ehkä hän sitten odotti japanilaisten sodassa kärsimien tappioiden oleen niin lähellä noiden tullimiesten mielessä, että hän uskoi pääsevänsä jatkamaan matkaa Neuvostoliittoon.  Hän saattoi silloin valita kaksi tapaa matkustaa Neuvostoliittoon, mikä ehkä olisi hänen kotimaansa. Ensimmäinen tapa olisi käyttää laillista kauttakulku-liikennettä, eli lentää ensin johonkin kaupunkiin, josta tuo henkilö olisi jatkanut lentokoneella Moskovaan. Tai sitten tuo henkilö olisi voinut matkustaa ensin Sahalin saarelle, ja ehkä Neuvostoliittolainen troolari olisi sitten vienyt tuon henkilön takaisin Moskovaan, joten tällainenkin selitys olisi sitten voinut olla se, miksi Tokioon saapui silloin 1954 mies, joka sitten kertoi omituisia asioita itsestään.

Hakusanat: the man from the taured

http://aikamatkaajajapanista.webnode.fi

Miksi kilpailukykysopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia työajan pidentämiseen ei olla otettu käyttöön?

Aikoinaan niin massiivisesti ajettua kilpailukykysopimusta ei ehkä koskaan laiteta käytäntöön, koska noilla aloilla mitä sopimus koski ei sitten ehkä ole ollutkaan tarjota työtunteja. Syy siihen että esimerkiksi ahtaajilla ei sitten ollutkaan työtä, johtuu osittain siitä, että Venäjä osoitti halua avautua länteen, ja silloin tietenkin tavaraa ajetaan laivoihin suoraan Pietarissa, jolloin rajamuodollisuuksia ei enää tarvita, ja muutenkin työ on paljon halvempaa kuin Suomessa.  Mikäli tavara lastataan juniin, niin silloin niiden avulla voidaan tuotteita kuljettaa rautateitse suoraan Euroopan markkinoille ajamalla juna ensin Viron tai Puolan kautta suoraan esimerkiksi Hampuriin, mutta toki joku voi vielä haluta käyttää merikuljetuksia.

Ja miksi kukaan logistiikka-alan yrittäjä ajaisi tavaraa esimerkiksi Kotkan kautta, jos hän voi  sen Venäjällä tuotetun tavaran ajaa laivoihin Pietarissa, ja muutenkin Venäjä houkuttelee myös läpikulkumaana, jonka läpi esimerkiksi kiinalaisia, japanilaisia sekä myös amerikkalaisia tuotteita siirretään Euroopan markkinoille, ja tuo loistavan läpikulkutien tarjoaa Siperian rautatie. Tuon rautatien avulla voidaan noita esimerkiksi Japanissa valmistettuja autoja kuljettaa halvalla läpi Siperian.

Eli autot laivataan Japanista Venäjän kaukoitään, ja sieltä sitten ne siirretään tuohon Siperian pikajunaan, jossa ne matkaavat Pietarin kautta Euroopan markkinoille. Samoin Siperian rautatie tarjoaa loistavan mahdollisuuden kuljettaa Alaskan rapuja sekä kalaa lännen markkinoille, koska varsinkin talvella oleva 40 asteen pakkanen tekee mahdolliseksi sen, että mitään erityisiä kylmävaunuja ei tarvita, tai niiden kylmälaitteita ei tarvitse käyttää koko matkan ajan, mikä säästää energiaa.

Tietenkin siellä missä ilma on lämmintä, pitää kylmälaite kytkeä päälle, jotta tuo tuorelasti ei sula. Kuitenkin tuo transitoliikenne sitten suuntautuu ohi Suomen, suoraan Euroopan markkinoille, koska laivojen lastaaminen suoraan Pietarissa on paljon halvempaa kuin tuoda se ensin Kotkaan ja sitten lastata laivoihin. Tai toki juna voi jatkaa suoraan Eurooppaan, jos siinä sitten vaihdetaan veturit. Ja missään tapauksessa tämä kuljetusmalli ei vaadi käymistä Suomen puolella. Tuolloin juna voi viedä tuotteet vaikka Ranskan rannikolle, tai suoraan Britanniaan jos niitä ollaan viemässä brittien markkinoille.

