Joskus tulevaisuudessa ihmiskunta voi hyödyntää 100% Auringon energiasta

Maapallo satelliitista kuvattuna
(Kuva ESA (Airbus))

Kun ajatellaan esimerkiksi SETI (Search For Extraterrestrial Intelligence) ohjelman määrittelemää supersivilisaatiosta, eli tuossa määritelmässä sivilisaation taso määritellään sen mukaan, miten monta prosenttia keskustähden energiasta tuo älyllinen olio kykenisi hyödyntämään. Supersivilisation määritelmä olisi silloin se, että sivilisaatio kykenisi tuottamaan 70-80% keskustähden tuottamasta energiasta. Tuo määrä saattaa vaikuttaa hyvin suurelta, mutta itse olen sitä mieltä, että ehkä tulevaisuudessa voimme hyödyntää oman aurinkomme tai jonkun muun aurinkokunnan keskustähden kehittämää energiaa 100 % hyötysuhteella. Mutta se miten tuon tempun teemme ei ole mitenkään erityisen vaikea tai monimutkainen. Riittää että aurinkokunnan keskusaurinko peitetään aurinkopaneeleista valmistetulla pallolla, ja sitten tuon pallon avulla kerätään sen kaikki säteilyenergia talteen.


Tuollainen jättimäinen  pallo voidaan valmistaa ohuista alkuaine piistä valmistetuista paneeleista, jotka valmistetaan avaruudessa, ja tuon "energiapallon" valmistamiseen tarvitaan vain miljoonia tai miljardeja avaruusaluksia, jotka sitten työntävät nämä piistä tehdyt paneelit toisiaan vasten, ja tuolloin voidaan luoda sellainen energiapallo, mikä sulkee kokonaan aurinkokunnan keskustähden sisäänsä. Jos puhutaan aurinkokunnasta, niin silloin tietenkin kaikki elämä siellä päättyy, kun planeetat eivät enää saa valoa, mutta jos tässä sitten mietitään sitä, millainen olisi ihanteellinen paikka tuollaisen valtavan keräimen valmistamiseen, niin silloin tietenkin voidaan ajatella sellaista tilannetta, että ihmiskunta on matkustanut avaruudessa miljoonia vuosia, ja saavuttaa sitten sellaisen aurinkokunnan, missä on kaksoistähti, jonka osapuolet muodostavat epäsuhtaisen parin.


Eli varsinainen keskustähti voisi olla Auringon kaltainen G2-spektriluokan tähti, ja verraten kaukana siitä olisi punainen M5 spektriluokan kääpiötähti, joka voisi olla sellainen että sillä ei olisi omia planeettoja tai ne eivät olisi asuttavaksi kelpaavia. Tuo kääpiötähti kiertäisi sitten sellaisen etäisyyden päässä keskustähdestä, että sen etäisyys olisi hiukan kauempana kuin Pluton etäisyys Auringosta, jolloin molemmilla tähdillä tietenkin voisi olla omat planeettajärjestelmänsä. Ja toki myös punainen kääpiötähti voi toimia "otollisena jupiterina", mikä tarkoittaa sellaisella etäisyydellä keskustähdestä sijaitsevaa massiivista kappaletta, että se asemoi planeetat oikeille radoille keskustähden ympärille, jotta jonkun planeetan ilmasto olisi sellainen, että siellä olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen voisi siellä elää.


Tällaisessa tähtijärjestelmässä, missä punainen kääpiötähti olisi toisena osapuolena voitaisiin tehdä niin, että tuo punainen kääpiötähti ympäröidään energiapallolla, ja sitten siitä lähetetään energiaa tuohon kuvitteelliseen siirtokuntaan radiomasereiden avulla, jotka voivat sitten mahdollistaa myös viestien lähettämisen Maahan. Tuollaisen kuvitteellisen energiapallon avulla voidaan sitten lähettää sähkövirtaa johonkin tukikohtaan, ja tuo energian siirto olisi varmasti hyvin näyttävä prosessi, ja se muistuttaisi hiukan kvasaareista lähtevää hiukkas-suihkua.


