Miksi lehdistössä tapahtuva trollaus on vaarallista, ja mikä on päätoimittajan vastuu julkaisemisessa?

"Huominen ei koskaan kuole"
on kuvaus siitä mihin
informaatiosota pystyy

Päätoimittajan rooli toimituksessa on se, että hän johtaa alaistensa toimittajien työtä, sekä vastaa siitä, että lehden linja on sitä, mitä sen halutaan olevan. Kuitenkin kun keskustellaan toimittajien työstä sekä valemedioista, niin se että toimittaja tekee kerran virheen uutisoinnissa saattaa aiheuttaa jollekin ihmiselle todella paljon surua. Ja vaikka toimittaja sitten tekisi työnsä muuten hyvin, ja hänen muu tuotantonsa olisi täysin asiallista, niin se että hän kerran tekee virheen muuten hyvämaineisessa mediassa saattaa tuhota jonkun ihmisen uran täysin. Tällä tarkoitan sellaisia sanamuotoja, joita mediassa aina välillä ennen on käytetty esimerkiksi liikemiehistä sekä henkilöistä, joita vastaan on nostettu rikossyyte.

Silloin on saattanut lehden lööpissä eli ulkomainoksessa olla esimerkiksi henkilön kuva, ja hänet on mainittu nimeltä rikollisena, ja kuitenkaan ei rikoksen lajia ole koskaan selvitetty. Kun muistellaan Bond- elokuvaa "Huominen ei koskaan kuole" ("Tomorrow never dies") , niin siinä sanomalehden omistaja ajaa maailman sodan partaalle, kirjoittamalla valheellisia lehtikirjoituksia, ja sen takia trollaus sekä valheelliset kirjoitukset pitää saada pois lehdistä. Koska informaatiosota ei sen enempää vaadi kuin kirjoitustaitoja sekä median joka kirjoituksia julkaisee.

Sen jälkeen on ollut jossain mediassa juttua siitä, kun jollain henkilöllä on ollut rikollinen menneisyys, vaikka kyseessä on ollut lähinnä myymälävarkauksia sekä muita vastaavia pikkurikkeitä, joita kyseinen henkilö on tehnt lähinnä ala-asteikäisenä. Kuitenkin lehdissä on sitten kiljuttu sitä, kuinka joku ihminen on rikollinen, ja sitten kun tuo uutinen on osoittautunut vähän ylimitoitetuksi, niin silloin tietenkin on tuosta asiasta tehty oikaisu, joka on löytynyt jostain kolmossivulta, mistä sitä on ollut vähän vaikea erottaa. Kun keskutellaan lisää median asenteesta esimerkiksi sotilasarvoja kohtaan, niin miksi on niin tärkeää mainita se, että henkilö on menettänyt jonkun jutun takia sotilasarvonsa. Noista median esittämistä puolustusvoimia koskevista kannanotoista voidaan kyllä huomata sellainen asia, että toimittajille tuo armeijan käyminen on ikään kuin jotenkin tärkeää.

Mieleeni tulee sellainen asia, että onko noiden lehtijuttujen tarkoitus sitten muistuttaa siitä, että maassamme on asevelvollisuus. Sen toki varaan kaikki tietävät, mutta kun puhutaan sitten siitä, mihin tuota asiaa käytetään, niin silloin kyllä tulee mieleen sellainen asia, että kutsutaanko jokainen, joka on muuta kuin virallista mielipidettä vastustanut puolustusvoimiin kertaamaan? On toki hienoa kun armeija on maassamme arvostettu laitos, mutta kuitenkin kuukausia kestävä selvittely siitä, kuinka maamme armeija testaa komentojärjestelmää kutusumalla reserviläiset aseisiin on hiukan liikaa. Päätoimittajien työ on vaativaa, ja heidän tehtävänsä on valvoa lehtien linjaa, mutta jostain syystä tässä maassa on ilmestynyt lehtiin sellainen ikävä asia, kuin vihjailu siitä että jotain pahaa tapahtuu, mikäli henkilö ei osoita pelkoa sekä kunnioitusta tiettyjä yhteiskunnallisia toimijoita kohtaan. Se että tämä tapahtuu arvostetussa mediassa varmasti on herättänyt melko paljon huomiota.