Eli kuten tiedämme, niin tehokkuus on päivän sana myös logistiikassa, joten kuljetusvälineiden turhaa vaihtoa on aina vältettävä, ja kuten tiedämme, niin sähköjunien avulla tapahtuva tavaroiden kuljettaminen on melko halpaa ja tehokasta, eli junaan voidaan liittää useita erilaisia tavaroita sisältäviä vaunuja, mutta toki RoRo (Roll On Roll Off)-laivat ovat myös tehokkaita lastinkäsittelyn kannalta, mutta sitten pitää aina miettiä sitä, että kumpi kuljetusvaihtoehdoista on kustannustehokkaampaa, viedä lasti suoraan junalla Eurooppaan vai lastata se esimerkiksi RoRo alukseen, ja ajaa se laivalla Pietarista vaikka Britanniaan, eli se varmaan riippuu tapauksesta, kumpi kuljetusmuoto kannattaa valita.

Mutta valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että yhtään näistä kuljetuksista ei tule Suomen kautta, ja tuon takia eivät nuo työnantajat saa sitten teetettyä yhtään työtuntia lisää. Eli Suomeen tuovat rahaa vain ne kuljetukset, jotka kulkevat sen alueen läpi, ja työtä tuovat maahamme vain sellainen työ, jota teetetään suomalaisilla yrityksillä sekä henkilöillä, jotka maksavat maahamme veroja. Ja tämä pitää nyt sitten sopimuksia tehtäessä muistaa. Ja tuo Venäjän avautuminen länteen ei todellakaan tee hyvää meidän maamme läpi kulkevalle transitoliikenteelle, joten sen puolesta vanhoja hyvä aikoja on turha kaipailla, eivätkä toistuvat ahtaajien lakot, joita tapahtuu aina kun työmarkkinoiden pelisäännöistä neuvotellaan ainakaan muissa valtioissa oleville toimijoille kovin hyvää kuvaa maamme työmakkinoista anna, jos jollain alalla on tapana ruveta heti lakkoon, jos ei sopimusluonnos miellytä.

Ja toki ahtaajilla sekä muilla AKT:n jäsenliitoilla on ollut tapana vauhdittaa neuvotteluja lakkoilemalla, koska tuo liitto on avainasemassa, kun tuotteita kuljetetaan vähittäiskauppoihin tai ihmisiä lähdetään viemään töihin. Sen takia AKT.n lakot ovat perinteisesti erittäin näkyvä osa maamme elämää, varsinkin jos ne kohdistuvat linja-autoliikenteeseen sekä vähittäiskaupan jakeluketjuun. AKT on perinteisesti ollut iso ja varakas liitto, jolla on ollut varaa mennä lakkoon, ja pitää lakkoasetta päällä melko pitkään. Ja koska tuo liitto on monella alalla avainasemassa, jotta tuotetta saadaan perille, niin silloin tietenkin lakko on ollut loistava tapa lähteä hoputtamaan työnantajia taipumaan tuon liiton tekemiin esityksiin.

pimeakronikka.blogspot.fi

Sodat ja herraviha ovat aina ruokkineet kansantarinoita, ja niistä myyvimmät käsittelevät väkivaltaa sekä kauhua

Kaikki me olemme joskus kuulleet puhuttavan japanin biologisesta aseistuksesta Toisen Maailmansodan aikaan. Tuolloin ideoitiin ohjelma, missä japanin keisarillinen armeija ajatteli voittaa sodan sekä Neuvostoliittoa että Länsivaltoja vastaan, ja tuon ohjelman takana oli nero nimeltään Hideoki Tojo, ja siinä piti hyödyntää säähavaintopalloja pernaruton tai jonkun muun biologisen aseen levittämisessä vihollisen maaperälle, eli tuo oli aikoinaan se kuuluisa "vihreiden säähavaintopallojen operaatio", missä japanin piti levittää tappavaa organismia yli USA:n ja Neuvostoliiton.