Tällaisen valtavan energiapallon valmistaminen on sellainen prosessi, että siihen ihmiskunta ei varmaan ainakaan lähitulevaisuudessa ryhdy, ja tuollaisen keräimen haittapuoli on siinä, että jos tuo Aurinko peitetään, niin silloin tietenkin elämä myös Maapallolla päättyy. Ja tietenkin sen toteuttaminen vaatii valtavan määrän piitä, josta sitten avaruudessa voidaan valmistaa erittäin ohuita paneeleita, joihin kiinnitetään sitten avaruusalus, joka työntää nuo paneelit toisiaan vasten. Tuolloin keskustähti sitten peittyy noiden miljardien alusten työntäessä noita piin kappaleita toisiaan vasten, ja tämä mielikuvituksen luoma valtava rakennelma muistuttaa sitten jättimäistä  jalkapalloa. Meillä ihmiskunnalla saattaa olla jo teoreettinen valmius tuollaisen keräimen valmistamiseen, mutta se että käytettävä teknologia olisi toteutettava niin valtavassa mittakaavassa varmaan estää tehokkaasti tällaisen projektin toteuttamisen.


Olen jostain lukenut, että joku kirjailija tai tiedemies olisi esittänyt ajatuksen siitä, että kun aurinko muuttuu punaiseksi jättiläis-tähdeksi, niin silloin voidaan auringon säteilyä himmentää Auringon ja Maan väliin asennettavalla valtavalla mylarista valmistetulla himmentimellä, jonka koko olisi sama kuin Maapallon, mutta paksuus vain muutamien atomien luokkaa. Se mistä tuon jutun luin taisi olla joku jonkun  Asimovin kirjan kaltainen opus, jossa maassa eletään viimeisiä aikoja, ja ehkä se kirjoitelma sitten oli novelli, kun en sitä sitten löytänyt netistä.


Mutta tuo kirja päättyi todella tyylikkäästi, ja Maapallo pelastuu tuon himmentimen ansiosta, joka sitten estää paisuvan tähden polttamasta planeettamme pintaa. Ja sitten tietenkin tuo laajeneminen päättyy, ja ihmiskunta jatkaa elämäänsä omassa maailmassaan. Eli tuo himmennin olisi yksi vaihtoehto miten sivilisaatio voisi toimia, jos sen aurinko alkaa muuttua punaiseksi jättiläiseksi tai sitten tämä hypoteettinen olio voisi sitten muuttaa elämään planeetan pinnan alle. Ja ehkä me ihmiset teemme näin, kun Aurinko kuluttaa loppuun vetyvarannot, ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, tai ehkä me sitten muutamme toiseen aurinkokuntaan asumaan.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Gravitaatioenergia on käytössä vesivoimaloissa, mutta se voi olla myös joskus tulevaisuudessa energiamuoto. mitä käytetään kun viimeinen tähti on sammunut

Gravitaatioenergiaa emme käytä puhtaana missään muodossa, vaikka esimerkiksi vesivoimalat ovat sellaisia laitoksia, että ne välillisesti hyödyntävät gravitaatiota muuttamalla joen virtausta sähköenergiaksi. Toki vesivoima on myös paineeseen perustuva tapa tuottaa sähköä, mutta yleensä tuo voimala tehdään johonkin jokeen, joten silloin kyllä joen uoman kaltevuus saa aikaan virtauksen, mikä saa aikaan turbiinien pyörivän liikkeen.

Mutta myös kapillaari-ilmiöön perustuvia vesivoimaloita voidaan valmistaa, ja tuossa mallissa syvyyksiin pudotetaan putki, jonka läpi imeytyvä vesi pyörittää turbiineja. Siksi vesivoima voidaan ymmärtää myös paineeseen perustuvana energiantuottotapana. Ja tietenkin kelloissa on ennen käytetty punnuksia, joita riiputetaan köysistä, ja vajoavien painojen avulla saadaan aikaan koneiston tasainen pyörivä liike.

