Mietteitä lyhytelokuvasta "The Ark" eli täydellinen "Big Brother"-talo

Kuvan Copyright: http://photovide.com/lonely-houses/

Lyhytelokuva "The Ark" on erittäin puhutteleva elokuva, mikä kertoo samaa vanhaa tarinaa täysin muusta maailmasta eristetystä yhteisöstä, joka sitten elää omaa elämäänsä. Käsite "The Ark" tuo mieleeni esimerkiksi jonkun talon, minkä sisään on sulkeutunut ihmisiä, jotka sitten toimisivat kuin he olisivat erillään muusta maailman väestöstä. Mielikuvituksen luoman operaation voisi ajatella olevan joku hyvin erikoinen tai kieroontunut näkemys jostain simulaatiosta, joka käsittelee lentoa toiseen tähteen.


Tuolloin kyseessä olisi äärimmäinen esimerkki jostain "Big Brotherista", missä ihmistä valvotaan kaiken aikaa kuin jotain rottaa. Tällaisista äärimmäisistä sosiaalipsykologisista kokeista keskustellaan aina välillä, ja niitä tarvitaan esimerkiksi Mars-lentojen simulointiin. Ja niihin liittyy suuria ongelmia, joista yksi on sellainen, että onko tuo koe keskeytettävä, jos joku miehistön jäsen saisi sitten esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksen.

https://www.youtube.com/watch?v=0jVshYzZipc

Samoin pitää muistaa se, että noilla simuloinneilla testataan matkaa toiselle planeetalle, ja kokeen onnistumisen kannalta olisi tietenkin parasta, että muistetaan sellainen asia, että oikealla Mars-lennolla ei koskaan tulisi lääkäriä paikalle, jos joku siellä sairastuu tai katkaisee kätensä.  Mutta"yliopiston kellariin" sijoitetusta koejärjestelystä ollaan kaukana oikeasta tilanteesta, joten ennen kuin miehistön oikea koostumus voidaan määrittää, ja sitten tietenkin noita miehistöjä kokeillaan vielä ensin Maata kiertävällä radalla oikeaa Mars-lentoja vastaavissa olosuhteissa.


Tuolloin lento voidaan keskeyttää, jos tulee ongelmia, mutta todellisuudessa Mars-lennon peruminen kesken operaation ei ole mahdollista. Näet alus ei voisi kääntyä ympäri, koska sen pitää ensin jarruttaa moottoreilla, jotta se voisi muuttaa sitten suuntaansa. Ja tuo kääntyminen ei onnistu, jos ei ole käytettävissä samaa määrää ajoainetta, kuin mitä siihen kohtaan pääsemiseksi on tarvittu. Ja siitä sitten seuraa ongelma, koska auringon hiukkaset antavat raketille lisää nopeutta, kun se lentää kohti Marsia, ja siksi tarvittava ajoaineen määrä lennettäessä kohti Maata on aavistuksen suurempi kuin lennettäessä kohti Marsia. Joten aluksen olisi käytävä Marsin lähellä kääntymässä, jotta planeetan painovoima toimii alukselle painovoimalinkona.


Kyseinen "arkki-simulaatio" tehtäisiin tällaisessa mielikuvitusmaailmassa siten, että joukko ihmisiä sulkeutuisi johonkin taloon, ja sitten he olisivat täysin eristyksissä muusta yhteiskunnasta, ja sitten tuon omalaatuisen "arkin" sisällä sukupolvet vaihtuvat aivan kuten normaalissa yhteiskunnassa, mutta erona on vain se, että tuon "arkin" sisällä olevat ihmiset sitten olisivat täysin omillaan, ja pitäisivät yhteyttä maa-asemaan ajastettujen viestiyhteyksien kautta. Tuolloin tilanne rakennuksen sisällä muuttuisi sellaiseksi, että se vastaisi täysin asteroidi-arkin matkaa kohti Alfa Centauria, ja jos oikein todella "omituista" tekstiä halutaan kirjoittaa, niin tuollaista keinotekoisesti eristettyä yhteisöä voisivat ulkopuolella olevat sosiologit sekä muut asiantuntijat tarkkailla erittäin intensiivisesti.