Kuitenkin maassamme on edeleen arvostettu sekä asiantunteva toimittajakunta, joka varmasti osaa ja hallitsee työnsä, ja levittää vain oikeaa sekä varmistettua tietoa. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää tulee ihmisestä vanha, jolloin lähtö eläkkeelle on edessä. Tuolloin saattaa hekilö altistua sellaisille houkutuksille, mitä kukaan ei edes osaa ajatella. Hänelle voidaan tarjota rahaa esimerkiksi valheellisesta lehtijutuista, joilla voi olla erittäin suuri vaikutus ihmisten elämään. Kun lehtijutun tekee henkilö, joka on arvostettu sekä asiansa osaava toimittaja, joka nauttii työtovereidensa luottamusta sekä arvonantoa, niin tuon yhden valheellisen jutun vaikutus voi silloin olla paljon suurempi, kuin jonkun humpuukimedian esittämällä kirjoituksilla.

Jos vaikka Bloombergin kaltaisen arvostetun talouslehden journalisti kirjoittaa siitä, että jonkun yhtiön johto on epäpätevää, niin silloin sillä on varmasti todellista vaikutusta yhtiön toimintaan. Tuolla keinolla voidaan lisätä painetta yhtiön johdossa tehtäviä vaihdoksia kohtaan, mikä altistaa sen väärille päätöksille. Se että tuollaisen kirjoituksen laatii Bloombergin toimittaja lisää sen tehoa. Samalla tavoin voidaan ajatella niin, että jos tuollainen arvstettu finassilehti sitten kertoo jonkun yhtiön tuotteen olevan surkea, niin silloin tietenkin se vaikuttaa yhtiön arvoon pörssissä. Tuollainen toiminta sitten tekee yhtiön osakkeista halpoja, ja altistaa sen valtaukselle. Kun tuollaista toimintaa ajatellaan esimerkiksi historiasta tutun Nokian valossa, niin tuollaisilla mobiiliteknologian kehitykseen osallistuvilla  yhtiöillä on paljon annettavaa esimerkiksi asevoimille.

Ja yksi tapa sitoa valtio johonkin puolustusliittoon on sellainen, että sen varusteluteollisuus ostetaan ulkomaille. Kun puhutaan sotilaselektroniikan valmistamisesta, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen jonkun suihkuhävittäjän tutkalaitteet, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat noiden koneiden IFF (Identification Friend or Foe) laitteet, joiden avulla oma kone tunnistetaan tutkassa. Jos noiden laitteiden  tunnuskoodien ”skimmaus” on mahdollista, niin silloin joku voi laittaa toimeen todellisia ”false flag” operaatioita, eli kylvää terroria pitkin maita ja mantuja toise valtion nimissä. Ja tuolloin voi joku kolmas osapuoli kuten Pohjois-Korea suorittaa iskun esimerkiksi Pearl Harbouriin esittäen venäläistä hyökkääjää.

Eli tuossa iskussa voitaisiin käyttää vedenpitävässä säiliössä veden alla hinattavia lentokoneita, jotka laukaistaan raketilla ylös taivaalle.  Tuossa skenaariossa sitten kohdetta lähestytään kauppa-aluksella, ja sitten kun alus on tullut tarpeeksi lähelle, niin silloin nuo venäläisillä tunnuksilla varustetut koneet lähetetään taivaalle, ja kun mietitään Pohjois-Korean tilannetta, niin sen johdolle olisi eduksi nimenomaan syvä sekä pitkä kylmä sota, joka vie mukavasti huomion sen omista hankkeista. Tämä muuten ei ollut mikään oma ideani, vaan se oli jossain Tom Clancyn tai vastaavan kirjailijan tekemässä teoksessa. Tuossa skenaariossa muuten sitten lehdistön avulla kiristettiin USA:n rajojen sisällä olevan venäläisväestön sekä englantia puhuvien ihmisten välejä, mikä ajaa maat kohti ydinsotaa. Joten siksi on tärkeää, että esimerkiksi trollaus saataisiin pois noista lehtikirjoituksista, koska jos venäjän johto tulkitsee sen kansalaisten olevan vaarassa esimerkiksi suomessa, niin silloin se ei kyllä kaihda keinoja saapua “suojelemaan” kansalaisiaan asevoimin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Lehdistön moraali sekä journalismin vapaus voivat riippua myös päätoimittajan tai toimittajan itsensä näkemyksestä

Lehdistön vapaa toiminta on länsimaisen demokratian tunnusmerkki, mihin kuitenkin aina välillä puututaan hyvin ikävällä tavalla. Lehdistö on nimittäin mediatalojen omistama, ja ainakin ennen myös lehtiä painavat kirjapainot olivat erittäin suuressa osassa, kun journalismia harjoitettiin. Tästä sitten on seurannut "hupaisia" asioita, kuten sellaisia että painatusvaiheessa on puolet toimittajan kirjoittamasta artikkelista kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoin vaikka kyseessä on periaatteessa sananvapauden vastainen toiminta silloin, kun päätoimittajat eli toimituksen esimiehet komentavat alaisiaan ruotuun uhkaamalla erottaa heitä silloin, kun heidän tekemänsä juttu ei sitten miellytä häntä tai lehden omistajaa.