Mutta oli myös toinen ohjelma, mitä suunniteltiin Japanin esikunnassa Toisen Maailmansodan lopulla. Tuossa ohjelmassa piti käyttää tavallisia ilmapalloja, joihin oli kiinnitetty kirjeitä, mitkä oli täytetty pernarutolla, ja joihin oli kirjoitettu Valkoisen talon sekä Kremlin osoitteita, ja nuo tappavat aseet sitten olisi solutettu vihollisen maaperälle tai rannikon lähelle sukellusveneellä, jonka moottoreilla olisi sitten kehitetty vetyä, millä nuo kirjekuoria kuljettavat ilmapallot olisi täytetty.

Sitten ne olisi päästetty joko Neuvostoliiton pohjoisrannikolla tai USA:n länsirannikolla lentoon,  ja japanin esikunnan ajatuksena oli sellainen, että jotkut noista kirjeistä olisi ehkä päätynyt postilaatikkoon, ja noiden upseerien toiminta oli erittäin huolellista. He olivat suunnitelleet sivelevänsä happoa noihin naruihin, jotta noihin kirjeisiin ei olisi jäänyt narun jäänteitä, ja nuo kirjeet olisi lähetetty sekä normaaleilla- että säähavaintopalloilla, jotta niiden levittäminen olisi ollut arvaamattomampaa. Se että kyseistä operaatiota ei toteutettu saattoi pelastaa useiden ihmisten hengen ja säästää Japanin vastaiskuilta, jotka ehkä olisivat tapahtuneet ydinaseilla, mutta tuollaista iskua on epäilty harkitun myös muiden maiden taholta, ja myös Osama Bin Ladenin epäillään miettineen tällaisen hyökkäyksen mahdollisuutta.

Tämä legenda on kuitenkin hiukan erikoinen, ja itse olen sitä mieltä, että kun keskustellaan tällaisista asioista, niin yleensä nämä legendat lähtevät liikkeelle yksittäistapausesta, ja kun 2001 WTC-iskun jälkeen joku lähetti pernaruttokirjeitä postissa USA:n senaattiin, niin tämä tapaus sitten sai aikaan huhumyllyn, johon liitettiin kaiken maailman kaheleita ympäri maailmaa. Ja myös erilaiset historialliset legendat muuttuvat sekä elävät nykyisten tapahtumien myötä, eli niiden sisältö muuttuu ikään kuin sen mukaan, mitä maailmalla tapahtuu. Kun mietitään näitä vanhoja, ehkä eri muunnelmina toisten suusta toiseen kulkevia tarinoita, niin ne saattavat olla peräisin jo Piispa Henrikin sekä ruotsin vallan ajoilta. Alkuperäisessä mallissa saattaa tappoväline olla ruutitynnyri, mutta sitä tietenkin on hiukan modernisoitu ajan hengen mukaiseksi.

Noissa vanhoissa kansantarinoissa sekä legendoissa yhdistyy sekä herraviha, mikä sitten kulminoitui yleensä jossain kapakoissa kerrottuihin tarinoihin, joissa henkilö sitten oman ilmoituksensa mukaan aikoi vähintään räjäyttää jonkun linnanherran. Tällaisia tarinoita on maailmassa paljon, ja yksi niistä on sellainen, missä joku vanha SS-mies oli asunut jossain kerrostalossa tarkemmin sanottuna sen ylimmässä kerroksessa, ja sitten eräänä päivänä oli joku naapuri oli häntä suututtanut hakkaamalla luudalla kattoa. Sitten tuo vanhempi henkilö oli porannut lattiaan reiän ja kaatanut tuosta reiästä Zyklon B:tä tuosta reiästä alakertaan, mikä tietenkin oli aiheuttanut alakerran henkilöiden kuoleman.