Tuolla yhteisössä kävisi niin, että ensin nuo ihmiset puhuisivat toisilleen Maasta ja yhteiskunnasta, mutta sitten puheenaiheet muuttuisivat toisenlaiseksi, kun muistikuvat yhteiskunnasta katoaisivat heidän mielestään, ja nämä kuvitteelliset matkaajat voisivat sitten muuttua aivan toisenlaisiksi, kuin mitä muut ihmiset ovat, ja ehkä heille sitten kehittyisi oma kielensä tai sosiaalinen hierarkiansa. Tällaista koetta tuskin koskaan tullaan tekemään, mutta tietenkin tästä asiasta voidaan aina kirjoittaa. Ja tämä koe tietenkin vaatisi onnistuakseen sellaisen tilanteen, missä kokeeseen osallistuvat eivät voisi missään tapauksessa poistua tuosta talosta, joten ehkä sitten heille voitaisiin uskotella, että Maapallo olisi tuhoutunut sekä elinkelvoton, ja tämän takia tuo yhteisö olisi täysin erillään muista ihmisistä.


Tietenkään tuon yhteisön asukkaat eivät saisi sitten missään nimessä käydä ulkona.  Kyseinen koe voisi kestää sukupolvien ajan, ja tietenkin se olisi täysin ihmisten moraalikäsityksen vastainen. Tämä kuvitteellinen koe ei ole muuten aivan oma ajatukseni, vaan siitä on tehty monenlaisia elokuvia, joista ehkä viihdyttävin on Woody Allenin kuvaus, missä ihmiset ovat rakentaneet valtavan maanalaisen laboratorion, missä sitten elää yhteisö täysin eristettynä, ja heille uskotellaan, että Maapallo on tuhoutunut ydinsodassa. Tietenkin nuo ihmiset pystyivät katsomaan ulos, mutta kuitenkaan he eivät nähneet mitään muuta kuin teltan, jonka sisään on laitettu periskooppi, sekä geiger-mittari mihin on kiinnitetty pala jotain radioaktiivista ainetta. Tuon takia nämä henkilöt sitten uskoivat olevansa täysin eristettyinä maan-alla, missä heitä voitiin kontrolloida.

https://www.youtube.com/watch?v=0jVshYzZipc

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Shakkipeli sekä kasvojen säilyttämisen metodologia ovat hyvin tärkeitä asioita ihmissuhteita kehitettäessä

Kun puhutaan oppimisesta, niin lapset ovat aivan tavattoman loistava esimerkki siitä, että kun ihminen on nuori, niin hän oppii valtavan nopeasti. Tuo johtuu siitä että heidän hermosolunsa muodostavat yhteyksiä valtavan nopeasti, ja jos lapsi esimerkiksi oppii jonkun pelin alkeet, ja häntä kannustetaan pelaamaan sitä, niin jo muutaman pelikerran jälkeen voidaan huomata hänen edistymisensä. Tuo koskee jokaista peliä, mutta se saattaa ilmetä ehkä parhaiten shakissa. 

Kun lapsen aivot muodostavat yhteyksiä erittäin nopeasti, niin ne samalla oppivat tuon pelin erittäin tehokkaasti, ja kun puhutaan taktiikasta, niin lapsi on helppo aliarvioida juuri tuollaisessa taktisia kykyjä vaativassa, mutta hyvin kaavamaisessa pelissä. Ja vaikka aikuinen istuisi lasta vastassa, niin jos shakinpelaaja on aloittanut hyvin nuorena pelaamisen, niin aikuisella voi olla hyvin suuria vaikeuksia kehittää omaa peliään, varsinkaan jos hän ei osaa keskittyä tuohon toimintaan, mitä laudalla tapahtuu. Jos puhutaan siitä, mitä shakkipeli oikeasti vaatii, niin sitä voidaan pelata kahdella tavalla. 

Joko lapsen edessä otetaan sellainen mukavan alentuva asenne, ja sitten käytetään auktoriteettia, tai tehdään jotain muuta kuin pelataan tuota peliä. Eli shakki vaatii keskittymistä, ja kyllä kaikki huomaavat, jos siinä pelin tiimellyksessä aikuinen alkaa seurata esimerkiksi jotain TV:n saippuaoopperaa. On ihmisiä joille shakki on jotenkin pyhä peli, ja itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka henkilö on jotenkin loistava shakinpelaaja, niin tietenkään hän ei ole välttämättä sopiva esimerkiksi oikeasti johtamaan armeijaa, eli siksi tuota peliä ei voida kuitenkaan pitää muuna kuin pelinä. Kuitenkin jos esimerkiksi lapsi on oppinut tuota peliä hyvin nuorena, ja kohtaa aikuisen joka ei ole paljoa pelannut tai hänen peleistään on kulunut paljon aikaa, niin tietenkin hänellä on altavastaajan asema henkilöön nähden, joka on pelannut lähiaikoina paljon otteluita esimerkiksi shakkikerhossa. 