Mutta syy siihen, miksi puhdasta gravitaatioon perustuvaa-generaattoria ei olla rakennettu on tuon kelloja käyttävien punnusten liikkeen hitaus, ja jos tuota laitetta halutaan hyödyntää sähköntuotannossa, niin silloin täytyy rakentaa valtavan korkea torni, jotta punnus saadaan pudotettua niin nopeasti, että se voisi sitten antaa realistisesti energiaa myös sähköverkkoon. Kuitenkin gravitaatio-generaattori on teoriassa hyvin yksinkertainen valmistaa.

Riittää että poraamme reiän maapallon läpi, ja sitten sinne pudotetaan punnus, joka on kiinni vauhtipyörissä. Tuon generaattorin toiminta perustuu siihen ajatukseen, että jos Maan läpi on saatu porattua tunneli, ja sinne pudotetaan kappale, niin se hyppii kuin jojo edestakaisin. Ja jos tuo kappale sitten laitetaan kiinni generaattorin vauhtipyörään, niin se voisi sitä pyörittää. Mutta kuten äsken kirjoitin, niin tuon laitteen toteuttaminen Maassa vaatisi todella paljon sellaista tietotaitoa, mistä meillä ei ole mitään kokemusta.

Ja voin sanoa, että missään nimessä maapallon vaipan läpi poraaminen ja pysyvien putkirakenteiden valmistaminen tuollaiseen paikkaan ei takuulla ole vielä mahdollista, mutta ehkä tuollainen putki vedetään joskus tulevaisuudessa maan läpi, jotta ihmiskunta saisi sitten tarvitsemaansa puhdasta energiaa. Tuollainen putki voidaan tietenkin porata vulkaanisesti kuolleen kappaleen läpi laser-poralla hyvinkin helposti, ja se ongelma sitten on siinä, että meidän pitää viedä tällaiset laitteet kyseiselle taivaan kappaleelle, ennen kuin poraus voidaan aloittaa. Ja jos esimerkiksi poraaminen tapahtuisi asteroidi Cereksellä, joka on ilmeisesti täysin umpikiveä, niin tuon tunnelin kaivaminen ei sen kummempi suoritus olisi kuin kaivostoiminta Maassa, paitsi tuon tunnelin valmistaminen olisi helpompaa, koska Cereksessä ei ole mitään geologista toimintaa eikä myöskään kaivosjäte ole ongelma.

Pieni painovoima sitten helpottaa tuon jätteen siirtämistä pois tuon asteroidin pinnalta. Kuitenkin meidän pitää ensin matkustaa tuolle asteroidille, jotta tuo voimala voidaan rakentaa. Tuon vaijerijärjestelmän valmistaminen tietenkin vaatisi fullreenista valmistettuja kaapeleita, koska vaikka tuo ratkaisu muistuttaa kuvitelmissa ulkonäöltään auton laturin hihnan asettelua, mutta tuon hihnan pitäisi olla todella pitkä. Eli jos tuo järjestelmä sitten asennetaan joskus Cerekseen, niin se vaatisi vain 1800 kilometriä pitkän hihnan, joka sitten käännetään remmiksi, jotta siitä voidaan tehdä vauhtipyörän hihna.

Ja sitten tuo kieppi pitäisi kiinnittää kahden kuilun kummallakin puolella olevan generaattorin vauhtipyörään. Ja kun tuohon naruun on kiinnitetty sitten paino, niin se alkaa pyörittää generaattoria, kun tuo paino alkaa sahata edestakaisin Cereksen läpi kaivetussa tunnelissa, mutta kuten olen kirjoittanut, niin tuo väline ei oikeasti olisi aivan niin yksinkertainen kuin yleensä kuvitellaan. Tietenkin suurin haaste olisi saada nuo välineet Cerekselle, ja sitten niille pitää löytyä jotain käytännön tarkoitus, eli pelkkä kokeilu ei riitä varmasti määrärahojen saamiseen.

