Tieteen tekijöillä pitää olla tietty välimatka omaan yhteisöönsä, jotta he voivat tehdä työnsä kunnolla vaarantamatta koko maailman väestöä samalla, kun he tekevät kokeellista tutkimusta.

Yllä fyysikko joka rakensi ensimmäisen toimivan ydinreaktorin:  Enrico Fermi (1901-1954)  työssään Los Alamosissa

Kun aikoinaan yliopistot kouluttivat Enrico Fermin,  Albert Einsteinin, Isaac Newtonin tai Robert Oppenheimerin kaltaisia neroja, niin heidän uskollisuutensa valtiota kohtaan piti tietenkin varmistaa. Samoin piti varmistaa se, että näihin henkilöihin ei kukaan pääsisi käsiksi, jotta heidän turvallisuutensa olisi taattu myös silloin, kun valtakunnassa vaihtui valta. Kun tehdään tieteen vallankumousta, niin silloin on vaarana se, että tällainen tiedemies joutuu jonkinlaisen poliittisen vainon kohteeksi, jolloin hän sitten voi joutua pahoihin vaikeuksiin työnsä takia, joka ehkä saattaa viedä joltain hyvinkin arvostetulta ammattikunnalta sen aseman yhteiskunnassa, eikä myöskään ole mukavaa, jos tuollainen tiedemies sitten esimerkiksi saa miekasta jossain oppilaskunnan juhlissa. Kuten Fermin elinvuosista voitte huomata, niin atomiajan alussa ei säteilyn haitallisuutta tunnettu kovin hyvin, joten monet radioaktiivisten alkuaineiden löytäjät sekä ydinaseen kehittämiseen tähtäävän Toisen Maailmansodan aikaiseen Manhattan-ohjelmaan kuuluneet ydinfyysikot kuolivat melko nuorina nimenomaan radioaktiivisen säteilyn aiheuttamaan syöpään.

Kuitenkin Einsteinin tai Newtonin kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin myös muissa kuin tieteellisissä ohjelmissa, ja varmasti esimerkiksi asevoimat haluaisi johtajia, joilla on visioita. Se että nämä yliopistoissa pätevät nerot eivät ehkä kuitenkaan ole sellaisenaan sopivia esimerkiksi asevoimien johtoon ei tarkoita sitä, että heistä ei voitaisi kasvattaa sekä kouluttaa huippuluokan sotilaita. Kukaan ihminen ei ole luonnostaan täsmällinen eikä järjestelmällinen, eli kukaan ei ole syntynyt esimerkiksi NAVY SEAL-sotilaaksi. Kuitenkin oikeilla koulutuksessa sekä kasvatuksessa käytettävällä kognitiivisten toimintojen harjoittamiseen perustuvalla terapialla voidaan kenestä hyvänsä tehdä huippuluokan sotilashenkilö.

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten esimerkiksi Isaac Newtonia koulutettiin niin, että hän kykeni sitten myöhemmin ottamaan kuninkaallisen rahapajan johtajan viran vastaan, niin tietenkin hänet piti eristää omasta oppilaskunnastaan. Uskoisin että hän oli jossain vaiheessa elämäänsä melko lihava, eli tuon miehen liikuntaa vähennettiin sekä hänen ruuastaan tehtiin melko raskasta, jotta hän ei oleskelisi väärässä seurassa. Tuolloin kuningas tietenkin oli valtiossa se, joka päätti mikä oli valtion kannalta parasta. Ja koska Isaac Newton oli valtion palveluksessa oleva ihminen, niin tietenkin se mikä oli parasta kuninkaalle sekä valtiolle oli parasta myös Isaac Newtonille.

Kyseinen mies loi aikoinaan gravitaatioteorien sekä aloitti empiirisen tieteen valtakauden. Tuolla tarkoitan sitä, että Newton aloitti lopullisesti puhtaasti kokeellisuuteen sekä siihen, että samanlaisissa valvotuissa olosuhteissa tehdyn kokeen pitää antaa täsmälleen samat tulokset riippumatta siitä, kuka nuo kokeet on tehty, ja esimerkkinä tällaisesta valvotusta kokeesta voidaan ajatella painovoimakoetta, joka tehdään tyhjiökammiossa. Tuolloin varataan tyhjiökammioita sekä täsmälleen samaa korkeutta olevia pöytiä, ja laite millä kaksi esinettä saadaan putoamaan pöydältä täsmälleen samaan aikaan, eli siinä voisi olla vaikka luukku, mistä sitten voidaan esineitä pudottaa täsmälleen samaan aikaan. Tämä on tietenkin hypoteettinen eli abstrakti koe.