Nykyään voidaan toki sanoa että sanan "lehti" paikalla voisi olla sana "mediatalo", mutta samat lainalaisuudet pätevät myös näiden nykyaikaisten web-julkaisuihin liiketoimintansa perustuvien mediatalojen kanssa. Toki voidaan aina sanoa niin, että syy sensuuriin ei aina ole varmasti ollut lehtitalon omistajassa, vaan kyllä päätoimittajat ovat sitä omin päin tehneet, ja varsinkin joissain maakunnissa on lehden päätoimittaja saattanut poistaa osia lehtijutuista, jotka ehkä käsittelevät esimerkiksi kunnanjohtajien tai kunnanvaltuuston jäsenten toimintaa.

Olen kuullut siitäkin, että 1960-luvulla, kun politiikka oli "vakavaa" toimintaa, niin joissakin pienemmissä lehdissä oli esimerkiksi vaaliehdokkaiden numeroita ikään kuin töhritty, tai jotkut lehdet ovat ikään kuin jättäneet tiettyjen vaaliehdokkaiden ilmoituksia julkaisematta. Toki noita tiettyjen ehdokkaiden ilmoitussivuja on ikään kuin "koristeltu" törkeillä vihjauksilla siitä, että "mitä saunan takana tulee tapahtumaan", kun aito suomalainen ottaa vallan maassamme ja itse kyllä pidän sitä vastenmielisenä, että, esimerkiksi tietyn maakuntalehden sivuilla on vaaliehdokkaiden sivuilla esitelty sitä, "mitä maanpettureille" tullaan tekemään. Eli vaikka valtakunnallinen media on suomessa yllättävän siisti lukuunottamatta muutamia pieniä "sammakoita", niin näitä maakuntalehtiä kyllä hiukan voidaan katsoa vähän toisesta vinkkelistä.

Toisin sanoen monissa noista lehdistä on ikään kuin muistutettu, siitä että jos "tätä henkilöä ei äänestetä, niin puukosta tulee", mikä kyllä ei mikään kovin mukava asia ole. Samoin esimerkiksi painotuotteiden jakamatta jättäminen on kyllä sensuuria, eli sillä tarkoitan sellaista toimintaa, että esimerkiksi kilpailevan puolueen lehtien tai joissain tapauksissa myös niiden jäsenten äänioikeusilmoituksia on jätetty jakamatta, kun ei ole heidän kantansa miellyttänyt "postiljoonia", ja jälkimmäinen asia sitten on oikeastaan vaalirikos, mistä voi sotilasarvo mennä. Toisaalta myös toiselle ihmiselle osoitetun postin lukeminen on kiellettyä, joten sen verran kyllä pitää tietää noista asioista. Samoin toimittajat ovat kyllä välillä harrastaneet kiitettävästi itsesensuuria sekä kritiikitöntä toimintaa, kun käsitellään esimerkiksi sosiaalista mediaa sekä sellaisia asioita kuin puolustusvoimia ja varsinkin siviilipalvelusta ja muita vastaavia toimia, joita jostain syystä pidetään ikään kuin yhteiskunnan horjuttamisena.

Maamme media on yleensä ollut erittäin tasokasta, mutta tähän on nyt tullut sellainen ikävä ilmiö, että jostain syystä valtakunnallinen mediatalo on ikään kuin alkanut tukea ääriliikkeitä, sekä puhtaasti rikollista toimintaa. Samoin maamme "virallinen" media oli vähän aikaa sitten ristiretkellä sosiaalista mediaa vastaan, ja toki sosiaalinen media saattaa olla sellainen, että kaikkea siellä kirjoitettua ei voida mitenkään pitää todistettavana asiana. Mutta kun puhumme esimerkiksi Tatu Vanhasen kirjasta, missä todisteltiin että mustat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin valkoiset, ja tuo kirja sitten sai kustantajan "Terra Cognitasta", niin silloin tuo yleensä melko laadukkaita kirjoja julkaiseva kustantamo teki kyllä flopin. Kuten tiedämme niin tuo kirja on sellainen kirjoitelma, joka voidaan merkitä esimerkiksi  hyvin vaarallisesta  lukemistosta, koska siinä esitetään tieteellisenä tosiasiana asioita, jotka on vuosia sitten todistettu täydelliseksi valheeksi.