Kuitenkin gravitaatiovoimalan kaltaisia ratkaisuja tutkitaan kaiken aikaa, koska ne eivät ole riippuvaisia tähtien valosta tai  paineesta, eli ne toimivat varmasti myös sellaisilla kappaleilla, joilla ei ole kaasukehää tai jotka ovat etäällä keskustähdestään, jolloin esimerkiksi kaasukehä voi olla jäätyneenä planeetan pinnalle.Vielä suurempaa mielikuvitusta vaativa malli tuosta gravitaatio-generaattorista olisi varmaan sellainen väline, joka perustuu singulariteetin läpi ammuttuun kappaleeseen, joka sitten muuttaisi oman liike-energiansa esimerkiksi jonkinlaisen pyörän avulla sähköksi. Ideana olisi se, että tuo kappale laukaistaan singulaarin eli sähkömagneettisen mustan aukon läpi, ja se kulkisi sitten generaattorin vauhtipyörien kautta, jolloin se sitten pyörittää noita vauhtipyöriä, jotka on liitetty generaattoriin.

Ehkä joku super-sivilisaatio sitten käyttää tuollaisia voimanlaitteita, jotka voidaan rakentaa oikeastaan siten, että ensin laukaistaan tuolla generaattori-järjestelmällä varustettu alus läpi mustan aukon, ja sitten aluksen perään ammutaan tuollainen “koho” tai punnus, joka lentää äärettömän tarkasti tuon vauhtipyörä-linjan kautta. Kyseinen ajatelma tuosta välineestä perustuu siihen ajatukseen, että musta aukko voi kehittää vakaan singulaarin, ja jos tuo madonreikä toimisi kumpaankin suuntaan, niin tuollaisia jojoja voidaan ampua kyseisen kanavan läpi edestakaisin, jolloin saadaan aikaan gravitaatiovoimala, mikä toimisi myös silloin, jos käytettävissä ei ole auringonvaloa tai ydinmateriaalia, jolla voidaan toteuttaa fissio. Mutta käytännön toteutusta tuosta laitteesta varmaan saamme odottaa vielä pitkään,  ja ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa tuollainen voimala toteutetaan ehkä Ceres-asteroidille tai Jupiterin Kallisto-kuulle.

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Miksi vampyyrit eivät koskaan elokuvissa käytä aurinkovoidetta tai peitä ihoaan latexilla?

Vahanukke tai vampyyri-aiheiset kauhufilmit varmasti saavat jokaisen ihmisen maailmassa joko kiljumaan kauhusta tai oksentamaan päivällisen elokuvateatterin lattialle.  Kuitenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi ihminen, jonka immuunijärjestelmä ei kestäisi kosketusta luonnollisten bakteerien kanssa voisi peittää ihonsa jonkinlaisella vahalla, joka suojaa häntä bakteereilta. Joten miksi esimerkiksi Kreivi Dracula ei sitten peitä ihoaan vahalla tai latex-maalilla, jotta hänen herkkä nahkansa ei sitten palaisi auringossa. Tuolloin tarunhohtoinen vampyyrikreivi voisi siirtyä saalistamaan päivällä, jolloin ihmiset sitten eivät ehkä kyseistä Transsilvanialaista verenimijää osaisi palätä. Syy miksi vampyyrejä käsitellään niin paljon elokuvissa sekä kirjallisuudessa johtuu siitä, että legendan mukaan vampyyrit nuo olennot ovat kuolemattomia. Ja se mikä ihmisiä kiehtoo eniten maailmassa on tietenkin kuolemattomuus.

Kautta aikojen ihminen on halunnut elää ikuisesti, ja siksi tuollainen yöllä liikkuva olento varmasti kiinnostaa kaiken maailman tarinankertojia, sekä ikävä kyllä myös esimerkiksi Erzébeth Báthoryn kaltaisia sosiopaatteja, joista ainakin tämä äsken mainittu otti verikylpyjä pysyäkseen nuorena. Idean veren nuorentavasta vaikutuksesta tuo Unkarilainen sarjamurhaaja oli saanut juuri vampyyritarinoista, joissa vampyyrit joivat verta pysyäkseen nuorina. Samoin vahalla tai pikaliimalla voidaan peittää myös esimerkiksi käsien kapilaarikuviot jolloin ampuma-aseisiin ei jää sormenjälkiä, mikä sitten tietenkin varmasti ei jätä ketään kylmäksi, eli varmasti myös rikolliset tietävät tämän asian, ja siten osaavat myös sormenjälkien kanssa elää.