En usko että kukaan oikeasti lähtee varaamaan 30 tyhjiökammiota ympäri maailmaa, jotta voisi todistaa uudelleen Isaac Newtonin teorian, jota on 1700-luvulta asti pidetty fysiikan kulmakivenä. Kuitenkin Newtonin ongelmana oli valtion suhde kirkkoon. Hän tietenkään ei voinut sanoa olevansa ateisti, koska se ei 1600- ja 1700-lukujen ahdasmielisessä yhteiskunnassa ollut sopivaa. Ja Newton tietenkin joutui kehittämään uuden käsityksen Jumalasta, jotta hän voisi vastata myös teologien esittämiin kysymyksiin. Hän kehitti ajatelman, missä maailmankaikkeus on kuin kello, jonka toimintaan ei Jumala suoraan pysty vaikuttamaan.

Newtonin ideoimassa mallissa Jumalan paikka on taivaassa, ja maassa hänen vaikutusvaltansa on rajallinen. Tuo mies oli siis myös loistava teologi. Newton oli loistava tiedemies siksi, että hän oli omien sanojensa mukaan saanut kasvaa "jättiläisten olkapäillä", eli hänen orientoitumistaan yliopiston opettajaksi sekä fyysikoksi ja matemaatikoksi oli tuotettu todella paljon. Ja tuo hänen saamansa tuki poiki paitsi painovoimateorian niin myös integraalilaskennan sekä derivoinnin, jotka hän teki yhdessä Gottfried Leibnizin kanssa. Ja ehkä Newton tutustui tuohon loistavaan matemaatikkoon, kun hän etsi laskinta, millä nuo hänen tekemänsä kaavat voitiin tarkastaa.

Se kumpi keksi derivaatan ja kumpi integraalin on vähän jäänyt epäselväksi, mutta kuitenkin Leibniz keksi mekaanisen laskukoneen, jota pidetään tietokoneen esi-isänä . Se mihin näitä kaavoja tarvitaan liittyy muuten tykistöön, eli niiden avulla on melko helppo laskea kaaren pituutta, jolloin tuolloin uusi ballistista lentorataa käyttävä tykki muuttuu tarkaksi, koska sille voidaan silloin laskea suuntaustaulukoita, jotka parantavat sen tarkkuutta ainakin vuosatoja käytössä olleeseen paljon käytettyyn "musta tuntuu" periaatteen mukaan toimivaan tykkiin verrattuna.

Kuitenkin Newton oli ihminen, jota piti kasvattaa niin, että hän osasi pitää etäisyyttä muihin ihmisiin, ja se mikä tietenkin pistää tuossa miehessä silmään on se, että hän oli naimaton. Tuolloin homoseksuaalisuus oli asia, mistä saattoi joutua hirteen. Mutta kun ajatellaan Newtonin persoonallisuutta, niin uskoisin, että nuorena hänen neroutensa peitettiin jollain muulla asialla, jotta tuo mies sai sitten sellaisia elämänkokemuksia, jotka palvelivat valtiota. Kuten voidaan kauniisti sanoa, niin tuon miehen kaunis mieli piilotettiin kansalta, jotta ihmiset eivät ajattelmattomuuksissaan vahingoittaisi häntä. Nykyään toimitaan vähän samalla tavoin, kun huippuluokan tiedemiehiä tai sotilaita koulutetaan. Project Sleeping Beauty on ilmeisesti sellainen ohjelma, missä ihmisestä kasvatetaan tiedemiehiä tai sotilaita valtion käyttöön.

Kun pohditaan sitä, miten esimerkiksi estetään jotain tiedemiestä vuotamasta valtion salaisuuksia muille valtioille, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että hänestä pitää tehdä sellainen, että esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelu ei hänestä olisi kiinnostunut, mutta tietenkin myös hänen perheensä pitää suhtautua tuohon henkilöön oikealla tavalla, koska ei ole mukavaa olla Oppenheimer, kuten voisi uuden sukupolven lentävä lause kuulua. Maailma on täynnä erilaisia rauhan- ja isänmaan kansanliikkeitä, joiden avulla jotkut poliitikot ajavat omia asioitaan, ja varsinkin Oppenheimerin kaltaiset henkilöt ovat heille ikään kuin vapaata riistaa. Noiden ihmisten mielestä on mukavaa levitellä toisten diagnooseja sekä piirrellä rauhanmerkkejä muiden oviin. Sillä sitten saadaan taas vähän huomiota omalle asialle, joka ei ole yhtään niin valoa kestävä kuin nämä lähinnä toisten ihmisten diagnooseja aseenaan käyttävät henkilöt haluaisivat niiden näyttävän.