Helsinkiä vastaan kohdistunut uhka vuonna 1914

SMS König saksan antautumisen jälkeen Scapa Flowssa
vuonna 1918
(Kuva I)

Kun Ensimmäinen Maailmansota syttyi, niin silloin ei kyseessä ollut vielä globaali sota siinä mielessä, että kaupunkeja olisi pommitettu lentokoneista. Mutta kuitenkin satamakaupungeilla oli aihetta pelkoon, koska esimerkiksi Zeppelinit saattoivat pommittaa niitä. Mutta varsinainen uhka tuli mereltä, ja varsinkin keisarillisella Venäjällä oli aiheitta pelkoon, koska sen merivoimat olivat osoittautuneet pettymykseksi vuonna 1905 sodassa Japania vastaan. Eli Tshusiman salmen taistelu osoitti, että Tsaarin laivastossa oli sekä välineellisiä että koulutuksellisia puutteita.

Tuo tappio aiheutti sen, että Venäjän ylpeys, Itämeren laivasto oli tuhoutunut käytännössä täysin. Tuo laivasto ei ollut mikä vain osasto, vaan tsaarin henkilökohtainen joukko-osasto, mikä koistui Venäjän parhaista aluksista, ja sitä johtivat parhaat upseerit. Tiedettiin että uudella vihollisella eli Saksalla oli paljon voimakkaampia yksiköitä, kuin mitä Japanilla voisi olla. Ja koska laivasto oli tuhottu täysin, niin silloin tietenkin oli jälleenrakennusohjelma käynnissä. Mutta se oli pahasti kesken, koska paljon tärkeitä upseereita oli kuollut tuossa taistelussa. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä saattaa olla niin, että osa noista tappioista saattoi johtua pommeista, mitä oli kätketty alusten ammusvarastoihin.

Mutta virallinen selitys kuuluu, että Japanin torpedoveneet olivat aiheuttaneet tuon tappion. Mutta kuten kaikki varmasti tietävät, niin Helsingissä pelättiin Saksan Kaiser sekä König (Kuva I)luokan taistelulaivoja, joiden 12 tuuman tykit olivat vakavasti otettavia uhkia sekä merellä, että tulittaessaan rantoja. Kuvassa yksi on Wikipedian mukaan König-luokan taistelulaiva SMS König kuvattuna antautumassa Scapa Flowssa vuonna 1918. Noilla tykeillä voitiin myös toimittaa kaasua maalla oleviin kohteisiin, ja nuo laivatykit kantoivat todella pitkällä, koska vesi otti vastaan osan niiden valtavasta rekyylistä. Sen vuoksi voitiin käyttää suurempia lähtöpanoksia kuin maalla olevat linnoitustykit käyttivät.

Ja jos nuo laivat vielä olisi varustettu fosgeenikranaateilla, niin siinä olisi ruumiita tullut, jos tuollainen laiva olisi hyökännyt esimerkiksi Viaporia vastaan. Kaasu olisi ollut ideaalista nimen omaan sotalaivojen käyttämäksi aseeksi, koska noin olisi voitu aiheuttaa pahoja tappioita Viaporin puolustajille, vaikka meritaistelussa tuo kammottava massatuhoase olisi ollut täysin hyödytön.

Näet tuuli olisi pyyhkinyt tuon pilven pois ennen kuin se olisi vaikuttanut toisen aluksen miehistöön. Kuitenkin se olisi varmasti ollut shokeeraava väline Viaporia tulitettaessa, ja tuo kaasu olisi voinut päätyä Helsinkiin, mikäli tuuli olisi sen tänne painanut. Samoin jos Helsingin satamassa olleita laivoja olisi tulitettu, niin silloin olisivat ammukset sekä Katajanokan tukikohdassa tapahtuvat räjähdykset voineet aiheuttaa vakavia vaurioita myös kaupungin keskustassa.

charelesfort.blogspot.fi