Kuitenkin vahanukkeja katsellessa mietin joskus, että koskahan joku noista esineistä sitten koputtaa olkapäälleni. Kun ajatellaan ihmistä, jolla on jonkinlainen autoimmuunisairaus, mikä johtaa pigmentin poistumiseen ruumiista, niin tietenkin silloin pitää henkilön peittää oma ihonsa, jotta hän ei kohtaisi auringon UV-säteilyä, mikä sitten polttaa hänen ihonsa. Seuraavaksi sitten mietitään hiukan sellaista mahdollisuutta, että olisiko vampyyri-tarinoiden takana sellainen asia, kuin ihminen joka on saanut ehkä jonkun virustartunnan.  Joten olisiko vampyrismi siten jonkinlaisen viruksen tai bakteerin aiheuttama sairaus.

Olen nimittäin joskus päätellyt, että esimerkiksi vampyyrit olisivat ihmisiä, joilla olisi ollut  ehkä jonkinlaista rabies sekä vesi- tai tuhkarokko-virusta muistuttavan eliön aiheuttama  sairaus, mikä tekisi heidän ihostaan sellaisen, että se ei ollenkaan kestäisi auringonvaloa, ja ehkä tuo sairaus sitten pakotti jotkut heistä juomaan verta, jotta nämä henkilöt saisivat tarvitsemaansa rautaa. Monet ihmiset saavat vuosittain nimenomaan näitä iho-oireita aiheuttavia sairauksia, joten ehkä tuon vampyrismiksi kutsutun ilmiön takana on jonkinlainen virus, joka tekee ihmisestä sellaisen, että hänen makuaistinsa muuttuu yliherkäksi, ihonsa helposti palavaksi sekä hänen ruuansulatuksensa sellaiseksi, että tuo henkilö ei enää kykene juomaan vettä, mikä viittaa jonkinlaiseen rabiestartuntaan eli raivotautiin tai vesikauhuun.  

Näin voitaisiin vampyrismiä selittää esimerkiksi rabies-tartunnalla, ja ehkä tuolle salaperäiselle virukselle olisi käynyt kuten monille muillekin organismeille. Joko se on nimetty vaikkapa rabies- tai hanta-virukseksi, tai ehkä  on ehkä muuttunut joksikin vaarattomaksi versioksi omasta itsestään tai kun ihmiset ovat kehittäneet itselleen vastustuskyvyn tätä virusta vastaan. Kuitenkin monissa kirjoissa tai elokuvissa käsitellään tilannetta, missä tuollainen virus voisi muuttaa DNA:n sellaiseksi, että se kykenee korjaamaan itsensä, mutta kuitenkaan tuo DNA ei sitten enää kestä säteilyä. Jos ajatellaan sitä, että jokin virus saisi aikaan oireita, missä ihminen joutuu elämään jatkuvassa pimeydessä eikä hän kykene syömään esimerkiksi käristettyjä ruokia, niin toki hänellä olisi erittäin hyvät elämäntavat.

Tuollainen henkilö ei altisutuisi monityydyttyneille rasvahapoille eikä myöskään auringon suora UV-säteily sitten aiheuta hänelle DNA:n tuhoutumista, niin silloin kyllä tuollainen ihminen voisi elää melko paljon pidempään kuin tavallinen henkilö. Ja tietenkin erakkomaisten elämäntapojensa takia tuollainen vampyyri ei kuitenkaan kovin usein joutuisi esimerkiksi väkivallan kohteeksi, ja ehkä tämä heidän mahdollinen tapansa juoda verta oli myös se asia, mikä sitten ehkä saattoi käynnistää ajojahdin.

Mutta kuitenkin jos vampyyrejä olisi joskus kauan sitten ollut olemassa, niin silloin voidaan ajatella tilannetta, missä tuo kuvitteellinen virus olisi muuttunut  “vampyyrivirukseksi” vasta kun se olisi siirtynyt ihmisen soluihin, niin silloin tietenkin olisi voinut käydä niin, että nuo virukset hävitettiin esimerkiksi noitavainojen yhteydessä. Tai sitten tietenkin tuollainen “vampyyri” sitten jossain vaiheessa aiheutti sitten sen, että ihmiset alkoivat häntä etsiä, ja kun sitten tämä verenimijä saatiin kiinni, niin häntä odotti rovio sekä mestaaminen.