Tuohon toimintaan on kiitettävästi osallistunut muutama eturivin toimittaja, joiden käsitys esimerkiksi eräiden nobel palkinnon saaneiden mielentilan käsittelystä on todella ala-arvoista. Heidän mielestään toisen ihmisen diagnooseja sekä henkilökohtaisia asioita saa levitellä ympäriinsä kaiken maailman medioissa. Tuo tietenkin on jossain mielessä varmaan puhdistavaa toimintaa, koska sillä sitten saadaan selville ne kaiken maailman psykiatrit, joista on mukavaa kertoilla potilaiden asioita ympäriinsä. Tietenkin heidän mielestään työnantajien pitää tietää, että mitkä sairaudet heidän työntekijöitään vaivaa, jotta voivat olla varmoja siitä, että herran pelko säilyy yhteiskunnassa. Kuitenkaan ei ole mitenkään mukavaa lukea siitä, millainen diagnoosi jollain ihmisellä on jostain lehdestä.

Kun mietitään sitä, missä esimerkiksi Stalinin turvallisuuspalvelun valvoma tiede-eliitti olisi ollut parhaassa mahdollisessa turvassa, niin tietenkin tuo paikka armain olisi ollut GULAG, vankileirien saaristo, missä isä aurinkoinen sälytti poliittisia vankejaan. Tuossa paikassa ollut saattoi sanoa aivan hyvin, että hän oli "vain uhri". Samoin olisi voinut toimia myös KGB:n eliitti, joka varmasti ei mitään kovin pidettyä väkeä ollut. Se että nämä henkilöt olivat varmaan käsittäneet aivan oikein, että he eivät olleet enää seuraavan vallanpitäjän suosiossa, aiheutti ehkä sen, että nämä henkilö saattoi harkita nimen vaihtamista sen jälkeen, kun hän ensin oli laittanut muutamia satoja ihmisiä istumaan tuohon kammottavaan "vankileirien saaristona" tunnettuun laitokseen.

Tiedemiesten kohdalla tietenkin täytyi hiukan miettiä sitä, että tietenkään silloinen NKP.n keskuskomitea ei ollut ikuisesti virassaan, koska ihminen elää vain tietyn ajan, ja jossain vaiheessa tulee sitten eteen henkilövaihdoksia. Ja tuolloin saattoi sitten tuollainen tiede-nero, joka tietenkin merkitsi asesuunnittelua sekä välineistöä ideoivia henkilöitä piti suojella jotenkin myös tulevien vallanpitäjien taholta tulevaa uhkaa vastaan. Mikäli joku sitten päättää ampua kaikki valtion tiedemiehet ja insinöörit, niin silloin jäävät sen asevoimat ilman "legoja", kuten kauniisti sanotaan.

Kuitenkin tulevaisuudessa voidaan ehkä kehitellä nanotekniikkaan perustuvia sovelluksia, jotka sitten korjaavat ihmisen DNA:n. Kyseinen tallenne voidaan tehdä niin, että ihmisen DNA-molekyylistä tehdä digitaalinen kopio, eli sen emäsjärjestys ajetaan tietokoneen muistiin. Tuon jälkeen nuo nanokoneet käyvät kokoamassa ihmisen perimän uudestaan, jos se sattuu vaurioitumaan. Digitaalinen tallenne tietenkin tehdään jokaisesta yksilöstä erikseen, jonka jälkeen hänen oma perimänsä saatetaan korjata tietyn ajan välein, kun siihen tulee vaurioita sekä kemiallisen altistuksen että luonnosta tulevan sähkömagneettisen säteilyn ansiosta. Tämä tekniikka ehkä tuo meille sitten joskus kuolemattomuuden.

Tässä seuraavassa hypoteesissa kloonaamalla voidaan teollisesti tuottaa geneettisesti yhteneväisiä kopioita Newtoneista sekä Einsteineistä, joita sitten tuotetaan jossain säiliöissä vaikkapa S-4-alueella, ja niitä lapsia sitten kasvatetaan eri olosuhteissa, jotta esimerkiksi Pentagon sekä tiedemaailma voisivat saada näiden nerojen tuotoksia haltuunsa myös muilla kuin tieteellisessä työssä. Ja tuolloin voidaan esimerkiksi NAVY SEAL-saada oikeita Albert Einsteinejä johtamaan omia ryhmiään, koska vaikka Einstein ei ehkä olisi mikään kovin sopiva mies johtamaan huippuluokan sotilasyksikköä, mutta jos hänen koulutuksensa aloitetettaisiin tarpeeksi aikaisin, niin silloin tuo henkilö voisi olla ihan hyvä sotilas, jos valtio sellaisia sattuu joskus tarvitsemaan

Olemme siirtymässä yhteen totuuteen pyrkivästä tutkimuksen mallista monen ratkaisun malliin, jossa ei ole olemassa selkeästi oikeaa tai väärää ratkaisua