Tuollainen käsitys siitä, että mustat ihmiset sekä psykiatriset potilaat olisivat jotenkin muiden alapuolella perustuu 1930-luvun natsien oppeihin, joista monet on on myöhemmin todistettu vääriksi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että psykiatriset potilaat olisivat muka jotenkin lapsellisempia kuin muut, johtuu siitä että heitä voitiin käyttää ennen aikaan ilmaisena työvoimana. Samoin tuo vähättely johtuu siitä, että monet noista potilaista olivat aikoinaan ja ovat vieläkin huonoista perheistä, ja tuollainen ryyppääminen sekä muuten välinpitämätön asenne tietenkin olivat perheelle vähemmän mairittelevia asioita, joten silloin tällöin joku asiamies sitten päätteli, että nuo alkoholistit sitten saisivat ikään kuin "synninpäästön", jos heidän lapsensa todistettaisiin mielenvikaisiksi.

Tuon psykiatristen potilaiden aseman vähättelyn tarkoitus oli luoda "muuria" noiden ihmisten sekä normaalin yhteiskunnan väliin, jotta noiden perheiden ongelmat eivät sitten leviäisi muualle. Samoin mustien ihmisten nimeäminen ali-ihmisiksi, johtuu siitä, että haluttiin salata se, mitä afrikassa todellisuudessa tehtiin. Kun puhutaan siirtomaa-ajoista, niin silloin oli kuulemma järjestetty jopa "ihmissafareita", joissa alkuasukkaita metsästettiin kuin eläimiä. Ja tietenkin tuollainen toiminta piti varmasti salata kotipuolessa, kun konekivääreillä sitten ammuttiin kokonaisia heimoja kuoliaaksi, Mutta kuten tiedämme, niin älykkyys ei riipu rodusta. Mutta jos kansanryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa aletaan perustella "tieteellä", niin silloin tietenkin eteen tulee tarunhohtoinen "kolmas valtakunta", jonka periaatteisiin kuuluu sellainen asia, kuin juutalaisten nimeäminen "alemmaksi roduksi". Kuten tiedämme, niin kyseessä on oikeasti uskonto eikä varsinaisesti mikään rotu.

Mutta jostain syystä maassamme välillä on sellainen asenne, että natsismissa oli jotain upeaa. Ja joskus toimittajilta ikään kuin pettää arvostelukyky, ja siitä osoituksena on ollut se, että englantilainen historioitsija John Irwing oli aikanaan erittäin siteerattu kirjoittaja maamme mediassa, koska hän kiisti natsien harjoittaman kansanmurhan. Kuitenkaan Irwing ei koskaan huomioinut sitä, että esimerkiksi kaasukammioita oli jokaisella keskitysleirillä, ja että pääosa tuosta murhaamisesta tapahtui kuitenkin hiilimonoksidilla, ja myös esimerkiksi alipainekammioita käytettiin jossain vaiheessa. Tuo Irwingin tuominen näkyvästi esiin kuitenkin näytti maailmalle sen, että myös toimittaja voi olla rasistinen.

Samoin tässä vähän aikaa sitten nimen omaan ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat olleet todella hyvin esillä eräässä maamme mediassa, joka oli vähän aikaisemmin osoittanut suurta aktiivisuutta aloittaessaan ristiretken sosiaalista mediaa vastaan, leimaten somen pelkäksi rasistien paratiisiksi, mutta sitten he kuitenkin itse syyllistyivät vihakirjoitteluun. Eli tämäkin asia vaatii hiukan keskustelua median asemasta yhteiskunnassa, joka on muuttunut erittäin paljon juuri sosiaalisen median sekä Internetin takia. Ja siksi myös median olemusta on hyvä pohtia, ja samalla muistaa se, että me olemme nyt suuremman tietomäärän edessä kuin koskaan ennen, ja se vaatii lukijalta enemmän sekä osaamista että arviointikykyä kuin koskaan ennen, ja toivon että maamme media jatkaa edelleen moniulotteista sekä kaikkia osapuolia kuuntelevaa journalismia, mistä se on yleensä tunnettu kautta koko maailman.

hkimmo.blogspot.fi