Se miksi tässä kirjoittelen nimenomaan vampyyreistä sekä ihon vahaamisesta, johtuu siitä, että noista asioista tehdään paljon elokuvia. Vai eikö Kreivi Dracula ole sitten joku maailman tunnetuimmista hahmoista, mitä kirjailijat koskaan ovat luoneet. Ja tietenkin jos puhutaan esimerkiksi uuden ajan vampyyritarinoista, joihin kuuluvat sekä alienit että muut vastaavat kauhu- sekä SciFi-kauhuelokuvat, niin tuolloin voidaan miettiä sellaista vaihtoehtoa, että mitä jos meistä joskus tehdään kopio.

Oma kehomme kloonataan välittömästi syntymän jälkeen, ja tuo keho toimii sitten varalla olevana kehona, mikäli ihminen jotenkin menettää toimintakykynsä. Tuolloin riittää, että toinen keho laitetaan kasvamaan elatus-altaaseen, ja sitten sitä pidetään keinotekoisessa anestesiassa, jotta varsinainen “kenttämies” voidaan sitten siirtää tuohon varalla olevaan kehoon. Vaikka kloonaus tietenkin on vaikeaa, mikäli tarkoitus on luoda suoraan aikuinen. Mutta jos sikiö jaetaan blastula-vaiheessa, jolloin solut eivät vielä ole erikoistuneet, niin silloin tuo kloonaaminen onnistuu.

Kuitenkin tuolloin ihmisen klooni olisi saman ikäinen, kuin tuo varsinainen “tarinan päähenkilö”, jolloin tietenkin voidaan suoraan kysellä sitä, että kuka tuollaisesta toiminnasta hyötyisi? Kun mietitään sitä, miten tämänkaltainen toiminta  hyödyttää esimerkiksi valtiollista toimintaa, niin aiheesta voitaisiin tehdä loistavia jännityselokuvia. Nimittäin olisi varmaan hienoa ajatella sellainen elokuvan juoni, missä joku henkilö kloonaa sikiön, ja sitten toinen noista lapsista sitten motivoidaan opiskelemaan ammattisotilaaksi, joka ottaa sitten jossain vaiheessa paikkansa vaikka SEAL TEAM 6:ssa tai SAS:ssä.

Sen jälkeen kyseinen mielikuvituksen luoma operaattori viilettää ympäri maailmaa ampumassa ihmisiä, ja tuo hänen klooninsa sitten voidaan orientoida vaikka viettämään tavallista perhe-elämää, jotta kukaan ei sitten erottaisi sitä, että tuon henkilön klooni kävisi suorittamassa arkaluonteisia tehtäviä. Tai sitten tuo “kenttäklooni” voidaan varustaa sellaisella pään sisään asennetulla EEG-laitteella, joka lähettää hänen ajatuksensa eli aivojen sähkökäyrän suoraan satelliitin kautta jollekin asemalle. Ja jos tuo operaattori sattuu kaatumaan, niin hänen “varahenkilönsä” otetaan silloin käyttöön.

Tuolloin tuohon elatus-säiliöön laitettu keho vain kuntoutetaan normaaliksi ihmiseksi. Silloin tietenkin pitää käyttää sähköiskuihin perustuvaa treenvälinettä, jonka toiminta perustuu sähkön avulla aikaan saatuun somulanttiin. Tällaista välinettä kaupataan aina välillä erilaisilla “ostoskanavilla”, ja tietenkin tuo aivosähkökäyrä sitten pitää siirtää tuon kloonin aivoihin, jotta se voi ottaa tuon “päähenkilön” paikan. Ja tietenkin tuota käyrää voidaan pätkiä, niin että siellä ei sitten mitään raskauttavaa ole.

https://sites.google.com/view/vampyyritjalatex/etusivu

http://vampyyritjalatex.webnode.fi

Matka Proxima Centaurin oletetulle planeetalle kestäisi todella kauan

Laser-aluksen vaatiman laserin teho olisi valtava
ja tässä taitelijan näkemys tästä laserista.
Kuva I