Maailma on muuttunut monisäikeisen totuuden kodiksi, jossa ei enää pyritä tai edes voida pyrkiä yhteen absoluuttiseen totuuteen. Ei ole enää mahdollista väittää jotain totuutta suoraan oikeaksi tai vääräksi.Tässä kirjoitelmassa sana "totuus" kattaa myös hypoteesit, ja muut asiat, joita yleisesti pidetään totuutena.  Eli aina pitää muistaa se, että jonkun ilmiön takana saattaa olla useita asioita, jotka saavat aikaan saman tuloksen. Ja toki on olemassa se malli, missä ei samoilla välineillä saada samoja tuloksia, jolloin kokeen sarjoittaminen sekä sitä kautta empiirisyys kärsii. Eli tämän takia tieteen tekijät ovat uusien haasteiden edessä. Kun puhutaan siitä, että ennen oli tapana esittää kaikista asioista yksi, ja ainoa oikea teoria, niin tästä ollaan onneksi päästy eroon. Tämän huomaa silloin kun keskustellaan esimerkiksi oman aurinkokuntamme synnystä.

Ennen oli tärkeää esittää teoria, jonka mukaan planeetat saivat alkunsa Auringon ympärillä olevan kaasu- ja pölykiekon osien tiivistyessä, mutta nykyään hyväksytään se, että vaikka kaikki maailmankaikkeuden planeetat syntyvät kaasu- ja pölypilvien tiivistyessä, niin esimerkiksi muutamien  aurinkokuntamme ulompien planeettojen syntyminen saattaa toisen tähden ympärillä, josta Aurinko sitten on siepannut sen omaksi kiertolaisekseen. Eli ohittaessaan esimerkiksi punaisen kääpiötähden, niin aurinko on siltä ryövännyt ehkä Neptunuksen, Pluton sekä mahdollisesti Uranuksen. Mutta pääosin planeetat sitten ovat syntyneet Auringon ympärillä, tai kaikki planeetat ovat peräisin toisten tähtien ympäriltä. Sitten tietenkin voidaan saivarrella siitä, onko Pluto planeetta vai kääpiöplaneetta, ja tuosta asiasta voidaan sitten pitää erittäin pitkiä symposiumeja.

Esimerkiksi CERN:issä työskennellään erittäin pienten partikkelien sekä suurten energiatasojen parissa, että sitä on vaikea käsittää, mutta samalla tarvittava mittaustarkkuus on niin suuri, että teoriassa jopa kuun asema maahan nähden saattaa vaikuttaa mittaustuloksiin. Samoin supernovien räjähdysten aiheuttamat gravitaatioaallot saattavat täristää maapalloa niin, että ne vaikuttavat suurta tarkkuutta vaativiin mittauksiin.  Eli siksi pitää muistaa, että tuossa tapauksessa ei tietenkään kaksi koetulosta ole täysin yhteneviä.

Kuitenkin koe sinällään voi olla täysin oikein tehty. Mutta tuo kuvitteellinen tutkija ei kuitenkaan vain ottanut kuun asemaa taivaalla huomioon, tai sitä että joku tähti räjähtässään lähettää gravitaatiopulssin läpi universumin, mikä sitten taivuttaa CERN:in kiihdytinputkea niin, että koetulokset eivät ole vertailukelpoisia silloin, kun tarvitaan äärimmäistä tarkkuutta. Ja samalla voidaan kysyä, että olisiko hänen tämä asia pitänyt huomioida? CERN sijaitsee maan sisällä olevassa luolassa, jotta se olisi mahdollisimman turvallinen. Ja kukaan ei ole miettinyt esimerkiksi gravitaatioaaltojen vaikutusta tuon synklotronin asemaan vaikutusta tutkimukseen. Jos joku supernova on tuon tärinän aiheuttaja, niin silloin kyseessä on ainutkertainen tutkimusasetelma, joka saattaa antaa ainutkertaisen tuloksen, tai ainakin tutkija saattaa niin väittää, jos yksi tässä mielikuvituksen tuottamassa kokeessa saatu tulos poikkeaa merkittävästi muista koesarjan tuloksista

 Eikä tuota aina huomata tutkimusryhmän taholta. Joten tämä asia pitää aina huomioida tutkimustuloksia arvioitaessa, vaikka se ei toki tee tuosta ainutkertaisesta tapauksesta sellaista, että sitä voidaan pitää empiirisen tutkimuksen kriteerejä täyttävinä asioina. Ja toista supernovaa ei ehkä räjähdä samassa suunnassa koskaan, joten tämän taakse voi jokainen tutkija aina vetäytyä. Eli hän voi sanoa, että tuon poikkeaman aiheutti joku tietyllä suunnalla ja tietyllä teholla räjähtänyt supernova, mitä ei ehkä aivan pian tapahdu uudestaan. Tähän voi sitten vedota myös väitöstilaisuudessa, kun joku kiinnittää huomiota tuohon poikkeavaan mittaustulokseen.