Eli shakissa on samanlainen aspekti, kuin muussakin toiminnassa: siihen liittyvät taidot ikään kuin ruostuvat, ja kun aikaa kuluu paljon, niin silloin kyky ja taito hahmottaa pelilautaa sekä nappuloiden paikkoja ikään kuin unohtuvat, koska jos hermosolujen välitä kytkentää ei käytetä niin silloin hermosolut purkavat sen. Kun puhutaan siitä, että shakkia pidetään jotenkin älypelinä, niin siihen liittyy toisten ihmisten silmissä sellainen asia, kuin arvovaltakysymys. Arvovalta taas on sellainen asia, mikä on ikään kuin on joillekin ihmisille pyhää toimintaa. Jos aikuinen häviää lapselle tässä pyhässä pelissä, niin se on joskus sellainen asia, että jotkut ihmiset pitävät sitä kolauksena omalle arvovallalleen. Ja tuolloin syntyy sellainen näkemys, että tuon shakkipelin voi oikeasti voittaa komentamalla lasta olemaan siirtämättä jotain nappulaa. Me kaikki ihmiset olemme jotenkin kaavamaisia, ja joskus vain eivät pelit mene siten kuin haluamme niiden menevän. 

Vaikka toinen  ei mitään taktiikkaa osaisikaan, niin kuitenkin myös shakkimestarit tekevät virhesiirtoja. Ja hekin voivat olla väsyneitä, jolloin peli tietenkään ei kulje. Mutta kun puhutaan shakin opettamisesta, niin senkin asian voi tehdä oikein tai väärin. Eli ihminen voi puhua taktiikasta tai oikeastaan hokea sanaa “taktiikka” jatkuvasti, ja sitten suhtautua vastustajaan erittäin alentuvasti, ja tehdä tuolloin sen virheen, että henkilö unohtaa esimerkiksi seurata peliään. Ja aina ei kahden tai kolmen siirron matti onnistu, joten tuolloin voi käydä niin, että valmiiksi suunnitellut pelikuviot menevät pieleen. 

Kun puhutaan siitä, että lapsikin voi olla hyvä pelaaja tai mestarinkin taidot voivat olla ruosteessa, niin pelin lopputulos ei olekaan ehkä niin kauhean selvä. Ja kun puhutaan lapsen alentavasta kohtelusta, niin silloin jos ei shakissa muista keskittyä täysin, niin silloin tietenkin saattaa edessä olla erittäin nolo tilanne, jos lähdetään ikään kuin soitellen sotaan, jolloin luvassa on varmasti noloja tilanteita. Eli kun puhutaan mistä hyvänsä pelistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi juuri shakissa saattaa yksi nukahdus riittää, jotta esimerkiksi altavastaajan lähetille avautuu se lyötilinja. 

Tuolloin mestarin on tietenkin mahdollista säilyttää kasvonsa esimerkiksi tarjoamalla lapselle jäätelöä, ja yrittää saada häntä unohtamaan pelin, tai sitten voidaan kaivaa kännykkä taskusta, sekä yrittää samalla kehittää äkillinen liiketapaaminen tai serverin kaatuminen työpaikalla. Mutta peliä sinänsä ei voiteta tekosyillä, vaan pelit ovat ohi vasta kun kuningas lyödään pois laudalta, ja ainahan mestari voi väittää että hävisi tahallaan, jotta toinen saisi sitten oppia tuosta pelistä. Mutta tuolloin olisi tietenkin asiallista myös jaella niitä siirto-ohjeita pelin yhteydessä, jolloin tuo selitys tahallaan häviämisestä olisi varmasti uskottavampi kuin istuminen tuppisuuna ja siirrellä nappuloita laudalla.

metsantarinoita.blogspot.fi