Stephen Hawking sekä eräs miljonääri ovat kiinnostuneita matkasta tuolle paljon puhutulle Proxima Centaurin planeetalle, ja varmaan koko maailman tiedeyhteisö on aivan innoissaan tuon elämälle otollisen planeetan löytymisestä suhteellisen läheltä Aurinkoa. Ja se tietenkin tekee ajatuksen luotaimen lähettämisestä tuolle planeetalle melko houkuttelevan, vaikka matka sinne on vielä melko pitkä eli noin neljä valovuotta. Jos avaruusalus voisi saavuttaa 50% valon nopeudesta, niin silloin matka tuolle planeetalle kestäisi kahdeksan vuotta, mutta se vaatisi tietenkin sellaista kiihdytystä, mikä olisi kuitenkin mahdollista vain elokuvissa. Todellisessa elämässä aluksen sisäosat prässäytyisivät pannukakuksi. NASA sekä ESA tutkivat mahdollisuutta lähettää matkaan alus, joka saa työntövoimansa erittäin tehokkaasta laserista, joka olisi sijoitettu aurinkoa kiertävälle radalle, a tästä aluksesta käytetään nimeä PROJECT ICARUS, ja se perustuu ajatukseen siitä, että jos Maapallon kiertoradalle voidaan lentää laserin avulla, niin sillä voidaan lentää myös pidemmälle eli toisille planeetoille tai toiseen aurinkokuntaan, jos laserissa vain on tarpeeksi tehoa.


Ongelma tähtien välisessä matkassa on oikeastaan se, että alus pitää saada pysähtymään, kun se saapuu tuon tähden ympäristöön, ja siksi sen ei olisi hyvä käyttää ajoainetta ollenkaan, kun se poistuu aurinkokunnasta. Ongelma on myös siinä, että kosminen nopeusrajoitus on valon nopeus, ja siksi tuon aluksen työntövälineeksi voidaan valita laser, joka työntää sitä kohti tähtien välistä matkaa. Tuo laser olisi jotain, mitä ei milloinkaan olisi ennen rakennettu. Kyseessä olisi jopa satojen kilometrien mittainen vapaaelektronilaser, joka kootaan avaruudessa moduuleista, ja voimansa tuo laite saisi ydinreaktoreista sekä kondensaattoreista, jotka sitten varaavat tuon reaktorin antaman tehon, jotta laser voisi muodostaa valtavan voimakkaan säteen. Tuo alus voisi aluksi kiihdyttää tavallisen aurinkopurjeen avulla aurinkotuulen hiukkasten saattamana kohti auronkokunnan äärirajoja, ja sitten tuo laser käynnistetään. Kyseisen laserin tarkoitus on antaa tuolle alukselle vauhtia sen lähtiessä kohti matkaa kohti Proxima Centauria.

Mikäli tuo luotain pääsisi Proxima Centaurin oletettuun planeettajärjestelmään, niin se voisi sitten sieltä lähettää tietoja tänne meidän aurinkokuntaamme tuon tähden oletetusta planeettajärjestelmästä, tai jopa tuoda näytteitä Maahan, mutta tuo jälkimmäinen toimenpide tietenkin vaatii sellaista tekniikkaa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Eli tehokkaalla tekoälyllä varustetut robotit kasaisivat tuolla kaukana uuden laserin, jolla alus sitten vauhditetaan matkalle Maahan, mutta tietenkin esimerkiksi näytteiden analysointi pitää tapahtua tuolloin jossain avaruusasemalla etäohjattujen robottien avulla, jotta Maapallo ei saastuisi tuosta oeltetusta mikro-organismista. Mutta tietenkin edellytys tuolle matkalle olisi se, että kyseinen planeettajärjestelmä olisi olemassa. Ja ainoastaan elämälle suotuisa planeetta voisi aiheuttaa sen, että me ryhdymme tuon matkan vaatimiin investointeihin.

Taitelijan näkemys Icarus-aluksesta
Kuva II

Tämän aluksen yhdistäminen aurinkopurjeeseen on sikäli järkevää, että laser antaa sille valtavan lämpöenergian, joka pitää sitten säteillä pois, ja jos tuo aluksen perässä oleva peili on valtavan suuri, niin silloin se kestää paremmin lämpöiskuja, joita tuo äärimmäinen laser sille antaa. Ja tietenkin lähtö olisi sellainen, että laserin antamat sykäykset olisivat aluksi inhimillisiä, mutta etäisyyden kasvaessa sen tehoa nostettaisiin, jotta alus saisi tarpeeksi työntövoimaa myös lentäessään aurinkokunnan ulkopuolella kohti Proxima Centauria. Jos laser kohdentaa alukseen koko 500 terawatin tehonsa, niin räjäyttäisi tuon luotaimen välittömästi, joten tehon noston pitää tapahtua hellävaraisesti. Tässä mainitsemani 500 terawattia johtuu siitä, että maapallolla on tuollainen laserlaitteisto olemassa, joten siihen riittää kyllä tekniikka. Kyseisen laserin ongelma on sitten se, että tällainen väline mielletään sotilasaseeksi, jolla voidaan aiheuttaa valtavia tuhoja maan pinnalla, joten sen valmistaminen sekä sijoittaminen on tehtävä tarkoin harkiten.

Eli mihinkään Maata kiertävälle radalle kyseistä välinettä ei varmasti laiteta, vaan se sijoitetaan joko Marsin radan ulkopuolelle tai melko lähelle Aurinkoa, koska jälkimmäinen vaihtoehto tekee aurinkopaneelien käytön apuvoimanlaitteena mahdollisen sekä myös mahdollistaa sen, että tuota alusta voidaan vauhdittaa samalla myös Auringon hiukkassätelyllä. Tai sitten laser sijoitetaan Marsin kiertoradan taakse, ja alus lähtee etenemään aurinkopurjeen voimin, ja kun etäisyyttä tulee liikaa, jotta aurinkopurje menettää tehonsa, niin silloin siihen aletaan pumpata tehoa laserilla.  Kun tuo luotain sitten lähestyy Proxima Centauria, käynnistää se ydinmoottorinsa, ja aloittaa jarrutuksen, mikä siirtää sen Proxima- tai Alfa Centauria kiertävälle radalle.  Tuossa luotaimessa olisi varmasti monia erilaisia voimanlaitteita, eli ydinreaktorin lisäksi se olisi ehkä varustettu myös aurinkopaneeleilla, joiden tehtävänä on antaa apuvoimaa, sekä vähentää aluksen fissiomateriaalin käyttötarvetta, jotta sen operointiaika tuolla vieraassa aurinkokunnassa olisi mahdollisimman pitkä, eli ollessaan lähellä tähteä, se käyttäisi aurinkopaneeleja, ja ottaessaan etäisyyttä tuosta tähdestä, niin silloin käyttöön otettaisiin ydinvoima.

Lentoradan muutoksiin käytettävänä moottorina voisi toimia ionimoottori, johon saataisiin ajoainetta rautapitoisia asteroideja murskaamalla, ja sitten tuo metallimurska kuumennetaan niin, että se voidaan johtaa aluksen taakse hiukkaskiihdytintä käyttäen, jotta se sitten antaisi sille työntövoimaa. Kun puhutaan paluumatkasta, niin silloin tuo alus voisi käyttää joko ionimoottoria, jolloin matka maahan kestäisi vähintään satoja vuosia, tai sitten tuolla luotaimella voisi olla käytössään rakennusrobotteja, jotka kehittyneen tekoälyn avulla rakentaisivat uuden laserin tuonne Alfa Centaurin lähelle, ja sitten luotain lentäisi takaisin Maahan samalla tavoin, kuin se lensi Proxima tai Alfa Centauriin. Mutta lentoaika tulisi olemaan joka tapauksessa hyvin pitkä, ja vaikka alus saavuttaisi 50% valon nopeudesta, niin se kiihtyisi niin hitaasti, että todellinen matka-aika olisi huomattavasti pidempi kuin tuo alussa mainittu 8 vuotta suuntaansa.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi